TUMMIEN OLUIDEN FESTIVAALI VALTAA OLARIN PANIMON

Olarin Panimo järjestää lauantaina 25. helmikuuta Olari After Dark -olutfestivaalin, jossa pääsee maistamaan mustia ja mustanpuhuvia oluita kotimaisilta ja ulkomaisilta huipputekijöiltä.

Olarin Panimon Head Brewer Micky Alexander ja perustaja Ville Leino valmistavat festivaalille kolme mustaa uutuusolutta.

ETELÄ-SUOMEN hiihtolomaviikon lauantai huipentuu Olarin Panimolla järjestettävään kansainväliseen tummien oluiden Olari After Dark -festivaaliin. Yhden päivän mittaiseen tapahtumaan saapuu Euroopan nimekkäimpiä pienpanimoita ja oluentekijöitä, joita täydentää kotimaisten pienpanimoiden terävin kärki.

Kansainvälisistä huippupanimoista paikalle saapuvat Marble Beers (Englanti), Pühaste (Viro), Ārpus (Latvia) ja Garage Beer (Espanja) kukin kahdella festivaalioluella. Paikan päälle on tulossa kansainvälisten panimoiden omia oluentekijöitä tarjoilemaan oluita, pitämään tastingeja ja keskustelemaan festivaalivieraiden kanssa. Marblelta ja Pühasteltä paikalle saapuvat todelliset raskassarjalaiset, panimoiden perustajat ja menestyksen tekijät Joseph Ince ja Eero Mander.

Festivaalin henkeen kuuluu, että kutakin olutta on tarjolla vain hyvin rajoitettu erä, useimpia vain yksi kegi eli 20–30 litraa.

TUMMIEN OLUIDEN SUOMI

Olari After Dark -festivaalin kotimainen tarjonta ei jää kansainvälisten vieraiden varjoon, vaan nousee ylväästi sen rinnalle. Vain paras on kyllin hyvää!

Olemme kutsuneet mukaan Suomen parhaita panimoita ja legendaarisimpia oluita maakunnista sekä niiden uutuuksia pääkaupunkiseudun laatupanimoilta. Festivaalin isäntänä Olarin Panimo on luvannut näyttää parasta osaamistaan kolmella uutuusoluella, joista yksi on musta sahti.

Muista pääkaupunkiseudun tekijöistä Paloaseman Panimo on valmistanut festivaalille kaksi Black IPAa ja CoolHeadilta hanaan saapuu Imperial Stout.

Edustettuina ovat myös tamperelainen klassikko Panimoravintola Plevna sekä oululainen Sonnisaari, molemmat kahdella oluella. Lappeenrannasta saapuu tummilla oluillaan mainetta niittänyt Panimoyhtiö Tuju.

Lagerin ystävien iloksi Takatalo & Tompuri Virolahdelta tuo festivaalille moninkertaisesti palkitut tummat oluensa. Panimosta tekee ainutlaatuisen, että sen käyttämät ohra ja kaura viljellään omilla pelloilla panimon ympärillä ja savuoluissa käytetyt maltaat kylmäsavustetaan itse rakennetulla savustimella käsityönä.

Lisäksi festivaalihanoista löytyy Pirkkalan K-Citymarketin yhteydessä toimivan Panimo Himon olutta. Himo tunnetaan paitsi laajasta ja nöyristelemättömästä asenteestaan myös värikkäistä grafiikoistaan.

FESTIVAALI SYNTYI TARPEESEEN

Idea uudesta tummien oluiden festivaalista syntyi, kun eräänä marraskuisena perjantaina Olarin Panimon perustaja Ville Leino, oluttoimittaja Peter Tammenheimo ja festivaalikonkari Janne Koskenniemi totesivat, että jokaisen itseään kunnioittavan olutmaan talveen kuuluu vähintään yksi tummien oluiden festivaali, ja että sellainen vielä puuttuu Suomesta – ennen tätä!

Festivaalin nimi Olari After Dark tulee siitä, että helmikuun lopussa talven synkin pimeys on jo kääntynyt kohti valoa ja kevään odotusta. Ja vaikka ulkona paukkuisi pakkanen, sisätiloissa tunnelma nousee kattoon ja tumma olut lämmittää.

”Tummat sävyt ovat täynnä tunnetta ja mystiikkaa, koska niihin kätkeytyvät monet ääripäät: Vaikka musta ei heijasta ensimmäistäkään väriä, se sisältää niistä jokaisen. Suurin juhla ja syvin suru, elämää suuremmat tunteet, ne ovat kaikki aateloitu mustalla. Samalla tavalla tummat oluet ovat täynnä makua, lämpöä ja rakkautta”, Peter Tammenheimo kuvaa festivaalin filosofiaa.

”Pieni mutta tasokas panimokattaus alleviivaa tapahtuman tunnelmaa ja intensiteettiä. Haluamme jättää vieraillemme muistijäljen, joka lämmittää pitkälle kevääseen”, jatkaa Ville Leino.

”Festivaalin yhteydessä järjestämme myös kaksi poikkeuksellisen kovatasoista tastingia ja erikoishintaisia panimokierroksia. Liput tulevat myyntiin Olarin Panimon verkkokauppaan helmikuussa”, Janne Koskenniemi vinkkaa.

Teksti: Olari After Dark -festivaalitiedote

OLARI AFTER DARK

  • Dark Beer Festival lauantaina 25.2. klo 14–00
  • Metallimiehenkuja 8 A, 02150 ESPOO
  • Liput: 7 € (sisältää eteispalvelun ja lasin lainan)
  • Tilaan mahtuu 350 henkilöä kerrallaan.

Share This:

SUURI Jouluolutmaistelu 2022

Vuosittain pidettävässä Tammenlinnan Suuressa Jouluolutmaistelussa testattiin ja pisteytettiin peräti 41 erilaista jouluolutta, mikä vastaa arviolta 80 prosenttia Suomessa myytävistä jouluoluista.

Eturivissä Peter Tammenheimo ja Greta Mäkinen. Takarisivvä Ville Leino, Janne Koskenniemi, Juho-Heikki Ollikainen ja Ari Juntunen.

JOULUKUUN 3. päivänä pidetyn maistelun oluet rajattiin siten, että mukaan otettiin vain joulubrändättyjä oluita. Toisin sanoen oluen nimessä tai etiketissä piti olla selkeä viittaus jouluun. Testiin kelpuutettiin sekä kotimaisia että tuontioluita. Oluiden alkoholipitoisuus vaihteli nollasta kymmeneen prosenttiin.

Tuomaristossa olivat olut- ja matkailutoimittaja Peter Tammenheimo, Olarin Panimon perustaja Ville Leino, Fat Lizardin oluentekijä Greta Mäkinen, Arde arvioi -blogin Ari Juntunen, olutasiantuntija Janne Koskenniemi sekä ravintola Black Doorin vuoropäällikkö Juho-Heikki Ollikainen.

Koska raati koostui erittäin kokeneista maistajista, päädyttiin avoimeen tastingiin, eli kaikki maistettavat oluet olivat näkyvillä. Ratkaisuun vaikutti luonnollisesti myös oluiden suuri määrä. Oluet maistettiin alkoholiprosentin mukaisessa järjestyksessä miedoimmasta vahvimpaan. Testin järjestelyistä vastasi Peter Tammenheimo. Greta Mäkinen ei osallistunut Fat Lizardin oluen arviointiin.

Neljän kärki erottui

Maisteltujen oluiden taso vaihteli laajalla skaalalla umpisurkeasta hyvään. Erittäin kriittisen tuomariston papereissa yksikään olut ei yltänyt kiitettävään kokonaisarvosanaan.

Testin parhaaksi nousi lopulta lappeenrantalaisen Panimoyhtiö Tujun imperial stout Entistä Kovempi Paketti. Toiseksi sijoittui Pälkäneellä toimivan Olutpajan Jouluolut ja kolmannen sijan nappasi takaportin kautta kisaan ehtinyt Fat Lizardin Sweet Mary. Neljänneksi tuli ensimmäinen tuontiolut, belgialainen St. Bernardus Christmas Ale.

Nämä neljä olivat ainoat oluet, jotka tuomaristo arvioi hyviksi ja yli 70 pisteen arvoisiksi.

Suurin osa maistelluista oluista arvioitiin joko tyydyttäviksi tai välttäviksi siten, että tiiviissä keskikastissa paremmuuksia ratkottiin jopa kymmenyksen erolla.

Lahden Erikois Joulu isojen panimoiden paras

Ei liene kovin suuri yllätys, että isojen teollisten panimoiden lagerit jäivät kaikki puolivälin huonommalle puolen. Niistä parhaaksi arvioitu Lahden Erikois Joulu (27.) löi kuitenkin lähimpien verrokkiensa lisäksi monen nimekkään käsityöpanimon jouluoluet.

Oluet pisteytettiin sadan pisteen asteikolla seuraavasti:

  • Klassikko:             91–100
  • Kiitettävä:            81–90
  • Hyvä:                   61–80
  • Tyydyttävä:         41–60
  • Välttävä:              21–40
  • Heikko:                0–20

TULOKSET

Sijat 1–4

1. Entistä kovempi paketti

  • Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta
  • Alkoholia: 10,0 %
  • Pisteet: 78,7

Sysimusta imperial stout. Täyteläinen ja paahteinen tuoksu. Suutuntuma on nautinnollisen paksu ja öljyinen. Maku jatkaa tuoksun viitoittamaa tietä, paahteisuus pysyy hyvin balanssissa. Nimestään huolimatta olut jää viimevuotista pakettia (83,4 p.) pehmeämmäksi, eikä humalointi tule yhtä selkeästi esiin. Pistemäärä riitti silti niukkaan voittoon.

2. Olutpaja Jouluolut

  • Olutpaja, Pälkäne
  • Alkoholia: 5,0 %
  • Pisteet: 78,0

Kauniin kirkas olut, jossa tuoksu on pihkainen ja sitruksinen. Maussa on tyylikästä aromikkuutta ja viipyilevää katkeruutta, joka toimii houkuttimena seuraavaan hörppyyn. Kaiken kaikkiaan hyvin viimeistelty ja nautinnollinen olut, jota joisi vaikka läpi joulun.

3. Fat Lizard Sweet Mary DIPA

  • Fat Lizard Brewing Co., Espoo
  • Alkoholia: 8,3 %
  • Pisteet: 74,4

Testin yllättäjä, joka oli tätä maistelua varten tölkitetty suoraan kypsytystankista 10 vuorokautta ennen varsinaista tölkityspäivää. Sinänsä siis vielä raakile, jolta ei tällä kertaa mitään sankaritekoja odotettu. Tuoksussa on pihkaa, hunajaa, herukkaa ja männynneulasia. Vielä keskeneräisessä maussa tuhtia hedelmäisyyttä, joka kantaa pitkään. Katkerojakin on, mutta ei alkuunkaan riittävästi; kokonaisuutena silti jo tässä vaiheessa varsin hyvä olut.

4. St. Bernardus Christmas Ale

  • Brouwerij St. Bernardus, Belgia
  • Alkoholia: 10,0 %
  • Pisteet: 73,0
  • Maahantuoja: Brew Seeker

Kuivahedelmäinen ja maustekakkumainen tuoksu. Maku on pehmeän hedelmäinen, sopivan neilikkainen ja mämminen. Täydellisen tasapainoinen belgi.

Sijat 5–8

5. Julmust

  • Tempel Brygghus, Ruotsi
  • Alkoholia: 0,0 %
  • Pisteet: 69,0
  • Maahantuoja: Juomatalo Pikkulintu

Tasapainoinen ja maltainen, kanelinen ja miellyttävän mausteinen, tulee joulu mieleen. Makea ja limonadimainen, joten oluena heikko, mutta jos alkoholiton joulujuoma pitää valita, tässä ensiluokkainen vaihtoehto. Tarkkaan ottaen Julmust ei ole olut, vaan mallaspohjainen ja humaloitu virvoitusjuoma. Julmust sisältää humalan ja maltaan lisäksi noin 30 ainesosaa.

6. Duckpond XMAS Double IPA

  • Duckpond Brewing, Ruotsi
  • Alkoholia: 8,0 %
  • Pisteet: 68,7
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Kauniin mehumainen, auringonkeltainen väri. Intensiivisen hedelmäisessä tuoksussa appelsiinia, karambolaa ja eksoottisia hedelmiä. Suutuntuma puhdasta samettia. Tyylikäs mehuisa maku ilman sen kummempia katkeroita. Nektaria, jossa osaset ovat löytäneet paikkansa. Rehellinen ja helposti juotava NEIPA, mutta joulua siinä ei taida olla kuin nimeksi.

7. Zichovec 20 Ježíšek DDH DIPA

  • Rodinny Pivovar, Tšekki
  • Alkoholia: 9,0 %
  • Pisteet: 68,0
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Kaunis ja kirkas DIPA, jossa vähän epämääräinen tuoksu. Hyvin hedelmäinen maku, mutta olut kaipaisi enemmän katkeroja, mikä tietysti näillä prosentilla on hieman haasteellista. Alkoholi lämmittää ja tasapainottaa mutta jää kuitenkin harmaana eminenssinä taustalle. Ježíšek tarkoittaa Jeesus-vauvaa, joka Tšekkiläisen perinteen mukaan tuo lahjoja lapsille. Eräänlainen joulupukin korvike siis. Tölkitettynä Pikku-Jeesus on ihan mukiinmenevä tapaus ja toimiva kokonaisuus.

8. Porsaanreikä

  • Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta
  • Alkoholia: 5,3 %
  • Pisteet: 67,8

Varsin tyylikäs ja hyvärunkoinen stout. Hieno hapokkuus ja roppakaupalla lakritsaa ja sopivasti savua. Paahteisuus ei dominoi, mistä plussaa. Kelvollinen ruokapöytästout, ja etiketti herättää takuulla keskustelua. Silti Tujulta odottaisi enemmän makua.

Sijat 9–12

9. Zichovec 20 Rohlícek Milk Stout

  • Rodinny Pivovar, Tšekki
  • Alkoholia: 9,0 %
  • Pisteet: 64,2
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Rohlícek-nimi viittaa legendaarisiin tšekkiläisiin joulumaikeisiin (vanilkový rohlícek). Ja makeuttahan riittää aina suklaisen vaniljaisesta tuoksusta pitkään jälkimakuun. Korkea alkoholipitoisuus tasapainottaa makeutta niin, ettei se pääse imelyyden puolelle. Täyteläinen ja tasapainoinen maku, eikä liian paahteinen. Jättää öljyisen kalvon suun sisäpinnalle ja kaipaisi seurakseen roisin suklaista jälkiruokaa.

10. Zichovec 13 Vánocha Session IPA

  • Rodinny Pivovar, Tšekki
  • Alkoholia: 5,5 %
  • Pisteet: 63,4
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Upea kullankeltainen ja täysin kirkas väri nostattaa odotuksia. Tuoksusta löytyy herukkaa, trooppista hedelmää ja kissanpissaa. Todella raikas ja hedelmäinen maku, mutta katkerot jäävät uupumaan. Muuten hyvä olut, mutta tyylinmukaisuuden kanssa isoja ongelmia. Selkeä APA, ei missään tapauksessa Session IPA. Olut on saanut nimensä perinteisen tšekkiläisen joululeivän, Vánochan, mukaan.

11. Shepheard Neame Christmas Ale

  • Shepheard Neame, Englanti
  • Alkoholia: 7,0 %
  • Pisteet: 62,7
  • Maahantuoja: Servaali

Joulunajan klassikko, jonka reseptiikkasta keskustellaan paikoin vilkkaastikin. Monen anglofiilin mielestä maku on vuodesta toiseen hieman erilainen. Hyvin perinteiden Britti-ale, jonka tuoksussa suklaata, maustekakkua ja Christmas Puddingia. Maku on maltainen, kuivahedelmäinen, karamellinen ja hunajainen.

12. Tumma Joulupuuro

  • Lehe Pruulikoda, Viro
  • Alkoholia: 5,5 %
  • Pisteet: 59,2
  • Maahantuoja: Juomatalo Pikkulintu

Punertava väri ja kevyesti savuinen tuoksu. Hennon suklainen maku ei kanna tarpeeksi pitkälle, mutta ihan kelvollinen olut kuitenkin. Hyvä juotavuus, tasapainoinen ja selkeä. Jälkimaku on pitkä ja aavistuksen luumuinen, mikä sopii hyvin jouluun.

Sijat 13–16

13. Abbaye d’Aulne Christmas Beer

  • Abbaye d’Aulne, Belgia
  • Alkoholia 9,0 %
  • Pisteet: 59,0
  • Maahantuoja: Vinic

Esterinen ja mausteinen tuoksu henkii joulun tunnelmaa. Ronski hapokkuus tekee oluesta jopa raikkaan. Piparkakkua ja maustekakkua. Tyylin mukaisesti melko makea, silti tasapainoinen ja miellyttävä.

14. Stigbergets Juleljus / X-mas Tribute NEIPA

  • Stigbergets Bryggeri, Ruotsi
  • Alkoholia: 6,8 %
  • Pisteet: 58,6
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Tuoksultaan makea ja tuhdin hedelmäinen olut, josta alkoholiprosentti on peitetty taiten. Maussa hedelmäisyys laskee. Hyvä runko, mutta liian vähän humalaa, muuten tasapainossa. Aromia ja katkeroita saisi olla tuhdisti enemmänkin. Juotavuus kuitenkin on ihan kohdillaan.

15. Gouden Carolus Christmas

  • Het Anker, Belgia
  • Alkoholia: 10,0 %
  • Pisteet: 58,5
  • Maahantuoja: Servaali

Tuoksussa on joulun mausteisuutta ja kuivattua hedelmää. Kiteisen karamellinen, lakritsinen, lämmittävä ja sokerinen maku. Erikoinen mallaspohja herätti kummastelua; aivan kuin olisi stoutin piirteitä haettu.

16. Keisari Joulu

  • Nokian Panimo, Nokia
  • Alkoholia: 5,0 %
  • Pisteet: 58,0

Tuoksussa on viettelevää savuisuutta. Miellyttävän pehmeä suutuntuma, runkoa ja savua tuntuu olevan vähemmän kuin viime vuoden versiossa, joka silloin ylsi maistelun kärkikymmenikköön. Edelleen mukavan juotava, mutta pieni sameus tekee rumaksi. Hyvää keskitasoa ja virheetön.

Sijat 17–21

17. A Le Coq Jouluolut

  • A Le Coq, Viro
  • Alkoholia: 0,0 %
  • Pisteet: 55,2
  • Maahantuoja: Olvi

Alkoholiton portteri jakoi mielipiteet puolesta ja vastaan. Yhden mielestä liian kevyt, toisen mielestä mämminen ja raskas. Leipäinen, kvassimainen ja mausteinen. Mukana tummaa marjaisuutta ja paahteisuutta. Kaikesta huolimatta nollaolueksi varsin miellyttävä tapaus. Sopii joulupöytään.

18. Delirium Christmas

  • Brouwerij L. Huyghe, Belgia
  • Alkoholia: 10,0 %
  • Pisteet: 55,0
  • Maahantuoja: Brew Seeker

Tyylinmukainen ja tunnistettava belgi, joskaan ei ihan parhaasta päästä. Esterisyys taipuu kurkkuisuuteen, runko ei kanna loppuun asti. Hiilihappoinen ja sokerinen, eikä kovin juotava. Alkoholi lämmittää mukavasti, mutta samalla viinaisuus puskee läpi.

19. Beerbliotek #324 Stocking filler

  • Beerbliotek, Ruotsi
  • Alkoholia: 5,9 %
  • Pisteet: 54,8
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Kahvinen ja paahteinen tuoksu. Kermainen suutuntuma. Puhdaspiirteinen, mutta vetinen. Tasapainon kanssa ongelmia tässäkin.

20. Dreams Of Brew York 2022

  • Brew York, Englanti
  • Alkoholia: 6,5 %
  • Pisteet: 53,2
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Intensiivisessä tuoksussa on mansikkaa, vadelmaa ja lääkeyrttejä. Todella makea sour, joka tuo mieleen laktoosilla ryyditetyn mansikkahillon. No on tämä ainakin persoonallinen olut, siitä iso peukku.

21. Glögi Sour

  • CoolHead Brew, Helsinki
  • Alkoholia: 5,0 %
  • Pisteet: 52,6

Ruma ja samea ulkonäkö. Tuoksu sinänsä mieto ja miellyttävä, jouluisen glögimäinen. Maku tuo takapakkia: Happamuus dominoi ja peittää alleen muut maut. Yksiulotteinen, ei kovin innostava. Jälkimaku on lyhyt ja loppuu kuin seinään.

Sijat 22–26

22. Vaahtoparta

  • Maku Brewing, Tuusula
  • Alkoholia: 5,3 %
  • Pisteet: 52,2

Tuoksussa on vahvaa kahvia. Lievä sameus pilaa muuten kauniin mustanruskean värin. Mausteinen ja pähkinäinen maku on neutraali, humalia olisi saanut käyttää paljon rohkeammin. Virheettömänä mutta liian munattomana ei räjäytä tajuntaa. Cask-versio toimii selvästi tölkitettyä paremmin.  

23. Joulun Tähti

  • Panimoravintola Plevna ja Koskipanimo, Tampere
  • Alkoholia: 5,5 %
  • Pisteet: 51,6

Mustanruskea olut, ja nyt värissä ei ole häiritsevää sameutta. Paahteisuus hallitsee tuoksusta pitkään jälkimakuun. Laadukas ja teknisesti virheetön, mutta yksioikoinen ja yllätyksetön. Toivottavasti ensi vuodelle reseptiikkaa vähän kehitellään.

24. Tornion Joulu Ale

  • Tornion Panimo, Tornio
  • Alkoholia: 4,5 %
  • Pisteet: 51,2

Ohuessa tuoksussa pähkinää ja makeaa kaakaota. Mausta löytyy jouluun sopivasti taatelikakkua, suklaista mausteisuutta. Ongelmia tasapainon ja suutuntuman kanssa. Vetinen jälkimaku.

25. Very Bad Elf

  • Ridgeway, Englanti
  • Alkoholia: 7,5 %
  • Pisteet: 50,7
  • Maahantuoja: Diamond Beverages

Kaunis kirkas väri sekä maltaisen petroolinen tuoksu houkuttavat ensisiemaukseen. Vaisu ja vetinen maku tulee kuin puun takaa, sillä näillä prosenteilla luulisi löytyvän myös täyteläisyyttä ja tuhtia hedelmäisyyttä. Toinen tai kolmaskaan hörppy ei tuo muutosta. Jostain taustalta tulee häivähdys katkeroa, muttei likimainkaan riittävästi. Näin vahvaksi olueksi liiankin helppoa juotavaa – tai kuten Greta Mäkinen asian ilmaisee: ”Date rape -kalja.”

26. Stallhagen Julbock

  • Stallhagen, Godby, Åland
  • Alkoholia: 6,8 %
  • Pisteet: 50,6

Täyteläinen, hieman paahteinen mutta vetinen tuoksu. Maku jatkaa samoilla linjoilla, tuhti makeus vähän häiritsee. Lääkehiiltä, sulanutta lunta. Maku kuolee niin nopeasti, ettei se jätä paljon kerrottavaa jälkipolville.

Sijat 27–31

27. Lahden Erikois Joulu

  • Hartwall, Lahti
  • Alkoholia: 5,3 %
  • Pisteet: 50,4

Viime vuoden maistelusta Lahden Erikois Joulu jäi puuttumaan, joten lähtökohtaisesti oli kiinnostavaa, miten se sijoittuu isojen panimoiden keskinäisessä vertailussa. Ensi siemaus vastaa nostalgianjanoon ajoilta ennen EU:ta. Maltainen ja vähän mämmimäinen, ohut ja mitäänsanomaton maku katoaa hetkessä kuin pieru Saharaan. Turvallinen, perinteinen ja virheetön Suomi-jouluolut. Silti sarjansa ykkönen.

28. Karhu Jouluolut

  • Sinebrychoff, Kerava
  • Alkoholia: 4,8 %
  • Pisteet: 48,6

Peruslageriksi kelvollinen, puhdaspiirteinen ja teknisesti virheetön. Tyylissään varsin geneerinen ja mitäänsanomaton. Jouluolueksi tämä ei oikein taivu. Helposti juotava vetokalja.

29. Tornion Joulu Porter

  • Tornion Panimo, Tornio
  • Alkoholia: 5,2 %
  • Pisteet: 47,8

Yksi tölkki saamistamme näytteistä oli jälkikäynyt ja kontaminoitunut. Kunnossa olevien perusteellaolut on helposti juotava, pehmeän paahteinen ja suklainen. Aavistuksen liian vetinen, enenemmän runkoa jäimme kaipaamaan.

30. Olvi Merry XMAS IPA

  • Olvi, Iisalmi
  • Alkoholia: 5,5 %
  • Pisteet: 46,2

Tunkkainen tuoksu, nihkeä maku, tukkoinen, ei katkeroa. Marketti-IPA, jossa pientä havuisuutta lukuun ottamatta IPA:n elementit loistavat poissaololtaan. Mallaspohjassa on silti potentiaalia, joten ei tämä ihan tuhoon tuomittu tapaus ole.

31. Olvi Jouluolut

  • Olvi, Iisalmi
  • Alkoholia: 5,0 %
  • Pisteet: 45,6

Olvin näkemys jouluoluesta ei aiheuta hurraahuutoja, mutta oluen kaunis ulkonäkö ja hento jouluinen mausteisuus saa osakseen tyytyväistä nyökyttelyä. Pieniä ongelmia tasapainon kanssa ja aavistuksen metallinen maku. Isojen teollisten panimoiden tyyliin varsin pliisu.

Sijat 32–36

32. Pikku jouluolut

  • Linden Brewery, Rauma
  • Alkoholia: 4,8 %
  • Pisteet: 39,4

Laatupanimona tunnettu Linden tuottaa pettymyksen. Kaunis väri kätkee taakseen epäonnistumisten sinfonian: Glögimäistä tuoksua seuraa kaiken alleen peittävä neilikkaisuus. Suutuntuma on imelä, vaahtokarkkinen ja epämiellyttävä. Runkoa ei ole nimeksikään, eikä tasapainoisuudesta tietoakaan.

33. Fairytale Of Brew York 2022

  • Brew York, Englanti
  • Alkoholia: 4,9 %
  • Pisteet: 34,0
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Pikimusta milk stout, jonka siirappinen makeus tuo mieleen kakun kuorrutteen. Ohut, liian mausteinen, pistaasinen, marsipaaninen ja porkkanakakkuinen. Runkoa ei ole riittavästi ja laktoosi pilaa suutuntuman, vaikka tyyliin kuuluukin. Heikko ja tasapainoton kokonaisuus.

34. Jouluolut Piparilager

  • Teerenpeli, Lahti
  • Alkoholia: 5,0 %
  • Pisteet: 29,4

Tyrmäävä tuoksu antaa ensi nuotit hämmästyttävän epämiellyttävälle kokemukselle. Inkivääriä, rankka yliannostus neilikkaa ja kanelia. Sopii huonetuoksuksi tai wc-raikastimeksi paremmin kuin juotavaksi.

35. Lump of Coal

  • Ridgeway, Englanti
  • Alkoholia: 7,5 %
  • Pisteet: 29,3
  • Maahantuoja: Diamond Beverages

Epämiellyttävässä tuoksussa on suklaata, saunapalvia, lääkehiiltä ja savukalaa. Makua taas ei ole nimeksikään, mikä tässä tapauksessa on jopa positiivinen yllätys. Korkeahkosta alkoholipitoisuudesta huolimatta erittäin kevyt olut, jossa ei ole runkoa ja tasapaino puuttuu kokonaan.

36. Sinebrychoff Jouluolut

  • Sinebrychoff, Kerava
  • Alkoholia: 4,5 %
  • Pisteet: 29,2

Kauniin mahonkisen värin takaa paljastuu vetinen ja mitäänsanomaton olut. Epäselväksi jää, mikä tekee tästä jouluoluen paitsi nimi. Teknisesti virheetön, siitä huolimatta ohut, nihkeä ja epämiellyttävä. Ville Leinon sanoin ”laimea paska”.

Sijat 37–41

37. Zichovec 20 Nadílka DDH NEDIPA

  • Rodinny Pivovar, Tšekki
  • Alkoholia: 9,0 %
  • Pisteet: 26,3
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Nadílka-nimi on tšekin kielen ilmaus, jolla viitataan joululahjoihin. Tämän lahjan saadakseen ei tarvitse osoittaa kaksista kiltteyttä, sillä kaksinen ei ole olutkaan. Ruman ruskea ulkonäkö lienee tuotteen parhaita puolia, sillä heti oluen tuoksu on viinainen ja oksettava, maku pahvinen, hapettunut ja epäpuhdas. Kontaminoitunut.

38. RPS Gingerbread X-mas Belgian Blonde

  • RPS Brewing, Kuopio
  • Alkoholia: 5,5 %
  • Pisteet: 25,0

Mausteinen ja ureainen tuoksu. Neilikkaa, hammaslääkärintuolia, kynsilakkaa ja parfyymia. Näyttää kuselta ja maistuu oksennukselta, täysin epätasapainossa. Arde: ”Ei toimi belginä eikä mausteoluena.”

39. Maku Joulu IPA

  • Maku Brewing, Tuusula
  • Alkoholia: 5,5 %
  • Pisteet: 18,5

Mansikkaista tuoksua seuraa virhemakujen kavalkadi. Hapettunut ja diasetyylinen. Hirveä.

40. Nightmare Of Brew York 2022

  • Brew York, Englanti
  • Alkoholia: 9,8 %
  • Pisteet: 14,3
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Nimensä mukaisesti olut on painajainen, ainakin jos sitä yrittää juoda. Esanssisen makeassa tuoksussa on härskiintynyttä voita. Maku on kuin suoraan Pelkokertoimen nielemishaasteesta, eli äärimmäisen vastenmielinen. Yksimielisessä tuomiossaan arvovaltainen raati käytti negatiivista tunneilmaisua vahvistettuna alatyylisellä naisen sukuelimeen viittaavalla sanalla. Tästä on joulu kaukana.

41. Mallaskoski Holiday Stout

  • Mallaskosken Panimo, Seinäjoki
  • Alkoholia: 6,8 %
  • Pisteet: 9,4

Samea olut ei ulkonäöllä koreile. Eltaantuneen esanssinen, kermatoffeinen ja vaniljainen tuoksu. Erittäin makea ja vastenmielinen maku. Tässä reseptivelholla on käynyt perustavanlaatuinen moka, sillä olut on rasvaista ja yksinkertaisesti pahaa; aivan kuin mukillinen butterscotch-esanssilla maustettua eltaantunutta mustaa teetä.

Share This:

Suomen Paras Olut 2022 tulee Virolahdelta

Takatalo & Tompurin Savubock(6,5 %) on voittanut vuoden 2022 Suomen Paras Olut -kilpailun.

Takatalo & Tompurin isäntä ja oluentekijä Mikko Suur-Uski.

TAKATALO & TOMPURI on vuonna 2015 toimintansa aloittanut Kymenlaakson ensimmäinen pienpanimo. Se on nimetty kahden maatilan mukaan, joista Takatalon tilalla viljellään panimon käyttämät mallasohra ja kaura.

Kaksi vuotta sitten Takatalon isäntä ja oluenpanija Mikko Suur-Uski osti Tompurin vähemmistöosuuden panimosta, mutta sopimus nimen käytöstä jatkuu vuoteen 2025.

Idea Takatalo & Tompurin pellosta pulloon -filosofiaan tulee viinimaailmasta, jossa on totuttu siihen, että rypäleiden ominaisuudet määräytyvät paljolti maanviljelyksen ehdoilla: Eri palstoilla ja erilaisissa mikroilmastoissa ne saavat yksilöllisiä ominaisuuksia. Oluen suhteen tietämys paikallisten viljalajikkeiden, maaperän ja viljelytekniikoiden vaikutuksesta lopputuotteen makuun on paljon vähäisempää.

”Suomessa kuluttajat eivät vielä täysin ymmärrä sitä, kuinka sidoksissa maatalous ja valmis olut ovat keskenään. Oluthan tulee pellolta ja panimo on siinä vain välietappi”, Suur-Uski sanoo.

Kaikki panimossa käytettävä ohra ja ruis kasvatetaan omalla tilalla.

Perinteistä saa voimaa

Takatalo & Tompurin vahvuus piilee perinteisissä oluttyyleissä, jotka vaativat paljon aikaa kypsyäkseen. Oman pellon oluista välittyy kotimaisen maatalouden rauhaisa kauneus. Kun olutmestari tuntee omat raaka-aineensa, viljelyssä käytetyt lannoitteet ja osaa lisäksi tulkita satokauden sääolojen vaikutuksia, jokainen linjalta tuleva pullo on täynnä käsityötä ja kokemuksen tuomaa taitotietoa.

”Yritän puhua paljon maaseudun puolesta ja haluan kannustaa maaseudun ihmisiä siihen, että uskokaa ylpeästi itseenne ja omiin visioihinne”, toteaa Mikko Suur-Uski, joka muiden ansioidensa lisäksi valittiin huhtikuussa Kymenlaaksossa vuoden 2022 maaseututoimijaksi.

Mutta ei ole niin suurta juhlapäivää, etteikö maailmanlaajuinen ruokakriisi ja Ukrainan sota vetäisi Takatalon isännän vakavaksi.

”Minua aidosti pelottaa tämä tilanne, missä tällä olemme. Samoin minua pelottaa inflaatio, että kuinka suureksi se kasvaa ja kuinka paljon se syö kuluttajien ostovoimaa. Näissä suhdanteissa käsityöolut on ruohonjuuritason luksustuote, joka on helppo korvata esimerkiksi kauppojen omilla private label -tuotteilla”, hän miettii.

Suur-Uskin vastaus ulkopuolelta tuleviin uhkiin on investoida oman yli 300-vuotiaan tilan toimintaan, varsinkin tilan yhteydessä olevaan ravintola Navettaan. Sieltä tuotteet voidaan myydä suoraan asiakkaille ilman välikäsiä ja asiakkaan kannalta erinomaisella hinta-laatusuhteella, vaikka esimerkiksi mallasohran hinta on noussut viime vuodesta kymmeniä prosentteja ja lannoitteiden hinnat yli nelinkertaistuneet.

”Haluaisin jonain päivänä, että myös humalaa tulisi omasta takaa, mutta tällä hetkellä se vaatisi niin isoja investointeja, että riskit humalanviljelyn aloittamiseen ovat juuri nyt liian suuret. Toistaiseksi mennään saksalaisilla humalalajikkeilla, joita täydentää tšekkiläinen Saaz”, mies tuumaa.

Ravintola Navetta on rakennettu nimensä mukaisesti vanhaan navettaan. Toistaiseksi se toimii tilausravintolana.
Ravintolan seinän peittävä vanhasta valokuvasta tehty tapetti tekee Navettaan tilan tuntua tuoden idyllisen maalaismaiseman osaksi ravintolaelämystä.

Kylmäsavu luo identiteetin

Maaseudulla kun ollaan, kaskiviljelyllä on täällä vuosisatojen perinteet. Vielä 1800-luvulle tultaessa se oli yleisin viljelytekniikka myös Virolahdella. Savu on valtavan iso osa kotimaisen maanviljelyksen perimää.

”Kun perustin panimoa, minulle tuli sellainen pölhö ajatus, josko peltojen kaskeamisen voisi vangita mukaan tuotteeseen”, Mikko Suur-Uski muistelee.

Siispä tuumasta toimeen, ja ”savustuspönttö” rakennettiin luonnollisesti itse. Tällä hetkellä savustimesta on käytössä kolmas kehitysversio, ja neljäs on työpöydällä.

Panostus savuun on kannattanut. Ensimmäinen merkittävä voitto tuli heti alkuun, kun  Kaski Kylämäsavulager voitti Suomen Paras Olut -kilpailun vaaleiden laagereiden sarjan 2017. Voiton jälkeisenä päivänä Kylmäsavulagerin koko tuotanto myytiin kaksi kuukautta ennakkoon.

Käytännössä prosessi menee siten, että mallasohraa savustettaessa savu jäähdytetään, jolloin se ei vaikuta ohran entsyymitoimintaan. Savupuuna käytetään oman metsän tervaleppää ja katajaa. Koska ulkoiset olosuhteet kuten lämpötila ja ilman kosteus vaikuttavat voimakkaasti prosessin kulkuun, tasalaatuiseen lopputulokseen päästäkseen savustajan pitää osata ennakoida kaikki muuttuvat tekijät. Työ tekijäänsä opettaa.

Kylmäsavulagerissa savustus kestää 16 tuntia, Savubockia tehtäessä aika tuplaantuu.

Itse rakennettu savustin on käytännössä vanha kiuas, josta savu kulkee putkea pitkin läheiseen jääkaappiin.
Mikko Suur-Uski tarkkailee savustuksen etenemistä. Tässä vaiheessa savu on jo täysin kylmää.

Savubock on kestomenestyjä

Suomen Parhaaksi Olueksi tänä vuonna valittu Kaski Savubock tunnetaan kestomenestyjänä, joka saavutti jo kaksi vuotta sitten hopeaa European Beer Starissa, yhdessä maailman arvostetuimmista olutkilpailuista. Se on yksi merkittävimmistä palkinnoista, joita suomalaiset panimotuotteet ovat koskaan voittaneet.

2000-luvulta vertailukohteet ovat lähinnä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan sekä jo edesmenneen Bryggeri Helsingin imperial stoutien saavuttamat tunnustukset vuodelta 2018. Tuolloin Laitilan Imperiaali voitti kultaa World Beer Cupissa sekä jo edesmenneen Bryggeri Helsingin Sofia Imperial Stout hopeaa European Beer Starissa.

Savubockin valmistus alkaa keväällä mallasohran viljelyllä. Syksyllä sato korjataan ja kuivataan sekä annetaan tekeytyä rauhassa. Suur-Uskin mukaan liian tuore ohra ei sovi mallastettavaksi.

”Siinä tapahtuu sama ilmiö kuin jos yrität tehdä perunamuusia uusista perunoista; siitä tulee vain kirkerää ja venyvää liisteriä. Tärkkelyksen pitää antaa levätä hyvin ennen mallastamista”, hän sanoo.

Seuraavaksi ohra kuljetetaan Lahteen Viking Maltille. Kun se myöhemmin palaa mallastettuna takaisin, alkaa savustus, joka kestää koko viljaerän osalta noin viikon ja vaatii jatkuvaa käsityötä ennen kuin päästään oluen keittoon.

Bock on tyyppiesimerkki oluesta, joka tarvitsee aikaa kypsyäkseen, eikä sen kanssa sovi olla malttamaton. European Beer Starissa hopeaa voittanut erä oli arviointihetkellä 11-kuukautista, Suomen Paras Olut -kilpailussa kuukauden nuorempaa.

Näiden kahden kilpailun perusteella voidaan olettaa, että olut on parhaimmillaan siinä vaiheessa, kun ollaan alle puolen vuoden päässä pullon kyljessä lukevasta päiväysmerkinnästä.

Vuonna 2020 KASKI Savubock voitti hopeaa Euroopan arvostetuimmassa ja yhdessä maailman arvostetuimmista olutkilpailuista European Beer Star. Näyttävä lasinen palkinto on esillä panimomyymälässä.

Teksti ja kuvat: PETER TAMMENHEIMO

KUVAGALLERIA

Yli 300-vuotiaan Takatalon tilan päärakennus. Oikealla näkyy kulma kokouskäyttöön ja maaseutumatkailuun vuokrattavaa saunarakennusta.
Saunarakennuksen laajalta terassilta avautuu näkymä viljapelloille.
Tilausravintola Navetta sijaitsee vanhassa. Samassa rakennuksessa toimiva panimomyymälä on auki perjantaisin ja lauantaisin.
Tilan kuvatuimpia asukkeja ovat kukko ja viisi kanaa. Ne käyskentelevät vapaina pihamaalla.

Share This:

Suuri jouluolutmaistelu

Lähes 30 jouluoluen maistelussa oluiden korkea taso yllätti positiivisesti. Hieman yllättäen isojen panimoiden oluet jäivät testin häntäpäähän, vaikka testissä kiinnitettiin erityistä huomiota oluiden virhemakuihin. Tasaisen laadukkaassa kattauksessa kuitenkin vain terävin kärki ylsi huippupisteille.

TAMMENLINNAN Suuressa Olutmaistelussa testattiin 29 erilaista jouluolutta. Oluet rajattiin siten, että mukaan otettiin vain joulubrändättyjä oluita. Toisin sanoen oluen nimessä tai etiketissä piti olla selkeä viittaus jouluun. Testissä oli sekä kotimaisia että tuontioluita. Oluiden alkoholipitoisuus vaihteli nollasta 13 prosenttiin.

Oluet arvioitiin sadan pisteen asteikolla siten, että 60 pistettä edusti teknisesti ja mikrobiologisesti virheetöntä olutta. Mitä alemmas skaalassa mentiin, sitä enemmän oluissa havaittiin virhemakuja sekä ongelmia tasapainossa ja tyylinmukaisuudessa.

Tuomaristossa istuivat olut- ja matkailutoimittaja Peter Tammenheimo, pienpanimokouluttaja emeritus Ilkka Sysilä, Olarin Panimon perustaja ja oluentekijä Ville Leino, Arde arvioi -blogin Ari Juntunen sekä oluiden kategoriajohtaja Jaaja Hihnala Brukett-juomatalosta.

Koska raati koostui erittäin kokeneista maistajista, päädyttiin avoimeen tastingiin, eli kaikki maistettavat oluet olivat näkyvillä. Ratkaisuun vaikutti luonnollisesti myös oluiden suuri määrä. Maistettavat juomat oli saatu näytteinä panimoilta ja maahantuojilta. Testin järjestelyistä vastasi Peter Tammenheimo. Jaana Hihnala ei osallistunut Brukettin maahantuoman Rocking Rudolphin arviointiin.

Kolmen kärki erottui

Testin parhaaksi olueksi nousi lappeenrantalaisen Panimoyhtiö Tujun imperial stout Kovempi paketti. Tämä olut päätyi testiin hieman yllättäen, sillä Alkoon oli lähetetetyssä erässä oli ollut kolme pulloa ilman etikettiä, jotka sitten palautuivat jakelijalle ja sitä kautta maisteluun.

Tuomaristo kiitteli Kovemman paketin täyteläistä tuoksua, paksua suutuntumaa ja ryhdikästä makua, jossa oli aistittavissa lempeää paahteisuutta, parkittua nahkaa, tupakkaa ja vaniljaa. Etenkin oluen portviininen ja madeiramainen vivahde hurmasi tuomariston.

Toiselle sijalle ylsi norjalaisen Nøgne Ø:n Gud Jul Christmas Ale. Raikas ja korkeahkosta alkoholipitoisuudestaan (8,5 %) huolimatta helposti juotava, pehmeän täyteläinen ja kuohkea nautiskeluolut.

Kolmanneksi sijoittui klassinen Shepherd Neame Christmas Ale (7,0 %) Ison-Britannian vanhimmalta panimolta. Täydellisen tasapainoinen, kuivahedelmäinen, pähkinäinen ja maustekakkuinen vahva ale.

Kolmen kärki erottui selvästi muusta kattauksesta ainoina yli 80 pisteen oluina. Testin kovin yllätys tuli kuitenkin heti kärkikolmikon takana, sillä perinteinen ruotsalainen Tempel Julmust nappasi neljännen sijan.

Tarkkaan ottaen Julmust ei ole olut, vaan mallaspohjainen ja humaloitu virvoitusjuoma. Julmust sisältää humalan ja maltaan lisäksi noin 30 ainesosaa.

Juilmust on Ruotsissa niin suosittua, että joulun aikaan Coca Colan myynti laskee 50 prosentilla. Julmustia myytiin pitkään Ruotsin ulkopuolella vain Ikean myymälöissä, mutta nykyään sitä myydään Suomesta esimerkiksi Alkoissa.

1. Tuju Kovempi Paketti

Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta

Alkoholia: 10,0 %

Pisteet: 83,40

Täyteläinen tuoksu, paksu suutuntuma, sherrymäinen ja makeahko. Täydellinen vaniljajäätelön kastikkeena. Jälkimaussa chilimäistä kirpeyttä.

2. God Jul Christmas Ale

Nøgne Ø, Norja

Alkoholia: 8,5 %

Pisteet: 82,00

Maahantuoja: Servaali

Paahteinen ja mausteinen tuoksu. Hämmästyttävän kuohkea suutuntuma. Samea, raikas ja täyteläinen sekä hyvin jouluinen ale, jossa hurmaavaa viheromenaista vivahdetta. Usein omenaiset ja siiderimäiset flavorit lasketaan makuvirheiksi, mutta tähän olueen ne istuvat täydellisesti.

3. Shepherd Neame Christmas Ale

Faversham Brewery, Englanti

Alkoholia: 7,0 %

Pisteet: 80,40

Maahantuoja: Servaali

Maltainen, toffeinen ja pehmeän pähkinäinen, tyylikästä kuivahedelmää ja luumukiisseliä. Perinteinen ja täydellisen tasapainoinen joulunajan britti-ale.

4. Tempel Julmust

Tempel Brygghus, Ruotsi

Alkoholia: 0,0 %

Pisteet: 76,20

Maahantuoja: Juomatalo Pikkulintu

Makea limonadimainen ja helposti juotava Julmust. Raikas mallaspohjainen juoma. ”Juon paljon mieluummin tätä kuin nollaolutta”, kommentoi pienpanimokouluttaja Ilkka Sysilä.

5. Santa’s Hoppy Helpers Holiday IPA

Mikkeller, Tanska

Alkoholia: 6,0 %

Pisteet: 75,60

Maahantuoja: Olaf Distribution

Maussa on tyylinmukaisesti mallasta, pihkaa ja hedelmäisyyttä. Jouluista hedelmäkakkua. Humalat ovat ehkä jo parhaat päivänsä nähneet, mutta siitä huolimatta herkullinen olut.

6. Delirium Christmas

Brouwerij L. Huyghe, Belgia

Alkoholia: 10,0 %

Pisteet: 74,80

Maahantuoja: Brew Seeker

Kuohkea ja hedelmäinen vahva belgi-ale. Yllättävän pehmeää, alkoholi peittyy täysin. Juustojen ja vaniljaisten jälkiruokien kiitollinen kumppani.

7. Lump of Coal

Ridgeway Brewing, Englanti

Alkoholia: 7,5 %

Pisteet: 72,80

Maahantuoja: Diamond Beverages

Pehmeä ja matalahiilihappoinen stout. Tuoksussa paahteisuutta ja tummaa suklaata. Korkeahko alkoholiprosentti vaatii vastapainokseen tuhdin mallaspohjan, ja tässä se toteutuu.

8. Olutpaja Jouluolut

Olutpaja, Pälkäne

Alkoholia 5,0 %

Pisteet: 72,80

Riemastuttavan fragrantti. Humalan fragranssia ynnä miellyttävät esteriset käymisaromit. Puhdas, raikas ja kaikin puolin miellyttävä olut, joka sopii nautittavaksi sekä jouluna että juhannuksena.

9. Keisari Joulu

Nokian Panimo

Alkoholia 5,0 %

Pisteet: 72,20

Miellyttävää paahteisuutta sekä tuoksussa että maussa. Kahvia, suklaata ja pehmeää maltaisuutta. Kaunis savuisuus toimii oluen kruununa.

10. Joulun Tähti – Plevnan Jouluolut

Koskipanimo, Tampere

Alkoholia: 5,5 %

Pisteet: 70,20

Paahteinen, kuiva ja täyteläinen lager. Miellyttävä kahvinen flavori. Tasapainoinen kokonaisuus, joka kuitenkin kärsii pienestä rohkeuden puutteesta.

11. Jule Malt

To Øl, Tanska

Alkoholia: 13,0 %

Pisteet: 69,80

Maahantuoja: Diamond Beverages

Makean alkoholinen ja pehmeän mausteinen tuoksu. Häiritsevän makea olut, maussa hedelmätorttua ja tervaleijonaa.

12. Hvit Jul

Nøgne Ø, Norja

Alkoholia: 4,5 %

Pisteet: 68,60

Maahantuoja: Servaali

Raikas, ruohoinen sekä joulumausteiden ja yrttien sävyttämä tuoksu. Maustepommiksi varsin onnistunut olut, joskin katkeruutta toivoisi selvästi lisää. Alkoholipitoisuuttakin saisi olla pari prosenttiyksikköä enemmän.

13. Glögg Sour

Morgondagens Cirkusöl, Ruotsi

Alkoholia: 4,5 %

Pisteet: 67,80

Maahantuoja: Pien Distribution

Joulumausteinen ja marjainen tuoksu. Raikas ja miellyttävän hapan maku. Ei kovin olutmainen, mutta nimensä mukaisesti sopii hyvin glögin korvikkeeksi.

14. Joulun Taiga Porter

Panimo Honkavuori, Joensuu

Alkoholia: 5,2 %

Pisteet: 67,40

Melko vaatimaton hennon lakritsinen tuoksu. Paahdettua mallasta ja tummia hedelmiä. Pehmeä suutuntuma, keskitäyteläinen portteri, joka jää kuitenkin hieman latteaksi.

15. Santa Olaf’s Christmas Ale

Olaf Brewing, Savonlinna

Alkoholia: 4,9 %

Pisteet: 66,20

Herkullisen paahteista tuoksua seuraa pettymys. Makea, hennon hedelmäinen ja pehmeän maltainen maku jää harmittavan ohueksi.

16. White Christmas

Saltaire Brewing, Englanti

Alkoholia: 4,8 %

Pisteet: 65,00

Maahantuoja: Brew Seeker

Hieno mausteinen tuoksu vie hetkessä ajatukset Britteinsaarille. Hedelmäinen, suhteellisen raikas ja tyylikkään katkera britti-ale. Yksi tuomareista löysi virhemakuina märkää villatumppua ja voihappoa.

17. Tornion Joulu Porter

Tornion Panimo

Alkoholia: 5,2 %

Pisteet: 64,40

Makea tuoksu, paahteinen ja pehmeän hedelmäinen maku. Olut on teknisesti kunnossa, mutta maultaan kovin kevyt.

18. Karhu Jouluolut

Sinebrychoff, Kerava

Alkoholia: 4,8 %

Pisteet: 63,40

Suhteellisen raikas ja rapsakka jouluolut isolta panimolta. Maussa pehmeää maltaisuutta. Kohtalaisen luonteikas olut ja samalla yksi testin positiivisista yllätyksistä.

19. Gouden Carolus Christmas

Het Anker, Belgia

Alkoholia: 10 %

Pisteet: 62,60

Maahantuoja: Servaali

Makean mausteinen tuoksu. Miellyttävä alkoholin puraisu heti alkumaussa, mutta siinäpä se. Aivan liian makea, humalan fragranssi puuttuu. Maku tuo mieleen hammastahnan tai suuveden.

20. Maku Joulu IPA

Maku Brewing, Tuusula

Alkoholia: 5,5 %

Pisteet: 61,60

Yrttipihkainen tuoksu. Katkeroiden puuttuessa makeus hieman häiritsee. Kuitenkin kohtalaisen juotava, joskin kaikin puolin vaatimaton ja persoonaton. Joulusaunaan.

21. Rocking Rudolph

Hardys & Hansons, Englanti

Alkoholia: 4,2 %

Pisteet: 59,25

Maahantuoja: Brukett

Hedelmäinen ja asteen verran metallinen tuoksu. Pehmeä suutuntuma. Ohut maku ei juuri jätä muistijälkiä. Vetinen.

22. 45 Days of X-mas

To Øl, Tanska

Alkoholia: 5,0 %

Pisteet: 59,00

Maahantuoja: Diamond Beverages

Puhdas ja teknisesti virheetön olut, joka ei kuitenkaan herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Malliesimerkki oluesta, jossa kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta luonne ja persoonallisuus loistavat poissaolollaan.

23. Raskasta Joulua

Tornion Panimo

Alkoholia: 4,5 %

Pisteet: 58,40

Metallinen tuoksu, rauta iskee päin näköä, minkä ehkä voi katsoa sopivan ainakin oluen nimeen. Silti täyteläinen, pehmeä ja kuivahko olut. Mausta löytyy joululimppua, nahkaa ja hevostallia.

24. Olvi Jouluolut

Olvi, Iisalmi

Alkoholia: 5,0 %

Pisteet: 57,60

Siirappisen karamellimainen, jopa mämminen olut, josta löytyy kotikaljamaista makeutta. Tunkkaista leipäisyyttä. Ei kovin tasapainoinen.

25. Olvi Xmas IPA

Olvi, Iisalmi

Alkoholia: 5,5 %

Pisteet: 55,20

Olvin yleiseen tasoon nähden tunkkainen. Tuoksussa koirankakkaa. Maku hennon pihkainen, hedelmäisyys puuttuu täysin ja rasvaisuuteen viittaavaa virhemakuakin löytyy.

26. Bad Elf Winter’s IPA

Ridgeway Brewing, Englanti

Alkoholia: 4,5 %

Pisteet: 53,60

Maahantuoja: Diamond Beverages

Makean hunajaista tuoksua seuraa virhemakujen sinfonia: Diasetyyliä, sukkahikeä, märkää villasukkaa ja kastunutta huopahattua.

27. Kimito Christmas NEPA

Kimito Brewing, Kemiönsaari

Alkoholia: 5,5 %

Pisteet: 53,60

Liian makea ja tasapainoton olut, jossa mikään ei viittaa nimen New England -alkuun. Laktoosilla pilattu suutuntuma. Hedelmäinen ja mausteinen.

28. Vaahtoparta Jouluolut

Maku Brewing, Tuusula

Alkoholia: 5,3 %

Pisteet: 53,00

Ohut vihanneskeittomainen maku. Kevyt ja helppo olut, joka ei tällä kertaa ole täysin kunnossa. Tunkkainen ja tasapainoton, mutta kuitenkin parempi mitä oluesta tehdyt aiemmat arviot ovat antaneet aihetta odottaa.

29. Sinebrychoff Jouluolut

Sinebrychoff, Kerava

Alkoholia: 4,5 %

Pisteet: 47,00

Testin alisuorittaja. Metallinen, pahvinen ja vetinen olut. Yksiulotteinen ja ponneton esitys.

Share This:

Panimoille koronatukea Business Finlandilta ja ELY-keskuksilta

Business Finland ja ELY-keskukset ovat myöntäneet alkuvaiheessa koronatukea jo 25 pienpanimolle. Täyden tukisumman 100 000 euroa on toistaiseksi saanut neljä panimoa: Mustan Virran Panimo, Jussi Olut (Maku Brewing), Koskipanimo (Plevna) ja Sori Brewing Finland.

Ravintoloiden pakkosulkeminen iski kovaa pienpanimoihin, joista suurimmalle osalle tuotteiden ravintolajakelu on ollut elinehto. Samalla koronakriisi on pakottanut panimot etsimään uusia ansaintamalleja ja innovaatioita.

Business Finland ja ELY-keskukset tarjoavat yrityksille kehitysrahoitusta häiriötilanteessa, ja panimot ovat sitä ahkerasti myös hakeneet. Rahoituksen avulla yritykset voivat kehittää uusia tuotteita tai toimintatapoja, mutta menetettyä liikevaihtoa ei näillä tuilla korvata. Suurin osa panimoista on lisännyt aktiivisuuttaan kuluttajarajapinnassa muun muassa erilaisilla sosiaalisen median ratkaisuilla. Monet ovat myös avanneet verkkokauppoja sitä mukaa kuin kriisi on kärjistynyt.

Tässä artikkelissa puhutaan panimoista, joille koronatuki on myönnetty 23. huhtikuuta mennessä.

Tamperelainen Panimoravintola Plevna on yksi uuden verkkokaupan avanneista panimoista. Marika Tähtinen-Hakala iloitsee panimon ja ravintolan saamista kehittämistuista ja toteaa, että ne tulivat todelliseen tarpeeseen.

Täysi tuki tuo varmuutta

Tähän mennessä neljä pienpanimoa on saanut kehitystuen täysimääräisenä (100 000 €) ja viideskin eli Lapin Panimo lähes saman summan (99 780 €). Tamperelainen Panimoravintola Plevna kuittasi jättipotin, sillä Koskipanimon ohella ravintolatoimintaa pyörittävä Tampereen Panimoravintola sai myös täyden tuen.

– Tuet tulivat tarpeeseen. Olemme tehneet kovasti töitä, jotta toimintaa voitaisiin poikkeustilan aikana pyörittää edes jotenkin ja samalla pyrimme valmistautumaan myös exit-vaiheeseen. Olemme kehittäneet erilaisia projekteja molempiin yrityksiin, sanoo Plevnan ravintoloitsija Marika Tähtinen-Hakala.

Plevnan projektit ovat olleet hyvin käytännönläheisiä kuten lähioluen merkityksen korostamista, tuotesuunnittelua ja take away -asioinnin helpottamista. Myös uusia myyntikanavia on avattu päivittäiskaupan puolelle.

– Työnkuva on muuttunut oleellisesti, sillä ennen koronaa vähittäismyynnin osuus liikevaihdosta oli vain kymmenisen prosenttia, ja nyt olemme täysin sen varassa, Tähtinen-Hakala summaa.

Tulevaisuudessa Plevna aikoo käyttää osan saamastaan kehitysrahoituksesta esimerkiksi uusien jakelukanavien perustamiseen ja uudenlaisen tilausportaalin kehittämiseen sekä vientihankkeisiin yhdessä muiden pienpanimoiden kanssa.

Maku Brewingin toimitusjohtaja Ville Makkonen tiivistää kehitystuen merkityksen sanomalla, että sen avulla panimo pystyy laatimaan tulevaisuuden suunnitelmia sen sijaan, että kaikki aika ja energia menisi pelkkään selviytymistaisteluun.

– Meillä projektin tarkoitus on kehittää tapaamme toimia päivittäiskauppojen suuntaan tutkimalla kaupan tuotevalikoimaa ja kehittämällä sinne sopivia tuotteita. Toinen painopisteemme on verkkokaupan kehittämisessä, Makkonen linjaa.

Maku Brewing oli yksi ensimmäisistä koronatuen saamista panimoista. Maku on ottanut strategiseksi tavoitteekseen saavuttaa markkinajohtajuus omalla lähialueellaan eli Keski-Uudellamaalla. Koronatuen avulla tehtävä markkinatutkimus liittyy kiinteästi tähän tavoitteeseen.

Käsidesistä kivijalaksi

Mustan Virran Panimo sai kehitystuen hankkeelleen ”Pienpanimosta käsihuuhteen valmistajaksi”. Hankkeen tavoitteena on valmistella panimon liiketoimintaan toista kivijalkaa oluen valmistuksen lisäksi, kun toimintaedellytykset ydinliiketoimintaan ovat ravintoloiden sulkemisten takia oleellisesti heikentyneet.

Esimerkiksi kesäfestivaalien peruutukset ja eritoten Oopperajuhlien peruuntuminen tulevat tekemään ison loven savonlinnalaispanimon liikevaihtoon. Panimo myös arvioi, että pienpanimo-oluiden kysyntä voi laskea vielä kriisin jälkeenkin merkittävästi talouden hiipumisen ja kuluttajien talousvaikeuksien takia.

– Käsidesin kysynnän taas odotamme pysyvän jatkossakin korkealla, joten sen valmistuksen jatkaminen ja eriyttäminen omiin toimitiloihinsa voi pelastaa panimon taloudellisesti, sanoo toimitusjohtaja Petteri Vänttinen.

– Myönnetty kehitystuki tullaan käyttämään myöntöperusteiden mukaisesti henkilökunnan palkkoihin ja alihankintana teetettävään kuluttajatutkimukseen tammikuun 2021 loppuun mennessä, Vänttinen jatkaa.

Käsidesin valmistus on myös Lapin Panimon listalla, mutta sille kehitysrahoituksen päähankkeita ovat verkkokaupan ja panimon ympärille rakentuvien tapahtuminen kehittäminen, pienimuotoinen panimoravintola ja mahdollisesti jopa oma ravintolaketju Lappiin.

Sen enempää ketjun konseptista Lapin Panimon toimitusjohtaja Arturs Dutka ei vielä paljasta, sillä projekti on vasta alkuvaiheessa. Dutkan mukaan ideamylly panimolla käy kuitenkin täysillä kaiken aikaa.

Mustan Virran Panimo ryhtyi valmistaamaan käsihuuhdetta maaliskuussa, kun koronan aiheuttama maailmanlaajuinen kriisi alkoi nostaa päätään myös Suomessa. Se on ensimmäinen alkoholialan toimija Suomessa ja todennäköisesti koko maailmassa, joka alkoi valmistaa käsidesiä. (Kuva: Olaf Brewing)

Virosta Suomeen

Neljäntenä panimona täysimääräisen kehitystuen sai Sori Brewing Finland, mikä on aiheuttanut alan toimijoissa jonkin verran närää. Sori Brewingin juuret ovat Tampereella, mutta vuonna 2014 panimo perustettiin näyttävästi Viroon, koska työn hinta, verotus ja toimitilojen vuokrat tulivat siellä paljon edullisemmiksi. Osasyynä oli myös Suomen paikoilleen jämähtänyt alkoholipolitiikka.

Harva kuitenkaan tietää, että Sori Brewingin emoyhtiö pysyi Suomessa, ja vuosien mittaan yhä suurempi osa liiketoiminnasta on keskittynyt Suomeen. Tällä hetkellä Suomessa tehdään myyntiä, asiakaspalvelua, hallintoa, markkinointia ja brändin kehitystä sekä pienissä määrin myös tuotekehitystä. Suomessa Sori Brewingin käyntikortti on helmikuussa 2017 avattu taproom Helsingin Kaisaniemessä.

– Elämme nyt murroksen aikaa meidän molemmilla toimialoilla eli ravintoloissa ja panimoissa, joten pyrimme myös miettimään liiketoimintaamme uudestaan. Osana tätä prosessia näimme mahdollisuuden tuoda osan Virossa tehtävistä toiminnoista Suomeen ja kehittää niitä täällä, kertoo toimitusjohtaja Pyry Hurula.

Hurulan mukaan Business Finlandin tuen avulla Sori Brewingin tavoitteena on keskittää yhtiön Helsingin toimistolle enemmän tukitoimintoja ja järjestelmäkehitystä sekä hakea liiketoiminnan kasvua uusien kanavien kautta.

– Tässä tilanteessa panimoiden, ravintoloiden, tapahtumatuottajien ja monen muun toimialan elinehto on kyky keksiä itsensä uudestaan, jotta voidaan luoda arvoa ja kannattavaa liiketoimintaa myös jatkossa, mies tuumaa.

Hyrylä ei kuitenkaan halua rinnastaa Business Finlandin tukea siihen tukeen, mitä ravintolat tarvitsevat hyvityksenä sulkemisesta ja siitä, että valtio vei ravintoloitsijoilta perustuslain turvaaman oikeuden elinkeinoon. Siihen tarvitaan toisenlaisia instrumentteja ja pian.

Tukisummien laaja kirjo

Tukipäätösten euromääräinen skaala on laaja, mikä osaltaan kertoo myös panimokentän visioista tai niiden puutteesta. Akuutin kriisin keskellä kaikki panimot eivät kenties ole ehtineet panostaa yhtä paljon kehitysideoihin tai sitten niiden yksilöiminen kirjalliseen muotoon on osoittautunut liian haasteelliseksi.

Yhtä kaikki, lähes 30 pienpanimoa on jo saanut jonkinlaista kehitystukea. Edellä mainittujen lisäksi merkittäviä tukisummia ovat saaneet Pyynikin käsityöläispanimo (52 200 €), Salama Brewing (57 395 €), Tornion Panimo (42 000 €) ja Kvarken Bryggeri (36 000 €).

Maksimisumman eli 10 000 euroa esiselvitykseen liiketoiminnan häiriötilanteessa ovat saaneet Bock’s Corner Brewery, Mathildedalin Kyläpanimo, Espoon Oma Panimo, Rocking Bear Brewers, Fat Lizard Brewing Company, Rakuuna Olut (Bryggeri Helsinki) ja Stadin Panimo, joka sai lisäksi panimobaarilleen samaisen 10 000 euron avustuksen.

Alle kymmeneen tuhanteen jäivät Teerenpeli, Iso-Kallan Panimo, Kanavan Panimo, NBC Brewery, Maistila, Sonnisaari, Honkavuori ja vaasalainen pieni ravintolapanimo NP Brewers.

Teksti ja kuvat: Peter Tammenheimo

Share This:

Fuller’sin myynnissä Asahille vain lopputulos merkitsee

Tänä vuonna yksi suurimmista olutmaailmaa kuohuttavista puheenaiheista on ollut vuodesta 1845 perheomisteisena pysyneen lontoolaisen Fuller’sin myynti japanilaiselle Asahille. Aluksi kauppaa vastustettiin rajusti, mutta pölyn laskeuduttua karkeimmat soraäänet ovat hiljenneet. Voisiko sittenkin olla niin, että me tavalliset kuluttajat selviämme tunteita herättäneestä panimokaupasta voittajina?

FULLER’SIN HISTORIAN voidaan katsoa alkaneen vuonna 1816, jolloin Thames-joen rannalle avattiin panimo nimeltä The Griffin Brewery. Sen perustivat veljekset Douglas ja Henry Thompson, jotka kuitenkin ajautuivat taloudellisiin vaikeuksiin ja tarvitsivat varakasta sijoittajaa pelastamaan yrityksensä konkurssilta.

Tässä kohtaa mukaan kuvioihin astui muuan John Fuller ilman päivänkään kokemusta panimoalalta. Hän kuitenkin onnistui nostamaan yrityksen jaloilleen ja osti lopulta Thompsonit ulos.

Fullerin kuoltua vuonna 1839 panimon johtoon astui hänen poikansa John Bird Fuller, joka jätti nopeasti merkkinsä Ison-Britannian kunniakkaaseen oluthistoriaan.

Fuller nuorempi yhdisti voimansa toisen panimoyrittäjän Henry Smithin ja tämän lankomiehen, panimomestari John Turnerin kanssa. Vuonna 1845 allekirjoitettiin uuden panimoyhtiön perustamisasiakirja.

Yhtiön nimeksi tuli Fuller, Smith & Turner, mutta panimolle nimensä antoi yksin Fuller. Yritys kasvoi tasaisesti ja ennen panimotoimintojen myymistä Asahille se harjoitti oluenpanon lisäksi muun muassa tukkukauppaa sekä operoi tai tai vuokrasi noin 400:aa pubia ja hotellia ympäri Englantia.

Fuller’s vuokraa tai operoi noin 400 pubia ja hotellia eri puolilla Englantia. Karkeasti puolet niistä sijaitsee Suur-Lontoon alueella. The Mawson Arms / The Fox and Hounds on aivan panimon kyljessä kiinni. Se on Ison-Britannian ainoa pub, jolla on virallisesti kaksi nimeä.

FULLER’S PYSYI TIUKASTI omistajasukujensa hallinnassa 173 vuoden ajan, eikä muutoksen merkkejä ollut ilmassa. Kävin viime vuodenvaihteessa Lontoossa haastattelemassa pääpanimomestari Georgina Youngia, jonka kanssa istuimme pubissa alun kolmatta tuntia ja keskustelimme pitkään muun muassa yrityksen arvoista.

Young kertoi, että Fuller’sin keskeisimpiä arvoja ovat perhe ja työyhteisön kannustaminen.

– Being part of the family, Young totesi ja viittasi tällä ilmauksellaan kahteen asiaan; Fuller’sin omistajien ja työntekijöiden väliseen hyvään suhteeseen sekä panimon uskolliseen asiakaskuntaan

Keskustelussamme mikään ei viitannut siihen, että alle kuukauden kuluttua tuosta hetkestä räjähtäisi uutispommi.

Siksi ydinliiketoimintojen myynti japanilaiselle panimojätille tuli niin minulle kuin kaikille muillekin Fuller’sin ystäville kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syvä epäusko, hämmästys, järkytys ja huoli olivat kollektiivisia tunnetiloja, ymmärrettävästi.

Jonkinasteinen järkytys panimon myynti oli varmaankin myös Georgina Youngille, joka hyvän ystävänsä houkuttelemana päätti jättää Fuller’sin ja muuttaa synnyinkaupunkiinsa Bristoliin, jossa hän työskentelee tätä nykyä Bath Alesin uuden huippumodernin panimon johdossa.

Georgina Young

KOLMEN VIIME VUODEN aikana Asahi Group on käynyt tiuhaan panimo-ostoksilla Euroopassa. Vuonna 2016 yhtiön omistukseen siirtyi tukku tunnettuja tuotemerkkejä kuten Grolsch, Peroni ja Meantime. Seuraavana vuonna Asahin ostolistalla olivat Pilsner Urquell, Velkopovický Kozel, Tyskie, Lech, Drehel ja Ursus sekä iso liuta paikallisia merkkejä Itä-Euroopasta.

Kun huomioidaan yleinen vilkkaus panimomarkkinoilla ja olutjättien mielenkiinto nousevia pienpanimoita kohtaan, Fuller’sin myynnin ei luulisi tulleen yllätyksenä. Mutta se tuli, ja ensireaktio oli sen mukainen.

Vahvimmat tunteenpurkaukset tulivat odotetusti lähes 200 000 jäsenen Campaign for Real Ale (CAMRA) -kuluttajajärjestöltä, joka ilmaisi järkyttyneensä Fuller’sin panimotoimintojen myynnistä ja kannusti jäsenistöään vastatoimiin.

– Meidät on petetty. Uskoimme, että Fuller’sin omistajasuvut olisivat sitoutuneet oluenpanon jatkamiseen Lontoossa ainakin seuraavat 200 vuotta, kirjoitti Camran Lontoon-osaston puheenjohtaja John Cryne jäsenille osoitetussa sähköpostissaan.

Asahi on ostanut viime vuosina useita eurooppalaisia panimoita. Fuller’sin mukana Asahille siirtyivät myös Dark Star ja Cornish Orchards -brändit.

ULKOMAILLA UUTINEN otettiin vastaan yhtä suurella tyrmistyksellä kuin Britanniassa. Etenkin edulliselta kuulostava 250 miljoonan punnan (286 milj. €) myyntihinta herätti kummastusta. Monissa keskusteluissa nousi esiin Ballast Pointin myynti vuonna 2015 miljardin dollarin hintaan Constellation Brands -yhtiölle. Voiko siis vaivaiset 20 vuotta toiminut uuden aallon pienpanimo olla yli kolme kertaa arvokkaampi kuin lähes 10 kertaa vanhempi lontoolainen instituutio?

Minä ainakin olisin maksanut Fuller’sista enemmän, jos taskussa olisi ollut miljardi tai pari ylimääräistä.

Pitää kuitenkin muistaa, että oluenpano on pienten katteiden liiketoimintaa ja tuhansista itsenäisistä pienpanimoista huolimatta globaalit markkinat jaetaan muutamien suurten toimijoiden kesken. Yksittäinen panimo voi olla kannattava, mutta ani harvoin se on omistajilleen mikään kultakaivos, paitsi jos se saadaan myytyä oikeaan aikaan.

Fuller’sin kohdalla voidaan sanoa, että yrityksen kannattavin osa löytyy sen ydintoimintojen ulkopuolelta, pubeista ja hotelleista, joissa operatiivisen toiminnan lisäksi rakennuskannan arvo kasvaa koko ajan.

Kun vielä suurin osa Fuller’sin kiinteistöomistuksista sijaitsee Lontoossa, yhtälö näyttää selvältä: Tulevaisuus on palveluissa, elämysten tuottamisessa ja kiinteistöbisneksessä. Asiakkaille panimotoimintojen myynti näkyy parhaassa tapauksessa entistä parempina palveluina ja viihtyisämpinä pubikokemuksina. Kaupasta saatavasta neljännesmiljardin punnan potista riittää varmasti investoitavaa pubien ja hotellien fasiliteetteihin.

Viiden punnan hintaa pidetään Isossa-Britanniassa pintin kipurajana. Panimokaupan myötä Fuller’s-tuopin hinta saattaa laskea, mikäli Asahi pyrkii kasvattamaan markkinaosuuttaan.

FULLER’SIN OLUIDEN tulevaisuudesta ja varsinkaan laadusta en olisi huolissaan. Uskon, että Fuller’s ja sen mukana tuleva Dark Star saavat jatkossakin päättää itsenäisesti omasta tuotannostaan ja standardeistaan. Arvostettujen brändien ja perinteiden kunnioittaminen on myös Asahin etujen mukaista ja oleellinen osa japanilaista perimää.

Tämän minulle vahvisti Fuller’sin Brewing Manager Guy Stewart, jota kävin tapaamassa Lontoossa heinäkuussa.

– Me jatkamme oluen valmistusta aivan kuin tähänkin asti. Asahi on hyvä isäntä, joka arvostaa Fuller’sin taitotietoa ja perinteitä. Asahi osti meidät nimenomaan siksi, että olemme omalla sarallamme parempia kuin kukaan muu.

Guy Stewart

NÄYTTÄÄKIN TODENNÄKÖISELTÄ, että Asahi-kaupassa kaikki osapuolet  voittavat, myös kuluttajat.

Fuller’s ja varsinkin Dark Star voittavat kaupassa parempina vientinäkyminä. Vaikka Fuller’s tunnetaan maailmalla jo melko laajasti, Asahin verkostot ja pääomat tarjoavat sille aivan eri kokoluokan myynti- ja markkinointikoneiston kuin toiminta itsenäisenä perheomisteisena oluenvalmistajana.

Samalla Asahi saa omille tuotteilleen jalansijaa brittimarkkinoilta, mutta yhtä lailla brittikuluttajat hyötyvät Asahin laajasta portfoliosta.

Itse asiassa, viime kädessä kaikkein suurin voittaja saattaa olla juurikin se tuiki tavallinen oluenystävä. En yhtään hämmästyisi, jos Asahi päättäisi uida brittiyleisön liiveihin laskemalla kipurajoille noussutta pintin hintaa ja samalla investoimalla voimakkaasti esimerkiksi panimon laitekantaan.

Samoilla linjoilla oli myös kesällä Helsingissä vieraillut kuuluisa brittiläinen olutkirjoittaja Tim Webb, jonka kanssa minulla oli ilo jutella Suomen Paras Olut -kilpailun tuomaristossa.

– Katsotaan nyt vaikka Urquellia, joka on nyt kaikin tavoin paljon paremmassa kunnossa kuin ennen myymistään Asahille. Fuller’sille käy aivan samalla tavalla Asahin siipien suojassa, mies pohdiskeli.

Sitä paitsi Fuller’sin kyltit eivät ole katoamassa Lontoon katukuvasta minnekään. Pubit ja hotellit jatkavat toimintaansa niin kuin tähänkin asti, mutta jatkossa ne ostavat oluensa pääosin Asahilta.

Sen verran vaikutusta voi olla, että joissain pubeissa Frontier-hana saanee viereensä Asahi Super Dryn, Peronin tai Pilsner Urquellin, mene ja tiedä. Oluenystävänä en näe tässä isoja uhkia.

Tunnettu brittiläinen olutkirjoittaja Tim Webb (kuvassa oikealla) uskoo, että Fuller’sille käy Asahin alaisuudessa samoin kuin kävi Pilsner Urquellille, eli oluiden laatu tulee entisestään paranemaan. Kuvassa vasemmalla on belgialainen oluttuomari Yannick De Cocqueau.

LÄHIHISTORIA ON todistanut, että panimo voi säilyttää laatunsa ja identiteettinsä omistajanvaihdoksesta huolimatta. Käsi pystyyn, joka uskoo huomanneensa panimoiden laatukriteerien laskeneen Pilsner Urquellin, Lagunitaksen tai Ballast Pointin tapauksissa?

Firestone Walkerin Adrian Walker totesi minulle, että iso kasvoton isäntä ei ole automaattisesti mikään paholainen, joka pyrkii tuhoamaan tieltään kaiken elollisen. Päinvastoin, usein kyseessä on strateginen kumppanuus, joka hyödyttää molempia osapuolia. Näin uskon käyvän myös Fuller’sin ja Asahin kohdalla.

Edelleenkin tulen aina Lontoossa käydessäni suosimaan Fuller’sin pubeja ja olutmerkkejä sekä karttamaan Greene Kingin vastaavia, aivan kuten tähänkin asti.

Fuller’sin Brewing Manager Peter Tammenheimon haastateltavana.

Share This:

SOPP Tampere avasi olutfestivaalien kesäkauden

Toukokuun puolivälin jälkeen pidetty Tampereen SOPP tarjosi maittavan kattauksen kotimaisten pienpanimoiden uusimpia oluita. Etenkin Tampereen seudun panimot olivat hyvin edustettuina.

Keskustorilta Ratinanniemen festivaalipuistoon siirtynyt SOPP Tampere keräsi kolmen päivän aikana liki 8 500 kävijää. Lukemaa voidaan pitää hyvänä, sillä sää oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen viileä.

– Uusi alue sopii meille oikein hyvin, sillä Keskustorille emme olisi mahtuneet. Tunnelma Ratinanniemessä on hyvä, ja tamperelaiset ovat ottaneet uuden festivaalipuiston omakseen, kertoi SOPP:n järjestäjä Pekka Kääriäinen.  

YLEISVAIKUTELMALTAAN uusi festivaalipaikka vaikutti toimivalta, joskin hiekkapohjainen tapahtuma-alue aiheutti syystäkin nurinaa.

Pyhäjärven kupeessa pyörivä puuskittainen tuuli vihmoi tuon tuosta hiekkapölyä tiskeille, hanoihin ja jäähdyttäjien kennostoihin, mistä syystä juomien suutuntuma saattoi paikoitellen olla tarkoituksettoman karhea. Lisäksi pesupisteiden ja vessojen ympäristöt liejuuntuivat nopeasti.

Kaatosateilta onneksi vältyttiin, mutta ensi kevääseen mennessä hiekkapohjalle olisi hyvä tehdä jotakin.

Panimoiden tarjonnasta leveimmän hymyn tuotti raumalaisen Linden Breweryn koko valikoima. Kaikki oluet olivat persoonallisia, vietteleviä ja virheettömiä. Linden on selvästikin löytänyt oman linjansa ja tehnyt työnsä huolella.

– Haluamme tuoda hyvät perusoluet takaisin. Täällä meillä on uutuutena edesmenneen Rauman Oluttehtaan reseptiin pohjautuva lager, olutmestari Mikko Lindén kertoo.

Linden Brewery on oiva esimerkki siitä, että olutkansan sydämiin pääsee parhaiten pitkäjänteisellä, intohimoisella ja huolellisella työllä, eikä esimerkiksi sosiaaliseen mediaan levitetyllä omakehulla, samassa paikassa uhriutumisella tai maksetuilla maailmanmestaruuksilla.

Ilo vaihtui nopeasti suruksi, kun huomasin Malmgårdin Panimon ja Saimaan Juomatehtaan asettuneen saman tiskin taakse. On surullista nähdä, kuinka julkisuudessakin puidut omistusjärjestelyt ja yhteistyö tulevat yhteisen tiskin kautta lihaksi ja rapauttavat ennen niin hyvämaineisen Malmgårdin brändiä.

– Tottahan me tiedämme, että Malmgårdin ja Saimaan brändejä arvostetaan eri tavalla. Mutta ei siitä sinällään ole haittaa, koska panimoilla on hyvin erilaiset kohdeyleisöt ja tuotantomäärät, tiskin takaa vakuuteltiin.

Vapautuneinta tunnelma oli Mallaskosken Panimolla, jonka tiskin takana olutkansaa viihdyttivät panimomestari Jyri Ojaluoma ja Servaalin Customer Lead Vesa Salminen. Mallaskosken mainioiden oluiden lisäksi herrat tarjoilivat Spirit of Mallaskoski -humalaviinaa, mikä houkutteli paikalle runsaasti kiinnostunutta yleisöä.

TAMPEREEN SEUDUN panimot olivat mukana tapahtumassa laajalla rintamalla johtotähtenään Panimoravintola Plevna.

– Plevna edustaa sellaisia perinteisiä arvoja, jotka vielä nousevat arvoon arvaamattomaan, runoili festivaalitunnelmasta nauttiva panimomestari Sam Viitaniemi.

Viitaniemen mielestä oluen tärkein ominaisuus on kauneus, sillä ”ihminen juo aina ensin silmillään”. Siksi oluen tulee olla ennen kaikkea näyttää hyvältä, vasta sitten tulevat muut ominaisuudet kuten maistuvuus ja terveellisyys.

Samasta syystä uusista oluttyyleistä puhuttaessa Brut IPA kiinnostaa panimoveteraania enemmän kuin New England IPA.

– Neipaa emme tule ikinä tekemään, Viitaniemi sihahteli.

Nokian Panimon tiskin takana toimitusjohtaja Matti Heikkilä esitteli uutta Keisari One-off Bavarian Orangea. Kyseessä on appelsiininkuorella maustettu kölsch-tyyppinen pintahiivaolut.

Maistuva uutuus, joka toteuttaa hyvin nokialaista missiota siitä, että janostakin voi tehdä nautinnon.

Tarjolla olisi ollut myös suomalaisten panimo-ja olutnaisten yhdessä panema Go Girl Go NEIPA, mutta hanasta ei kovasta yrityksestä huolimatta tullut muuta kuin vaahtoa.

– Ollaan laskettu sitä hanasta varmaan yli 10 litraa, mutta ei tästä vaan mitään tule, Heikkilä tuskaili.

PUHTAIDEN MAKUJEN ja luonnonmukaisten maltaiden nimeen vannova ja etenkin brittityylin kanssa meritoitunut Lempäälästä tuleva Nordic Brewery esitteli festivaalilla ensimmäiset hapanoluensa.

Kiinnostavaa, mutta päädyin silti aluksi Brut IPAan, muotityyliin, jonka vain ani harva oluentekijä taitaa hyvin.

Panimoyrittäjä Joonas Koivisto toppuutteli odotuksia rujon rehelliseen tyyliin.

– Olen itse maistanut paljon pahempia mutta myös parempia brut ipoja.

Yhtä kaikki, oluessa on miellyttävän öljyinen suutuntuma, kevyt runko ja aromikkaan kuiva maku.

Sitten ne happamat. Samaan pohjaan tehdyt Citrus ja Raspberry Sourit ovat kesäisiä ja virheettömiä hapanoluita, joiden maustamiseen käytetyt sitruunat ja tuoreet vadelmat toistuvat puhtaan raikkaina tuoksusta jälkimakuun. Hyviä oluita kumpainenkin, mutta hieman rotevampi kuivahumalointi tekisi niistä vielä parempia.

Matka jatkui vuonna 2016 perustetun Kaleva Brewing Companyn tiskille. Nimensä mukaisesti panimo valmistaa olutta Kalevan kaupunginosassa kivenheiton päässä Tampereen keskustasta. Julki tuotuna tavoitteena on saada oluiden laatu samalle tasolle Suomen ja maailman huippupanimoiden kanssa.

Olutmestari Juha Sorsan filosofiana on tehdä raikkaita ja juotavia arkioluita. Panimon kaikkien perustajien, joita Sorsan lisäksi ovat Juha Kannisto ja Mika Koro, taustat ovat tiukasti baaritiskin takana.

– Käymme edelleen töissä olutravintoloissa, joten tamperelaisten juomamaku on meillä hyvin hanskassa. Siksi oluen juotavuus on meille keskeinen arvo, Juha Sorsa kertoi.

Uusin paikallinen tuttavuus festivaalilla oli Narvan Kyläpanimo, jonka kotipaikka ei suinkaan sijaitse Viron itärajalla vaan Vesilahden Narvan kylässä, noin 40 kilometriä Tampereelta etelään. Kotiolutpohjalta ponnistava panimo on tuonut uutta vipinää ja innostusta 4 400 asukkaan Vesilahden kuntaan.

Narvan Panimon oluista etenkin belgityylinen appelsiininkuorella maustettu vehnäolut Narvan Lento oli miellyttävän kevyt ja hedelmäinen kesäolut.

Edellä mainittujen lisäksi Tampereen SOPP-tapahtumassa oli tamperelaisista mukana Pyynikin Käsityöläispanimo, jonka tarjonta on minua harvemmin säväyttänyt. Tällä kertaa annoin mahdollisuuden panimoväen suosittelemalle Ruislagerille, mutta valitettavasti oluessa oli isoja ongelmia sekä tasapainoisuudessa että teknisessä laadussa. Tuntuvat olevan Pyynikin helmasyntejä molemmat.

SEURAAVAN KERRAN SOPP rantautuu Kuopioon kesäkuun alussa. Heinäkuussa festivaali järjestetään Lahdessa ja Helsingissä, elokuussa on Turun ja Oulun vuoro.

Share This:

Pyynikin vedätys

Raskaasti tappiollinen Pyynikin Käsityöläispanimo käy sijoittajien kukkarolle valheellisin tiedoin.

Pyynikin Käsityöläispanimon tuloslaskelmasta näkyy, että sen toiminta on raskaasti tappiollista. Kahden viimeisimmän tilikauden aikana takkiin on tullut 850 000 euroa, ja kaiken kaikkiaan liiketoiminnan tulos ennen 2018 tilinpäätöstä on 1,37 miljoonaa euroa miinuksella.

Siispä nyt on päätetty käydä sijoittajan kukkarolle lähes keinolla millä hyvänsä.

Tappiollista liiketoimintaa on yritetty kääntää voitolliseksi uskottelemalla, että kansainvälisistä kilpailuista saadut palkinnot nostavat tamperelaispanimon menestyksen aallonharjalle. Tunnuslukujen valossa näin ei ole käynyt.

Koska omat rahkeet eivät näy riittävän, pyritään nyt keräämään markkinoilta 1,26 miljoonaa euroa lisää pääomaa ”kiihdyttämään Pyynikin huikeaa kasvuvauhtia”.

Sillä tuskin tarkoitetaan liiketappion kasvuvauhtia, joka jo viime tilikaudella oli huikeat 52,38 prosenttia.

 

Kultamitalien harha

Pyynikki on jo usean vuoden ajan osallistunut ahkerasti Word BeerAwards -kilpailuun, jossa se on myös menestynyt. Sarjavoittajia löytyy kolmelta vuodelta: Ruby Jazz Ale (2016), Mosaic Lager (2017) ja Stout (2018). Samaan aikaan panimon menestys kotimaisissa olutkilpailuissa (HBF ja SPO) on jäänyt vaatimattomaksi.

WBA-kilpailuun osallistuminen on tietysti täysin laskelmoitu markkinointiveto. Itse asiassa monet olutalan ammattilaiset eivät juurikaan arvosta World Beer Awardsia, ja itse kuulun tähän samaan joukkoon.

Mikäli World Beer Awardsiin on uskominen, maailman paras lambic tehdään Kanadassa, dortmunder Japanissa, helles Kolumbiassa, vaalea tsekkilager Saksassa, kölsch Irlannissa, jenkkityylinen IPA Puolassa ja englantilaistyylinen pale ale Brasiliassa.

Uskokoon ken tahtoo.

Sen lisäksi, että World Beer Awards palkitsee oluita kymmenissä eri kategorioissa, myös etiketeille, pullodesignille ja monipakkauksille on omat kilpasarjansa.

Eri sarjoista myönnettävien palkintojen nimi on World’s Best eli Maailman Paras. Puhdasta sanahelinää, siinä kaikki.

Eräs Suomen Paras Olut -gaalassa palkittu oluentekijä kiteyttikin Pyynikin WBA-menestyksen seuraavasti:

– Nämä palkintoautomaattikilpailut ovat tietysti yksi tapa markkinoida tuotetta. Meidän tyyliimme se ei kuitenkaan sovi.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut varsin kriittisesti olutkilpailuista sekä Shaker-lehdessä että omassa blogissani. Kirjoitus, jossa peräänkuulutan kilpailuista raportoivien journalistien vastuuta, löytyy täältä.

 

Bluffi paljastuu

Pyynikin Käsityöläispanimon olutmestari Tuomas Pere on kovasanaisesti puolustanut World Beer Awards -kilpailua ja siihen osallistumista esimerkiksi Olutliiton facebook-sivulla. Hänen mielestään kilpailu on mitä uskottavin, aidoin ja ammattitaitoisesti järjestetty.

Mutta.

Osakeantiesite paljastaa karun totuuden. Yhtäkkiä sarjavoittajia ylistetään maailmanmestareina ja kehutaan, kuinka maailmanmestaruuksien siivittämänä vaikkapa Mosaic Lagerista on tullut tuotannon vakaa kivijalka.

Pyynikin Käsityöläispanimo pyrkii viestintää kaunistelemalla ja määritelmiä venyttämällä saamaan asiakkaista ja olutharrastajista sijoittajia. Toisin sanoen oluenystävien hyväuskoisuutta ja hyväntahtoisuutta käytetään härskisti hyväksi.

Pyynikin Käsityöläispanimo menee jopa niin pitkälle, että sanoo sen suoraan: ”Oluemme ovat voittaneet vuosittain useita kansainvälisiä palkintoja. Siksi ne ovat houkuttelevia tuotteita niin kuluttajille kuin sijoittajille.”

Eivät muuten ole!

Maailmanmestaruudet ovat harhaa, ja tuotteet kärsivät ainakin omien kokemusteni mukaan toistuvista laatuongelmista.

Otetaan esimerkiksi Mosaic Lager, jota olen ostanut kolmesti. Ensimmäisellä kerralla olut oli lähes hapotonta litkua ja päätyi välittömästi viemäriin. Toisella kertaa juotavuus oli kohdillaan, mutta jälleen kolmannella yrittämällä tuote oli kontaminoitunut.

Otanta on kieltämättä pieni, mutta sillä ei ole väliä, koska tottahan kaikkien oluiden pitäisi olla keittoerään katsomatta luvattua kultamitalilaatua, eikö niin Tuomas Pere?

Kun kaksi kolmesta oluesta on osoittautuu juomakelvottomiksi, ainakin minä äänestän jaloillani, samoin tekee moni muukin. Se on luettavissa tuloslaskelman alimmalla rivillä.

Pyynikin kunniaksi silti sanottakoon, että osakeantiesitteessä on ainakin yksi kohta, jonka raaka rehellisyys ansaitsee kiitoksen. Se menee näin: ”Osakeannista saatavat varat tullaan käyttämään tuotantokapasiteetin lisäämiseen, tasalaatuisuuden ja tehokkuuden parantamiseen.”

Tasalaatuisuudessa todellakin on parantamisen aihetta. Tuntuu vaan erikoiselta, ettei se onnistu ilman, että käydään käsi ojossa sijoittajan kukkarolle.

 

Huuto kuuluu, vastaako metsä?

Jokin aika sitten laitoin osakeantiesitteen vääristelystä postauksen Olutliiton facebook-sivuille, josta se nopeasti poistettiin ihan hyvästä syystä. Olin laittanut mukaan osakeantisivulle johtavan linkin, ja se ei ole ryhmän sääntöjen mukaan sallittua.

Kuitenkin hetimiten julkaisuni jälkeen eräs pitkän linjan pienpanimoammattilainen lähestyi minua yksityisviestillä.

– Olet kyllä asiallinen jäbä, kun jaksat tuoda esiin tuon Pyynikin kusetuksen. Kukaan muu ei näköjään uskalla. Minua ei mikään muu vituta niin paljon kuin paskan puhuminen asiakkaille.

Voisiko sen enää ytimekkäämmin sanoa? Kuka tuo leivän panimoyrittäjän pöytään ellei maksava asiakas?

Lopuksi haluan esittää kaksi kysymystä Tuomas Perelle. Mikäli hän on halukas vastaamaan niihin blogini kommenttikentässä, lupaan julkaista vastauksen sellaisenaan siitä mitään muuttamatta.

  1. Tuomas Pere, kuinka te kehtaatte kusettaa potentiaalisia sijoittajia osakeantiesitteessänne harhaanjohtavilla ja valheellisilla väitteillä oluidenne voittamista maailmanmestaruuksista?
  2. Mitkä ovat yrityksenne arvot ja visiot käytännön tasolla, kun markkinoinnillinen vilunkipeli pitää aloittaa jo osakeantiesitteestä?

Share This:

ALKOHOLIKILPAILUT JA JOURNALISMIN VASTUU

Erilaisia alkoholikilpailuja alkaa olla jo sellainen määrä, ettei edes alkoholialaa läheltä seuraavat ammattilaiset tahdo pysyä niiden perässä. Vielä vähemmän kuluttajalla on mahdollisuuksia päästä selville siitä, mitä milloinkin palkitaan ja millä perusteilla. Juuri siksi journalismin vastuu kasvaa entisestään.

TORNION PANIMON Original Lapland Lagerin viime toukokuussa saama Monde Selection -laatupalkinto on hyvä esimerkki siitä, että edes alkoholijuomista kirjoittavat toimittajat eivät aina jaksa tehdä kotiläksyjään. Uutinen kultamitalista meni sellaisenaan läpi muun muassa Ylen uutisissa, useissa päivälehdissä ja jopa alkoholialan erikoislehdissä kuten Shakerissa ja Olutpostissa (omia työnantajiani molemmat) sekä Viisi Tähteä -verkkomediassa.

Todellisuudessa Monde Selection ei ole kilpailu laisinkaan vaan eräänlainen laadunvalvontajärjestelmä, joka arvioi tuotteet ja palkitsee niitä neliportaisella asteikolla: Bronze, Silver, Gold ja Grand Gold, josta siis Original Lager saavutti toiseksi ylimmän tason. Tästä voidaan päätellä, että olut oli testitilanteessa mikrobiologisesti kunnossa ja hyvä tyylinsä edustaja, mutta sen pidemmälle vieviin johtopäätöksiin ei ole syytä mennä.

Kuitenkin Monde Selection -tunnustuksesta uutisoitiin täysin kritiikittömästi miltei kuin kyseessä olisi ollut 54 vuotta odotettu ja kauan kaivattu olympialaisten kultamitali. Rivien välistä annettiin ymmärtää, että kyse oli jostain todella suuresta ja että nyt pantiin Suomi kertaheitolla maailmankartalle.

Anteeksi, tarkoitan tietenkin takaisin maailmankartalle, koska olihan alkuperäinen Lapin Kulta ”voittanut” saman ”kultamitalin” jo kerran eli vuonna 1964.

MONIA MUITAKIN esimerkkejä löytyy, kuten vaikkapa viime syksynä järjestetty Vodka Masters -kilpailu, jossa Koskenkorva ja Gustav -vodkat kahmivat mitaleja – ja mediaa taas vietiin kuin pässiä narussa.

Sama toistuu vuosittain syys-lokakuun vaihteessa, seuratkaapa vaan lehtiä.

Ja ikävä kyllä, miltei jokaiselta kirjoittajalta unohtuu jutun yhteydessä mainita, että käytännössä jokainen kilpailuun ilmoittautunut tuote saa palkinnoksi jonkinlaisen mitalin.

Toinen paljon palstatilaa saanut esimerkki on World Spirit Awards -kilpailu viime maaliskuussa, jonka jälkeen uutisoitiin laajasti, että Nordic Premium Beveragesin Arctic Blue Gin on valittu maailman parhaaksi giniksi. Etenkin Iltalehdellä mopo lähti totaalisesti käsistä, kun se otsikoi suomalaisen ginin voittaneen maailmanmestaruuskisoissa tuplakultaa.

Niinhän asia ei tietenkään ollut, eikä millään kilpailulla ole MM-arvoa huolimatta siitä, kuinka ylevästi järjestäjät kilpailujansa nimeävätkään.

Täysin toisenlaisen kuvan tästäkin, sinänsä hyvän tisleen, menestystarinasta saa, kun avataan koko palkintokaappi.

World Spirit Awards 2018 -kilpailussa oli mukana kaikkiaan 485 tuotetta, joille jaettiin yhteensä 508 mitalia. Vain viisi mukaan ilmoitettua tuotetta jäi palkintosijojen ulkopuolelle ja vähintään hopeamitaliin ylsi 472 tislettä. Mitaleiden lisäksi eri tislaamoille jaettiin vielä 33 muuta prenikkaa.

KUN OTIN Arctic Blue Ginin tapauksen puheeksi facebook-keskustelussa, tuota pikaa eräs tislaamon edustaja kyseli minulta, eikö ole kuitenkin tärkeintä, että kotimaisten juomien hyvästä kilpailumenestyksestä kerrotaan.

Ei, ei se ole tärkeintä ainakaan journalismin kannalta. Piste.

Peräänkuulutan siis kaikkia alkoholijuomista kirjoittavia kollegoitani tuntemaan vastuunsa lukijoitaan kohtaan ennen kuin asetutaan lehdistötiedotteiden vietäviksi. Muistakaa, että mitään oluiden tai vodkien maailmanmestaruuskilpailuja, olympialaisia saati Oscareita ei ole, vaikka mainosmiehet kuiskuttelisivat mitä ikinä.

Sitäpaitsi tiedotteiden kyseenalaistamisen ja terveen lähdekritiikin luulisi olevan meille journalisteille ihan jokapäiväistä peruskauraa.

Share This:

KIPPIS FESTIVAALI JA EPÄONNISTUMISEN ANATOMIA

Helsingin Rautatientorilla järjestetty ensimmäinen olut- ja musiikkifestivaali Kippis oli myötähäpeän tuskaa.

MUISTAAKSENI kuulin noin puolitoista vuotta sitten ensimmäisen kerran, että OlutExpon primus motor Mikki Nyman suunnittelee uutta kesäfestivaalia Helsinkiin. Kummeksuin ajatusta, sillä Rautatientorille oli tiedossa kolme muutakin ueamman päivän mittaista oluttapahtumaa: Suuret Oluet – Pienet Panimot (SOPP), Craft Beer Helsinki sekä Syystober ja Herkkujen Suomi.

Odotukset olivat kuitenkin korkealla, kiitos hyvin onnistuneiden OlutExpo-tapahtumien. Ehkäpä uusi ulkoilmafestivaali sittenkin löytäisi tiensä olutkansan sydämiin?

Vaan eipä löytänyt. Tuloksena oli yleisökato ja täydellinen mahalasku.

Näkymä esiintymislavalta klo 20:33. Yleisö ei halua maksaa kalliita sisäänpääsylippuja tyhjälle festivaalialueelle.

MIKSI NÄIN pääsi käymään? Syitä voi hakea markkinoinnista, suunnittelusta ja hinnoittelusta. Kaikissa epäonnistuttiin. Pahasti.

Festivaalin markkinointi oli lyhytjänteistä, kotikutoista ja se keskittyi lähinnä Facebookiin. Viesti tapahtumasta ei tavoittanut olutkansaa, ja jos tavoittikin, ei se saanut aikaan innostunutta pöhinää.

Perinteinen media jätettiin täysin vaille huomiota, eikä tapahtumasta järjestetty edes tiedotustilaisuutta. Virheitä virheiden perään.

Sitten itse tapahtuman rakentaminen. Paikalle oli saatu kolme maahantuojien tarjoilupistettä ja vain yksi kotimainen pienpanimo omalla tiskillään, oululainen Maistila. Tapahtuma-alueen reunaan oli pysäköity neljä katuruoka-autoa.

Näkymä oli surullinen ja suoraan kuin 1980-luvun Neuvosto-Virosta. Iloisuus ja markkinahenkisyys loistivat poissaolollaan. Samoin yleisö.

Yksinään seisovat ruokarekat alueen laidassa olivat surullinen näky.

Yhtälön viimeisteli posketon hinnoittelu. Sisäänpääsy festivaalialueen portilla maksoi törkeät 20 euroa. Se ainakin karkotti tehokkaasti pois satunnaiset ohikulkijat.

Entä sitten ne harvat pääsylipun lunastaneet, mitä he saivat vastineeksi ylihintaisista lipuistaan?

Vastaus on tyly. He saivat ostaa ylihintaista (20–27 €/l) olutta ja kuunnella parhaat päivänsä nähneiden artistien keikkoja.

Leo Friman ja Tommi Läntinen ehkä viihdyttävät ruotsinlaivojen pubilaulajina, mutta festivaalin ensimmäisen päivän pääesiintyjinä heidän parasta ennen -päiväyksensä on mennyt umpeen vähintään 20 vuotta sitten.

Tarjoilutiskeillä oli hiljaista, koska oluiden hinnoittelussa mentiin metsään. Pienet annoskoot eivät hämää tiedostavaa olutkansaa.

KAIKEN KAIKKIAAN ensimmäinen Kippis Festivaali oli myötähäpeän tuskaa, tapahtuma vailla sielua ja identiteettiä.

Helsingin jälkeen festivaali jalkautuu vielä Turkuun (29.–30.6.) ja Tampereelle (17.–18.8.).

Kovin paljon hyvää en uskalla näiltäkään viikonlopuilta odottaa, vaikka Helsingin mahalaskusta olisikin jotain otettu opiksi. Mieleen nousee ajatus edesmenneeltä musiikkikriitikolta.

”Tokkopa se paska pöyhimällä paranee.”

Parannettavaa jäi paljon. Ihmeitä pitää tehdä, jotta nämä pöydät täyttyisivät iloisesta juhlakansasta.

Share This: