PANIMO HIMO LANSEERAA KANTAA OTTAVAN PRIDE-OLUEN

Himo Homo Pacific NEIPA (7,4 %) lanseerataan keskiviikkona 5.6. Olut on tehty yhteistyössä olutvaikuttaja Peter Tammenheimon kanssa.

KEVÄÄLLÄ 2023 Pirkkalan K-Citymarketin suojissa toimiva innovatiivinen käsityöläispanimo Panimo Himo loi yhteistyössä olutvaikuttaja Peter Tammenheimon kanssa ensimmäisen Himo Homo -oluen. Oluen tarkoituksena oli kiinnittää huomiota seksuaalivähemmistöjen tasapuoliseen kohteluun ja ihmisoikeuksiin Pride-filosofian hengessä.

Kun Himo Homo -projektia käynnistettiin, uusi olut nimettiin humoristinen pilke silmäkulmassa, mutta samalla oltiin äärimmäisen vakavissaan. Lähtökohdaksi otettiin Yhdysvaltain länsirannikko, josta homojen vapautusliike lähti leviämään maailmalle 1970-luvun alussa. Reilun viiden vuosikymmenen aikana vapautusliike on kasvanut nykyisen kaltaiseksi globaaliksi Pride-juhlaksi.

Tänä päivänä Pride-filosofialla tarkoitetaan sellaista ajattelua, jonka mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt voivat olla rohkeasti ylpeitä seksuaalisuudestaan ja identiteetistään. Jokaisella pitää olla oikeus olla ylpeästi oma itsensä. Pride-filosofian juuria voidaan löytää mm. 1960-luvun nuorisokulttuuriin vaikuttaneesta hippiliikkeestä, joka kapinoi konservatiivisia arvoja vastaan. Hippien ihannoimat rauhanaate, suvaitsevaisuus ja kanssaihmisten vapauden kunnioittaminen mielletään osaksi Pride-yhteisön sisintä olemusta.

Pia Iiramon suunnittelema etiketti esittelee muun muassa humalien alkuperää ja aromeja.

LÄNNESTÄ ETELÄÄN

Kesäkuussa 2023 lanseerattu Himo Homo Go West Session IPA (5,5 %) oli kauppavahvuinen West Coast IPA, joka löysi innoituksensa paitsi homojen vapautusliikkeen syntysijoilta myös olutvallankumouksen alkumetreiltä. Se oli kuin raikas muistuma parinkymmenen vuoden takaa, kun äärimmilleen katkerohumaloitu kirkas ja kuparinruskea olut valloitti maailman hedelmäisen pihkaisella aromimaailmallaan.

Olut oli välitön menestys, ja ensimmäinen 1 200 litran erä myytiin lähes loppuun jo julkaisupäivänään. Myöhemmin syksyllä olutta tehtiin vielä toinenkin erä, joka sekin meni kuin kuumille kiville.

Hyvien kokemusten siivittämänä Himo Homo tekee nyt paluun entistäkin rohkeampana ja ylpeämpänä. Siinä missä ensimmäinen olut sai innoituksensa Pride-liikkeen syntysijoilta, tänä vuonna Himo Homo kääntää kiimaiset silmänsä kohti etelää.

Himo Homo Go South on tyyliltään Pacific NEIPA (7,4 %). Auringonkeltainen mehusteluolut saa aromikkaan ja intensiivisen hedelmäisen luonteensa australialaisista ja uusiseelantilaisista humalista. Hedelmäisten aromien tanssia seuraa kitalakea hyväilevät katkerot 44 EBU:n voimalla. Kaiken taustalla maistuu Nelson Sauvin -humalan tuoma valkoviinimäinen pohjavire.

Olutvaikuttaja Peter Tammenheimo ja Panimo Himon olutmestari Kalle Hirvikoski.

MAAILMAA PARANTAMAAN

Himo Homo -projektin takana on kaikessa yksinkertaisuudessaan maailman parantaminen. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat sekä Peter Tammenheimolle että Panimo Himolle intohimo. Niissä ei ole sijaa kompromisseille, kuten ei tässä oluessakaan.

Himo Homo Go South on tehty nautittavaksi. Se on täynnä tunnetta, makua, yksilöllisyyttä ja ylpeää identiteettiä sekä symboliikkaa. Humalat on tarkoin valittu, ne tulevat kaukaa etelästä eli Australiasta ja Uudesta-Seelannista, eikä niiden määrissä ole säästelty. Päähumalana on supertrendikäs ja intensiivisen hedelmäinen Nectaron. Siitä löytyy muun muassa ananasta, passionhedelmää, kiiviä, persikkaa ja sitrusta.

Nelson Sauvin -lajike on saanut nimensä Sauvignon Blanc -rypäleeltä, jota sen aromimaailma paljolti muistuttaa. Se antaa tähän olueen valkoviinimäistä ryhdikkyyttä ja ruohoisia aromeja. Pacific Jade -lajike puolestaan antaa Himo Homolle sen pehmeän katkeruuden ja tukee samalla oluen aromaattista profiilia.

Myös oluen alkoholiprosentti (7,4 %) kiinnittää huomion tärkeään asiaan. Se on suora kiitos ja kunnianosoitus vuonna 1974 perustetulle Setalle. Tänä päivänä Setan roolista ja toiminnasta voidaan olla montaa mieltä, mutta viimeisen 50 vuoden aikana Seta r.y. edistänyt seksuaalista tasavertaisuutta äärettömän paljon sekä onnistunut vaikuttamaan jopa lainsäädäntöön. Ilman Setaa sateenkaari olisi tänä päivänä paljon nykyistä himmeämpi.

Nostetaan malja kesälle, homoille ja koko Pride-yhteisölle. Kellistä Homo kielellesi ja anna sen kasvaa suussasi. Antaudu koko suun täyttävään hyvän olon tunteeseen. Niele ja nauti! 

Share This:

Tallink Siljan nimikkoviinit ja -oluet 2024

Tallink ja Silja Line toivat laivoille uudet nimikkoviinit ja -oluet toukokuun alussa. Monivaiheisessa prosessissa maisteltiin 130 erilaista viiniä ja 36 olutta. Karsinnan voittaneet kuusi viiniä tulevat kaikki perinteisistä eurooppalaisista viinimaista ja kaksi olutta virosta, maan tunnetuimmilta pientuottajilta. Yhdistävä tekijä kaikille laivan viineille ja oluille on monikäyttöisyys.

KAIKISSA TALLINKIN ja Silja Linen laivoilla sekä Tallink-hotelleissa seuraavan kahden vuoden ajan tarjolla oleva viini- ja olutvalikoima esiteltiin lehdistölle Silja Serenadella. Juomien kumppaneiksi Bon Vivant -ravintolan keittiömestari Jukka Salo oli valinnut makuparit laivan eri ravintoloiden ruokalistoilta – ikään kuin alleviivatakseen viinien ja oluiden fleksiibeliä perusluonnetta. Maistelulautaselle nousi muun muassa marinoitua siikaa, ilmakuivattua kinkkua ja parsaa, hummerikeittoa, friteerattua turskaa ja höyrytettyä lohta.

Ensi tuntumalta valikoima on onnistunut: Monikäyttöisyyden lisäksi viineissä on hyvä hinta-laatusuhde, ja mikä parasta, myös sopivasti haastavia ja yllättäviä elementtejä. Laivan samppanja A&J Demiére Blanc de Noirs Brut on todellinen helmi ja toinen laivan oluista, Põhjala Must Kuld puolestaan yksi Viron hienoimmista porttereista, olutmaailman moderni klassikko.

Käydään seuraavassa viinit ja oluet läpi juoma juomalta. Kirjoitushetkellä tarkkoja hintatietoja ei ollut saatavilla, mutta vanhaan tapaan viinit hinnoiteltaneen yhdeksän euron pintaan paitsi samppanja, joka maksanee noin 36–38 euroa pullolta. Oluiden hinta lienee kolmen-neljän euron luokkaa mukaan ostettaessa.

Champagne A&J Demiére Blanc de Noirs Brut

Demiére on itsenäinen ja perheomisteinen vuonna 1936 perustettu samppanjatalo. Pelkistä tummista rypäleistä valmistettu laivan samppanja on jo erikoisuus sinänsä, mutta erityisen yllätyksellisen siitä tekee sekoitussuhde. Samppanjan kolmesta päärypäleestä harvinaisin eli Meunier antaa tälle samppanjalle yksilöllisen luonteen. Meunieria sekoituksessa on käytetty peräti 70 prosenttia, loput 30 prosenttia on Pinot Noiria.

Samppanja on väriltään vaaleankeltainen, ja sen tuoksusta löytyy mm. kypsiä vaaleita hedelmiä ja keltaluumua. Maku on monivivahteinen, tuoreen persikkainen ja ryhdikäs. Upea samppanja, joka tekee arjesta juhlan ja sopii nautittavaksi vaikka läpi risteilyn. Ruokapöydässä tomaattinen rapu- tai hummerikeitto on tälle samppanjalle nappivalinta.

Palau Brut Origanic Cava & Palau Rose Organic Cava

Proseccon jälkeen on hienoa, että cava on taas palannut laivan kuohuviiniksi ja saanut rinnalleen myös rosé-version. Palau-nimi tarkoittaa suomeksi palatsia.

Palau Brut Organic Cava on väriltään vaalea. Sen rypäleinä on käytetty alueen alkuperäislajikkeita: Parellada, Xarel-lo ja Macabeu. Tuoksu on raikas, sitruksinen ja viherhedelmäinen. Maultaan viini on kuiva, kevyt ja helposti lähestyttävä. Raikas kesäjuoma piknikille tai tapasten kyytipojaksi.

Palau Rosé Organic Cava puolestaan on väriltään vaalean rosé ja se tuo mieleen etenkin Etelä-Ranskan yhden rypäleen roséviinit. Sen tuoksussa on punaista omenaa, vadelmaa ja punaherukkaa. Maku on raikkaan marjainen, metsämansikkainen ja kevyen kirsikkainen. Tämä sopisi mainiosti suolaisten alkupalojen kanssa nautittavaksi.

Weingut Frey Grenzhügel Riesling Organic

Riesling tuntuu olevan suomalaisten suosikkirypäle – ehkä se on sitä myös virolaisille ja ruotsalaisille. Itse harvemmin innostun saksalaisesta Rieslingistä, poikkeuksena Villa Huesgenin viinit, mutta annetaan toki Grenzhügelille mahdollisuus ja maistetaan.

Vaalea oljenkeltainen Riesling, jossa kevyt karviaismarjainen tuoksu. Maku on mineraalinen, valkoherukkainen ja hedelmäinen. Hedelmäisyyden ansiosta viini maistuu suussa paljon makeammalta kuin se todellisuudessa on, sillä jäännössokeria on vain 4,4 grammaa litraa kohden. Ihan kelpo ruokaviini kala- ja kasvisruoille sekä hedelmäisen makeutensa ansiosta myös aasialaisille ruoille.

Kovassa seurassa valkoviini on tällä kertaa laivan viinien heikoin lenkki. Minulle se on ehdoton pettymys etenkin, kun vertaan sitä edellisen kauden valkoviiniin, joka taas oli poikkeuksellisen luonteikas Grüner Veltliner Markus Huberilta. Sitä viiniä muuten ostin parin viime vuoden aikana ainakin 20–30 pulloa.

Terre di Chieti Rosato Organic

Laivan rosé on yleensä erinomainen valinta kevyeen nautiskeluun tai kesäisten juhlien kaatoviiniksi, niin tälläkin kertaa. Lohenpunainen viini on tuoksultaan kevyen marjainen, siinä voi aistia muun muassa vadelman ja kirsikan aromeja. Keskitäyteläinen maku on punaisten marjojen juhlaa, jota reilu hapokkuus tyylikkäästi tasapainottaa. Hyvä ruokaviini grillatulle lohelle tai porsaanfileelle omenakastikkeen kera.

Villa Paradiso Chianti Organic

Laivan punaviini tulee ilahduttavasti Toscanasta. Rypäleinä ovat Sangiovese (95 %) ja Merlot (5 %). Viini on väriltään ruskeaan taittavan rubiininpunainen, sen tuoksussa on nahkaa ja tummaa marjaisuutta. Maku on pehmeän tanniininen, marjainen ja kypsän hedelmäinen. Hyvä yleisviini lampaalle ja grillatulle lihalle.

LAIVAN OLUET

TALLINK SILJAN molemmat laivan oluet tulevat Virosta, mikä kertoo sekä virolaispanimoiden korkeasta laatutasosta että niiden kyvystä kilpailla hinnalla. Nykytilanteessa suomalaiset panimot eivät kykene hintasotaan paitsi raaka-aineiden ja laadun kustannuksella, mutta se tie ei kovin pitkälle kanna.

Ilahduttavasti Tallink Siljan oluet tulevat kahdelta viron kärkipanimolta: Pühastelta (Tartto) ja Põhjalalta (Tallinna).

Laivan lager, Pühaste Pootsman (4,8 %) on väriltään kullankeltainen ja aavistuksen utuinen. Viettelevän viljaisen tuoksun takaa nousee hentoinen aamukasteisen ruohon aromi. Maku on maltainen ja keksimäinen, jälkimaku sopivan katkera.

Laivan Porter puolestaan on moderni klassikko Põhjalalta Must Kuld (7,8 %). Olut tuli markkinoille muistaakseni vuonna 2013 tai 2014, ihan panimon alkuaikoina. Sen ikoninen etiketti, jossa oli paahdetun maltaan kuva, sai mielikuvituksen lentoon. Aika monen mielestä kuva muistutti ruskean naisen sukuelintä. Jokunen vuosi sitten kyseinen etiketti meni kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa vaihtoon, kun kukkahattuväki antoi siitä väkevää palautetta. Oluen nykyinen etiketti on aika geneerinen ja persoonaton, mutta eipä se olutta pahenna.

Nyt lasiin kaatuu ruskeanmusta olut, jonka paahteisen tuoksun haistaa jo kaukaa. Paahteisuuden lisäksi siinä on taloussuklaata ja kypsiä tummia marjoja. Maku on paahteisen täyteläinen, suklainen, marjainen ja lakritsinen. Jälkimaku on pitkä ja pehmeä.

Share This:

TAMMENLINNAN Suuri jouluolutmaistelu 2023

Suomen kovatasoisin jouluolutraati kokoontui jälleen oluttoimittaja Peter Tammenheimon kutsusta maistelemaan laajan kattauksen tämän vuoden jouluoluita. Edellisvuosien tapaan mukaan kelpuutettiin sellaisia kausioluita, joissa joko etiketissä tai nimessä on selvästi joulu mukana. Niinpä erilaiset talvimaisemat ja Winter Brew -nimikkeet jätettiin tastingin ulkopuolelle.

Jouluolutmaisteluun valikoitui 20 hyvin saatavilla olevaa jouluolutta.

TÄNÄ VUONNA vähensimme maisteltavien oluiden määrää noin puoleen viimevuotisesta – silti mukaan mahtui täysi tiu eli 20 olutta, joista jokaisella on täysi syy olla mukana. Muiden muassa sellaiset jouluoluet, jotka edellisissä maisteluissa ovat toistuvasti jääneet listan hännille, jätettiin keräämään luonnetta ainakin ensi vuoteen.

Jouluoluissa riittää tyylejä laidasta laitaan; oljenvaaleasta yönmustaan ja makeasta happamaan. Tämän vuoden jouluoluissa erityisesti saksalaiset tyylit ovat trendien aallonharjalla. Alkon jouluhyllyssä peräti kuusi olutta 17:stä on saksalaista alkuperää ja kotimaisista panimoista esimerkiksi Mallaskoski on lähtenyt juhlakauteen doppelbock-jouluoluella.

Oluet arvioitiin tuttuun tapaan avoimesti, eli jokainen maistaja tiesi, mikä olut missäkin lasissa oli. Pisteytyksen perusteita olivat oluiden yleinen virheettömyys, tyylinmukaisuus ja se, miten oivaltavasti joulun tuntu ja tunnelma on saatu osaksi kutakin olutta. Jokainen olut arvioitiin 100 pisteen asteikolla, ja oluiden saama lopullinen pistemäärä on kaikkien arvioiden keskiarvo.

Juho-Heikki Ollikainen, Tuomas Koskipää, Ari Juntunen, Peter Tammenheimo, Susanna Sundberg ja Ilkka Sysilä.

TUOMARISTOON KUULUIVAT olutkriitikko Ari ”Arde” Juntunen, Fat Lizard -panimon perustaja Tuomas ”Topo” Koskipää, panimomestari emeritus Ilkka Sysilä, The Tower -ravintolan baaripäällikkö Juho-Heikki ”Kusti” Ollikainen ja viiniasiantuntija Susanna Sundberg Hedon Oy:stä. Tuomariston puheenjohtajana toimi allekirjoittanut, oluttoimittaja Peter Tammenheimo.

Tänäkin vuonna parhaat ja heikoimmat erottuivat muutoin tasaisesta massasta. Selvän voiton vei Malmgårdin Xmas Porter keskiarvolla 61,7. Se oli ainoa yli 60 pisteen yltänyt olut. Toiseksi tullut, niin ikään jouluklassikko, Shepherd Neamen Christmas Ale sai pisteitä 58,2.

Testin heikoin oli jo toista vuotta peräkkäin Mallaskosken jouluolut, jonka tyylinä tänä vuonna oli doppelbock (etiketissä se lukee väärin dobbelbock). Olut oli pahoin kontaminoitunut, ja se sai tuomaristolta vain 18,3 pistettä.

TULOKSET

Sijat 1–3

  1. Malmgård Xmas Porter, 6,8 %, Malmgårdin Panimo, Loviisa (61,7 p.)

Tummanpunaiseen taittava lähes musta väri. Tuoksussa tummia marjoja ja lakritsia. Mausteinen, kevyt, lempeä ja tasapainoinen. Täsmäolut marjaisten jälkiruokien seuraan.

2. Shepherd Neame Christmas Ale, 7,0 %, Shepherd Neame, Englanti (58,2 p.)

Kauniin kullankeltainen bitter, jonka jouluisesta tuoksusta löytyy mantelia, keksiä, rusinaa, hedelmäkakkua ja peribrittiläistä Chritsmas Puddingia. Maussa paahtoleipää, hedelmäkakkua, siirappia ja mausteisuutta. Tasapainoinen ja lämmittävä olut, jossa miellyttävä loppuliuku.

3. Mc Chouffe Brune, 8,0 %, Bresserie d’Achouffe, Belgia (57,3 p.)

Tummanruskea olut, jonka tuoksu on yhtä makea, intensiivinen ja vahva. Hieman liian makea, mutta silti pehmeä, hedelmäinen ja lämmittävä. Tyylinmukainen ja helposti lähestyttävä brune. Toimisi paremmin juustojen seurassa kuin sellaisenaan.

Sijat 4–7

4. Olutpaja Jouluolut, 5,0 %, Olutpaja, Pälkäne (55 p.)

Aromikas, tasapainoinen ja maltainen. Tyylikäs ja monikäyttöinen olut, mutta jouluisuutta ja katkeroita jää kaipaamaan. Saunaolueksi joulusaunaan.

5. Lump of Coal Dark Holiday, 7,5 %, Ridgeway Brewery, Englanti (53,7 p.)

Hiilenmusta stout, jossa paahteisuutta, taloussuklaata ja makeaa maltaisuutta. Sellaisenaan yksioikoinen, ja tämä kaipaakin ruokaa vierelleen. Kinkulle sinapin kera.

6. A. Le Coq Jõuluporter, 6,5 %, A. Le Coq, Viro (53,2 p.)

Marjaisen makea tuoksu. Pehmeän samettinen suutuntuma. Maku on lempeän makea, kevyen kahvinen ja omenainen. Ehkä sillä haetaan joulun tuntua.

7. Neuzeller Weihnachtsbier, 6,2 %, Klosterbrauerei Neuzeller, Saksa (52,7 p.)

Vaaleankeltainen olut, jonka tuoksu on kevyesti hunajainen. Keskitäyteläinen, keksinen ja aavistuksen paahtoleipäinen. Joulua ei ole kuin nimeksi; hapokkuutta ja katkeruuttakin saisi olla enemmän.

Sijat 8–11

8. Porsaanreikä Stout, 5,3 %, Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta (51 p.)

Syvän tummanruskea, ohut, ja lähes tuoksuton stout. Pinnistelemällä tuoksussa löytyy luumua ja lievää paahteisuutta. Runko ei kanna. Jää kaipaamaan täyteläisyyttä, alkoholia ja hapokkuutta.

9. Kråkö Bryggeri Jouluolut, 5,0 %, Kråko Bryggeri, Porvoo (49 p.)

Houkuttelevan paahteinen, mausteinen ja tupakkainen tuoksu. Robustissa maussa paahtoleipää, maalaisleipää ja jopa joululimppua. Voima ei jaksa kantaa jälkimakuun asti, vaan loppua kohti kokonaisuus jää vaisuksi.

10. Tumma Joulupuuro, 5,5 %, Lehe Pruulikoda, Viro (44,7 p.)

Väri on oivallisen tumma ja kirkas. Tuoksussa tuhkaa, pihkaa, tummaa leipää ja kevyttä savua. Maku imelä, vetinen ja mielipiteitä jakava. Arden mielestä ”tavallaan miellyttävä” ja Topon sanoin ”mahdollisesti käymisvikainen”.

11. Keisari Joulu 5,5 %, Nokian Panimo (42,5 p.)

Kirkas meripihkan värinen lager. Savuinen ja makeahko tuoksu. Tasapainoinen ja tyylinmukainen olut, mutta maultaan kovin ohut ja vetinen.

Sijat 12–15

12. Anderson’s Applehoff X-MAS, 5,2 %, Andersons Craft, Viro (41,5 p.)

Rajusti mielipiteitä jakava olut, joka näkyi myös pisteytyksessä. Ilkka Sysilä jätti juoman kokonaan pisteittä (”kammottavaa silverquickia”), kun taas Peter Tammenheimolta sille herui peräti 83 pistettä (”täydellinen vaihtoehto vaalealle glögille”). Ei kovin hapan eikä n.s. olutmainen. Leivonnaisia, kanelia ja omenapiirakkaa. Pienenä annoksena tasapainoinen ja miellyttävä jouluaaton täsmäolut.

13. KOFF Jouluolut, 4,5 %, Sinebrychoff, Kerava (38,3 p.)

Suomen ensimmäinen jouluolut, jota on valmistettu jo vuodesta 1987. Pisteet historiasta, edelläkävijyydestä ja kauniista väristä, mutta siihen se aika pitkälti jääkin. Runko on ohut, maku vetinen ja kloorinen. Ei kuitenkaan mikrobiologisia ongelmia, olut on vain vanhanaikainen ja tylsä.

14. Lahden Erikois Joulu, 6,0 %, Hartwall, Lahti (35,5 p.)

Lahden Erikois Joulun vahvempi versio on tuoksultaan mitäänsanomaton, mutta keskitäyteläisesta mausta löytyy maltaisuutta. Vähän liian hapokas, ja tasapainossa on muutenkin toivomisen varaa.

15. Tornion Joulu, 5,0 %, Tornion Panimo (35 p.)

Oluen ulkonäössä pieni utuisuus häiritsee. Tuoksussa on tuhtia leipämäistä maltaisuutta ja aavistus hunajaa. Ohut runko. Maku on keskitäyteläinen ja puhdas, mutta mitään jouluisia elementtejä siitä on vaikea löytää. Odotuksiin nähden selvä pettymys.

Sijat 16–20

16. No Worries: Driving Home From Christmas, 0,5 %, Lervig, Norja (32,7 p.)

Väriltään yllättävänkin tumma olut tuoksuu ja näyttää makealta. Maku on limonadimainen, karamellinen ja ohut. Valmistus on kaiketi tapahtunut keskeyttämällä käyminen, jolloin lopputuloksesta ei saa ikinä hyvää. Julmustin huono korvike.

17. Karhu Jouluolut, 4,8 %, Sinebrychoff, Kerava (32,5 p.)

Väri ei poikkea niin sanotusta normi-Karhusta mitenkään. Kohtalaisen kuiva, vetinen, kitkerä ja mitäänsanomaton olut, josta jouluisuuskin puuttuu kokonaan. Miksi ihmeessä tällaista edes tehdään?

18. Very Bad Elf, 7,5 %, Ridgeway Brewery, Englanti (30,5 p.)

Kauniin ja houkuttelevan värin takaa paljastuu tunkkaisen sikunainen tuoksu. Maussa on sateen kastelemaa tuhkakuppia. Hapokkuus on kohdillaan, ja jälkimakuakin on, mutta se on sangen kitkerä ja epämiellyttävä.

19. Lahden Erikois Joulu, 5,3 %, Hartwall, Lahti (29,2 p.)

Täysin tasapainoton ja metallinen teollisuuslager, jonka maussa on härskiintynyttä hedelmäkakkua. Kaikin puolin vastenmielinen.

20. Mallaskoski Yuletide Dobbelbock, 7,2 %, Mallaskosken Panimo, Seinäjoki (18,3 p.) Palanutta kumia, likaista navettaa, työmaavessaa, saippuavettä joulumaustein, savua ja happamuutta. Tästä oluesta tuomaristo oli varsin yksimielinen: Kontaminoitunut ja luultavasti maailman pahin jouluolut. Tyylinmukaisuus on jossain valovuosien päässä, mitä nimen väärinkirjoitus alleviivaa.

Teksti: Peter Tammenheimo

Share This:

Niele ja nauti! HIMO HOMO Go West tuo Pride-juhlan kaikkien huulille.

Panimo Himo on yhteistyössä oluttoimittaja Peter Tammenheimon kanssa suunnannut iloiset silmänsä Yhdysvaltain länsirannikolle. HIMO HOMO Go West Session IPA 5,4 % on sateenkaaren värinen kunnianosoitus globaalille homojen vapautusliikkeelle ja Pride-filosofialle, jotka saivat alkunsa 1970-luvun alun Los Angelesista ja San Franciscosta.

Peter Tammenheimo ja Panimo Himon olutmestari Kalle Hirvikoski Pirkkalan Citymarketin olutosastolla, joka tunnetaan harrastajapiireissä myös nimellä Bierkkala.

MAAILMAN HOMOIN olut HIMO HOMO Go West syntyi tarpeesta tehdä pride-filosofiaa kunnioittava olut. HIMO HOMO katsoo rohkeasti taaksepäin, sillä ne samat ongelmat, joita homoseksuaalit kohtasivat Pride-liikkeen syntyaikoihin 1970-luvun alkupuolella, eivät ole kadonneet minnekään.

Nykyisessä sisäänpäin kääntyneessä asenneilmapiirissä homot kohtaavat kasvavassa määrin halveksuntaa, jopa vihaa, eikä tarvitse mennä edes kaupunkikeskusten ulkopuolelle. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla kommandopipoiset miehet hyökkäsivät uhkaavasti ravintola Mixein asiakkaita kohtaan. Tamperelainen Mixei on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva seksuaalivähemmistöille suunnattu ravintola.

Seksuaalivähemmistöt koetaan uhkana kaikelle sille, mistä vanhoilliset valtarakenteet pyrkivät pitämään kaikin voimin kiinni. Seksuaaliseen tasavertaisuuteen on vielä matkaa, vaikka viime vuosina seksuaalivähemmistöjen emansipaatio on käynnistänyt valtavan muutosten vyöryn, mistä seuraa odotuksia ja vaatimuksia myös cis-heteroiden elinympäristöön.

Sateenkaaren väreissä loistava HIMO HOMO -tölkki vie ajatukset San Franciscoon, mistä homojen vapautusliike levisi maailmalle.

Oluttoimittaja ja panimo yhteistyöhön

Ajatus vuoden 2023 Pride-oluesta syntyi viime heinäkuussa Helsinki Haze Wave -festivaalilla, kun oluttoimittaja Peter Tammenheimon ja Panimo Himon myynti- ja markkinointipäällikkö Teemu Lahtisen ajatukset ja visiot kohtasivat. Kohtaamisesta syntyi yhteinen intohimo; haluttiin tehdä tyylinsä huippua edustava ja ylpeästi sateenkaaren värejä tunnustava olut, jolla on asenne ja arvot kohdillaan.

Sekä Peter Tammenheimo että Panimo Himo tunnetaan nöyristelemättöminä oman tiensä kulkijoina, joiden rohkea ja kuvia kumartamaton asenne herättää tunteita ja intohimoja. Näille molemmille on paljon luontevampaa raivata oma polkunsa kuin kompastella muiden jalanjäljissä. Ja kun oluesta puhutaan, molemmille vain paras on kyllin hyvää.

”Emme halunneet (miltei) heteroista koostuvana panimona tehdä taas yhtä Pride-olutta, joka olisi ihmisten mielissä vain yksi pinkkipesty oheistuote lisää ja joka unohtuu sillä samalla sekunnilla, kun viralliset Pride-juhlallisuudet loppuvat”, Teemu Lahtinen sanoo.

”Peter Tammenheimosta saimme mainion yhteistyökumppanin, sillä hän tuntee kotimaiset ja kansainväliset olutvirtaukset kuin omat taskunsa. Tammenheimon rohkeus ja asiantuntemus ovat niin ikään tehneet meihin vaikutuksen, että toki haittaa ole siitäkään, että mies tuntee omakohtaisesti myös kaikki ne haasteet, joita kuuluminen seksuaalivähemmistöön voi aiheuttaa hyvin maskuliiniseksi mielletyllä panimoalalla”, Lahtinen jatkaa.

Panimo Himolle tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat intohimo. Kaikilla pitää olla oikeus olla oma itsensä.

”HIMO HOMO -oluella emme muuta maailmaa, mutta olutmaailman keskiöstä yhdessä huudettu sanoma kuuluu varmasti myös heidän korviinsa, joiden takia kaikki alalla olevat eivät uskalla – tai pahimmillaan eivät saa – toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Meidän on lopetettava syrjinnän hiljainen hyväksyntä ja avattava suumme. Himo ei suvaitse suvaitsemattomuutta”, Teemu Lahtinen linjaa.

Peter Tammenheimo kiittelee yhteistyön sujuvuutta.

”Panimo Himon olutmestari Kalle Hirvikoski on yksi mielenkiintoisimmista oluentekijöistä Suomessa. Yhteistyö niin hänen kuin muidenkin himolaisten kanssa on sujunut kuin tanssi, enkä malta odottaa ensimmäistä suullista HIMO HOMOA.”

Kalle Hirvikoski, Peter Tammenheimo ja Teemu Lahtinen

Vapautusliikkeestä vallankumoukseen

Pride-liikkeen alkupisteenä pidetään Stonewallin mellakoita, väkivaltaiseksi yltyneitä mielenosoituksia 28. kesäkuuta 1969 Stonewall Inn -ravintolan luona New Yorkissa. Se oli ensimmäinen kerta, kun homot ja lesbot nousivat taisteluun homoseksuaaleja vainoavaa järjestelmää kohtaan.

Tasan kahden vuoden kuluttua mellakoista pidettiin ensimmäiset Gay Pride -marssit New Yorkissa ja Los Angelesissa. Pohjoismaiden ensimmäinen Pride-kulkue järjestettiin Tukholmassa 1971.

Vaikka Stonewallin kansannousua New Yorkissa pidetään homojen vapautusliikkeen syntyhetkenä, Los Angelesista ja etenkin vapaamielisestä San Franciscosta muodostui homoille turvasatama, josta käsin vapautusliikkeestä kasvoi filosofia, jonka tunnemme tänä päivänä ytimekkäästi nimellä Gay Pride.

Siksi HIMO HOMO on tyyliltään ”perinteinen” Session West Coast IPA. Se kumartaa 1990-luvun lopulla syntyneelle jenkki-ipalle, joka aloitti globaaliksi ilmiöksi kasvaneen olutvallankumouksen ja josta muodostui lähes synonyymi pienpanimo-oluelle.

Tehty nautittavaksi

HIMO HOMO lupaa tuoda kaikkien huulille sellaisia herkkiä ja laadullisia nyansseja, joita aiemmin on pidetty heikkoina, feminiinisinä tai hinttimäisinä. Tunteet, henki, ilmapiiri ja välittäminen ovat asioita, joihin perinteisessä panimoteollisuudessa ei ole juurikaan panostettu.

HIMO HOMO on täynnä tunnetta, makua ja ylpeää identiteettiä. Se on kermaisen pehmeä ja runsaan hedelmäinen, Citralla, Cascadella ja Idaho 7:llä humaloitu Session West Coast IPA, joka on helppo nauttia ja niellä. Tiukkaakin tiukempi katkerohumalointi pitää huolen siitä, että suu jää haukkomaan lisää. Ja lisää. Tartu HOMOON ja tunne hurmaava maku suussasi. Niele ja nauti!

Teksti ja kuvat: Peter Tammenheimo, grafiikat Pia Iiramo

Share This:

TUMMIEN OLUIDEN FESTIVAALI VALTAA OLARIN PANIMON

Olarin Panimo järjestää lauantaina 25. helmikuuta Olari After Dark -olutfestivaalin, jossa pääsee maistamaan mustia ja mustanpuhuvia oluita kotimaisilta ja ulkomaisilta huipputekijöiltä.

Olarin Panimon Head Brewer Micky Alexander ja perustaja Ville Leino valmistavat festivaalille kolme mustaa uutuusolutta.

ETELÄ-SUOMEN hiihtolomaviikon lauantai huipentuu Olarin Panimolla järjestettävään kansainväliseen tummien oluiden Olari After Dark -festivaaliin. Yhden päivän mittaiseen tapahtumaan saapuu Euroopan nimekkäimpiä pienpanimoita ja oluentekijöitä, joita täydentää kotimaisten pienpanimoiden terävin kärki.

Kansainvälisistä huippupanimoista paikalle saapuvat Marble Beers (Englanti), Pühaste (Viro), Ārpus (Latvia) ja Garage Beer (Espanja) kukin kahdella festivaalioluella. Paikan päälle on tulossa kansainvälisten panimoiden omia oluentekijöitä tarjoilemaan oluita, pitämään tastingeja ja keskustelemaan festivaalivieraiden kanssa. Marblelta ja Pühasteltä paikalle saapuvat todelliset raskassarjalaiset, panimoiden perustajat ja menestyksen tekijät Joseph Ince ja Eero Mander.

Festivaalin henkeen kuuluu, että kutakin olutta on tarjolla vain hyvin rajoitettu erä, useimpia vain yksi kegi eli 20–30 litraa.

TUMMIEN OLUIDEN SUOMI

Olari After Dark -festivaalin kotimainen tarjonta ei jää kansainvälisten vieraiden varjoon, vaan nousee ylväästi sen rinnalle. Vain paras on kyllin hyvää!

Olemme kutsuneet mukaan Suomen parhaita panimoita ja legendaarisimpia oluita maakunnista sekä niiden uutuuksia pääkaupunkiseudun laatupanimoilta. Festivaalin isäntänä Olarin Panimo on luvannut näyttää parasta osaamistaan kolmella uutuusoluella, joista yksi on musta sahti.

Muista pääkaupunkiseudun tekijöistä Paloaseman Panimo on valmistanut festivaalille kaksi Black IPAa ja CoolHeadilta hanaan saapuu Imperial Stout.

Edustettuina ovat myös tamperelainen klassikko Panimoravintola Plevna sekä oululainen Sonnisaari, molemmat kahdella oluella. Lappeenrannasta saapuu tummilla oluillaan mainetta niittänyt Panimoyhtiö Tuju.

Lagerin ystävien iloksi Takatalo & Tompuri Virolahdelta tuo festivaalille moninkertaisesti palkitut tummat oluensa. Panimosta tekee ainutlaatuisen, että sen käyttämät ohra ja kaura viljellään omilla pelloilla panimon ympärillä ja savuoluissa käytetyt maltaat kylmäsavustetaan itse rakennetulla savustimella käsityönä.

Lisäksi festivaalihanoista löytyy Pirkkalan K-Citymarketin yhteydessä toimivan Panimo Himon olutta. Himo tunnetaan paitsi laajasta ja nöyristelemättömästä asenteestaan myös värikkäistä grafiikoistaan.

FESTIVAALI SYNTYI TARPEESEEN

Idea uudesta tummien oluiden festivaalista syntyi, kun eräänä marraskuisena perjantaina Olarin Panimon perustaja Ville Leino, oluttoimittaja Peter Tammenheimo ja festivaalikonkari Janne Koskenniemi totesivat, että jokaisen itseään kunnioittavan olutmaan talveen kuuluu vähintään yksi tummien oluiden festivaali, ja että sellainen vielä puuttuu Suomesta – ennen tätä!

Festivaalin nimi Olari After Dark tulee siitä, että helmikuun lopussa talven synkin pimeys on jo kääntynyt kohti valoa ja kevään odotusta. Ja vaikka ulkona paukkuisi pakkanen, sisätiloissa tunnelma nousee kattoon ja tumma olut lämmittää.

”Tummat sävyt ovat täynnä tunnetta ja mystiikkaa, koska niihin kätkeytyvät monet ääripäät: Vaikka musta ei heijasta ensimmäistäkään väriä, se sisältää niistä jokaisen. Suurin juhla ja syvin suru, elämää suuremmat tunteet, ne ovat kaikki aateloitu mustalla. Samalla tavalla tummat oluet ovat täynnä makua, lämpöä ja rakkautta”, Peter Tammenheimo kuvaa festivaalin filosofiaa.

”Pieni mutta tasokas panimokattaus alleviivaa tapahtuman tunnelmaa ja intensiteettiä. Haluamme jättää vieraillemme muistijäljen, joka lämmittää pitkälle kevääseen”, jatkaa Ville Leino.

”Festivaalin yhteydessä järjestämme myös kaksi poikkeuksellisen kovatasoista tastingia ja erikoishintaisia panimokierroksia. Liput tulevat myyntiin Olarin Panimon verkkokauppaan helmikuussa”, Janne Koskenniemi vinkkaa.

Teksti: Olari After Dark -festivaalitiedote

OLARI AFTER DARK

  • Dark Beer Festival lauantaina 25.2. klo 14–00
  • Metallimiehenkuja 8 A, 02150 ESPOO
  • Liput: 7 € (sisältää eteispalvelun ja lasin lainan)
  • Tilaan mahtuu 350 henkilöä kerrallaan.

Share This:

SUURI Jouluolutmaistelu 2022

Vuosittain pidettävässä Tammenlinnan Suuressa Jouluolutmaistelussa testattiin ja pisteytettiin peräti 41 erilaista jouluolutta, mikä vastaa arviolta 80 prosenttia Suomessa myytävistä jouluoluista.

Eturivissä Peter Tammenheimo ja Greta Mäkinen. Takarisivvä Ville Leino, Janne Koskenniemi, Juho-Heikki Ollikainen ja Ari Juntunen.

JOULUKUUN 3. päivänä pidetyn maistelun oluet rajattiin siten, että mukaan otettiin vain joulubrändättyjä oluita. Toisin sanoen oluen nimessä tai etiketissä piti olla selkeä viittaus jouluun. Testiin kelpuutettiin sekä kotimaisia että tuontioluita. Oluiden alkoholipitoisuus vaihteli nollasta kymmeneen prosenttiin.

Tuomaristossa olivat olut- ja matkailutoimittaja Peter Tammenheimo, Olarin Panimon perustaja Ville Leino, Fat Lizardin oluentekijä Greta Mäkinen, Arde arvioi -blogin Ari Juntunen, olutasiantuntija Janne Koskenniemi sekä ravintola Black Doorin vuoropäällikkö Juho-Heikki Ollikainen.

Koska raati koostui erittäin kokeneista maistajista, päädyttiin avoimeen tastingiin, eli kaikki maistettavat oluet olivat näkyvillä. Ratkaisuun vaikutti luonnollisesti myös oluiden suuri määrä. Oluet maistettiin alkoholiprosentin mukaisessa järjestyksessä miedoimmasta vahvimpaan. Testin järjestelyistä vastasi Peter Tammenheimo. Greta Mäkinen ei osallistunut Fat Lizardin oluen arviointiin.

Neljän kärki erottui

Maisteltujen oluiden taso vaihteli laajalla skaalalla umpisurkeasta hyvään. Erittäin kriittisen tuomariston papereissa yksikään olut ei yltänyt kiitettävään kokonaisarvosanaan.

Testin parhaaksi nousi lopulta lappeenrantalaisen Panimoyhtiö Tujun imperial stout Entistä Kovempi Paketti. Toiseksi sijoittui Pälkäneellä toimivan Olutpajan Jouluolut ja kolmannen sijan nappasi takaportin kautta kisaan ehtinyt Fat Lizardin Sweet Mary. Neljänneksi tuli ensimmäinen tuontiolut, belgialainen St. Bernardus Christmas Ale.

Nämä neljä olivat ainoat oluet, jotka tuomaristo arvioi hyviksi ja yli 70 pisteen arvoisiksi.

Suurin osa maistelluista oluista arvioitiin joko tyydyttäviksi tai välttäviksi siten, että tiiviissä keskikastissa paremmuuksia ratkottiin jopa kymmenyksen erolla.

Lahden Erikois Joulu isojen panimoiden paras

Ei liene kovin suuri yllätys, että isojen teollisten panimoiden lagerit jäivät kaikki puolivälin huonommalle puolen. Niistä parhaaksi arvioitu Lahden Erikois Joulu (27.) löi kuitenkin lähimpien verrokkiensa lisäksi monen nimekkään käsityöpanimon jouluoluet.

Oluet pisteytettiin sadan pisteen asteikolla seuraavasti:

  • Klassikko:             91–100
  • Kiitettävä:            81–90
  • Hyvä:                   61–80
  • Tyydyttävä:         41–60
  • Välttävä:              21–40
  • Heikko:                0–20

TULOKSET

Sijat 1–4

1. Entistä kovempi paketti

  • Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta
  • Alkoholia: 10,0 %
  • Pisteet: 78,7

Sysimusta imperial stout. Täyteläinen ja paahteinen tuoksu. Suutuntuma on nautinnollisen paksu ja öljyinen. Maku jatkaa tuoksun viitoittamaa tietä, paahteisuus pysyy hyvin balanssissa. Nimestään huolimatta olut jää viimevuotista pakettia (83,4 p.) pehmeämmäksi, eikä humalointi tule yhtä selkeästi esiin. Pistemäärä riitti silti niukkaan voittoon.

2. Olutpaja Jouluolut

  • Olutpaja, Pälkäne
  • Alkoholia: 5,0 %
  • Pisteet: 78,0

Kauniin kirkas olut, jossa tuoksu on pihkainen ja sitruksinen. Maussa on tyylikästä aromikkuutta ja viipyilevää katkeruutta, joka toimii houkuttimena seuraavaan hörppyyn. Kaiken kaikkiaan hyvin viimeistelty ja nautinnollinen olut, jota joisi vaikka läpi joulun.

3. Fat Lizard Sweet Mary DIPA

  • Fat Lizard Brewing Co., Espoo
  • Alkoholia: 8,3 %
  • Pisteet: 74,4

Testin yllättäjä, joka oli tätä maistelua varten tölkitetty suoraan kypsytystankista 10 vuorokautta ennen varsinaista tölkityspäivää. Sinänsä siis vielä raakile, jolta ei tällä kertaa mitään sankaritekoja odotettu. Tuoksussa on pihkaa, hunajaa, herukkaa ja männynneulasia. Vielä keskeneräisessä maussa tuhtia hedelmäisyyttä, joka kantaa pitkään. Katkerojakin on, mutta ei alkuunkaan riittävästi; kokonaisuutena silti jo tässä vaiheessa varsin hyvä olut.

4. St. Bernardus Christmas Ale

  • Brouwerij St. Bernardus, Belgia
  • Alkoholia: 10,0 %
  • Pisteet: 73,0
  • Maahantuoja: Brew Seeker

Kuivahedelmäinen ja maustekakkumainen tuoksu. Maku on pehmeän hedelmäinen, sopivan neilikkainen ja mämminen. Täydellisen tasapainoinen belgi.

Sijat 5–8

5. Julmust

  • Tempel Brygghus, Ruotsi
  • Alkoholia: 0,0 %
  • Pisteet: 69,0
  • Maahantuoja: Juomatalo Pikkulintu

Tasapainoinen ja maltainen, kanelinen ja miellyttävän mausteinen, tulee joulu mieleen. Makea ja limonadimainen, joten oluena heikko, mutta jos alkoholiton joulujuoma pitää valita, tässä ensiluokkainen vaihtoehto. Tarkkaan ottaen Julmust ei ole olut, vaan mallaspohjainen ja humaloitu virvoitusjuoma. Julmust sisältää humalan ja maltaan lisäksi noin 30 ainesosaa.

6. Duckpond XMAS Double IPA

  • Duckpond Brewing, Ruotsi
  • Alkoholia: 8,0 %
  • Pisteet: 68,7
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Kauniin mehumainen, auringonkeltainen väri. Intensiivisen hedelmäisessä tuoksussa appelsiinia, karambolaa ja eksoottisia hedelmiä. Suutuntuma puhdasta samettia. Tyylikäs mehuisa maku ilman sen kummempia katkeroita. Nektaria, jossa osaset ovat löytäneet paikkansa. Rehellinen ja helposti juotava NEIPA, mutta joulua siinä ei taida olla kuin nimeksi.

7. Zichovec 20 Ježíšek DDH DIPA

  • Rodinny Pivovar, Tšekki
  • Alkoholia: 9,0 %
  • Pisteet: 68,0
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Kaunis ja kirkas DIPA, jossa vähän epämääräinen tuoksu. Hyvin hedelmäinen maku, mutta olut kaipaisi enemmän katkeroja, mikä tietysti näillä prosentilla on hieman haasteellista. Alkoholi lämmittää ja tasapainottaa mutta jää kuitenkin harmaana eminenssinä taustalle. Ježíšek tarkoittaa Jeesus-vauvaa, joka Tšekkiläisen perinteen mukaan tuo lahjoja lapsille. Eräänlainen joulupukin korvike siis. Tölkitettynä Pikku-Jeesus on ihan mukiinmenevä tapaus ja toimiva kokonaisuus.

8. Porsaanreikä

  • Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta
  • Alkoholia: 5,3 %
  • Pisteet: 67,8

Varsin tyylikäs ja hyvärunkoinen stout. Hieno hapokkuus ja roppakaupalla lakritsaa ja sopivasti savua. Paahteisuus ei dominoi, mistä plussaa. Kelvollinen ruokapöytästout, ja etiketti herättää takuulla keskustelua. Silti Tujulta odottaisi enemmän makua.

Sijat 9–12

9. Zichovec 20 Rohlícek Milk Stout

  • Rodinny Pivovar, Tšekki
  • Alkoholia: 9,0 %
  • Pisteet: 64,2
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Rohlícek-nimi viittaa legendaarisiin tšekkiläisiin joulumaikeisiin (vanilkový rohlícek). Ja makeuttahan riittää aina suklaisen vaniljaisesta tuoksusta pitkään jälkimakuun. Korkea alkoholipitoisuus tasapainottaa makeutta niin, ettei se pääse imelyyden puolelle. Täyteläinen ja tasapainoinen maku, eikä liian paahteinen. Jättää öljyisen kalvon suun sisäpinnalle ja kaipaisi seurakseen roisin suklaista jälkiruokaa.

10. Zichovec 13 Vánocha Session IPA

  • Rodinny Pivovar, Tšekki
  • Alkoholia: 5,5 %
  • Pisteet: 63,4
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Upea kullankeltainen ja täysin kirkas väri nostattaa odotuksia. Tuoksusta löytyy herukkaa, trooppista hedelmää ja kissanpissaa. Todella raikas ja hedelmäinen maku, mutta katkerot jäävät uupumaan. Muuten hyvä olut, mutta tyylinmukaisuuden kanssa isoja ongelmia. Selkeä APA, ei missään tapauksessa Session IPA. Olut on saanut nimensä perinteisen tšekkiläisen joululeivän, Vánochan, mukaan.

11. Shepheard Neame Christmas Ale

  • Shepheard Neame, Englanti
  • Alkoholia: 7,0 %
  • Pisteet: 62,7
  • Maahantuoja: Servaali

Joulunajan klassikko, jonka reseptiikkasta keskustellaan paikoin vilkkaastikin. Monen anglofiilin mielestä maku on vuodesta toiseen hieman erilainen. Hyvin perinteiden Britti-ale, jonka tuoksussa suklaata, maustekakkua ja Christmas Puddingia. Maku on maltainen, kuivahedelmäinen, karamellinen ja hunajainen.

12. Tumma Joulupuuro

  • Lehe Pruulikoda, Viro
  • Alkoholia: 5,5 %
  • Pisteet: 59,2
  • Maahantuoja: Juomatalo Pikkulintu

Punertava väri ja kevyesti savuinen tuoksu. Hennon suklainen maku ei kanna tarpeeksi pitkälle, mutta ihan kelvollinen olut kuitenkin. Hyvä juotavuus, tasapainoinen ja selkeä. Jälkimaku on pitkä ja aavistuksen luumuinen, mikä sopii hyvin jouluun.

Sijat 13–16

13. Abbaye d’Aulne Christmas Beer

  • Abbaye d’Aulne, Belgia
  • Alkoholia 9,0 %
  • Pisteet: 59,0
  • Maahantuoja: Vinic

Esterinen ja mausteinen tuoksu henkii joulun tunnelmaa. Ronski hapokkuus tekee oluesta jopa raikkaan. Piparkakkua ja maustekakkua. Tyylin mukaisesti melko makea, silti tasapainoinen ja miellyttävä.

14. Stigbergets Juleljus / X-mas Tribute NEIPA

  • Stigbergets Bryggeri, Ruotsi
  • Alkoholia: 6,8 %
  • Pisteet: 58,6
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Tuoksultaan makea ja tuhdin hedelmäinen olut, josta alkoholiprosentti on peitetty taiten. Maussa hedelmäisyys laskee. Hyvä runko, mutta liian vähän humalaa, muuten tasapainossa. Aromia ja katkeroita saisi olla tuhdisti enemmänkin. Juotavuus kuitenkin on ihan kohdillaan.

15. Gouden Carolus Christmas

  • Het Anker, Belgia
  • Alkoholia: 10,0 %
  • Pisteet: 58,5
  • Maahantuoja: Servaali

Tuoksussa on joulun mausteisuutta ja kuivattua hedelmää. Kiteisen karamellinen, lakritsinen, lämmittävä ja sokerinen maku. Erikoinen mallaspohja herätti kummastelua; aivan kuin olisi stoutin piirteitä haettu.

16. Keisari Joulu

  • Nokian Panimo, Nokia
  • Alkoholia: 5,0 %
  • Pisteet: 58,0

Tuoksussa on viettelevää savuisuutta. Miellyttävän pehmeä suutuntuma, runkoa ja savua tuntuu olevan vähemmän kuin viime vuoden versiossa, joka silloin ylsi maistelun kärkikymmenikköön. Edelleen mukavan juotava, mutta pieni sameus tekee rumaksi. Hyvää keskitasoa ja virheetön.

Sijat 17–21

17. A Le Coq Jouluolut

  • A Le Coq, Viro
  • Alkoholia: 0,0 %
  • Pisteet: 55,2
  • Maahantuoja: Olvi

Alkoholiton portteri jakoi mielipiteet puolesta ja vastaan. Yhden mielestä liian kevyt, toisen mielestä mämminen ja raskas. Leipäinen, kvassimainen ja mausteinen. Mukana tummaa marjaisuutta ja paahteisuutta. Kaikesta huolimatta nollaolueksi varsin miellyttävä tapaus. Sopii joulupöytään.

18. Delirium Christmas

  • Brouwerij L. Huyghe, Belgia
  • Alkoholia: 10,0 %
  • Pisteet: 55,0
  • Maahantuoja: Brew Seeker

Tyylinmukainen ja tunnistettava belgi, joskaan ei ihan parhaasta päästä. Esterisyys taipuu kurkkuisuuteen, runko ei kanna loppuun asti. Hiilihappoinen ja sokerinen, eikä kovin juotava. Alkoholi lämmittää mukavasti, mutta samalla viinaisuus puskee läpi.

19. Beerbliotek #324 Stocking filler

  • Beerbliotek, Ruotsi
  • Alkoholia: 5,9 %
  • Pisteet: 54,8
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Kahvinen ja paahteinen tuoksu. Kermainen suutuntuma. Puhdaspiirteinen, mutta vetinen. Tasapainon kanssa ongelmia tässäkin.

20. Dreams Of Brew York 2022

  • Brew York, Englanti
  • Alkoholia: 6,5 %
  • Pisteet: 53,2
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Intensiivisessä tuoksussa on mansikkaa, vadelmaa ja lääkeyrttejä. Todella makea sour, joka tuo mieleen laktoosilla ryyditetyn mansikkahillon. No on tämä ainakin persoonallinen olut, siitä iso peukku.

21. Glögi Sour

  • CoolHead Brew, Helsinki
  • Alkoholia: 5,0 %
  • Pisteet: 52,6

Ruma ja samea ulkonäkö. Tuoksu sinänsä mieto ja miellyttävä, jouluisen glögimäinen. Maku tuo takapakkia: Happamuus dominoi ja peittää alleen muut maut. Yksiulotteinen, ei kovin innostava. Jälkimaku on lyhyt ja loppuu kuin seinään.

Sijat 22–26

22. Vaahtoparta

  • Maku Brewing, Tuusula
  • Alkoholia: 5,3 %
  • Pisteet: 52,2

Tuoksussa on vahvaa kahvia. Lievä sameus pilaa muuten kauniin mustanruskean värin. Mausteinen ja pähkinäinen maku on neutraali, humalia olisi saanut käyttää paljon rohkeammin. Virheettömänä mutta liian munattomana ei räjäytä tajuntaa. Cask-versio toimii selvästi tölkitettyä paremmin.  

23. Joulun Tähti

  • Panimoravintola Plevna ja Koskipanimo, Tampere
  • Alkoholia: 5,5 %
  • Pisteet: 51,6

Mustanruskea olut, ja nyt värissä ei ole häiritsevää sameutta. Paahteisuus hallitsee tuoksusta pitkään jälkimakuun. Laadukas ja teknisesti virheetön, mutta yksioikoinen ja yllätyksetön. Toivottavasti ensi vuodelle reseptiikkaa vähän kehitellään.

24. Tornion Joulu Ale

  • Tornion Panimo, Tornio
  • Alkoholia: 4,5 %
  • Pisteet: 51,2

Ohuessa tuoksussa pähkinää ja makeaa kaakaota. Mausta löytyy jouluun sopivasti taatelikakkua, suklaista mausteisuutta. Ongelmia tasapainon ja suutuntuman kanssa. Vetinen jälkimaku.

25. Very Bad Elf

  • Ridgeway, Englanti
  • Alkoholia: 7,5 %
  • Pisteet: 50,7
  • Maahantuoja: Diamond Beverages

Kaunis kirkas väri sekä maltaisen petroolinen tuoksu houkuttavat ensisiemaukseen. Vaisu ja vetinen maku tulee kuin puun takaa, sillä näillä prosenteilla luulisi löytyvän myös täyteläisyyttä ja tuhtia hedelmäisyyttä. Toinen tai kolmaskaan hörppy ei tuo muutosta. Jostain taustalta tulee häivähdys katkeroa, muttei likimainkaan riittävästi. Näin vahvaksi olueksi liiankin helppoa juotavaa – tai kuten Greta Mäkinen asian ilmaisee: ”Date rape -kalja.”

26. Stallhagen Julbock

  • Stallhagen, Godby, Åland
  • Alkoholia: 6,8 %
  • Pisteet: 50,6

Täyteläinen, hieman paahteinen mutta vetinen tuoksu. Maku jatkaa samoilla linjoilla, tuhti makeus vähän häiritsee. Lääkehiiltä, sulanutta lunta. Maku kuolee niin nopeasti, ettei se jätä paljon kerrottavaa jälkipolville.

Sijat 27–31

27. Lahden Erikois Joulu

  • Hartwall, Lahti
  • Alkoholia: 5,3 %
  • Pisteet: 50,4

Viime vuoden maistelusta Lahden Erikois Joulu jäi puuttumaan, joten lähtökohtaisesti oli kiinnostavaa, miten se sijoittuu isojen panimoiden keskinäisessä vertailussa. Ensi siemaus vastaa nostalgianjanoon ajoilta ennen EU:ta. Maltainen ja vähän mämmimäinen, ohut ja mitäänsanomaton maku katoaa hetkessä kuin pieru Saharaan. Turvallinen, perinteinen ja virheetön Suomi-jouluolut. Silti sarjansa ykkönen.

28. Karhu Jouluolut

  • Sinebrychoff, Kerava
  • Alkoholia: 4,8 %
  • Pisteet: 48,6

Peruslageriksi kelvollinen, puhdaspiirteinen ja teknisesti virheetön. Tyylissään varsin geneerinen ja mitäänsanomaton. Jouluolueksi tämä ei oikein taivu. Helposti juotava vetokalja.

29. Tornion Joulu Porter

  • Tornion Panimo, Tornio
  • Alkoholia: 5,2 %
  • Pisteet: 47,8

Yksi tölkki saamistamme näytteistä oli jälkikäynyt ja kontaminoitunut. Kunnossa olevien perusteellaolut on helposti juotava, pehmeän paahteinen ja suklainen. Aavistuksen liian vetinen, enenemmän runkoa jäimme kaipaamaan.

30. Olvi Merry XMAS IPA

  • Olvi, Iisalmi
  • Alkoholia: 5,5 %
  • Pisteet: 46,2

Tunkkainen tuoksu, nihkeä maku, tukkoinen, ei katkeroa. Marketti-IPA, jossa pientä havuisuutta lukuun ottamatta IPA:n elementit loistavat poissaololtaan. Mallaspohjassa on silti potentiaalia, joten ei tämä ihan tuhoon tuomittu tapaus ole.

31. Olvi Jouluolut

  • Olvi, Iisalmi
  • Alkoholia: 5,0 %
  • Pisteet: 45,6

Olvin näkemys jouluoluesta ei aiheuta hurraahuutoja, mutta oluen kaunis ulkonäkö ja hento jouluinen mausteisuus saa osakseen tyytyväistä nyökyttelyä. Pieniä ongelmia tasapainon kanssa ja aavistuksen metallinen maku. Isojen teollisten panimoiden tyyliin varsin pliisu.

Sijat 32–36

32. Pikku jouluolut

  • Linden Brewery, Rauma
  • Alkoholia: 4,8 %
  • Pisteet: 39,4

Laatupanimona tunnettu Linden tuottaa pettymyksen. Kaunis väri kätkee taakseen epäonnistumisten sinfonian: Glögimäistä tuoksua seuraa kaiken alleen peittävä neilikkaisuus. Suutuntuma on imelä, vaahtokarkkinen ja epämiellyttävä. Runkoa ei ole nimeksikään, eikä tasapainoisuudesta tietoakaan.

33. Fairytale Of Brew York 2022

  • Brew York, Englanti
  • Alkoholia: 4,9 %
  • Pisteet: 34,0
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Pikimusta milk stout, jonka siirappinen makeus tuo mieleen kakun kuorrutteen. Ohut, liian mausteinen, pistaasinen, marsipaaninen ja porkkanakakkuinen. Runkoa ei ole riittavästi ja laktoosi pilaa suutuntuman, vaikka tyyliin kuuluukin. Heikko ja tasapainoton kokonaisuus.

34. Jouluolut Piparilager

  • Teerenpeli, Lahti
  • Alkoholia: 5,0 %
  • Pisteet: 29,4

Tyrmäävä tuoksu antaa ensi nuotit hämmästyttävän epämiellyttävälle kokemukselle. Inkivääriä, rankka yliannostus neilikkaa ja kanelia. Sopii huonetuoksuksi tai wc-raikastimeksi paremmin kuin juotavaksi.

35. Lump of Coal

  • Ridgeway, Englanti
  • Alkoholia: 7,5 %
  • Pisteet: 29,3
  • Maahantuoja: Diamond Beverages

Epämiellyttävässä tuoksussa on suklaata, saunapalvia, lääkehiiltä ja savukalaa. Makua taas ei ole nimeksikään, mikä tässä tapauksessa on jopa positiivinen yllätys. Korkeahkosta alkoholipitoisuudesta huolimatta erittäin kevyt olut, jossa ei ole runkoa ja tasapaino puuttuu kokonaan.

36. Sinebrychoff Jouluolut

  • Sinebrychoff, Kerava
  • Alkoholia: 4,5 %
  • Pisteet: 29,2

Kauniin mahonkisen värin takaa paljastuu vetinen ja mitäänsanomaton olut. Epäselväksi jää, mikä tekee tästä jouluoluen paitsi nimi. Teknisesti virheetön, siitä huolimatta ohut, nihkeä ja epämiellyttävä. Ville Leinon sanoin ”laimea paska”.

Sijat 37–41

37. Zichovec 20 Nadílka DDH NEDIPA

  • Rodinny Pivovar, Tšekki
  • Alkoholia: 9,0 %
  • Pisteet: 26,3
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Nadílka-nimi on tšekin kielen ilmaus, jolla viitataan joululahjoihin. Tämän lahjan saadakseen ei tarvitse osoittaa kaksista kiltteyttä, sillä kaksinen ei ole olutkaan. Ruman ruskea ulkonäkö lienee tuotteen parhaita puolia, sillä heti oluen tuoksu on viinainen ja oksettava, maku pahvinen, hapettunut ja epäpuhdas. Kontaminoitunut.

38. RPS Gingerbread X-mas Belgian Blonde

  • RPS Brewing, Kuopio
  • Alkoholia: 5,5 %
  • Pisteet: 25,0

Mausteinen ja ureainen tuoksu. Neilikkaa, hammaslääkärintuolia, kynsilakkaa ja parfyymia. Näyttää kuselta ja maistuu oksennukselta, täysin epätasapainossa. Arde: ”Ei toimi belginä eikä mausteoluena.”

39. Maku Joulu IPA

  • Maku Brewing, Tuusula
  • Alkoholia: 5,5 %
  • Pisteet: 18,5

Mansikkaista tuoksua seuraa virhemakujen kavalkadi. Hapettunut ja diasetyylinen. Hirveä.

40. Nightmare Of Brew York 2022

  • Brew York, Englanti
  • Alkoholia: 9,8 %
  • Pisteet: 14,3
  • Maahantuoja: Pien Distribution

Nimensä mukaisesti olut on painajainen, ainakin jos sitä yrittää juoda. Esanssisen makeassa tuoksussa on härskiintynyttä voita. Maku on kuin suoraan Pelkokertoimen nielemishaasteesta, eli äärimmäisen vastenmielinen. Yksimielisessä tuomiossaan arvovaltainen raati käytti negatiivista tunneilmaisua vahvistettuna alatyylisellä naisen sukuelimeen viittaavalla sanalla. Tästä on joulu kaukana.

41. Mallaskoski Holiday Stout

  • Mallaskosken Panimo, Seinäjoki
  • Alkoholia: 6,8 %
  • Pisteet: 9,4

Samea olut ei ulkonäöllä koreile. Eltaantuneen esanssinen, kermatoffeinen ja vaniljainen tuoksu. Erittäin makea ja vastenmielinen maku. Tässä reseptivelholla on käynyt perustavanlaatuinen moka, sillä olut on rasvaista ja yksinkertaisesti pahaa; aivan kuin mukillinen butterscotch-esanssilla maustettua eltaantunutta mustaa teetä.

Share This:

Suomen Paras Olut 2022 tulee Virolahdelta

Takatalo & Tompurin Savubock(6,5 %) on voittanut vuoden 2022 Suomen Paras Olut -kilpailun.

Takatalo & Tompurin isäntä ja oluentekijä Mikko Suur-Uski.

TAKATALO & TOMPURI on vuonna 2015 toimintansa aloittanut Kymenlaakson ensimmäinen pienpanimo. Se on nimetty kahden maatilan mukaan, joista Takatalon tilalla viljellään panimon käyttämät mallasohra ja kaura.

Kaksi vuotta sitten Takatalon isäntä ja oluenpanija Mikko Suur-Uski osti Tompurin vähemmistöosuuden panimosta, mutta sopimus nimen käytöstä jatkuu vuoteen 2025.

Idea Takatalo & Tompurin pellosta pulloon -filosofiaan tulee viinimaailmasta, jossa on totuttu siihen, että rypäleiden ominaisuudet määräytyvät paljolti maanviljelyksen ehdoilla: Eri palstoilla ja erilaisissa mikroilmastoissa ne saavat yksilöllisiä ominaisuuksia. Oluen suhteen tietämys paikallisten viljalajikkeiden, maaperän ja viljelytekniikoiden vaikutuksesta lopputuotteen makuun on paljon vähäisempää.

”Suomessa kuluttajat eivät vielä täysin ymmärrä sitä, kuinka sidoksissa maatalous ja valmis olut ovat keskenään. Oluthan tulee pellolta ja panimo on siinä vain välietappi”, Suur-Uski sanoo.

Kaikki panimossa käytettävä ohra ja ruis kasvatetaan omalla tilalla.

Perinteistä saa voimaa

Takatalo & Tompurin vahvuus piilee perinteisissä oluttyyleissä, jotka vaativat paljon aikaa kypsyäkseen. Oman pellon oluista välittyy kotimaisen maatalouden rauhaisa kauneus. Kun olutmestari tuntee omat raaka-aineensa, viljelyssä käytetyt lannoitteet ja osaa lisäksi tulkita satokauden sääolojen vaikutuksia, jokainen linjalta tuleva pullo on täynnä käsityötä ja kokemuksen tuomaa taitotietoa.

”Yritän puhua paljon maaseudun puolesta ja haluan kannustaa maaseudun ihmisiä siihen, että uskokaa ylpeästi itseenne ja omiin visioihinne”, toteaa Mikko Suur-Uski, joka muiden ansioidensa lisäksi valittiin huhtikuussa Kymenlaaksossa vuoden 2022 maaseututoimijaksi.

Mutta ei ole niin suurta juhlapäivää, etteikö maailmanlaajuinen ruokakriisi ja Ukrainan sota vetäisi Takatalon isännän vakavaksi.

”Minua aidosti pelottaa tämä tilanne, missä tällä olemme. Samoin minua pelottaa inflaatio, että kuinka suureksi se kasvaa ja kuinka paljon se syö kuluttajien ostovoimaa. Näissä suhdanteissa käsityöolut on ruohonjuuritason luksustuote, joka on helppo korvata esimerkiksi kauppojen omilla private label -tuotteilla”, hän miettii.

Suur-Uskin vastaus ulkopuolelta tuleviin uhkiin on investoida oman yli 300-vuotiaan tilan toimintaan, varsinkin tilan yhteydessä olevaan ravintola Navettaan. Sieltä tuotteet voidaan myydä suoraan asiakkaille ilman välikäsiä ja asiakkaan kannalta erinomaisella hinta-laatusuhteella, vaikka esimerkiksi mallasohran hinta on noussut viime vuodesta kymmeniä prosentteja ja lannoitteiden hinnat yli nelinkertaistuneet.

”Haluaisin jonain päivänä, että myös humalaa tulisi omasta takaa, mutta tällä hetkellä se vaatisi niin isoja investointeja, että riskit humalanviljelyn aloittamiseen ovat juuri nyt liian suuret. Toistaiseksi mennään saksalaisilla humalalajikkeilla, joita täydentää tšekkiläinen Saaz”, mies tuumaa.

Ravintola Navetta on rakennettu nimensä mukaisesti vanhaan navettaan. Toistaiseksi se toimii tilausravintolana.
Ravintolan seinän peittävä vanhasta valokuvasta tehty tapetti tekee Navettaan tilan tuntua tuoden idyllisen maalaismaiseman osaksi ravintolaelämystä.

Kylmäsavu luo identiteetin

Maaseudulla kun ollaan, kaskiviljelyllä on täällä vuosisatojen perinteet. Vielä 1800-luvulle tultaessa se oli yleisin viljelytekniikka myös Virolahdella. Savu on valtavan iso osa kotimaisen maanviljelyksen perimää.

”Kun perustin panimoa, minulle tuli sellainen pölhö ajatus, josko peltojen kaskeamisen voisi vangita mukaan tuotteeseen”, Mikko Suur-Uski muistelee.

Siispä tuumasta toimeen, ja ”savustuspönttö” rakennettiin luonnollisesti itse. Tällä hetkellä savustimesta on käytössä kolmas kehitysversio, ja neljäs on työpöydällä.

Panostus savuun on kannattanut. Ensimmäinen merkittävä voitto tuli heti alkuun, kun  Kaski Kylämäsavulager voitti Suomen Paras Olut -kilpailun vaaleiden laagereiden sarjan 2017. Voiton jälkeisenä päivänä Kylmäsavulagerin koko tuotanto myytiin kaksi kuukautta ennakkoon.

Käytännössä prosessi menee siten, että mallasohraa savustettaessa savu jäähdytetään, jolloin se ei vaikuta ohran entsyymitoimintaan. Savupuuna käytetään oman metsän tervaleppää ja katajaa. Koska ulkoiset olosuhteet kuten lämpötila ja ilman kosteus vaikuttavat voimakkaasti prosessin kulkuun, tasalaatuiseen lopputulokseen päästäkseen savustajan pitää osata ennakoida kaikki muuttuvat tekijät. Työ tekijäänsä opettaa.

Kylmäsavulagerissa savustus kestää 16 tuntia, Savubockia tehtäessä aika tuplaantuu.

Itse rakennettu savustin on käytännössä vanha kiuas, josta savu kulkee putkea pitkin läheiseen jääkaappiin.
Mikko Suur-Uski tarkkailee savustuksen etenemistä. Tässä vaiheessa savu on jo täysin kylmää.

Savubock on kestomenestyjä

Suomen Parhaaksi Olueksi tänä vuonna valittu Kaski Savubock tunnetaan kestomenestyjänä, joka saavutti jo kaksi vuotta sitten hopeaa European Beer Starissa, yhdessä maailman arvostetuimmista olutkilpailuista. Se on yksi merkittävimmistä palkinnoista, joita suomalaiset panimotuotteet ovat koskaan voittaneet.

2000-luvulta vertailukohteet ovat lähinnä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan sekä jo edesmenneen Bryggeri Helsingin imperial stoutien saavuttamat tunnustukset vuodelta 2018. Tuolloin Laitilan Imperiaali voitti kultaa World Beer Cupissa sekä jo edesmenneen Bryggeri Helsingin Sofia Imperial Stout hopeaa European Beer Starissa.

Savubockin valmistus alkaa keväällä mallasohran viljelyllä. Syksyllä sato korjataan ja kuivataan sekä annetaan tekeytyä rauhassa. Suur-Uskin mukaan liian tuore ohra ei sovi mallastettavaksi.

”Siinä tapahtuu sama ilmiö kuin jos yrität tehdä perunamuusia uusista perunoista; siitä tulee vain kirkerää ja venyvää liisteriä. Tärkkelyksen pitää antaa levätä hyvin ennen mallastamista”, hän sanoo.

Seuraavaksi ohra kuljetetaan Lahteen Viking Maltille. Kun se myöhemmin palaa mallastettuna takaisin, alkaa savustus, joka kestää koko viljaerän osalta noin viikon ja vaatii jatkuvaa käsityötä ennen kuin päästään oluen keittoon.

Bock on tyyppiesimerkki oluesta, joka tarvitsee aikaa kypsyäkseen, eikä sen kanssa sovi olla malttamaton. European Beer Starissa hopeaa voittanut erä oli arviointihetkellä 11-kuukautista, Suomen Paras Olut -kilpailussa kuukauden nuorempaa.

Näiden kahden kilpailun perusteella voidaan olettaa, että olut on parhaimmillaan siinä vaiheessa, kun ollaan alle puolen vuoden päässä pullon kyljessä lukevasta päiväysmerkinnästä.

Vuonna 2020 KASKI Savubock voitti hopeaa Euroopan arvostetuimmassa ja yhdessä maailman arvostetuimmista olutkilpailuista European Beer Star. Näyttävä lasinen palkinto on esillä panimomyymälässä.

Teksti ja kuvat: PETER TAMMENHEIMO

KUVAGALLERIA

Yli 300-vuotiaan Takatalon tilan päärakennus. Oikealla näkyy kulma kokouskäyttöön ja maaseutumatkailuun vuokrattavaa saunarakennusta.
Saunarakennuksen laajalta terassilta avautuu näkymä viljapelloille.
Tilausravintola Navetta sijaitsee vanhassa. Samassa rakennuksessa toimiva panimomyymälä on auki perjantaisin ja lauantaisin.
Tilan kuvatuimpia asukkeja ovat kukko ja viisi kanaa. Ne käyskentelevät vapaina pihamaalla.

Share This:

Juhlapuhe

Tervetuliaispuhe, jonka pidin 50-vuotisjuhlissani 7.5.2022 Helsinki Beer Factoryssa:

Naiset ja herrat, heterot ja hintit, arvon kutsuvieraat!

Tänään juhlitaan. Tervetuloa kaikki!

MUUTAMIA KEKKEREITÄ on tässä vuosien saatossa tullut järjestettyä, mutta ei koskaan ihan tätä kaliiberia. Seuraavat isot kemut juhlitaankin sitten täyden vuosisadan kunniaksi lauantaina 7.5.2072. Voitte merkitä päivämäärän kalentereihinne jo nyt.

Puoli vuosisataa, saatana. Kun katson teitä, hyvät ystävät, alan olla tässä seurassa jo setämiesikäluokkaa. Mutta hitto kun ei vaan tunnu siltä. Muistan elävästi, kuinka 18-vuotiaana kiehuin raivosta, kun joku ”22-vuotias setä” yritti iskeä minua. Nykyään en panisi pahakseni. Niin ne vaan ajat muuttuvat.

KUN MUISTELEN omaa isääni, hän syntyi vuonna 1931 ja juhli viisikymppisiään helmikuussa 1981. Todettakoon, että vain kuukausi ennen hänen juhliaan Porissa syntyi muuan Juha Marko Tapio Hämäläinen. Se oli hyvä vuosi.

Yhtä kaikki. Viisikymppisillään isäni istui keinutuolissa antiikkisamettipuvussaan ja joi kahvia. Tampereella olohuoneemme täyttyi saman ikäluokan setä- ja täti-ihmisistä. Tuntuu hassulta muistella niitä ihmisiä ja samalla katsella tätä juhlakansaa. Totta vieköön, ajat muuttuvat.

MINUSTA ON muuten sanottu, että olen ihan isäni näköinen. Hetki sitten latasin bileiden facebook-sivulle hänen 50-vuotiskuvansa. Katsokaa sieltä ja arvioikaa itse.

Mutta se minusta. Mennään tähän päivään. Illan kulusta sen verran, että näiden pikku puheiden jälkeen lavan ottaa haltuunsa Sininen Huvimaja, joka heittää illan aikana kolme settiä. Aluksi tunnelmoidaan jazz-henkisesti ja illan edetessä musiikki kulkee koko ajan tanssittavampaan suuntaan. Lattia on avoin.

Näissä bileissä kakkua ei ole, mutta kahveja ja snapseja voi ostaa baarista, samoin ruokaa. Keittiö on auki puolille öin, ja oikeasti kannattaa syödä. Helsinki Beer Factory on paitsi yksi Stadin parhaista olutravintoloista myös Itä-Helsingin paras ruokaravintola.

Kakkukahvien asemesta tarjolla on kaljaa, viiniä, siideriä ja vähän muutakin. Aloitetaan viineistä. Itseoikeutetusti parrasvaloihin nousee tänään prosecco, tuo kuumimpien nykytrendien juhlakärpänen. Sitä on sekä valkoista että Roséta.

UNITY PROSECCO on Euroviisujen virallinen kuohuviini ja se on tullut markkinoille kaikissa Eurovisionin jäsenmaissa vasta tällä viikolla. Pääsemme siis maistamaan sitä todellakin ensimmäisten joukossa.

Viinin tekijä Invivo & Co on yksi Uuden-Seelannin johtavista viinintuottajista; moderni viinitalo, jolla on toimintaa myös Australiassa, Ranskassa ja Italiassa. Invivon missiona on edistää tasavertaisuutta ja tuoda ihmiset yhteen, jotta mahtavia asioita voi tapahtua. Sopii tämänkin juhlan teemaan kuin rukkanen naulaan.

Valkoisessa Unityssa voi maistaa mm. vihreää omenaa, hieman sitrusta ja päärynää. Unity Rosé puolestaan henkii mansikkaa, punaisia marjoja ja valkoisia kukkia.

Kolmas skumppanja on puolikuiva El Miracle Cava, musta jumalatar, mieleltään kepeä ja sielultaan juhlava.

Muutama sana myös maahantuojasta, Hedonista. Se on kotimainen pienyritys, joka haistelee ensimmäisenä viinimaailman pinnan alla kuplivat trendit, reagoi niihin ketterästi ja uskaltaa olla rohkeasti erilainen. Se on oma suosikkini kotimaisista viinitukkureista ja edustaa esimerkiksi lempisamppanjaani Taittingeria.

VÄRIKÄS, YHTEISÖLLINEN ja tasa-arvoa korostava teema jatkuu myös siidereissä. Tarjolla on Magnersin kaksi uusinta innovaatiota: Magners Rosé ja Dark Fruit. Niitä tuo maahan Heino Juomat, siis Uniq Drinks Finland, eikun Brukett. Elävä todiste siitä, ettei nimen vaihtaminen tasaisin väliajoin juomataloa pahenna. Itselläni on ollut jo vuosia ilo tehdä yhteistyötä Brukettin kanssa ja olla mukana siinä kehitystarinassa. Hienoja vuosia.

Ja vihdoin päästään lempiaiheeseeni eli panimoihin ja oluisiin. Olen valinnut tänne juomia omilta suosikkipanimoiltani, joilla on minulle oikeasti iso merkitys.

VUONNA 1996 menin kesätöihin Panimoravintola Plevnaan. Se oli minulle oluiden korkeakoulu ja opin muun muassa ymmärtämään, että Kölsch tarjotaan typerän näköisestä ohutreunaisesta grogilasista. Mikä sen funktio on, sitä en ymmärrä vieläkään, ei se ainakaan makua paranna. Mutta toiset asiat tulevat annettuina eli pulinat pois. Harmittaa toki, ettei Plevnasta päässyt kukaan tänne tänään.

Plevna on sanalla sanoen Suomen paras panimo. Se vaan ei tee virheitä. Samoin tämä Plevnan Pils on Suomen paras pils, vaikka parissa sokkotestissä olenkin asettanut Lindenin Pilsin ykköseksi. Maistakaa hyvät panomiehet ja -naiset, pyrkikää samaan puhtauteen ja kirkkauteen – ja jos onnistutte, onnittelut taivaspaikasta!

FAT LIZARD! Se on panimo, jonka rinnalla ja katveessa olen elänyt tuhansia ikimuistoisia hetkiä. Sieltä tulevat rakkaimmat ja henkilökohtaisimmat muistot, joista kohta lisää.

Fat Lizard oli ensimmäinen panimo, joka ylpeästi nosti yhdenvertaisuuden asialistalleen ja sateenkaarilipun salkoon olutfestivaaleilla. Eikä niitä panimoita vieläkään jonoksi asti ole.

Helmikuussa 2015 julkaistiin Liskojen ensimmäinen olut, 101 California Pale Ale. Koska samaan aikaan minä menin kihloihin nykyisen aviomieheni kanssa, se on rakkauden kalja ja itseoikeutetusti tarjolla tänään.

Vuosien myötä rakkautemme syveni liki polyamorian tasolle. Vajaat neljä vuotta kihlauksesta astelimme Justuksen kanssa avioliiton kuohuihin Fat Lizardin panimon toimiessa vihkikappelina. Ne ovat tänäkin päivänä Suomen ainoat oikeat panimohäät ja luultavasti ainoat häät, joista on tehty valitus Valviraan. Meillä on ollut tapana vuosittain juhlistaa hääpäiväämme panimolla, ja viime joulukuussa saimme sinne nahkahäidemme kunniaksi muistolaatan ”Tammenheimot 101”.

Kun tuossa tuli jo isäni mainittua, niin todettakoon, että hän oli ammatiltaan hautakivikaivertaja, mutta käytti itsestään ammattinimikettä Kivimies. Siispä kiitos Fat Lizard Kivimies-oluesta, ja kiitokset tulevat varmasti myös postuumisti haudan takaa.

Tänään ei kuitenkaan ole tarjolla Kivimiestä, vaan toinen Fat Lizardin olut hanassa on Track Day Session IPA. Se oli panimon ensimmäinen olut, joka voitti sarjansa Suomen Paras Olut -kilpailussa. Vuosi oli 2016, ja juhlavassa gaalassa Fat Lizardin voittoisa väki palkittiin kullilla.

MAKU IPA tuli markkinoille vuonna 2015 ja oli panimon historian suunnilleen ensimmäinen olut, enintään toinen tai kolmas – ja ihan tarkkaan sitä ei taida tietää kukaan. Maku IPA on monumentti, kotimainen klassikko, I-P-A isolla I:llä, P:llä ja A:lla. Maku IPAssa on kaikki tarpeellinen ja juuri oikeassa suhteessa. Jotenkin siihen ei ajan hammas pure, vaan olut on kaiken aikaa yhtä tuore, relevantti ja ajankohtainen. Jotenkin olen oppinut tunnistamaan itseni tästä oluesta.

ALKOHOLITTOMALLA PUOLELLA tuolla selfieseinän vieressä on limujen ja vissyjen lisäksi Laitilan Alkoholiton Kukko Pils, heittämällä kotimaisten nollaoluiden ykkönen. Laitilalla on kaiken kaikkiaan erinomainen juomavalikoima. Anglofiilinä oma suosikkini heidän oluistaan on Kukko Bitter, joka hakkaa tyylimukaisuudessaan useimmat Britteinsaarten bitterit. Sitä ei ole täällä tänään, mutta kantsii maistaa kaupan hyllystä; vihreä tölkki. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on myös huikea kasvutarina nyrkkipajasta Suomen suurimmaksi pienpanimoksi.

Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä tulee Olarin Panimo ja heidän tätä juhlaa varten panema Cascade Half Century DDH IPA. Kerronpa tässä ensin pari sanaa panimosta ja mennään sitten itse bisseen.

OLARIN PANIMO tunnetaan ylivoimaisesta NEIPA-osaamisestaan sekä siitä, että se on kenties ainoa panimo Suomessa, joka taitaa suvereenisti tyylin kuin tyylin. Syvän kumarruksen ansaitsee myös oluentekijä Ville Leino, joka on aina valmis neuvomaan ja tukemaan muita panimoyrittäjiä. Sillä häiskällä on perkeleen iso sydän ja kokonaan kultaa.

Sydämistä puheen ollen, Olarin Panimon kollektiivinen sydän on sen tap room Espoon Otaniemessä. Todellinen helmi millä tahansa mittareilla, ja tunnelmaltaan se painii ihan omassa sarjassaan. Se on ainutlaatuisen kotikutoinen, mutta samalla kuitenkin trendikäs ja kansainvälinen. Itse olen käynyt Lontoossa ehkä kuutisenkymmentä kertaa ja istunut siellä sadoissa pubeissa ja tap roomeissa. Olarin panimobaarin voisi milloin tahansa siirtää sellaisenaan jollekin Lontoon trendialueista, ja siitä tulisi saman tien kaupungin ykkösmesta.

Olarin Panimo on myös minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä ja merkityksellinen. Siitä varmasti kertoo muun muassa se, että minulle ja Justukselle äärettömän rakkaan Muikku-koiran viimeinen leposija sijaitsee Olarin Panimon terassilla kasvavan jykevän männyn juurella.

TÄSSÄ ON on sanoja riittänyt, vaikka yritin pitää tämän puheen tiiviinä lyhyenä. En tainnut onnistua, koska juttua on vielä tuopin verran jäljellä.

Eli tuo näihin bileisiin tehty Cascade Half Century DDH IPA on tapaus sinänsä. Se on illan tähti tai ainakin hyvä kakkonen, joten kerron tässä lopuksi pari muistoa sen syntyhistoriasta.

Tuossa jo alkuvuodesta keskustelin Ville Leinon kanssa synttärioluesta. Aluksi suunnitelmissa oli tehdä tammenterhoilla maustettu Neipa, kuinkas muutenkaan. Matin ja Tepon sanoin: Koska tää me osataan!

Mutta sitten huomattiin, ettei se ehkä olisikaan kovin hyvä idea. Nimittäin selvisi, että tammenterhoissa on joku sellainen myrkky, mitä ihmiskeho ei sulata. Hyvä että selvisi, koska muuten suomalainen olutskene olisi mennyt aika tavalla uusiksi, koska me kaikki merkittävimmät ihmiset olemme täällä tänään.

Siirryttiin suunnitelmaan B ja havaittiin, että Cascade, yksi Yhdysvaltain suosituimmista humalista on tullut markkinoille vuonna 1972. Sattuipa sopivasti.

Niinpä sitten päätimme tehdä Cascade Single Hop -oluen, jonka vahvuudeksi tulisi 6,5 %, koska varsinainen syntymäpäivänihän oli eilen 6.5. Sillä sopii kippistellä.

Kertoisin mielelläni enemmänkin Cascadesta ja Half Centurysta, mutta vielä mieluummin annan tässä kohtaa mikrofonin ammattilaisen käsiin. Tulisitko Hanna Montonen Olarin Panimosta tänne lavalle ja kertoisit meille Cascadesta ja Half Centuryn synnystä. Kiitos!

Kuva: Sebastian Trzaska

Share This:

Suuri jouluolutmaistelu

Lähes 30 jouluoluen maistelussa oluiden korkea taso yllätti positiivisesti. Hieman yllättäen isojen panimoiden oluet jäivät testin häntäpäähän, vaikka testissä kiinnitettiin erityistä huomiota oluiden virhemakuihin. Tasaisen laadukkaassa kattauksessa kuitenkin vain terävin kärki ylsi huippupisteille.

TAMMENLINNAN Suuressa Olutmaistelussa testattiin 29 erilaista jouluolutta. Oluet rajattiin siten, että mukaan otettiin vain joulubrändättyjä oluita. Toisin sanoen oluen nimessä tai etiketissä piti olla selkeä viittaus jouluun. Testissä oli sekä kotimaisia että tuontioluita. Oluiden alkoholipitoisuus vaihteli nollasta 13 prosenttiin.

Oluet arvioitiin sadan pisteen asteikolla siten, että 60 pistettä edusti teknisesti ja mikrobiologisesti virheetöntä olutta. Mitä alemmas skaalassa mentiin, sitä enemmän oluissa havaittiin virhemakuja sekä ongelmia tasapainossa ja tyylinmukaisuudessa.

Tuomaristossa istuivat olut- ja matkailutoimittaja Peter Tammenheimo, pienpanimokouluttaja emeritus Ilkka Sysilä, Olarin Panimon perustaja ja oluentekijä Ville Leino, Arde arvioi -blogin Ari Juntunen sekä oluiden kategoriajohtaja Jaaja Hihnala Brukett-juomatalosta.

Koska raati koostui erittäin kokeneista maistajista, päädyttiin avoimeen tastingiin, eli kaikki maistettavat oluet olivat näkyvillä. Ratkaisuun vaikutti luonnollisesti myös oluiden suuri määrä. Maistettavat juomat oli saatu näytteinä panimoilta ja maahantuojilta. Testin järjestelyistä vastasi Peter Tammenheimo. Jaana Hihnala ei osallistunut Brukettin maahantuoman Rocking Rudolphin arviointiin.

Kolmen kärki erottui

Testin parhaaksi olueksi nousi lappeenrantalaisen Panimoyhtiö Tujun imperial stout Kovempi paketti. Tämä olut päätyi testiin hieman yllättäen, sillä Alkoon oli lähetetetyssä erässä oli ollut kolme pulloa ilman etikettiä, jotka sitten palautuivat jakelijalle ja sitä kautta maisteluun.

Tuomaristo kiitteli Kovemman paketin täyteläistä tuoksua, paksua suutuntumaa ja ryhdikästä makua, jossa oli aistittavissa lempeää paahteisuutta, parkittua nahkaa, tupakkaa ja vaniljaa. Etenkin oluen portviininen ja madeiramainen vivahde hurmasi tuomariston.

Toiselle sijalle ylsi norjalaisen Nøgne Ø:n Gud Jul Christmas Ale. Raikas ja korkeahkosta alkoholipitoisuudestaan (8,5 %) huolimatta helposti juotava, pehmeän täyteläinen ja kuohkea nautiskeluolut.

Kolmanneksi sijoittui klassinen Shepherd Neame Christmas Ale (7,0 %) Ison-Britannian vanhimmalta panimolta. Täydellisen tasapainoinen, kuivahedelmäinen, pähkinäinen ja maustekakkuinen vahva ale.

Kolmen kärki erottui selvästi muusta kattauksesta ainoina yli 80 pisteen oluina. Testin kovin yllätys tuli kuitenkin heti kärkikolmikon takana, sillä perinteinen ruotsalainen Tempel Julmust nappasi neljännen sijan.

Tarkkaan ottaen Julmust ei ole olut, vaan mallaspohjainen ja humaloitu virvoitusjuoma. Julmust sisältää humalan ja maltaan lisäksi noin 30 ainesosaa.

Juilmust on Ruotsissa niin suosittua, että joulun aikaan Coca Colan myynti laskee 50 prosentilla. Julmustia myytiin pitkään Ruotsin ulkopuolella vain Ikean myymälöissä, mutta nykyään sitä myydään Suomesta esimerkiksi Alkoissa.

1. Tuju Kovempi Paketti

Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta

Alkoholia: 10,0 %

Pisteet: 83,40

Täyteläinen tuoksu, paksu suutuntuma, sherrymäinen ja makeahko. Täydellinen vaniljajäätelön kastikkeena. Jälkimaussa chilimäistä kirpeyttä.

2. God Jul Christmas Ale

Nøgne Ø, Norja

Alkoholia: 8,5 %

Pisteet: 82,00

Maahantuoja: Servaali

Paahteinen ja mausteinen tuoksu. Hämmästyttävän kuohkea suutuntuma. Samea, raikas ja täyteläinen sekä hyvin jouluinen ale, jossa hurmaavaa viheromenaista vivahdetta. Usein omenaiset ja siiderimäiset flavorit lasketaan makuvirheiksi, mutta tähän olueen ne istuvat täydellisesti.

3. Shepherd Neame Christmas Ale

Faversham Brewery, Englanti

Alkoholia: 7,0 %

Pisteet: 80,40

Maahantuoja: Servaali

Maltainen, toffeinen ja pehmeän pähkinäinen, tyylikästä kuivahedelmää ja luumukiisseliä. Perinteinen ja täydellisen tasapainoinen joulunajan britti-ale.

4. Tempel Julmust

Tempel Brygghus, Ruotsi

Alkoholia: 0,0 %

Pisteet: 76,20

Maahantuoja: Juomatalo Pikkulintu

Makea limonadimainen ja helposti juotava Julmust. Raikas mallaspohjainen juoma. ”Juon paljon mieluummin tätä kuin nollaolutta”, kommentoi pienpanimokouluttaja Ilkka Sysilä.

5. Santa’s Hoppy Helpers Holiday IPA

Mikkeller, Tanska

Alkoholia: 6,0 %

Pisteet: 75,60

Maahantuoja: Olaf Distribution

Maussa on tyylinmukaisesti mallasta, pihkaa ja hedelmäisyyttä. Jouluista hedelmäkakkua. Humalat ovat ehkä jo parhaat päivänsä nähneet, mutta siitä huolimatta herkullinen olut.

6. Delirium Christmas

Brouwerij L. Huyghe, Belgia

Alkoholia: 10,0 %

Pisteet: 74,80

Maahantuoja: Brew Seeker

Kuohkea ja hedelmäinen vahva belgi-ale. Yllättävän pehmeää, alkoholi peittyy täysin. Juustojen ja vaniljaisten jälkiruokien kiitollinen kumppani.

7. Lump of Coal

Ridgeway Brewing, Englanti

Alkoholia: 7,5 %

Pisteet: 72,80

Maahantuoja: Diamond Beverages

Pehmeä ja matalahiilihappoinen stout. Tuoksussa paahteisuutta ja tummaa suklaata. Korkeahko alkoholiprosentti vaatii vastapainokseen tuhdin mallaspohjan, ja tässä se toteutuu.

8. Olutpaja Jouluolut

Olutpaja, Pälkäne

Alkoholia 5,0 %

Pisteet: 72,80

Riemastuttavan fragrantti. Humalan fragranssia ynnä miellyttävät esteriset käymisaromit. Puhdas, raikas ja kaikin puolin miellyttävä olut, joka sopii nautittavaksi sekä jouluna että juhannuksena.

9. Keisari Joulu

Nokian Panimo

Alkoholia 5,0 %

Pisteet: 72,20

Miellyttävää paahteisuutta sekä tuoksussa että maussa. Kahvia, suklaata ja pehmeää maltaisuutta. Kaunis savuisuus toimii oluen kruununa.

10. Joulun Tähti – Plevnan Jouluolut

Koskipanimo, Tampere

Alkoholia: 5,5 %

Pisteet: 70,20

Paahteinen, kuiva ja täyteläinen lager. Miellyttävä kahvinen flavori. Tasapainoinen kokonaisuus, joka kuitenkin kärsii pienestä rohkeuden puutteesta.

11. Jule Malt

To Øl, Tanska

Alkoholia: 13,0 %

Pisteet: 69,80

Maahantuoja: Diamond Beverages

Makean alkoholinen ja pehmeän mausteinen tuoksu. Häiritsevän makea olut, maussa hedelmätorttua ja tervaleijonaa.

12. Hvit Jul

Nøgne Ø, Norja

Alkoholia: 4,5 %

Pisteet: 68,60

Maahantuoja: Servaali

Raikas, ruohoinen sekä joulumausteiden ja yrttien sävyttämä tuoksu. Maustepommiksi varsin onnistunut olut, joskin katkeruutta toivoisi selvästi lisää. Alkoholipitoisuuttakin saisi olla pari prosenttiyksikköä enemmän.

13. Glögg Sour

Morgondagens Cirkusöl, Ruotsi

Alkoholia: 4,5 %

Pisteet: 67,80

Maahantuoja: Pien Distribution

Joulumausteinen ja marjainen tuoksu. Raikas ja miellyttävän hapan maku. Ei kovin olutmainen, mutta nimensä mukaisesti sopii hyvin glögin korvikkeeksi.

14. Joulun Taiga Porter

Panimo Honkavuori, Joensuu

Alkoholia: 5,2 %

Pisteet: 67,40

Melko vaatimaton hennon lakritsinen tuoksu. Paahdettua mallasta ja tummia hedelmiä. Pehmeä suutuntuma, keskitäyteläinen portteri, joka jää kuitenkin hieman latteaksi.

15. Santa Olaf’s Christmas Ale

Olaf Brewing, Savonlinna

Alkoholia: 4,9 %

Pisteet: 66,20

Herkullisen paahteista tuoksua seuraa pettymys. Makea, hennon hedelmäinen ja pehmeän maltainen maku jää harmittavan ohueksi.

16. White Christmas

Saltaire Brewing, Englanti

Alkoholia: 4,8 %

Pisteet: 65,00

Maahantuoja: Brew Seeker

Hieno mausteinen tuoksu vie hetkessä ajatukset Britteinsaarille. Hedelmäinen, suhteellisen raikas ja tyylikkään katkera britti-ale. Yksi tuomareista löysi virhemakuina märkää villatumppua ja voihappoa.

17. Tornion Joulu Porter

Tornion Panimo

Alkoholia: 5,2 %

Pisteet: 64,40

Makea tuoksu, paahteinen ja pehmeän hedelmäinen maku. Olut on teknisesti kunnossa, mutta maultaan kovin kevyt.

18. Karhu Jouluolut

Sinebrychoff, Kerava

Alkoholia: 4,8 %

Pisteet: 63,40

Suhteellisen raikas ja rapsakka jouluolut isolta panimolta. Maussa pehmeää maltaisuutta. Kohtalaisen luonteikas olut ja samalla yksi testin positiivisista yllätyksistä.

19. Gouden Carolus Christmas

Het Anker, Belgia

Alkoholia: 10 %

Pisteet: 62,60

Maahantuoja: Servaali

Makean mausteinen tuoksu. Miellyttävä alkoholin puraisu heti alkumaussa, mutta siinäpä se. Aivan liian makea, humalan fragranssi puuttuu. Maku tuo mieleen hammastahnan tai suuveden.

20. Maku Joulu IPA

Maku Brewing, Tuusula

Alkoholia: 5,5 %

Pisteet: 61,60

Yrttipihkainen tuoksu. Katkeroiden puuttuessa makeus hieman häiritsee. Kuitenkin kohtalaisen juotava, joskin kaikin puolin vaatimaton ja persoonaton. Joulusaunaan.

21. Rocking Rudolph

Hardys & Hansons, Englanti

Alkoholia: 4,2 %

Pisteet: 59,25

Maahantuoja: Brukett

Hedelmäinen ja asteen verran metallinen tuoksu. Pehmeä suutuntuma. Ohut maku ei juuri jätä muistijälkiä. Vetinen.

22. 45 Days of X-mas

To Øl, Tanska

Alkoholia: 5,0 %

Pisteet: 59,00

Maahantuoja: Diamond Beverages

Puhdas ja teknisesti virheetön olut, joka ei kuitenkaan herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Malliesimerkki oluesta, jossa kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta luonne ja persoonallisuus loistavat poissaolollaan.

23. Raskasta Joulua

Tornion Panimo

Alkoholia: 4,5 %

Pisteet: 58,40

Metallinen tuoksu, rauta iskee päin näköä, minkä ehkä voi katsoa sopivan ainakin oluen nimeen. Silti täyteläinen, pehmeä ja kuivahko olut. Mausta löytyy joululimppua, nahkaa ja hevostallia.

24. Olvi Jouluolut

Olvi, Iisalmi

Alkoholia: 5,0 %

Pisteet: 57,60

Siirappisen karamellimainen, jopa mämminen olut, josta löytyy kotikaljamaista makeutta. Tunkkaista leipäisyyttä. Ei kovin tasapainoinen.

25. Olvi Xmas IPA

Olvi, Iisalmi

Alkoholia: 5,5 %

Pisteet: 55,20

Olvin yleiseen tasoon nähden tunkkainen. Tuoksussa koirankakkaa. Maku hennon pihkainen, hedelmäisyys puuttuu täysin ja rasvaisuuteen viittaavaa virhemakuakin löytyy.

26. Bad Elf Winter’s IPA

Ridgeway Brewing, Englanti

Alkoholia: 4,5 %

Pisteet: 53,60

Maahantuoja: Diamond Beverages

Makean hunajaista tuoksua seuraa virhemakujen sinfonia: Diasetyyliä, sukkahikeä, märkää villasukkaa ja kastunutta huopahattua.

27. Kimito Christmas NEPA

Kimito Brewing, Kemiönsaari

Alkoholia: 5,5 %

Pisteet: 53,60

Liian makea ja tasapainoton olut, jossa mikään ei viittaa nimen New England -alkuun. Laktoosilla pilattu suutuntuma. Hedelmäinen ja mausteinen.

28. Vaahtoparta Jouluolut

Maku Brewing, Tuusula

Alkoholia: 5,3 %

Pisteet: 53,00

Ohut vihanneskeittomainen maku. Kevyt ja helppo olut, joka ei tällä kertaa ole täysin kunnossa. Tunkkainen ja tasapainoton, mutta kuitenkin parempi mitä oluesta tehdyt aiemmat arviot ovat antaneet aihetta odottaa.

29. Sinebrychoff Jouluolut

Sinebrychoff, Kerava

Alkoholia: 4,5 %

Pisteet: 47,00

Testin alisuorittaja. Metallinen, pahvinen ja vetinen olut. Yksiulotteinen ja ponneton esitys.

Share This:

Terassihyppelyä Helsingissä

Helteisenä torstaina Scandic Hotels kutsui ryhmän toimittajia kesäiselle terassihyppelylle. Vastasin kutsuun myöntävästi, ja iltapäivästä muodostuikin rento yhdessäolon hetki vanhojen ja uusien tuttavien kesken.

ALOITIMME juuri avatulta Scandic Simonkentän Más-ravintolan terassilta. Ravintola on saanut innoituksensa Iberian niemimaan modernista keittiöstä, pohjoismaisesta ruokatyylistä ja lähellä tuotetuista laadukkaista raaka-aineista.
Más on espanjaa. Se on mucho-sanan komparatiivi ja tarkoittaa ”enemmän”. Siispä viinilasin rinnalle saimme myös puolenkymmentä tapasta kuten perunamunakasta, friteerattua muikkua, gazpachoa, halloumia ja lohi-cevichea.

Perunamunakas, muikut ja halloumi olivat heti omia suosikkejani – ja kaiken lisäksi ne sopivat mielettömän hyvin yhteen saksalaisen Hans Baer Rieslingin kanssa. Näkymä Narinkkatorin ihmisvilinään kruunasi lämminhenkisen terassituokion.

Más-ravintolan tapaksia. Raikas lohi-cheviche etualalla ja perunamunakas takana.

SEURAAVAKSI siirryimme yhdeksän kerrosta ylöspäin kesäkuussa avattuun Monkey Rooftop -kattobaariin. Vaikka ravintola on uusi, se oli minulle jo entuudestaan tuttu, sillä ehdin piipahtaa paikan avajaisissa pari viikkoa aiemmin. Kävin täällä myös joitain kertoja viime kesänä baarin toimiessa tuolloin klassisemmalla liikeidealla.

Itse asiassa en suuremmin syttynyt tästä apinaideasta, jonka kai on tarkoitus houkutella minua nuorempaa kävijäkuntaa. Koko konsepti tuntuu olevat hieman kateissa ja dekoraatioltaan valitettavan keskeneräinen.

Terassi on vihreä ja valoisa. Aidot kasvit ja muoviset köynnökset koristavat tilaa, mutta kokonaisuus vaikuttaa keskeneräiseltä.

Kaiteisiin sidotut muoviköynnökset ja liian kovalla volyymilla pauhaava bilemusiikki ei jaksa vanhaa cocktail-baarien konkaria innostaa. Cocktail-menun juomat olivat toki maukkaita, mutta ohuista ja matalista suorareunaisista laseista tarjoiltuna niiden esteettinen arvo jäi melko lähelle nollaa, jota vähäeleinen koristelu alleviivasi entisestään.

Palvelukin hakee vielä muotoaan, sillä molemmilla käyntikerroilla se on tuntunut enemmän prosessilta kuin aidosti vieraanvaraiselta. Pidän kyllä pöytiintarjoilusta ja henkilökunnan iloisesta asenteesta, mutta toistuvasti pöydän vieressä lisätilauksia tuputtava tarjoilija ei ehkä täysin istu suomalaiseen cocktail-mentaliteettiin.

Mutta toisaalta baarilla on yksi vetovoimatekijä ylitse muiden. Se on kaupungin paras näköala. Onhan toki kattobaareja muuallakin Helsingissä, mutta ei näin keskeisellä paikalla, eikä yhtään sellaista, jonka esteetön näköala on lähes 360 astetta. Alaterassille, josta näkymä avautuu rautatieaseman suuntaan, aurinko helottaa iltapäivällä. Kampin ja Jätkäsaaren suuntaan antava yläterassi puolestaan kylpee ilta-auringon loisteessa.

Kaupungin paras näköala. Alaterassilta avautuu panoraama yli keskustan kattojen.

Jos unohdetaan bilemusiikki ja muovinen kitsh, Monkey Rooftop Bar voi olla parhaimmillaan ikimuistoinen ja elämyksellinen keidas keskellä Helsinkiä. Mutta silloin se kysyy hyvää seuraa ja talon samppanjaa (GH Mumm 89 € / plo). Paras paikka on alaterassin keulan samppanjakeinussa.

KATOLLA NAUTITTUJEN virvokkeiden jälkeen siirryimme kohti Rautatientoria ja Grand Central -hotellia.

Huhtikuussa avattu Scandic Grand Central on tällä hetkellä Helsingin puhutuin hotelli. Eliel Saarisen vuonna 1909 suunnittelemaan arvorakennukseen rakennettu hotelli on täynnä vangitsevia yksityiskohtia ja klassista ylellisyyttä.

Grand Centralin suojaisa terassi sijaitsee hotellin sisäpihalla ja se on todellinen rauhoittuminen keidas vilkkaan rautatie- ja bussiliikenteen keskellä. Tänne ei kuulu liikenteen melu, eikä mahdollinen sadekaan haittaa, sillä puolet terassista on katettu kuin Pariisissa ikään.

Scandic Grand Centralin terassista puolet on lasitettua tilaa. Tunnelma on kuin Wienin tai Pariisin kahviloissa.

Istahdimme ulkoterassin puolelle ja nautimme keittiöpäällikkö Ali Suvialan meille valmistaman Grand Charcuterie -lajitelman ja Codorníu Cavaa sekä perinteisenä että roséversiona.

Grand Centralin avintolapäällikkö Päivi Keippilä ja keittiöpäällikkö Ali Suviala toivottivat meidät tervetulleiksi terassille.

Vajaa kolmetuntinen terassihyppely meni kuin siivillä. Mukaan mahtui kolme täysin toisistaan poikkeavaa terassia, joissa kaikissa oli oma viehätyksensä. Grand Central oli näistä minulle ensimmäinen kokemus, mutta ei takuulla viimeinen. Se on todellinen helmi piilossa liikenteen melulta, hälinältä ja uteliailta katseilta – ainakin vielä ennen kuin kaikki muutkin sen löytävät.

PETER TAMMENHEIMO

Share This: