Terassihyppelyä Helsingissä

Helteisenä torstaina Scandic Hotels kutsui ryhmän toimittajia kesäiselle terassihyppelylle. Vastasin kutsuun myöntävästi, ja iltapäivästä muodostuikin rento yhdessäolon hetki vanhojen ja uusien tuttavien kesken.

ALOITIMME juuri avatulta Scandic Simonkentän Más-ravintolan terassilta. Ravintola on saanut innoituksensa Iberian niemimaan modernista keittiöstä, pohjoismaisesta ruokatyylistä ja lähellä tuotetuista laadukkaista raaka-aineista.
Más on espanjaa. Se on mucho-sanan komparatiivi ja tarkoittaa ”enemmän”. Siispä viinilasin rinnalle saimme myös puolenkymmentä tapasta kuten perunamunakasta, friteerattua muikkua, gazpachoa, halloumia ja lohi-cevichea.

Perunamunakas, muikut ja halloumi olivat heti omia suosikkejani – ja kaiken lisäksi ne sopivat mielettömän hyvin yhteen saksalaisen Hans Baer Rieslingin kanssa. Näkymä Narinkkatorin ihmisvilinään kruunasi lämminhenkisen terassituokion.

Más-ravintolan tapaksia. Raikas lohi-cheviche etualalla ja perunamunakas takana.

SEURAAVAKSI siirryimme yhdeksän kerrosta ylöspäin kesäkuussa avattuun Monkey Rooftop -kattobaariin. Vaikka ravintola on uusi, se oli minulle jo entuudestaan tuttu, sillä ehdin piipahtaa paikan avajaisissa pari viikkoa aiemmin. Kävin täällä myös joitain kertoja viime kesänä baarin toimiessa tuolloin klassisemmalla liikeidealla.

Itse asiassa en suuremmin syttynyt tästä apinaideasta, jonka kai on tarkoitus houkutella minua nuorempaa kävijäkuntaa. Koko konsepti tuntuu olevat hieman kateissa ja dekoraatioltaan valitettavan keskeneräinen.

Terassi on vihreä ja valoisa. Aidot kasvit ja muoviset köynnökset koristavat tilaa, mutta kokonaisuus vaikuttaa keskeneräiseltä.

Kaiteisiin sidotut muoviköynnökset ja liian kovalla volyymilla pauhaava bilemusiikki ei jaksa vanhaa cocktail-baarien konkaria innostaa. Cocktail-menun juomat olivat toki maukkaita, mutta ohuista ja matalista suorareunaisista laseista tarjoiltuna niiden esteettinen arvo jäi melko lähelle nollaa, jota vähäeleinen koristelu alleviivasi entisestään.

Palvelukin hakee vielä muotoaan, sillä molemmilla käyntikerroilla se on tuntunut enemmän prosessilta kuin aidosti vieraanvaraiselta. Pidän kyllä pöytiintarjoilusta ja henkilökunnan iloisesta asenteesta, mutta toistuvasti pöydän vieressä lisätilauksia tuputtava tarjoilija ei ehkä täysin istu suomalaiseen cocktail-mentaliteettiin.

Mutta toisaalta baarilla on yksi vetovoimatekijä ylitse muiden. Se on kaupungin paras näköala. Onhan toki kattobaareja muuallakin Helsingissä, mutta ei näin keskeisellä paikalla, eikä yhtään sellaista, jonka esteetön näköala on lähes 360 astetta. Alaterassille, josta näkymä avautuu rautatieaseman suuntaan, aurinko helottaa iltapäivällä. Kampin ja Jätkäsaaren suuntaan antava yläterassi puolestaan kylpee ilta-auringon loisteessa.

Kaupungin paras näköala. Alaterassilta avautuu panoraama yli keskustan kattojen.

Jos unohdetaan bilemusiikki ja muovinen kitsh, Monkey Rooftop Bar voi olla parhaimmillaan ikimuistoinen ja elämyksellinen keidas keskellä Helsinkiä. Mutta silloin se kysyy hyvää seuraa ja talon samppanjaa (GH Mumm 89 € / plo). Paras paikka on alaterassin keulan samppanjakeinussa.

KATOLLA NAUTITTUJEN virvokkeiden jälkeen siirryimme kohti Rautatientoria ja Grand Central -hotellia.

Huhtikuussa avattu Scandic Grand Central on tällä hetkellä Helsingin puhutuin hotelli. Eliel Saarisen vuonna 1909 suunnittelemaan arvorakennukseen rakennettu hotelli on täynnä vangitsevia yksityiskohtia ja klassista ylellisyyttä.

Grand Centralin suojaisa terassi sijaitsee hotellin sisäpihalla ja se on todellinen rauhoittuminen keidas vilkkaan rautatie- ja bussiliikenteen keskellä. Tänne ei kuulu liikenteen melu, eikä mahdollinen sadekaan haittaa, sillä puolet terassista on katettu kuin Pariisissa ikään.

Scandic Grand Centralin terassista puolet on lasitettua tilaa. Tunnelma on kuin Wienin tai Pariisin kahviloissa.

Istahdimme ulkoterassin puolelle ja nautimme keittiöpäällikkö Ali Suvialan meille valmistaman Grand Charcuterie -lajitelman ja Codorníu Cavaa sekä perinteisenä että roséversiona.

Grand Centralin avintolapäällikkö Päivi Keippilä ja keittiöpäällikkö Ali Suviala toivottivat meidät tervetulleiksi terassille.

Vajaa kolmetuntinen terassihyppely meni kuin siivillä. Mukaan mahtui kolme täysin toisistaan poikkeavaa terassia, joissa kaikissa oli oma viehätyksensä. Grand Central oli näistä minulle ensimmäinen kokemus, mutta ei takuulla viimeinen. Se on todellinen helmi piilossa liikenteen melulta, hälinältä ja uteliailta katseilta – ainakin vielä ennen kuin kaikki muutkin sen löytävät.

PETER TAMMENHEIMO

Share This:

Vihreä Tallinna houkuttaa lähimatkalle

Tallinna panostaa vastuulliseen lähimatkailuun. Matkailun megatrendeihin kuuluu lähimatkailun kasvu. Samalla kun trenditietoinen matkailija pyrkii omilla valinnoillaan tukemaan paikallisia elinkeinoja ja yrittäjyyttä, hän haluaa myös vähentää matkailun aiheuttamaa ympäristörasitusta.

Tallinna on houkutteleva lähimatkakohde suomalaisille. Laivamatka lahden yli taittuu muodollisuuksineen alle kolmessa tunnissa ja Viroon liikennöivät laivayhtiöt panostavat aidosti päästöjen vähentämiseen sekä kannustavat myös asiakkaitaan vastuullisiin tekoihin.

Vuonna 2018 Helsinki–Tallinna-reitillä matkusti kaiken kaikkiaan 8,8 miljoonaa matkustajaa, ja yöpymisen Tallinnassa sisältäneitä matkoja tehtiin noin miljoona. Tilastoista kuitenkin selviää, että sekä suomalaisten matkailijoiden että heidän yöpymistensä määrä Tallinnassa on laskenut selvästi huippuvuodesta 2016.

Muutos on havaittu myös Viron matkailutoimistossa.

Sekä Visit Estonia että Visit Tallinn ovat kääntäneet katseensa takaisin suurimmalle markkina-alueelleen eli Suomeen.

Siemenleivistään tuttu Muhu Pagarid on lähtöisin Muhun saarelta ja laajentanut mm. Tallinnaan ja Tarttoon. Tuotteet valmistuvat aina myymälän yhteydessä olevassa leipomossa. Kuvan ruisleipälastut ovat suosittuja tuliaisia.

Laivayhtiöt vastuullisen matkailun etulinjassa

Merenkulkualan keskeisimpänä tavoitteena on jo vuosia ollut merenkulun päästöjen vähentäminen ja koko alan kehittäminen entistä ympäristöystävällisempään suuntaan. Tämä näkyy korostetusti Itämeren matkustajaliikenteessä, missä kaikki kolme Tallinnaan liikennöivää yhtiötä ovat ottaneet vastuullisen merenkulun osaksi strategiaansa.

Teknisinä innovaatioina ovat muiden muassa nesteyteyn maakaasun eli LNG:n käyttö, koneiden tuottaman hukkalämmön kierrätys hyötykäyttöön sekä polttoaineen kulutusta vähentävä potkuriteknologia ja roottoripurjeet.

Matkustajille näkyviä käytännön tekoja, jotka kannustavat vastuullisuuteen ovat esimerkiksi MSC-sertifioidut kalat ja äyriäiset. Jokainen varustamo pyrkii myös kaikin tavoin ruokahävikin minimoimiseen, mistä ehkä näkyvin muoto on noutopöydän annospalojen pienentäminen.

Lisäksi varustamot tukevat Itämeren suojelutyötä huomattavilla summilla vuosittain.

Suomelaiset varustamot ovat tehneet pitkäjänteistä ympäristötyötä jo vuosikymmenten ajan. Laivoilla on panostettu mm. kierrätykseen ja tehokkaaseen jätteiden käsittelyyn. M/S Viking Grace on maailman ensimmäinen matkustaja-autolautta, joka kulkee nesteytetyllä maakaasulla LNG:llä. Laivaan asennettu korkea ”masto” on roottoripurje, joka vähentää polttoaineen kulutusta jopa kymmenen prosenttia. (Kuva: Viking Line)

Keskikaupungin ulkopuolelle

Tallinna tarjoaa jatkuvasti uutta koettavaa rutinoituneellekin matkailijalle. Tällä hetkellä pinnalla ovat boheemi Kalamaja kahviloineen ja pienine myymälöineen, jatkuvasti uusiutuva Telliskiven luova keskus sekä kehittyvä Noblessnerin alue.

Kalamajan historia ulottuu keskiajalle, jolloin siellä asui kalastajia, satamalaivureita ja luotseja. Se on siis yksi Tallinnan vanhimpia asuinalueita. Sittemmin Kalamajasta kasvoi kehittyvä teollisuusalue, mutta toisen maailmansodan jälkeen se pääsi neuvostoikeen alla pahoin rapistumaan.

Kalamajan potentiaali löydettiin uudestaan 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla, ja viimeisen 10 vuoden aikana alue on noussut uuteen kukoistukseen.

Yksi suosikkejani Kalamajan alueelta ovat Balti Jaam Turg eli rautatieaseman tori. Etenkin kauppahallin marja- ja vihannestori ovat vertaansa vailla, ja hallin toisen kerroksen panimoravintolan Humalakodan terassilta avautuu seesteinen näkymä kohti vanhaakaupunkia.

Kivenheiton päässä Asemantorilta sijaitsee Telliskiven luova keskus täynnä katutaidetta ja ajanviettomahdollisuuksia. Entisessä tehdaskiinteistössä on kiinnostavien ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi käsityö- ja designmyymälöitä, konserttipaikkoja ja jopa oma radioasema.

Telliskiven uusi vetonaula on kesän aikana avautuva Fotografiska-museo ja julkkiskokki Peeter Pihelin luotsaama ravintola kattoterasseineen.

Telliskiven alueella on kymmeniä katutaideteoksia. Tässä yksi näyttävimmästä päästä.
Ja tässä toinen.
Peeter Pihel ja Fotorafiska Tallinnan toimitusjohtaja Margit Aasmäe.

Noblessnerissa kotiaan pitävä Põhjalan uusi panimo on jokaisen Tallinnan-matkaajan koettava ainakin kerran. Laadullisesti Põhjala kuuluu eurooppalaisten pienpanimoiden terävimpään kärkeen, ja etenkin heidän tynnyrikypsytetyt pullotteet ovat oluiden kaviaaria. Alakerran myymälästä kannattaa ostaa muutama vahasinetillä varmennettu pullo mukaan, siellä ne ovat halvempia kuin missään muualla.

Noblessnerin satama-alueesta on kehittymässä arkkitehtoonisesti mielenkiintoinen kulttuuri- ja asuinalue. Huomio kiinnittyy välittömästi alueen punaisiin katulamppuihin, jotka muistuttavat muotokieleltään sataman nostureita. Nobblessnerissa on jotain samaa kuin sen vastarannalla Helsingin Kaapelitehtaan ympäristössä.

Noblessnerin satama-alueelle rakentuu tyylikkäitä asuintaloja. Punaiset satamanosturin malliset katuvalot tuovat alueelle telakkatunnelmaa.
Noblessnerissa on mahdollisuus levähtää purjeveneen muotoisilla penkeillä.

Kaupungin vihreät keitaat

Kadriorgin vehreä kaupunginosa huviloineen, suihkulähteineen, lampineen ja palatseineen on useimmille Tallinnan-kävijöille jo tuttu kohde, mutta silti se tarjoaa kerta toisensa jälkeen myös jotain uutta. Kesäisin kannattaa pakata piknik-kori täyteen herkkuja ja lähteä teemakierrokselle puistoon.

Miten olisi vaikka pienten puutarhojen Kadriorg tai veistosten Kadriorg?

Vähemmän tunnettu mutta yhtä vaikuttava puisto löytyy Piritasta Tv-tornin kupeesta. Tallinnan kasvitieteellinen puutarha käsittää kaiken kaikkiaan 8 500 kasvilajia, joista 6 500 on avoimessa puistossa. Myös tänne on mahdollista tulla vaikka päiväretkelle eväskorin ja viinipullon kanssa.

Sisällä kasvihuoneissa noin 2 000 kasvin ympäröimä polku on elämysmatka tropiikkiin ja aavikoille. Elämystä vahvistaa huoneissa elävät trooppiset linnut ja ainakin yksi punakorvakilpikonna.

Kasvitieteellinen puutarha on koko perheen vierailukohde, jonne kannattaa pyytää suomenkielinen audio-opas. Siitä selviää mielenkiintoisia yksityiskohtia eri kasvilajeista, kuten se, että Virossa kasvaa kaiken kaikkiaan 166 eri voikukkalajia.

Tallinnan kasvitieteellinen puutarha sijaitsee aivan TV-tornin kupeessa. Laajassa puistossa vierähtää vaikka koko päivä, Sisäänpääsy maksaa 5,50 €/aikuinen, 3,50 €/lapsi tai 10 €/perhe.
Trooppista polkua ympäröivät sadat tropiikin kasvit.
Kasvihuoneessa asuu ainakin yksi punakorvakilpikonna.
Korkeat kaktukset ovat majesteetillinen näky. Pääsyliput kasvitieteelliseen puutarhaan maksavat 5,50 € (aikuinen), 3,50 € (lapsi) tai 10 € (perhe).

Tallinnasta itään ja etelään

Vaikka Tallinna pysyy kärkikohteena, yhä suurempi osa Viron-matkoista suuntautuu itään ja etelään. Itä-Viron nähtävyydet sekä Etelän kaupunkikohteet kuten Tartto ja Viljandi nostavat profiiliaan etenkin automatkailijoiden keskuudessa. Heinäkuussa Tammenheimon Matkassa -blogi tarjoaa kesäisiä reittivinkkejä Itä-Viron pohjoisrannikolta Tarton kautta Viljandiin. Kannattaa pysyä kanavalla.

Share This:

KIPPIS FESTIVAALI JA EPÄONNISTUMISEN ANATOMIA

Helsingin Rautatientorilla järjestetty ensimmäinen olut- ja musiikkifestivaali Kippis oli myötähäpeän tuskaa.

MUISTAAKSENI kuulin noin puolitoista vuotta sitten ensimmäisen kerran, että OlutExpon primus motor Mikki Nyman suunnittelee uutta kesäfestivaalia Helsinkiin. Kummeksuin ajatusta, sillä Rautatientorille oli tiedossa kolme muutakin ueamman päivän mittaista oluttapahtumaa: Suuret Oluet – Pienet Panimot (SOPP), Craft Beer Helsinki sekä Syystober ja Herkkujen Suomi.

Odotukset olivat kuitenkin korkealla, kiitos hyvin onnistuneiden OlutExpo-tapahtumien. Ehkäpä uusi ulkoilmafestivaali sittenkin löytäisi tiensä olutkansan sydämiin?

Vaan eipä löytänyt. Tuloksena oli yleisökato ja täydellinen mahalasku.

Näkymä esiintymislavalta klo 20:33. Yleisö ei halua maksaa kalliita sisäänpääsylippuja tyhjälle festivaalialueelle.

MIKSI NÄIN pääsi käymään? Syitä voi hakea markkinoinnista, suunnittelusta ja hinnoittelusta. Kaikissa epäonnistuttiin. Pahasti.

Festivaalin markkinointi oli lyhytjänteistä, kotikutoista ja se keskittyi lähinnä Facebookiin. Viesti tapahtumasta ei tavoittanut olutkansaa, ja jos tavoittikin, ei se saanut aikaan innostunutta pöhinää.

Perinteinen media jätettiin täysin vaille huomiota, eikä tapahtumasta järjestetty edes tiedotustilaisuutta. Virheitä virheiden perään.

Sitten itse tapahtuman rakentaminen. Paikalle oli saatu kolme maahantuojien tarjoilupistettä ja vain yksi kotimainen pienpanimo omalla tiskillään, oululainen Maistila. Tapahtuma-alueen reunaan oli pysäköity neljä katuruoka-autoa.

Näkymä oli surullinen ja suoraan kuin 1980-luvun Neuvosto-Virosta. Iloisuus ja markkinahenkisyys loistivat poissaolollaan. Samoin yleisö.

Yksinään seisovat ruokarekat alueen laidassa olivat surullinen näky.

Yhtälön viimeisteli posketon hinnoittelu. Sisäänpääsy festivaalialueen portilla maksoi törkeät 20 euroa. Se ainakin karkotti tehokkaasti pois satunnaiset ohikulkijat.

Entä sitten ne harvat pääsylipun lunastaneet, mitä he saivat vastineeksi ylihintaisista lipuistaan?

Vastaus on tyly. He saivat ostaa ylihintaista (20–27 €/l) olutta ja kuunnella parhaat päivänsä nähneiden artistien keikkoja.

Leo Friman ja Tommi Läntinen ehkä viihdyttävät ruotsinlaivojen pubilaulajina, mutta festivaalin ensimmäisen päivän pääesiintyjinä heidän parasta ennen -päiväyksensä on mennyt umpeen vähintään 20 vuotta sitten.

Tarjoilutiskeillä oli hiljaista, koska oluiden hinnoittelussa mentiin metsään. Pienet annoskoot eivät hämää tiedostavaa olutkansaa.

KAIKEN KAIKKIAAN ensimmäinen Kippis Festivaali oli myötähäpeän tuskaa, tapahtuma vailla sielua ja identiteettiä.

Helsingin jälkeen festivaali jalkautuu vielä Turkuun (29.–30.6.) ja Tampereelle (17.–18.8.).

Kovin paljon hyvää en uskalla näiltäkään viikonlopuilta odottaa, vaikka Helsingin mahalaskusta olisikin jotain otettu opiksi. Mieleen nousee ajatus edesmenneeltä musiikkikriitikolta.

”Tokkopa se paska pöyhimällä paranee.”

Parannettavaa jäi paljon. Ihmeitä pitää tehdä, jotta nämä pöydät täyttyisivät iloisesta juhlakansasta.

Share This:

TOM OF FINLAND JA LATTEA LANSEERAUS

Helsinki Pride -viikolla järjestetty Tom of Finland OUTstandingRED -viinin lanseerausjuhla latistui homobaarin kantisbileiksi.

KUTSU UUDEN Tom of Finland -punaviinin lanseerausjuhlaan tuli viinitukkuri Norex Selected Brandsilta jo hyvissä ajoin ennen kesäkuun puoliväliä. Kutsussa luvattiin, että Pride-huumaa henkivä juhla ei jätä ketään kylmäksi.

Toisin kävi.

Juhla järjestettiin helsinkiläisessä yökerho Herculeksessa, jossa se latistui kanta-asiakkaiden ryyppyjuhlaksi teemalla: ”Tänään tarjolla ilmaista punkkua, tervetuloa!”

Odotettu lanseerausjuhla latistui muutamaan lasiin anonyymiksi jäänyttä punkkua.

TAITEILIJA TOUKO LAAKSONEN (1920–1991) nousi kulttimaineeseen Yhdysvalloissa 1950-luvulla, ja sittemmin hänen piirroshahmonsa merimiehistä, moottoripyöräilijöistä, tukkijätkistä ja nahkamiehistä loivat maailmanlaajuisen stereotypian maskuliinisista homomiehistä.

Laaksonen, taiteilijanimeltään Tom of Finland, alkoi saada arvostusta myös kotimaassaan 1990-luvun alussa, kun hänen piirroksiaan esiteltiin ensi kertaa suomalaisille helsinkiläisessä Muu-galleriassa.

Maailmankuulun Tom of Finlandin henkilöllisyys selvisi suomalaisille vasta hänen kuolemansa jälkeen, sillä Laaksonen teki uransa salassa jopa lähisukulaisiltaan.

Vuonna 1956 Laaksonen lähetti piirustuksiaan yhdysvaltalaislehteen Physique Pictorial, joka julkaisi kuvat nimimerkillä ”Tom of Finland”. Tämä noudatti lehden yleisiä nimikonventioita: muita taiteilijoita olivat muun muassa ”Bruce of Los Angeles” ja ”Spartan of Hollywood”. Laaksonen itse ei kokenut millään tavoin edustavansa Suomea.

TAKAISIN LANSEERAUKSEEN. Tom of Finland -brändätyn viinin maailmanensi-ilta on tapaus, johon todella kannattaisi panostaa. Oli surullista katsella, kuinka yhden yökerhon bisnes asetettiin viinin ansaitseman kulttuuri- ja media-arvon edelle.

Viini, josta kirjoitin myös Shaker-lehden blogiin, olisi ansainnut parempaa. Paljon parempaa.

Miksi sitten kävi niin kuin kävi?

Olen vuosien varrella ollut useissa Norex-alkoholitukkurin järjestämissä tilaisuuksissa. Kokemusteni perusteella Norex todella taitaa markkinoinnin, ja tilaisuudet ovat olleet järjestelyiltään viimeiseen piirtoon asti onnistuneita.

Onnistuneen lanseerauksen kannalta tärkeää on, että tuotteet ovat hyvin esillä, eivätkä lopu kesken ennen tilaisuuden ilmoitetun kestoajan. Lisäksi ohjelman tulee selkeästi tukea esiteltävää tuotetta, mutta samalla sen pitäisi olla yllätyksellistä ja elämyksellistä. Kokonaisuuden kruunaa huippuunsa viimeistelty, tehokas ja ystävällinen palvelu.

Nyt mentiin metsään että rytisi!

Metsään mentiin että rytisi. Kovin montaa ehjää tai loppuun asti ajateltua osaa tilaisuuden järjestelyistä oli vaikea löytää.

OLETAN TÄMÄNKERTAISEN pannukakun johtuvan siitä, että vastuuta järjestelyistä oli ulkoistettu liikaa Hercules-yökerholle. Ilmeisesti juuri se aikaansai standardien tippumisen myötähäpeän ja kotikutoisen örveltämisen tasolle.

Ensinnäkin, tilaisuuden juontanut Mega-Paula oli, anteeksi vaan, kuin halpa muovinen kopio tunnetusta laulajasta, eikä hahmo liittynyt lanseerattavaan tuotteeseen millään tasolla. Palvelu tiskin takana oli sekin kuin suoraan neuvosto-virolaisesta kaljakuppilasta; tahmeaa, hidasta ja hymytöntä.

Viinikin loppui kesken – tai tarkkaan ottaen se laitettiin maksulliseksi reilu puoli tuntia ennen kutsuvierastilaisuuden päättymistä.

Illan harvoja valopilkkuja olivat energinen plokkari Arnold Oksmaa sekä Skandinavian Hunks, joka pelasti tasapaksulla esityksellään mitä pelastettavissa oli, mutta heidänkin potentiaalinsa jätettiin suurelta osin hyödyntämättä.

Hunksit olisivat voineet esimerkiksi kiertää ravintolassa Tom of Finland -tyylisissä kostyymeissaan täyttäen vieraiden laseja. Tällöin myös tarjottava tuote olisi ehkä jäänyt juhlakansan mieliin.

Skandinavian Hunks -ryhmä ei riittänyt pelastamaan lanseerausjuhlaa täydelliseltä katastrofilta. Toivottavasti seuraavalla kerralla onnistutaan paremmin.

Share This:

PRAHAN PARHAAT URQUELL-PUBIT

PILSNER URQUELL tulee saksan kielestä ja viittaa alkuperäiseen pilseniläiseen lähteeseen tai kaivoon, josta nostettiu vesi mullisti oluenvalmistuksen Plzeňin kaupungissa vuonna 1842. Tšekiksi olut tunnetaan nimellä Plzeňský Prazdroj – pilsnerin alkulähde.

Plzeň sijaitsee viljavalla Plzeňin tasangolla, jossa monet pienet sivujoet yhtyvät Berounka-jokeen. Matkaa Prahasta Plzeňiin on vajaat sata kilometriä, joten Plzeň on Prahan-matkaajille helppo ja mukava päiväkohde.

Jos kuitenkin haluat optimoida ajankäyttösi ja päästä nauttimaan alkuperäisestä pilseniläisestä tunnelmasta Prahassa, tässä lyhyt matkaopas kaupungin parhaisiin Pilsner Urquell -pubeihin.

KOLKOVNA OLYMPIA

KOLKOVNA OLYMPIA
http://www.kolkovna.cz/en
Vitězná 619/7
Praha 5

Prahassa on useita Kalkova-ravintoloita. Pieteetillä lasketun oluen lisäksi Kalkovnat tunnetaan hyvästä tšekkiläisestä ruoasta. Nettisivuilta kannattaa tarkistaa, missä päin sijaitsee majoituspaikkaa lähinnä oleva toimipiste. Itse suosin vilkkaimman turistikeskittymän ulkopuolella sijaitsevaa Olympia-ravintolaa. Se on kuitenkin lyhyen kävelymatkan päässä vanhastakaupungista ja helposti saavutettavissa useilla eri raitiovaunuilla.

MINCOVNA

MINCOVNA
www.restauracemincovna.cz
Staroměstské náměstí 930/7
Praha 1 – Staré Město

Mincovna sijaitsee vanhan kaupungin sydämessä keskusaukion laidalla. Baaritiskin yläpuolella hohtavat kupariset olutastiat, joista pastöroimaton Pilsner Urquell lasketaan asiakkaille. Ravintola on myös suosittu ruokapaikka aamusta iltaan.

U ZLATEHO TYGRA

U ZLATEHO TYGRA
www.uzlatehotygra.cz/en/
Husova 17
Praha 1

Perinteinen Pilsner-pub, joka on aina ollut Prahan kulttuuriväen ja silmäätekevien suosiossa. U zlateho tygra tunnetaan erityisesti kirjailija Bohumil Hrabalin (1914–1997) olohuoneena, jossa eksentrinen kirjailija tapasi ystäviään ja kaupungin kulttuurieliittiä.

Tšekin tasavallan ensimmäinen presidentti Vaclav Havel kävi toisinaan pubissa vaimonsa Olgan kanssa. Vuonna 1994 Havel istui täällä nauttimassa Pilsner Urquellia Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin ja ulkoministeri Madelaine Albrightin seurassa.

Kuuluisista asiakkaistaan huolimatta U zlateho tygran suurin tähti on aito ja alkuperäinen Pilsner.

U HROCHA

U HROCHA
Thunovská 10
Praha 1 – Malá Strana

Kun halutaan löytää paikka, missä paikalliset käyvät, Vltavajoen länsipuolella Malá Stranan alueella sijaitseva U Hrocha on oikea osoite. Sisustukseltaan ja tunnelmaltaan hyvin perinteinen ja maanläheinen olutravintola täyttyy lähialueiden asukkaista ilta toisensa jälkeen – sekä sankasta tupakansavusta ainakin kesäkuun alkuun asti, jolloin uuden tupakkalain on määrä astua voimaan.

Itse en usko lain vaikuttavan tuon taivaallista ainakaan kansankuppiloiden tupakointikulttuuriin. Savusta huolimatta tai sen ansiosta tunnelma U Hrochassa kuitenkin hakee vertaistaan. Elämyksen kruunaa taiten laskettu raikas kullankeltainen olut.

LOKAL

LOKAL
http://lokal.ambi.cz/en/
Dlouha 33 (Lokal Dlouhá)
Praha 1 – Staré Město

Lokal-ketjulla on Pahassa viisi viihtyisää pubia, jotka henkivät 1970-luvun moderneja virtauksia. Oluttankkien annetaan olla rohkeasti näkyvillä, ne ikään kuin toivottavat vieraat tervetulleiksi. Ravintolat pidetään aina puhtaina, kuten myös vessat.

Seinillä on humoristista valotaidetta. Lokal-ketju tunnetaan tiiviistä yhteistyöstään Plzeňský Prazdroj –panimon kanssa, joten olutkin tarjoillaan aina kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Pilsner Urquellin asemesta nautin Lokal-pubeissa kuitenkin suodattamatonta Velkopopovický Kozelia, sillä juuri muualta tätä versiota tummasta Velkosta ei juurikaan löydy.

Share This:

MUUMIMUSEO AVATAAN TOUKOKUUSSA TAMPEREELLA

SUOMESSA HARVEMMIN juhlitaan uuden museon avajaisia. Mutta nyt on aihetta juhlaan, kun Tampereen taidemuseo avaa maailman ensimmäisen ja ainoan Muumimuseon Tampere-talossa 17.6.2017.

Museon perustana ovat Tove Janssonin (1914–2001) alkuperäiset muumiaiheiset kuvituspiirrokset ja -maalaukset sekä Janssonin yhdessä elämänkumppaninsa, graafikko Tuulikki Pietilän (1917–2009) kanssa rakentamat kolmiulotteiset muumikuvaelmat.

1980-luvun alkuvuosina Tove Jansson etsi aktiivisesti sijoituspaikkaa taiteelliselle kokoelmalleen. Syntyi ajatus tarjota sitä jollekin yksittäiselle museolle. Helsingissä kokoelmaa ei tuon ajan suhdanteista johtuen otettu vastaan, kuvituksia kun ei pidetty ”oikeana” taiteena.

Samoihin aikoihin Tampereelle rakennettiin pääkirjasto Metsoa, jonka suunnittelivat Reima ja Raili Pietilä. Reima Pietilän, joka  oli Janssonin avopuolison veli, kautta syntyi yhteys Tampereelle. Niinpä vuonna 1986 Janssonin kokoelma siirtyi Tampereen taidemuseolle.

TAMPEREEN MUSEOTARJONTA on laaja. Sara Hildenin taidemuseo, Lenin-museo, Suomen jääkiekkomuseo ja vakoilumuseo – vain muutamia mainitakseni. Museot ovat näkyvä osa kaupungin matkailubrändiä.

Tampere-talossa avattavaan Muumimuseoon on investoitu kaikkiaan 22 miljoonaa euroa.

Museo esittelee kaikkien 12 muumikirjan tarinat kronologisesti nostaen Janssonin tekstit kuvituspiirrosten ja -luonnosten rinnalle. Tampereen taidemuseon näyttelytyöryhmä on uuden tekniikan avulla luonut museosta kokonaisvaltaisen ja moniaistisen elämyksen muumien ja taiteen ystäville.

ALKUPERÄISTEOS MUUMIMUKISSA. Alkuperäisiä piirroksia tuodaan muumien ystävien ulottuville myös uusin tavoin.

Arabian ja Muumimuseon yhteistyön tuloksena valmistuu ensimmäinen Muumi-taidemuki. Tampereen taidemuseon kokoelmasta on valittu Tove Janssonin alkuperäiskuvitus, kansikuvapiirros kirjaan Taikurin hattu vuodelta 1950, ja se on tuotu mahdollisimman tarkkaan sellaisenaan Arabian tuttuun Teema-sarjan mukiin.

Kuva julkaistiin ensimmäisen kerran Taikurinhatun ranskankielisessä painoksessa Moumine le Troll vuonna 1968. Alkuperäinen guassipiirros on kooltaan 12,2 cm x 42,4 cm ja sen luonnosteluun on käytetty lyijykynää.

Taikurin hattu -kirja julkaistiin alun perin ruotsiksi vuonna 1948 ja suomennettiin vasta vuonna 1956. Kirjassa Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen löytävät vuorelta hatun, jonka sisässä tavarat ja hahmot, jopa kirjan pääsankari Muumipeikko itse, muuttavat muotoaan ja Muumitalossa tapahtuu kaikenlaista kummaa.

Kirjassa esitellään myös ensi kertaa parivaljakko Tiuhti ja Viuhti, alter egot Tovelle ja hänen silloiselle mielitietylleen Vivica Bandlerille, joiden hallussa olevaa punaista rubiinia, kielletyn rakkauden symbolia, pelottava Mörkö jahtaa.

Kauniissa ja lähes paratiisinomaisessa kuvassa esiintyvät lähes kaikki myöhemmistä tarinoista tutut hahmot, mutta värikkään panoraamakuvan taakse siis kätkeytyy koko Tove Janssonin silloisen elämän tärkeimmät asiat.

Muumi-taidemuki tulee myyntiin 9.5.2017, aluksi viikon kestävällä yksinoikeudella Muumimuseon yhteydessä toimivaan Tampere-talo Shopiin ja sen jälkeen Arabian jälleenmyyjille.

MUUMIMUSEO
Tampere-talo
Pääsymaksu: Aikuiset 12 €, lapset 3–17-vuotiaat 6 €
Avoinna 17.6. alkaen ti-pe klo 9-19, la-su klo 11-18

Share This:

KOHTEENA HILTON HELSINKI STRAND

HELSINGIN SILTASAARESSA sijaitsevan Hilton Strandin juuret ulottuvat marraskuuhun 1988, jolloin Wärtsilän rakennuttama ja Finnairin operoima hotelli Strand-Intercontinental aloitti toimintansa. Hotellirakennuksen suunnitteli hollantilainen arkkitehti Martiinus Schuurman ja sisustuksesta vastasi sisustusarkkitehti Arto Kukkasniemi.

Strandilla on historiansa aikana ollut useita omistajia. Vuonna 1996 se siirtyi Alkon tytäryhtiölle Arctialle ja vuotta myöhemmin ruotsalaiselle Scandicille. Huhtikuussa 2001 brittiläinen Hilton International teki Scandicista noin 972 miljoonan euron ostotarjouksen. Kauppa hyväksyttiin ja Scandicin 133 hotellia siirtyivät brittiläisomistukseen.

Tammikuussa 2003 Strandista tuli Suomen ensimmäinen Hilton-hotelli. Sitä seurasivat Kalastajatorppa Helsingin Munkkiniemessä ja Plaza Turussa.

Lähes 30-vuotisen historiansa aikana Hilton Helsinki Strand on vaihtanut usein omistajaa mutta säilyttänyt korkean tasonsa ja asemansa yhtenä Helsingin arvostetuimmista hotelleista.

Vuonna 2007 Scandic vaihtoi jälleen omistajaa Hiltonin myytyä yhtiön pääomarahasto EQT V:lle 833 miljoonan euron kauppahintaan. Suomen Hilton-hotellit toimivat nykyään franchising-sopimuksella Scandicin operoimina.

Tällä hetkellä Hiltonilla on kolme hotellia Suomessa: Strand ja Kalastajatorppa Helsingissä sekä vuonna 2007 avattu lentokenttähotelli Hilton Airport Vantaalla.

VUOSIEN VARRELLA STRAND on saanut monia kansainvälisiä tunnustuksia. Vuonna 1990 Strand-Intercontinental valittiin Business Traveller -lehden lukijaäänestyksessä maailman parhaaksi uudeksi hotelliksi. World Travel Awardseissa se on valittu viidesti Suomen parhaimmaksi hotelliksi (Finland’s Leading Hotel 2004, 2005, 2013, 2014 ja 2016).

World Travel Award -palkintoa pidetään alan korkeimpana saavutuksena ja sitä kutsutaankin matkailualan Oscariksi. Palkintojen saajat valitsevat vuosittain riippumattomat matkailualan ammattilaiset.

Suurimmasta osasta huoneita avautuu näkymä joko merelle tai Töölönlahteen johtavalle kanaalille. Vuoteet ovat muhkeita ja ikkunat isoja.

UUDISTUS VANHAA KUNNIOITTAEN. Vuonna 2015 Hilton Helsinki Strand uusittiin perusteellisesti. Entistä ehomman hotellin avajaisia päästiin viettämään 21. tammikuuta 2016. Hotellin uuden sisustuksen on laatinut etelä-afrikkalaissyntyinen Bronwynn Welsh. Uudistusta inspiroivat viisi elementtiä: kivi, vesi, puu, kupari ja tuli.

Uudistuksessa yhdisteltiin uusinta designia ja vintageyksityiskohtia. Esimerkiksi monet hotellin kokoelmissa säilyneet Oiva Toikan linnut ja uniikit lasiteokset pääsivät osaksi modernia pohjoismaista tilasuunnittelua. Osa Heikki Orvolan suunnittelemista Festivo-posliiniastioista on edelleen käytössä yhdessä alkuperäisten ruokailuvälineiden kanssa.

Monet Oiva Toikan uniikit lasiteokset ovat saaneet uuden elämän hotellin uudistuksen myötä. Tässä valaistu lasiveistos rytmittää kokouskerrokseen johtavaa porraskäytävää.

Uuteen Strandiin avattiin myös tunnelmallinen ravintola Bro ja Hakaniemen ensimmäinen cocktail-baari.

Ravintola Bro yhdistelee kauden parhaita raaka-aineita mielenkiintoisiksi makupareiksi. Luonto on vahvasti esillä sekä ravintolan sisustuksessa että laseissa ja lautasilla. Cocktail-baarin siirapit ja pyreet tehdään paikan päällä, vuodenaikojen annetaan loistaa.

STRANDIN BRUNSSI (28 €) on tarjolla sunnuntaisin klo 12–15. Pöytään katetaan mm. lohichevicea, katkarapusalaattia, kokonaisena paistettua suomalaista broileria, erilaisia paahdettuja ja marinoituja kasviksia sekä suussa sulavia jälkiruokia kuten juustokakkua ja suklaamoussea. Paikalla on myös kokki leikkaamassa ja tarjoilemassa vaihtuvaa lihatuotetta.

Brunssimenu uudistuu kuuden viikon välein. Hilton Strandin filosofiaan kuuluu, että parhaat elämykset kumpuavat puhtaasta luonnosta.

Annokset valmistetaan aina parhaista raaka-aineista puhtaita makuja yhdistellen. Aamiainen sekä brunssi on runsas. Kuvassa aamiaisella tilauksesta valmistettava Pancakes vaniljajäätelön ja mansikoiden kera.

HOTELLIN 190 HUONEESTA peräti 114 tarjoaa näkymän merelle tai kanaaliin Kruununhaan ja Kaisaniemen suuntaan. Ikkunat avautuvat ja ovat poikkeuksellisen suuret. Maisema nivoutuu osaksi huoneiden skandinaavista värimaailmaa.

Huoneet ovat kooltaan 30–85 neliömetriä.

Eräs Strandin elämyksellisistä huippukohdista on ylimmän kerroksen saunaosasto uima-altaineen ja aurinkoterasseineen. Näkymä hotellin kattokerroksesta on yksi Helsingin kauneimpia.

Saunaosaston uima-allas henkii menneiden vuosikymmenten ylellisyysajattelua tuotuna tähän päivään. Altaalta ja kattoterassilta avautuu merellinen panoraamanäkymä.

Hilton Helsinki Strand
John Stenbergin ranta 4
00530 HELSINKI
http://www.hiltonhotels.com/fi_FI/suomi/hilton-helsinki-strand/

Share This:

ROMANTTINEN LYHYTLOMA TALLINNASSA

Tallinnan vanhassakaupungissa ja keskusta-alueella tapahtuu paljon ympäri vuoden, mutta jos haluat tutustua Viron pääkaupunkiin myös keskustan ulkopuolella, auton ottaminen mukaan on hyvä ajatus. Tallinnassa kannattaa panostaa myös majoittumiseen, sillä hyvä hotelli on jo matkakohde itsessään. Nämä ajatukset mielessä kävimme puolisoni kanssa kolmen päivän lomalla laivamatkan päässä etelässä.

MATKUSTIMME ECKERÖ LINEN M/s Finlandialla kolmesta syystä. Ensinnäkin laivan lähtöaika aamulla puoli yhdeksältä oli meille kaikkein sopivin. Toisekseen henkilöauton kuljettaminen oli Eckerö Linella muita yhtiöitä edullisempaa, vain 43 euroa menen tullen.

Mutta kolmas syy oli se tärkein. M/s Finlandian palvelukulttuuri ja buffet-ruokailut ovat kuin toiselta planeetalta vertailtaessa Helsinki–Tallinna-reitillä liikennöiviä Tallinkin tai Viking Linen aluksia. Tämä on tullut todettua kerta toisensa jälkeen. Meriaamiainen (15 €), lounas (24 €) tai päivällinen (28 €) ovat enemmän kuin hintansa arvoisia.

M/s Finlandian noutopöytä on Helsinki-Tallinna-reitin monipuolisin ja laadukkain.
M/s Finlandian noutopöytä on Helsinki-Tallinna-reitin monipuolisin ja laadukkain.

Aamulähdöllä matkustettaessa kannattaa harkita myös hytin (25 €) varaamista etenkin, jos edellisenä yönä unet ovat jääneet vähiin.

ROMANTTISELLA MINILOMALLA hotellihuoneen merkitys korostuu. Tällä matkalla testasimme kaksi hyvin erilaista huonetta, joissa molemmissa oli oma viehätyksensä. Hotelleiksi valikoituivat suomalaisille tutut Original Sokos Hotel Viru sekä Solo Sokos Hotel Estoria.

Sokos Hotels on Suomen tunnetuin hotelliketju. Siihen kuuluu yli 50 hotellia Suomessa, Tallinnassa ja Pietarissa. Kaikki hotellit sijaitsevat kaupunkien keskustoissa tai lähellä vapaa-ajan kohteita hyvien liikenneyhteyksien varrella.

Sokos Hotellit jakautuvat kolmeen eri alabrändiin. Original by Sokos luottaa perinteisiin kilpailutekijöihin kuten sijaintiin, ravintolapalveluihin ja viihtyisään ympäristöön. Hotellityypin voisi tiivistää sanomalla, että hyväksi havaittua ei kannata muuttaa, pyörää on turha keksiä uudestaan.

Break by Sokos puolestaan tarjoaa virikkeitä ja energiaa sekä vapaa-aikaan että liikematkoille, inspiroitumista ja aktiivisia elämyksiä.

Solo by Sokos sen sijaan pyrkii erottumaan yksilöllisyydellä, joka kattaa koko palveluketjun sisustuksesta ja designista huonepalveluun ja aamiaiseen. Esimerkiksi Solo Sokos Hotel Estorian aamiainen on valittu kahdesti peräkkäin Tallinnan parhaaksi hotelliaamiaiseksi.

Estoria-hotellin selfie-ikkuna on kuin postikortti.
Estoria-hotellin selfie-ikkuna on kuin postikortti.

VIRU-HOTELLISSA meillä oli saunallinen juniorsviitti kolossaalisen rakennuksen 19. kerroksessa. Skandinaaviseen tyyliin sisustettu linjakas oleskelutila, johon kuului sohvaryhmä, baarikaappi ja suurikokoinen taulutelevisio tekivät huoneesta viihtyisän illanviettopaikan. Aamulla koko huoneen levyisistä ikkunoista aukeava merinäköala teki heräämisestä kirjaimellisesti ylhäisen kokemuksen.

Virun juniorsviitin sisustus on tyyliltään hyvin skandinaavinen. Oma sauna ja oleskelutila tekevät huoneesta rennon ja viihtyisän.
Virun juniorsviitin sisustus on tyyliltään hyvin skandinaavinen. Oma sauna ja oleskelutila tekevät huoneesta rennon ja viihtyisän.

Tungokseen asti täynnä oleva aamiaishuone ei sen sijaan vakuuttanut. Vaikka aamiaistarjonta oli hyvää keskitasoa, niin kaoottinen tunnelma muistutti keravalaista yökerhoa juuri ennen valomerkkiä. Ihmisiä tuli ja meni solkenaan, eikä henkilökunta ehtinyt siivota pöytiä tarpeeksi ripeästi.

Virun valttikortteja on kuitenkin rakennuksen 45-vuotinen historia, josta pääsee jyvälle vaikkapa lukemalla Sakari Nupposen kirjan Aikamatka hotelli Viruun (Ajatus kirjat, 2007). Ehdottomasti vierailun arvoinen kohde on myös hotellin 23. kerroksessa sijaitseva KGP-museo, jonne ovet aukeavat ennakkovarauksella.

Kuuma linja suoraan Kremliin. Punainen puhelin tuo mieleen vuosien 1970-80 James Bond -elokuvat.
Kuuma linja suoraan Kremliin. Punainen puhelin tuo mieleen vuosien 1970-80 James Bond -elokuvat.

ESTORIA-HOTELLIN kaikki 93 huonetta ovat Superior-luokkaa. Hotelli jakaa sisääntuloaulan ja hissit Virun kanssa, mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Siinä missä Viru kertoo historiaa ja panostaa perinteisiin Estoria tarjoaa tyylikästä ja rauhaisaa keidasmiljöötä kaupungin sydämessä.

Estorian huoneissa ei ole värejä säästelty. Mukavuuteen on panostettu paljon, esimerkiksi kaikissa vuoteissa on ihon pintaverenkiertoa parantavat muhkeat patjat.
Estorian huoneissa ei ole värejä säästelty. Mukavuuteen on panostettu paljon, esimerkiksi kaikissa vuoteissa on ihon pintaverenkiertoa parantavat muhkeat patjat.

Hotellin jokaisessa kerroksessa on oma lounge, jossa asiakkaat saavat nauttia huonehintaan sisältyviä erikoiskahveja ja virvokkeita. Huonekäytävien pohjoispäissä sijaitsevista selfie-ikkunoista avautuu postikorttinäkymä vanhaankaupunkiin.

Estoria on rakennettu virolaisten tarinoiden ja designin ympärille. Sisustuksen suunnitellut arkkitehti Sigrid Valgma on onnistunut tuomaan eri tiloihin viehättäviä yksityiskohtia ja tietoiskuja, joiden kautta asukkaat pääsevät mukaan tarinoiden virtaan. Tiesitkö esimerkiksi, että maailman ensimmäinen julkinen joulukuusi pystytettiin Tallinnassa jo vuonna 1441?

Huoneiden korkealaatuiset tekstiilit sekä leveät, ylelliset vuoteet ansaitsevat erityiskiitoksen. Sisustuksen pirteä värimaailma jatkuu saumattomasti laajoista tekstiilipinnoista pienimpiin yksityiskohtiin kuten aamutossuihin ja jopa leikkisästi muotoiltuun kenkälusikkaan.

Huoneen värimaailma jatkuu useitta yksityiskohdissa kuten kylpytakkien ja aamutossujen väreissä.
Huoneen värimaailma jatkuu useitta yksityiskohdissa kuten kylpytakkien ja aamutossujen väreissä.

Näissä puitteissa pelkkä hotellihuoneessa vietetty aika puolison kanssa tuntuu jo hemmottelulta, eikä unohtaa sovi sitä kaupungin parhaaksi valittua aamiaistarjoilua.

Aamiaishuone on retrohenkinen ja kiireetön. Päivän tärkein ateria on suunniteltu yhdessä virolaisten ravitsemusterapeuttien kanssa. Kuumat juomat tarjoillaan pöytiin.
Aamiaishuone on retrohenkinen ja kiireetön. Päivän tärkein ateria on suunniteltu yhdessä virolaisten ravitsemusterapeuttien kanssa. Kuumat juomat tarjoillaan pöytiin.

Vaikka yksilöllisen palvelun designhotelli antaakin lomalle hintaansa nähden runsaasti lisäarvoa, pienellä hienosäädöllä kokemuksesta saisi vieläkin loistokkaamman. Etenkin kylpyhuoneen suurpiirteinen siivous ja minibaarin kunto jättivät toivomisen varaa. Edellisten asukkaiden hiukset seinäkaakeleissa, kuivankarhea wc-paperi ja minibaarin kauttaaltaan jäätynyt takaseinä jossain määrin himmensivät muuten hyvin harmonista kokonaisuutta.

Share This: