Eleganssia ja huumorin kukkaa – Viinien lahjapakkauksissa näkyy ajan henki

Tämän vuoden jouluviinien lahjapakkauksissa on talvista tunnelmaa, tähtisumua, mustaa eleganssia ja klassista tyylikkyyttä sekä rumuuden hauskuutta.

Monet tutut klassikot kuten MUMM Gordon Rouge Brut, Wolfberger Crémant D’Alsace Brut ja Laroche Petite Chablis, vain muutamia mainitakseni, on puettu joulun kunniaksi uusiin kääreisiin. Kuusen alla nämä värimaailmaltaan ja ulkoasultaan juhlavat pakkaukset korostavat entisestään vuoden tärkeimmän juhlapäivän arvokkuutta.

Toisesta ääripäästä löytyvät kylmät talvimaisemat ja leikkisät joulukuosit. Rohkeimmat kausiöverit iskee pöytään rumista villapaidoista innoituksensa saanut glögimäinen The Ugly Glühwein.

SAMPPANJA kruunaa juhlan kuin juhlan, se toimii varpajaisista hautajaisiin ja kalenteripyhät siinä välissä. MUMM Gordon Rouge Brut (39,98 €) on kuluttajalle helposti lähestyttävä perussamppanja; tasapainoinen ja raikkaan hedelmäinen. Porche Design Studion kanssa suunniteltu kiiltävän hopeinen lahjapakkaus hurmaa linjakkuudellaan ja jouluisella värimaailmallaan.

Toinen mainio vaihtoehto laadukkaaksi kuohuviinilahjaksi on Wolfberger Crémant D’Alsace Brut (14,38 €). Kuiva, hedelmäinen ja raikkaan hapokas juoma, jonka hinta-laatusuhde hakee vertaistaan. Lahjapakkauksessa trendikäästä musta-kultayhdistelmästä rakentuu viinipullo, josta kuplat nousevat tähtinä taivaalle.

VALKOVIINEISTÄ Laroche Petit Chablis (18,98 €) sopii mainiosti jouluaterian aperitiiviksi tai kalaruokien seuraan. Myös tässä lahjapakkauksessa toistuu vuoden trendikkäin mustan ja kullan yhdistelmä, joka jatkuu lisäksi ikkunan kautta pullon etiketissä.

Chablis-alueen Kimmeridge-maaperä tuottaa maailman hienointa valkoviiniä. Laroche-viinitalo on perustettu Chablis’n kylän sydämessä sijaitsevan l’Opédiencerie-nimisen luostarin paikalle, jonka munkit valmistivat viiniä jo 1100 vuotta sitten. Vuonna 2014 Domain Laroche palkittiin IWSC-kilpailussa parhaana ranskalaisena viinintuottajana.

Laroche Petit Chablis on maultaan kuiva ja raikas, kukkainen ja sopivan hapokas. Siinä on aistittavissa limettiä, viheromenaa, yrttisyyttä sekä mineraalisuutta.

PUNAVIINEISSÄ on valinnanvaraa sekä rypäleissä että lahjapakkauksissa. Erinomainen valinta hyvän viinin ystävälle on esimerkiksi viileän ilmaston chileläinen Leyda Single Vineyard Las Brisas Pinot Noir (14,90 €), joka sai täydet viisi tähteä Viinistä viiniin -kirjassa. Viini on käynyt terästankeissa, minkä jälkeen sitä on kypsytetty vielä 10 kuukautta ranskalaisessa tammessa.

Lahjapakkauksessa pullosta muodostuu tähdin, lumihiutalein ja palloin korosteltu joulukuusi, minkä kätköissä keskitäyteläinen ja kypsän marjaisa viini odottaa pääsyään joulupöytään.

QP Organic (15,49 €) on täyteläinen ja tumman marjaisa Tempranillo-rypäleestä valmistettu moderni Rioja-luomuviini. Tumma ja mehevä marjaisuus kestää tuoksusta pitkään jälkimakuun. Viini on upea kumppani täyteläisille liharuoille tai robusteille pataruoille. Musta-kultaisessa lahjapakkauksessa on tähtiä, joulupalloja ja lentäviä poroja. Merry Christmas -teksti korostaa viinin joululahjapotentiaalia.

Viña San Pedron viinitalon perustamisvuotta ja yli 150-vuotista historiaa kunnioittavan 1865 Single Vineyard -sarjan Cabernet Sauvignon (16,88 €) tulee aurinkoisesta Maipon laaksosta. Täyteläisessä ja runsaan hedelmäisessä viinissä on silkkiset tanniinit, ja sitä voi suositella esimerkiksi juhlapöydän riistalle ja pitkään kypsyneille juustoille.

Tämä Decanter-lehdessäkin ”Highly recommended” -maininnan saanut viini on pakattu arvonsa mukaisesti näyttävään laatikkoon, jota koristaa juhlava punainen nauha.

Riojalainen Barón de Ley Reserva (16,98 €) on niin ikään saanut ansaittua huomiota Decanter-lehdeltä, joka valitsi sen parhaaksi riojalaiseksi vuonna 2015. Syvän rubiininpunainen, keskitäyteläinen ja runsas viini on valmistettu valikoiduista vuonna 1985 istutetuista Mendavian tarhan Tempranillo-rypäleistä ja sen on annettu kypsyä amerikkalaisissa tammitynnyreissä 20 kuukauden ajan sekä vielä pulloissa kaksi vuotta ennen myyntiä.

Lahjapakkaus on kuin viini itse: moderni ja samalla perinteitä kunnioittava. Lahjalaatikon kyljessä pohjoinen talvimaisema loistaa kirkkaan tähtitaivaan alla.

MAKEA JA GLÖGIMÄINEN The Ugly Glühwein (10,98 €) on tarttunut viime vuosina räjähdysmäisesti yleistyneeseen ruma villapaita -ilmiöön. Kuusen alla pullo kaikessa rumuudessaan vangitsee katseen ja herättää varmasti keskustelua.

The Ugly Glühwein istuu jouluun kuin mummo lumihankeen, se on mitä virkistävin vaihtoehto perinteiselle glögijuomalle ja erinomainen osoitus siitä, että rumassakin pullossa voi olla hyvä viini.

Share This:

TOM OF FINLAND JA LATTEA LANSEERAUS

Helsinki Pride -viikolla järjestetty Tom of Finland OUTstandingRED -viinin lanseerausjuhla latistui homobaarin kantisbileiksi.

KUTSU UUDEN Tom of Finland -punaviinin lanseerausjuhlaan tuli viinitukkuri Norex Selected Brandsilta jo hyvissä ajoin ennen kesäkuun puoliväliä. Kutsussa luvattiin, että Pride-huumaa henkivä juhla ei jätä ketään kylmäksi.

Toisin kävi.

Juhla järjestettiin helsinkiläisessä yökerho Herculeksessa, jossa se latistui kanta-asiakkaiden ryyppyjuhlaksi teemalla: ”Tänään tarjolla ilmaista punkkua, tervetuloa!”

Odotettu lanseerausjuhla latistui muutamaan lasiin anonyymiksi jäänyttä punkkua.

TAITEILIJA TOUKO LAAKSONEN (1920–1991) nousi kulttimaineeseen Yhdysvalloissa 1950-luvulla, ja sittemmin hänen piirroshahmonsa merimiehistä, moottoripyöräilijöistä, tukkijätkistä ja nahkamiehistä loivat maailmanlaajuisen stereotypian maskuliinisista homomiehistä.

Laaksonen, taiteilijanimeltään Tom of Finland, alkoi saada arvostusta myös kotimaassaan 1990-luvun alussa, kun hänen piirroksiaan esiteltiin ensi kertaa suomalaisille helsinkiläisessä Muu-galleriassa.

Maailmankuulun Tom of Finlandin henkilöllisyys selvisi suomalaisille vasta hänen kuolemansa jälkeen, sillä Laaksonen teki uransa salassa jopa lähisukulaisiltaan.

Vuonna 1956 Laaksonen lähetti piirustuksiaan yhdysvaltalaislehteen Physique Pictorial, joka julkaisi kuvat nimimerkillä ”Tom of Finland”. Tämä noudatti lehden yleisiä nimikonventioita: muita taiteilijoita olivat muun muassa ”Bruce of Los Angeles” ja ”Spartan of Hollywood”. Laaksonen itse ei kokenut millään tavoin edustavansa Suomea.

TAKAISIN LANSEERAUKSEEN. Tom of Finland -brändätyn viinin maailmanensi-ilta on tapaus, johon todella kannattaisi panostaa. Oli surullista katsella, kuinka yhden yökerhon bisnes asetettiin viinin ansaitseman kulttuuri- ja media-arvon edelle.

Viini, josta kirjoitin myös Shaker-lehden blogiin, olisi ansainnut parempaa. Paljon parempaa.

Miksi sitten kävi niin kuin kävi?

Olen vuosien varrella ollut useissa Norex-alkoholitukkurin järjestämissä tilaisuuksissa. Kokemusteni perusteella Norex todella taitaa markkinoinnin, ja tilaisuudet ovat olleet järjestelyiltään viimeiseen piirtoon asti onnistuneita.

Onnistuneen lanseerauksen kannalta tärkeää on, että tuotteet ovat hyvin esillä, eivätkä lopu kesken ennen tilaisuuden ilmoitetun kestoajan. Lisäksi ohjelman tulee selkeästi tukea esiteltävää tuotetta, mutta samalla sen pitäisi olla yllätyksellistä ja elämyksellistä. Kokonaisuuden kruunaa huippuunsa viimeistelty, tehokas ja ystävällinen palvelu.

Nyt mentiin metsään että rytisi!

Metsään mentiin että rytisi. Kovin montaa ehjää tai loppuun asti ajateltua osaa tilaisuuden järjestelyistä oli vaikea löytää.

OLETAN TÄMÄNKERTAISEN pannukakun johtuvan siitä, että vastuuta järjestelyistä oli ulkoistettu liikaa Hercules-yökerholle. Ilmeisesti juuri se aikaansai standardien tippumisen myötähäpeän ja kotikutoisen örveltämisen tasolle.

Ensinnäkin, tilaisuuden juontanut Mega-Paula oli, anteeksi vaan, kuin halpa muovinen kopio tunnetusta laulajasta, eikä hahmo liittynyt lanseerattavaan tuotteeseen millään tasolla. Palvelu tiskin takana oli sekin kuin suoraan neuvosto-virolaisesta kaljakuppilasta; tahmeaa, hidasta ja hymytöntä.

Viinikin loppui kesken – tai tarkkaan ottaen se laitettiin maksulliseksi reilu puoli tuntia ennen kutsuvierastilaisuuden päättymistä.

Illan harvoja valopilkkuja olivat energinen plokkari Arnold Oksmaa sekä Skandinavian Hunks, joka pelasti tasapaksulla esityksellään mitä pelastettavissa oli, mutta heidänkin potentiaalinsa jätettiin suurelta osin hyödyntämättä.

Hunksit olisivat voineet esimerkiksi kiertää ravintolassa Tom of Finland -tyylisissä kostyymeissaan täyttäen vieraiden laseja. Tällöin myös tarjottava tuote olisi ehkä jäänyt juhlakansan mieliin.

Skandinavian Hunks -ryhmä ei riittänyt pelastamaan lanseerausjuhlaa täydelliseltä katastrofilta. Toivottavasti seuraavalla kerralla onnistutaan paremmin.

Share This:

ONNELLISEN ELÄMÄN TAITTINGER

VUONNA 1734 PERUSTETTU Taittinger [lausutaan: tɛ.tɛ̃.ʒe] voi ylpeydellä sanoa olevansa yksi maailman vanhimmista samppanjataloista, edellään ainoastaan Philipponnat (1522), Gosset (1584), Ruinart (1729) ja Chanoinen Frères (1730).

Alkujaan talo tunnettiin nimellä Fourneaux perustajansa Jacques Forneaux’n mukaan, mutta nimettiin uudelleen 1932 Pierre Taittingerin ostettua tilan.

Champagne Taittingerin juuret ulottuvat vuoteen 1734 (joissain lähteissä mainitaan 1732), mikä tekee siitä yhden maailman vanhimmista samppanjataloista.

Vuodesta 1945 vuoteen 1960 talon johtajana toimi Pierren kolmas poika Francois, jonka kaudella Taittinger osti Ranskan vallankumouksen aikaan tuhoutuneen 1200-luvulta peräisin olevan St. Niçaissen luostarin rauniot ja rakensi maanalaisen kellariverkostonsa tälle historialliselle paikalle.

Francois’n kuultua tapaturmaisesti vetovastuuseen astui hänen veljensä Claude, joka johti taloa peräti 45 vuotta aina vuoteen 2005. Clauden ansioiksi lasketaan Taittingerin brändin nostaminen maailmanmaineeseen ja suurien samppanjan valmistajien joukkoon.

Heinäkuussa 2005 Taittinger vaihtoi omistajaa, kun amerikkalainen pääomasijoittaja Starwood Capital Group osti perheyrityksen. Vaihdos oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä Pierre Taittingerin pojanpoika Pierre-Emmanuel lunasti tilan takaisin 660 miljoonan euron kauppahintaan.

Nykyään Taittinger on tuotantomäärällä mitaten maailman seitsemänneksi suurin samppanjan valmistaja, ja Pierre-Emmanuelin molemmat Clovis ja Vitalie työskentelevät yrityksessä.

Minulla oli suuri ilo tavata Vitalie Taittinger. Yksi niistä hetkistä ja kohtaamisista, jotka eivät kai milloinkaan unohdu.

TOUKOKUUSSA HELSINGISSÄ järjestettiin kupliva Taittinger-iltajuhla, johon myös minulla oli suuri ilo osallistua. Juhlan järjestelyistä vastasi Taittingerin maahatuoja Social Wines ja sitä emännöi suuri samppanjan ystävä Mirva Saukkola.

Itseoikeutettuna kunniavieraana paikalla oli Vitalie Taittinger.

Pörssi-ravintolassa pidetyssä tilaisuudessa oli tarjolla viittä eri samppanjaa, joista oma suosikkini oli Brut Prestige Rosé, tyylikäs, monivivahteinen ja reilusti punaisia marjoja aromeiltaan muistuttava pienikuplainen herkku.

Omasta mielestäni laadukas rosésamppanja on ehkä kaikkein juhlavin ja monikyttöisin viini. Se sopii yhtä lailla kesän lämpöön kuin talvisiin pakkasiltoihin, seurusteluun ja ruokapöytään. Kesällä Taittinger Rosé on on omiaan esimerkiksi punalihaisen grillatun kalan seuraan.

Olen aiemmin valottanut suhdettani muun muassa Bollinger-samppanjaan, jonka kanssa olemme päässeet molemminpuoleisen ystävyyden tasolle. Viimeisen parin vuoden aikana kuitenkin myös Taittinger muutaman muun laatusamppanjan ohella on tullut minulle huomattavan läheiseksi.

Taittinger Brut Prestige Rosé. Moniulotteinen, elegantti tuoksu on täynnä kypsää marjaisuutta, puolukkaa, punaherukkaa, mansikkaa. Maku on kuiva ja täydellisesti linjassa tuoksun kanssa. Viinissä on lisäksi mausteisen yrttisiä ja mineraalisia vivahteita. Pienet kuplat korostavat hapokkuutta, joka tuo viiniin sille ominaista ryhdikkyyttä, raikkautta ja mineraalisuutta. Jälkivaikutelma on rapsakka, marjainen, kirsikkainen ja aavistuksen yrttinen.

SAMPPANJASSA VIEHÄTTÄÄ sen perinteet, historia ja siihen liittyvät monet kuplivat anekdootit. Mutta unohtaa ei sovi myöskään viinin valmistusta, joka vaatii paljon taitoa, kokemusta ja käsityötä.

Laadun kannalta tärkeintä on cuvée eli sekoitus. Niin sanotut perussamppanjat ovat valmistajiensa käyntikortteja, ja vaatii todellista taitoa valmistaa vuodesta ja satokaudesta toiseen tasalaatuisia sekoituksia, joissa jokaiselle talolle tyypilliset nyanssit pysyvät muuttumattomina.

Jokainen samppanjapullon avaaminen on aina elämys, olettaen että viini pullossa ei ole päässyt pilaantumaan. Samppanjassa maistuu flavoreiden lisäksi tuhannet kuplivat muistot, mielikuvat, tunteet ja tarinat.

Siksi samppanjan kanssa on niin helppo olla onnellinen!

Hyvässä seurassa ja hyvän juoman äärellä on helppo olla onnellinen. Kuvassa ystäväni ja kollegani Mia Rouvinen. Taustalle tupsahti Sami Hyypiä vaimoineen.

Share This:

SILJA LINEN JUHLAMENU HENKII HISTORIAA

SILJA LINE täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Juhlan kunniaksi laivojen Tavolata-ravintoloihin on suunniteltu menneiden vuosikymmenten suosikkiannoksista inspiraationsa saanut neljän ruokalajin juhlamenu. Ateriakokonaisuuden täydentää suomalaisomisteisen Château Carsinin viinit.

Juhlamenun luomiseen ovat osallistuneet kaikkien neljän Silja Linen laivan keittiöpäälliköt ja hankkeen koordinaattorina on toiminut Tallink Siljan ravintolatoimen johtaja Matti Jämsen. Menu on tarjolla vuoden 2017 loppuun asti ja sen hinta viineineen on 87 €.

Silja Line 60 -juhlamenu syntyi yhteistyössä eri laivojen keittiöpäälliköiden kesken. Alkuruoka tulee Baltic Princessiltä, väliruoka Galaxylta, pääruoat Serenadelta ja jälkiruoka Symphonylta.

Silja Line 60 -juhlamenun suositusviinit tulevat yhtä lukuun ottamatta Bordeaux’sta Juha Berglundin perhetilalta. Château Carsinin valkoviinit ovat tyypillisesti kuivia ja raikkaan hedelmäisiä, punaviinit tasapainoisia, runsaita ja intensiivisiä. Jalohomeisista Semillon-rypäleistä valmistettu jälkiruokaviini Liuqoreaux on runsaan hunajainen sekä aprikoosinen – ja vuosikerrasta toiseen oma suosikkini.

NELJÄN RUOKALAJIN menu voi äkkiseltään tuntua oudolta, mutta siihen päädyttiin syystä että Itämerellä Silja Linen brändin alla seilaa neljä laivaa. Näin ollen jokaisen keittiöpäällikön käden jälki pääsee menussa esiin.

– Menun kautta pääsin touteuttamaan myös toisen unelmani eli yhdistämään tähän juhlakokonaisuuteen suomalaiset viinit, kertoo hanketta koordinoinut Matti Jämsen.

Yksi poikkeus viinivalintoihin oli pakon sanelema, sillä sokeria ja etikkaa sisältävä alkuruoka kaipasi rinnalleen ehdottomasti puolikuivan, raikkaan hedelmäisen  rieslingin. Koska ateria koostuu suurelta osin klassikoiksi muodostuneista annoksista, perinteikäs saksalainen Müllheimer Sonnenlay Riesling Zeppelin oli luonteva valinta alkuruoan makupariksi.

Tallink Siljan ravintolatoimen johtaja Matti Jämsen toimi juhlavuoden menun koordinaattorina. ”Kun ajattelin Silja Linen upeaa historiaa niin unelmoin alusta asti, että voisimme yhdistää menuun suomalaisen Juha Berglundin ohjastaman legendaarisen Château Carsinin tilan ainutlaatuiset viinit”, Jämsen kertoo.

CHÂTEAU CARSININ ja Silja Linen yhteistyö on sekin ottanut ensi askeleensa jo 1990-luvun alkupuolella Juha Berglundin saatua viinintuotantonsa käyntiin. Vain pari vuotta aikaisemmin Siljan laivastoon olivat ilmestyneet maailman suurimmat autolautat Silja Serenade ja Silja Symphony.

Itämeren rannoilla puhalsivat uudet tuulet. Neuvostoliitto oli romahtanut omaan mahdottomuuteensa ja Baltian maat itsenäistyivät kukin vuorollaan. Suomessa Esko Ahon hallitus kirjasi ohjelmaansa, että EY-jäsenyys olisi joskus tulevaisuudessa mahdollinen.

Verovapaa matkustajatuonti oli edelleen voimakkaasti säädeltyä; täysi-ikäinen matkustaja sai tuoda ilman tullia vain litran väkeviä ja kaksi litraa viinejä. Tax Free -myymälöihin alkoi ilmestyä asiakasystävällisiä kolmen viinipullon laatikoita.

– Yksi ensimmäisistä Siljan myymälöihin tulleista kantokahvallisista laatikoista tuli meiltä. Tuolloin elettiin vuotta 1992, ja kirjoitimme laatikkoihin tekstin ”Makunautintoja ensimmäisessä polvessa jo vuodesta 1990.”, Juha Berglund muistelee.

Nykyään Château Carsin tunnetaan maailmalla etenkin ranskalaisittain poikkeuksellisesta sauvignon gris -rypäleestä, joka on monin verroin haasteellisempi viljeltävä kuin isoveljensä sauvignon blanc. Berglundin mukaan sauvignon gris on lajikkeena kuin ”huonosti koulutettu kersa, joka tuottaa vain murto-osan siitä viinimäärästä, mitä tavoitellaan normaalisti”.

Sauvignon Gris on rypäleenä kalapääruoan L’Etiquette Grise -valkoviinissä.

Château Carsinin isäntä Juha Berglund on pitänyt viinitilaa Ranskan Bordeaux’ssa jo vuodesta 1990.

MENUN ALOITTAVA Reindeer eli Riimiporoa Sallasta ja marinoituja kasviksia on löytänyt innoittajansa Silja Linen laivastossa vuosina 1981–90 liikennöineen M/S Finlandian keittiöstä, jonka á la carte -listalla tarjottiin riimihirveä.

M/S Baltic Princess -aluksen keittiöpäälliköt Riku Alho ja Harri Salo ovat onnistuneet tuomaan 35 vuoden takaisen annoksen nykypäivään sekä puhtaaseen Lapin luontoon. Päivityksessä tosin hirvi on vaihtunut poroon ja lakka-vinaigretteen.

REINDEER – Riimiporoa Sallasta ja marinoituja kasviksia

Väliruokana tarjottava Mushrooms – Kauden sieniä ja rakuunaa on puolestaan M/S Galaxyn Tony Bomanin ja Eddy Brihedin käsialaa. Nimensä mukaisesti annoksen koostumus elää vuodenaikojen rytmissä. Maistamassani annoksessa oli metsäherkkusieniä, luhtasientä ja kuningasosterivinokasta sekä parmesaanivaahtoa ja hillottua punasipulia.

MUSHROOMS – Kauden sieniä ja rakuunaa

Pääruokavaihtoehtoina valittavissa ovat Kuhaa Walewska tai vasikasta tehty Oskarin leike. Molemmat ovat syntyneet M/S Silja Serenaden Heikki Härmän ja Juha Tammisen yhteistyönä.

Walewska – Kuhaa Walewska, katkarapua ja perunaa kunnioittaa vanhoja klassikkoannoksia, jotka ovat vierailleet ruotsinlaivojen listoilla aika ajoin. Lisukkeena on käytetty Duchesse-perunaa sekä laivaympäristöön niin olennaisena osana kuuluvaa katkarapua. Moderni klassikko viimeistellään juustokastikella, herkkusienillä ja tryffelillä.

WALEWSKA – Kuhaa Walewska, katkarapua ja perunaa

Vasikanleike eri muodoissaan on sekin viihtynyt ruokalistalla läpi vuosikymmenten. Laivamatkailuihin kiinteästi kuuluvaa gastronimista historiaa kunnioittaen vasikka tuodaan nyt lautaselle alkuperäisessä muodossaan Oskarin leikkeenä lisukkeinaan parsaa, hummeria ja bearnaisekastiketta.

OSCAR – Oskarin leike vasikasta, hummeria ja parsaa

M/S Silja Symphonyt keittiötiimi Jyrki Tulkki ja Jonas Niklasson ovat loihtineet aterian päätteeksi klassikoiden klassikon 1880-luvun Ranskasta, Stéphanie ja Caroline Tatinin mukaan nimensä saaneen tarte tatinin.

Jyrki Tulkin mukaan jälkiruoan pääraaka-aineena omena on luonnollinen valinta ja se sopii yhtä lailla suomalaiseen kuin ruotsalaiseenkin ruokaperinteeseen. Keskeistä annoksen onnistumisen kannalta on oikea omenalajike, jonka tulee olla sekä hapokas että kiinteä.

Jälkiruokaviini Liuqoreaux 2010 tulee Cadillacin alueelta Bordeaux’sta. Intensiivisen makea, jalohomeisesta Semillon-rypäleestä tehty viini on herkullinen yhdistelmä jälkiruoalle ja mainio lopetus aterialle.

TARTE TATIN – Karamellisoitua omenaa ja vaniljajäätelöä
SILJA LINE 60 VUOTTA -JUHLAMENU
Tavolata-ravintoloissa 1.4.–31.12.2017
Hinta 87 € (59 € ilman viinejä)

Share This:

PORTUGALIN VIINIEN LUMOISSA

SAIN ÄSKETTÄIN VIERAILUKUTSUN Portugalin Suomen-suurlähettilään residenssiin Helsingin katajanokalle, missä Honeyhill Wines Oy järjesti portugalilaisten viinien tastingin.

Portugalin, kuten myös naapurimaa Espanjan, historia viinimaana on pitkä. Iberian niemimaalla viljeltiin viiniä jo kaksituhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Viininviljely on tuonut merelliselle Portugalille vaurautta, mikä yhdessä löytöretkien kanssa loi pohjan maan kehitykselle siirtomaa-ajan suurvallaksi.

Nykyään Portugali tunnetaan erityisesti portviinistä, madeirasta ja vihreästä viinistä eli Vinho Verdestä.

Porton ja Espanjan rajan välissä viljeltävää Vinho Verdeä vietiin ulkomaille todistettavasti jo keskiajalla.

Mutta viinimaana Portugali on paljon muutakin. Esimerkiksi Bairradan alue on tunnettu punaviineistään, jotka valmistetaan lähes yksinomaan paikallisesta Baga-lajikkeesta. Alentejon aluetta kutsutaan puolestaan Portugalin Kaliforniaksi maaperänsä ja välimerellisen ilmastonsa johdosta.

INTIIMISTÄ TASTINGISTA tarttui muistivihkooni muutama tärppi persoonallisia viinejä sekä Alkostakin saatava portugalilainen seitsemään kertaan tislattu Muigin-gin.

Vaikka Portugali on jäänyt kuohuviinin tuottajana syvälle naapurimaansa Espanjan varjoon, Távora-Varosan alueelta peräisin oleva Malvasia Fina -rypäleestä valmistettu Raposeira Super Reserva Blanc de Blancs Bruto osoittautui persoonalliseksi tervetuliaismaljaksi. Viini on Alkon valikoimissa (14,90 €) ja se sopii mainiosti puheenaiheeksi ja tunnelman kohottajaksi kevään juhliin.

Biodynaaminen Casa de Mouraz Encruzado (18,30 €) -valkoviini on täsmävalinta voimakkaille kalaruoille ja toimii myös vaaleiden liharuokien seurassa. Encruzado-lajikkeesta valmistetusta viinistä löytyy eksoottista hedelmäisyyttä, mausteisuutta ja yrttisyyttä.

Punaviineistä suurimman vaikutuksen teki Conceito Bastardo Red 2015 (24,30 €); elegantti ja puhdas viini, jossa hienostuneet tanniinit. Aromiprofiilista löytyy kypsiä punaisia marjoja, kirsikkaa sekä karpaloa. Monipuolinen seurusteluviini romanttisiin illanistukaisiin.

SITTEN SIIHEN GINIIN. Seitsemään kertaan tislattu täydellisen pehmeä 40-prosenttinen MuiGin vie ajatukset löytöretkiin, merenkulkuun ja Portugalin suurvalta-aikaan. Ginin resepti on peräisin vuodelta 1873 ja se sisältää katajanmarjan lisäksi muun muassa appelsiininkuorta, rosmariinia, kanelia, lakritsijuurta, mandariinia sekä mantelia.

MuiGin on aromaattinen super-premium-luokan gin, joka voidaan nauttia kuivana ja huoneenlämpöisenä tai laadukkaalla tonic-vedellä laimennettuna. MuiGin on saatavissa Alkosta hintaan 45 € / 0,70 l.

Share This:

ONNEA FRESITA!

TÄNÄÄN MAALISKUUN 26. PÄIVÄNÄ tulee kymmenen vuotta täyteen siitä hetkestä, kun Original Fresita listautui Alkoon. Aidoista mansikoista tehty Fresita oli ensimmäinen merkittävä uutuus aromatisoitujen kuohuviinien ryhmässä ja sai aikaan todellisen Fresita-buumin.

Vuosikymmenen mittaan Fresita on kasvanut tyttömäisen raikkaasta kuohuvasta luonnollisen elegantiksi kuohuviiniksi, joka on vakiinnuttanut paikkansa juhlien tervetuliaisjuomana ja tunnelmanluojana. Se on ollut heti lanseerausvuodesta 2007 lähtien Suomen myydyin kuohuva.

Suomalaiset nauttivat Fresitaa toiseksi eniten maailmassa, vain Argentiinassa se on vieläkin suositumpaa.

Fresita oli ensimmäisiä kuohuviinejä, joilta tuli erillinen talvi/jouludesign.
Fresita oli ensimmäisiä kuohuviinejä, joilta tuli erillinen talvi/jouludesign.

FRESITA TULEE Chilestä ja sen aidot mansikat poimitaan käsin. Viini sisältää siis yksinomaan aitoja marjoja, ei keinotekoisia aromeja tai väriaineita. Suomeksi fresita-sana tarkoittaa mansikkaa.

Alkoholipitoisuudeltaan mieto (8 %) kuohuviini tulee viilentää ennen tarjoilua erityisen kylmäksi. Fresitan ideaali tarjoilulämpötila on 6–8 astetta.

Marraskuussa 2016 lanseerattiin uusi maku, aidoista mustikoista ja vadelmista valmistettu Fresita Blueberry & Raspberry. Fresita-tuoteperheeseen kuuluu 75 cl pullon lisäksi 37,5 cl pullokoko sekä kätevä 20 cl piccolo.

Fresita sopii täydellisesti myös mietojen drinkkien ja raikkaiden boolien raaka-aineeksi. Oma suosikkini on helposti ja nopeasti valmistettava, tilanteeseen kuin tilanteeseen sopiva Manfred, jossa maistuu mansikka, omana ja mango.

Fresita Blueberry & Raspberry lanseerattiin marraskuussa 2016. Muista huljutella Fresita-pulloa varovasti ylösalaisin, jotta marjasose ja kuohuviini sekoittuvat ennen tarjoilua.
Fresita Blueberry & Raspberry lanseerattiin marraskuussa 2016. Muista huljutella Fresita-pulloa varovasti ylösalaisin, jotta marjasose ja kuohuviini sekoittuvat ennen tarjoilua.
MANFRED (booli)

1 plo (0,5 l) De Kuyper Sour Apple
1 plo (0,75 l) Fresita-kuohuviiniä
1 tlk (1,0 l) Mangomehua

Koristeeksi mansikoita ja mangoa.

Laita kannuun tai kulhoon reilusti jäitä. Lisää joukkoon De Kuyper Sour Apple, Fresita ja mangomehu, sekoita. Koristele lopuksi mansikoilla ja mangolla.

Share This:

KAUDEN VIINIT KEVÄÄSEEN JA JUHLIIN

ALTIA ESITTELI lehdistölle kevään uutuuksia sekä täsmäviinejä pääsiäiseen ja parsakauteen. Tilaisuuden kruunasivat Louis Roederer Cristal Brut ja Bollinger La Grande Année -samppanjoiden uudet vuosikerrat.

Uutuuksista silmä tarttui räväkkään sateenkaaripulloon pakattuun True Colours Brut Cavaan. Kuiva, tyylikäs cava ihastuttaa kepeän tyylikkäällä makuprofiilillaan, jossa raikas hedelmäisyys, sitruksisuus ja mineraalisuus ovat hyvin tasapainossa. 14 kuukauden pullokypsytyksen ansiosta juomasta voi löytää myös paahteisia aromeja.

Sateenkaaren väreihin puettu cava on omiaan juhlistamaan esimerkiksi maaliskuun alussa voimaan astuvaa tasa-arvoista avioliittolakia. Heinäkuun alussa sateenkaaripullo on varmasti tuttu näky Helsinki Pride -puistojuhlassa.

Tärkeintä pullossa on kuitenkin sisältö, joka antaa hyvin vastinetta rahalle (11,99 €). True Colours Brut Cavan tuottaa laadukkaista cavoistaan tunnettu Sumarroca. Tässä tuotteessa perinteinen cavojen rypäletrio (Parellada, Xarello ja Macabeo) täydentyy ripauksella Chardonnayta.

Muita huomion arvoisia uutuusviinejä ovat keväinen puolikuiva Inception Blushing Rosé (9,99 €) sekä täysin kuiva litran kartonkitölkkiin pakattu luomuviini Finca Las Moras Organico Syrah Rose (9,99 €).

Sateenkaari on vanha toivon symboli. Sateenkaaren värit symboloivat erilaisuutta ja sen hyväksymistä, jokaisen elävän olennon välistä solidaarisuutta ja ystävyyttä. True Colours Brut Cavassa symbolin takaa, sateenkaaren tuolta puolen, paljastuu mainio kesäinen kuohuviini.
Sateenkaari on vanha toivon symboli. Sateenkaaren värit symboloivat erilaisuutta ja sen hyväksymistä, jokaisen elävän olennon välistä solidaarisuutta ja ystävyyttä. True Colours Brut Cavassa symbolin takaa, sateenkaaren tuolta puolen, paljastuu mainio kesäinen kuohuviini.

PÄÄSIÄISEN PIHVEJÄ, PAISTEJA, patoja ja muita liharuokia hyväilee vain parhaina satovuosina tuotettava legendaarinen Faustino I Gran Reserva (25,89 €). Viini on väriltään hienostuneen punainen ja kehittynyt. Keskitäytetäinen maku on aromaattinen ja voimakas, mutta samalla pehmeä ja samettinen. Aromeissa löytyy muun muassa kirsikkaa, karpaloa, viikunaa, mausteita ja nahkaisuutta

Riojalaisen Faustinon etikettejä koristaa Rembrandin maalaama muotokuva hollantilaisesta kauppiaasta Nicolau Van Bambeckista.

Edullisempi The Velvet Devil Merlot (15,49 €) puolestaan on mainio yleisviini tummille ja vaaleille liharuoille sekä linturouille. Se on maultaan melko täyteläinen, pehmeä, tasapainoinen ja suutuntumaltaan silkkinen.

Samettipaholaisen viinintekijä Charles Smith on valittu myös vuoden viinintekijäksi Yhdysvalloissa, Suomessa hänen viinitilansa  tunnetaan etenkin supersuositusta Kungfu Girl Rieslingistä (15,49 €).

Kevään juhlat alkavat pääsiäisestä. Mökkiä aletaan valmistella kesäkuntoon ja ruokapöydässä istutaan villasukat jalassa lämmittävää punaviiniä siemaille.
Kevään juhlat alkavat pääsiäisestä. Mökkiä aletaan valmistella kesäkuntoon ja ruokapöydässä istutaan villasukat jalassa lämmittävää punaviiniä siemaille.

SUOMESSA PARSAKAUSI on parhaimmillaan huhtikuusta kesäkuuhun. Parsan kumppanit löytyvät niin ikään Charles Smithiltä. Jo mainitun Kungfu Girlin lisäksi kannattaa kokeilla puhtaan hedelmäistä Eve Chardonnayta (15,98 €).

Parsan sekä kala- ja äyriäisruokien seuraan varma ja ylellinen valinta on tietysti mineraalinen Chablis. Esimerkiksi hinta-laatusuhteeltaan oivallinen Laroche Chaplis (18,98 €) on maultaan kuiva ja raikas, hapokas, mineraalinen, hennon päärynäinen ja kevyen yrttinen.

Larochen viinitalo on ollut Chaplis’n alueen merkittävimpiä viinintuottajia jo vuodesta 1850 lähtien. Laroche valittiin vuonna 2014 Ranskan vuoden viinintuottajaksi (IWSC).

Champagne Louis Roedererin arvostettu ja palkittu lippulaivasamppanja Cristal Brut on yksi kaikkien aikojen ikonisimmista samppanjoista. Oma lempijuomani on taas La Grande Année, jonka uusi vuosikerta 2007 on nyt saatavilla.
Champagne Louis Roedererin arvostettu ja palkittu lippulaivasamppanja Cristal Brut on yksi kaikkien aikojen ikonisimmista samppanjoista. Oma lempijuomani on taas La Grande Année, jonka uusi vuosikerta 2007 on nyt saatavilla.

KUOHUVIINIEN MAAILMASSA oma lempituottajani on Bollinger, jonka La Grande Année -samppanja kuuluu erottamattomana osana kaikkiin elämäni suurimpiin juhliin. Siksi uuden vuosikerran maistaminen on aina Tapaus.

Vaikka Bollinger La Grande Année 2007 (110,94 €) ei ole vielä ehtinyt saavuttaa täyttä potentiaaliaan, on se jo tuoreeltaan huippuviini. Maku on täyteläisen roteva, voimakas, viipyilevä ja elegantti. Mitä siitä kehittyykään viidestä kymmeneen vuoden varastoinnilla, voin ainoastaan arvailla.

Yhtä kaikki, uusi vuosikerta tulee juhlistamaan ainakin häämatkaani tulevana syksynä. Bollinger-samppanjasta voi lukea lisää täältä.

Alkon sijaan suosittelen ostamaan Bollingeria Silja Linen Bon Vivant -viinimyymälöistä, joissa niiden hinnat ovat 20–35 prosenttia maahintoja edullisemmat. Tällä hetkellä esimerkiksi La Grande Année 2005 maksaa merellä ainoastaan 82 €.

Toinen maistamani huippu oli maailman parhaaksi kuohuviinitaloksi valitun Champagne Louis Roedererin arvostettu ja palkittu lippulaivasamppanja Cristal Brut 2009 (193,90 €). Tämä yksi kaikkien aikojen ikonisimmista samppanjoista on nyt saatavana myös Alkon perusvalikoimasta.

Sen lisäksi, että Cristal sopii juhlajuomaksi kaikkein ikimuistoisimpiin hetkiin, se on myös täydellinen lahja kihlajaisiin, häihin, varpajaisiin, kruunajaisiin, hautajaisiin tai mihin tahansa juhlaan.

Share This:

FINLANDIA 100 -KAVIAARI JUHLISTAA SUOMEA

Voidaan kysyä, kuinka ihmeessä venäläistä perua oleva kaviaari liittyy itsenäisen Suomen satavuotisjuhlaan. Itse lähtisin hakemaan vastausta juhlan luonteesta. Vaikka muikun, siian, mateen ja hauen mädit ovat suurta herkkua, kuuluu nimenomaan ylellinen kaviaari kansakunnan suurimpiin juhliin.

YHDEKSI SUOMI 100 -juhlavuoden viralliseksi kumppanituotteeksi valittu kaviaari sopii kruunaamaan ne hetket, kun kohotetaan malja Suomen itsenäisyydelle.

Juhlakaviaari on peräisin siperian- ja amurinsammen risteytymästä. Lajikkeille tyypillisiä piirteitä ovat vahva merellisyys, suolaisuus ja pehmeä, hieman kermainen jälkimaku.

Puristien mukaan kaviaari tulisi nauttia kultalusikalla ja huuhdella alas rutikuivalla samppanjalla tai venäläisellä premium-vodkalla.

Yksi nokare hienostunutta kaviaaria tuntuu pehmeältä kitalakea vasten. Kun mädit rikkoutuvat, suolainen ja merellinen maku leviää koko suuhun.

Puristien mukaan kaviaari tulisi nauttia kultalusikalla ja huuhdella alas rutikuivalla samppanjan tai venäläisen premium-vodkan kanssa.
Puristien mukaan kaviaari tulisi nauttia kultalusikalla ja huuhdella alas rutikuivan samppanjan tai venäläisen premium-vodkan kanssa.

KOSKA LIIKAKALASTUS on verottanut sampikantoja erityisesti Venäjällä, Irannissa ja Azerbaidzanissa, likimain kaikki kaviaari saadaan tätä nykyä viljellyistä kaloista. Aito kaviaari on peräisin nimenomaan naarassammista.

Koska urokssammet eivät tuota kaviaaria, ne lopetetaan ennen naaraita. Sammen liha on rakenteeltaan hyvin kiinteää ja maultaan herkullista.

Lajikkeista arvostetuin, beluga- eli kitasampi, saattaa kasvaa lähes satakiloiseksi ennen kuin sen munatuotanto alkaa. Kaviaarin laatuun vaikuttaa kalalajin lisäksi mätien koko, suolapitoisuus, väri ja maku. Siksi jokaisen kalan tuottamaa mätiä maistetaan erikseen.

Siinä missä elämän suurimmissa juhlissa on tapana nostaa malja cavan, proseccon tai cremantin asemesta samppanjalla, kuuluu myös cocktail-paloihin mätien kruunaamaton kuningas, ylellinen kaviaari. Kun pienen pieni hyppysellinen kaviaaria tavoittaa kitalaen ja kallisarvoiset mätijyväset alkavat rikkoutua, suuren juhlan tunnelma ja maku täyttää koko suun.

MINULLA OLI KUNNIA juhlistaa Finlandia 100 -kaviaarin lanseerausta lokakuussa yhdessä muiden kutsuvieraiden kanssa. Tilaisuutta emännöi vuonna 2012 vuoden yrittäjänaiseksi valittu Finlandia Caviarin perustaja ja toimitusjohtaja Valeria Hirvonen.

Finlandia 100 -kaviaaria voi maistella Finlandia Caviarin valoisassa kaviaaribaarissa Helsingin Kauppatorin tuntumassa. Tänä vuonna matkailupalvelu Tripadviserin käyttäjät antoivat kaviaaribaarille täydet pisteet.

Kaviaaria voi, tottakai, ostaa myös mukaan. Erikoisetikelliseen rasiaan pakatun Finlandia 100 -kaviaarin hinta on 50 € / 50 g.

Juhlakaviaarin lanseerausta olivat juhlistamassa myös Kaarina Kivilahti, Mirva Saukkola, Karina Kivilahti ja monet muut.
Juhlakaviaarin lanseerausta olivat juhlistamassa myös Kaarina Kivilahti, Mirva Saukkola, Karina Kivilahti ja monet muut.

 

FINLANDIA CAVIAR

Eteläranta 20, Helsinki

Avoinna ma–to 11–20, pe–la 11–22, su 11–18.

www.finlandiacaviar.fi

Share This:

FILIP LANGHOFF & MURHAAVA ILLALLINEN

Toista kertaa Suomessa järjestettävä Murhaava illallinen siirtyi tänä vuonna Rautatientorilta Suvilahteen. Ensimmäisellä kerralla teatteriesityksen ja gourmet-elämyksen yhdistävän tapahtuman menu oli Matti Jämsenin käsialaa. Tänä vuonna pääkokkina toimii Michelin-tähdellä palkitun ravintola ASKin Filip Langhoff.

MURHAAVA ILLALLINEN on konseptina varsin toimiva. Näyttämönä ja illallistilana toimii lämmitetty teltta, joka on sisustettu korkealaatuisen ravintolan tapaan. Vieraat nauttivat päivällistä, ja samaan aikaan ravintolassa tapahtuu murha.

Musta-punainen miljöö nostaa tunnelman arjen yläpuolelle, ellei sitten ruokasalissa tapahtuva murha ole arkipäivää. (Kuva Johannes Wilenius.)
Musta-punainen miljöö nostaa tunnelman arjen yläpuolelle, ellei sitten ruokasalissa tapahtuva murha ole arkipäivää (kuva Johannes Wilenius).

Näyttelijät ovat yleisön joukossa. Tuntematon pöytäseuralainen saattaa olla jotain aivan muuta kuin satunnainen ruokailija ja teatterivieras. Pahimmillaan tai parhaimmillaan saatat istua murhaajan pöytänaapurina ja päästä osaksi näytelmää.

Teatteriesitys on rytmitetty ruokalajien mukaan. Ensimmäinen, toinen ja kolmas näytös – alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka.

ENSIMMÄISTÄ KERTAA pääsin paikalle todistamaan murhaa jo viime syksynä, kun Virossa vuonna 2015 perustettu Gurmee Teatteri vieraili Helsingissä. Koska näytelmää oli tälle vuodelle ainoastaan kevyesti päivitetty, mielenkiintoni kohdistui erityisesti illalliseen ja tapahtuman yleiseen toimivuuteen.

Käyn kuitenkin lyhyesti läpi näytelmän synopsiksen.

Hermes Mansu on maailmankuulu taiteilija, joka on onnistunut pitämään oikean henkilöllisyytensä salassa. Kukaan ei ole koskaan tavannut häntä, mutta hänen teoksensa tunnistetaan aina. Kuulostaako tutulta?

Kaupungin silmäätekevät ja lehtien sivuilta tutut merkkihenkilöt ovat saaneet kutsun Banksyn… siis Hermes Mansun tuoreimman teoksen esittelyyn. Tämä ilta on kaupungin kulttuurielämässä Tapahtuma isolla T:llä, mutta teoksen esittely ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Tapahtuu murha.

Epäiltyjä ovat kaikki juhlavieraat, murhaajan on oltava yksi heistä. Johtolankoja tiputellaan, ja tapahtumat etenevät kohti yllättävää loppuratkaisua.

Murhaava illallinen -näytelmän on käsikirjoittanut Diana Leesalu ja suomentanut Varja Arola. Ohjauksesta vastaa Seppo Honkonen, lavastuksesta ja visuaalisesta suunnittelusta Aigars Ozoliņ̧š.

Salin valaistuksesta vastaa Aigars Ozoliņ̧š. Jokaisen pöydän yläpuolella roikkuva lamppu on uniikki.
Salin valaistuksesta vastaa Aigars Ozoliņ̧š. Jokaisen pöydän yläpuolella roikkuva lamppu on uniikki (kuva Johannes Wilenius).

OMA KATTAUKSENI alkoi sanalla sanoen ontuvasti. Hyvissä ajoin ennen näytöksen alkua yleisöä oli kertynyt jonoksi asti, eivätkä läheskään kaikki mahtuneet teltan pieneen eteistilaan. Puolen tunnin odotus muutaman asteen pakkasessa ei paljon tunnelmaa lämmittänyt.

Eikä lämmittänyt sekään, että neljän hengen koppava naistoimittajaseurue kiilasi härskisti satapäisen jonon ohitse muista välittämättä. Toisille pressikortti tuntuu antavan oikeuden käyttäytyä kuin moukkamainen törppö. Onnekseni minun tuntemista toimittajista vain pienenpieni vähemmistö kuuluu tähän ryhmään.

Lopulta kuitenkin tyylikkäästi valaistun teltan lämmössä myös tunnelma kohosi.

ALKURUOKANA TARJOTTIIN Marinoitua kuhaa ja sipulia, jonka liemi oli omaan makuuni turhankin hapokasta, mutta suositusviininä tarjoiltu Hunawihr Pinot Blanc pyöristi kulmia ja teki kokonaisuudesta nautittavan. Ilman viiniä annoksesta olisi jäänyt puolet lautaselle.

Marinoitua kuhaa ja sipulia. Annos kaipaa, toden totta, viiniä seurakseen.
Marinoitua kuhaa ja sipulia. Annos kaipaa, toden totta, viiniä seurakseen.

Pääruokana tarjolla oli paistettua maa-artisokkaa, hirvenlihaa ja sieniä. Selkeät ja puhtaat raaka-aineet sopivat hyvin yhteen ja täydensivät toisiaan. Annoksen viimeisteli erinomaiseksi Barbera d’Asti Rosso Fuoco –punaviini.

Paaruoka
Paistettua maa-artisokkaa, hirvenlihaa ja sieniä. Rohkean robusti, suoraviivainen ja maanläheinen pääruoka.

Kolmanteen näytökseen siirryttäessä pöytiin tuotiin suomalaiseen syksyyn sopivasti karamellisoitua omenaa ja jäätelöä ruskistetun voin kera.Kauniisti aseteltu ja hauskasti perusmauilla leikittelevä annos oli mainio päätös aterialle.

Nyt ollaan suomalaisen syksyn ytimessä. Karamellisoitua omenaa ja jäätelöä ruskistetun voin kera.
Nyt ollaan suomalaisen syksyn ytimessä. Karamellisoitua omenaa ja jäätelöä ruskistetun voin kera.

Jälkiruoan ohessa tarjoiltu kahvi sen sijaan oli laihaa, jopa vetistä. Kahvi jäi kuppiin useammaltakin pöytäseurueemme jäseneltä.

HINNALTAAN ILLALLINEN on helsinkiläistä keskitasoa eli 79 euroa ilman viinejä. Viidentoista euron lisämaksusta saa viinipaketin, joka sisältää tervetuliaismaljan, lasin valko- ja punaviiniä sekä konjakin tai liköörin. Suosittelen lämpimästi viinipaketin ostamista aterian yhteyteen.

Ensikertalaisille Murhaava illallinen tarjoaa varmasti hyvää vastinetta rahoille, mutta kertaalleen esityksen nähneenä itse viettäisin ehkä mieluummin iltaa jossakin Helsingin keskustan laaturavintoloista.

Toisaalta, jos tulevalle vuodelle Gurmee Teatteriin saataisiin täysin uusi näytelmä, olisi Murhaava illallinen ilman muuta ohjelmassani myös ensi syksynä.

Share This:

YSTÄVYYDELLÄ, BOLLY

Bollingerin juuret Champagnen alueella ulottuvat vuoteen 1585, kun Hennequinsin perhe, yksi Bollingerin perustajista, omisti maata Cramantissa. Nykyään Bollinger on eräs arvostetuimmista samppanjamerkeistä, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti myös James Bondin suosikkina.

Pullot2_web

ENNEN BOLLINGER-samppanjatalon perustamista muuan Villermontin perhe harjoitti viininvalmistusta 1700-luvulla. Vuonna 1750 he asettuivat osoitteeseen 16 rue Jules Lopet. Nykyään tässä osoitteessa sijaitsee Bollingerin pääkonttori.

Jacques Bollinger syntyi vuonna 1803 Württembergin herttuakunnan Ellwangenissa, joka sijaitsee jotakuinkin nykyisen Stuttgardin ja Nürnbergin puolivälissä. Vuonna 1822 mies muutti Champagneen ja aloitti työt nyttemmin jo toimintansa lopettaneessa Muller Ruinartin samppanjatalossa.

Samoihin aikoihin monet muut saksalaissuvut alkoivat asuttaa Champagnea, heidän joukossaan mm. Heidsieckit ja Krugit.

Helmikuun kuudentena päivänä vuonna 1829 Jacques Bollinger perusti yhdessä Paul Renaudinin ja Athanase de Villermontin kanssa Aÿn kaupunkiin samppanjatalon. Sen nimeksi tuli Renaudin Bollinger. Talon perustajat sopivat, ettei Villermontin nimeä saisi käyttää pullojen etiketeissä.

Myöhemmin Jacques avioitui Athanasen tyttären Charlotte de Villermontin kanssa, ja talo siirtyi Bollingerin suvun hallintaan. Renaudinin nimi kuitenkin säilytettiin etiketeissä aina 1960-luvulle saakka.

Vuonna 1885 Jacques Bollingerin ja Charlotte de Villermontin tyttärenpojat Joseph ja Georges ostivat yrityksen ja alkoivat kasvattaa sitä voimakkaasti. He hankkivat useita viinitarhoja lähialueilta ja ryhtyivät kehittämään tuotemerkkiä. Vuotta aikaisemmin Englannin kuningatar Victoria oli myöntänyt talolle jo Britannian kuninkaallisen hovihankkijan arvon.

Georges Bollingerin poika Jacques siirtyi yrityksen johtoon vuonna 1918. Hän kasvatti yritystoimintaa edelleen muun muassa ostamalla lisää viinitarhoja ja rakentamalla kellareita.

Kun Jacques Bollinger kuoli vuonna 1941, yritys siirtyi hänen leskensä Elisabeth ”Lily” Bollingerin hallintaan. Madame Lily oli visionääri, jonka ansioksi katsotaan Bollingerin kasvu maailmanmaineeseen. Hän matkusti väsymättä ympäri maailmaa markkinoimassa talonsa samppanjaa. Hänen työnsä loi vakaan pohjan Bollingerin nousulle.

Bollingerin lippulaiva, Cuvée R.D. (Récemment Dégorgé), on niin ikään Madame Lilyn luomus. Sen ensimmäinen vuosikerta oli 1967.

Talon lippulaiva, Bollinger R.D. 2002 menossa lasiin Bollinger-tastingissa.
Talon lippulaiva, Bollinger R.D. 2002 menossa lasiin Bollinger-tastingissa.

Lily Bollinger lausui kuolemattoman aforisminsa London Daily Mailin haastattelussa 17. lokakuuta 1961.

”Juon samppanjaa, kun olen iloinen ja myös ollessani surullinen. Joskus juon sitä yksinäni. Kun minulla on seuraa, samppanja on välttämättömyys. Siemailen sitä, jos minulla ei ole nälkä ja nälkäisenä juon sitä. Muuten en koske juomaan – ellen ole janoinen.”

Lily Bollinger pysyi talon johdossa aina vuoteen 1971, minkä jälkeen häntä seurasivat Claude d’Hautefeuille ja Christian Bizot kunnes vuodesta 1994 lähtien talon johdossa on ollut Ghislain de Mongolfier.

Pullot1_web
Naiset ovat johtaneet menestyksekkäästi useita eri samppanjataloja. Heistä legendaarisin lienee Lily Bollinger, jonka ansiosta Bollinger tunnetaan nykypäivänä joka puolella maailmaa.

ROSÉ JA BOLLINGERIN TYYLI. Ensimmäinen vuosikerta (1976) Bollinger Cuvée Rosé -samppanjaa lanseerattiin vuonna 1977. Täsä askelta Lily Bollinger ei kuitenkaan ehtinyt nähdä.

Bollinger Rosé on maultaan täyteläinen, moniulotteinen ja talon tyylille ominaisesti runsaan hedelmäinen. Roséssa käytetty Pinot Noir -punaviini tulee Bollingerin omilta Grand Cru -tarhoilta. Yllättävänä ruokavinkkinä Bollinger Cuvée Rosé sopii mainiosti nautittavaksi munakokkelin kanssa,

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Rosé-samppanjan vienti on kaksinkertaistunut. Yleisesti voidaan puhua rosé-buumista.

Bollingerin periaatteisiin kuuluu, että viinin annetaan ikääntyä vähintään tuplasti pidempään kuin alkuperäisalueluokitus (appellation) edellyttää. Toisin sanoen vuosikerrattomat sekoitukset viettävät kellareissa kolmesta neljään vuotta, vuosikertasamppanjat peräti 8–12 vuotta.

Erittäin kuivat ja elegantit La Grande Année -samppanjat on valmistettu yksinomaan Grand Cru ja Premier Cru -tarhojen rypäleistä. Ne sopivat hyvin tarjottaviksi vaikka läpi juhlavan aterian.

Vaalea vuosikertasamppanja sopii muun muassa mereneläville tai hienostuneelle itämaiselle ruoalle, La Grande Année Rosé lisäksi monien liharuokien seuraan.

Tasting_web

JAMES BONDIN & BOLLINGER. James Bondin kirjallinen isä Ian Fleming mainitsi Bollingerin ensimmäistä kertaa vuonna 1956 romaanissa Timantit ovat ikuisia. Bond-elokuvissa yhteistyö alkoi vuonna 1973 (Elä ja anna toisten kuolla), ja vuonna 1979 julkaistusta 007 Kuuraketti -elokuvasta lähtien Bollinger on ollut mukana yksinoikeudella.

Yhteistyö Bond-tuotannon kanssa perustuu perheiden väliseen läheiseen ystävyyteen, eikä Bollingerin ole tarvinnut maksaa mukanaolostaan maailman menestyksekkäimmässä elokuvasarjassa.

Kaiken kaikkiaan Bollinger on ollut mukana Jame Bond -saagan 14 eri elokuvassa, viimeisimpänä Spectre vuodelta 2015, jossa samppanja on R.D. 2002.

Share This: