Suomen kovatasoisin jouluolutraati kokoontui jälleen oluttoimittaja Peter Tammenheimon kutsusta maistelemaan laajan kattauksen tämän vuoden jouluoluita. Edellisvuosien tapaan mukaan kelpuutettiin sellaisia kausioluita, joissa joko etiketissä tai nimessä on selvästi joulu mukana. Niinpä erilaiset talvimaisemat ja Winter Brew -nimikkeet jätettiin tastingin ulkopuolelle.
Jouluolutmaisteluun valikoitui 20 hyvin saatavilla olevaa jouluolutta.
TÄNÄ VUONNA vähensimme maisteltavien oluiden määrää noin puoleen viimevuotisesta – silti mukaan mahtui täysi tiu eli 20 olutta, joista jokaisella on täysi syy olla mukana. Muiden muassa sellaiset jouluoluet, jotka edellisissä maisteluissa ovat toistuvasti jääneet listan hännille, jätettiin keräämään luonnetta ainakin ensi vuoteen.
Jouluoluissa riittää tyylejä laidasta laitaan; oljenvaaleasta yönmustaan ja makeasta happamaan. Tämän vuoden jouluoluissa erityisesti saksalaiset tyylit ovat trendien aallonharjalla. Alkon jouluhyllyssä peräti kuusi olutta 17:stä on saksalaista alkuperää ja kotimaisista panimoista esimerkiksi Mallaskoski on lähtenyt juhlakauteen doppelbock-jouluoluella.
Oluet arvioitiin tuttuun tapaan avoimesti, eli jokainen maistaja tiesi, mikä olut missäkin lasissa oli. Pisteytyksen perusteita olivat oluiden yleinen virheettömyys, tyylinmukaisuus ja se, miten oivaltavasti joulun tuntu ja tunnelma on saatu osaksi kutakin olutta. Jokainen olut arvioitiin 100 pisteen asteikolla, ja oluiden saama lopullinen pistemäärä on kaikkien arvioiden keskiarvo.
Juho-Heikki Ollikainen, Tuomas Koskipää, Ari Juntunen, Peter Tammenheimo, Susanna Sundberg ja Ilkka Sysilä.
TUOMARISTOON KUULUIVAT olutkriitikko Ari ”Arde” Juntunen, Fat Lizard -panimon perustaja Tuomas ”Topo” Koskipää, panimomestari emeritus Ilkka Sysilä, The Tower -ravintolan baaripäällikkö Juho-Heikki ”Kusti” Ollikainen ja viiniasiantuntija Susanna Sundberg Hedon Oy:stä. Tuomariston puheenjohtajana toimi allekirjoittanut, oluttoimittaja Peter Tammenheimo.
Tänäkin vuonna parhaat ja heikoimmat erottuivat muutoin tasaisesta massasta. Selvän voiton vei Malmgårdin Xmas Porter keskiarvolla 61,7. Se oli ainoa yli 60 pisteen yltänyt olut. Toiseksi tullut, niin ikään jouluklassikko, Shepherd Neamen Christmas Ale sai pisteitä 58,2.
Testin heikoin oli jo toista vuotta peräkkäin Mallaskosken jouluolut, jonka tyylinä tänä vuonna oli doppelbock (etiketissä se lukee väärin dobbelbock). Olut oli pahoin kontaminoitunut, ja se sai tuomaristolta vain 18,3 pistettä.
Tummanpunaiseen taittava lähes musta väri. Tuoksussa tummia marjoja ja lakritsia. Mausteinen, kevyt, lempeä ja tasapainoinen. Täsmäolut marjaisten jälkiruokien seuraan.
Kauniin kullankeltainen bitter, jonka jouluisesta tuoksusta löytyy mantelia, keksiä, rusinaa, hedelmäkakkua ja peribrittiläistä Chritsmas Puddingia. Maussa paahtoleipää, hedelmäkakkua, siirappia ja mausteisuutta. Tasapainoinen ja lämmittävä olut, jossa miellyttävä loppuliuku.
3. Mc Chouffe Brune, 8,0 %, Bresserie d’Achouffe, Belgia(57,3 p.)
Tummanruskea olut, jonka tuoksu on yhtä makea, intensiivinen ja vahva. Hieman liian makea, mutta silti pehmeä, hedelmäinen ja lämmittävä. Tyylinmukainen ja helposti lähestyttävä brune. Toimisi paremmin juustojen seurassa kuin sellaisenaan.
Aromikas, tasapainoinen ja maltainen. Tyylikäs ja monikäyttöinen olut, mutta jouluisuutta ja katkeroita jää kaipaamaan. Saunaolueksi joulusaunaan.
5. Lump of Coal Dark Holiday, 7,5 %, Ridgeway Brewery, Englanti (53,7 p.)
Hiilenmusta stout, jossa paahteisuutta, taloussuklaata ja makeaa maltaisuutta. Sellaisenaan yksioikoinen, ja tämä kaipaakin ruokaa vierelleen. Kinkulle sinapin kera.
6. A. Le Coq Jõuluporter, 6,5 %, A. Le Coq, Viro (53,2 p.)
Marjaisen makea tuoksu. Pehmeän samettinen suutuntuma. Maku on lempeän makea, kevyen kahvinen ja omenainen. Ehkä sillä haetaan joulun tuntua.
7. Neuzeller Weihnachtsbier, 6,2 %, Klosterbrauerei Neuzeller, Saksa (52,7 p.)
Vaaleankeltainen olut, jonka tuoksu on kevyesti hunajainen. Keskitäyteläinen, keksinen ja aavistuksen paahtoleipäinen. Joulua ei ole kuin nimeksi; hapokkuutta ja katkeruuttakin saisi olla enemmän.
Syvän tummanruskea, ohut, ja lähes tuoksuton stout. Pinnistelemällä tuoksussa löytyy luumua ja lievää paahteisuutta. Runko ei kanna. Jää kaipaamaan täyteläisyyttä, alkoholia ja hapokkuutta.
Houkuttelevan paahteinen, mausteinen ja tupakkainen tuoksu. Robustissa maussa paahtoleipää, maalaisleipää ja jopa joululimppua. Voima ei jaksa kantaa jälkimakuun asti, vaan loppua kohti kokonaisuus jää vaisuksi.
10. Tumma Joulupuuro, 5,5 %, Lehe Pruulikoda, Viro (44,7 p.)
Väri on oivallisen tumma ja kirkas. Tuoksussa tuhkaa, pihkaa, tummaa leipää ja kevyttä savua. Maku imelä, vetinen ja mielipiteitä jakava. Arden mielestä ”tavallaan miellyttävä” ja Topon sanoin ”mahdollisesti käymisvikainen”.
11. Keisari Joulu 5,5 %, Nokian Panimo (42,5 p.)
Kirkas meripihkan värinen lager. Savuinen ja makeahko tuoksu. Tasapainoinen ja tyylinmukainen olut, mutta maultaan kovin ohut ja vetinen.
Rajusti mielipiteitä jakava olut, joka näkyi myös pisteytyksessä. Ilkka Sysilä jätti juoman kokonaan pisteittä (”kammottavaa silverquickia”), kun taas Peter Tammenheimolta sille herui peräti 83 pistettä (”täydellinen vaihtoehto vaalealle glögille”). Ei kovin hapan eikä n.s. olutmainen. Leivonnaisia, kanelia ja omenapiirakkaa. Pienenä annoksena tasapainoinen ja miellyttävä jouluaaton täsmäolut.
Suomen ensimmäinen jouluolut, jota on valmistettu jo vuodesta 1987. Pisteet historiasta, edelläkävijyydestä ja kauniista väristä, mutta siihen se aika pitkälti jääkin. Runko on ohut, maku vetinen ja kloorinen. Ei kuitenkaan mikrobiologisia ongelmia, olut on vain vanhanaikainen ja tylsä.
14. Lahden Erikois Joulu, 6,0 %, Hartwall, Lahti (35,5 p.)
Lahden Erikois Joulun vahvempi versio on tuoksultaan mitäänsanomaton, mutta keskitäyteläisesta mausta löytyy maltaisuutta. Vähän liian hapokas, ja tasapainossa on muutenkin toivomisen varaa.
15. Tornion Joulu, 5,0 %, Tornion Panimo (35 p.)
Oluen ulkonäössä pieni utuisuus häiritsee. Tuoksussa on tuhtia leipämäistä maltaisuutta ja aavistus hunajaa. Ohut runko. Maku on keskitäyteläinen ja puhdas, mutta mitään jouluisia elementtejä siitä on vaikea löytää. Odotuksiin nähden selvä pettymys.
Sijat 16–20
16. No Worries: Driving Home From Christmas, 0,5 %, Lervig, Norja (32,7 p.)
Väriltään yllättävänkin tumma olut tuoksuu ja näyttää makealta. Maku on limonadimainen, karamellinen ja ohut. Valmistus on kaiketi tapahtunut keskeyttämällä käyminen, jolloin lopputuloksesta ei saa ikinä hyvää. Julmustin huono korvike.
Väri ei poikkea niin sanotusta normi-Karhusta mitenkään. Kohtalaisen kuiva, vetinen, kitkerä ja mitäänsanomaton olut, josta jouluisuuskin puuttuu kokonaan. Miksi ihmeessä tällaista edes tehdään?
18. Very Bad Elf, 7,5 %, Ridgeway Brewery, Englanti (30,5 p.)
Kauniin ja houkuttelevan värin takaa paljastuu tunkkaisen sikunainen tuoksu. Maussa on sateen kastelemaa tuhkakuppia. Hapokkuus on kohdillaan, ja jälkimakuakin on, mutta se on sangen kitkerä ja epämiellyttävä.
19. Lahden Erikois Joulu, 5,3 %, Hartwall, Lahti (29,2 p.)
Täysin tasapainoton ja metallinen teollisuuslager, jonka maussa on härskiintynyttä hedelmäkakkua. Kaikin puolin vastenmielinen.
20. Mallaskoski Yuletide Dobbelbock, 7,2 %, Mallaskosken Panimo, Seinäjoki (18,3 p.) Palanutta kumia, likaista navettaa, työmaavessaa, saippuavettä joulumaustein, savua ja happamuutta. Tästä oluesta tuomaristo oli varsin yksimielinen: Kontaminoitunut ja luultavasti maailman pahin jouluolut. Tyylinmukaisuus on jossain valovuosien päässä, mitä nimen väärinkirjoitus alleviivaa.
Panimo Himo on yhteistyössä oluttoimittaja Peter Tammenheimon kanssa suunnannut iloiset silmänsä Yhdysvaltain länsirannikolle. HIMO HOMO Go West Session IPA 5,4 % on sateenkaaren värinen kunnianosoitus globaalille homojen vapautusliikkeelle ja Pride-filosofialle, jotka saivat alkunsa 1970-luvun alun Los Angelesista ja San Franciscosta.
Peter Tammenheimo ja Panimo Himon olutmestari Kalle Hirvikoski Pirkkalan Citymarketin olutosastolla, joka tunnetaan harrastajapiireissä myös nimellä Bierkkala.
MAAILMANHOMOIN olut HIMO HOMO Go West syntyi tarpeesta tehdä pride-filosofiaa kunnioittava olut. HIMO HOMO katsoo rohkeasti taaksepäin, sillä ne samat ongelmat, joita homoseksuaalit kohtasivat Pride-liikkeen syntyaikoihin 1970-luvun alkupuolella, eivät ole kadonneet minnekään.
Nykyisessä sisäänpäin kääntyneessä asenneilmapiirissä homot kohtaavat kasvavassa määrin halveksuntaa, jopa vihaa, eikä tarvitse mennä edes kaupunkikeskusten ulkopuolelle. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla kommandopipoiset miehet hyökkäsivät uhkaavasti ravintola Mixein asiakkaita kohtaan. Tamperelainen Mixei on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva seksuaalivähemmistöille suunnattu ravintola.
Seksuaalivähemmistöt koetaan uhkana kaikelle sille, mistä vanhoilliset valtarakenteet pyrkivät pitämään kaikin voimin kiinni. Seksuaaliseen tasavertaisuuteen on vielä matkaa, vaikka viime vuosina seksuaalivähemmistöjen emansipaatio on käynnistänyt valtavan muutosten vyöryn, mistä seuraa odotuksia ja vaatimuksia myös cis-heteroiden elinympäristöön.
Sateenkaaren väreissä loistava HIMO HOMO -tölkki vie ajatukset San Franciscoon, mistä homojen vapautusliike levisi maailmalle.
Oluttoimittaja ja panimo yhteistyöhön
Ajatus vuoden 2023 Pride-oluesta syntyi viime heinäkuussa Helsinki Haze Wave -festivaalilla, kun oluttoimittaja Peter Tammenheimon ja Panimo Himon myynti- ja markkinointipäällikkö Teemu Lahtisen ajatukset ja visiot kohtasivat. Kohtaamisesta syntyi yhteinen intohimo; haluttiin tehdä tyylinsä huippua edustava ja ylpeästi sateenkaaren värejä tunnustava olut, jolla on asenne ja arvot kohdillaan.
Sekä Peter Tammenheimo että Panimo Himo tunnetaan nöyristelemättöminä oman tiensä kulkijoina, joiden rohkea ja kuvia kumartamaton asenne herättää tunteita ja intohimoja. Näille molemmille on paljon luontevampaa raivata oma polkunsa kuin kompastella muiden jalanjäljissä. Ja kun oluesta puhutaan, molemmille vain paras on kyllin hyvää.
”Emme halunneet (miltei) heteroista koostuvana panimona tehdä taas yhtä Pride-olutta, joka olisi ihmisten mielissä vain yksi pinkkipesty oheistuote lisää ja joka unohtuu sillä samalla sekunnilla, kun viralliset Pride-juhlallisuudet loppuvat”, Teemu Lahtinen sanoo.
”Peter Tammenheimosta saimme mainion yhteistyökumppanin, sillä hän tuntee kotimaiset ja kansainväliset olutvirtaukset kuin omat taskunsa. Tammenheimon rohkeus ja asiantuntemus ovat niin ikään tehneet meihin vaikutuksen, että toki haittaa ole siitäkään, että mies tuntee omakohtaisesti myös kaikki ne haasteet, joita kuuluminen seksuaalivähemmistöön voi aiheuttaa hyvin maskuliiniseksi mielletyllä panimoalalla”, Lahtinen jatkaa.
Panimo Himolle tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat intohimo. Kaikilla pitää olla oikeus olla oma itsensä.
”HIMO HOMO -oluella emme muuta maailmaa, mutta olutmaailman keskiöstä yhdessä huudettu sanoma kuuluu varmasti myös heidän korviinsa, joiden takia kaikki alalla olevat eivät uskalla – tai pahimmillaan eivät saa – toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Meidän on lopetettava syrjinnän hiljainen hyväksyntä ja avattava suumme. Himo ei suvaitse suvaitsemattomuutta”, Teemu Lahtinen linjaa.
Peter Tammenheimo kiittelee yhteistyön sujuvuutta.
”Panimo Himon olutmestari Kalle Hirvikoski on yksi mielenkiintoisimmista oluentekijöistä Suomessa. Yhteistyö niin hänen kuin muidenkin himolaisten kanssa on sujunut kuin tanssi, enkä malta odottaa ensimmäistä suullista HIMO HOMOA.”
Kalle Hirvikoski, Peter Tammenheimo ja Teemu Lahtinen
Vapautusliikkeestä vallankumoukseen
Pride-liikkeen alkupisteenä pidetään Stonewallin mellakoita, väkivaltaiseksi yltyneitä mielenosoituksia 28. kesäkuuta 1969 Stonewall Inn -ravintolan luona New Yorkissa. Se oli ensimmäinen kerta, kun homot ja lesbot nousivat taisteluun homoseksuaaleja vainoavaa järjestelmää kohtaan.
Tasan kahden vuoden kuluttua mellakoista pidettiin ensimmäiset Gay Pride -marssit New Yorkissa ja Los Angelesissa. Pohjoismaiden ensimmäinen Pride-kulkue järjestettiin Tukholmassa 1971.
Vaikka Stonewallin kansannousua New Yorkissa pidetään homojen vapautusliikkeen syntyhetkenä, Los Angelesista ja etenkin vapaamielisestä San Franciscosta muodostui homoille turvasatama, josta käsin vapautusliikkeestä kasvoi filosofia, jonka tunnemme tänä päivänä ytimekkäästi nimellä Gay Pride.
Siksi HIMO HOMO on tyyliltään ”perinteinen” Session West Coast IPA. Se kumartaa 1990-luvun lopulla syntyneelle jenkki-ipalle, joka aloitti globaaliksi ilmiöksi kasvaneen olutvallankumouksen ja josta muodostui lähes synonyymi pienpanimo-oluelle.
Tehty nautittavaksi
HIMO HOMO lupaa tuoda kaikkien huulille sellaisia herkkiä ja laadullisia nyansseja, joita aiemmin on pidetty heikkoina, feminiinisinä tai hinttimäisinä. Tunteet, henki, ilmapiiri ja välittäminen ovat asioita, joihin perinteisessä panimoteollisuudessa ei ole juurikaan panostettu.
HIMO HOMO on täynnä tunnetta, makua ja ylpeää identiteettiä. Se on kermaisen pehmeä ja runsaan hedelmäinen, Citralla, Cascadella ja Idaho 7:llä humaloitu Session West Coast IPA, joka on helppo nauttia ja niellä. Tiukkaakin tiukempi katkerohumalointi pitää huolen siitä, että suu jää haukkomaan lisää. Ja lisää. Tartu HOMOON ja tunne hurmaava maku suussasi. Niele ja nauti!
Teksti ja kuvat: Peter Tammenheimo, grafiikat Pia Iiramo
Olarin Panimo järjestää lauantaina 25. helmikuuta Olari After Dark -olutfestivaalin, jossa pääsee maistamaan mustia ja mustanpuhuvia oluita kotimaisilta ja ulkomaisilta huipputekijöiltä.
Olarin Panimon Head Brewer Micky Alexander ja perustaja Ville Leino valmistavat festivaalille kolme mustaa uutuusolutta.
ETELÄ-SUOMEN hiihtolomaviikon lauantai huipentuu Olarin Panimolla järjestettävään kansainväliseen tummien oluiden Olari After Dark -festivaaliin. Yhden päivän mittaiseen tapahtumaan saapuu Euroopan nimekkäimpiä pienpanimoita ja oluentekijöitä, joita täydentää kotimaisten pienpanimoiden terävin kärki.
Kansainvälisistä huippupanimoista paikalle saapuvat Marble Beers (Englanti), Pühaste (Viro), Ārpus (Latvia) ja Garage Beer (Espanja) kukin kahdella festivaalioluella. Paikan päälle on tulossa kansainvälisten panimoiden omia oluentekijöitä tarjoilemaan oluita, pitämään tastingeja ja keskustelemaan festivaalivieraiden kanssa. Marblelta ja Pühasteltä paikalle saapuvat todelliset raskassarjalaiset, panimoiden perustajat ja menestyksen tekijät Joseph Ince ja Eero Mander.
Festivaalin henkeen kuuluu, että kutakin olutta on tarjolla vain hyvin rajoitettu erä, useimpia vain yksi kegi eli 20–30 litraa.
TUMMIEN OLUIDEN SUOMI
Olari After Dark -festivaalin kotimainen tarjonta ei jää kansainvälisten vieraiden varjoon, vaan nousee ylväästi sen rinnalle. Vain paras on kyllin hyvää!
Olemme kutsuneet mukaan Suomen parhaita panimoita ja legendaarisimpia oluita maakunnista sekä niiden uutuuksia pääkaupunkiseudun laatupanimoilta. Festivaalin isäntänä Olarin Panimo on luvannut näyttää parasta osaamistaan kolmella uutuusoluella, joista yksi on musta sahti.
Muista pääkaupunkiseudun tekijöistä Paloaseman Panimo on valmistanut festivaalille kaksi Black IPAa ja CoolHeadilta hanaan saapuu Imperial Stout.
Edustettuina ovat myös tamperelainen klassikko Panimoravintola Plevna sekä oululainen Sonnisaari, molemmat kahdella oluella. Lappeenrannasta saapuu tummilla oluillaan mainetta niittänyt Panimoyhtiö Tuju.
Lagerin ystävien iloksi Takatalo & Tompuri Virolahdelta tuo festivaalille moninkertaisesti palkitut tummat oluensa. Panimosta tekee ainutlaatuisen, että sen käyttämät ohra ja kaura viljellään omilla pelloilla panimon ympärillä ja savuoluissa käytetyt maltaat kylmäsavustetaan itse rakennetulla savustimella käsityönä.
Lisäksi festivaalihanoista löytyy Pirkkalan K-Citymarketin yhteydessä toimivan Panimo Himon olutta. Himo tunnetaan paitsi laajasta ja nöyristelemättömästä asenteestaan myös värikkäistä grafiikoistaan.
FESTIVAALI SYNTYI TARPEESEEN
Idea uudesta tummien oluiden festivaalista syntyi, kun eräänä marraskuisena perjantaina Olarin Panimon perustaja Ville Leino, oluttoimittaja Peter Tammenheimo ja festivaalikonkari Janne Koskenniemi totesivat, että jokaisen itseään kunnioittavan olutmaan talveen kuuluu vähintään yksi tummien oluiden festivaali, ja että sellainen vielä puuttuu Suomesta – ennen tätä!
Festivaalin nimi Olari After Dark tulee siitä, että helmikuun lopussa talven synkin pimeys on jo kääntynyt kohti valoa ja kevään odotusta. Ja vaikka ulkona paukkuisi pakkanen, sisätiloissa tunnelma nousee kattoon ja tumma olut lämmittää.
”Tummat sävyt ovat täynnä tunnetta ja mystiikkaa, koska niihin kätkeytyvät monet ääripäät: Vaikka musta ei heijasta ensimmäistäkään väriä, se sisältää niistä jokaisen. Suurin juhla ja syvin suru, elämää suuremmat tunteet, ne ovat kaikki aateloitu mustalla. Samalla tavalla tummat oluet ovat täynnä makua, lämpöä ja rakkautta”, Peter Tammenheimo kuvaa festivaalin filosofiaa.
”Pieni mutta tasokas panimokattaus alleviivaa tapahtuman tunnelmaa ja intensiteettiä. Haluamme jättää vieraillemme muistijäljen, joka lämmittää pitkälle kevääseen”, jatkaa Ville Leino.
”Festivaalin yhteydessä järjestämme myös kaksi poikkeuksellisen kovatasoista tastingia ja erikoishintaisia panimokierroksia. Liput tulevat myyntiin Olarin Panimon verkkokauppaan helmikuussa”, Janne Koskenniemi vinkkaa.
Teksti: Olari After Dark -festivaalitiedote
OLARI AFTER DARK
Dark Beer Festival lauantaina 25.2. klo 14–00
Metallimiehenkuja 8 A, 02150 ESPOO
Liput: 7 € (sisältää eteispalvelun ja lasin lainan)
Vuosittain pidettävässä Tammenlinnan Suuressa Jouluolutmaistelussa testattiin ja pisteytettiin peräti 41 erilaista jouluolutta, mikä vastaa arviolta 80 prosenttia Suomessa myytävistä jouluoluista.
Eturivissä Peter Tammenheimo ja Greta Mäkinen. Takarisivvä Ville Leino, Janne Koskenniemi, Juho-Heikki Ollikainen ja Ari Juntunen.
JOULUKUUN 3. päivänä pidetyn maistelun oluet rajattiin siten, että mukaan otettiin vain joulubrändättyjä oluita. Toisin sanoen oluen nimessä tai etiketissä piti olla selkeä viittaus jouluun. Testiin kelpuutettiin sekä kotimaisia että tuontioluita. Oluiden alkoholipitoisuus vaihteli nollasta kymmeneen prosenttiin.
Tuomaristossa olivat olut- ja matkailutoimittaja Peter Tammenheimo, Olarin Panimon perustaja Ville Leino, Fat Lizardin oluentekijä Greta Mäkinen, Arde arvioi -blogin Ari Juntunen, olutasiantuntija Janne Koskenniemi sekä ravintola Black Doorin vuoropäällikkö Juho-Heikki Ollikainen.
Koska raati koostui erittäin kokeneista maistajista, päädyttiin avoimeen tastingiin, eli kaikki maistettavat oluet olivat näkyvillä. Ratkaisuun vaikutti luonnollisesti myös oluiden suuri määrä. Oluet maistettiin alkoholiprosentin mukaisessa järjestyksessä miedoimmasta vahvimpaan. Testin järjestelyistä vastasi Peter Tammenheimo. Greta Mäkinen ei osallistunut Fat Lizardin oluen arviointiin.
Neljän kärki erottui
Maisteltujen oluiden taso vaihteli laajalla skaalalla umpisurkeasta hyvään. Erittäin kriittisen tuomariston papereissa yksikään olut ei yltänyt kiitettävään kokonaisarvosanaan.
Testin parhaaksi nousi lopulta lappeenrantalaisen Panimoyhtiö Tujun imperial stout Entistä Kovempi Paketti. Toiseksi sijoittui Pälkäneellä toimivan Olutpajan Jouluolut ja kolmannen sijan nappasi takaportin kautta kisaan ehtinyt Fat Lizardin Sweet Mary. Neljänneksi tuli ensimmäinen tuontiolut, belgialainen St. Bernardus Christmas Ale.
Nämä neljä olivat ainoat oluet, jotka tuomaristo arvioi hyviksi ja yli 70 pisteen arvoisiksi.
Suurin osa maistelluista oluista arvioitiin joko tyydyttäviksi tai välttäviksi siten, että tiiviissä keskikastissa paremmuuksia ratkottiin jopa kymmenyksen erolla.
Lahden Erikois Joulu isojen panimoiden paras
Ei liene kovin suuri yllätys, että isojen teollisten panimoiden lagerit jäivät kaikki puolivälin huonommalle puolen. Niistä parhaaksi arvioitu Lahden Erikois Joulu (27.) löi kuitenkin lähimpien verrokkiensa lisäksi monen nimekkään käsityöpanimon jouluoluet.
Oluet pisteytettiin sadan pisteen asteikolla seuraavasti:
Klassikko: 91–100
Kiitettävä: 81–90
Hyvä: 61–80
Tyydyttävä: 41–60
Välttävä: 21–40
Heikko: 0–20
TULOKSET
Sijat 1–4
1. Entistä kovempi paketti
Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 78,7
Sysimusta imperial stout. Täyteläinen ja paahteinen tuoksu. Suutuntuma on nautinnollisen paksu ja öljyinen. Maku jatkaa tuoksun viitoittamaa tietä, paahteisuus pysyy hyvin balanssissa. Nimestään huolimatta olut jää viimevuotista pakettia (83,4 p.) pehmeämmäksi, eikä humalointi tule yhtä selkeästi esiin. Pistemäärä riitti silti niukkaan voittoon.
2. Olutpaja Jouluolut
Olutpaja, Pälkäne
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 78,0
Kauniin kirkas olut, jossa tuoksu on pihkainen ja sitruksinen. Maussa on tyylikästä aromikkuutta ja viipyilevää katkeruutta, joka toimii houkuttimena seuraavaan hörppyyn. Kaiken kaikkiaan hyvin viimeistelty ja nautinnollinen olut, jota joisi vaikka läpi joulun.
3. Fat Lizard Sweet Mary DIPA
Fat Lizard Brewing Co., Espoo
Alkoholia: 8,3 %
Pisteet: 74,4
Testin yllättäjä, joka oli tätä maistelua varten tölkitetty suoraan kypsytystankista 10 vuorokautta ennen varsinaista tölkityspäivää. Sinänsä siis vielä raakile, jolta ei tällä kertaa mitään sankaritekoja odotettu. Tuoksussa on pihkaa, hunajaa, herukkaa ja männynneulasia. Vielä keskeneräisessä maussa tuhtia hedelmäisyyttä, joka kantaa pitkään. Katkerojakin on, mutta ei alkuunkaan riittävästi; kokonaisuutena silti jo tässä vaiheessa varsin hyvä olut.
4. St. Bernardus Christmas Ale
Brouwerij St. Bernardus, Belgia
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 73,0
Maahantuoja: Brew Seeker
Kuivahedelmäinen ja maustekakkumainen tuoksu. Maku on pehmeän hedelmäinen, sopivan neilikkainen ja mämminen. Täydellisen tasapainoinen belgi.
Sijat 5–8
5. Julmust
Tempel Brygghus, Ruotsi
Alkoholia: 0,0 %
Pisteet: 69,0
Maahantuoja: Juomatalo Pikkulintu
Tasapainoinen ja maltainen, kanelinen ja miellyttävän mausteinen, tulee joulu mieleen. Makea ja limonadimainen, joten oluena heikko, mutta jos alkoholiton joulujuoma pitää valita, tässä ensiluokkainen vaihtoehto.Tarkkaan ottaen Julmust ei ole olut, vaan mallaspohjainen ja humaloitu virvoitusjuoma. Julmust sisältää humalan ja maltaan lisäksi noin 30 ainesosaa.
6. Duckpond XMAS Double IPA
Duckpond Brewing, Ruotsi
Alkoholia: 8,0 %
Pisteet: 68,7
Maahantuoja: Pien Distribution
Kauniin mehumainen, auringonkeltainen väri. Intensiivisen hedelmäisessä tuoksussa appelsiinia, karambolaa ja eksoottisia hedelmiä. Suutuntuma puhdasta samettia. Tyylikäs mehuisa maku ilman sen kummempia katkeroita. Nektaria, jossa osaset ovat löytäneet paikkansa. Rehellinen ja helposti juotava NEIPA, mutta joulua siinä ei taida olla kuin nimeksi.
7. Zichovec 20 Ježíšek DDH DIPA
Rodinny Pivovar, Tšekki
Alkoholia: 9,0 %
Pisteet: 68,0
Maahantuoja: Pien Distribution
Kaunis ja kirkas DIPA, jossa vähän epämääräinen tuoksu. Hyvin hedelmäinen maku, mutta olut kaipaisi enemmän katkeroja, mikä tietysti näillä prosentilla on hieman haasteellista. Alkoholi lämmittää ja tasapainottaa mutta jää kuitenkin harmaana eminenssinä taustalle. Ježíšek tarkoittaa Jeesus-vauvaa, joka Tšekkiläisen perinteen mukaan tuo lahjoja lapsille. Eräänlainen joulupukin korvike siis. Tölkitettynä Pikku-Jeesus on ihan mukiinmenevä tapaus ja toimiva kokonaisuus.
8. Porsaanreikä
Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta
Alkoholia: 5,3 %
Pisteet: 67,8
Varsin tyylikäs ja hyvärunkoinen stout. Hieno hapokkuus ja roppakaupalla lakritsaa ja sopivasti savua. Paahteisuus ei dominoi, mistä plussaa. Kelvollinen ruokapöytästout, ja etiketti herättää takuulla keskustelua. Silti Tujulta odottaisi enemmän makua.
Sijat 9–12
9. Zichovec 20 Rohlícek Milk Stout
Rodinny Pivovar, Tšekki
Alkoholia: 9,0 %
Pisteet: 64,2
Maahantuoja: Pien Distribution
Rohlícek-nimi viittaa legendaarisiin tšekkiläisiin joulumaikeisiin (vanilkový rohlícek). Ja makeuttahan riittää aina suklaisen vaniljaisesta tuoksusta pitkään jälkimakuun. Korkea alkoholipitoisuus tasapainottaa makeutta niin, ettei se pääse imelyyden puolelle. Täyteläinen ja tasapainoinen maku, eikä liian paahteinen. Jättää öljyisen kalvon suun sisäpinnalle ja kaipaisi seurakseen roisin suklaista jälkiruokaa.
10. Zichovec 13 Vánocha Session IPA
Rodinny Pivovar, Tšekki
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 63,4
Maahantuoja: Pien Distribution
Upea kullankeltainen ja täysin kirkas väri nostattaa odotuksia. Tuoksusta löytyy herukkaa, trooppista hedelmää ja kissanpissaa. Todella raikas ja hedelmäinen maku, mutta katkerot jäävät uupumaan. Muuten hyvä olut, mutta tyylinmukaisuuden kanssa isoja ongelmia. Selkeä APA, ei missään tapauksessa Session IPA. Olut on saanut nimensä perinteisen tšekkiläisen joululeivän, Vánochan, mukaan.
11. Shepheard Neame Christmas Ale
Shepheard Neame, Englanti
Alkoholia: 7,0 %
Pisteet: 62,7
Maahantuoja: Servaali
Joulunajan klassikko, jonka reseptiikkasta keskustellaan paikoin vilkkaastikin. Monen anglofiilin mielestä maku on vuodesta toiseen hieman erilainen. Hyvin perinteiden Britti-ale, jonka tuoksussa suklaata, maustekakkua ja Christmas Puddingia. Maku on maltainen, kuivahedelmäinen, karamellinen ja hunajainen.
12. Tumma Joulupuuro
Lehe Pruulikoda, Viro
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 59,2
Maahantuoja: Juomatalo Pikkulintu
Punertava väri ja kevyesti savuinen tuoksu. Hennon suklainen maku ei kanna tarpeeksi pitkälle, mutta ihan kelvollinen olut kuitenkin. Hyvä juotavuus, tasapainoinen ja selkeä. Jälkimaku on pitkä ja aavistuksen luumuinen, mikä sopii hyvin jouluun.
Sijat 13–16
13. Abbaye d’Aulne Christmas Beer
Abbaye d’Aulne, Belgia
Alkoholia 9,0 %
Pisteet: 59,0
Maahantuoja: Vinic
Esterinen ja mausteinen tuoksu henkii joulun tunnelmaa. Ronski hapokkuus tekee oluesta jopa raikkaan. Piparkakkua ja maustekakkua. Tyylin mukaisesti melko makea, silti tasapainoinen ja miellyttävä.
14. Stigbergets Juleljus / X-mas Tribute NEIPA
Stigbergets Bryggeri, Ruotsi
Alkoholia: 6,8 %
Pisteet: 58,6
Maahantuoja: Pien Distribution
Tuoksultaan makea ja tuhdin hedelmäinen olut, josta alkoholiprosentti on peitetty taiten. Maussa hedelmäisyys laskee. Hyvä runko, mutta liian vähän humalaa, muuten tasapainossa. Aromia ja katkeroita saisi olla tuhdisti enemmänkin. Juotavuus kuitenkin on ihan kohdillaan.
15. Gouden Carolus Christmas
Het Anker, Belgia
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 58,5
Maahantuoja: Servaali
Tuoksussa on joulun mausteisuutta ja kuivattua hedelmää. Kiteisen karamellinen, lakritsinen, lämmittävä ja sokerinen maku. Erikoinen mallaspohja herätti kummastelua; aivan kuin olisi stoutin piirteitä haettu.
16. Keisari Joulu
Nokian Panimo, Nokia
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 58,0
Tuoksussa on viettelevää savuisuutta. Miellyttävän pehmeä suutuntuma, runkoa ja savua tuntuu olevan vähemmän kuin viime vuoden versiossa, joka silloin ylsi maistelun kärkikymmenikköön. Edelleen mukavan juotava, mutta pieni sameus tekee rumaksi. Hyvää keskitasoa ja virheetön.
Sijat 17–21
17. A Le Coq Jouluolut
A Le Coq, Viro
Alkoholia: 0,0 %
Pisteet: 55,2
Maahantuoja: Olvi
Alkoholiton portteri jakoi mielipiteet puolesta ja vastaan. Yhden mielestä liian kevyt, toisen mielestä mämminen ja raskas. Leipäinen, kvassimainen ja mausteinen. Mukana tummaa marjaisuutta ja paahteisuutta. Kaikesta huolimatta nollaolueksi varsin miellyttävä tapaus. Sopii joulupöytään.
18. Delirium Christmas
Brouwerij L. Huyghe, Belgia
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 55,0
Maahantuoja: Brew Seeker
Tyylinmukainen ja tunnistettava belgi, joskaan ei ihan parhaasta päästä. Esterisyys taipuu kurkkuisuuteen, runko ei kanna loppuun asti. Hiilihappoinen ja sokerinen, eikä kovin juotava. Alkoholi lämmittää mukavasti, mutta samalla viinaisuus puskee läpi.
19. Beerbliotek #324 Stocking filler
Beerbliotek, Ruotsi
Alkoholia: 5,9 %
Pisteet: 54,8
Maahantuoja: Pien Distribution
Kahvinen ja paahteinen tuoksu. Kermainen suutuntuma. Puhdaspiirteinen, mutta vetinen. Tasapainon kanssa ongelmia tässäkin.
20. Dreams Of Brew York 2022
Brew York, Englanti
Alkoholia: 6,5 %
Pisteet: 53,2
Maahantuoja: Pien Distribution
Intensiivisessä tuoksussa on mansikkaa, vadelmaa ja lääkeyrttejä. Todella makea sour, joka tuo mieleen laktoosilla ryyditetyn mansikkahillon. No on tämä ainakin persoonallinen olut, siitä iso peukku.
21. Glögi Sour
CoolHead Brew, Helsinki
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 52,6
Ruma ja samea ulkonäkö. Tuoksu sinänsä mieto ja miellyttävä, jouluisen glögimäinen. Maku tuo takapakkia: Happamuus dominoi ja peittää alleen muut maut. Yksiulotteinen, ei kovin innostava. Jälkimaku on lyhyt ja loppuu kuin seinään.
Sijat 22–26
22. Vaahtoparta
Maku Brewing, Tuusula
Alkoholia: 5,3 %
Pisteet: 52,2
Tuoksussa on vahvaa kahvia. Lievä sameus pilaa muuten kauniin mustanruskean värin. Mausteinen ja pähkinäinen maku on neutraali, humalia olisi saanut käyttää paljon rohkeammin. Virheettömänä mutta liian munattomana ei räjäytä tajuntaa. Cask-versio toimii selvästi tölkitettyä paremmin.
23. Joulun Tähti
Panimoravintola Plevna ja Koskipanimo, Tampere
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 51,6
Mustanruskea olut, ja nyt värissä ei ole häiritsevää sameutta. Paahteisuus hallitsee tuoksusta pitkään jälkimakuun. Laadukas ja teknisesti virheetön, mutta yksioikoinen ja yllätyksetön. Toivottavasti ensi vuodelle reseptiikkaa vähän kehitellään.
24. Tornion Joulu Ale
Tornion Panimo, Tornio
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 51,2
Ohuessa tuoksussa pähkinää ja makeaa kaakaota. Mausta löytyy jouluun sopivasti taatelikakkua, suklaista mausteisuutta. Ongelmia tasapainon ja suutuntuman kanssa. Vetinen jälkimaku.
25. Very Bad Elf
Ridgeway, Englanti
Alkoholia: 7,5 %
Pisteet: 50,7
Maahantuoja: Diamond Beverages
Kaunis kirkas väri sekä maltaisen petroolinen tuoksu houkuttavat ensisiemaukseen. Vaisu ja vetinen maku tulee kuin puun takaa, sillä näillä prosenteilla luulisi löytyvän myös täyteläisyyttä ja tuhtia hedelmäisyyttä. Toinen tai kolmaskaan hörppy ei tuo muutosta. Jostain taustalta tulee häivähdys katkeroa, muttei likimainkaan riittävästi. Näin vahvaksi olueksi liiankin helppoa juotavaa – tai kuten Greta Mäkinen asian ilmaisee: ”Date rape -kalja.”
26. Stallhagen Julbock
Stallhagen, Godby, Åland
Alkoholia: 6,8 %
Pisteet: 50,6
Täyteläinen, hieman paahteinen mutta vetinen tuoksu. Maku jatkaa samoilla linjoilla, tuhti makeus vähän häiritsee. Lääkehiiltä, sulanutta lunta. Maku kuolee niin nopeasti, ettei se jätä paljon kerrottavaa jälkipolville.
Sijat 27–31
27. Lahden Erikois Joulu
Hartwall, Lahti
Alkoholia: 5,3 %
Pisteet: 50,4
Viime vuoden maistelusta Lahden Erikois Joulu jäi puuttumaan, joten lähtökohtaisesti oli kiinnostavaa, miten se sijoittuu isojen panimoiden keskinäisessä vertailussa. Ensi siemaus vastaa nostalgianjanoon ajoilta ennen EU:ta. Maltainen ja vähän mämmimäinen, ohut ja mitäänsanomaton maku katoaa hetkessä kuin pieru Saharaan. Turvallinen, perinteinen ja virheetön Suomi-jouluolut.Silti sarjansa ykkönen.
28. Karhu Jouluolut
Sinebrychoff, Kerava
Alkoholia: 4,8 %
Pisteet: 48,6
Peruslageriksi kelvollinen, puhdaspiirteinen ja teknisesti virheetön. Tyylissään varsin geneerinen ja mitäänsanomaton. Jouluolueksi tämä ei oikein taivu. Helposti juotava vetokalja.
29. Tornion Joulu Porter
Tornion Panimo, Tornio
Alkoholia: 5,2 %
Pisteet: 47,8
Yksi tölkki saamistamme näytteistä oli jälkikäynyt ja kontaminoitunut. Kunnossa olevien perusteellaolut on helposti juotava, pehmeän paahteinen ja suklainen. Aavistuksen liian vetinen, enenemmän runkoa jäimme kaipaamaan.
30. Olvi Merry XMAS IPA
Olvi, Iisalmi
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 46,2
Tunkkainen tuoksu, nihkeä maku, tukkoinen, ei katkeroa. Marketti-IPA, jossa pientä havuisuutta lukuun ottamatta IPA:n elementit loistavat poissaololtaan. Mallaspohjassa on silti potentiaalia, joten ei tämä ihan tuhoon tuomittu tapaus ole.
31. Olvi Jouluolut
Olvi, Iisalmi
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 45,6
Olvin näkemys jouluoluesta ei aiheuta hurraahuutoja, mutta oluen kaunis ulkonäkö ja hento jouluinen mausteisuus saa osakseen tyytyväistä nyökyttelyä. Pieniä ongelmia tasapainon kanssa ja aavistuksen metallinen maku. Isojen teollisten panimoiden tyyliin varsin pliisu.
Sijat 32–36
32. Pikku jouluolut
Linden Brewery, Rauma
Alkoholia: 4,8 %
Pisteet: 39,4
Laatupanimona tunnettu Linden tuottaa pettymyksen. Kaunis väri kätkee taakseen epäonnistumisten sinfonian: Glögimäistä tuoksua seuraa kaiken alleen peittävä neilikkaisuus. Suutuntuma on imelä, vaahtokarkkinen ja epämiellyttävä. Runkoa ei ole nimeksikään, eikä tasapainoisuudesta tietoakaan.
33. Fairytale Of Brew York 2022
Brew York, Englanti
Alkoholia: 4,9 %
Pisteet: 34,0
Maahantuoja: Pien Distribution
Pikimusta milk stout, jonka siirappinen makeus tuo mieleen kakun kuorrutteen. Ohut, liian mausteinen, pistaasinen, marsipaaninen ja porkkanakakkuinen. Runkoa ei ole riittavästi ja laktoosi pilaa suutuntuman, vaikka tyyliin kuuluukin. Heikko ja tasapainoton kokonaisuus.
34. Jouluolut Piparilager
Teerenpeli, Lahti
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 29,4
Tyrmäävä tuoksu antaa ensi nuotit hämmästyttävän epämiellyttävälle kokemukselle. Inkivääriä, rankka yliannostus neilikkaa ja kanelia. Sopii huonetuoksuksi tai wc-raikastimeksi paremmin kuin juotavaksi.
35. Lump of Coal
Ridgeway, Englanti
Alkoholia: 7,5 %
Pisteet: 29,3
Maahantuoja: Diamond Beverages
Epämiellyttävässä tuoksussa on suklaata, saunapalvia, lääkehiiltä ja savukalaa. Makua taas ei ole nimeksikään, mikä tässä tapauksessa on jopa positiivinen yllätys. Korkeahkosta alkoholipitoisuudesta huolimatta erittäin kevyt olut, jossa ei ole runkoa ja tasapaino puuttuu kokonaan.
36. Sinebrychoff Jouluolut
Sinebrychoff, Kerava
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 29,2
Kauniin mahonkisen värin takaa paljastuu vetinen ja mitäänsanomaton olut. Epäselväksi jää, mikä tekee tästä jouluoluen paitsi nimi. Teknisesti virheetön, siitä huolimatta ohut, nihkeä ja epämiellyttävä. Ville Leinon sanoin ”laimea paska”.
Sijat 37–41
37. Zichovec 20 Nadílka DDH NEDIPA
Rodinny Pivovar, Tšekki
Alkoholia: 9,0 %
Pisteet: 26,3
Maahantuoja: Pien Distribution
Nadílka-nimi on tšekin kielen ilmaus, jolla viitataan joululahjoihin. Tämän lahjan saadakseen ei tarvitse osoittaa kaksista kiltteyttä, sillä kaksinen ei ole olutkaan. Ruman ruskea ulkonäkö lienee tuotteen parhaita puolia, sillä heti oluen tuoksu on viinainen ja oksettava, maku pahvinen, hapettunut ja epäpuhdas. Kontaminoitunut.
38. RPS Gingerbread X-mas Belgian Blonde
RPS Brewing, Kuopio
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 25,0
Mausteinen ja ureainen tuoksu. Neilikkaa, hammaslääkärintuolia, kynsilakkaa ja parfyymia. Näyttää kuselta ja maistuu oksennukselta, täysin epätasapainossa. Arde: ”Ei toimi belginä eikä mausteoluena.”
39. Maku Joulu IPA
Maku Brewing, Tuusula
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 18,5
Mansikkaista tuoksua seuraa virhemakujen kavalkadi. Hapettunut ja diasetyylinen. Hirveä.
40. Nightmare Of Brew York 2022
Brew York, Englanti
Alkoholia: 9,8 %
Pisteet: 14,3
Maahantuoja: Pien Distribution
Nimensä mukaisesti olut on painajainen, ainakin jos sitä yrittää juoda. Esanssisen makeassa tuoksussa on härskiintynyttä voita. Maku on kuin suoraan Pelkokertoimen nielemishaasteesta, eli äärimmäisen vastenmielinen. Yksimielisessä tuomiossaan arvovaltainen raati käytti negatiivista tunneilmaisua vahvistettuna alatyylisellä naisen sukuelimeen viittaavalla sanalla. Tästä on joulu kaukana.
41. Mallaskoski Holiday Stout
Mallaskosken Panimo, Seinäjoki
Alkoholia: 6,8 %
Pisteet: 9,4
Samea olut ei ulkonäöllä koreile. Eltaantuneen esanssinen, kermatoffeinen ja vaniljainen tuoksu. Erittäin makea ja vastenmielinen maku. Tässä reseptivelholla on käynyt perustavanlaatuinen moka, sillä olut on rasvaista ja yksinkertaisesti pahaa; aivan kuin mukillinen butterscotch-esanssilla maustettua eltaantunutta mustaa teetä.
Takatalo & Tompurin Savubock(6,5 %) on voittanut vuoden 2022 Suomen Paras Olut -kilpailun.
Takatalo & Tompurin isäntä ja oluentekijä Mikko Suur-Uski.
TAKATALO & TOMPURI on vuonna 2015 toimintansa aloittanut Kymenlaakson ensimmäinen pienpanimo. Se on nimetty kahden maatilan mukaan, joista Takatalon tilalla viljellään panimon käyttämät mallasohra ja kaura.
Kaksi vuotta sitten Takatalon isäntä ja oluenpanija Mikko Suur-Uski osti Tompurin vähemmistöosuuden panimosta, mutta sopimus nimen käytöstä jatkuu vuoteen 2025.
Idea Takatalo & Tompurin pellosta pulloon -filosofiaan tulee viinimaailmasta, jossa on totuttu siihen, että rypäleiden ominaisuudet määräytyvät paljolti maanviljelyksen ehdoilla: Eri palstoilla ja erilaisissa mikroilmastoissa ne saavat yksilöllisiä ominaisuuksia. Oluen suhteen tietämys paikallisten viljalajikkeiden, maaperän ja viljelytekniikoiden vaikutuksesta lopputuotteen makuun on paljon vähäisempää.
”Suomessa kuluttajat eivät vielä täysin ymmärrä sitä, kuinka sidoksissa maatalous ja valmis olut ovat keskenään. Oluthan tulee pellolta ja panimo on siinä vain välietappi”, Suur-Uski sanoo.
Kaikki panimossa käytettävä ohra ja ruis kasvatetaan omalla tilalla.
Perinteistä saa voimaa
Takatalo & Tompurin vahvuus piilee perinteisissä oluttyyleissä, jotka vaativat paljon aikaa kypsyäkseen. Oman pellon oluista välittyy kotimaisen maatalouden rauhaisa kauneus. Kun olutmestari tuntee omat raaka-aineensa, viljelyssä käytetyt lannoitteet ja osaa lisäksi tulkita satokauden sääolojen vaikutuksia, jokainen linjalta tuleva pullo on täynnä käsityötä ja kokemuksen tuomaa taitotietoa.
”Yritän puhua paljon maaseudun puolesta ja haluan kannustaa maaseudun ihmisiä siihen, että uskokaa ylpeästi itseenne ja omiin visioihinne”, toteaa Mikko Suur-Uski, joka muiden ansioidensa lisäksi valittiin huhtikuussa Kymenlaaksossa vuoden 2022 maaseututoimijaksi.
Mutta ei ole niin suurta juhlapäivää, etteikö maailmanlaajuinen ruokakriisi ja Ukrainan sota vetäisi Takatalon isännän vakavaksi.
”Minua aidosti pelottaa tämä tilanne, missä tällä olemme. Samoin minua pelottaa inflaatio, että kuinka suureksi se kasvaa ja kuinka paljon se syö kuluttajien ostovoimaa. Näissä suhdanteissa käsityöolut on ruohonjuuritason luksustuote, joka on helppo korvata esimerkiksi kauppojen omilla private label -tuotteilla”, hän miettii.
Suur-Uskin vastaus ulkopuolelta tuleviin uhkiin on investoida oman yli 300-vuotiaan tilan toimintaan, varsinkin tilan yhteydessä olevaan ravintola Navettaan. Sieltä tuotteet voidaan myydä suoraan asiakkaille ilman välikäsiä ja asiakkaan kannalta erinomaisella hinta-laatusuhteella, vaikka esimerkiksi mallasohran hinta on noussut viime vuodesta kymmeniä prosentteja ja lannoitteiden hinnat yli nelinkertaistuneet.
”Haluaisin jonain päivänä, että myös humalaa tulisi omasta takaa, mutta tällä hetkellä se vaatisi niin isoja investointeja, että riskit humalanviljelyn aloittamiseen ovat juuri nyt liian suuret. Toistaiseksi mennään saksalaisilla humalalajikkeilla, joita täydentää tšekkiläinen Saaz”, mies tuumaa.
Ravintola Navetta on rakennettu nimensä mukaisesti vanhaan navettaan. Toistaiseksi se toimii tilausravintolana.Ravintolan seinän peittävä vanhasta valokuvasta tehty tapetti tekee Navettaan tilan tuntua tuoden idyllisen maalaismaiseman osaksi ravintolaelämystä.
Kylmäsavu luo identiteetin
Maaseudulla kun ollaan, kaskiviljelyllä on täällä vuosisatojen perinteet. Vielä 1800-luvulle tultaessa se oli yleisin viljelytekniikka myös Virolahdella. Savu on valtavan iso osa kotimaisen maanviljelyksen perimää.
”Kun perustin panimoa, minulle tuli sellainen pölhö ajatus, josko peltojen kaskeamisen voisi vangita mukaan tuotteeseen”, Mikko Suur-Uski muistelee.
Siispä tuumasta toimeen, ja ”savustuspönttö” rakennettiin luonnollisesti itse. Tällä hetkellä savustimesta on käytössä kolmas kehitysversio, ja neljäs on työpöydällä.
Panostus savuun on kannattanut. Ensimmäinen merkittävä voitto tuli heti alkuun, kun Kaski Kylämäsavulager voitti Suomen Paras Olut -kilpailun vaaleiden laagereiden sarjan 2017. Voiton jälkeisenä päivänä Kylmäsavulagerin koko tuotanto myytiin kaksi kuukautta ennakkoon.
Käytännössä prosessi menee siten, että mallasohraa savustettaessa savu jäähdytetään, jolloin se ei vaikuta ohran entsyymitoimintaan. Savupuuna käytetään oman metsän tervaleppää ja katajaa. Koska ulkoiset olosuhteet kuten lämpötila ja ilman kosteus vaikuttavat voimakkaasti prosessin kulkuun, tasalaatuiseen lopputulokseen päästäkseen savustajan pitää osata ennakoida kaikki muuttuvat tekijät. Työ tekijäänsä opettaa.
Kylmäsavulagerissa savustus kestää 16 tuntia, Savubockia tehtäessä aika tuplaantuu.
Itse rakennettu savustin on käytännössä vanha kiuas, josta savu kulkee putkea pitkin läheiseen jääkaappiin.Mikko Suur-Uski tarkkailee savustuksen etenemistä. Tässä vaiheessa savu on jo täysin kylmää.
Savubock on kestomenestyjä
Suomen Parhaaksi Olueksi tänä vuonna valittu Kaski Savubock tunnetaan kestomenestyjänä, joka saavutti jo kaksi vuotta sitten hopeaa European Beer Starissa, yhdessä maailman arvostetuimmista olutkilpailuista. Se on yksi merkittävimmistä palkinnoista, joita suomalaiset panimotuotteet ovat koskaan voittaneet.
2000-luvulta vertailukohteet ovat lähinnä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan sekä jo edesmenneen Bryggeri Helsingin imperial stoutien saavuttamat tunnustukset vuodelta 2018. Tuolloin Laitilan Imperiaali voitti kultaa World Beer Cupissa sekä jo edesmenneen Bryggeri Helsingin Sofia Imperial Stout hopeaa European Beer Starissa.
Savubockin valmistus alkaa keväällä mallasohran viljelyllä. Syksyllä sato korjataan ja kuivataan sekä annetaan tekeytyä rauhassa. Suur-Uskin mukaan liian tuore ohra ei sovi mallastettavaksi.
”Siinä tapahtuu sama ilmiö kuin jos yrität tehdä perunamuusia uusista perunoista; siitä tulee vain kirkerää ja venyvää liisteriä. Tärkkelyksen pitää antaa levätä hyvin ennen mallastamista”, hän sanoo.
Seuraavaksi ohra kuljetetaan Lahteen Viking Maltille. Kun se myöhemmin palaa mallastettuna takaisin, alkaa savustus, joka kestää koko viljaerän osalta noin viikon ja vaatii jatkuvaa käsityötä ennen kuin päästään oluen keittoon.
Bock on tyyppiesimerkki oluesta, joka tarvitsee aikaa kypsyäkseen, eikä sen kanssa sovi olla malttamaton. European Beer Starissa hopeaa voittanut erä oli arviointihetkellä 11-kuukautista, Suomen Paras Olut -kilpailussa kuukauden nuorempaa.
Näiden kahden kilpailun perusteella voidaan olettaa, että olut on parhaimmillaan siinä vaiheessa, kun ollaan alle puolen vuoden päässä pullon kyljessä lukevasta päiväysmerkinnästä.
Vuonna 2020 KASKI Savubock voitti hopeaa Euroopan arvostetuimmassa ja yhdessä maailman arvostetuimmista olutkilpailuista European Beer Star. Näyttävä lasinen palkinto on esillä panimomyymälässä.
Teksti ja kuvat: PETER TAMMENHEIMO
KUVAGALLERIA
Yli 300-vuotiaan Takatalon tilan päärakennus. Oikealla näkyy kulma kokouskäyttöön ja maaseutumatkailuun vuokrattavaa saunarakennusta.Saunarakennuksen laajalta terassilta avautuu näkymä viljapelloille.Tilausravintola Navetta sijaitsee vanhassa. Samassa rakennuksessa toimiva panimomyymälä on auki perjantaisin ja lauantaisin.Tilan kuvatuimpia asukkeja ovat kukko ja viisi kanaa. Ne käyskentelevät vapaina pihamaalla.
Tervetuliaispuhe, jonka pidin 50-vuotisjuhlissani 7.5.2022 Helsinki Beer Factoryssa:
Naiset ja herrat, heterot ja hintit, arvon kutsuvieraat!
Tänään juhlitaan. Tervetuloa kaikki!
MUUTAMIA KEKKEREITÄ on tässä vuosien saatossa tullut järjestettyä, mutta ei koskaan ihan tätä kaliiberia. Seuraavat isot kemut juhlitaankin sitten täyden vuosisadan kunniaksi lauantaina 7.5.2072. Voitte merkitä päivämäärän kalentereihinne jo nyt.
Puoli vuosisataa, saatana. Kun katson teitä, hyvät ystävät, alan olla tässä seurassa jo setämiesikäluokkaa. Mutta hitto kun ei vaan tunnu siltä. Muistan elävästi, kuinka 18-vuotiaana kiehuin raivosta, kun joku ”22-vuotias setä” yritti iskeä minua. Nykyään en panisi pahakseni. Niin ne vaan ajat muuttuvat.
KUN MUISTELEN omaa isääni, hän syntyi vuonna 1931 ja juhli viisikymppisiään helmikuussa 1981. Todettakoon, että vain kuukausi ennen hänen juhliaan Porissa syntyi muuan Juha Marko Tapio Hämäläinen. Se oli hyvä vuosi.
Yhtä kaikki. Viisikymppisillään isäni istui keinutuolissa antiikkisamettipuvussaan ja joi kahvia. Tampereella olohuoneemme täyttyi saman ikäluokan setä- ja täti-ihmisistä. Tuntuu hassulta muistella niitä ihmisiä ja samalla katsella tätä juhlakansaa. Totta vieköön, ajat muuttuvat.
MINUSTA ON muuten sanottu, että olen ihan isäni näköinen. Hetki sitten latasin bileiden facebook-sivulle hänen 50-vuotiskuvansa. Katsokaa sieltä ja arvioikaa itse.
Mutta se minusta. Mennään tähän päivään. Illan kulusta sen verran, että näiden pikku puheiden jälkeen lavan ottaa haltuunsa Sininen Huvimaja, joka heittää illan aikana kolme settiä. Aluksi tunnelmoidaan jazz-henkisesti ja illan edetessä musiikki kulkee koko ajan tanssittavampaan suuntaan. Lattia on avoin.
Näissä bileissä kakkua ei ole, mutta kahveja ja snapseja voi ostaa baarista, samoin ruokaa. Keittiö on auki puolille öin, ja oikeasti kannattaa syödä. Helsinki Beer Factory on paitsi yksi Stadin parhaista olutravintoloista myös Itä-Helsingin paras ruokaravintola.
Kakkukahvien asemesta tarjolla on kaljaa, viiniä, siideriä ja vähän muutakin. Aloitetaan viineistä. Itseoikeutetusti parrasvaloihin nousee tänään prosecco, tuo kuumimpien nykytrendien juhlakärpänen. Sitä on sekä valkoista että Roséta.
UNITY PROSECCO on Euroviisujen virallinen kuohuviini ja se on tullut markkinoille kaikissa Eurovisionin jäsenmaissa vasta tällä viikolla. Pääsemme siis maistamaan sitä todellakin ensimmäisten joukossa.
Viinin tekijä Invivo & Co on yksi Uuden-Seelannin johtavista viinintuottajista; moderni viinitalo, jolla on toimintaa myös Australiassa, Ranskassa ja Italiassa. Invivon missiona on edistää tasavertaisuutta ja tuoda ihmiset yhteen, jotta mahtavia asioita voi tapahtua. Sopii tämänkin juhlan teemaan kuin rukkanen naulaan.
Valkoisessa Unityssa voi maistaa mm. vihreää omenaa, hieman sitrusta ja päärynää. Unity Rosé puolestaan henkii mansikkaa, punaisia marjoja ja valkoisia kukkia.
Kolmas skumppanja on puolikuiva El Miracle Cava, musta jumalatar, mieleltään kepeä ja sielultaan juhlava.
Muutama sana myös maahantuojasta, Hedonista. Se on kotimainen pienyritys, joka haistelee ensimmäisenä viinimaailman pinnan alla kuplivat trendit, reagoi niihin ketterästi ja uskaltaa olla rohkeasti erilainen. Se on oma suosikkini kotimaisista viinitukkureista ja edustaa esimerkiksi lempisamppanjaani Taittingeria.
VÄRIKÄS, YHTEISÖLLINEN ja tasa-arvoa korostava teema jatkuu myös siidereissä. Tarjolla on Magnersin kaksi uusinta innovaatiota: Magners Rosé ja Dark Fruit. Niitä tuo maahan Heino Juomat, siis Uniq Drinks Finland, eikun Brukett. Elävä todiste siitä, ettei nimen vaihtaminen tasaisin väliajoin juomataloa pahenna. Itselläni on ollut jo vuosia ilo tehdä yhteistyötä Brukettin kanssa ja olla mukana siinä kehitystarinassa. Hienoja vuosia.
Ja vihdoin päästään lempiaiheeseeni eli panimoihin ja oluisiin. Olen valinnut tänne juomia omilta suosikkipanimoiltani, joilla on minulle oikeasti iso merkitys.
VUONNA 1996 menin kesätöihin Panimoravintola Plevnaan. Se oli minulle oluiden korkeakoulu ja opin muun muassa ymmärtämään, että Kölsch tarjotaan typerän näköisestä ohutreunaisesta grogilasista. Mikä sen funktio on, sitä en ymmärrä vieläkään, ei se ainakaan makua paranna. Mutta toiset asiat tulevat annettuina eli pulinat pois. Harmittaa toki, ettei Plevnasta päässyt kukaan tänne tänään.
Plevna on sanalla sanoen Suomen paras panimo. Se vaan ei tee virheitä. Samoin tämä Plevnan Pils on Suomen paras pils, vaikka parissa sokkotestissä olenkin asettanut Lindenin Pilsin ykköseksi. Maistakaa hyvät panomiehet ja -naiset, pyrkikää samaan puhtauteen ja kirkkauteen – ja jos onnistutte, onnittelut taivaspaikasta!
FAT LIZARD! Se on panimo, jonka rinnalla ja katveessa olen elänyt tuhansia ikimuistoisia hetkiä. Sieltä tulevat rakkaimmat ja henkilökohtaisimmat muistot, joista kohta lisää.
Fat Lizard oli ensimmäinen panimo, joka ylpeästi nosti yhdenvertaisuuden asialistalleen ja sateenkaarilipun salkoon olutfestivaaleilla. Eikä niitä panimoita vieläkään jonoksi asti ole.
Helmikuussa 2015 julkaistiin Liskojen ensimmäinen olut, 101 California Pale Ale. Koska samaan aikaan minä menin kihloihin nykyisen aviomieheni kanssa, se on rakkauden kalja ja itseoikeutetusti tarjolla tänään.
Vuosien myötä rakkautemme syveni liki polyamorian tasolle. Vajaat neljä vuotta kihlauksesta astelimme Justuksen kanssa avioliiton kuohuihin Fat Lizardin panimon toimiessa vihkikappelina. Ne ovat tänäkin päivänä Suomen ainoat oikeat panimohäät ja luultavasti ainoat häät, joista on tehty valitus Valviraan. Meillä on ollut tapana vuosittain juhlistaa hääpäiväämme panimolla, ja viime joulukuussa saimme sinne nahkahäidemme kunniaksi muistolaatan ”Tammenheimot 101”.
Kun tuossa tuli jo isäni mainittua, niin todettakoon, että hän oli ammatiltaan hautakivikaivertaja, mutta käytti itsestään ammattinimikettä Kivimies. Siispä kiitos Fat Lizard Kivimies-oluesta, ja kiitokset tulevat varmasti myös postuumisti haudan takaa.
Tänään ei kuitenkaan ole tarjolla Kivimiestä, vaan toinen Fat Lizardin olut hanassa on Track Day Session IPA. Se oli panimon ensimmäinen olut, joka voitti sarjansa Suomen Paras Olut -kilpailussa. Vuosi oli 2016, ja juhlavassa gaalassa Fat Lizardin voittoisa väki palkittiin kullilla.
MAKU IPA tuli markkinoille vuonna 2015 ja oli panimon historian suunnilleen ensimmäinen olut, enintään toinen tai kolmas – ja ihan tarkkaan sitä ei taida tietää kukaan. Maku IPA on monumentti, kotimainen klassikko, I-P-A isolla I:llä, P:llä ja A:lla. Maku IPAssa on kaikki tarpeellinen ja juuri oikeassa suhteessa. Jotenkin siihen ei ajan hammas pure, vaan olut on kaiken aikaa yhtä tuore, relevantti ja ajankohtainen. Jotenkin olen oppinut tunnistamaan itseni tästä oluesta.
ALKOHOLITTOMALLA PUOLELLA tuolla selfieseinän vieressä on limujen ja vissyjen lisäksi Laitilan Alkoholiton Kukko Pils, heittämällä kotimaisten nollaoluiden ykkönen. Laitilalla on kaiken kaikkiaan erinomainen juomavalikoima. Anglofiilinä oma suosikkini heidän oluistaan on Kukko Bitter, joka hakkaa tyylimukaisuudessaan useimmat Britteinsaarten bitterit. Sitä ei ole täällä tänään, mutta kantsii maistaa kaupan hyllystä; vihreä tölkki. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on myös huikea kasvutarina nyrkkipajasta Suomen suurimmaksi pienpanimoksi.
Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä tulee Olarin Panimo ja heidän tätä juhlaa varten panema Cascade Half Century DDH IPA. Kerronpa tässä ensin pari sanaa panimosta ja mennään sitten itse bisseen.
OLARIN PANIMO tunnetaan ylivoimaisesta NEIPA-osaamisestaan sekä siitä, että se on kenties ainoa panimo Suomessa, joka taitaa suvereenisti tyylin kuin tyylin. Syvän kumarruksen ansaitsee myös oluentekijä Ville Leino, joka on aina valmis neuvomaan ja tukemaan muita panimoyrittäjiä. Sillä häiskällä on perkeleen iso sydän ja kokonaan kultaa.
Sydämistä puheen ollen, Olarin Panimon kollektiivinen sydän on sen tap room Espoon Otaniemessä. Todellinen helmi millä tahansa mittareilla, ja tunnelmaltaan se painii ihan omassa sarjassaan. Se on ainutlaatuisen kotikutoinen, mutta samalla kuitenkin trendikäs ja kansainvälinen. Itse olen käynyt Lontoossa ehkä kuutisenkymmentä kertaa ja istunut siellä sadoissa pubeissa ja tap roomeissa. Olarin panimobaarin voisi milloin tahansa siirtää sellaisenaan jollekin Lontoon trendialueista, ja siitä tulisi saman tien kaupungin ykkösmesta.
Olarin Panimo on myös minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä ja merkityksellinen. Siitä varmasti kertoo muun muassa se, että minulle ja Justukselle äärettömän rakkaan Muikku-koiran viimeinen leposija sijaitsee Olarin Panimon terassilla kasvavan jykevän männyn juurella.
TÄSSÄ ON on sanoja riittänyt, vaikka yritin pitää tämän puheen tiiviinä lyhyenä. En tainnut onnistua, koska juttua on vielä tuopin verran jäljellä.
Eli tuo näihin bileisiin tehty Cascade Half Century DDH IPA on tapaus sinänsä. Se on illan tähti tai ainakin hyvä kakkonen, joten kerron tässä lopuksi pari muistoa sen syntyhistoriasta.
Tuossa jo alkuvuodesta keskustelin Ville Leinon kanssa synttärioluesta. Aluksi suunnitelmissa oli tehdä tammenterhoilla maustettu Neipa, kuinkas muutenkaan. Matin ja Tepon sanoin: Koska tää me osataan!
Mutta sitten huomattiin, ettei se ehkä olisikaan kovin hyvä idea. Nimittäin selvisi, että tammenterhoissa on joku sellainen myrkky, mitä ihmiskeho ei sulata. Hyvä että selvisi, koska muuten suomalainen olutskene olisi mennyt aika tavalla uusiksi, koska me kaikki merkittävimmät ihmiset olemme täällä tänään.
Siirryttiin suunnitelmaan B ja havaittiin, että Cascade, yksi Yhdysvaltain suosituimmista humalista on tullut markkinoille vuonna 1972. Sattuipa sopivasti.
Niinpä sitten päätimme tehdä Cascade Single Hop -oluen, jonka vahvuudeksi tulisi 6,5 %, koska varsinainen syntymäpäivänihän oli eilen 6.5. Sillä sopii kippistellä.
Kertoisin mielelläni enemmänkin Cascadesta ja Half Centurysta, mutta vielä mieluummin annan tässä kohtaa mikrofonin ammattilaisen käsiin. Tulisitko Hanna Montonen Olarin Panimosta tänne lavalle ja kertoisit meille Cascadesta ja Half Centuryn synnystä. Kiitos!
Lähes 30 jouluoluen maistelussa oluiden korkea taso yllätti positiivisesti. Hieman yllättäen isojen panimoiden oluet jäivät testin häntäpäähän, vaikka testissä kiinnitettiin erityistä huomiota oluiden virhemakuihin. Tasaisen laadukkaassa kattauksessa kuitenkin vain terävin kärki ylsi huippupisteille.
TAMMENLINNAN Suuressa Olutmaistelussa testattiin 29 erilaista jouluolutta. Oluet rajattiin siten, että mukaan otettiin vain joulubrändättyjä oluita. Toisin sanoen oluen nimessä tai etiketissä piti olla selkeä viittaus jouluun. Testissä oli sekä kotimaisia että tuontioluita. Oluiden alkoholipitoisuus vaihteli nollasta 13 prosenttiin.
Oluet arvioitiin sadan pisteen asteikolla siten, että 60 pistettä edusti teknisesti ja mikrobiologisesti virheetöntä olutta. Mitä alemmas skaalassa mentiin, sitä enemmän oluissa havaittiin virhemakuja sekä ongelmia tasapainossa ja tyylinmukaisuudessa.
Tuomaristossa istuivat olut- ja matkailutoimittaja Peter Tammenheimo, pienpanimokouluttaja emeritus Ilkka Sysilä, Olarin Panimon perustaja ja oluentekijä Ville Leino, Arde arvioi -blogin Ari Juntunen sekä oluiden kategoriajohtaja Jaaja Hihnala Brukett-juomatalosta.
Koska raati koostui erittäin kokeneista maistajista, päädyttiin avoimeen tastingiin, eli kaikki maistettavat oluet olivat näkyvillä. Ratkaisuun vaikutti luonnollisesti myös oluiden suuri määrä. Maistettavat juomat oli saatu näytteinä panimoilta ja maahantuojilta. Testin järjestelyistä vastasi Peter Tammenheimo. Jaana Hihnala ei osallistunut Brukettin maahantuoman Rocking Rudolphin arviointiin.
Kolmen kärki erottui
Testin parhaaksi olueksi nousi lappeenrantalaisen Panimoyhtiö Tujun imperial stout Kovempi paketti. Tämä olut päätyi testiin hieman yllättäen, sillä Alkoon oli lähetetetyssä erässä oli ollut kolme pulloa ilman etikettiä, jotka sitten palautuivat jakelijalle ja sitä kautta maisteluun.
Tuomaristo kiitteli Kovemman paketin täyteläistä tuoksua, paksua suutuntumaa ja ryhdikästä makua, jossa oli aistittavissa lempeää paahteisuutta, parkittua nahkaa, tupakkaa ja vaniljaa. Etenkin oluen portviininen ja madeiramainen vivahde hurmasi tuomariston.
Toiselle sijalle ylsi norjalaisen Nøgne Ø:n Gud Jul Christmas Ale. Raikas ja korkeahkosta alkoholipitoisuudestaan (8,5 %) huolimatta helposti juotava, pehmeän täyteläinen ja kuohkea nautiskeluolut.
Kolmanneksi sijoittui klassinen Shepherd Neame Christmas Ale (7,0 %) Ison-Britannian vanhimmalta panimolta. Täydellisen tasapainoinen, kuivahedelmäinen, pähkinäinen ja maustekakkuinen vahva ale.
Kolmen kärki erottui selvästi muusta kattauksesta ainoina yli 80 pisteen oluina. Testin kovin yllätys tuli kuitenkin heti kärkikolmikon takana, sillä perinteinen ruotsalainen Tempel Julmust nappasi neljännen sijan.
Tarkkaan ottaen Julmust ei ole olut, vaan mallaspohjainen ja humaloitu virvoitusjuoma. Julmust sisältää humalan ja maltaan lisäksi noin 30 ainesosaa.
Juilmust on Ruotsissa niin suosittua, että joulun aikaan Coca Colan myynti laskee 50 prosentilla. Julmustia myytiin pitkään Ruotsin ulkopuolella vain Ikean myymälöissä, mutta nykyään sitä myydään Suomesta esimerkiksi Alkoissa.
1. Tuju Kovempi Paketti
Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 83,40
Täyteläinen tuoksu, paksu suutuntuma, sherrymäinen ja makeahko. Täydellinen vaniljajäätelön kastikkeena. Jälkimaussa chilimäistä kirpeyttä.
2. God Jul Christmas Ale
Nøgne Ø, Norja
Alkoholia: 8,5 %
Pisteet: 82,00
Maahantuoja: Servaali
Paahteinen ja mausteinen tuoksu. Hämmästyttävän kuohkea suutuntuma. Samea, raikas ja täyteläinen sekä hyvin jouluinen ale, jossa hurmaavaa viheromenaista vivahdetta. Usein omenaiset ja siiderimäiset flavorit lasketaan makuvirheiksi, mutta tähän olueen ne istuvat täydellisesti.
3. Shepherd Neame Christmas Ale
Faversham Brewery, Englanti
Alkoholia: 7,0 %
Pisteet: 80,40
Maahantuoja: Servaali
Maltainen, toffeinen ja pehmeän pähkinäinen, tyylikästä kuivahedelmää ja luumukiisseliä. Perinteinen ja täydellisen tasapainoinen joulunajan britti-ale.
4. Tempel Julmust
Tempel Brygghus, Ruotsi
Alkoholia: 0,0 %
Pisteet: 76,20
Maahantuoja: Juomatalo Pikkulintu
Makea limonadimainen ja helposti juotava Julmust. Raikas mallaspohjainen juoma. ”Juon paljon mieluummin tätä kuin nollaolutta”, kommentoi pienpanimokouluttaja Ilkka Sysilä.
5. Santa’s Hoppy Helpers Holiday IPA
Mikkeller, Tanska
Alkoholia: 6,0 %
Pisteet: 75,60
Maahantuoja: Olaf Distribution
Maussa on tyylinmukaisesti mallasta, pihkaa ja hedelmäisyyttä. Jouluista hedelmäkakkua. Humalat ovat ehkä jo parhaat päivänsä nähneet, mutta siitä huolimatta herkullinen olut.
6. Delirium Christmas
Brouwerij L. Huyghe, Belgia
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 74,80
Maahantuoja: Brew Seeker
Kuohkea ja hedelmäinen vahva belgi-ale. Yllättävän pehmeää, alkoholi peittyy täysin. Juustojen ja vaniljaisten jälkiruokien kiitollinen kumppani.
7. Lump of Coal
Ridgeway Brewing, Englanti
Alkoholia: 7,5 %
Pisteet: 72,80
Maahantuoja: Diamond Beverages
Pehmeä ja matalahiilihappoinen stout. Tuoksussa paahteisuutta ja tummaa suklaata. Korkeahko alkoholiprosentti vaatii vastapainokseen tuhdin mallaspohjan, ja tässä se toteutuu.
8. Olutpaja Jouluolut
Olutpaja, Pälkäne
Alkoholia 5,0 %
Pisteet: 72,80
Riemastuttavan fragrantti. Humalan fragranssia ynnä miellyttävät esteriset käymisaromit. Puhdas, raikas ja kaikin puolin miellyttävä olut, joka sopii nautittavaksi sekä jouluna että juhannuksena.
9. Keisari Joulu
Nokian Panimo
Alkoholia 5,0 %
Pisteet: 72,20
Miellyttävää paahteisuutta sekä tuoksussa että maussa. Kahvia, suklaata ja pehmeää maltaisuutta. Kaunis savuisuus toimii oluen kruununa.
10. Joulun Tähti – Plevnan Jouluolut
Koskipanimo, Tampere
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 70,20
Paahteinen, kuiva ja täyteläinen lager. Miellyttävä kahvinen flavori. Tasapainoinen kokonaisuus, joka kuitenkin kärsii pienestä rohkeuden puutteesta.
11. Jule Malt
To Øl, Tanska
Alkoholia: 13,0 %
Pisteet: 69,80
Maahantuoja: Diamond Beverages
Makean alkoholinen ja pehmeän mausteinen tuoksu. Häiritsevän makea olut, maussa hedelmätorttua ja tervaleijonaa.
12. Hvit Jul
Nøgne Ø, Norja
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 68,60
Maahantuoja: Servaali
Raikas, ruohoinen sekä joulumausteiden ja yrttien sävyttämä tuoksu. Maustepommiksi varsin onnistunut olut, joskin katkeruutta toivoisi selvästi lisää. Alkoholipitoisuuttakin saisi olla pari prosenttiyksikköä enemmän.
13. Glögg Sour
Morgondagens Cirkusöl, Ruotsi
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 67,80
Maahantuoja: Pien Distribution
Joulumausteinen ja marjainen tuoksu. Raikas ja miellyttävän hapan maku. Ei kovin olutmainen, mutta nimensä mukaisesti sopii hyvin glögin korvikkeeksi.
14. Joulun Taiga Porter
Panimo Honkavuori, Joensuu
Alkoholia: 5,2 %
Pisteet: 67,40
Melko vaatimaton hennon lakritsinen tuoksu. Paahdettua mallasta ja tummia hedelmiä. Pehmeä suutuntuma, keskitäyteläinen portteri, joka jää kuitenkin hieman latteaksi.
15. Santa Olaf’s Christmas Ale
Olaf Brewing, Savonlinna
Alkoholia: 4,9 %
Pisteet: 66,20
Herkullisen paahteista tuoksua seuraa pettymys. Makea, hennon hedelmäinen ja pehmeän maltainen maku jää harmittavan ohueksi.
16. White Christmas
Saltaire Brewing, Englanti
Alkoholia: 4,8 %
Pisteet: 65,00
Maahantuoja: Brew Seeker
Hieno mausteinen tuoksu vie hetkessä ajatukset Britteinsaarille. Hedelmäinen, suhteellisen raikas ja tyylikkään katkera britti-ale. Yksi tuomareista löysi virhemakuina märkää villatumppua ja voihappoa.
17. Tornion Joulu Porter
Tornion Panimo
Alkoholia: 5,2 %
Pisteet: 64,40
Makea tuoksu, paahteinen ja pehmeän hedelmäinen maku. Olut on teknisesti kunnossa, mutta maultaan kovin kevyt.
18. Karhu Jouluolut
Sinebrychoff, Kerava
Alkoholia: 4,8 %
Pisteet: 63,40
Suhteellisen raikas ja rapsakka jouluolut isolta panimolta. Maussa pehmeää maltaisuutta. Kohtalaisen luonteikas olut ja samalla yksi testin positiivisista yllätyksistä.
19. Gouden Carolus Christmas
Het Anker, Belgia
Alkoholia: 10 %
Pisteet: 62,60
Maahantuoja: Servaali
Makean mausteinen tuoksu. Miellyttävä alkoholin puraisu heti alkumaussa, mutta siinäpä se. Aivan liian makea, humalan fragranssi puuttuu. Maku tuo mieleen hammastahnan tai suuveden.
20. Maku Joulu IPA
Maku Brewing, Tuusula
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 61,60
Yrttipihkainen tuoksu. Katkeroiden puuttuessa makeus hieman häiritsee. Kuitenkin kohtalaisen juotava, joskin kaikin puolin vaatimaton ja persoonaton. Joulusaunaan.
21. Rocking Rudolph
Hardys & Hansons, Englanti
Alkoholia: 4,2 %
Pisteet: 59,25
Maahantuoja: Brukett
Hedelmäinen ja asteen verran metallinen tuoksu. Pehmeä suutuntuma. Ohut maku ei juuri jätä muistijälkiä. Vetinen.
22. 45 Days of X-mas
To Øl, Tanska
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 59,00
Maahantuoja: Diamond Beverages
Puhdas ja teknisesti virheetön olut, joka ei kuitenkaan herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Malliesimerkki oluesta, jossa kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta luonne ja persoonallisuus loistavat poissaolollaan.
23. Raskasta Joulua
Tornion Panimo
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 58,40
Metallinen tuoksu, rauta iskee päin näköä, minkä ehkä voi katsoa sopivan ainakin oluen nimeen. Silti täyteläinen, pehmeä ja kuivahko olut. Mausta löytyy joululimppua, nahkaa ja hevostallia.
24. Olvi Jouluolut
Olvi, Iisalmi
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 57,60
Siirappisen karamellimainen, jopa mämminen olut, josta löytyy kotikaljamaista makeutta. Tunkkaista leipäisyyttä. Ei kovin tasapainoinen.
25. Olvi Xmas IPA
Olvi, Iisalmi
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 55,20
Olvin yleiseen tasoon nähden tunkkainen. Tuoksussa koirankakkaa. Maku hennon pihkainen, hedelmäisyys puuttuu täysin ja rasvaisuuteen viittaavaa virhemakuakin löytyy.
26. Bad Elf Winter’s IPA
Ridgeway Brewing, Englanti
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 53,60
Maahantuoja: Diamond Beverages
Makean hunajaista tuoksua seuraa virhemakujen sinfonia: Diasetyyliä, sukkahikeä, märkää villasukkaa ja kastunutta huopahattua.
27. Kimito Christmas NEPA
Kimito Brewing, Kemiönsaari
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 53,60
Liian makea ja tasapainoton olut, jossa mikään ei viittaa nimen New England -alkuun. Laktoosilla pilattu suutuntuma. Hedelmäinen ja mausteinen.
28. Vaahtoparta Jouluolut
Maku Brewing, Tuusula
Alkoholia: 5,3 %
Pisteet: 53,00
Ohut vihanneskeittomainen maku. Kevyt ja helppo olut, joka ei tällä kertaa ole täysin kunnossa. Tunkkainen ja tasapainoton, mutta kuitenkin parempi mitä oluesta tehdyt aiemmat arviot ovat antaneet aihetta odottaa.
29. Sinebrychoff Jouluolut
Sinebrychoff, Kerava
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 47,00
Testin alisuorittaja. Metallinen, pahvinen ja vetinen olut. Yksiulotteinen ja ponneton esitys.
Perinteisesti glögi on jouluisesti maustettu ja kuumana nautittava alkoholipitoinen juoma. Mutta modernit glögit ja glögityyppiset juomat voi hyvin nauttia myös kylminä, jolloin niiden raikkaus korostuu.
Otimme pikkujoulutestiin kolme erilaista glögijuomaa, joista yhden nautimme jääkaappikylmänä ja kaksi jäiden kanssa. Vuosikertaglögi Blossa 20(14,99 €) ja Talvihetki Omena-Punaherukka (7,98 €) löytyvät Alkon vakiovalikoimasta. Kuohuva uutuus Blossa Sparkling & Spices Citrus (10,99 €) on tilausvalikoimatuote.
Testijuomat on saatu lehdistönäytteinä tavarantoimittajalta. Kirjoittajan lisäksi testiryhmässä olivat bloggaaja Piikkisika sekä vannoutuneet lämpimien glögien ystävät Eva Jokila ja Pauli Kekki.
Blossa Sparkling & Spices Citrus 10 %
Glögimausteilla aateloitu kuohuviini on joulunajan juomien uusin trendi, joka on parin viime vuoden kuluessa lyönyt läpi etenkin Ruotsissa. Viimeistään nyt on Suomen vuoro.
Blossa Sparkling & Spices Citrus on mm. kanelilla, kardemummalla ja neilikalla maustettu makea kuohuviini, jonka sokeripitoisuus on glögille maltillinen 50 grammaa litrassa.
Ainesosaluettelossa ei ole mainittu inkivääriä, mutta jokainen nelihenkisen ryhmämme jäsen aisti sen aromit sekä tuoksussa että maussa. Itse en erityisemmin pidä inkiväärin dominoivasta mausta, mutta tässä sitä oli mukana hyvin maltillisesti ja se ikään kuin yhdisti jouluisen mausteisuuden ja sitrushedelmien raikkauden eheäksi kokonaisuudeksi.
Juoma tarjottiin kuohuviinilasista sirtuuna-auringolla koristeltuna. Juhlakauden täydellisyyttä hipova tervetuliaismalja, joka toimii hyvin myös aperitiivina.
Talvihetki Omena-Punaherukka
Aiemmin tämä juoma on tunnettu Jouluhetki-nimellä, mutta tälle vuodelle se vaihdettiin Talvihetkeksi. Ymmärrettävä ja luonteva muutos, jolla haetaan lisäviikkoja myyntikauteen ja samalla luodaan mielikuvaa valkeasta talvimaisemasta, josta tosin joulun aikaan voimme pääkaupunkiseudulla lähinnä haaveilla. Mutta ehkä se tämän juoman siivittämänä onnistuu?
Talvihetki on omenaviinipohjainen glögijuoma, johon sekoitetaan joka vuosi vaihtuva hapokas ja raikas marjamehu. Tällä kertaa on punaherukan vuoro näyttää kyntensä. Ilta-Sanomissa lämpimien glögien testissä juoma sijoittui toiseksi saaden neljä pistettä viidestä, mikä nostatti odotuksia myös kylmälle versiolle.
Juoma tarjottiin viinilasista jäiden ja omenalohkon kera. Ensimmäinen mielikuva oli kaiken muun alleen peittävä muumilimumainen makeus, eiä ihme, sillä juomassa on sokeria peräti 190 grammaa litrassa!
Äitelä mehumaisuus ei nostattanut hymyjä. Itse asiassa kukaan meistä ei saanut juomaa alas paria suullista enempää, mutta päädyimme siihen, että vika ei välttämättä ole reseptiikassa vaan tarjoilussa. Talvihetki on esimerkki glögistä, joka tulisi ehdottomasti nauttia lämpimänä ja viinatilkalla terästettynä.
Blossa 20 Myntathé
Vuodesta 2003 valmistettu Blossan vuosikertaglögi on aina tapaus, niin tänäkin vuonna. Viime vuoden Blossa 19 Aloha vei makumatkalle Havaijille, tänä vuonna inspiraatiota on haettu Marokon Marrakechista.
Kun viime vuoden syyskuussa tapasin Blossan sekoittajamestarin Åsa Orsvärnin, hän kertoi, että tulevan vuoden reseptiikka on pääpiirteissään valmiina vähintään vuoden etukäteen. Toisin sanoen hän tiesi jo tuolloin, että 2020 on Marrakechin ja mintun vuosi.
– Mutta se tieto on yksin minulla ja huuleni ovat sinetöidyt seuraavaan julkaisupäivään asti.
Blossa 20 Myntathén tuoksu on nimensä mukaisesti vahvan minttuinen. Mukana on vihreää teetä, omenankukkaa, neilikkaa ja ripaus kanelia.
Minttu lienee syynä siihen, että juoma on saanut arvioissa ristiriitaisen vastaanoton, mutta samalla sen ansiosta uusi vuosikertaglögi suorastaan vaatii tulla lämmittämisen asemesta nautituksi jäiden kanssa viilennettynä ja mintun oksalla koristeltuna, ikään kuin joulutunnelmaa nostattavana cocktailina.
Testiryhmän mielestä viilennetty Blossa 20 on herkullinen seurustelujuoma. Toisaalta siitä voi helposti hyödyntää myös juomasekoituksissa oman maun mukaan. Kokeile esimerkiksi valmistuttajan ohjeiden Blossa Spritz tai Marrakech Mojito.
Ruotsalainen apteekkikosmetiikkasarja
ACO on keskittynyt pohjoismaiselle iholle sopivien ihonhoitotuotteiden
kehittämiseen ja valmistamiseen. Kuivalle ja atooppiselle sekä
aurinkoyliherkälle iholle kehitetyt aurinkotuotteet lanseerattiin Suomen
markkinoille helmikuun lopulla.
Alkujaan ACO perustettiin tuotemerkiksi ruotsalaisen apteekin omille tuotteille, vuosi oli 1939. Tänä päivänä ACO on keskittynyt tuotteisiin, jotka on suunniteltu herkälle pohjoismaiselle iholle ja pohjoismaiden vaativiin olosuhteisiin.
ACOn portfolioon kuuluu laaja valikoima ihonhoitotuotteita ja lääkevalmisteita. Kasvojen ja vartalon hoitoon tarkoitettujen tuotteiden ohella ACOn keihäänkärkinä ovat tehokkaasti suojaavat aurinkotuotteet.
Suihkutettavissa aurinkosuojissa on kiinnitetty huomiota myös pakkauksen helppokäyttöisyyteen: Sormiurat pullon sivussa takaavat pitävän otteen ja käytettäessä pullo toimii vaikka ylösalaisin.
Mitä on apteekkikosmetiikka?
Yleisesti kosmetiikalla tarkoitetaan kaikkia
kauneudenhoitoon käytettäviä tuotteita: voiteita, nesteitä, puutereita,
saippuoita, lakkoja, rasvoja, öljyjä ja tahnoja.
Kosmetiikkatuotteissa käytetyt ainesosat sen sijaan ovat oma
lukunsa. Usein pakkausselosteissa korostetaan luonnollisia ainesosia ja
puhutaan luonnonkosmetiikasta, mutta lopullinen totuus ei aina ole näin
yksinkertainen.
Esimerkiksi huulipuna voi sisältää helmiesanssia, joka on
sillin suomujen kiiltävää ainesta, tai kiillettä, joka on luonnollinen mutta
teollisesti käsitelty mineraali.
Osassa kosmetiikkatuotteita on mukana myös selvästi myrkyllisiä kemikaaleja. Monien mielestä Euroopan Unioni teki virheen kieltäessään kosmeettisten aineiden tutkimisen eläinkokeissa, sillä esimerkiksi tutkimatta jäävä syöpävaarallisuus on oleellinen riskitekijä.
Nykyistä kosmetiikkateollisuutta hallitsee pieni joukko monikansallisia yhtiöitä, joista suurin, vanhin ja vaikutusvaltaisin on vuonna 1909 perustettu Société Française de Teintures Inoffensives pour Cheveux eli ranskalainen harmittomien hiusvärien seura. Tänä päivänä yhtiö tunnetaan maailmanlaajuisesti nimellä L’Oreal.
Monien
kosmetiikkatuotteiden korkea hinta johtuukin osittain juuri pienen piirin
määräävästä markkina-asemasta. Kriitikkojen mielestä isot kosmetiikkajätit
hallitsevat markkinoita mafian tavoin. Sanotaan myös, että
kosmetiikkateollisuudella on hinnoissaan kovimmat katteet heti huumekaupan
jälkeen.
Apteekkikosmetiikka mielletään yleensä hoitavammaksi kuin niin sanottu tavallinen kosmetiikka. Siinä keskitytään enemmän ihon hoitoon kuin ehostukseen. Lisäksi tuotteiden turvallisuus pitää osoittaa kliinisin testein. Apteekkikosmetiikkatuotteet saattavat sisältää huomattavasti enemmän ihoa hoitavia lääkinnällisiä raaka-aineita.
Apteekkikosmetiikassa jokainen ainesosa on tarkkaan harkittu. Tuotteissa on usein enemmän ihoa hoitavia ainesosia kuin kauppakosmetiikassa.
ACO on aina matkassa
mukana
Matkustan
paljon lämpimissä maissa, joten aurinkosuojan käytöstä on tullut minulle osa
matkailijan arkea. Kohteiden supermarketeissä myytävät aurinkotuotteet ovat
kuitenkin lähes poikkeuksetta bulkkituotteita (Biz Buin, Nivea, Garnier jne)
eli sellaisia, joita tehdään valtavia määriä suurille massoille. Lisäksi ne yleensä
maksavat kuin synti.
Kun valitsen aurinkotuotteen, haluan sen olevan helposti levittyvää, suojaavaa ja kestävää. Sen pitää sopia yhtä lailla rannalla makaamiseen kuin myös liikunnallisiin aktiviteetteihin ja ihan vaan kaupungilla pörräämiseen, eikä se saa sotkea vaatteita. Kasvoille levitettävän aurinkosuojan pitää olla sellainen, jonka päälle voi tarvittaessa levittää meikin. Mutta ennen kaikkea tuotteen tulee soveltua herkästi vaurioituvalle, hyvin vaalealle ja kohtalaisen kuivalle suomalaiselle iholle.
Viime vuonna tutustuin ACOn aurinkotuotteisiin, ja niistä tuli välittömästi suosikkejani. Ensinnäkin ne levittyvät helposti, eivät tahraa, kestävät hyvin ja kosteuttavat. Eri tilanteisiin löytyy aina oikea tuote.
Esimerkiksi kahden viikon lomalla Espanjan Alicantessa rannalla makoillessa kosteuttava aurinkosuojasuihke Sun Spray SPF 50+ oli täydellinen kumppani, joskin toisella viikolla vaihdoin sen miedompaan SPF 30 -versioon. Kaupungilla kävellessä ja terasseilla istuessa käytin kevyttä ja meikin alle sopivaa mattapintaista aurinkosuojavoidetta Sun Face Fluid SPF 50+ sekä kosteuttavaa aurinkosuojapuikkoa Sun Stick SPF 50, joka kulki koko ajan mukana laukussa tai sortsien taskussa. Roosanhohtoinen huulikiilto Sun Soft Lips SPF 25 oli myös mainio tuote, joka paitsi piti huulet miellyttävän kosteina myös antoi niille pehmeyttä ja luonnollista kiiltoa.
Pienet mutta riittoisat aurinkotuotteet on helppo kuljettaa käsilaukussa tai vaikka sortsien taskussa. Mattapintainen aurinkovoide sopii myös meikin alle. Sun Stick -puikosta on helppo lisätä suojaa joka tilanteessa ja huulivoide antaa suojan lisäksi luonnollista kiiltoa.
Uutuutena raitasarja ongelmaiholle
Uudet erittäin herkälle iholle kehitetyt ACO-aurinkosuojat tunnistaa pakkausten keltaoranssista raidoituksesta. Voiteet ovat värittömiä, ja valmistajan lupauksen mukaan niitä on miellyttävä käyttää sekä levittää ja lisätä tarpeen mukaan. Aurinkosuojaahan tulisi lisätä muutaman tunnin välein sekä aina uinnin jälkeen. Erittäin herkän ihon tuotteet sisältävät pitkäaikaista kosteutusta tuottavia ainesosia.
ACO Sun Intolerance Lotion SPF 50 suojaa ihoa auringon aiheuttamalta ärsytykseltä sekä rauhoittaa auringossa ärtynyttä ihoa, ja sitä voi kayttää kasvoilla sekä vartalolla. Aurinkovoide sisältää UVB-suojan lisäksi korotetun UVA- ja HEV-suojan.
UVB-säteily pysähtyy ihon pintaosiin, mutta sen vaikutuksesta ihon pintasolukko lisääntyy ja pigmenttihiukkasten määrä ihossa kasvaa. Se polttaa ihoa ja altistaa ihosyöville. Ilmakehän otsoni, vesihöyry, happi ja hiilidioksidi vaimentavat auringon UV-B-säteilystä noin 90 %.
UVA-säteily tunkeutuu ihon syviin kerroksiin ja ruskettaa ihossa olevaa pigmenttiä sekä aiheuttaa ihon ennenaikaista vanhenemista. Se voi myös edistää ihosyövän syntyä. Auringon UVA-säteilyltä suojautuminen on tärkeää, sillä UVA-säteet eivät juurikaan vaimene ilmakehässä.
HEV-säteily
eli high energy visible light puolestaan
on auringosta lähtöisin olevaa niin sanottua ”sinistä valoa”, joka imeytyy UV-säteitä syvemmälle ihoon aiheuttaen
vaurioita kuten ryppyjä, ihon epätasaista rakennetta ja pigmenttimuutoksia.
Syväkosteuttava ACO Sun AtoProtect Lotion SPF 50+ on
kehitetty kuivalle ja atooppiselle iholle. Se paitsi antaa välittömän suojan
UV-säteitä vastaan myös vahvistaa ihon suojakerrosta. Vedenkestävä voide sopii
käytettäväksi yli kolmevuotiaille lapsille ja aikuisille; se levittyy iholle
nopeasti ja sitä voi levittää myös märälle iholle.
Virkistävä ja ihoa
viilentävä ACO Sun Soothing After Sun Gel
Cream täydentää sarjan. Se on auringonoton jälkeen levitettävä viilentävä
ja miedosti hajustettu geelivoide, joka rauhoittaa auringon rasittamaa ihoa ja
palauttaa sen kosteustasapainon. Voide sisältää rauhoittavaa pantenolia.
Tutkimuksen mukaan joka viides suomalainen kärsii aurinkoihottumasta, ja se ilmenee yleensä keväisin tai etelänmatkoilla. Duodecim-terveyskirjaston mukaan viisi prosenttia suomalaisista on geeniperimältään niin vaaleaihoisia, että he palavat hyvin helposti eivätkä rusketu lainkaan. Joka neljäs taas palaa helposti ja ruskettuu huonosti, kolme viidestä palaa joskus ja ruskettuu hyvin, ja loput 10 % eivät pala koskaan mutta ruskettuvat erittäin hyvin.
Näiden lukujen valossa erittäin herkän ihon aurinkotuotteet tulevat tarpeeseen.
Tänä vuonna yksi
suurimmista olutmaailmaa kuohuttavista puheenaiheista on ollut vuodesta 1845
perheomisteisena pysyneen lontoolaisen Fuller’sin myynti japanilaiselle
Asahille. Aluksi kauppaa vastustettiin rajusti, mutta pölyn laskeuduttua
karkeimmat soraäänet ovat hiljenneet. Voisiko sittenkin olla niin, että me
tavalliset kuluttajat selviämme tunteita herättäneestä panimokaupasta voittajina?
FULLER’SIN HISTORIAN voidaan katsoa alkaneen vuonna 1816,
jolloin Thames-joen rannalle avattiin panimo nimeltä The Griffin Brewery. Sen
perustivat veljekset Douglas ja Henry Thompson, jotka kuitenkin
ajautuivat taloudellisiin vaikeuksiin ja tarvitsivat varakasta sijoittajaa
pelastamaan yrityksensä konkurssilta.
Tässä kohtaa
mukaan kuvioihin astui muuan John Fuller
ilman päivänkään kokemusta panimoalalta. Hän kuitenkin onnistui nostamaan
yrityksen jaloilleen ja osti lopulta Thompsonit ulos.
Fullerin
kuoltua vuonna 1839 panimon johtoon astui hänen poikansa John Bird Fuller, joka jätti nopeasti merkkinsä Ison-Britannian
kunniakkaaseen oluthistoriaan.
Fuller
nuorempi yhdisti voimansa toisen panimoyrittäjän Henry Smithin ja tämän lankomiehen, panimomestari John Turnerin kanssa. Vuonna 1845
allekirjoitettiin uuden panimoyhtiön perustamisasiakirja.
Yhtiön nimeksi tuli Fuller, Smith & Turner, mutta panimolle nimensä antoi yksin Fuller. Yritys kasvoi tasaisesti ja ennen panimotoimintojen myymistä Asahille se harjoitti oluenpanon lisäksi muun muassa tukkukauppaa sekä operoi tai tai vuokrasi noin 400:aa pubia ja hotellia ympäri Englantia.
Fuller’s vuokraa tai operoi noin 400 pubia ja hotellia eri puolilla Englantia. Karkeasti puolet niistä sijaitsee Suur-Lontoon alueella. The Mawson Arms / The Fox and Hounds on aivan panimon kyljessä kiinni. Se on Ison-Britannian ainoa pub, jolla on virallisesti kaksi nimeä.
FULLER’S PYSYI TIUKASTI omistajasukujensa hallinnassa 173
vuoden ajan, eikä muutoksen merkkejä ollut ilmassa. Kävin viime vuodenvaihteessa
Lontoossa haastattelemassa pääpanimomestari Georgina Youngia, jonka kanssa istuimme pubissa alun kolmatta tuntia
ja keskustelimme pitkään muun muassa yrityksen arvoista.
Young
kertoi, että Fuller’sin keskeisimpiä arvoja ovat perhe ja työyhteisön
kannustaminen.
– Being part
of the family, Young totesi ja viittasi tällä ilmauksellaan kahteen asiaan;
Fuller’sin omistajien ja työntekijöiden väliseen hyvään suhteeseen sekä panimon
uskolliseen asiakaskuntaan
Keskustelussamme
mikään ei viitannut siihen, että alle kuukauden kuluttua tuosta hetkestä
räjähtäisi uutispommi.
Siksi ydinliiketoimintojen
myynti japanilaiselle panimojätille tuli niin minulle kuin kaikille muillekin Fuller’sin
ystäville kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syvä epäusko, hämmästys, järkytys
ja huoli olivat kollektiivisia tunnetiloja, ymmärrettävästi.
Jonkinasteinen järkytys panimon myynti oli varmaankin myös Georgina Youngille, joka hyvän ystävänsä houkuttelemana päätti jättää Fuller’sin ja muuttaa synnyinkaupunkiinsa Bristoliin, jossa hän työskentelee tätä nykyä Bath Alesin uuden huippumodernin panimon johdossa.
Georgina Young
KOLMEN VIIME VUODEN aikana Asahi Group on käynyt tiuhaan
panimo-ostoksilla Euroopassa. Vuonna 2016 yhtiön omistukseen siirtyi tukku
tunnettuja tuotemerkkejä kuten Grolsch, Peroni ja Meantime. Seuraavana vuonna
Asahin ostolistalla olivat Pilsner Urquell, Velkopovický Kozel, Tyskie, Lech,
Drehel ja Ursus sekä iso liuta paikallisia merkkejä Itä-Euroopasta.
Kun
huomioidaan yleinen vilkkaus panimomarkkinoilla ja olutjättien mielenkiinto
nousevia pienpanimoita kohtaan, Fuller’sin myynnin ei luulisi tulleen yllätyksenä.
Mutta se tuli, ja ensireaktio oli sen mukainen.
Vahvimmat tunteenpurkaukset
tulivat odotetusti lähes 200 000 jäsenen Campaign for Real Ale (CAMRA)
-kuluttajajärjestöltä, joka ilmaisi järkyttyneensä Fuller’sin panimotoimintojen
myynnistä ja kannusti jäsenistöään vastatoimiin.
– Meidät on petetty. Uskoimme, että Fuller’sin omistajasuvut olisivat sitoutuneet oluenpanon jatkamiseen Lontoossa ainakin seuraavat 200 vuotta, kirjoitti Camran Lontoon-osaston puheenjohtaja John Cryne jäsenille osoitetussa sähköpostissaan.
Asahi on ostanut viime vuosina useita eurooppalaisia panimoita. Fuller’sin mukana Asahille siirtyivät myös Dark Star ja Cornish Orchards -brändit.
ULKOMAILLA UUTINEN otettiin vastaan yhtä suurella tyrmistyksellä
kuin Britanniassa. Etenkin edulliselta kuulostava 250 miljoonan punnan (286
milj. €) myyntihinta herätti kummastusta. Monissa keskusteluissa nousi esiin
Ballast Pointin myynti vuonna 2015 miljardin dollarin hintaan Constellation
Brands -yhtiölle. Voiko siis vaivaiset 20 vuotta toiminut uuden aallon
pienpanimo olla yli kolme kertaa arvokkaampi kuin lähes 10 kertaa vanhempi
lontoolainen instituutio?
Minä ainakin
olisin maksanut Fuller’sista enemmän, jos taskussa olisi ollut miljardi tai
pari ylimääräistä.
Pitää
kuitenkin muistaa, että oluenpano on pienten katteiden liiketoimintaa ja
tuhansista itsenäisistä pienpanimoista huolimatta globaalit markkinat jaetaan
muutamien suurten toimijoiden kesken. Yksittäinen panimo voi olla kannattava,
mutta ani harvoin se on omistajilleen mikään kultakaivos, paitsi jos se saadaan
myytyä oikeaan aikaan.
Fuller’sin
kohdalla voidaan sanoa, että yrityksen kannattavin osa löytyy sen
ydintoimintojen ulkopuolelta, pubeista ja hotelleista, joissa operatiivisen
toiminnan lisäksi rakennuskannan arvo kasvaa koko ajan.
Kun vielä suurin osa Fuller’sin kiinteistöomistuksista sijaitsee Lontoossa, yhtälö näyttää selvältä: Tulevaisuus on palveluissa, elämysten tuottamisessa ja kiinteistöbisneksessä. Asiakkaille panimotoimintojen myynti näkyy parhaassa tapauksessa entistä parempina palveluina ja viihtyisämpinä pubikokemuksina. Kaupasta saatavasta neljännesmiljardin punnan potista riittää varmasti investoitavaa pubien ja hotellien fasiliteetteihin.
Viiden punnan hintaa pidetään Isossa-Britanniassa pintin kipurajana. Panimokaupan myötä Fuller’s-tuopin hinta saattaa laskea, mikäli Asahi pyrkii kasvattamaan markkinaosuuttaan.
FULLER’SIN OLUIDEN tulevaisuudesta ja varsinkaan
laadusta en olisi huolissaan. Uskon, että Fuller’s ja sen mukana tuleva Dark
Star saavat jatkossakin päättää itsenäisesti omasta tuotannostaan ja
standardeistaan. Arvostettujen brändien ja perinteiden kunnioittaminen on myös
Asahin etujen mukaista ja oleellinen osa japanilaista perimää.
Tämän
minulle vahvisti Fuller’sin Brewing Manager Guy Stewart, jota kävin tapaamassa Lontoossa heinäkuussa.
– Me jatkamme oluen valmistusta aivan kuin tähänkin asti. Asahi on hyvä isäntä, joka arvostaa Fuller’sin taitotietoa ja perinteitä. Asahi osti meidät nimenomaan siksi, että olemme omalla sarallamme parempia kuin kukaan muu.
Guy Stewart
NÄYTTÄÄKIN TODENNÄKÖISELTÄ, että Asahi-kaupassa kaikki
osapuolet voittavat, myös kuluttajat.
Fuller’s ja
varsinkin Dark Star voittavat kaupassa parempina vientinäkyminä. Vaikka
Fuller’s tunnetaan maailmalla jo melko laajasti, Asahin verkostot ja pääomat
tarjoavat sille aivan eri kokoluokan myynti- ja markkinointikoneiston kuin
toiminta itsenäisenä perheomisteisena oluenvalmistajana.
Samalla
Asahi saa omille tuotteilleen jalansijaa brittimarkkinoilta, mutta yhtä lailla
brittikuluttajat hyötyvät Asahin laajasta portfoliosta.
Itse
asiassa, viime kädessä kaikkein suurin voittaja saattaa olla juurikin se tuiki
tavallinen oluenystävä. En yhtään hämmästyisi, jos Asahi päättäisi uida
brittiyleisön liiveihin laskemalla kipurajoille noussutta pintin hintaa ja
samalla investoimalla voimakkaasti esimerkiksi panimon laitekantaan.
Samoilla
linjoilla oli myös kesällä Helsingissä vieraillut kuuluisa brittiläinen
olutkirjoittaja Tim Webb, jonka
kanssa minulla oli ilo jutella Suomen Paras Olut -kilpailun tuomaristossa.
– Katsotaan
nyt vaikka Urquellia, joka on nyt kaikin tavoin paljon paremmassa kunnossa kuin
ennen myymistään Asahille. Fuller’sille käy aivan samalla tavalla Asahin
siipien suojassa, mies pohdiskeli.
Sitä paitsi
Fuller’sin kyltit eivät ole katoamassa Lontoon katukuvasta minnekään. Pubit ja
hotellit jatkavat toimintaansa niin kuin tähänkin asti, mutta jatkossa ne
ostavat oluensa pääosin Asahilta.
Sen verran vaikutusta voi olla, että joissain pubeissa Frontier-hana saanee viereensä Asahi Super Dryn, Peronin tai Pilsner Urquellin, mene ja tiedä. Oluenystävänä en näe tässä isoja uhkia.
Tunnettu brittiläinen olutkirjoittaja Tim Webb (kuvassa oikealla) uskoo, että Fuller’sille käy Asahin alaisuudessa samoin kuin kävi Pilsner Urquellille, eli oluiden laatu tulee entisestään paranemaan. Kuvassa vasemmalla on belgialainen oluttuomari Yannick De Cocqueau.
LÄHIHISTORIA ON todistanut, että panimo voi säilyttää laatunsa ja identiteettinsä omistajanvaihdoksesta huolimatta. Käsi pystyyn, joka uskoo huomanneensa panimoiden laatukriteerien laskeneen Pilsner Urquellin, Lagunitaksen tai Ballast Pointin tapauksissa?
Firestone
Walkerin Adrian Walker totesi minulle,
että iso kasvoton isäntä ei ole automaattisesti mikään paholainen, joka pyrkii
tuhoamaan tieltään kaiken elollisen. Päinvastoin, usein kyseessä on strateginen
kumppanuus, joka hyödyttää molempia osapuolia. Näin uskon käyvän myös
Fuller’sin ja Asahin kohdalla.
Edelleenkin tulen aina Lontoossa käydessäni suosimaan Fuller’sin pubeja ja olutmerkkejä sekä karttamaan Greene Kingin vastaavia, aivan kuten tähänkin asti.
Fuller’sin Brewing Manager Peter Tammenheimon haastateltavana.
