Homofobinen kohtaaminen SOPP-Tampereessa

Ensimmäistä kertaa 24-vuotisen toimittajan urani aikana törmäsin avoimeen homofobiaan, kun Olutposti-lehden kustantaja hyökkäsi kovin sanoin seksuaalista suuntautumistani vastaan Suuret Oluet – Pienet Panimot -tapahtumassa Tampereella.

Syyskuun toisella viikolla järjestetty SOPP Tampere keräsi oluenystävät nauttimaan vuoden viimeisen olutfestivaalin tunnelmasta. Tapahtumaan oli tullut paikalle jonkin verran myös tiedotusvälineiden edustajia, koska festivaalin avauspäivänä julkistettiin Suomen Paras Olut 2020 -kilpailun tulokset.

Tiedotusvälineille oli pyynnöstä jaettu kilpailun tuloslista etukäteen sillä ehdolla, että ennalta tehdyt artikkelit julkaistaan ja tulokset uutisoidaan aikaisintaan torstaina 10.9. kello 16:00. Tällaista järjestelyä kutsutaan embargoksi ja se antaa toimittajille mahdollisuuden perehtyä aiheeseen ilman kiirettä. Toisin sanoen artikkelit voidaan tehdä valmiiksi etukäteen, mutta niitä ei julkaista ennen sovittua ajankohtaa.

Harvoja poikkeustapauksia lukuun ottamatta toimittajat noudattavat embargoa, mutta vahvoin perustein siitä voidaan poiketa. Käytännössä jos sama tieto julkaistaan jossain tiedotusvälineessä tai sosiaalisen median kanavassa, embargo lakkaa olemasta voimassa.

Näissäkin tilanteissa toimittajien tulee noudattaa hyvää lehtimiestapaa. Esimerkiksi jos itse olet ollut laatimassa embargoa, kynnys sen rikkomiseen on poikkeuksellisen suuri. Suomen Paras Olut -kilpailun tiedotteen embargoa oli laatimassa Olutposti-lehden päätoimittaja Anikó Lehtinen.

Tietoinen embargon rikkominen

Olutposti oli ennakolta valmistellut verkkosivuilleen uutisen Suomen Paras Olut -kilpailun voittajasta ja julkaisi sen heti tulosten julkistamisen jälkeen, mutta 25 minuuttia ennalta sovittua aiemmin. Lisäksi uutisessaan lehti leveilee sillä, että se oli saanut tulokset tietoonsa etukäteen.

Kävin huomauttamassa kustantajalle Jari ”cyde” Hyttiselle, että tämä oli Olutpostilta aika rumasti tehty, jolloin mies vain naureskeli, että ”tiedotteen ja tuloslistanhan laitoimme verkkoon vasta kello 16, hehehe”.

Totesin tuohon lyhykäisyydessään näillä sanoin: ”Juuri tuollaisen jatkuvan perseilyn takia sinun arvostuksesi on monen silmissä aika matala.”

Homottelua ja uhkailua

Edellisestä kommentistani silminnähden raivostunut Hyttinen korotti ääntään ja sanoi: ”Hah! Paraskin puhuja, kun kaikki täällä nauravat sinulle ja elämäntavallesi!”

Tässä hän viittasi elämänpa-sanalla suoraan seksuaaliseen suuntautumiseeni, olenhan tuonut avoimesti esiin homoseksuaalisuuteni ja esitellyt puolisonikin monille olutvaikuttajille, Hyttiselle muiden muassa.

Tölväisyn merkityksestä ei siis ole tulkinnan varaa. Ei varsinkaan, kun muistelen parin vuoden takaista aikaa, jolloin vielä tein töitä Olutpostille. Eräällä automatkalla Sörnäisistä Otaniemeen Hyttinen tiedusteli olenko homo. Kysymys oli varsin erikoinen, mutta niin oli myös Hyttisen reaktio, kun totesin, että olenhan minä.

”Tunnen vähän hankaluutta siinä, miten suhtautuisin homouteen [tai homoihin].”

Tampereella sanallinen hyökkäys ei jäänyt ”elämäntavan” kyykyttämiseen vaan meni pahemmaksi:

”Painu vittuun mun silmistä tai käy kylmät!”, Hyttinen tiuskaisi.

Pienen sananvaihdon jälkeen, kun kieltäydyin uhkailusta huolimatta poistumasta paikalta, Hyttinen vielä sanoi: ”Kun mä johonkin alan, se ei jää uhkailuksi.”

Missä menee raja?

Ymmärrän kyllä, että Hyttisen suuttumisessa oli kyse lähinnä henkilökohtaisesta vihan tunteesta, joka taas pohjaa loppuvuoteen 2018, jolloin jätin paikkani Olutpostin toimitusneuvostossa henkilökohtaisista syistä. Samalla myin hankkimani skuupin Iltalehdelle, vaikka olin aiemmin lupaillut sitä Olutpostille. Tätä ratkaisuani Hyttinen ei ole vieläkään ymmärtänyt saati unohtanut.

Henkilökohtainen kauna ei silti poista sitä tosiasiaa, että lyömäaseenan hän käytti ilmaisua, joka osui suoraan seksuaalisuuteeni ja identiteettiini. Vihan varjolla tehty hyökkäys ei myöskään sulje pois loukkauksen homofobista motiivia. Eikä sitä vähennä sekään, että Hyttinen oli jossain määrin humalassa, ja erään paikalla olleen panimotyöläisen mukaan jopa ”kännissä kuin käki”.

Kaiken lisäksi homofobinen purkaus keskellä Pride-viikkoa oli mahdollisimman huonosti ajoitettu. Pride-viikon tavoitteena on nimenomaan nostaa esiin tasa-arvon epäkohtia ja korjata niitä, jotta me kaikki voisimme elää turvallisessa ja yhdenvertaisessa yhteiskunnassa. Siinä ollaan päästy jo aika pitkälle, mutta paljon on vielä tehtävää, minkä tämäkin kohtaamiseni osoitti.

Suomalainen olutkulttuuri ei todellakaan kaipaa homofobiaa, syrjintää tai minkään asteista rasismia. Ja kaikkein vähiten se kaipaa väkivallalla uhkailua.

Tulevaisuus on teidän käsissä

Uskon ja toivon, että osaamme elää suvaitsevaisesti ja toinen toisiamme kunnioittaen. Erimielisyydet, vahvatkin, kuuluvat elämään, mutta meidän pitää osata riidellä menemättä henkilökohtaisuuksiin. Toivottavasti osaamme kulkea kaikki yhdessä samaan suuntaan.

Tällä hetkellä monet pienpanimot toimivat esimerkillisesti suvaitsevaisen ja tasa-arvoisen Suomen etulinjassa ja suurista panimoista etenkin Sinebrychoff tekee arvokasta työtä Pride-liikkeen näkyvänä yhteistyökumppanina.

En sano tätä lukeville, että lopettakaa Olutpostin tilaukset tai mainostaminen lehdessä, päinvastoin. Lukekaa lehteä, jos sen sisältö miellyttää ja mainostakaa, jos näette, että lehti tuo yrityksellenne lisäarvoa.

Mutta samalla teillä on oikeus vaatia, että lehti on teidän arvoisenne. Te lehden lukijoina ja mainostajina voitte vaikuttaa Olutpostin takana olevaan arvomaailmaan paljon paremmin kuin minä yksittäisenä kirjoittajana.

Share This:

Panimoille koronatukea Business Finlandilta ja ELY-keskuksilta

Business Finland ja ELY-keskukset ovat myöntäneet alkuvaiheessa koronatukea jo 25 pienpanimolle. Täyden tukisumman 100 000 euroa on toistaiseksi saanut neljä panimoa: Mustan Virran Panimo, Jussi Olut (Maku Brewing), Koskipanimo (Plevna) ja Sori Brewing Finland.

Ravintoloiden pakkosulkeminen iski kovaa pienpanimoihin, joista suurimmalle osalle tuotteiden ravintolajakelu on ollut elinehto. Samalla koronakriisi on pakottanut panimot etsimään uusia ansaintamalleja ja innovaatioita.

Business Finland ja ELY-keskukset tarjoavat yrityksille kehitysrahoitusta häiriötilanteessa, ja panimot ovat sitä ahkerasti myös hakeneet. Rahoituksen avulla yritykset voivat kehittää uusia tuotteita tai toimintatapoja, mutta menetettyä liikevaihtoa ei näillä tuilla korvata. Suurin osa panimoista on lisännyt aktiivisuuttaan kuluttajarajapinnassa muun muassa erilaisilla sosiaalisen median ratkaisuilla. Monet ovat myös avanneet verkkokauppoja sitä mukaa kuin kriisi on kärjistynyt.

Tässä artikkelissa puhutaan panimoista, joille koronatuki on myönnetty 23. huhtikuuta mennessä.

Tamperelainen Panimoravintola Plevna on yksi uuden verkkokaupan avanneista panimoista. Marika Tähtinen-Hakala iloitsee panimon ja ravintolan saamista kehittämistuista ja toteaa, että ne tulivat todelliseen tarpeeseen.

Täysi tuki tuo varmuutta

Tähän mennessä neljä pienpanimoa on saanut kehitystuen täysimääräisenä (100 000 €) ja viideskin eli Lapin Panimo lähes saman summan (99 780 €). Tamperelainen Panimoravintola Plevna kuittasi jättipotin, sillä Koskipanimon ohella ravintolatoimintaa pyörittävä Tampereen Panimoravintola sai myös täyden tuen.

– Tuet tulivat tarpeeseen. Olemme tehneet kovasti töitä, jotta toimintaa voitaisiin poikkeustilan aikana pyörittää edes jotenkin ja samalla pyrimme valmistautumaan myös exit-vaiheeseen. Olemme kehittäneet erilaisia projekteja molempiin yrityksiin, sanoo Plevnan ravintoloitsija Marika Tähtinen-Hakala.

Plevnan projektit ovat olleet hyvin käytännönläheisiä kuten lähioluen merkityksen korostamista, tuotesuunnittelua ja take away -asioinnin helpottamista. Myös uusia myyntikanavia on avattu päivittäiskaupan puolelle.

– Työnkuva on muuttunut oleellisesti, sillä ennen koronaa vähittäismyynnin osuus liikevaihdosta oli vain kymmenisen prosenttia, ja nyt olemme täysin sen varassa, Tähtinen-Hakala summaa.

Tulevaisuudessa Plevna aikoo käyttää osan saamastaan kehitysrahoituksesta esimerkiksi uusien jakelukanavien perustamiseen ja uudenlaisen tilausportaalin kehittämiseen sekä vientihankkeisiin yhdessä muiden pienpanimoiden kanssa.

Maku Brewingin toimitusjohtaja Ville Makkonen tiivistää kehitystuen merkityksen sanomalla, että sen avulla panimo pystyy laatimaan tulevaisuuden suunnitelmia sen sijaan, että kaikki aika ja energia menisi pelkkään selviytymistaisteluun.

– Meillä projektin tarkoitus on kehittää tapaamme toimia päivittäiskauppojen suuntaan tutkimalla kaupan tuotevalikoimaa ja kehittämällä sinne sopivia tuotteita. Toinen painopisteemme on verkkokaupan kehittämisessä, Makkonen linjaa.

Maku Brewing oli yksi ensimmäisistä koronatuen saamista panimoista. Maku on ottanut strategiseksi tavoitteekseen saavuttaa markkinajohtajuus omalla lähialueellaan eli Keski-Uudellamaalla. Koronatuen avulla tehtävä markkinatutkimus liittyy kiinteästi tähän tavoitteeseen.

Käsidesistä kivijalaksi

Mustan Virran Panimo sai kehitystuen hankkeelleen ”Pienpanimosta käsihuuhteen valmistajaksi”. Hankkeen tavoitteena on valmistella panimon liiketoimintaan toista kivijalkaa oluen valmistuksen lisäksi, kun toimintaedellytykset ydinliiketoimintaan ovat ravintoloiden sulkemisten takia oleellisesti heikentyneet.

Esimerkiksi kesäfestivaalien peruutukset ja eritoten Oopperajuhlien peruuntuminen tulevat tekemään ison loven savonlinnalaispanimon liikevaihtoon. Panimo myös arvioi, että pienpanimo-oluiden kysyntä voi laskea vielä kriisin jälkeenkin merkittävästi talouden hiipumisen ja kuluttajien talousvaikeuksien takia.

– Käsidesin kysynnän taas odotamme pysyvän jatkossakin korkealla, joten sen valmistuksen jatkaminen ja eriyttäminen omiin toimitiloihinsa voi pelastaa panimon taloudellisesti, sanoo toimitusjohtaja Petteri Vänttinen.

– Myönnetty kehitystuki tullaan käyttämään myöntöperusteiden mukaisesti henkilökunnan palkkoihin ja alihankintana teetettävään kuluttajatutkimukseen tammikuun 2021 loppuun mennessä, Vänttinen jatkaa.

Käsidesin valmistus on myös Lapin Panimon listalla, mutta sille kehitysrahoituksen päähankkeita ovat verkkokaupan ja panimon ympärille rakentuvien tapahtuminen kehittäminen, pienimuotoinen panimoravintola ja mahdollisesti jopa oma ravintolaketju Lappiin.

Sen enempää ketjun konseptista Lapin Panimon toimitusjohtaja Arturs Dutka ei vielä paljasta, sillä projekti on vasta alkuvaiheessa. Dutkan mukaan ideamylly panimolla käy kuitenkin täysillä kaiken aikaa.

Mustan Virran Panimo ryhtyi valmistaamaan käsihuuhdetta maaliskuussa, kun koronan aiheuttama maailmanlaajuinen kriisi alkoi nostaa päätään myös Suomessa. Se on ensimmäinen alkoholialan toimija Suomessa ja todennäköisesti koko maailmassa, joka alkoi valmistaa käsidesiä. (Kuva: Olaf Brewing)

Virosta Suomeen

Neljäntenä panimona täysimääräisen kehitystuen sai Sori Brewing Finland, mikä on aiheuttanut alan toimijoissa jonkin verran närää. Sori Brewingin juuret ovat Tampereella, mutta vuonna 2014 panimo perustettiin näyttävästi Viroon, koska työn hinta, verotus ja toimitilojen vuokrat tulivat siellä paljon edullisemmiksi. Osasyynä oli myös Suomen paikoilleen jämähtänyt alkoholipolitiikka.

Harva kuitenkaan tietää, että Sori Brewingin emoyhtiö pysyi Suomessa, ja vuosien mittaan yhä suurempi osa liiketoiminnasta on keskittynyt Suomeen. Tällä hetkellä Suomessa tehdään myyntiä, asiakaspalvelua, hallintoa, markkinointia ja brändin kehitystä sekä pienissä määrin myös tuotekehitystä. Suomessa Sori Brewingin käyntikortti on helmikuussa 2017 avattu taproom Helsingin Kaisaniemessä.

– Elämme nyt murroksen aikaa meidän molemmilla toimialoilla eli ravintoloissa ja panimoissa, joten pyrimme myös miettimään liiketoimintaamme uudestaan. Osana tätä prosessia näimme mahdollisuuden tuoda osan Virossa tehtävistä toiminnoista Suomeen ja kehittää niitä täällä, kertoo toimitusjohtaja Pyry Hurula.

Hurulan mukaan Business Finlandin tuen avulla Sori Brewingin tavoitteena on keskittää yhtiön Helsingin toimistolle enemmän tukitoimintoja ja järjestelmäkehitystä sekä hakea liiketoiminnan kasvua uusien kanavien kautta.

– Tässä tilanteessa panimoiden, ravintoloiden, tapahtumatuottajien ja monen muun toimialan elinehto on kyky keksiä itsensä uudestaan, jotta voidaan luoda arvoa ja kannattavaa liiketoimintaa myös jatkossa, mies tuumaa.

Hyrylä ei kuitenkaan halua rinnastaa Business Finlandin tukea siihen tukeen, mitä ravintolat tarvitsevat hyvityksenä sulkemisesta ja siitä, että valtio vei ravintoloitsijoilta perustuslain turvaaman oikeuden elinkeinoon. Siihen tarvitaan toisenlaisia instrumentteja ja pian.

Tukisummien laaja kirjo

Tukipäätösten euromääräinen skaala on laaja, mikä osaltaan kertoo myös panimokentän visioista tai niiden puutteesta. Akuutin kriisin keskellä kaikki panimot eivät kenties ole ehtineet panostaa yhtä paljon kehitysideoihin tai sitten niiden yksilöiminen kirjalliseen muotoon on osoittautunut liian haasteelliseksi.

Yhtä kaikki, lähes 30 pienpanimoa on jo saanut jonkinlaista kehitystukea. Edellä mainittujen lisäksi merkittäviä tukisummia ovat saaneet Pyynikin käsityöläispanimo (52 200 €), Salama Brewing (57 395 €), Tornion Panimo (42 000 €) ja Kvarken Bryggeri (36 000 €).

Maksimisumman eli 10 000 euroa esiselvitykseen liiketoiminnan häiriötilanteessa ovat saaneet Bock’s Corner Brewery, Mathildedalin Kyläpanimo, Espoon Oma Panimo, Rocking Bear Brewers, Fat Lizard Brewing Company, Rakuuna Olut (Bryggeri Helsinki) ja Stadin Panimo, joka sai lisäksi panimobaarilleen samaisen 10 000 euron avustuksen.

Alle kymmeneen tuhanteen jäivät Teerenpeli, Iso-Kallan Panimo, Kanavan Panimo, NBC Brewery, Maistila, Sonnisaari, Honkavuori ja vaasalainen pieni ravintolapanimo NP Brewers.

Teksti ja kuvat: Peter Tammenheimo

Share This:

Aurinkosuojaa erittäin herkälle iholle

Ruotsalainen apteekkikosmetiikkasarja ACO on keskittynyt pohjoismaiselle iholle sopivien ihonhoitotuotteiden kehittämiseen ja valmistamiseen. Kuivalle ja atooppiselle sekä aurinkoyliherkälle iholle kehitetyt aurinkotuotteet lanseerattiin Suomen markkinoille helmikuun lopulla.

Alkujaan ACO perustettiin tuotemerkiksi ruotsalaisen apteekin omille tuotteille, vuosi oli 1939. Tänä päivänä ACO on keskittynyt tuotteisiin, jotka on suunniteltu herkälle pohjoismaiselle iholle ja pohjoismaiden vaativiin olosuhteisiin.

ACOn portfolioon kuuluu laaja valikoima ihonhoitotuotteita ja lääkevalmisteita. Kasvojen ja vartalon hoitoon tarkoitettujen tuotteiden ohella ACOn keihäänkärkinä ovat tehokkaasti suojaavat aurinkotuotteet.

Suihkutettavissa aurinkosuojissa on kiinnitetty huomiota myös pakkauksen helppokäyttöisyyteen: Sormiurat pullon sivussa takaavat pitävän otteen ja käytettäessä pullo toimii vaikka ylösalaisin.
Suihkutettavissa aurinkosuojissa on kiinnitetty huomiota myös pakkauksen helppokäyttöisyyteen: Sormiurat pullon sivussa takaavat pitävän otteen ja käytettäessä pullo toimii vaikka ylösalaisin.

 Mitä on apteekkikosmetiikka?

Yleisesti kosmetiikalla tarkoitetaan kaikkia kauneudenhoitoon käytettäviä tuotteita: voiteita, nesteitä, puutereita, saippuoita, lakkoja, rasvoja, öljyjä ja tahnoja.

Kosmetiikkatuotteissa käytetyt ainesosat sen sijaan ovat oma lukunsa. Usein pakkausselosteissa korostetaan luonnollisia ainesosia ja puhutaan luonnonkosmetiikasta, mutta lopullinen totuus ei aina ole näin yksinkertainen.

Esimerkiksi huulipuna voi sisältää helmiesanssia, joka on sillin suomujen kiiltävää ainesta, tai kiillettä, joka on luonnollinen mutta teollisesti käsitelty mineraali.

Osassa kosmetiikkatuotteita on mukana myös selvästi myrkyllisiä kemikaaleja. Monien mielestä Euroopan Unioni teki virheen kieltäessään kosmeettisten aineiden tutkimisen eläinkokeissa, sillä esimerkiksi tutkimatta jäävä syöpävaarallisuus on oleellinen riskitekijä.

Nykyistä kosmetiikkateollisuutta hallitsee pieni joukko monikansallisia yhtiöitä, joista suurin, vanhin ja vaikutusvaltaisin on vuonna 1909 perustettu Société Française de Teintures Inoffensives pour Cheveux eli ranskalainen harmittomien hiusvärien seura. Tänä päivänä yhtiö tunnetaan maailmanlaajuisesti nimellä L’Oreal.

Monien kosmetiikkatuotteiden korkea hinta johtuukin osittain juuri pienen piirin määräävästä markkina-asemasta. Kriitikkojen mielestä isot kosmetiikkajätit hallitsevat markkinoita mafian tavoin. Sanotaan myös, että kosmetiikkateollisuudella on hinnoissaan kovimmat katteet heti huumekaupan jälkeen.

Apteekkikosmetiikka mielletään yleensä hoitavammaksi kuin niin sanottu tavallinen kosmetiikka. Siinä keskitytään enemmän ihon hoitoon kuin ehostukseen. Lisäksi tuotteiden turvallisuus pitää osoittaa kliinisin testein. Apteekkikosmetiikkatuotteet saattavat sisältää huomattavasti enemmän ihoa hoitavia lääkinnällisiä raaka-aineita.

Apteekkikosmetiikassa jokainen ainesosa on tarkkaan harkittu. Tuotteissa on usein enemmän ihoa hoitavia ainesosia kuin kauppakosmetiikassa.

ACO on aina matkassa mukana

Matkustan paljon lämpimissä maissa, joten aurinkosuojan käytöstä on tullut minulle osa matkailijan arkea. Kohteiden supermarketeissä myytävät aurinkotuotteet ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta bulkkituotteita (Biz Buin, Nivea, Garnier jne) eli sellaisia, joita tehdään valtavia määriä suurille massoille. Lisäksi ne yleensä maksavat kuin synti.

Kun valitsen aurinkotuotteen, haluan sen olevan helposti levittyvää, suojaavaa ja kestävää. Sen pitää sopia yhtä lailla rannalla makaamiseen kuin myös liikunnallisiin aktiviteetteihin ja ihan vaan kaupungilla pörräämiseen, eikä se saa sotkea vaatteita. Kasvoille levitettävän aurinkosuojan pitää olla sellainen, jonka päälle voi tarvittaessa levittää meikin. Mutta ennen kaikkea tuotteen tulee soveltua herkästi vaurioituvalle, hyvin vaalealle ja kohtalaisen kuivalle suomalaiselle iholle.

Viime vuonna tutustuin ACOn aurinkotuotteisiin, ja niistä tuli välittömästi suosikkejani. Ensinnäkin ne levittyvät helposti, eivät tahraa, kestävät hyvin ja kosteuttavat. Eri tilanteisiin löytyy aina oikea tuote.

Esimerkiksi kahden viikon lomalla Espanjan Alicantessa rannalla makoillessa kosteuttava aurinkosuojasuihke Sun Spray SPF  50+ oli täydellinen kumppani, joskin toisella viikolla vaihdoin sen miedompaan SPF 30 -versioon. Kaupungilla kävellessä ja terasseilla istuessa käytin kevyttä ja meikin alle sopivaa mattapintaista aurinkosuojavoidetta Sun Face Fluid SPF 50+ sekä kosteuttavaa aurinkosuojapuikkoa Sun Stick SPF 50, joka kulki koko ajan mukana laukussa tai sortsien taskussa. Roosanhohtoinen huulikiilto Sun Soft Lips SPF 25 oli myös mainio tuote, joka paitsi piti huulet miellyttävän kosteina myös antoi niille pehmeyttä ja luonnollista kiiltoa.

Pienet mutta riittoisat aurinkotuotteet on helppo kuljettaa käsilaukussa tai vaikka sortsien taskussa. Mattapintainen aurinkovoide sopii myös meikin alle. Sun Stick -puikosta on helppo lisätä suojaa joka tilanteessa ja huulivoide antaa suojan lisäksi luonnollista kiiltoa.

Uutuutena raitasarja ongelmaiholle

Uudet erittäin herkälle iholle kehitetyt ACO-aurinkosuojat tunnistaa pakkausten keltaoranssista raidoituksesta. Voiteet ovat värittömiä, ja valmistajan lupauksen mukaan niitä on miellyttävä käyttää sekä levittää ja lisätä tarpeen mukaan. Aurinkosuojaahan tulisi lisätä muutaman tunnin välein sekä aina uinnin jälkeen. Erittäin herkän ihon tuotteet sisältävät pitkäaikaista kosteutusta tuottavia ainesosia.

ACO Sun Intolerance Lotion SPF 50 suojaa ihoa auringon aiheuttamalta ärsytykseltä sekä rauhoittaa auringossa ärtynyttä ihoa, ja sitä voi kayttää kasvoilla sekä vartalolla. Aurinkovoide sisältää UVB-suojan lisäksi korotetun UVA- ja HEV-suojan.

UVB-säteily pysähtyy ihon pintaosiin, mutta sen vaikutuksesta ihon pintasolukko lisääntyy ja pigmenttihiukkasten määrä ihossa kasvaa. Se polttaa ihoa ja altistaa ihosyöville. Ilmakehän otsoni, vesihöyry, happi ja hiilidioksidi vaimentavat auringon UV-B-säteilystä noin 90 %.

UVA-säteily tunkeutuu ihon syviin kerroksiin ja ruskettaa ihossa olevaa pigmenttiä sekä aiheuttaa ihon ennenaikaista vanhenemista. Se voi myös edistää ihosyövän syntyä. Auringon UVA-säteilyltä suojautuminen on tärkeää, sillä UVA-säteet eivät juurikaan vaimene ilmakehässä.

HEV-säteily eli high energy visible light puolestaan on auringosta lähtöisin olevaa niin sanottua ”sinistä valoa”, joka imeytyy UV-säteitä syvemmälle ihoon aiheuttaen vaurioita kuten ryppyjä, ihon epätasaista rakennetta ja pigmenttimuutoksia.

Syväkosteuttava ACO Sun AtoProtect Lotion SPF 50+ on kehitetty kuivalle ja atooppiselle iholle. Se paitsi antaa välittömän suojan UV-säteitä vastaan myös vahvistaa ihon suojakerrosta. Vedenkestävä voide sopii käytettäväksi yli kolmevuotiaille lapsille ja aikuisille; se levittyy iholle nopeasti ja sitä voi levittää myös märälle iholle.

Virkistävä ja ihoa viilentävä ACO Sun Soothing After Sun Gel Cream täydentää sarjan. Se on auringonoton jälkeen levitettävä viilentävä ja miedosti hajustettu geelivoide, joka rauhoittaa auringon rasittamaa ihoa ja palauttaa sen kosteustasapainon. Voide sisältää rauhoittavaa pantenolia.

Tutkimuksen mukaan joka viides suomalainen kärsii aurinkoihottumasta, ja se ilmenee yleensä keväisin tai etelänmatkoilla. Duodecim-terveyskirjaston mukaan viisi prosenttia suomalaisista on geeniperimältään niin vaaleaihoisia, että he palavat hyvin helposti eivätkä rusketu lainkaan. Joka neljäs taas palaa helposti ja ruskettuu huonosti, kolme viidestä palaa joskus ja ruskettuu hyvin, ja loput 10 % eivät pala koskaan mutta ruskettuvat erittäin hyvin.

Näiden lukujen valossa erittäin herkän ihon aurinkotuotteet tulevat tarpeeseen.

Share This:

Hyvä Tuomas -palkinto kahdelle olutjournalistille

Vuoden 2019 Hyviksi Tuomaiksi on valittu kokeneet olutjournalistit Jussi Rokka ja Mariaana Nelimarkka.

Hyvä Tuomas -palkinto on Suomen merkittävin olutalan vaikuttajille jaettava tunnustus. Se myönnetään vuosittain yhdelle tai kahdelle ansioituneelle henkilölle. Uudet Tuomaat nimittää Tuomaiden neuvosto eli palkinnon aiemmin saaneet.

Vuoden 2019 Hyvät Tuomaat ovat helsinkiläiset pitkän linjan oluttoimittaja ja -harrastaja Jussi Rokka sekä olut- ja ruokatoimittaja Mariaana Nelimarkka. Valitsijat kiittävät heitä kumpaakin hyvästä journalistisesta otteesta, joka on samaan aikaan tarkka ja avoin uudelle. Ennen tätä vuotta palkinnon on saanut 26 miestä ja kaksi naista.

Tämän vuoden palkinto kertookin ennen kaikkea korkeatasoisen ja luotettavan olutjournalismin arvostuksesta aikana, jolloin moni verkkojulkaisu ja painettu media syytää ulos journalismin kaapuun verhottua mainosmateriaalia. Valitsijoiden mukaan palkinto tulee myös pitkästä työstä suomalaisen olutkulttuurin hyväksi.

Harrastuksesta ammatiksi

Jussi Rokan olutharrastus ammattimaistui, kun Helsingin Sanomat alkoi julkaista verkkoliitettä 1990-luvun puolivälissä. Toimittajan työnsä ohella Rokka alkoi pitää verkossa Oluthelsinki-nimistä osiota, joka oli oikeastaan blogi ennen kuin blogeista puhuttiin. Samalla mies tutustui suomalaisen olutjournalismin voimahahmoihin Unto Tikkaseen, Kari Ylänteeseen ja Mikko Montoseen. Heidän kauttaan syntyivät kontaktit moniin maailmanluokan tekijöihin kuten Michael Jacksoniin ja Garrett Oliveriin.

Rokan mukaan palkinto tuli yllätyksenä.

– Kun katson tällä nimityksellä palkittujen listaa, niin varsin nöyränä siihen joukkoon liityn. Tuntuu mukavalta jakaa palkinto Mariaana Nelimarkan kanssa, sillä hän on tehnyt kovasti töitä ruoka- ja juomakulttuurin parissa, Rokka sanoo.

Palkinnon merkityksestä mies toteaa, että sen avulla voidaan edistää asiallista suhtautumista olueen.

– Olut on ollut vuosituhansien ajan oleellinen osa ihmislajin kulttuuria, mikä välillä kuohunnassa näyttää unohtuvan.

Sanansaattajaksi Rokka ei nimityksestään huolimatta aio ryhtyä.

– Jatkan oluen parissa entiseen malliin. Koen olevani journalisti, en niinkään evankelista.

Journalisti henkeen ja vereen

Mariaana Nelimarkka sanoo kiinnostuneensa oluesta 1990-luvun alussa. Myöhemmin kiinnostus kasvoi harrastukseksi, kun Prahassa asunut ja matkaoppaana työskennellyt nuori nainen pääsi tutustumaan tšekkiläisiin panimoihin. Toimittajan ura urkeni 2008 nykyisen Ruokatiedon uutispalvelussa. OlutPosti-lehden päätoimittajana Nelimarkka toimi 2013–17.

Tätä nykyä Nelimarkka työskentelee vapaana toimittajana kirjoittaen useisiin julkaisuihin ruoka- ja juomakulttuurin ilmiöistä. Nelimarkka tunnetaan lisäksi eri olutkilpailujen tuomaristoista ja hänet on urallaan valittu myös vuoden ruokatoimittajaksi Suomessa.

– Työssäni olen painottanut nimenomaan journalistista lähestymistapaa, ja on hienoa, että se on pantu merkille. Arvostan myös suuresti Jussi Rokan tapaa kirjoittaa oluesta, on hienoa tulla valituksi yhdessä hänen kanssaan, Nelimarkka tuumaa.

Vanhojen Tuomaiden joukko edustaa varsin monipuolisesti panimoalaa. Hyvän Tuomaan palkinnon on voinut saada myös yksittäisestä merkkiteosta, sitkeydestä tai elämäntyöstä. Nelimarkan kohdalla kysymys lienee keskimmäisestä.

– Koen, että valintoja ei ole tehty aivan kevein perustein, eivätkä ne liity niin sanotusti päivänpolitiikkaan. Voi olla mukavan raikas tuulahdus saada joukkoon pitkästä aikaa nainen, joka on vielä täysillä työelämässä mukana.

– On hienoa, että ainakin yhtenä päivänä vuodessa oluesta puhutaan pelkästään kauniisti, Nelimarkka toteaa tyytyväisenä.

Kommentti

Tuomaiden viesti on selkeä

Edellä oleva teksti julkaistiin Aromi- ja Shaker-lehdissä heti Tuomaiden julkistamisen jälkeen. Olen hyvin iloinen, että sain kirjoittaa tämän jutun näistä suuresti arvostamistani kollegoista. Erityisen onnellinen olen hyvän ystäväni Mariaanan puolesta.

Hyvän journalismin tunnusmerkki on, että se on asiantuntevaa, kielellisesti korkeatasoista ja ennen kaikkea luotettavaa. Sen ei tarvitse mahtailla suuruudella ja mukavuudella – päinvastoin – pieni ja teräväkielinen on paljon parempi kuin suuri ja ruskeakielinen.

Nykyisin elämme niin sanottua totuuden jälkeistä aikaa, jolloin tunteisiin vetoaminen on monelle (medialle) tärkeämpää kuin argumenttien paikkansapitävyys. Tästä syystä hyvään journalismiin kuuluu olennaisena osana, että se on koko ajan eettisesti kestävällä pohjalla. Olutmaailmassa se on sitä hyvin harvoin, ja juuri siksi nämä kaksi huippujournalistia ovat palkintonsa ansainneet.

Mutta olisiko palkinto jaettu toisin, mikäli Olutposti-lehteä ei olisi myyty ja konseptia muutettu rajusti vuoden 2018 alusta? Todennäköisesti olisi.

Itse koen valinnat niin, että uusi ala-arvoista journalistista tasoa edustava Olutposti herätti Tuomaiden neuvoston pohtimaan, mitä aidosti hyvä olutjournalismi koko alalle merkitsee. Nyt oli oikea aika toimia ja lähettää selkeä viesti, olkoonkin että se osui märkänä rättinä vasten Olutpostin kustantajaa ja päätoimittajaa.

Mutta ei Olutposti ollut ainoa taho, johon viesti kolahti. Hieman pidempään toiminnassa ollut Viisi Tähteä -verkkomedia on niin ikään venyttänyt journalistista etiikkaa välillä aivan äärirajoille.

Oman tulkintani mukaan Viiden Tähden toimituspäällikkö Heikki Kähkönen otti tämän vuoden palkinnosta niin pahoin itseensä, ettei kirjoittanut siitä edes parin rivin uutista. Kähkösen poissaolo palkinnon jakotilaisuudesta kertoi myös karua kieltään: Itsensä puolijumalaksi nostanut mies oli lyöty kanveesiin.

Teksti ja kuva: Peter Tammenheimo

Aiemmat Hyvät Tuomaat

  • 2018: Olli Majanen, Bryggeri Helsingin ravintolapäällikö, olutsommelier ja Rakuuna Oy:n toimitusjohtaja
  • 2017: Mikko Salmi, olutkouluttaja, tietokirjailija ja kokenut oluenpanija
  • 2016: Timo Huttunen, ETM, mallastuksen asiantuntija, panimomestari
  • 2015: Esko Pajunen, olutalan grand old man ja Tuomas Markkula, panimomestari
  • 2014: Pertti Oksa, panimoyrittäjä, ravintoloitsija ja Sakari Nupponen, päätoimittaja
  • 2013: Lassi Puupponen, pienpanimokouluttaja
  • 2012: Ilkka Hyttinen, panimomestari
  • 2011: Eve Vaittinen, olutkouluttaja, kunniapuheenjohtaja
  • 2010: Thomas Aschan, ravintoloitsija ja Markku Ristevirta, ravintoloitsija, maahantuoja ja tukkuri
  • 2009: Mika Heikkinen (nyk. Tuhkanen), ravintoloitsija & olut- ja viskimestari
  • 2008: Kari Ylänne, toimituspäällikkö
  • 2007: Rami Aarikka, toimitusjohtaja
  • 2006: Sam Viitaniemi, panimomestari
  • 2005: Otto Lamberg, ravintoloitsija postuumisti
  • 2004: Anssi Pyysing, ravintoloitsija
  • 2003: Kari Likovuori, olutasiantuntija
  • 2002: Silja Home, johtava tutkija
  • 2001: Pentti Salmi, alkoholivirkamies
  • 2000: Juha Lehto, ravintoloitsija
  • 1999: Unto Tikkanen, olutjournalisti
  • 1998: Kimmo Jääskeläinen, panimomestari ja Seppo Bonsdorff, keräilijä-tietokirjailija
  • 1997: Markku Korhonen, ravintoloitsija
  • 1996: Jarkko Kovasiipi, ravintoloitsija
  • 1995: Boris Orlo, ylipanimomestari
  • 1994: Pekka Kääriäinen, sahtiyrittäjä

Teksti ja kuva: Peter Tammenheimo

Share This:

Silja Resort toi Argentiinan kiihkeät latinorytmit Itämerelle

Argentiina tunnetaan intohimoisesta tangosta, lihaisasta ruokakulttuurista ja täyteläisestä Malbec-viinirypäleestä. Tämä toisiaan täydentävä kolmikko tarjoaa Silja Linen Helsingin-laivoilla hurmaavia hetkiä kaikille aisteille.

Marcos Ayala Tango Company esiintyy Silja Serenadella syys-marraskuussa.

Argentiina on kapean kolmion muotoinen maa Etelä-Amerikan eteläosassa Atlantin länsirannikolla. Se on suuri maa, jonka leveimmällä kohtaa on mittää 1 580 kilometriä ja pisimmällä peräti 3 694 kilometriä.

itse asiassa Argentiina on Etelä-Amerikan toiseksi suurin valtio ja kaikista maailman maista se on kahdeksanneksi suurin. Pinta-alaltaan Argentiina on 8,2 kertaa Suomen kokoinen.

Jos Argentiinan haluaa selittää yhdellä sanalla, ainoa oikea sana on tango, sillä siihen sisältyy kaikki; historia, nykyhetki ja koko elämä.

Tango on kahden kauppa, tunteikas kahden ihmisen jakama hetki, joka kestää aina yhden kappaleen ajan.

Show kertoo tarinan

Let’s Tango on Silja Serenadella ja Silja Symphonylla syys-marraskuussa nähtävä Marcos Ayala Tango Companyn show. Marcos Ayala yhdistelee klassista ja modernia tangoa sekä nykyaikaisia tanssitekniikoita.

Menomatkalla Helsingistä Tukholmaan esitys sukeltaa valon ja pimeyden maailmaan tangon keinoin. Show on elämyksellinen, intohimoinen ja paikoin myös akrobaattinen liioiteltuine käännöksineen ja askelsarjoineen.

Paluumatkan show palauttaa katsojat tangon syntyhistoriaan ja rosoiseen Buenos Airesiin.

Buenos Airesista kotoisin oleva Marcos Ayola kertoo saaneensa innoituksensa tanssiin Tango Nuevo -musiikkilajin kehittäjän Astor Piazzolan kautta. Piazzolan oivallus oli yhdistää tango jatsiin ja taidemusiikkiin.

– Isäni toivoi minusta koripalloilijaa, koska olin pitkä mies, mutta ryhdyinkin harrastamaan kansantanssia noin 12–13-vuotiaana. Sitten kuvioihin tuli Piazzola, joka sytytti rakkauteni tangoon syttyi, Ayala kertoo.

Mutta tangoon ei syöksytä noin vaan, varsinkaan varhaisessa teini-iässä. Ayala kertoo odottaneensa 17 vuoden ikään, ennen kuin tunsi olevansa kypsä.

– Koska tango on niin tunteellinen ja seksikäskin tanssi, nuori poika ei millään pysty sitä tulkitsemaan, hän sanoo.

Silja Linen showt ovat modernia estradiviihdettä. Niissä on tangon perustaa, mutta samalla niihin on lisätty uusia elementtejä. Kyseessä on show- eli fantasiatango, eikä sitä näe perinteisissä tanssipaikoissa. Marcos Ayalan kädenjälki näkyy ennen kaikkea näyttävissä yksityiskohdissa.

– Missioni on näyttää, että tango ei todellakaan ole tylsää, mies huudahtaa.

Kaikki tanssiryhmän jäsenet ovat nuoria tanssin ammattilaisia. Mukana on seitsemän paria, joista sattumoisin suurin osa on tanssinut yhdessä seitsemän vuotta.

– Maaginen luku, hymähtää Ayala.

Normaalisti Ayalan ryhmä kiertää maailmaa neljä kuukautta vuodessa, mutta tänä vuonna kiertueelle tulee mittaa yli puoli vuotta, sillä pelkkä laivakiinnitys kestää kolme kuukautta. Silja Linen jälkeen ryhmä suuntaa joulukuussa Venäjän-kiertueelle.

Marcos Ayala Tango Companyn showtangossa yhdistyvät intohimo, vauhti ja tarkasti ajoitetut erittäin vaativat liikesarjat.

Ruokakulttuuri perustuu lihaan ja punaviiniin

Argentiinalaista ruokakulttuuria määrittää etenkin pampalla kasvatettu pihvikarja, ja naudanlihan kulutus on peräti 74 kiloa henkeä kohti vuodessa. Se on Uruguayn (86 kg/hlö) jälkeen eniten maailmassa. Lihapainotuksesta huolimatta moderni argentiinalainen keittiö on saanut paljon vaikutteitä Italiasta ja Espanjasta.

Argentiinassa päivän pääateria on perinteisesti lounas, ja illallinen syödään vasta iltayhdeksän jälkeen. Useimmiten pöytään tilataan jaettavaksi pelkkää lihaa, ja kukin ruokailija tilaa haluamansa lisukkeet erikseen.

Silja Linella Argentiina-teema näkyy hienostuneesti musiikin rytmissä sekä makuina lautasella ja lasissa. Mitään turhia lippusiimoja tai sinivalkoraitaisia pelipaitoja ei ole, ja hyvä niin. Taidokas showtanssi ja herkullinen ruoka luovat tunnelman.

Argentiinalainen ruoka perustuu lihaan ja sosiaaliseen syömiseen.

Malbec uudisti viinintuotannon

Lähes 170 vuotta sitten, huhtikuussa 1853 Argentiinan silloinen päämies Justo José de Urquiza halusi uudistaa maansa viinintuotannon. Viinitarhoille alettiin istuttaa uusia rypälelajikkeita, joista osa menestyi ja osa ei. Menestyjien joukosta erottui Ranskan Bordeaux’sta vuonna 1868 tuotu Malbec, joka tuottaa isoja ohutkuorisia rypäleitä ja tarvitsee kypsyäkseen paljon valoa ja lämpöä.

Mutta Malbec on haastava viljeltävä. Se on erittäin hallanarka ja kosteissa olosuhteissa herkkä homeelle. Vaikka Malbecia viljellään jonkin verran lähes kaikkilla maailman viinialueilla, Argentiinan Mendozan ilmasto ja maaperä ovat osoittautuneet rypäleelle kaikken suotuisimmiksi. Puolentoista vuosisadan aikana Malbecista on kasvanut Argentiinan nimikkorypäle ja lähes synonyymi argentiinalaiselle viinille. Tätä nykyä Argentiina on maailman viidenneksi suurin viinintuottajamaa, ja kaksi kolmasosaa argentiinalaisista viineistä tuotetaan Mendozassa.

Malbec tuottaa syvän sinipunaista viiniä, jonka tuoksussa voi havaita mustaherukkaa, karhunvatukkaa, minttua, kirsikkaa, luumua, kahvia, suklaata ja nahkaa. Kun Malbecin annetaan kypsyä tammitynnyreissä, se imee puusta vaniljaisia ja mausteisia aromeja.

Ruokapöydässä täyteläiset Malbec-viinit sopivat vahvojen liha- ja riistaruokien sekä voimakkaiden juustojen rinnalle. Grillatun lihan ja mausteisen Malbecin yhdistelmä on taivaallinen.

Täyteläinen Malbec on oikea viini tuhdeille ja mausteisille liharuoille. Alkupalojen kanssa sen sijaan kannattaa kokeilla raikasta olutta. Silja Linen laivan olut, ruotsalaisen Nils Oscarin valmistama Kapten Balder -luomulager on mitä monipuolisin ruokaolut.

Kansainvälistä viihdettä

Marcos Ayala Tango Companyn jälkeen joulukuussa Helsinki-Tukholma-linjan Starlight-yökerhot valtaa The Great Gatsby Cruise -show, jossa 1920-luvun glamour tuodaan 2020-luvulle musiikin, valosuunnittelun ja tanssin keinoin.

Helsingin-reitillä viihde on kansainvälistä, samoin matkustajakunta. Turun-laivoilla matkustajat ovat enimmäkseen suomalaisia, joka näkyy myös artistikiinnityksissä.

Yhden risteilyn aikana Serenadella ja Symphonylla saattaa olla jopa 60 eri kansallisuutta. Siksi viihdeohjelmisto valitaan niin, että se sopii yhtä lailla pohjoiseurooppalaiseen kuin aasialaiseenkin makuun. Aasialaisten osuus Itämeren risteilymatkustajista kasvaa kaiken aikaa, ja esimerkiksi eteläkorealaiset ovat jo hyvin merkittävä matkustajaryhmä.

Helsingistä lähtevillä laivoilla showtuotannot vaihtuvat noin kolmen kuukauden välein. Esitykset ja ryhmät tilataan useimmiten suurilta kansainvälisiltä ohjelmatoimistoilta, jolloin saadaan monipuolisempaa ohjelmistoa ja pitkiin tuotantoihin sopeutuvia ryhmiä.

Uuden tuotannon valmistelu saattaa kestää jopa kaksi vuotta. Käytännössä valmistelu ja harjoittelu sisältää neljä erilaista keskiyön show-esitystä, sillä laivoja on kaksi ja molempiin tehdään erilaiset showt meno- ja paluumatkoille. Lisäksi valmisteluun kuuluu paljon logistisia ja markkinoinnillisia yksityiskohtia.

Showt räätälöidään mittatilauksena erikseen sekä Serenadelle että Symphonylle. Estradin muoto ja koko määrittävät koreografiaa ja lisäksi laivoilla voi olla hyvinkin tarkkoja toiveita esimerkiksi kappaleiden pituuksista ja lukumäärästä, toisinaan jopa yksittäisen artistin esiintymisasun helman pituudesta. Tällä hetkellä nousevana trendinä on showryhmän ja laivan matkustajien välille syntyvä vuorovaikutus. Hyvänä esimerkkinä Marcos Ayalan ryhmä antaa iltapäivisin tassiopetusta matkustajille, jolloin kokonaisuudesta muodostuu entistä vaikuttavampi elämys.

Teksti ja kuvat: Peter Tammenheimo

Share This:

Fuller’sin myynnissä Asahille vain lopputulos merkitsee

Tänä vuonna yksi suurimmista olutmaailmaa kuohuttavista puheenaiheista on ollut vuodesta 1845 perheomisteisena pysyneen lontoolaisen Fuller’sin myynti japanilaiselle Asahille. Aluksi kauppaa vastustettiin rajusti, mutta pölyn laskeuduttua karkeimmat soraäänet ovat hiljenneet. Voisiko sittenkin olla niin, että me tavalliset kuluttajat selviämme tunteita herättäneestä panimokaupasta voittajina?

FULLER’SIN HISTORIAN voidaan katsoa alkaneen vuonna 1816, jolloin Thames-joen rannalle avattiin panimo nimeltä The Griffin Brewery. Sen perustivat veljekset Douglas ja Henry Thompson, jotka kuitenkin ajautuivat taloudellisiin vaikeuksiin ja tarvitsivat varakasta sijoittajaa pelastamaan yrityksensä konkurssilta.

Tässä kohtaa mukaan kuvioihin astui muuan John Fuller ilman päivänkään kokemusta panimoalalta. Hän kuitenkin onnistui nostamaan yrityksen jaloilleen ja osti lopulta Thompsonit ulos.

Fullerin kuoltua vuonna 1839 panimon johtoon astui hänen poikansa John Bird Fuller, joka jätti nopeasti merkkinsä Ison-Britannian kunniakkaaseen oluthistoriaan.

Fuller nuorempi yhdisti voimansa toisen panimoyrittäjän Henry Smithin ja tämän lankomiehen, panimomestari John Turnerin kanssa. Vuonna 1845 allekirjoitettiin uuden panimoyhtiön perustamisasiakirja.

Yhtiön nimeksi tuli Fuller, Smith & Turner, mutta panimolle nimensä antoi yksin Fuller. Yritys kasvoi tasaisesti ja ennen panimotoimintojen myymistä Asahille se harjoitti oluenpanon lisäksi muun muassa tukkukauppaa sekä operoi tai tai vuokrasi noin 400:aa pubia ja hotellia ympäri Englantia.

Fuller’s vuokraa tai operoi noin 400 pubia ja hotellia eri puolilla Englantia. Karkeasti puolet niistä sijaitsee Suur-Lontoon alueella. The Mawson Arms / The Fox and Hounds on aivan panimon kyljessä kiinni. Se on Ison-Britannian ainoa pub, jolla on virallisesti kaksi nimeä.

FULLER’S PYSYI TIUKASTI omistajasukujensa hallinnassa 173 vuoden ajan, eikä muutoksen merkkejä ollut ilmassa. Kävin viime vuodenvaihteessa Lontoossa haastattelemassa pääpanimomestari Georgina Youngia, jonka kanssa istuimme pubissa alun kolmatta tuntia ja keskustelimme pitkään muun muassa yrityksen arvoista.

Young kertoi, että Fuller’sin keskeisimpiä arvoja ovat perhe ja työyhteisön kannustaminen.

– Being part of the family, Young totesi ja viittasi tällä ilmauksellaan kahteen asiaan; Fuller’sin omistajien ja työntekijöiden väliseen hyvään suhteeseen sekä panimon uskolliseen asiakaskuntaan

Keskustelussamme mikään ei viitannut siihen, että alle kuukauden kuluttua tuosta hetkestä räjähtäisi uutispommi.

Siksi ydinliiketoimintojen myynti japanilaiselle panimojätille tuli niin minulle kuin kaikille muillekin Fuller’sin ystäville kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syvä epäusko, hämmästys, järkytys ja huoli olivat kollektiivisia tunnetiloja, ymmärrettävästi.

Jonkinasteinen järkytys panimon myynti oli varmaankin myös Georgina Youngille, joka hyvän ystävänsä houkuttelemana päätti jättää Fuller’sin ja muuttaa synnyinkaupunkiinsa Bristoliin, jossa hän työskentelee tätä nykyä Bath Alesin uuden huippumodernin panimon johdossa.

Georgina Young

KOLMEN VIIME VUODEN aikana Asahi Group on käynyt tiuhaan panimo-ostoksilla Euroopassa. Vuonna 2016 yhtiön omistukseen siirtyi tukku tunnettuja tuotemerkkejä kuten Grolsch, Peroni ja Meantime. Seuraavana vuonna Asahin ostolistalla olivat Pilsner Urquell, Velkopovický Kozel, Tyskie, Lech, Drehel ja Ursus sekä iso liuta paikallisia merkkejä Itä-Euroopasta.

Kun huomioidaan yleinen vilkkaus panimomarkkinoilla ja olutjättien mielenkiinto nousevia pienpanimoita kohtaan, Fuller’sin myynnin ei luulisi tulleen yllätyksenä. Mutta se tuli, ja ensireaktio oli sen mukainen.

Vahvimmat tunteenpurkaukset tulivat odotetusti lähes 200 000 jäsenen Campaign for Real Ale (CAMRA) -kuluttajajärjestöltä, joka ilmaisi järkyttyneensä Fuller’sin panimotoimintojen myynnistä ja kannusti jäsenistöään vastatoimiin.

– Meidät on petetty. Uskoimme, että Fuller’sin omistajasuvut olisivat sitoutuneet oluenpanon jatkamiseen Lontoossa ainakin seuraavat 200 vuotta, kirjoitti Camran Lontoon-osaston puheenjohtaja John Cryne jäsenille osoitetussa sähköpostissaan.

Asahi on ostanut viime vuosina useita eurooppalaisia panimoita. Fuller’sin mukana Asahille siirtyivät myös Dark Star ja Cornish Orchards -brändit.

ULKOMAILLA UUTINEN otettiin vastaan yhtä suurella tyrmistyksellä kuin Britanniassa. Etenkin edulliselta kuulostava 250 miljoonan punnan (286 milj. €) myyntihinta herätti kummastusta. Monissa keskusteluissa nousi esiin Ballast Pointin myynti vuonna 2015 miljardin dollarin hintaan Constellation Brands -yhtiölle. Voiko siis vaivaiset 20 vuotta toiminut uuden aallon pienpanimo olla yli kolme kertaa arvokkaampi kuin lähes 10 kertaa vanhempi lontoolainen instituutio?

Minä ainakin olisin maksanut Fuller’sista enemmän, jos taskussa olisi ollut miljardi tai pari ylimääräistä.

Pitää kuitenkin muistaa, että oluenpano on pienten katteiden liiketoimintaa ja tuhansista itsenäisistä pienpanimoista huolimatta globaalit markkinat jaetaan muutamien suurten toimijoiden kesken. Yksittäinen panimo voi olla kannattava, mutta ani harvoin se on omistajilleen mikään kultakaivos, paitsi jos se saadaan myytyä oikeaan aikaan.

Fuller’sin kohdalla voidaan sanoa, että yrityksen kannattavin osa löytyy sen ydintoimintojen ulkopuolelta, pubeista ja hotelleista, joissa operatiivisen toiminnan lisäksi rakennuskannan arvo kasvaa koko ajan.

Kun vielä suurin osa Fuller’sin kiinteistöomistuksista sijaitsee Lontoossa, yhtälö näyttää selvältä: Tulevaisuus on palveluissa, elämysten tuottamisessa ja kiinteistöbisneksessä. Asiakkaille panimotoimintojen myynti näkyy parhaassa tapauksessa entistä parempina palveluina ja viihtyisämpinä pubikokemuksina. Kaupasta saatavasta neljännesmiljardin punnan potista riittää varmasti investoitavaa pubien ja hotellien fasiliteetteihin.

Viiden punnan hintaa pidetään Isossa-Britanniassa pintin kipurajana. Panimokaupan myötä Fuller’s-tuopin hinta saattaa laskea, mikäli Asahi pyrkii kasvattamaan markkinaosuuttaan.

FULLER’SIN OLUIDEN tulevaisuudesta ja varsinkaan laadusta en olisi huolissaan. Uskon, että Fuller’s ja sen mukana tuleva Dark Star saavat jatkossakin päättää itsenäisesti omasta tuotannostaan ja standardeistaan. Arvostettujen brändien ja perinteiden kunnioittaminen on myös Asahin etujen mukaista ja oleellinen osa japanilaista perimää.

Tämän minulle vahvisti Fuller’sin Brewing Manager Guy Stewart, jota kävin tapaamassa Lontoossa heinäkuussa.

– Me jatkamme oluen valmistusta aivan kuin tähänkin asti. Asahi on hyvä isäntä, joka arvostaa Fuller’sin taitotietoa ja perinteitä. Asahi osti meidät nimenomaan siksi, että olemme omalla sarallamme parempia kuin kukaan muu.

Guy Stewart

NÄYTTÄÄKIN TODENNÄKÖISELTÄ, että Asahi-kaupassa kaikki osapuolet  voittavat, myös kuluttajat.

Fuller’s ja varsinkin Dark Star voittavat kaupassa parempina vientinäkyminä. Vaikka Fuller’s tunnetaan maailmalla jo melko laajasti, Asahin verkostot ja pääomat tarjoavat sille aivan eri kokoluokan myynti- ja markkinointikoneiston kuin toiminta itsenäisenä perheomisteisena oluenvalmistajana.

Samalla Asahi saa omille tuotteilleen jalansijaa brittimarkkinoilta, mutta yhtä lailla brittikuluttajat hyötyvät Asahin laajasta portfoliosta.

Itse asiassa, viime kädessä kaikkein suurin voittaja saattaa olla juurikin se tuiki tavallinen oluenystävä. En yhtään hämmästyisi, jos Asahi päättäisi uida brittiyleisön liiveihin laskemalla kipurajoille noussutta pintin hintaa ja samalla investoimalla voimakkaasti esimerkiksi panimon laitekantaan.

Samoilla linjoilla oli myös kesällä Helsingissä vieraillut kuuluisa brittiläinen olutkirjoittaja Tim Webb, jonka kanssa minulla oli ilo jutella Suomen Paras Olut -kilpailun tuomaristossa.

– Katsotaan nyt vaikka Urquellia, joka on nyt kaikin tavoin paljon paremmassa kunnossa kuin ennen myymistään Asahille. Fuller’sille käy aivan samalla tavalla Asahin siipien suojassa, mies pohdiskeli.

Sitä paitsi Fuller’sin kyltit eivät ole katoamassa Lontoon katukuvasta minnekään. Pubit ja hotellit jatkavat toimintaansa niin kuin tähänkin asti, mutta jatkossa ne ostavat oluensa pääosin Asahilta.

Sen verran vaikutusta voi olla, että joissain pubeissa Frontier-hana saanee viereensä Asahi Super Dryn, Peronin tai Pilsner Urquellin, mene ja tiedä. Oluenystävänä en näe tässä isoja uhkia.

Tunnettu brittiläinen olutkirjoittaja Tim Webb (kuvassa oikealla) uskoo, että Fuller’sille käy Asahin alaisuudessa samoin kuin kävi Pilsner Urquellille, eli oluiden laatu tulee entisestään paranemaan. Kuvassa vasemmalla on belgialainen oluttuomari Yannick De Cocqueau.

LÄHIHISTORIA ON todistanut, että panimo voi säilyttää laatunsa ja identiteettinsä omistajanvaihdoksesta huolimatta. Käsi pystyyn, joka uskoo huomanneensa panimoiden laatukriteerien laskeneen Pilsner Urquellin, Lagunitaksen tai Ballast Pointin tapauksissa?

Firestone Walkerin Adrian Walker totesi minulle, että iso kasvoton isäntä ei ole automaattisesti mikään paholainen, joka pyrkii tuhoamaan tieltään kaiken elollisen. Päinvastoin, usein kyseessä on strateginen kumppanuus, joka hyödyttää molempia osapuolia. Näin uskon käyvän myös Fuller’sin ja Asahin kohdalla.

Edelleenkin tulen aina Lontoossa käydessäni suosimaan Fuller’sin pubeja ja olutmerkkejä sekä karttamaan Greene Kingin vastaavia, aivan kuten tähänkin asti.

Fuller’sin Brewing Manager Peter Tammenheimon haastateltavana.

Share This:

East Coast -tyyliä Gant-kotiin

Syksyn ja talven Gant Home -mallisto on saanut inspiraationsa Yhdysvaltain itärannikon tyylistä. Ruutu- ja kukkakuosit valtaavat modernin kodin sinisen, vihreän ja hiekan sävyissä.

70 vuotta täyttävä Gant Home -mallisto koostuu kolmesta teemasta, jotka kaikki luovat modernin urbaania ja ylellistä tunnelmaa. Syksyn ja talven värit eivät ole tasaisen harmaata, vaikka sitäkin korostevärinä löytyy, vaan nyt vuoron saavat luonnollisen elävät, paikoin jopa kirkkaat värit.

Coastal Fireside -malliston värimaailma tuo rennon mutta aktiivisen elämän rannikolla.

SPORTTINEN Coastal Fireside -teema juontaa juurensa sporttisesta tyylistä ja rannikon aktiviteeteista. Värit ja materiaalit ovat kevyen raikkaita. Vaalean sinisen, vihreän ja hiekan eri sävyt tuovat mieleen rennon rantaelämän.

Goastal Fireside -mallistoon kuuluu klassisia ruudullisia flanellivuodevaatteita sekä jakardikuvioituja päiväpeitteitä. GANT-logolla kirjaillut tyynyt ja palmikkoneulotut viltit luovat rennon tyylikkään ilmeen kotiin.

Mutta samalla GANT ilahduttaa toiminnallisuudellaan. Yksi mielenkiintoinen uutuus on kevyt Cay Towel -pyyhe, jonka ohut materiaali mahtuu pieneen tilaan ja kuivuu nopeasti, mikä tekee siitä täydellisen vaikkapa töistä suoraan kuntosalille kulkeville.

INTENSIIVINEN Brownstone Bloom -teema puolestaan hehkuu vahvoissa ja sensuelleissa väreissä. Tummat ja utuiset roosan sävyt yhdistyvät maanläheiseen harmaaseen ja ruskeaan. Mallisto hyväilee silmää, kutsuu rentoutumaan ja kietoo vaippaansa. Ylellisistä kaupunkiasunnoista vaikutteita saanut mallisto sisältää tyynyjä sekä lakanoita eleganteissa ja näyttävissä kukkakuoseissa.

Ylellisistä kaupunkiasunnoista vaikutteita saanut Brownstone Bloom -mallisto tuo makuuhuoneeseen näyttävät kukkakuosit lämpimissä sävyissä.

YLELLISEN Winter Luxe -teeman värimaailmassa yhdistyvät lämpimät ruskean eri sävyt ja puhdas valkoinen. Kutsuvat värit ja pehmeät materiaalit tuovat kotiin juhlakauden tunnelmaa. Valkoiset vuodevaatteet, kalanruotokuvioiset tyynt sekä villa- ja kashmirviltit muodostavat yhdessä hienostuneen kokonaisuuden.

Paksut ja pehmeät pyyhkeet tuntuvat ylellisiltä . Värit sointuvat kauniisti yhteen ja tekevät arkisesta käyttötavarasta kiehtovan sisustuselementin.

Share This:

Yläluomileikkaus parantaa elämänlaatua

Yläluomileikkaus antaa silmille tilaa, piristää ilmettä ja nuorentaa katsetta.

Yläluomileikkaus on yleisin kauneuskirurginen toimenpide. Onnistuneen yläluomileikkauksen jälkeen tulos on heti näkyvissä ja toipumisaika verrattain lyhyt. Edes sairauslomaa ei tarvita. Leikkauksen jälkeinen turvotus ja verenpurkaumat paranevat noin kahdessa viikossa, sen sijaan haavan lopulliseen parantumiseen saattaa mennä jopa vuosi.

Kuva ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen. Katseeseen on tullut tilaa ja silmät näyttävät suuremmilta. Myös oikean kulmakarvan alla ollut ihonvärinen luomi on poissa.

Kelan linjauksen mukaan yläluomileikkaus on kirurginen toimenpide, jonka voi tehdä joko silmälääkäri tai plastiikkakirurgi, mutta se ei tunnu juurikaan rajoittavan esteettisiä hoitoja tarjoavia klinikoita. Esimerkiksi Cityklinikalla silmäluomileikkauksia tekevät (myös) yleislääkärit.

Esteettisissä yläluomileikkauksissa asiakkaan vastuu korostuu. Pelkän hinnan perässä juokseminen voi kostautua. Jokaisen leikkaukseen hakeutuvan asiakkaan tulisi vähintään varmistaa leikkaavan lääkärin nimi ja ammatillinen pätevyys. Kun nimi on tiedossa, pätevyys (lääkärinoikeudet) on helppo tarkastaa Valviran ylläpitämästä julkisesta tietopalvelusta.

Julkiselle vai yksityiselle?

Yläluomileikkauksia tehdään sekä julkisella että yksityisellä puolella. Julkisella puolella leikkaukset ovat asiakkaan kannalta edullisia ja turvallisia, mutta sinne päästäkseen pitää täyttää tiukat lääketieteelliset kriteerit.

Yksityisellä puolella hintahaitari on pitkä ja leveä. Yleisesti leikkauksen hinta vaihtelee 1 000 ja 2 000 euron välillä, mutta selvästi kalliimpiinkin hintoihin törmää tuon tuosta. Hintoja vertaamalla asiakas voi helposti säästää jopa tuhat euroa turvallisuudesta ja leikkauksen laadusta tinkimättä.

Hintoja vertaillessa kannattaa ottaa huomioon myös mahdolliset piilokulut kuten poliklinikka- ja toimistomaksut.

Yksilölliseen tarpeeseen

Jokaiseen leikkaukseen kuuluu yksilöllinen konsultaatio ja leikkaussuunnitelma. Useimmiten konsultaatiokäynti on asiakkaalle maksuton.

Mikäli yläluomi aiheuttaa merkittävää toiminnallista haittaa, kannattaa selvittää mahdollisuus leikkaukseen julkisella puolella.

Roikkuvat yläluomet voivat tarkoittaa kolmea sairautta, joita ovat lippaluomi, kulmakaarien roikkuminen tai riippuluomi. Suurin osa näistä voidaan luokitella esteettisiksi, jolloin lääketieteelliset kriteerit eivät täyty.

Joskus kuitenkin riippuva luomi voi aiheuttaa toiminnallista haittaa kuten hankausärsytystä tai näkökentän rajoittumista.

Näkökenttää rajoittava haitta katsotaan lääketieteelliseksi perusteeksi silloin, kun yläluomen reunan etäisyys mustuaisaukon keskipisteestä on alle kaksi millimetriä.

Mikäli lääketieteelliset kriteerit täyttyvät, leikkaus maksaa julkisella puolella silmälääkärin tai plastiikkakirusgin tekemänä noin 200 euroa. Yksityisellä puolellakin leikkaus tulee perushintaa halvemmaksi, koska tällöin lääkärinpalkkiosta ei peritä arvonlisäveroa.

Yleisesti hyväksytty kauneusleikkaus

Kauneus & Terveys -lehden teettämän kyselytutkimuksen mukaan 96 prosenttia naisista hyväksyy esteettiset silmäluomileikkaukset ja voisi harkita sellaista myös itselleen.

Suurin osa yläluomileikkauksista tehdään edelleen yli 50-vuotiaille naisille, mutta sekä miesten että nuorempien naisten osuus kasvaa kaiken aikaa.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos raskaista yläluomista on fyysistä, psyykkistä tai esteettistä haittaa, kannattaa hakeutua leikkaavan lääkärin arvioitavaksi. Haitan ei siis todellakaan tarvitse olla toiminnallista (lääketieteellistä), vaan se voi yhtä hyvin olla myös henkistä tai esteettistä.

Kun itse hakeuduin leikkaukseen alkuvuodesta 2019, haitta oli yksinomaan esteettinen.

Leikkauksen kulku

Olin jo usean vuoden ajan miettinyt yläluomileikkausta, ja nyt 46-vuotiaana miehenä aloin jo edustaa asiakaskunnan valtavirtaa. Kohtalaisen raskaista luomista ei ole ikinä ollut minulle toiminnallista haittaa, mutta markiisin tavoin silmän ylle laskeutuva löysä ihopoimu oli tehnyt tehtävänsä. Peilissä näin väsähtäneet, surumieliset kasvot.

Olin tutkinut varsin tarkkaan eri lääkäriklinikoiden ja yksityisten sairaaloiden tarjontaa, tehnyt hintavertailuja sekä jutellut asiasta usean silmälääkärin tai plastiikkakirurgin kanssa muun muassa I Love Me -messujen yhteydessä. Kaiken tämän perusteella hakeuduin leikattavaksi Lääkäriklinikka Esteticille, jossa minut operoi plastiikkakirurgian erikoislääkäri Jouni Pietilä

Konsultaation ja esitietojen antamisen jälkeen pääsin nopeasti leikkaukseen. Itse toimenpide kesti arviolta vajaan tunnin, mutta kaikkine valmistautumisineen ja toipumisineen minulta meni klinikan tiloissa aikaa nelisen tuntia.

Leikkaussalissa sain aluksi Obucain-silmätippoja, jotka sisältävät oksibuprokaiinia. Se on paikallispuudute, jolla saadaan nopeasti lyhytkestoinen puudutus silmän pintaan. Rauhoittavana esilääkityksenä minulle annettiin midazolaamia (3 ml) ja diatsepaamia (2 ml).

Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa, mutta samalla minut laskettiin eräänlaiseen puolinarkoosiin, sillä sain vielä ketamiinia (0,7 ml), joka saa aikaan niin sanotun dissosiatiivisen anestesian eli tietoisen mielen irtautumisen aistihavainnoista. Tämän johdosta en tuntenut esimerkiksi puudutteen kivuliasta injektointia tuntoherkälle silmänseudulle.

Molemmista yläluomistani poistettiin sukkulan muotoinen ihosuikale, joka oli suurimmillaan kahdeksan millimetriä leveä. Samalla ihon alta poistettiin rasvaa kolmesta kohtaa. Lisäksi Jouni Pietilä leikkasi pyynnöstäni oikean kulmakarvan alla kohonneen värittömän luomen ilman eri korvausta.

Vaikein kohta leikkauksessa on silmän sisänurkka, jossa hieman syvemmällä on ikään kuin piilossa vielä yksi rasvalisuke. Usein se jätetään poistamatta, jolloin tämä pieni rasvapallukka jää painamaan silmän sisänurkkaa ja saattaa ajan mittaan äityä kiusalliseksi vaivaksi. Kokenut lääkäri osaa tehdä luomileikkauksen yhteydessä oikeaan kohtaan ylimääräisen viillon, jolloin kaikki ylimääräinen rasva saadaan ulos.

Leikkauksen jälkeen olin tokkurainen, mutta parin tunnin levon jälkeen jo täysin kykenevä kävelemään kotiin.

Tulos näkyi välittömästi. Katse oli kirkas ja avara, aivan kuin kasvoiltani olisi lähtenyt viisi vuotta pois. Lisäksi mielialani kohosi välittömästi eli tulos tuntui myös henkisellä puolella.

Toipuminen nopeaa

Leikkauksen jälkeisenä päivänä silmien seutu oli kuin pitkän ottelun hävinneellä nyrkkeilijällä. Turvotus ja mustelmat olivat melkoisia, mutta isoilla aurinkolaseilla ne sai peitettyä. Töihinkin menin aivan normaalisti.

Pahimmillaan mustelmat olivat kolmantena päivänä leikkauksesta, mutta sen jälkeen ne alkoivat pikkuhiljaa parantua.

Ompeleet poistettiin viikon kuluttua leikkauksesta, jolloin kasvoni olivat edelleen varsin rujon näköiset. Kahden viikon kuluttua jäljellä oli enää voimakkaasti punertava arpi. Se oli helppo meikata piiloon.

Tottahan ne mustelmat häiritsivät, koska noille kyseisille päiville minulla oli sovittuna työillallisia sekä eräskin juhlatilaisuus, jossa oli paikalla tunnettuja elokuvatähtiä kuten Jennifer Saunders, Rosamund Pike ja Taron Egerton.

Leikkausarpien paraneminen on hyvin yksilöllistä. Toisilla punotus katoaa kolmessa-neljässä kuukaudessa ja toisilla siihen saattaa mennä jopa vuosi. Minulla arvet paranivat melko tarkalleen puolessa vuodessa.

Vaikutus näkyy ja tuntuu

Oman leikkaukseni lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Nuorekkaamman ilmeen lisäksi olen huomannut uneni laadun, keskittymiskykyni sekä yleisen jaksamiseni kohentuneen selvästi. Muun muassa näyttöpäätetyöhön on helpompi keskittyä, kun silmien aukipitäminen ja katseen kohdistaminen eivät vaadi enää ylimääräisiä ponnisteluja.

Jälkeenpäin ajatellen tulos on siis kaiken vaivan ja rahan arvoinen. Lähinnä harmittaa vain se, etten tohtinut mennä leikkaukseen jo vuosia aiemmin. Leikkauksen maksoin itse, mutta sain kaupan päälle luomen poiston kulmakarvan alta.

Jos olet ajatellut yläluomileikkausta, kannattaa ryhtyä tuumasta toimeen ja mennä konsultaatioon. Älä arkaile vuosia kuten minä tein, se on vain turhaa odotusta. Roikkuvista luomista ei todellakaan tarvitse olla edes toiminnallista haittaa, vaan oma tuntemus riittää ja peili kertoo loput.

Sitä paitsi, ehkäpä sinulla on ollut oireita kuten aamuväsymystä tai keskittymisvaikeuksia, joiden syitä et tiedä. Ne saattavat hyvin johtua siitä, että raskaat yläluomet painavat esimerkiksi näyttöpäätetyötä tehdessä.

Paitsi itse leikkaukseen, olen sanoinkuvaamattoman tyytyväinen myös saamaani hoitoon koko prosessin ajan. Nyt kun katseeni on taas avara, myös mieli on kirkas ja ajatus kevyt. Onnistuneen leikkauksen hyvät vaikutukset kertautuvat ja heijastuvat positiivisena asenteena minne ikinä menenkin.

Operaation kulku kuvina

Kun saavuin klinikalle, minulle tarjottiin aluksi kuppi teetä sekä esitietolomake, johon päivitin puuttuvat tiedot.
Kaikki on valmista leikkausta varten.
Leikkaussali odottaa.
Plastiikkakirurgian erikoislääkäri Jouni Pietilä ja leikkaussalihoitajana toiminut Vladimir Beljajev.
Oikea silmä työn alla.
Oikean silmän sisänurkka, jossa hieman syvemmällä on vielä yksi rasvalisuke (kuvassa keltainen pallukka), joka voi ajan mittaan äityä kiusalliseksi vaivaksi. Kokenut kirurgi osaa tehdä leikkaushaavan sisällä ylimääräisen viillon, jolloin kaikki liika rasva saadaan ulos.
Silmäluomista poistetut ihosuikaleet ja rasvaa.
Leikkaus on ohi ja saan peilin käteeni ensimmäistä kertaa. Ilme kertoo oleellisen.
Prosessi lähikuvina. Turvotus ja mustelmat olivat pahimmillaan noin kolmantena päivänä, minkä jälkeen ne lähtivät laskuun ja väri alkoi muuttua keltaiseksi. Kahden viikon kuluttua leikkauksesta iho näytti jo melko normaalilta punertavia leikkausarpia lukuun ottamatta.

Share This:

Vihreä Tallinna houkuttaa lähimatkalle

Tallinna panostaa vastuulliseen lähimatkailuun. Matkailun megatrendeihin kuuluu lähimatkailun kasvu. Samalla kun trenditietoinen matkailija pyrkii omilla valinnoillaan tukemaan paikallisia elinkeinoja ja yrittäjyyttä, hän haluaa myös vähentää matkailun aiheuttamaa ympäristörasitusta.

Tallinna on houkutteleva lähimatkakohde suomalaisille. Laivamatka lahden yli taittuu muodollisuuksineen alle kolmessa tunnissa ja Viroon liikennöivät laivayhtiöt panostavat aidosti päästöjen vähentämiseen sekä kannustavat myös asiakkaitaan vastuullisiin tekoihin.

Vuonna 2018 Helsinki–Tallinna-reitillä matkusti kaiken kaikkiaan 8,8 miljoonaa matkustajaa, ja yöpymisen Tallinnassa sisältäneitä matkoja tehtiin noin miljoona. Tilastoista kuitenkin selviää, että sekä suomalaisten matkailijoiden että heidän yöpymistensä määrä Tallinnassa on laskenut selvästi huippuvuodesta 2016.

Muutos on havaittu myös Viron matkailutoimistossa.

Sekä Visit Estonia että Visit Tallinn ovat kääntäneet katseensa takaisin suurimmalle markkina-alueelleen eli Suomeen.

Siemenleivistään tuttu Muhu Pagarid on lähtöisin Muhun saarelta ja laajentanut mm. Tallinnaan ja Tarttoon. Tuotteet valmistuvat aina myymälän yhteydessä olevassa leipomossa. Kuvan ruisleipälastut ovat suosittuja tuliaisia.

Laivayhtiöt vastuullisen matkailun etulinjassa

Merenkulkualan keskeisimpänä tavoitteena on jo vuosia ollut merenkulun päästöjen vähentäminen ja koko alan kehittäminen entistä ympäristöystävällisempään suuntaan. Tämä näkyy korostetusti Itämeren matkustajaliikenteessä, missä kaikki kolme Tallinnaan liikennöivää yhtiötä ovat ottaneet vastuullisen merenkulun osaksi strategiaansa.

Teknisinä innovaatioina ovat muiden muassa nesteyteyn maakaasun eli LNG:n käyttö, koneiden tuottaman hukkalämmön kierrätys hyötykäyttöön sekä polttoaineen kulutusta vähentävä potkuriteknologia ja roottoripurjeet.

Matkustajille näkyviä käytännön tekoja, jotka kannustavat vastuullisuuteen ovat esimerkiksi MSC-sertifioidut kalat ja äyriäiset. Jokainen varustamo pyrkii myös kaikin tavoin ruokahävikin minimoimiseen, mistä ehkä näkyvin muoto on noutopöydän annospalojen pienentäminen.

Lisäksi varustamot tukevat Itämeren suojelutyötä huomattavilla summilla vuosittain.

Suomelaiset varustamot ovat tehneet pitkäjänteistä ympäristötyötä jo vuosikymmenten ajan. Laivoilla on panostettu mm. kierrätykseen ja tehokkaaseen jätteiden käsittelyyn. M/S Viking Grace on maailman ensimmäinen matkustaja-autolautta, joka kulkee nesteytetyllä maakaasulla LNG:llä. Laivaan asennettu korkea ”masto” on roottoripurje, joka vähentää polttoaineen kulutusta jopa kymmenen prosenttia. (Kuva: Viking Line)

Keskikaupungin ulkopuolelle

Tallinna tarjoaa jatkuvasti uutta koettavaa rutinoituneellekin matkailijalle. Tällä hetkellä pinnalla ovat boheemi Kalamaja kahviloineen ja pienine myymälöineen, jatkuvasti uusiutuva Telliskiven luova keskus sekä kehittyvä Noblessnerin alue.

Kalamajan historia ulottuu keskiajalle, jolloin siellä asui kalastajia, satamalaivureita ja luotseja. Se on siis yksi Tallinnan vanhimpia asuinalueita. Sittemmin Kalamajasta kasvoi kehittyvä teollisuusalue, mutta toisen maailmansodan jälkeen se pääsi neuvostoikeen alla pahoin rapistumaan.

Kalamajan potentiaali löydettiin uudestaan 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla, ja viimeisen 10 vuoden aikana alue on noussut uuteen kukoistukseen.

Yksi suosikkejani Kalamajan alueelta ovat Balti Jaam Turg eli rautatieaseman tori. Etenkin kauppahallin marja- ja vihannestori ovat vertaansa vailla, ja hallin toisen kerroksen panimoravintolan Humalakodan terassilta avautuu seesteinen näkymä kohti vanhaakaupunkia.

Kivenheiton päässä Asemantorilta sijaitsee Telliskiven luova keskus täynnä katutaidetta ja ajanviettomahdollisuuksia. Entisessä tehdaskiinteistössä on kiinnostavien ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi käsityö- ja designmyymälöitä, konserttipaikkoja ja jopa oma radioasema.

Telliskiven uusi vetonaula on kesän aikana avautuva Fotografiska-museo ja julkkiskokki Peeter Pihelin luotsaama ravintola kattoterasseineen.

Telliskiven alueella on kymmeniä katutaideteoksia. Tässä yksi näyttävimmästä päästä.
Ja tässä toinen.
Peeter Pihel ja Fotorafiska Tallinnan toimitusjohtaja Margit Aasmäe.

Noblessnerissa kotiaan pitävä Põhjalan uusi panimo on jokaisen Tallinnan-matkaajan koettava ainakin kerran. Laadullisesti Põhjala kuuluu eurooppalaisten pienpanimoiden terävimpään kärkeen, ja etenkin heidän tynnyrikypsytetyt pullotteet ovat oluiden kaviaaria. Alakerran myymälästä kannattaa ostaa muutama vahasinetillä varmennettu pullo mukaan, siellä ne ovat halvempia kuin missään muualla.

Noblessnerin satama-alueesta on kehittymässä arkkitehtoonisesti mielenkiintoinen kulttuuri- ja asuinalue. Huomio kiinnittyy välittömästi alueen punaisiin katulamppuihin, jotka muistuttavat muotokieleltään sataman nostureita. Nobblessnerissa on jotain samaa kuin sen vastarannalla Helsingin Kaapelitehtaan ympäristössä.

Noblessnerin satama-alueelle rakentuu tyylikkäitä asuintaloja. Punaiset satamanosturin malliset katuvalot tuovat alueelle telakkatunnelmaa.
Noblessnerissa on mahdollisuus levähtää purjeveneen muotoisilla penkeillä.

Kaupungin vihreät keitaat

Kadriorgin vehreä kaupunginosa huviloineen, suihkulähteineen, lampineen ja palatseineen on useimmille Tallinnan-kävijöille jo tuttu kohde, mutta silti se tarjoaa kerta toisensa jälkeen myös jotain uutta. Kesäisin kannattaa pakata piknik-kori täyteen herkkuja ja lähteä teemakierrokselle puistoon.

Miten olisi vaikka pienten puutarhojen Kadriorg tai veistosten Kadriorg?

Vähemmän tunnettu mutta yhtä vaikuttava puisto löytyy Piritasta Tv-tornin kupeesta. Tallinnan kasvitieteellinen puutarha käsittää kaiken kaikkiaan 8 500 kasvilajia, joista 6 500 on avoimessa puistossa. Myös tänne on mahdollista tulla vaikka päiväretkelle eväskorin ja viinipullon kanssa.

Sisällä kasvihuoneissa noin 2 000 kasvin ympäröimä polku on elämysmatka tropiikkiin ja aavikoille. Elämystä vahvistaa huoneissa elävät trooppiset linnut ja ainakin yksi punakorvakilpikonna.

Kasvitieteellinen puutarha on koko perheen vierailukohde, jonne kannattaa pyytää suomenkielinen audio-opas. Siitä selviää mielenkiintoisia yksityiskohtia eri kasvilajeista, kuten se, että Virossa kasvaa kaiken kaikkiaan 166 eri voikukkalajia.

Tallinnan kasvitieteellinen puutarha sijaitsee aivan TV-tornin kupeessa. Laajassa puistossa vierähtää vaikka koko päivä, Sisäänpääsy maksaa 5,50 €/aikuinen, 3,50 €/lapsi tai 10 €/perhe.
Trooppista polkua ympäröivät sadat tropiikin kasvit.
Kasvihuoneessa asuu ainakin yksi punakorvakilpikonna.
Korkeat kaktukset ovat majesteetillinen näky. Pääsyliput kasvitieteelliseen puutarhaan maksavat 5,50 € (aikuinen), 3,50 € (lapsi) tai 10 € (perhe).

Tallinnasta itään ja etelään

Vaikka Tallinna pysyy kärkikohteena, yhä suurempi osa Viron-matkoista suuntautuu itään ja etelään. Itä-Viron nähtävyydet sekä Etelän kaupunkikohteet kuten Tartto ja Viljandi nostavat profiiliaan etenkin automatkailijoiden keskuudessa. Heinäkuussa Tammenheimon Matkassa -blogi tarjoaa kesäisiä reittivinkkejä Itä-Viron pohjoisrannikolta Tarton kautta Viljandiin. Kannattaa pysyä kanavalla.

Share This:

SOPP Tampere avasi olutfestivaalien kesäkauden

Toukokuun puolivälin jälkeen pidetty Tampereen SOPP tarjosi maittavan kattauksen kotimaisten pienpanimoiden uusimpia oluita. Etenkin Tampereen seudun panimot olivat hyvin edustettuina.

Keskustorilta Ratinanniemen festivaalipuistoon siirtynyt SOPP Tampere keräsi kolmen päivän aikana liki 8 500 kävijää. Lukemaa voidaan pitää hyvänä, sillä sää oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen viileä.

– Uusi alue sopii meille oikein hyvin, sillä Keskustorille emme olisi mahtuneet. Tunnelma Ratinanniemessä on hyvä, ja tamperelaiset ovat ottaneet uuden festivaalipuiston omakseen, kertoi SOPP:n järjestäjä Pekka Kääriäinen.  

YLEISVAIKUTELMALTAAN uusi festivaalipaikka vaikutti toimivalta, joskin hiekkapohjainen tapahtuma-alue aiheutti syystäkin nurinaa.

Pyhäjärven kupeessa pyörivä puuskittainen tuuli vihmoi tuon tuosta hiekkapölyä tiskeille, hanoihin ja jäähdyttäjien kennostoihin, mistä syystä juomien suutuntuma saattoi paikoitellen olla tarkoituksettoman karhea. Lisäksi pesupisteiden ja vessojen ympäristöt liejuuntuivat nopeasti.

Kaatosateilta onneksi vältyttiin, mutta ensi kevääseen mennessä hiekkapohjalle olisi hyvä tehdä jotakin.

Panimoiden tarjonnasta leveimmän hymyn tuotti raumalaisen Linden Breweryn koko valikoima. Kaikki oluet olivat persoonallisia, vietteleviä ja virheettömiä. Linden on selvästikin löytänyt oman linjansa ja tehnyt työnsä huolella.

– Haluamme tuoda hyvät perusoluet takaisin. Täällä meillä on uutuutena edesmenneen Rauman Oluttehtaan reseptiin pohjautuva lager, olutmestari Mikko Lindén kertoo.

Linden Brewery on oiva esimerkki siitä, että olutkansan sydämiin pääsee parhaiten pitkäjänteisellä, intohimoisella ja huolellisella työllä, eikä esimerkiksi sosiaaliseen mediaan levitetyllä omakehulla, samassa paikassa uhriutumisella tai maksetuilla maailmanmestaruuksilla.

Ilo vaihtui nopeasti suruksi, kun huomasin Malmgårdin Panimon ja Saimaan Juomatehtaan asettuneen saman tiskin taakse. On surullista nähdä, kuinka julkisuudessakin puidut omistusjärjestelyt ja yhteistyö tulevat yhteisen tiskin kautta lihaksi ja rapauttavat ennen niin hyvämaineisen Malmgårdin brändiä.

– Tottahan me tiedämme, että Malmgårdin ja Saimaan brändejä arvostetaan eri tavalla. Mutta ei siitä sinällään ole haittaa, koska panimoilla on hyvin erilaiset kohdeyleisöt ja tuotantomäärät, tiskin takaa vakuuteltiin.

Vapautuneinta tunnelma oli Mallaskosken Panimolla, jonka tiskin takana olutkansaa viihdyttivät panimomestari Jyri Ojaluoma ja Servaalin Customer Lead Vesa Salminen. Mallaskosken mainioiden oluiden lisäksi herrat tarjoilivat Spirit of Mallaskoski -humalaviinaa, mikä houkutteli paikalle runsaasti kiinnostunutta yleisöä.

TAMPEREEN SEUDUN panimot olivat mukana tapahtumassa laajalla rintamalla johtotähtenään Panimoravintola Plevna.

– Plevna edustaa sellaisia perinteisiä arvoja, jotka vielä nousevat arvoon arvaamattomaan, runoili festivaalitunnelmasta nauttiva panimomestari Sam Viitaniemi.

Viitaniemen mielestä oluen tärkein ominaisuus on kauneus, sillä ”ihminen juo aina ensin silmillään”. Siksi oluen tulee olla ennen kaikkea näyttää hyvältä, vasta sitten tulevat muut ominaisuudet kuten maistuvuus ja terveellisyys.

Samasta syystä uusista oluttyyleistä puhuttaessa Brut IPA kiinnostaa panimoveteraania enemmän kuin New England IPA.

– Neipaa emme tule ikinä tekemään, Viitaniemi sihahteli.

Nokian Panimon tiskin takana toimitusjohtaja Matti Heikkilä esitteli uutta Keisari One-off Bavarian Orangea. Kyseessä on appelsiininkuorella maustettu kölsch-tyyppinen pintahiivaolut.

Maistuva uutuus, joka toteuttaa hyvin nokialaista missiota siitä, että janostakin voi tehdä nautinnon.

Tarjolla olisi ollut myös suomalaisten panimo-ja olutnaisten yhdessä panema Go Girl Go NEIPA, mutta hanasta ei kovasta yrityksestä huolimatta tullut muuta kuin vaahtoa.

– Ollaan laskettu sitä hanasta varmaan yli 10 litraa, mutta ei tästä vaan mitään tule, Heikkilä tuskaili.

PUHTAIDEN MAKUJEN ja luonnonmukaisten maltaiden nimeen vannova ja etenkin brittityylin kanssa meritoitunut Lempäälästä tuleva Nordic Brewery esitteli festivaalilla ensimmäiset hapanoluensa.

Kiinnostavaa, mutta päädyin silti aluksi Brut IPAan, muotityyliin, jonka vain ani harva oluentekijä taitaa hyvin.

Panimoyrittäjä Joonas Koivisto toppuutteli odotuksia rujon rehelliseen tyyliin.

– Olen itse maistanut paljon pahempia mutta myös parempia brut ipoja.

Yhtä kaikki, oluessa on miellyttävän öljyinen suutuntuma, kevyt runko ja aromikkaan kuiva maku.

Sitten ne happamat. Samaan pohjaan tehdyt Citrus ja Raspberry Sourit ovat kesäisiä ja virheettömiä hapanoluita, joiden maustamiseen käytetyt sitruunat ja tuoreet vadelmat toistuvat puhtaan raikkaina tuoksusta jälkimakuun. Hyviä oluita kumpainenkin, mutta hieman rotevampi kuivahumalointi tekisi niistä vielä parempia.

Matka jatkui vuonna 2016 perustetun Kaleva Brewing Companyn tiskille. Nimensä mukaisesti panimo valmistaa olutta Kalevan kaupunginosassa kivenheiton päässä Tampereen keskustasta. Julki tuotuna tavoitteena on saada oluiden laatu samalle tasolle Suomen ja maailman huippupanimoiden kanssa.

Olutmestari Juha Sorsan filosofiana on tehdä raikkaita ja juotavia arkioluita. Panimon kaikkien perustajien, joita Sorsan lisäksi ovat Juha Kannisto ja Mika Koro, taustat ovat tiukasti baaritiskin takana.

– Käymme edelleen töissä olutravintoloissa, joten tamperelaisten juomamaku on meillä hyvin hanskassa. Siksi oluen juotavuus on meille keskeinen arvo, Juha Sorsa kertoi.

Uusin paikallinen tuttavuus festivaalilla oli Narvan Kyläpanimo, jonka kotipaikka ei suinkaan sijaitse Viron itärajalla vaan Vesilahden Narvan kylässä, noin 40 kilometriä Tampereelta etelään. Kotiolutpohjalta ponnistava panimo on tuonut uutta vipinää ja innostusta 4 400 asukkaan Vesilahden kuntaan.

Narvan Panimon oluista etenkin belgityylinen appelsiininkuorella maustettu vehnäolut Narvan Lento oli miellyttävän kevyt ja hedelmäinen kesäolut.

Edellä mainittujen lisäksi Tampereen SOPP-tapahtumassa oli tamperelaisista mukana Pyynikin Käsityöläispanimo, jonka tarjonta on minua harvemmin säväyttänyt. Tällä kertaa annoin mahdollisuuden panimoväen suosittelemalle Ruislagerille, mutta valitettavasti oluessa oli isoja ongelmia sekä tasapainoisuudessa että teknisessä laadussa. Tuntuvat olevan Pyynikin helmasyntejä molemmat.

SEURAAVAN KERRAN SOPP rantautuu Kuopioon kesäkuun alussa. Heinäkuussa festivaali järjestetään Lahdessa ja Helsingissä, elokuussa on Turun ja Oulun vuoro.

Share This: