Yleinen – Sivu 2 – Tammenheimon matkassa

East Coast -tyyliä Gant-kotiin

Syksyn ja talven Gant Home -mallisto on saanut inspiraationsa Yhdysvaltain itärannikon tyylistä. Ruutu- ja kukkakuosit valtaavat modernin kodin sinisen, vihreän ja hiekan sävyissä.

70 vuotta täyttävä Gant Home -mallisto koostuu kolmesta teemasta, jotka kaikki luovat modernin urbaania ja ylellistä tunnelmaa. Syksyn ja talven värit eivät ole tasaisen harmaata, vaikka sitäkin korostevärinä löytyy, vaan nyt vuoron saavat luonnollisen elävät, paikoin jopa kirkkaat värit.

Coastal Fireside -malliston värimaailma tuo rennon mutta aktiivisen elämän rannikolla.

SPORTTINEN Coastal Fireside -teema juontaa juurensa sporttisesta tyylistä ja rannikon aktiviteeteista. Värit ja materiaalit ovat kevyen raikkaita. Vaalean sinisen, vihreän ja hiekan eri sävyt tuovat mieleen rennon rantaelämän.

Goastal Fireside -mallistoon kuuluu klassisia ruudullisia flanellivuodevaatteita sekä jakardikuvioituja päiväpeitteitä. GANT-logolla kirjaillut tyynyt ja palmikkoneulotut viltit luovat rennon tyylikkään ilmeen kotiin.

Mutta samalla GANT ilahduttaa toiminnallisuudellaan. Yksi mielenkiintoinen uutuus on kevyt Cay Towel -pyyhe, jonka ohut materiaali mahtuu pieneen tilaan ja kuivuu nopeasti, mikä tekee siitä täydellisen vaikkapa töistä suoraan kuntosalille kulkeville.

INTENSIIVINEN Brownstone Bloom -teema puolestaan hehkuu vahvoissa ja sensuelleissa väreissä. Tummat ja utuiset roosan sävyt yhdistyvät maanläheiseen harmaaseen ja ruskeaan. Mallisto hyväilee silmää, kutsuu rentoutumaan ja kietoo vaippaansa. Ylellisistä kaupunkiasunnoista vaikutteita saanut mallisto sisältää tyynyjä sekä lakanoita eleganteissa ja näyttävissä kukkakuoseissa.

Ylellisistä kaupunkiasunnoista vaikutteita saanut Brownstone Bloom -mallisto tuo makuuhuoneeseen näyttävät kukkakuosit lämpimissä sävyissä.

YLELLISEN Winter Luxe -teeman värimaailmassa yhdistyvät lämpimät ruskean eri sävyt ja puhdas valkoinen. Kutsuvat värit ja pehmeät materiaalit tuovat kotiin juhlakauden tunnelmaa. Valkoiset vuodevaatteet, kalanruotokuvioiset tyynt sekä villa- ja kashmirviltit muodostavat yhdessä hienostuneen kokonaisuuden.

Paksut ja pehmeät pyyhkeet tuntuvat ylellisiltä . Värit sointuvat kauniisti yhteen ja tekevät arkisesta käyttötavarasta kiehtovan sisustuselementin.

Yläluomileikkaus parantaa elämänlaatua

Yläluomileikkaus antaa silmille tilaa, piristää ilmettä ja nuorentaa katsetta.

Yläluomileikkaus on yleisin kauneuskirurginen toimenpide. Onnistuneen yläluomileikkauksen jälkeen tulos on heti näkyvissä ja toipumisaika verrattain lyhyt. Edes sairauslomaa ei tarvita. Leikkauksen jälkeinen turvotus ja verenpurkaumat paranevat noin kahdessa viikossa, sen sijaan haavan lopulliseen parantumiseen saattaa mennä jopa vuosi.

Kuva ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen. Katseeseen on tullut tilaa ja silmät näyttävät suuremmilta. Myös oikean kulmakarvan alla ollut ihonvärinen luomi on poissa.

Kelan linjauksen mukaan yläluomileikkaus on kirurginen toimenpide, jonka voi tehdä joko silmälääkäri tai plastiikkakirurgi, mutta se ei tunnu juurikaan rajoittavan esteettisiä hoitoja tarjoavia klinikoita. Esimerkiksi Cityklinikalla silmäluomileikkauksia tekevät (myös) yleislääkärit.

Esteettisissä yläluomileikkauksissa asiakkaan vastuu korostuu. Pelkän hinnan perässä juokseminen voi kostautua. Jokaisen leikkaukseen hakeutuvan asiakkaan tulisi vähintään varmistaa leikkaavan lääkärin nimi ja ammatillinen pätevyys. Kun nimi on tiedossa, pätevyys (lääkärinoikeudet) on helppo tarkastaa Valviran ylläpitämästä julkisesta tietopalvelusta.

Julkiselle vai yksityiselle?

Yläluomileikkauksia tehdään sekä julkisella että yksityisellä puolella. Julkisella puolella leikkaukset ovat asiakkaan kannalta edullisia ja turvallisia, mutta sinne päästäkseen pitää täyttää tiukat lääketieteelliset kriteerit.

Yksityisellä puolella hintahaitari on pitkä ja leveä. Yleisesti leikkauksen hinta vaihtelee 1 000 ja 2 000 euron välillä, mutta selvästi kalliimpiinkin hintoihin törmää tuon tuosta. Hintoja vertaamalla asiakas voi helposti säästää jopa tuhat euroa turvallisuudesta ja leikkauksen laadusta tinkimättä.

Hintoja vertaillessa kannattaa ottaa huomioon myös mahdolliset piilokulut kuten poliklinikka- ja toimistomaksut.

Yksilölliseen tarpeeseen

Jokaiseen leikkaukseen kuuluu yksilöllinen konsultaatio ja leikkaussuunnitelma. Useimmiten konsultaatiokäynti on asiakkaalle maksuton.

Mikäli yläluomi aiheuttaa merkittävää toiminnallista haittaa, kannattaa selvittää mahdollisuus leikkaukseen julkisella puolella.

Roikkuvat yläluomet voivat tarkoittaa kolmea sairautta, joita ovat lippaluomi, kulmakaarien roikkuminen tai riippuluomi. Suurin osa näistä voidaan luokitella esteettisiksi, jolloin lääketieteelliset kriteerit eivät täyty.

Joskus kuitenkin riippuva luomi voi aiheuttaa toiminnallista haittaa kuten hankausärsytystä tai näkökentän rajoittumista.

Näkökenttää rajoittava haitta katsotaan lääketieteelliseksi perusteeksi silloin, kun yläluomen reunan etäisyys mustuaisaukon keskipisteestä on alle kaksi millimetriä.

Mikäli lääketieteelliset kriteerit täyttyvät, leikkaus maksaa julkisella puolella silmälääkärin tai plastiikkakirusgin tekemänä noin 200 euroa. Yksityisellä puolellakin leikkaus tulee perushintaa halvemmaksi, koska tällöin lääkärinpalkkiosta ei peritä arvonlisäveroa.

Yleisesti hyväksytty kauneusleikkaus

Kauneus & Terveys -lehden teettämän kyselytutkimuksen mukaan 96 prosenttia naisista hyväksyy esteettiset silmäluomileikkaukset ja voisi harkita sellaista myös itselleen.

Suurin osa yläluomileikkauksista tehdään edelleen yli 50-vuotiaille naisille, mutta sekä miesten että nuorempien naisten osuus kasvaa kaiken aikaa.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos raskaista yläluomista on fyysistä, psyykkistä tai esteettistä haittaa, kannattaa hakeutua leikkaavan lääkärin arvioitavaksi. Haitan ei siis todellakaan tarvitse olla toiminnallista (lääketieteellistä), vaan se voi yhtä hyvin olla myös henkistä tai esteettistä.

Kun itse hakeuduin leikkaukseen alkuvuodesta 2019, haitta oli yksinomaan esteettinen.

Leikkauksen kulku

Olin jo usean vuoden ajan miettinyt yläluomileikkausta, ja nyt 46-vuotiaana miehenä aloin jo edustaa asiakaskunnan valtavirtaa. Kohtalaisen raskaista luomista ei ole ikinä ollut minulle toiminnallista haittaa, mutta markiisin tavoin silmän ylle laskeutuva löysä ihopoimu oli tehnyt tehtävänsä. Peilissä näin väsähtäneet, surumieliset kasvot.

Olin tutkinut varsin tarkkaan eri lääkäriklinikoiden ja yksityisten sairaaloiden tarjontaa, tehnyt hintavertailuja sekä jutellut asiasta usean silmälääkärin tai plastiikkakirurgin kanssa muun muassa I Love Me -messujen yhteydessä. Kaiken tämän perusteella hakeuduin leikattavaksi Lääkäriklinikka Esteticille, jossa minut operoi plastiikkakirurgian erikoislääkäri Jouni Pietilä.

Konsultaation ja esitietojen antamisen jälkeen pääsin nopeasti leikkaukseen. Itse toimenpide kesti arviolta vajaan tunnin, mutta kaikkine valmistautumisineen ja toipumisineen minulta meni klinikan tiloissa aikaa nelisen tuntia.

Leikkaussalissa sain aluksi Obucain-silmätippoja, jotka sisältävät oksibuprokaiinia. Se on paikallispuudute, jolla saadaan nopeasti lyhytkestoinen puudutus silmän pintaan. Rauhoittavana esilääkityksenä minulle annettiin midazolaamia (3 ml) ja diatsepaamia (2 ml).

Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa, mutta samalla minut laskettiin eräänlaiseen puolinarkoosiin, sillä sain vielä ketamiinia (0,7 ml), joka saa aikaan niin sanotun dissosiatiivisen anestesian eli tietoisen mielen irtautumisen aistihavainnoista. Tämän johdosta en tuntenut esimerkiksi puudutteen kivuliasta injektointia tuntoherkälle silmänseudulle.

Molemmista yläluomistani poistettiin sukkulan muotoinen ihosuikale, joka oli suurimmillaan kahdeksan millimetriä leveä. Samalla ihon alta poistettiin rasvaa kolmesta kohtaa. Lisäksi Jouni Pietilä leikkasi pyynnöstäni oikean kulmakarvan alla kohonneen värittömän luomen ilman eri korvausta.

Vaikein kohta leikkauksessa on silmän sisänurkka, jossa hieman syvemmällä on ikään kuin piilossa vielä yksi rasvalisuke. Usein se jätetään poistamatta, jolloin tämä pieni rasvapallukka jää painamaan silmän sisänurkkaa ja saattaa ajan mittaan äityä kiusalliseksi vaivaksi. Kokenut lääkäri osaa tehdä luomileikkauksen yhteydessä oikeaan kohtaan ylimääräisen viillon, jolloin kaikki ylimääräinen rasva saadaan ulos.

Leikkauksen jälkeen olin tokkurainen, mutta parin tunnin levon jälkeen jo täysin kykenevä kävelemään kotiin.

Tulos näkyi välittömästi. Katse oli kirkas ja avara, aivan kuin kasvoiltani olisi lähtenyt viisi vuotta pois. Lisäksi mielialani kohosi välittömästi eli tulos tuntui myös henkisellä puolella.

Toipuminen nopeaa

Leikkauksen jälkeisenä päivänä silmien seutu oli kuin pitkän ottelun hävinneellä nyrkkeilijällä. Turvotus ja mustelmat olivat melkoisia, mutta isoilla aurinkolaseilla ne sai peitettyä. Töihinkin menin aivan normaalisti.

Pahimmillaan mustelmat olivat kolmantena päivänä leikkauksesta, mutta sen jälkeen ne alkoivat pikkuhiljaa parantua.

Ompeleet poistettiin viikon kuluttua leikkauksesta, jolloin kasvoni olivat edelleen varsin rujon näköiset. Kahden viikon kuluttua jäljellä oli enää voimakkaasti punertava arpi. Se oli helppo meikata piiloon.

Tottahan ne mustelmat häiritsivät, koska noille kyseisille päiville minulla oli sovittuna työillallisia sekä eräskin juhlatilaisuus, jossa oli paikalla tunnettuja elokuvatähtiä kuten Jennifer Saunders, Rosamund Pike ja Taron Egerton.

Leikkausarpien paraneminen on hyvin yksilöllistä. Toisilla punotus katoaa kolmessa-neljässä kuukaudessa ja toisilla siihen saattaa mennä jopa vuosi. Minulla arvet paranivat melko tarkalleen puolessa vuodessa.

Vaikutus näkyy ja tuntuu

Oman leikkaukseni lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Nuorekkaamman ilmeen lisäksi olen huomannut uneni laadun, keskittymiskykyni sekä yleisen jaksamiseni kohentuneen selvästi. Muun muassa näyttöpäätetyöhön on helpompi keskittyä, kun silmien aukipitäminen ja katseen kohdistaminen eivät vaadi enää ylimääräisiä ponnisteluja.

Jälkeenpäin ajatellen tulos on siis kaiken vaivan ja rahan arvoinen. Lähinnä harmittaa vain se, etten tohtinut mennä leikkaukseen jo vuosia aiemmin. Leikkauksen maksoin itse, mutta sain kaupan päälle luomen poiston kulmakarvan alta.

Jos olet ajatellut yläluomileikkausta, kannattaa ryhtyä tuumasta toimeen ja mennä konsultaatioon. Älä arkaile vuosia kuten minä tein, se on vain turhaa odotusta. Roikkuvista luomista ei todellakaan tarvitse olla edes toiminnallista haittaa, vaan oma tuntemus riittää ja peili kertoo loput.

Sitä paitsi, ehkäpä sinulla on ollut oireita kuten aamuväsymystä tai keskittymisvaikeuksia, joiden syitä et tiedä. Ne saattavat hyvin johtua siitä, että raskaat yläluomet painavat esimerkiksi näyttöpäätetyötä tehdessä.

Paitsi itse leikkaukseen, olen sanoinkuvaamattoman tyytyväinen myös saamaani hoitoon koko prosessin ajan. Nyt kun katseeni on taas avara, myös mieli on kirkas ja ajatus kevyt. Onnistuneen leikkauksen hyvät vaikutukset kertautuvat ja heijastuvat positiivisena asenteena minne ikinä menenkin.

Operaation kulku kuvina

Kun saavuin klinikalle, minulle tarjottiin aluksi kuppi teetä sekä esitietolomake, johon päivitin puuttuvat tiedot.

Plastiikkakirurgian erikoislääkäri Jouni Pietilä ja leikkaussalihoitajana toiminut Vladimir Beljajev.

Oikean silmän sisänurkka, jossa hieman syvemmällä on vielä yksi rasvalisuke (kuvassa keltainen pallukka), joka voi ajan mittaan äityä kiusalliseksi vaivaksi. Kokenut kirurgi osaa tehdä leikkaushaavan sisällä ylimääräisen viillon, jolloin kaikki liika rasva saadaan ulos.

Silmäluomista poistetut ihosuikaleet ja rasvaa.

Leikkaus on ohi ja saan peilin käteeni ensimmäistä kertaa. Ilme kertoo oleellisen.

Prosessi lähikuvina. Turvotus ja mustelmat olivat pahimmillaan noin kolmantena päivänä, minkä jälkeen ne lähtivät laskuun ja väri alkoi muuttua keltaiseksi. Kahden viikon kuluttua leikkauksesta iho näytti jo melko normaalilta punertavia leikkausarpia lukuun ottamatta.

SOPP Tampere avasi olutfestivaalien kesäkauden

Toukokuun puolivälin jälkeen pidetty Tampereen SOPP tarjosi maittavan kattauksen kotimaisten pienpanimoiden uusimpia oluita. Etenkin Tampereen seudun panimot olivat hyvin edustettuina.

Keskustorilta Ratinanniemen festivaalipuistoon siirtynyt SOPP Tampere keräsi kolmen päivän aikana liki 8 500 kävijää. Lukemaa voidaan pitää hyvänä, sillä sää oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen viileä.

– Uusi alue sopii meille oikein hyvin, sillä Keskustorille emme olisi mahtuneet. Tunnelma Ratinanniemessä on hyvä, ja tamperelaiset ovat ottaneet uuden festivaalipuiston omakseen, kertoi SOPP:n järjestäjä Pekka Kääriäinen.

YLEISVAIKUTELMALTAAN uusi festivaalipaikka vaikutti toimivalta, joskin hiekkapohjainen tapahtuma-alue aiheutti syystäkin nurinaa.

Pyhäjärven kupeessa pyörivä puuskittainen tuuli vihmoi tuon tuosta hiekkapölyä tiskeille, hanoihin ja jäähdyttäjien kennostoihin, mistä syystä juomien suutuntuma saattoi paikoitellen olla tarkoituksettoman karhea. Lisäksi pesupisteiden ja vessojen ympäristöt liejuuntuivat nopeasti.

Kaatosateilta onneksi vältyttiin, mutta ensi kevääseen mennessä hiekkapohjalle olisi hyvä tehdä jotakin.

Panimoiden tarjonnasta leveimmän hymyn tuotti raumalaisen Linden Breweryn koko valikoima. Kaikki oluet olivat persoonallisia, vietteleviä ja virheettömiä. Linden on selvästikin löytänyt oman linjansa ja tehnyt työnsä huolella.

– Haluamme tuoda hyvät perusoluet takaisin. Täällä meillä on uutuutena edesmenneen Rauman Oluttehtaan reseptiin pohjautuva lager, olutmestari Mikko Lindén kertoo.

Linden Brewery on oiva esimerkki siitä, että olutkansan sydämiin pääsee parhaiten pitkäjänteisellä, intohimoisella ja huolellisella työllä, eikä esimerkiksi sosiaaliseen mediaan levitetyllä omakehulla, samassa paikassa uhriutumisella tai maksetuilla maailmanmestaruuksilla.

Ilo vaihtui nopeasti suruksi, kun huomasin Malmgårdin Panimon ja Saimaan Juomatehtaan asettuneen saman tiskin taakse. On surullista nähdä, kuinka julkisuudessakin puidut omistusjärjestelyt ja yhteistyö tulevat yhteisen tiskin kautta lihaksi ja rapauttavat ennen niin hyvämaineisen Malmgårdin brändiä.

– Tottahan me tiedämme, että Malmgårdin ja Saimaan brändejä arvostetaan eri tavalla. Mutta ei siitä sinällään ole haittaa, koska panimoilla on hyvin erilaiset kohdeyleisöt ja tuotantomäärät, tiskin takaa vakuuteltiin.

Vapautuneinta tunnelma oli Mallaskosken Panimolla, jonka tiskin takana olutkansaa viihdyttivät panimomestari Jyri Ojaluoma ja Servaalin Customer Lead Vesa Salminen. Mallaskosken mainioiden oluiden lisäksi herrat tarjoilivat Spirit of Mallaskoski -humalaviinaa, mikä houkutteli paikalle runsaasti kiinnostunutta yleisöä.

TAMPEREEN SEUDUN panimot olivat mukana tapahtumassa laajalla rintamalla johtotähtenään Panimoravintola Plevna.

– Plevna edustaa sellaisia perinteisiä arvoja, jotka vielä nousevat arvoon arvaamattomaan, runoili festivaalitunnelmasta nauttiva panimomestari Sam Viitaniemi.

Viitaniemen mielestä oluen tärkein ominaisuus on kauneus, sillä ”ihminen juo aina ensin silmillään”. Siksi oluen tulee olla ennen kaikkea näyttää hyvältä, vasta sitten tulevat muut ominaisuudet kuten maistuvuus ja terveellisyys.

Samasta syystä uusista oluttyyleistä puhuttaessa Brut IPA kiinnostaa panimoveteraania enemmän kuin New England IPA.

– Neipaa emme tule ikinä tekemään, Viitaniemi sihahteli.

Nokian Panimon tiskin takana toimitusjohtaja Matti Heikkilä esitteli uutta Keisari One-off Bavarian Orangea. Kyseessä on appelsiininkuorella maustettu kölsch-tyyppinen pintahiivaolut.

Maistuva uutuus, joka toteuttaa hyvin nokialaista missiota siitä, että janostakin voi tehdä nautinnon.

Tarjolla olisi ollut myös suomalaisten panimo-ja olutnaisten yhdessä panema Go Girl Go NEIPA, mutta hanasta ei kovasta yrityksestä huolimatta tullut muuta kuin vaahtoa.

– Ollaan laskettu sitä hanasta varmaan yli 10 litraa, mutta ei tästä vaan mitään tule, Heikkilä tuskaili.

PUHTAIDEN MAKUJEN ja luonnonmukaisten maltaiden nimeen vannova ja etenkin brittityylin kanssa meritoitunut Lempäälästä tuleva Nordic Brewery esitteli festivaalilla ensimmäiset hapanoluensa.

Kiinnostavaa, mutta päädyin silti aluksi Brut IPAan, muotityyliin, jonka vain ani harva oluentekijä taitaa hyvin.

Panimoyrittäjä Joonas Koivisto toppuutteli odotuksia rujon rehelliseen tyyliin.

– Olen itse maistanut paljon pahempia mutta myös parempia brut ipoja.

Yhtä kaikki, oluessa on miellyttävän öljyinen suutuntuma, kevyt runko ja aromikkaan kuiva maku.

Sitten ne happamat. Samaan pohjaan tehdyt Citrus ja Raspberry Sourit ovat kesäisiä ja virheettömiä hapanoluita, joiden maustamiseen käytetyt sitruunat ja tuoreet vadelmat toistuvat puhtaan raikkaina tuoksusta jälkimakuun. Hyviä oluita kumpainenkin, mutta hieman rotevampi kuivahumalointi tekisi niistä vielä parempia.

Matka jatkui vuonna 2016 perustetun Kaleva Brewing Companyn tiskille. Nimensä mukaisesti panimo valmistaa olutta Kalevan kaupunginosassa kivenheiton päässä Tampereen keskustasta. Julki tuotuna tavoitteena on saada oluiden laatu samalle tasolle Suomen ja maailman huippupanimoiden kanssa.

Olutmestari Juha Sorsan filosofiana on tehdä raikkaita ja juotavia arkioluita. Panimon kaikkien perustajien, joita Sorsan lisäksi ovat Juha Kannisto ja Mika Koro, taustat ovat tiukasti baaritiskin takana.

– Käymme edelleen töissä olutravintoloissa, joten tamperelaisten juomamaku on meillä hyvin hanskassa. Siksi oluen juotavuus on meille keskeinen arvo, Juha Sorsa kertoi.

Uusin paikallinen tuttavuus festivaalilla oli Narvan Kyläpanimo, jonka kotipaikka ei suinkaan sijaitse Viron itärajalla vaan Vesilahden Narvan kylässä, noin 40 kilometriä Tampereelta etelään. Kotiolutpohjalta ponnistava panimo on tuonut uutta vipinää ja innostusta 4 400 asukkaan Vesilahden kuntaan.

Narvan Panimon oluista etenkin belgityylinen appelsiininkuorella maustettu vehnäolut Narvan Lento oli miellyttävän kevyt ja hedelmäinen kesäolut.

Edellä mainittujen lisäksi Tampereen SOPP-tapahtumassa oli tamperelaisista mukana Pyynikin Käsityöläispanimo, jonka tarjonta on minua harvemmin säväyttänyt. Tällä kertaa annoin mahdollisuuden panimoväen suosittelemalle Ruislagerille, mutta valitettavasti oluessa oli isoja ongelmia sekä tasapainoisuudessa että teknisessä laadussa. Tuntuvat olevan Pyynikin helmasyntejä molemmat.

SEURAAVAN KERRAN SOPP rantautuu Kuopioon kesäkuun alussa. Heinäkuussa festivaali järjestetään Lahdessa ja Helsingissä, elokuussa on Turun ja Oulun vuoro.

Pohjalaista uhoa viinan voimalla

Mallaskosken Panimon ja Helsinki Distilling Companyn höyrytislattu humalaviina tuo markkinoille uuden viinakategorian. Mutta onko ikoninen Koskenkorva mahdollista haastaa omalla kotikentällään?

The Spirit of Mallaskoski sai alkunsa Mallaskosken Panimon panimomestarin Jyri Ojaluomanja Helsinki Distilling Companyn tislaajamestarin Mikko Mykkäsen yhteistyönä toukokuussa 2018. Tarkoituksena oli kehittää kirkas ja sokeriton väkevä viina, jossa maistuvat humalan aromit ja joka sopii pohjalaiseen luonteeseen kuin puukko rintaan.

Vajaan vuoden kestänyt prosessi tuli päätökseen tammikuun lopulla, kun uusi viina esiteltiin ensin lehdistölle ja vähän myöhemmin Lakeuden Panimojuhlilla isommalle joukolle kuluttajia.

Ensi kokemuksen perusteella The Spirit of Mallaskoski on maailmanluokan viina, joka sopii nautittavaksi yhtä lailla kylmänä ja lämpimänä kuin myös juomasekoituksina.

Mallaskosken panimomestari Jyri Ojaluoma ja Helsinki Distilling Companyn tislaajamestari Mikko Mykkänen.

Humalan haastavuus karsii tislausintoa

Tekijöidensä mukaan The Spirit of Mallaskoski on ensimmäinen Suomessa valmistettu kaupallinen humalaviina. Maailman mittakaavassakin ollaan, jos ei ihan piikkipaikalla, niin kärkijoukoissa ainakin.

Saksassa tiedetään tehdyn erilaisia oluttisleitä ja bierschnappsejajo maailman sivu, mutta varsinaiset humalatisleet ovat erittäin harvinaisia.

Mikko Mykkänen kertoo joskus nähneensä Destille Berlin -messuilla tisleitä, joihin on uutettu mausteeksi humalaa, mutta tislaamalla valmistettua humalaviinaa mies ei muista aiemmin kohdanneensa.

”Tislauspuolella humalaa on pelätty jonkin verran, koska vaarana on, että lopputulos on joko liian kirpeä tai saunavihtamainen. Siitä syystä valitsimme menetelmäksi höyryinfuusion, eli humalia ei ole keitetty pohjatisleen kanssa, vaan ne on altistettu ainoastaan alkoholihöyrylle”, hän sanoo.

Tarkkana pitää olla myös humalalajikkeiden valinnassa, jotta ne toimisivat tislauksessa toivotulla tavalla. Tavoitteenahan oli viina, jossa on runsaasti humalan tuomaa aromikkuutta, mutta vain vähän tai ei ollenkaan humalakukinnolle tyypillistä katkeruutta. Eri kokeilujen jälkeen lajikkeiksi valikoituivat amerikkalaiset Amarillo, Cascade ja Mosaic.

”Koska humala on niin haastava raaka-aine, jouduimme miettimään tisleen leikkauspistettä erityisen tarkkaan”, Mykkänen painottaa.

Lopullisen tuotteen alkoholiprosentiksi valikoitui lopulta neljästä eri vaihtoehdosta 38 tilavuusprosenttia eli täsmälleen sama kuin Koskenkorvalla. Sattumaako? Tuskinpa vain.

Snapsina ja juomasekoituksiin

Lanseeraustilaisuudessa saimme The Spirit of Mallaskoskea laseihimme sekä jääkaappikylmänä että huoneenlämpöisenä. Molemmat toimivat varsin hyvin.

Tuote on snapsilasissa täysin kirkas. Humala tulee esiin tuoksussa, jota sävyttävät pehmeät sitrusaromit verigreipin johdolla. Juoman lämmetessä myös aromikkuus kasvaa, luonnollisesti. Maku on miellyttävän pehmeä ja suunmyötäinen lämpötilasta riippumatta. Humalan katkeruutta ei juurikaan havaitse, eikä viina iske päin kasvoja, vaikka alkoholiprosentin huomioon ottaen niin voisi olettaa.

Juomasekoituksina tarjolla oli sour- ja mojitotyyppiset cocktailit, joiden reseptiikasta ja tarjoilusta vastasi baarimestari Markus Sillanpää.

Molemmissa sekoituksissa viina pääsi oikeuksiinsa, humalan aromit tuntuivat heti tuoksussa ja säilyivät hyvin loppuun asti.

Sillanpään mukaan humalaviinaa voi käyttää juomasekoituksissa yleisesti vodkan tai ginin asemesta. Erikseen mies mainitsi sourit, mulet ja martinit, joihin humala tuo uudenlaista särmää.

Klassisissa juomasekoituksissa ginin tai vodkan korvaaminen humalaviinalla antaa cocktaileihin uudenlaista särmää.

Koskenkorvaa haastamaan

Mallaskoskesta on sanottava, että pohjalainen uho on kohdillaan, kun lähdetään rinta rottingilla naapuripitäjän ikonisen Koskenkorvan Viinan tontille. Haaste on lyöty pöytään.

Tottahan kyseessä ovat täysin eri tuotteet, volyymit ja kilpailuasetelmat – mutta samoista asiakkaista taistellaan tosissaan.

Jyri Ojaluoma myöntää, että kyseessä on eräänlainen kädenojennus Koskenkorvalle. Onko käsi sitten avoin vai puristettu nyrkiksi, se on makuasia.

Joka tapauksessa vastakkainasettelu on herkullista, varsinkin Pohjanmaalla, jossa tunnetusti pelataan avoimin kortein ja ollaan ylpeitä omista juurista. Aika usein tuliset pohjalaiset ovat kuitenkin pienemmän puolella.

Nyt syttyneessä viinataistelussa on vastakkain kaksi itsevarmaa ja puhdasta viinaa, Mallaskosken Daavid ja Koskenkorvan Goljat, käsityötisle vastaan teollinen tuotanto.

Niin paljon kuin perinteistä Kossua arvostankin, olutmiehenä sydämeni kääntyy kuitenkin baaritiskillä humalan puoleen. Oma vissyni valuu lasiin mieluummin The Spirit of Mallaskosken siivittämänä, ainakin Seinäjoella.

Trooppisen lumoava Hainan

Kiinan eteläisimmässä kärjessä sijaitseva Hainan on Kiinan suurin trooppinen saari, joka houkuttelee matkailijoita upeilla rannoillaan, miellyttävällä ilmastollaan ja lomanviettomahdollisuuksillaan. Suomalaiset matkailijat ovat päässeet Hainaniin viisumivapaasti tämän vuoden toukokuusta lähtien.

Hainanin saaren matkailun kehittäminen nousi Kiinan kansalliseen strategiaan vuonna 2009. Alle kymmenessä vuodessa Hainanista on kehittynyt merkittävä matkailukohde niin kotimaisille kuin ulkomaisille matkailijoille.

Hainanissa yhdistyvät kiinalaiset perinteet ja modernit lomanviettomahdollisuudet. Saari on sekä kiinalaisten että kansainvälisten turistien suosiossa.

MONIPUOLISET MAHDOLLISUUDET. Panostukset Hainanin saaren kehittämiseksi jatkuvat. Huhtikuussa Hainanille myönnettiin kansallinen tuki, jonka avulla Hainanista kehitetään vapaakaupan pilottialue Kiinassa. Yhdeksi kärkihankkeeksi nostettiin Kiinan vapaakauppasatamien perustaminen Hainaniin, mikä on merkittävää myös saaren matkailun ja erityisesti risteilymatkailun kehittämisen kannalta.

Trooppisen Hainanin matkailutarjonta on jo tällä hetkellä monipuolinen ja kansainvälisesti arvioiden jopa ainutlaatuinen. Hainan kehittää aktiivisesti tarjontaansa monilla eri matkailun osa-alueilla kuten terveys ja hyvinvointi, meri, kulttuuri ja urheilu, maaseutu- ja kokousmatkailu, ekologinen metsämatkailu sekä korkean teknologian matkailu.

Saarella on muun muassa 73 golfkenttää, kansainvälinen lääketieteellisen matkailun pilottialue ja avaruusmatkailukeskus. Hainan on myös ylellinen häämatkakohde.

Valkohiekkaisia rantoja riittää silmän kantamattomiin. Ne tarjoavat erilaisia aktiviteetteja varjoliidosta sukellusveneretkiin.

ARJEN YLÄPUOLELLE. Suomalaiset voivat matkustaa Hainaniin esimerkiksi Lontoon tai Hong Kongin kautta. Lentomatka Hong Kongista Hainaniin kestää noin tunnin. Tietyin ehdoin matkaan ei tarvita edes viisumia.

– Enimmillään 30 vuorokautta kestävän matkan voi tehdä ilman viisumia, mikäli rekisteröityy jonkun Hainanissa toimivan matkatoimiston kautta , kertoo Hainanin matkailukomitean johtaja Sun Ying.

– Pyrimme kehittämään matkailuinfrastruktuuriamme siten, että se palvelee entistäkin paremmin myös kaikkein vaativimpia kansainvälisiä matkailijoita, Sun kertoo.

Kaiken kaikkiaan Hainanissa operoi tällä hetkellä 61 hotelliketjua, joilla on 157 vähintään neljän tähden hotellia.Tunnetuimmat matkailukohteet Hainanilla ovat Sanya Bay, Sanyan Yalong Bay, Haitang Bay, Shimei Bay, Bo’ao Bay, Moon Bay ja Haikou Bay.

Hainanissa on runsaasti kansainvälisten ketjujen huippohotelleja ja lomakeitaita.

MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA. Saaren lukuisat kohteet tarjoavat mahdollisuuden tutustua villiin luontoon ja mystisiin sademetsiin monin eri tavoin. Tiheän metsän keskellä matkailija voi yöpyä esimerkiksi puihin rakennetuissa majoissa. Joissain kohteissa sademetsien siimekseen on rakennettu jopa leirintäalueita, joihin pääsee ajamaan matkailuautolla.

Sademetsien vastapainona Hainanissa pääsee kokemaan runsain määrin myös merellesiä aktiviteetteja kuten sukellusretkiä, purjehdusta, varjoliitoa ja surfausta. Tai miksipä et tutustuisi meren elämään ikkunoin varustetusta sukellusveneestä käsin?

Jälleen uuden näkökulman saaren rikkaaseen luontoon saat lintuperspektiivistä. Eri yritykset järjestävät sekä kuumailmapallo-, helikopteri- ja vesitasolennätyksiä Hainanin yllä.

– Vaikka Hainan on kiinalaisten keskuudessa suosituin lomakohde, se ei kuulu ainoastaan Kiinalle vaan koko maailmalle, tiivistää matkailukomitean johtaja Sun Ying.

FAKTAA

Kaikista Kiinan maakunnista Hainanilla on vähiten maapinta-alaa mutta eniten merta, peräti 2,2 milj. km².

45 golfkeskusta ja 74 kenttää

Saaren ympäri kiertävä suurnipeusjuna

Maailman suurin verovapaa ostoskeskus

(Kuvat: Visit Hainan)

ALKOHOLIKILPAILUT JA JOURNALISMIN VASTUU

Erilaisia alkoholikilpailuja alkaa olla jo sellainen määrä, ettei edes alkoholialaa läheltä seuraavat ammattilaiset tahdo pysyä niiden perässä. Vielä vähemmän kuluttajalla on mahdollisuuksia päästä selville siitä, mitä milloinkin palkitaan ja millä perusteilla. Juuri siksi journalismin vastuu kasvaa entisestään.

TORNION PANIMON Original Lapland Lagerin viime toukokuussa saama Monde Selection -laatupalkinto on hyvä esimerkki siitä, että edes alkoholijuomista kirjoittavat toimittajat eivät aina jaksa tehdä kotiläksyjään. Uutinen kultamitalista meni sellaisenaan läpi muun muassa Ylen uutisissa, useissa päivälehdissä ja jopa alkoholialan erikoislehdissä kuten Shakerissa ja Olutpostissa (omia työnantajiani molemmat) sekä Viisi Tähteä -verkkomediassa.

Todellisuudessa Monde Selection ei ole kilpailu laisinkaan vaan eräänlainen laadunvalvontajärjestelmä, joka arvioi tuotteet ja palkitsee niitä neliportaisella asteikolla: Bronze, Silver, Gold ja Grand Gold, josta siis Original Lager saavutti toiseksi ylimmän tason. Tästä voidaan päätellä, että olut oli testitilanteessa mikrobiologisesti kunnossa ja hyvä tyylinsä edustaja, mutta sen pidemmälle vieviin johtopäätöksiin ei ole syytä mennä.

Kuitenkin Monde Selection -tunnustuksesta uutisoitiin täysin kritiikittömästi miltei kuin kyseessä olisi ollut 54 vuotta odotettu ja kauan kaivattu olympialaisten kultamitali. Rivien välistä annettiin ymmärtää, että kyse oli jostain todella suuresta ja että nyt pantiin Suomi kertaheitolla maailmankartalle.

Anteeksi, tarkoitan tietenkin takaisin maailmankartalle, koska olihan alkuperäinen Lapin Kulta ”voittanut” saman ”kultamitalin” jo kerran eli vuonna 1964.

MONIA MUITAKIN esimerkkejä löytyy, kuten vaikkapa viime syksynä järjestetty Vodka Masters -kilpailu, jossa Koskenkorva ja Gustav -vodkat kahmivat mitaleja – ja mediaa taas vietiin kuin pässiä narussa.

Sama toistuu vuosittain syys-lokakuun vaihteessa, seuratkaapa vaan lehtiä.

Ja ikävä kyllä, miltei jokaiselta kirjoittajalta unohtuu jutun yhteydessä mainita, että käytännössä jokainen kilpailuun ilmoittautunut tuote saa palkinnoksi jonkinlaisen mitalin.

Toinen paljon palstatilaa saanut esimerkki on World Spirit Awards -kilpailu viime maaliskuussa, jonka jälkeen uutisoitiin laajasti, että Nordic Premium Beveragesin Arctic Blue Gin on valittu maailman parhaaksi giniksi. Etenkin Iltalehdellä mopo lähti totaalisesti käsistä, kun se otsikoi suomalaisen ginin voittaneen maailmanmestaruuskisoissa tuplakultaa.

Niinhän asia ei tietenkään ollut, eikä millään kilpailulla ole MM-arvoa huolimatta siitä, kuinka ylevästi järjestäjät kilpailujansa nimeävätkään.

Täysin toisenlaisen kuvan tästäkin, sinänsä hyvän tisleen, menestystarinasta saa, kun avataan koko palkintokaappi.

World Spirit Awards 2018 -kilpailussa oli mukana kaikkiaan 485 tuotetta, joille jaettiin yhteensä 508 mitalia. Vain viisi mukaan ilmoitettua tuotetta jäi palkintosijojen ulkopuolelle ja vähintään hopeamitaliin ylsi 472 tislettä. Mitaleiden lisäksi eri tislaamoille jaettiin vielä 33 muuta prenikkaa.

KUN OTIN Arctic Blue Ginin tapauksen puheeksi facebook-keskustelussa, tuota pikaa eräs tislaamon edustaja kyseli minulta, eikö ole kuitenkin tärkeintä, että kotimaisten juomien hyvästä kilpailumenestyksestä kerrotaan.

Ei, ei se ole tärkeintä ainakaan journalismin kannalta. Piste.

Peräänkuulutan siis kaikkia alkoholijuomista kirjoittavia kollegoitani tuntemaan vastuunsa lukijoitaan kohtaan ennen kuin asetutaan lehdistötiedotteiden vietäviksi. Muistakaa, että mitään oluiden tai vodkien maailmanmestaruuskilpailuja, olympialaisia saati Oscareita ei ole, vaikka mainosmiehet kuiskuttelisivat mitä ikinä.

Sitäpaitsi tiedotteiden kyseenalaistamisen ja terveen lähdekritiikin luulisi olevan meille journalisteille ihan jokapäiväistä peruskauraa.

Eleganssia ja huumorin kukkaa – Viinien lahjapakkauksissa näkyy ajan henki

Tämän vuoden jouluviinien lahjapakkauksissa on talvista tunnelmaa, tähtisumua, mustaa eleganssia ja klassista tyylikkyyttä sekä rumuuden hauskuutta.

Monet tutut klassikot kuten MUMM Gordon Rouge Brut, Wolfberger Crémant D’Alsace Brut ja Laroche Petite Chablis, vain muutamia mainitakseni, on puettu joulun kunniaksi uusiin kääreisiin. Kuusen alla nämä värimaailmaltaan ja ulkoasultaan juhlavat pakkaukset korostavat entisestään vuoden tärkeimmän juhlapäivän arvokkuutta.

Toisesta ääripäästä löytyvät kylmät talvimaisemat ja leikkisät joulukuosit. Rohkeimmat kausiöverit iskee pöytään rumista villapaidoista innoituksensa saanut glögimäinen The Ugly Glühwein.

SAMPPANJA kruunaa juhlan kuin juhlan, se toimii varpajaisista hautajaisiin ja kalenteripyhät siinä välissä. MUMM Gordon Rouge Brut (39,98 €) on kuluttajalle helposti lähestyttävä perussamppanja; tasapainoinen ja raikkaan hedelmäinen. Porche Design Studion kanssa suunniteltu kiiltävän hopeinen lahjapakkaus hurmaa linjakkuudellaan ja jouluisella värimaailmallaan.

Toinen mainio vaihtoehto laadukkaaksi kuohuviinilahjaksi on Wolfberger Crémant D’Alsace Brut (14,38 €). Kuiva, hedelmäinen ja raikkaan hapokas juoma, jonka hinta-laatusuhde hakee vertaistaan. Lahjapakkauksessa trendikäästä musta-kultayhdistelmästä rakentuu viinipullo, josta kuplat nousevat tähtinä taivaalle.

VALKOVIINEISTÄ Laroche Petit Chablis (18,98 €) sopii mainiosti jouluaterian aperitiiviksi tai kalaruokien seuraan. Myös tässä lahjapakkauksessa toistuu vuoden trendikkäin mustan ja kullan yhdistelmä, joka jatkuu lisäksi ikkunan kautta pullon etiketissä.

Chablis-alueen Kimmeridge-maaperä tuottaa maailman hienointa valkoviiniä. Laroche-viinitalo on perustettu Chablis’n kylän sydämessä sijaitsevan l’Opédiencerie-nimisen luostarin paikalle, jonka munkit valmistivat viiniä jo 1100 vuotta sitten. Vuonna 2014 Domain Laroche palkittiin IWSC-kilpailussa parhaana ranskalaisena viinintuottajana.

Laroche Petit Chablis on maultaan kuiva ja raikas, kukkainen ja sopivan hapokas. Siinä on aistittavissa limettiä, viheromenaa, yrttisyyttä sekä mineraalisuutta.

PUNAVIINEISSÄ on valinnanvaraa sekä rypäleissä että lahjapakkauksissa. Erinomainen valinta hyvän viinin ystävälle on esimerkiksi viileän ilmaston chileläinen Leyda Single Vineyard Las Brisas Pinot Noir (14,90 €), joka sai täydet viisi tähteä Viinistä viiniin -kirjassa. Viini on käynyt terästankeissa, minkä jälkeen sitä on kypsytetty vielä 10 kuukautta ranskalaisessa tammessa.

Lahjapakkauksessa pullosta muodostuu tähdin, lumihiutalein ja palloin korosteltu joulukuusi, minkä kätköissä keskitäyteläinen ja kypsän marjaisa viini odottaa pääsyään joulupöytään.

QP Organic (15,49 €) on täyteläinen ja tumman marjaisa Tempranillo-rypäleestä valmistettu moderni Rioja-luomuviini. Tumma ja mehevä marjaisuus kestää tuoksusta pitkään jälkimakuun. Viini on upea kumppani täyteläisille liharuoille tai robusteille pataruoille. Musta-kultaisessa lahjapakkauksessa on tähtiä, joulupalloja ja lentäviä poroja. Merry Christmas -teksti korostaa viinin joululahjapotentiaalia.

Viña San Pedron viinitalon perustamisvuotta ja yli 150-vuotista historiaa kunnioittavan 1865 Single Vineyard -sarjan Cabernet Sauvignon (16,88 €) tulee aurinkoisesta Maipon laaksosta. Täyteläisessä ja runsaan hedelmäisessä viinissä on silkkiset tanniinit, ja sitä voi suositella esimerkiksi juhlapöydän riistalle ja pitkään kypsyneille juustoille.

Tämä Decanter-lehdessäkin ”Highly recommended” -maininnan saanut viini on pakattu arvonsa mukaisesti näyttävään laatikkoon, jota koristaa juhlava punainen nauha.

Riojalainen Barón de Ley Reserva (16,98 €) on niin ikään saanut ansaittua huomiota Decanter-lehdeltä, joka valitsi sen parhaaksi riojalaiseksi vuonna 2015. Syvän rubiininpunainen, keskitäyteläinen ja runsas viini on valmistettu valikoiduista vuonna 1985 istutetuista Mendavian tarhan Tempranillo-rypäleistä ja sen on annettu kypsyä amerikkalaisissa tammitynnyreissä 20 kuukauden ajan sekä vielä pulloissa kaksi vuotta ennen myyntiä.

Lahjapakkaus on kuin viini itse: moderni ja samalla perinteitä kunnioittava. Lahjalaatikon kyljessä pohjoinen talvimaisema loistaa kirkkaan tähtitaivaan alla.

MAKEA JA GLÖGIMÄINEN The Ugly Glühwein (10,98 €) on tarttunut viime vuosina räjähdysmäisesti yleistyneeseen ruma villapaita -ilmiöön. Kuusen alla pullo kaikessa rumuudessaan vangitsee katseen ja herättää varmasti keskustelua.

The Ugly Glühwein istuu jouluun kuin mummo lumihankeen, se on mitä virkistävin vaihtoehto perinteiselle glögijuomalle ja erinomainen osoitus siitä, että rumassakin pullossa voi olla hyvä viini.

JALOVIINA TÄYTTÄÄ 85 VUOTTA

HUHTIKUUN 5. PÄIVÄNÄ kello 10:00 tuli kuluneeksi tasan 85 vuotta kieltolain päättymisestä Suomessa. Päättymisajankohtaa kuvaa monissa yhteyksissä nähty numerosarja 543210 eli 5.4.32 klo 10.

Lähes yhtä kauan on kulunut siitä, kun konjakista ja viinasta valmistettu Jaloviina tuli ensi kertaa myyntiin. Se lanseerattiin lokakuussa 1932 ja on yksi Suomen alkoholihistorian vanhimpia tuotteita.

Jaloviina on ainoa yhä myynnissä oleva suomalainen väkevä alkoholijuoma, joka on pysynyt yhtäjaksoisesti markkinoilla kieltolain päättymisvuodesta lähtien.

Jaloviinan esikuvana oli Ruotsissa myynnissä ollut Elämänvesi, Eau de vie -niminen juoma, jolla oli Jaloviinallekin tyypillinen tähtiluokitus sekoituksen sisältämän konjakkimäärän mukaan.

Ensimmäisenä myyntiin tuli Jaloviina Extra. Joulukuussa 1932 päästiin korkkaamaan myös yhden, kahden ja kolmen tähden Jaloviinat. Siitä lähtien Jaloviina on ollut osa pohjoisen kansan sielunmaisemaa.

Uusi jalojuoma lämmitti pohjoisen kansan mieltä. Eräänä lokakuisena aamuna vuonna 1932 Oy Alkoholiliike Ab:n ovien taakse oli kerääntynyt jonoa. Ovien avauduttua ensimmäiset miehet astuivat sisään ja loivat hartaan katseen hyllylle – siinä sitä nyt oli!

JALOVIINA ON TIETTÄVÄSTI ainoa alkoholijuoma, jota Suomen valtio on tarjonnut ilmaiseksi kansalaisilleen. Tämä tapahtui 4. kesäkuuta 1942, jolloin puolustusvoimat tarjosi sitä rintamamiehille juhlistaakseen ylipäällikkö marsalkka C. G. Mannerheimin 75-vuotispäivää.

Sota-aikana saatavilla ollut juoma oli nollan tähden Jaloviinaa, ja siinä oli konjakkia vain nimeksi ja väriksi. Kansan suussa tähdetön Jaloviina sai kutsumanimen Vääpeli.

Sota-aikana konjakin sääntely johti siihen, että myyntiin tuli nollan tähden Jaloviina, jossa konjakkia oli vain väriksi. Sotavuodet myös verottivat jaloa veljessarjaa: Kahden tähden Jaloviina katosi valikoimista vuonna 1942.

Sotien jälkeisinä jälleenrakennuksen vuosina Jaloviinan kulutus kasvoi, kunnes 1960-luvulla sen suosio alkoi hiipua lähteäkseen taas uuteen nousuun 1990-luvun lopulla.

Kieltolain päättymisen ja Jaloviinan synnyn 85-vuotisjuhlan kunniaksi Altia Oy rekonstruoi nollan tähden Jaloviinan ja valmisti sitä ainoastaan yhden puolen litran pullon. Olin yksi niistä onnekkaista, jotka pääsivät maistamaan tästä juhlapullosta 5.4.2017 klo 10.

Makuprofiililtaan tämä reseptiarkistojen kätköistä herätetty Vääpeli oli puhdas ja tiukka kuin neitsyen sielu.

NIMIKILPAILUN SATOA. Toukokuussa 1932 Oy Alkoholiliike Ab:n henkilökunnalle avattiin kilpailu, jonka tarkoituksena oli löytää suomalainen nimi niin sanotulle leikatulle konjakille. Kilpailussa jaettiin parhaille ehdotuksille kolme rahapalkintoa määriltään 200, 100 ja 50 markkaa.

Ehdotuksia uutuusjuoman nimeksi tuli kaikkiaan 72 kappaletta. Voittajaksi nousi tarkkailuosastolla työskennelleen tohtorinna Hildénin ehdotus Jaloviina. Seuraaville sijoille ylsivät nimiehdotukset Monopoli ja Ponjakki.

Palkintosijojen ulkopuolelle jääneet nimiehdotukset olivat aakkosjärjestyksessä:

A.L., Alkon-seos, Aroma, Brandy, Eloneste, Eri konjake, Herkku, Isä, Isän oma pöytä, Jakki, Jakko, Jalo, Jalojuoma, Juhla, K.S.V., Kansa, Karhukonjakki, Kerhoseos, Kiva, Kiwa, Koja, Koli K, Konjake, Konjake de Napander, Konjakki Suomi, Konjakkileike, Konjakkiviina (kahdesti), Konjaste, Konjike, Konneste, Konves-viina, Kultaviina, Leijonakonjakki, Leikekonjakki, Leikko, Leikkuri, Leikonjakki, Lingo konjakkia, Maku, Matti, Mesi, Nektar, Otso, Paavo, Presidentti, Puhti, Puolikonjakki, Ranskanviina, Reima, Ruutu-konjakki, Rypäleviinaa/Druvbrännvin, Saimaa, Sini-Tähti konjakki, Sini-Valko konjakki, Sisu, Spriikonjakki, Suomi, Suomi konjaketta, Suomi konjakki, Surunsurma, Tarina vettä, Teräskonjakki, Tähti, Valtti konjakki, Vapaus, Viinakonjakki, Viikonvesi ja Väkiviina.

Jaloviinan jäljittelemätön maku on viipynyt suomalaisten huulilla saunan kuistilla, nuotion ääressä, illanistujaisissa ja kapakoiden kulmapöydissä vuodesta toiseen.

VUOSIKYMMENTEN VIERIESSÄ Jaloviinasta on tullut väkevä suomalaisten tuntojen tulkki. Se on esiintynyt niin kirjoissa, elokuvissa kuin lukuisten artistien kappaleissakin. Erään tarinan mukaan Toivo Kärjen säveltämä, Reino Helismaan sanoittama ja Tapio Rautavaaran esittämä surumielinen valssi Kulkurin iltatähti kertoo Jaloviina-pullon yksinäisestä tähdestä.

Viime vuosien aikana tuoteperhettä on määrätietoisesti kasvatettu. Tällä hetkellä myynnissä on seitsemää eri Jaloviina-tuotetta: Yhden ja kolmen tähden Jaloviinojen lisäksi katalogista löytyvät Jalokahvi-likööri sekä Jaloviinan versiot Extra (vuosikerta), Kaski, Myrsky ja Tammi.

Jaloviina Tammi on virallinen Suomi Finland 100 -juhlavuoden tuote. Sen, samoin kuin muidenkin Jaloviina-versioiden ystävät ovat aina voineet luottaa siihen, että korkin rusahdettua auki ilmoille nousee tuttu ja omaleimainen tuoksu.

KOHTEENA HILTON HELSINKI STRAND

HELSINGIN SILTASAARESSA sijaitsevan Hilton Strandin juuret ulottuvat marraskuuhun 1988, jolloin Wärtsilän rakennuttama ja Finnairin operoima hotelli Strand-Intercontinental aloitti toimintansa. Hotellirakennuksen suunnitteli hollantilainen arkkitehti Martiinus Schuurman ja sisustuksesta vastasi sisustusarkkitehti Arto Kukkasniemi.

Strandilla on historiansa aikana ollut useita omistajia. Vuonna 1996 se siirtyi Alkon tytäryhtiölle Arctialle ja vuotta myöhemmin ruotsalaiselle Scandicille. Huhtikuussa 2001 brittiläinen Hilton International teki Scandicista noin 972 miljoonan euron ostotarjouksen. Kauppa hyväksyttiin ja Scandicin 133 hotellia siirtyivät brittiläisomistukseen.

Tammikuussa 2003 Strandista tuli Suomen ensimmäinen Hilton-hotelli. Sitä seurasivat Kalastajatorppa Helsingin Munkkiniemessä ja Plaza Turussa.

Lähes 30-vuotisen historiansa aikana Hilton Helsinki Strand on vaihtanut usein omistajaa mutta säilyttänyt korkean tasonsa ja asemansa yhtenä Helsingin arvostetuimmista hotelleista.

Vuonna 2007 Scandic vaihtoi jälleen omistajaa Hiltonin myytyä yhtiön pääomarahasto EQT V:lle 833 miljoonan euron kauppahintaan. Suomen Hilton-hotellit toimivat nykyään franchising-sopimuksella Scandicin operoimina.

Tällä hetkellä Hiltonilla on kolme hotellia Suomessa: Strand ja Kalastajatorppa Helsingissä sekä vuonna 2007 avattu lentokenttähotelli Hilton Airport Vantaalla.

VUOSIEN VARRELLA STRAND on saanut monia kansainvälisiä tunnustuksia. Vuonna 1990 Strand-Intercontinental valittiin Business Traveller -lehden lukijaäänestyksessä maailman parhaaksi uudeksi hotelliksi. World Travel Awardseissa se on valittu viidesti Suomen parhaimmaksi hotelliksi (Finland’s Leading Hotel 2004, 2005, 2013, 2014 ja 2016).

World Travel Award -palkintoa pidetään alan korkeimpana saavutuksena ja sitä kutsutaankin matkailualan Oscariksi. Palkintojen saajat valitsevat vuosittain riippumattomat matkailualan ammattilaiset.

Suurimmasta osasta huoneita avautuu näkymä joko merelle tai Töölönlahteen johtavalle kanaalille. Vuoteet ovat muhkeita ja ikkunat isoja.

UUDISTUS VANHAA KUNNIOITTAEN. Vuonna 2015 Hilton Helsinki Strand uusittiin perusteellisesti. Entistä ehomman hotellin avajaisia päästiin viettämään 21. tammikuuta 2016. Hotellin uuden sisustuksen on laatinut etelä-afrikkalaissyntyinen Bronwynn Welsh. Uudistusta inspiroivat viisi elementtiä: kivi, vesi, puu, kupari ja tuli.

Uudistuksessa yhdisteltiin uusinta designia ja vintageyksityiskohtia. Esimerkiksi monet hotellin kokoelmissa säilyneet Oiva Toikan linnut ja uniikit lasiteokset pääsivät osaksi modernia pohjoismaista tilasuunnittelua. Osa Heikki Orvolan suunnittelemista Festivo-posliiniastioista on edelleen käytössä yhdessä alkuperäisten ruokailuvälineiden kanssa.

Monet Oiva Toikan uniikit lasiteokset ovat saaneet uuden elämän hotellin uudistuksen myötä. Tässä valaistu lasiveistos rytmittää kokouskerrokseen johtavaa porraskäytävää.

Uuteen Strandiin avattiin myös tunnelmallinen ravintola Bro ja Hakaniemen ensimmäinen cocktail-baari.

Ravintola Bro yhdistelee kauden parhaita raaka-aineita mielenkiintoisiksi makupareiksi. Luonto on vahvasti esillä sekä ravintolan sisustuksessa että laseissa ja lautasilla. Cocktail-baarin siirapit ja pyreet tehdään paikan päällä, vuodenaikojen annetaan loistaa.

STRANDIN BRUNSSI (28 €) on tarjolla sunnuntaisin klo 12–15. Pöytään katetaan mm. lohichevicea, katkarapusalaattia, kokonaisena paistettua suomalaista broileria, erilaisia paahdettuja ja marinoituja kasviksia sekä suussa sulavia jälkiruokia kuten juustokakkua ja suklaamoussea. Paikalla on myös kokki leikkaamassa ja tarjoilemassa vaihtuvaa lihatuotetta.

Brunssimenu uudistuu kuuden viikon välein. Hilton Strandin filosofiaan kuuluu, että parhaat elämykset kumpuavat puhtaasta luonnosta.

Annokset valmistetaan aina parhaista raaka-aineista puhtaita makuja yhdistellen. Aamiainen sekä brunssi on runsas. Kuvassa aamiaisella tilauksesta valmistettava Pancakes vaniljajäätelön ja mansikoiden kera.

HOTELLIN 190 HUONEESTA peräti 114 tarjoaa näkymän merelle tai kanaaliin Kruununhaan ja Kaisaniemen suuntaan. Ikkunat avautuvat ja ovat poikkeuksellisen suuret. Maisema nivoutuu osaksi huoneiden skandinaavista värimaailmaa.

Huoneet ovat kooltaan 30–85 neliömetriä.

Eräs Strandin elämyksellisistä huippukohdista on ylimmän kerroksen saunaosasto uima-altaineen ja aurinkoterasseineen. Näkymä hotellin kattokerroksesta on yksi Helsingin kauneimpia.

Saunaosaston uima-allas henkii menneiden vuosikymmenten ylellisyysajattelua tuotuna tähän päivään. Altaalta ja kattoterassilta avautuu merellinen panoraamanäkymä.

Hilton Helsinki Strand
John Stenbergin ranta 4
00530 HELSINKI
http://www.hiltonhotels.com/fi_FI/suomi/hilton-helsinki-strand/

LONDON TUBE STATIONS 7, U-W

”Dear passengers, my name is Francis. I am your travel guide to the roots of the London Underground and to the origins of the names of all stations currently in use. This is the final stage of our incredible journey, after which we have seen all 270 Underground stations! Here are the stations from Upminster to Woodside Park.”

UPMINSTER

Upminster was recorded as Upmynstre in 1062 and the name is derived from mynster, which refers to a church served by several clergy, rather than to a monastery. The prefix up means ’higher ground’, although the town does not rise much above sixty feet. Upminster means – ’the church on high land’. The name of this area was originally Chafford, a corruption of St Chad’s Ford and tradition asks us to believe that the brothers St Chad and St Cedd used it as one of their preaching centres when brought Christianity to Essex in c. 670.

The station was opened as Upminster by the London, Tilbury & Southend Railway on 1 May 1885 and first used by Underground trains on 2 June 1902.

UPMINSTER BRIDGE

See Upminster. To the right of the station, under the railway bridge and near the ’Bridge House’ pub, there is a small iron road bridge, marked Upminster Bridge. Tradition has it that the Romans built a ford here over the River Ingrebourne during Caesar’s invasion of England. It seems that in c. 1300 a wooden bridge was built to replace the ford. The present bridge was erected by Essex County Council in 1891.

The station was opened as Upminster Bridge on 17 December 1934.

UPNEY

Upney simply means the upper-stream and this local natural feature gives the name to this district. Derived from the Old English upp (higher up) and eg (stream).

The station was opened as Upney on 12 September 1932.

UPTON PARK

Upton is derived from up and the Old English tun, ’a farm’ – and means ’the farm, or homestead on higher ground’ once in a park, and the district is so named.

The station was opened as Upton Park by the London, Tilbury & Southend Railway in 1877 and first used by Underground trains on 2 June 1902.

UXBRIDGE

Uxbridge was recorded as Oxebruge c. 1145 and the name is derived from a 7th century tribe, the Wixan, who settled here, and in the course of time this has been abbreviated to Ux. The bridge is an ancient one over the river Colne and has variant spellings until recorded as Uxbridge in 1398.

The original station was opened as Uxbridge on 4 July 1904, and was replaced by the present re-sited station on 4 December 1938.

VAUXHALL

Vauxhall is named from the Norman Falkes de Breuté who obtained the manor of Lambeth by his marriage to the heiress Margaret de Riparus (or Redvers) in c. 1220, the manor being granted to him in 1223. Recorded as Faukeshale in 1279, corrupted to Fox Hall then eventually to Vauxhall.

The Underground station was opened as Vauxhall on 23 July 1971.

VICTORIA

Like many other places the station was named in honour of Queen Victoria. The main-line station, opened on 1 October 1860, stands on piles over the basin of the former Grosvenor Canal.

The Underground station was opened as Victoria on 24 December 1868.

WALTHAMSTOW CENTRAL

Walthamstow Central was recorded as Wilcumestowe c. 1075 and the name may be derived from the Old English wilcume, ’welcome’ and stow, ’a holy place’ – ’the holy place with a welcome’. Alternatively the name may derive from a religious place once founded here by a woman named Wilcume. It was recorded as Walthanstowe in 1446.

The original station was opened as Walthamstow (Hoe Street) by the Great Eastern Railway on 26 April 1870; it was re-named Walthamstow Central on 6 May 1968. Underground trains ran from 1 September 1968.

WANSTEAD

Wanstead was recorded as Waenstede in 1066 and the name is derived from the Old English waen, ’waggon’ and stede, ’place’. It seems that there was once a ford here, where waggons crossed a stream, and ’stede’ usually meant a holy place – therefore Wanstead means ’to the holy place, near the ford crossed by waggons’.

The station was opened as Wanstead on 14 December 1947.

WARREN STREET

The estate of this area was owned by Charles Fitzrow, created Baron Southampton in 1780, who married Anne, the daughter of Sir Peter Warren. When the street was named in 1799 it was called Warren Street in his honour.

The station was opened as Euston Road on 22 June 1907 and was re-named Warren Street on 7 June 1908.

WARWICK AVENUE

Many of the streets in the old manor of Paddington are connected with families who leased land from the Bishop of London. The original lessee was Sir John Frederick of Burwood in Surrey. His great-grandson married Jane Warwick of Warwick Hall in Cumberland in 1778 and the street is named in her honour.

Prior to the station’s opening the name was planned to have been Warrington Crescent, but it was opened as Warwick Avenue on 31 January 1915.

WATERLOO

Waterloo was named in commemoration of the Battle of Waterloo (1815). The name was also given to the new bridge over the River Thames (originally called Strand Bridge) which was opened by the Prince Regent on 18 June 1817, the second anniversary of the Battle. The name was adopted for the main-line station opened on 11 July 1848, and later for the locality.

The Waterloo & City Line was built and run by the London & South Western Railway and its station was opened as Waterloo on 8 August 1898. Ownership of the line and stations was transferred to London Underground on 5 April 1994. The Bakerloo Line station was opened as Waterloo on 10 March 1906, followed by the Northern Line station on 13 August 1926.

WATFORD

Watford was recorded in 944 and the name is derived from the Old English waed, ’place for wading’ or wad, ’hunting’ – and means ’ford which is used for hunters’, from a once nearby natural feature.

The station was opened as Watford on 2 November 1925.

WEMBLEY CENTRAL

Wembley Central was recorded as Wemba lea in 825 and the name is derived from the personal name Wemba and the Old English leah, ’forest clearing’ – and means ’the clearing where Wemba lived’. This name may be a nickname or could be taken from Wemba, the name of a Gothic King. It has had various spellings until recorded as Wembley in 1535.

A station called Sudbury was opened by the London & Birmingham Railway in 1842. It was re-named Sudbury & Wembley on 1 May 1882 and Wembley for Sudbury on 16 April 1917; re-named Wembley Central on 5 July 1948.

WEMBLEY PARK

See Wembley Central. The Wembley stadium, exhibition and entertainment complex occupies the area of the original park.

The station was opened as Wembley Park on 12 May 1894.

WEST ACTON

See Acton Town.

The station was opened as West Acton on 5 November 1923.

WESTBOURNE PARK

Westbourne Park was recorded as Westburn in 1222 and is derived from the Old English westan and burnam, ’place’ – means ’the place west of the stream’. Paddington was the sister village on the east bank. The road here was an ancient lane winding through the old Westbourne Farm. The Green was recorded in 1680 hence the Park, now a road.

The station was opened as Westbourne Park on 1 February 1866.

WEST BROMPTON

West Brompton signifies Broom Town with suggestions of a wide common – and means ’the common with the broom trees, near a town’.

Prior to the station’s opening the name Richmond Road was planned, reflecting the name of this part of Old Brompton Road which lasted into the 1920s. It was opened as West Brompton on 12 April 1869.

WEST FINCHLEY

See Finchley Central.

The station was opened as West Finchley by the London & North Eastern Railway on 1 March 1933 and first used by Underground trains on 14 April 1940.

WEST HAM

West Ham was recorded as Hamme in 958 which signifies that this and East Ham were then only one geographical location and it was not until 1186 that the name Westhamma was recorded. The name is derived from the Old English hamm, ’a water meadow’ – referring to the low-lying riverside meadow near the bend of the Thames. (See also East Ham.)

The station was opened as West Ham by the London, Tilbury & Southend Railway on 1 February 1901 and was first used by Undergound trains on 2 June 1902.

WEST HAMPSTEAD

See Hampstead.

The station was opened as West Hampstead on 30 June 1879.

WEST HARROW

See Harrow-on-the-Hill.

The station was opened as West Harrow on 17 November 1913.

WEST KENSINGTON

See Kensington (Olympia).

The station was opened as North End (Fulham) on 9 September 1874; re-named West Kensington 1 March 1877.

WESTMINSTER

By tradition the site of the Abbey was first known as Torneia (785) and means ’thorn island’, being once a low-lying islet regularly cut off from the mainland at high tide. Recorded as Westminster in 785, the name is derived from west and the Old English mynster, ’monastery’ or ’church’, the west because it lies to the west of London. Westminster Abbey began as a small church attached to a Benedictine monastery, was rebuilt in the eleventh century and completed in 1388. The village of Westminster (a City since 1540) was joined up to London in the 18th century.

The station was opened as Westminster Bridge on 24 December 1868; re-named Westminster in 1907.

WEST RUISLIP

See Ruislip.

The adjacent main line station was opened by the Great Western & Great Central Joint Committee on 2 April 1906 as Ruislip & Ickenham. It was re-named West Ruislip on 30 June 1947. In preparation for the opening of the Underground station, the committee of the New Works Programme 1935/40 suggested naming it Ickenham Green. However, delayed by the Second World War, the Underground station was opened as West Ruislip on 21 November 1948.

WHITECHAPEL

Whitechapel takes its name from the white stone chapel of St Mary Matfelon, first built in 1329, then rebuilt three times, until bombed in 1940 and finally demolished in 1952. Today there is no trace of the church that gave its name to this district.

The station was opened as Whitechapel on 10 April 1876; first used by Underground trains on 1 October 1884.

WHITE CITY

The sports stadium was opened in 1908 to house part of the Franco-British Exhibition. The strikingly white finish of the buildings, and the exhibits in the main hall (all of which were white), earned the stadium its name.

The Hammersmith & City Line station was opened on 1 May 1908, and the Central Line station on 14 May 1908, both as Wood Lane. The Central Line station was re-sited and both re-named White City 23 November 1947. The Hammersmith & City Line station was closed from 25 October 1959; since 1 November 1914 it had been used only on special occasions.

WILLESDEN GREEN

Willesden Green was recorded as Willesdone Grene in 1254 and was formerly a distinct hamlet. Willesden itself was recorded as Willesdune in 939 and is derived from the Old English wiell, ’spring’ and dun, ’hill’, and means – ’hill of the spring’, referring to a once nearby natural location. Willesden was the name adopted c. 1840 by the London & Birmingham Railway from the earlier spelling of Wilsdon.

The station was opened as Willesden Green on 24 November 1879.

WILLESDEN JUNCTION

See Willesden Green. The name has its origin in the railway junction at this point.

The station was opened as Willesden Junction by the London & North West Railway on 1 September 1866 and was first used by Underground trains on 10 May 1915.

WIMBLEDON

Wimbledon was recorded as Wunemannedunne c. 950 and is derived from the personal name of the Saxon Winebeald and down, ’a hill’ – means ’the hill where Winebeald lived’, with his family. It has had various spellings in the course of time until recorded as Wimbledon in 1211.

The original London & Southampton Railway station was opened as Wimbledon on 21 May 1838. The platforms for terminating District Line trains were opened on 3 June 1889.

WIMBLEDON PARK

See Wimbledon. The Park is to the west of the station.

The station was opened as Wimbledon Park by the London & South Western Railway for the use of their own and District Railway trains on 3 June 1889.

WOODFORD

As the name suggests, means ’the ford by a wood’, over the River Roding which runs through the district.

The station was opened as Woodford by the Eastern Counties Railway on 22 August 1856 and first used by Underground trains on 14 December 1947.

WOOD GREEN

Wood Green was recorded as Wodegrene in 1502 and was once a seperate hamlet on the edge of Enfield Chase. As the name suggests it means ’the wood by the green’.

Prior to the station’s opening the name Lordship Lane was proposed, but it opened as Wood Green on 19 September 1932.

WOOD LANE

There have been three stations in the area whit this name, the latest being a new station on the Hammersmith & City Line. The other two were a station on the same line situated across the road from the present one, closer to Shepherd’s Bush, opened 1 May 1908 and closed 25 October 1959 (by which time it had been re-named White City) and a terminal station on the Central London Railway opened 14 May 1908 and closed 23 November 1947 (to be replaced by the Central Line station named White City further to the north). The name Wood Lane came into use here in the first few decades of the 19th century and reflects the fact that this was once situated in London’s countryside. It is one of nine Wood Lanes in Greater London, but with the presence of the BBC Television Centre and the new Underground station, this is undoubtedly the best known of them.

The present Wood Lane station was opened on 13 October 2008.

WOODSIDE PARK

Woodside Park was recorded as Fyncheley Wode in 1468 and was part of the great Middlesex woodland area. It was named Woodside in 1686 – being at the side of the wood.

The station was opened as Torrington Park, Woodside by the Great Northern Railway on 1 April 1872. It was re-named Woodside Park on 1 May 1882 and was first used by Underground trains on 14 April 1940.

Share This:

Yläluomileikkaus antaa silmille tilaa, piristää ilmettä ja nuorentaa katsetta.

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This: