Panimoille koronatukea Business Finlandilta ja ELY-keskuksilta

Business Finland ja ELY-keskukset ovat myöntäneet alkuvaiheessa koronatukea jo 25 pienpanimolle. Täyden tukisumman 100 000 euroa on toistaiseksi saanut neljä panimoa: Mustan Virran Panimo, Jussi Olut (Maku Brewing), Koskipanimo (Plevna) ja Sori Brewing Finland.

Ravintoloiden pakkosulkeminen iski kovaa pienpanimoihin, joista suurimmalle osalle tuotteiden ravintolajakelu on ollut elinehto. Samalla koronakriisi on pakottanut panimot etsimään uusia ansaintamalleja ja innovaatioita.

Business Finland ja ELY-keskukset tarjoavat yrityksille kehitysrahoitusta häiriötilanteessa, ja panimot ovat sitä ahkerasti myös hakeneet. Rahoituksen avulla yritykset voivat kehittää uusia tuotteita tai toimintatapoja, mutta menetettyä liikevaihtoa ei näillä tuilla korvata. Suurin osa panimoista on lisännyt aktiivisuuttaan kuluttajarajapinnassa muun muassa erilaisilla sosiaalisen median ratkaisuilla. Monet ovat myös avanneet verkkokauppoja sitä mukaa kuin kriisi on kärjistynyt.

Tässä artikkelissa puhutaan panimoista, joille koronatuki on myönnetty 23. huhtikuuta mennessä.

Tamperelainen Panimoravintola Plevna on yksi uuden verkkokaupan avanneista panimoista. Marika Tähtinen-Hakala iloitsee panimon ja ravintolan saamista kehittämistuista ja toteaa, että ne tulivat todelliseen tarpeeseen.

Täysi tuki tuo varmuutta

Tähän mennessä neljä pienpanimoa on saanut kehitystuen täysimääräisenä (100 000 €) ja viideskin eli Lapin Panimo lähes saman summan (99 780 €). Tamperelainen Panimoravintola Plevna kuittasi jättipotin, sillä Koskipanimon ohella ravintolatoimintaa pyörittävä Tampereen Panimoravintola sai myös täyden tuen.

– Tuet tulivat tarpeeseen. Olemme tehneet kovasti töitä, jotta toimintaa voitaisiin poikkeustilan aikana pyörittää edes jotenkin ja samalla pyrimme valmistautumaan myös exit-vaiheeseen. Olemme kehittäneet erilaisia projekteja molempiin yrityksiin, sanoo Plevnan ravintoloitsija Marika Tähtinen-Hakala.

Plevnan projektit ovat olleet hyvin käytännönläheisiä kuten lähioluen merkityksen korostamista, tuotesuunnittelua ja take away -asioinnin helpottamista. Myös uusia myyntikanavia on avattu päivittäiskaupan puolelle.

– Työnkuva on muuttunut oleellisesti, sillä ennen koronaa vähittäismyynnin osuus liikevaihdosta oli vain kymmenisen prosenttia, ja nyt olemme täysin sen varassa, Tähtinen-Hakala summaa.

Tulevaisuudessa Plevna aikoo käyttää osan saamastaan kehitysrahoituksesta esimerkiksi uusien jakelukanavien perustamiseen ja uudenlaisen tilausportaalin kehittämiseen sekä vientihankkeisiin yhdessä muiden pienpanimoiden kanssa.

Maku Brewingin toimitusjohtaja Ville Makkonen tiivistää kehitystuen merkityksen sanomalla, että sen avulla panimo pystyy laatimaan tulevaisuuden suunnitelmia sen sijaan, että kaikki aika ja energia menisi pelkkään selviytymistaisteluun.

– Meillä projektin tarkoitus on kehittää tapaamme toimia päivittäiskauppojen suuntaan tutkimalla kaupan tuotevalikoimaa ja kehittämällä sinne sopivia tuotteita. Toinen painopisteemme on verkkokaupan kehittämisessä, Makkonen linjaa.

Maku Brewing oli yksi ensimmäisistä koronatuen saamista panimoista. Maku on ottanut strategiseksi tavoitteekseen saavuttaa markkinajohtajuus omalla lähialueellaan eli Keski-Uudellamaalla. Koronatuen avulla tehtävä markkinatutkimus liittyy kiinteästi tähän tavoitteeseen.

Käsidesistä kivijalaksi

Mustan Virran Panimo sai kehitystuen hankkeelleen ”Pienpanimosta käsihuuhteen valmistajaksi”. Hankkeen tavoitteena on valmistella panimon liiketoimintaan toista kivijalkaa oluen valmistuksen lisäksi, kun toimintaedellytykset ydinliiketoimintaan ovat ravintoloiden sulkemisten takia oleellisesti heikentyneet.

Esimerkiksi kesäfestivaalien peruutukset ja eritoten Oopperajuhlien peruuntuminen tulevat tekemään ison loven savonlinnalaispanimon liikevaihtoon. Panimo myös arvioi, että pienpanimo-oluiden kysyntä voi laskea vielä kriisin jälkeenkin merkittävästi talouden hiipumisen ja kuluttajien talousvaikeuksien takia.

– Käsidesin kysynnän taas odotamme pysyvän jatkossakin korkealla, joten sen valmistuksen jatkaminen ja eriyttäminen omiin toimitiloihinsa voi pelastaa panimon taloudellisesti, sanoo toimitusjohtaja Petteri Vänttinen.

– Myönnetty kehitystuki tullaan käyttämään myöntöperusteiden mukaisesti henkilökunnan palkkoihin ja alihankintana teetettävään kuluttajatutkimukseen tammikuun 2021 loppuun mennessä, Vänttinen jatkaa.

Käsidesin valmistus on myös Lapin Panimon listalla, mutta sille kehitysrahoituksen päähankkeita ovat verkkokaupan ja panimon ympärille rakentuvien tapahtuminen kehittäminen, pienimuotoinen panimoravintola ja mahdollisesti jopa oma ravintolaketju Lappiin.

Sen enempää ketjun konseptista Lapin Panimon toimitusjohtaja Arturs Dutka ei vielä paljasta, sillä projekti on vasta alkuvaiheessa. Dutkan mukaan ideamylly panimolla käy kuitenkin täysillä kaiken aikaa.

Mustan Virran Panimo ryhtyi valmistaamaan käsihuuhdetta maaliskuussa, kun koronan aiheuttama maailmanlaajuinen kriisi alkoi nostaa päätään myös Suomessa. Se on ensimmäinen alkoholialan toimija Suomessa ja todennäköisesti koko maailmassa, joka alkoi valmistaa käsidesiä. (Kuva: Olaf Brewing)

Virosta Suomeen

Neljäntenä panimona täysimääräisen kehitystuen sai Sori Brewing Finland, mikä on aiheuttanut alan toimijoissa jonkin verran närää. Sori Brewingin juuret ovat Tampereella, mutta vuonna 2014 panimo perustettiin näyttävästi Viroon, koska työn hinta, verotus ja toimitilojen vuokrat tulivat siellä paljon edullisemmiksi. Osasyynä oli myös Suomen paikoilleen jämähtänyt alkoholipolitiikka.

Harva kuitenkaan tietää, että Sori Brewingin emoyhtiö pysyi Suomessa, ja vuosien mittaan yhä suurempi osa liiketoiminnasta on keskittynyt Suomeen. Tällä hetkellä Suomessa tehdään myyntiä, asiakaspalvelua, hallintoa, markkinointia ja brändin kehitystä sekä pienissä määrin myös tuotekehitystä. Suomessa Sori Brewingin käyntikortti on helmikuussa 2017 avattu taproom Helsingin Kaisaniemessä.

– Elämme nyt murroksen aikaa meidän molemmilla toimialoilla eli ravintoloissa ja panimoissa, joten pyrimme myös miettimään liiketoimintaamme uudestaan. Osana tätä prosessia näimme mahdollisuuden tuoda osan Virossa tehtävistä toiminnoista Suomeen ja kehittää niitä täällä, kertoo toimitusjohtaja Pyry Hurula.

Hurulan mukaan Business Finlandin tuen avulla Sori Brewingin tavoitteena on keskittää yhtiön Helsingin toimistolle enemmän tukitoimintoja ja järjestelmäkehitystä sekä hakea liiketoiminnan kasvua uusien kanavien kautta.

– Tässä tilanteessa panimoiden, ravintoloiden, tapahtumatuottajien ja monen muun toimialan elinehto on kyky keksiä itsensä uudestaan, jotta voidaan luoda arvoa ja kannattavaa liiketoimintaa myös jatkossa, mies tuumaa.

Hyrylä ei kuitenkaan halua rinnastaa Business Finlandin tukea siihen tukeen, mitä ravintolat tarvitsevat hyvityksenä sulkemisesta ja siitä, että valtio vei ravintoloitsijoilta perustuslain turvaaman oikeuden elinkeinoon. Siihen tarvitaan toisenlaisia instrumentteja ja pian.

Tukisummien laaja kirjo

Tukipäätösten euromääräinen skaala on laaja, mikä osaltaan kertoo myös panimokentän visioista tai niiden puutteesta. Akuutin kriisin keskellä kaikki panimot eivät kenties ole ehtineet panostaa yhtä paljon kehitysideoihin tai sitten niiden yksilöiminen kirjalliseen muotoon on osoittautunut liian haasteelliseksi.

Yhtä kaikki, lähes 30 pienpanimoa on jo saanut jonkinlaista kehitystukea. Edellä mainittujen lisäksi merkittäviä tukisummia ovat saaneet Pyynikin käsityöläispanimo (52 200 €), Salama Brewing (57 395 €), Tornion Panimo (42 000 €) ja Kvarken Bryggeri (36 000 €).

Maksimisumman eli 10 000 euroa esiselvitykseen liiketoiminnan häiriötilanteessa ovat saaneet Bock’s Corner Brewery, Mathildedalin Kyläpanimo, Espoon Oma Panimo, Rocking Bear Brewers, Fat Lizard Brewing Company, Rakuuna Olut (Bryggeri Helsinki) ja Stadin Panimo, joka sai lisäksi panimobaarilleen samaisen 10 000 euron avustuksen.

Alle kymmeneen tuhanteen jäivät Teerenpeli, Iso-Kallan Panimo, Kanavan Panimo, NBC Brewery, Maistila, Sonnisaari, Honkavuori ja vaasalainen pieni ravintolapanimo NP Brewers.

Teksti ja kuvat: Peter Tammenheimo

Share This:

Fuller’sin myynnissä Asahille vain lopputulos merkitsee

Tänä vuonna yksi suurimmista olutmaailmaa kuohuttavista puheenaiheista on ollut vuodesta 1845 perheomisteisena pysyneen lontoolaisen Fuller’sin myynti japanilaiselle Asahille. Aluksi kauppaa vastustettiin rajusti, mutta pölyn laskeuduttua karkeimmat soraäänet ovat hiljenneet. Voisiko sittenkin olla niin, että me tavalliset kuluttajat selviämme tunteita herättäneestä panimokaupasta voittajina?

FULLER’SIN HISTORIAN voidaan katsoa alkaneen vuonna 1816, jolloin Thames-joen rannalle avattiin panimo nimeltä The Griffin Brewery. Sen perustivat veljekset Douglas ja Henry Thompson, jotka kuitenkin ajautuivat taloudellisiin vaikeuksiin ja tarvitsivat varakasta sijoittajaa pelastamaan yrityksensä konkurssilta.

Tässä kohtaa mukaan kuvioihin astui muuan John Fuller ilman päivänkään kokemusta panimoalalta. Hän kuitenkin onnistui nostamaan yrityksen jaloilleen ja osti lopulta Thompsonit ulos.

Fullerin kuoltua vuonna 1839 panimon johtoon astui hänen poikansa John Bird Fuller, joka jätti nopeasti merkkinsä Ison-Britannian kunniakkaaseen oluthistoriaan.

Fuller nuorempi yhdisti voimansa toisen panimoyrittäjän Henry Smithin ja tämän lankomiehen, panimomestari John Turnerin kanssa. Vuonna 1845 allekirjoitettiin uuden panimoyhtiön perustamisasiakirja.

Yhtiön nimeksi tuli Fuller, Smith & Turner, mutta panimolle nimensä antoi yksin Fuller. Yritys kasvoi tasaisesti ja ennen panimotoimintojen myymistä Asahille se harjoitti oluenpanon lisäksi muun muassa tukkukauppaa sekä operoi tai tai vuokrasi noin 400:aa pubia ja hotellia ympäri Englantia.

Fuller’s vuokraa tai operoi noin 400 pubia ja hotellia eri puolilla Englantia. Karkeasti puolet niistä sijaitsee Suur-Lontoon alueella. The Mawson Arms / The Fox and Hounds on aivan panimon kyljessä kiinni. Se on Ison-Britannian ainoa pub, jolla on virallisesti kaksi nimeä.

FULLER’S PYSYI TIUKASTI omistajasukujensa hallinnassa 173 vuoden ajan, eikä muutoksen merkkejä ollut ilmassa. Kävin viime vuodenvaihteessa Lontoossa haastattelemassa pääpanimomestari Georgina Youngia, jonka kanssa istuimme pubissa alun kolmatta tuntia ja keskustelimme pitkään muun muassa yrityksen arvoista.

Young kertoi, että Fuller’sin keskeisimpiä arvoja ovat perhe ja työyhteisön kannustaminen.

– Being part of the family, Young totesi ja viittasi tällä ilmauksellaan kahteen asiaan; Fuller’sin omistajien ja työntekijöiden väliseen hyvään suhteeseen sekä panimon uskolliseen asiakaskuntaan

Keskustelussamme mikään ei viitannut siihen, että alle kuukauden kuluttua tuosta hetkestä räjähtäisi uutispommi.

Siksi ydinliiketoimintojen myynti japanilaiselle panimojätille tuli niin minulle kuin kaikille muillekin Fuller’sin ystäville kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syvä epäusko, hämmästys, järkytys ja huoli olivat kollektiivisia tunnetiloja, ymmärrettävästi.

Jonkinasteinen järkytys panimon myynti oli varmaankin myös Georgina Youngille, joka hyvän ystävänsä houkuttelemana päätti jättää Fuller’sin ja muuttaa synnyinkaupunkiinsa Bristoliin, jossa hän työskentelee tätä nykyä Bath Alesin uuden huippumodernin panimon johdossa.

Georgina Young

KOLMEN VIIME VUODEN aikana Asahi Group on käynyt tiuhaan panimo-ostoksilla Euroopassa. Vuonna 2016 yhtiön omistukseen siirtyi tukku tunnettuja tuotemerkkejä kuten Grolsch, Peroni ja Meantime. Seuraavana vuonna Asahin ostolistalla olivat Pilsner Urquell, Velkopovický Kozel, Tyskie, Lech, Drehel ja Ursus sekä iso liuta paikallisia merkkejä Itä-Euroopasta.

Kun huomioidaan yleinen vilkkaus panimomarkkinoilla ja olutjättien mielenkiinto nousevia pienpanimoita kohtaan, Fuller’sin myynnin ei luulisi tulleen yllätyksenä. Mutta se tuli, ja ensireaktio oli sen mukainen.

Vahvimmat tunteenpurkaukset tulivat odotetusti lähes 200 000 jäsenen Campaign for Real Ale (CAMRA) -kuluttajajärjestöltä, joka ilmaisi järkyttyneensä Fuller’sin panimotoimintojen myynnistä ja kannusti jäsenistöään vastatoimiin.

– Meidät on petetty. Uskoimme, että Fuller’sin omistajasuvut olisivat sitoutuneet oluenpanon jatkamiseen Lontoossa ainakin seuraavat 200 vuotta, kirjoitti Camran Lontoon-osaston puheenjohtaja John Cryne jäsenille osoitetussa sähköpostissaan.

Asahi on ostanut viime vuosina useita eurooppalaisia panimoita. Fuller’sin mukana Asahille siirtyivät myös Dark Star ja Cornish Orchards -brändit.

ULKOMAILLA UUTINEN otettiin vastaan yhtä suurella tyrmistyksellä kuin Britanniassa. Etenkin edulliselta kuulostava 250 miljoonan punnan (286 milj. €) myyntihinta herätti kummastusta. Monissa keskusteluissa nousi esiin Ballast Pointin myynti vuonna 2015 miljardin dollarin hintaan Constellation Brands -yhtiölle. Voiko siis vaivaiset 20 vuotta toiminut uuden aallon pienpanimo olla yli kolme kertaa arvokkaampi kuin lähes 10 kertaa vanhempi lontoolainen instituutio?

Minä ainakin olisin maksanut Fuller’sista enemmän, jos taskussa olisi ollut miljardi tai pari ylimääräistä.

Pitää kuitenkin muistaa, että oluenpano on pienten katteiden liiketoimintaa ja tuhansista itsenäisistä pienpanimoista huolimatta globaalit markkinat jaetaan muutamien suurten toimijoiden kesken. Yksittäinen panimo voi olla kannattava, mutta ani harvoin se on omistajilleen mikään kultakaivos, paitsi jos se saadaan myytyä oikeaan aikaan.

Fuller’sin kohdalla voidaan sanoa, että yrityksen kannattavin osa löytyy sen ydintoimintojen ulkopuolelta, pubeista ja hotelleista, joissa operatiivisen toiminnan lisäksi rakennuskannan arvo kasvaa koko ajan.

Kun vielä suurin osa Fuller’sin kiinteistöomistuksista sijaitsee Lontoossa, yhtälö näyttää selvältä: Tulevaisuus on palveluissa, elämysten tuottamisessa ja kiinteistöbisneksessä. Asiakkaille panimotoimintojen myynti näkyy parhaassa tapauksessa entistä parempina palveluina ja viihtyisämpinä pubikokemuksina. Kaupasta saatavasta neljännesmiljardin punnan potista riittää varmasti investoitavaa pubien ja hotellien fasiliteetteihin.

Viiden punnan hintaa pidetään Isossa-Britanniassa pintin kipurajana. Panimokaupan myötä Fuller’s-tuopin hinta saattaa laskea, mikäli Asahi pyrkii kasvattamaan markkinaosuuttaan.

FULLER’SIN OLUIDEN tulevaisuudesta ja varsinkaan laadusta en olisi huolissaan. Uskon, että Fuller’s ja sen mukana tuleva Dark Star saavat jatkossakin päättää itsenäisesti omasta tuotannostaan ja standardeistaan. Arvostettujen brändien ja perinteiden kunnioittaminen on myös Asahin etujen mukaista ja oleellinen osa japanilaista perimää.

Tämän minulle vahvisti Fuller’sin Brewing Manager Guy Stewart, jota kävin tapaamassa Lontoossa heinäkuussa.

– Me jatkamme oluen valmistusta aivan kuin tähänkin asti. Asahi on hyvä isäntä, joka arvostaa Fuller’sin taitotietoa ja perinteitä. Asahi osti meidät nimenomaan siksi, että olemme omalla sarallamme parempia kuin kukaan muu.

Guy Stewart

NÄYTTÄÄKIN TODENNÄKÖISELTÄ, että Asahi-kaupassa kaikki osapuolet  voittavat, myös kuluttajat.

Fuller’s ja varsinkin Dark Star voittavat kaupassa parempina vientinäkyminä. Vaikka Fuller’s tunnetaan maailmalla jo melko laajasti, Asahin verkostot ja pääomat tarjoavat sille aivan eri kokoluokan myynti- ja markkinointikoneiston kuin toiminta itsenäisenä perheomisteisena oluenvalmistajana.

Samalla Asahi saa omille tuotteilleen jalansijaa brittimarkkinoilta, mutta yhtä lailla brittikuluttajat hyötyvät Asahin laajasta portfoliosta.

Itse asiassa, viime kädessä kaikkein suurin voittaja saattaa olla juurikin se tuiki tavallinen oluenystävä. En yhtään hämmästyisi, jos Asahi päättäisi uida brittiyleisön liiveihin laskemalla kipurajoille noussutta pintin hintaa ja samalla investoimalla voimakkaasti esimerkiksi panimon laitekantaan.

Samoilla linjoilla oli myös kesällä Helsingissä vieraillut kuuluisa brittiläinen olutkirjoittaja Tim Webb, jonka kanssa minulla oli ilo jutella Suomen Paras Olut -kilpailun tuomaristossa.

– Katsotaan nyt vaikka Urquellia, joka on nyt kaikin tavoin paljon paremmassa kunnossa kuin ennen myymistään Asahille. Fuller’sille käy aivan samalla tavalla Asahin siipien suojassa, mies pohdiskeli.

Sitä paitsi Fuller’sin kyltit eivät ole katoamassa Lontoon katukuvasta minnekään. Pubit ja hotellit jatkavat toimintaansa niin kuin tähänkin asti, mutta jatkossa ne ostavat oluensa pääosin Asahilta.

Sen verran vaikutusta voi olla, että joissain pubeissa Frontier-hana saanee viereensä Asahi Super Dryn, Peronin tai Pilsner Urquellin, mene ja tiedä. Oluenystävänä en näe tässä isoja uhkia.

Tunnettu brittiläinen olutkirjoittaja Tim Webb (kuvassa oikealla) uskoo, että Fuller’sille käy Asahin alaisuudessa samoin kuin kävi Pilsner Urquellille, eli oluiden laatu tulee entisestään paranemaan. Kuvassa vasemmalla on belgialainen oluttuomari Yannick De Cocqueau.

LÄHIHISTORIA ON todistanut, että panimo voi säilyttää laatunsa ja identiteettinsä omistajanvaihdoksesta huolimatta. Käsi pystyyn, joka uskoo huomanneensa panimoiden laatukriteerien laskeneen Pilsner Urquellin, Lagunitaksen tai Ballast Pointin tapauksissa?

Firestone Walkerin Adrian Walker totesi minulle, että iso kasvoton isäntä ei ole automaattisesti mikään paholainen, joka pyrkii tuhoamaan tieltään kaiken elollisen. Päinvastoin, usein kyseessä on strateginen kumppanuus, joka hyödyttää molempia osapuolia. Näin uskon käyvän myös Fuller’sin ja Asahin kohdalla.

Edelleenkin tulen aina Lontoossa käydessäni suosimaan Fuller’sin pubeja ja olutmerkkejä sekä karttamaan Greene Kingin vastaavia, aivan kuten tähänkin asti.

Fuller’sin Brewing Manager Peter Tammenheimon haastateltavana.

Share This: