CROATIA AIRLINES AVASI REITIN HELSINGISTÄ ZAGREBIIN

Croatia Airlines on tuorein tulokas Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Yhtiön Zagrebin-reitti alkoi 21. toukokuuta ja se lisää entisestään liikennöintiä suomalaisten suosimaan Kroatiaan.

VIIME VUONNA Kroatian-reittien matkustajamäärä kasvoi 24 prosenttia. Ennen Zagrebin-reitin avaamista Helsinki-Vantaalta on lennetty Duprovnikiin, Pulaan ja Splitiin.

Helsinki-Vantaan ja Kroatian välisillä reiteillä kasvuprosentit ovat varsin upeaa luettavaa. Vielä vuonna 2010 Kroatiaan matkustaneita oli vain 33 000, kun viime vuonna maahan matkusti Helsingistä huimat 150 000 matkustajaa. Pelkästään vuoteen 2015 verrattuna matkustajamäärä kasvoi 24 prosentilla.

Croatia Airlines lentää Helsingin ja Zagrebin välillä kolme kertaa viikossa, tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Helsinki on kroatialaisyhtiön 39. kohde.

Uusi lentoyhtiö otettiin Helsinki-Vantaalla vastaan perinteisellä vesitervehdyksellä. Croatia Airlines lentää Helsingistä Zagrebiin satapaikkaisella Bombardier CRJ1000 -mallin koneella.

UUSI LENTOYHTIÖ otettiin Helsinki-Vantaalla vastaan juhlavasti perinteisellä vesitervehdyksellä. Reitin avausta oli juhlistamassa Finavian ja Helsinki-Vantaan johtajiston lisäksi Croatia Airlinesin toimitusjohtaja Krešimir Kučko, Kroatian Suomen-suurlähettiläs Krešimir Kopčić ja Zagrebin kaupungin ja matkailutoimiston edustajia.

Toimitusjohtaja Kučko piti lehdistötilaisuudessa puheensa selvällä suomen kielellä saaden yleisöltä ansaitut ablodit.

– Yhdistämme Suomen ja Kroatian pääkaupungit nyt ensimmäistä kertaa suoralla lentoreitillä. Uskon, että suomalaisten lisäksi myös kroatialaiset matkustajat löytävät reitin ja pääsevät tutustumaan Helsingin ja koko Suomen nähtävyyksiin ja kulttuuriin.

– Helsingin lisäksi Croatia Airlines on vastikään lanseerannut kolme muutakin suoraa reittiä Zagrebista; Tukholman, Oslon ja Bukarestin. Se vahvistaa asemaamme Kaakkois-Euroopan markkinajohtajana.

Croatia Airlinesin toimitusjohtaja Krešimir Kučko sekä Kroatian Suomen-suurlähettiläs Krešimir Kopčić olivat lehdistötilaisuudessa yhtä hymyä.

REITTI HELSINGIN ja Zagrebin välillä on avoinna kesäkauden ajan 15. lokakuuta asti. Zagrebin lisäksi Helsinki-Vantaalta avataan vuonna 2017 uusia reittejä Kaakkois-Eurooppaan Kosovon Pristinaan, Bulgarian Varnaan sekä Romanian Bukarestiin.

– Kaakkois-Eurooppa ylipäätään on nyt selvästi kohonnut alueena Helsinki-Vantaan lentokohteiden listoilla merkittävämpään rooliin. Se kertoo kysynnän lisääntymisestä ja myös myyntityön onnistumisesta, sanoo lentoasemanjohtaja Ville Haapasaari.

– Tänä vuonna Helsinki-Vantaan matkustajamäärän odotetaan ylittävän 18 miljoonaa. Kreikka vetää edelleen huimasti matkustajia, mutta nousijana Kroatia on omaa luokkaansa.

Uuden reitin avaus osuu juhlavuoteen: Suomi täyttää 100 vuotta, mutta samalla tulee kuluneeksi 25 vuotta Suomen ja Kroatian diplomaattisuhteiden solmimisesta.

Share This:

ONNELLISEN ELÄMÄN TAITTINGER

VUONNA 1734 PERUSTETTU Taittinger [lausutaan: tɛ.tɛ̃.ʒe] voi ylpeydellä sanoa olevansa yksi maailman vanhimmista samppanjataloista, edellään ainoastaan Philipponnat (1522), Gosset (1584), Ruinart (1729) ja Chanoinen Frères (1730).

Alkujaan talo tunnettiin nimellä Fourneaux perustajansa Jacques Forneaux’n mukaan, mutta nimettiin uudelleen 1932 Pierre Taittingerin ostettua tilan.

Champagne Taittingerin juuret ulottuvat vuoteen 1734 (joissain lähteissä mainitaan 1732), mikä tekee siitä yhden maailman vanhimmista samppanjataloista.

Vuodesta 1945 vuoteen 1960 talon johtajana toimi Pierren kolmas poika Francois, jonka kaudella Taittinger osti Ranskan vallankumouksen aikaan tuhoutuneen 1200-luvulta peräisin olevan St. Niçaissen luostarin rauniot ja rakensi maanalaisen kellariverkostonsa tälle historialliselle paikalle.

Francois’n kuultua tapaturmaisesti vetovastuuseen astui hänen veljensä Claude, joka johti taloa peräti 45 vuotta aina vuoteen 2005. Clauden ansioiksi lasketaan Taittingerin brändin nostaminen maailmanmaineeseen ja suurien samppanjan valmistajien joukkoon.

Heinäkuussa 2005 Taittinger vaihtoi omistajaa, kun amerikkalainen pääomasijoittaja Starwood Capital Group osti perheyrityksen. Vaihdos oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä Pierre Taittingerin pojanpoika Pierre-Emmanuel lunasti tilan takaisin 660 miljoonan euron kauppahintaan.

Nykyään Taittinger on tuotantomäärällä mitaten maailman seitsemänneksi suurin samppanjan valmistaja, ja Pierre-Emmanuelin molemmat Clovis ja Vitalie työskentelevät yrityksessä.

Minulla oli suuri ilo tavata Vitalie Taittinger. Yksi niistä hetkistä ja kohtaamisista, jotka eivät kai milloinkaan unohdu.

TOUKOKUUSSA HELSINGISSÄ järjestettiin kupliva Taittinger-iltajuhla, johon myös minulla oli suuri ilo osallistua. Juhlan järjestelyistä vastasi Taittingerin maahatuoja Social Wines ja sitä emännöi suuri samppanjan ystävä Mirva Saukkola.

Itseoikeutettuna kunniavieraana paikalla oli Vitalie Taittinger.

Pörssi-ravintolassa pidetyssä tilaisuudessa oli tarjolla viittä eri samppanjaa, joista oma suosikkini oli Brut Prestige Rosé, tyylikäs, monivivahteinen ja reilusti punaisia marjoja aromeiltaan muistuttava pienikuplainen herkku.

Omasta mielestäni laadukas rosésamppanja on ehkä kaikkein juhlavin ja monikyttöisin viini. Se sopii yhtä lailla kesän lämpöön kuin talvisiin pakkasiltoihin, seurusteluun ja ruokapöytään. Kesällä Taittinger Rosé on on omiaan esimerkiksi punalihaisen grillatun kalan seuraan.

Olen aiemmin valottanut suhdettani muun muassa Bollinger-samppanjaan, jonka kanssa olemme päässeet molemminpuoleisen ystävyyden tasolle. Viimeisen parin vuoden aikana kuitenkin myös Taittinger muutaman muun laatusamppanjan ohella on tullut minulle huomattavan läheiseksi.

Taittinger Brut Prestige Rosé. Moniulotteinen, elegantti tuoksu on täynnä kypsää marjaisuutta, puolukkaa, punaherukkaa, mansikkaa. Maku on kuiva ja täydellisesti linjassa tuoksun kanssa. Viinissä on lisäksi mausteisen yrttisiä ja mineraalisia vivahteita. Pienet kuplat korostavat hapokkuutta, joka tuo viiniin sille ominaista ryhdikkyyttä, raikkautta ja mineraalisuutta. Jälkivaikutelma on rapsakka, marjainen, kirsikkainen ja aavistuksen yrttinen.

SAMPPANJASSA VIEHÄTTÄÄ sen perinteet, historia ja siihen liittyvät monet kuplivat anekdootit. Mutta unohtaa ei sovi myöskään viinin valmistusta, joka vaatii paljon taitoa, kokemusta ja käsityötä.

Laadun kannalta tärkeintä on cuvée eli sekoitus. Niin sanotut perussamppanjat ovat valmistajiensa käyntikortteja, ja vaatii todellista taitoa valmistaa vuodesta ja satokaudesta toiseen tasalaatuisia sekoituksia, joissa jokaiselle talolle tyypilliset nyanssit pysyvät muuttumattomina.

Jokainen samppanjapullon avaaminen on aina elämys, olettaen että viini pullossa ei ole päässyt pilaantumaan. Samppanjassa maistuu flavoreiden lisäksi tuhannet kuplivat muistot, mielikuvat, tunteet ja tarinat.

Siksi samppanjan kanssa on niin helppo olla onnellinen!

Hyvässä seurassa ja hyvän juoman äärellä on helppo olla onnellinen. Kuvassa ystäväni ja kollegani Mia Rouvinen. Taustalle tupsahti Sami Hyypiä vaimoineen.

Share This:

ANE GYLLENBERG JA SUOMALAINEN TAIDE

SIGNE JA ANE GYLLENBERGIN säätiö juhlii Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä historiansa suurimmalla näyttelyllä. Helsingin Kuusisaaressa sijaitsevan Villa Gyllenbergin omien merkkiteosten rinnalle on saatu lainaksi 47 huipputyötä maamme tärkeimmistä taidekokoelmista.

Keräilijän itsenäisyys -näyttelyn (29.3.–29.10.2017) taiteilijoita ovat mm. Akseli Gallen-Kallela, Marcus Collin, Albert Edelfelt, Magnus Enckell, Ellen Thesleff, Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Eero Nelimarkka, Juho Rissanen, Tyko Sallinen ja Helene Schjerfbeck.

Taiteen keräämisellä on Suomessa verrattain lyhyt historia, ja Ane Gyllenberg oli 1900-luvun alkupuolen merkittävimpiä yksityisiä keräilijöitä.

Villa Gyllenberin juhlanäyttely on ilman muuta yksi Suomi 100 -juhlavuoden merkittävimmistä taidetapahtumista Helsingissä ja elämyksellinen matkakohde keskustan ruuhkien ulkopuolelle.

NELJÄ TEEMAA. Noin 100 teosta käsittävä juhlanäyttely on jaettu neljään teemaan: Melankolian huoneet, Vierge Moderne eli Moderni neitsyt, Kansallista tunnelmamaalausta sekä Lapsi taiteessa. Näyttelyssä ne erottuvat tunnelmaa korostavin taustavärein.

– Suomen henkinen ilmapiiri kuohui 1890-luvulla. Melankolian huoneet heijastavat ajalle ominaista sielun levottomuutta ja toivetta päästä todellisuuden tuolle puolen, kertoo Villa Gyllenbergin indententti Nina Zilliacus.

Melankolian huoneiden merkittävimpiä töitä ovat Akseli Gallen-Kallelan maalaukset Ad Astra (1907) ja Symposion (1894) sekä useat Magnus Enckelin nuoruutta ja androgyynisyyttä tutkivat maalaukset nuorukaisista.

Magnus Enckell (1870-1925) Kuoleva adonis (1915). Kuva: Peter Tammenheimo

Myös Helene Schjerfbeckin itseään armottomasti kuvaava omakuvien sarja sekä joukko historiallisia maalauksia ovat teeman keskiössä.

Vierge Moderne -teemaan näyttelyvieraan johdattaa sitaatti Edith Södergranin runosta: ”Sieluni oli vaaleansininen puku, taivaanvärinen. Jätin sen kalliolle meren rannalle ja alastonna tulin sinun luoksesi, naisen tavoin.”

Sitaatti symboloi vuosisadan vaihteen muutosta naisen kuvaamisessa. Nainen vapautui perinteisestä rakkauden jumalattaren ja jumalansynnyttäjän roolista. Akseli Gallen-Kallelan Madonna (1891), Tyko Sallisen Mirri vihreässä puvussa (1911), Pekka Halosen Soittotunnin jälkeen ja Helene Schjerfbeckin maalaukset Fragmentti (1904) ja Elegantti nainen (n. 1928) ovat teeman avainteoksia.

Naisen vapautumisen, modernin taiteen ja muodin välillä on yhteys; ne kaikki kehittyivät rinta rinnan modernin yhteiskunnan kanssa. Henkilökuvat kiinnostivat esimerkiksi Helene Schjerfbeckiä juuri siksi, että ne heijastelivat hyvin ajan henkeä. Kuva: Peter Tammenheimo

Vahvistuvaa kansallistunnetta kuvattiin myös maisemamaalauksella; elämä odotti valloitajaansa, ja myrskyn kaatama puu tai ärjyvä koski symboloi kansan kamppailua.

Werber Holmbergin Toriseva (1859), Eero Järnefeltin Kivilouhikko (1891), Ellen Thesleffin Juhannus (1912) ja Tyko Sallisen Kevättalvi (1914) tulkitsevat kansallistunteen voimistumista Gallen-Kallelan Keiteleen rinnalla.

Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) Keitele (1905). Kuva: Peter Tammenheimo

Lapsi taiteessa -teeman alla muun muassa Helene Schjerfbeckin teokset Tyttö veräjällä (1897–1902) ja Halkopoika (1910–11) saavat rinnalleen Akseli Gallen-Kallelan maalauksen Kerjäläispoika (1887) ja yhden suomalaisen taiteen parhaiten tunnetuista merkkiteoksista, Albert Edelfeltin Leikkiviä poikia (1884).

Albert Edelfelt (1854-1905) Leikkiviä poikia (1884). Kuva: Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö

VILLA GYLLENBERG sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Laajalahden rannalla Helsingin Kuusisaaressa. Museon vanhempi osa on rakennettiin pankki- ja finanssimies Ane Gyllenbergin perheen kodiksi. Vuonna 1938 valmistuneen talon piirsi arkkitehti Matti Finell (1889–1978).

Arkkitehtonisesti rakennus vie ajatukset sekä italialaiseen renessanssiin että eteläeurooppalaiseen rakennusperintöön. Rakennusta laajennettiin 1950-luvulla, jolloin siihen tehtiin uusi ruokasali.

Villa Gyllenbergin sisustus heijastelee aikansa porvarillista sisustusmakua. Tummaksi petsatut jalopuukalusteet muodostavat pieniä istuinryhmiä, seinillä on paljon taidetta. Ikkunoista avautuva näkymä puineen ja lahdelmineen tuo mieleen suomalaisen taiteen kultakauden maisemamaalaukset.

Villa Gyllenbergin taidemuseo avattiin yleisölle vuonna 1980, jolloin myös uudistettu galleria vihittiin käyttöön.

Ane Gyllenberg – keräilijän itsenäisyys 29.3.–29.10.2017
Avoinna ke 15–19, su 12–16
10.6.–26.8. myös la 11–15
Liput 10 €, museokortilla ilmainen

 

Share This:

VESA-MATTI SAARAKKALAN RUMA PÄÄ

KAIKKIHAN ME TIEDÄMME kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkalan (ps), siitä on pitänyt huolen kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps).

Kurikkalainen kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps) nousi marginaalista valtakunnalliseen tietoisuuteen helmikuussa 2014, kun hän tasa-arvoisen avioliittolain lähetekeskustelussa nosti esiin huolensa siitä, mitä pitäisi tehdä homoille uimahallin suihkussa.

SAAMASTAAN HUOMIOSTA hurmioituneena kansanedustaja  Vesa-Matti Saarakkala (ps) onkin viime aikoina panostanut poliittisen uransa näkyvyyteen homoteemalla jopa enemmän kuin eduskunnan umpimielisimpinä pidetyt apostolit Päivi Räsänen ja Mika Niikko.

Viimeisimmässä ulostulossaan kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps) puhkui ja puhisi homorummutuksen rumista päistä ja teki nälkävuoden mittaisen listan Saatanan kätyreistä eli yrityksistä, yhteisöistä ja ihmisistä, jotka ovat avoimesti tukeneet ihmisoikeuksia sekä tasa-arvoista avioliittoa.

Saarakkalan mustan listan voi käydä lukemassa täältä.

ARVOISA KANSANEDUSTAJA Vesa-Matti Saarakkala (ps), omistan tämän kappaleen blogistani yksin Sinulle, voit siis lukea tätä kuin avointa kirjettä.

Ensinnäkin, kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps). Et ehkä tiennyt, että homous ei tartu uimahallin suihkussa. Mutta tottakai voit, ja kannattaakin, suihkun jälkeen käyttää muutama tippa käsidesiä, sillä eihän vara venettä kaada.

Toisekseen, kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps), pyydän kohteliaimmin lupaa ilmaista Sinulle närkästykseni. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en itse, eikä edes tämä homoseksuaalisesta iloittelusta ammentava Tammenheimon matkassa -blogini päässyt mukaan listallesi – semminkin kun olet hyväksynyt sinne lukuisia muitakin bloggaajia.

Olen lisäksi ammatiltani toimittaja, joka työssään haluaa edistää tasa-arvoisen avioliiton ilosanomaa ja riemukkaasti rummuttaa homoseksuaalisen hekuman evankeliumia. Toivon, että tämän luettuasi lisäät minut ja blogini mukaan omalle listallesi.

Kolmanneksi, kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps), kirjoitat homorummutuksen rumasta päästä. Toivon sydämestäni, että omassa onnellisessa heterokodossasi et syyttäisi peiliä, jos sieltä katsookin vastaan homorummutuksen kaikkein rumin pää.

Kiitos.

(Kuva: Eduskunta)

Share This:

GAIGINISSA MAISTUU YUZU

UUDEN KOTIMAISEN GININ lanseeraus on aina Tapaus isolla t:llä. Mutta erityisen mielenkiintoinen tapaus oli kaksi viikkoa sitten, kun ravintola Gaijinissa korkattiin ensimmäiset pullot Helsinki Distilling Companyn valmistamaa japanilaisella yuzu-hedelmällä maustettua talon omaa giniä nimeltä Gaigin.

Suomalaisittain eksoottista yuzu-hedelmää on kasvtettu Japanissa jo samuraiden ajoista. Sen mehua ja raastettua kuorta käytetään perinteisessä japanilaisessa keittiössä. Ginin maustamiseen yuzua ei tiettävästi ole ennen Gaiginia käytetty, mutta vuoden 2012 Blossa-glögissä se oli inkiväärin ohella päämausteena.

– Halusimme tehdä erittäin korkeatasoisen ja uniikin tuotteen. Ja koska meillä on mahdollisuus tehdä tällaisia siistejä projekteja, niin miksi ei tehtäisi, ravintoloitsija Matti Wikberg toteaa.

250 numeroidun pullon Gaigin-erä on saatu pullotettua ja ensimmäiset arviot tuotteesta ovat ylistäviä. Helsinki Distilling Companyn Kai Kilpinen myhäilee tyytyväisenä.

JUURI NYT HELSINKI Distilling Company on muutenkin valveutuneiden gininystävien huulilla. Huhtikuun alussa tislaamon lippulaivatuote Helsinki Dry Gin palkittiin Saksassa Berlin Distille -messuilla kultamitalilla jo toista vuotta peräkkäin. Lisäksi Vakka-Suomen Panimo toi vastikään markkinoille kieltolain (1919–1932) aikaisen salakapakkakulttuurin innoittamana Helsinki Dry Ginillä terästetyt Kova tee ja Kova omena -juomasekoitukset.

Alkoholijuomista juuri gin onkin ollut viime vuosina voimakkaassa nosteessa. Tällä hetkellä maailmassa on yli 2 500 erilaista giniä.

Ginin ainoa pakollinen mauste on katajanmarja. Muita mausteita voidaan lisätä tislaamomestarin harkinnan mukaan. Niiden määrällä ja sekoitussuhteilla saadaan luotua kunkin ginin ainutlaatuinen makuprofiili. Suosittuja mausteita ovat muiden muassa anis, korianteri, sitrushedelmien kuoret, muskottipähkinä, yrtit ja erilaiset marjat.

Helsinki Distilling Companyt ja ravintola Gaijinin yhteinen projekti lähti liikkeelle Matti Wikbergin aloitteesta. Alusta lähtien oli selvää, että tuotteen nimeksi tulisi Gajgin ja päämausteeksi katajanmarjan ohella yuzu-hedelmän kuori.

Makuprofiilia täydentävät ja tasapainottavat aasialaishenkiset sitruunaruoho, lime, kuivattu jasmiininkukka sekä kurjenmiekka.

Wikbergin ja Tomi Björckin BW Restaurants -yhtöllä on ollut omat viinit Farang- ja Gaijin-ravintoloissa. Nyt Gaijinin pohjoisaasialaista identiteettiä haluttiin entisestään syventää ravintolan toiminta-ajatusta tukevalla omaleimaisella ginillä.

Gaigin Fever-Tree-tonicin kera, koristeena limetinlehti.

GAIGIN ON alusta loppuun, hedelmien kuorimisesta pullotukseen ja etikettien liimaamiseen asti käsityötä. Pullon pitkäkaulainen ja harteikas profiili korostaa juoman nöyristelemätöntä asennetta, vangitsee asiakkaan katseen ja sopii mittasuhteiltaan käytännön baarityöhön.

Lopputulos on 43 prosentin vahvuinen sitruksinen, tasapainoinen ja aromikas sekä suutuntumaltaan pehmeän öljyinen gin, joka toimii esimerkiksi aperitiivina sellaisenaan tai laadukkaan tonic-veden kanssa.

Toistaiseksi Gaiginiä on myynnissä ainoastaan Gaijinissa sekä pieniä määriä muissa BW-ravintoloissa. Tuote on kuitenkin suunniteltu ulkoasua myöten siten, että se on tarpeen tullen mahdollista tuoda vähittäismyyntiin esimerkiksi Alkon tilausvalikoiman kautta.

Mitä se sitten maksaa? Ravintolassa Gaigin-tonicin hinta on 15 euroa, joka juoman käsityöluonteen ja omaleimaisuuden huomioon ottaen on hyvinkin kohtuullinen.

Pullon sopivuus käytännön baarityöhön on ollut yksi pakkausdesignin lähtökohdista. Alaspäin kapeneva pitkäkaulainen pullo on helppo käsitellä, ja muista kotimaisista käsityötisleistä poiketen pullokoko on 0,70 litraa – nimenomaan baarityöskentelyn sujuvuutta ajatellen.

Share This:

SILJA LINEN JUHLAMENU HENKII HISTORIAA

SILJA LINE täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Juhlan kunniaksi laivojen Tavolata-ravintoloihin on suunniteltu menneiden vuosikymmenten suosikkiannoksista inspiraationsa saanut neljän ruokalajin juhlamenu. Ateriakokonaisuuden täydentää suomalaisomisteisen Château Carsinin viinit.

Juhlamenun luomiseen ovat osallistuneet kaikkien neljän Silja Linen laivan keittiöpäälliköt ja hankkeen koordinaattorina on toiminut Tallink Siljan ravintolatoimen johtaja Matti Jämsen. Menu on tarjolla vuoden 2017 loppuun asti ja sen hinta viineineen on 87 €.

Silja Line 60 -juhlamenu syntyi yhteistyössä eri laivojen keittiöpäälliköiden kesken. Alkuruoka tulee Baltic Princessiltä, väliruoka Galaxylta, pääruoat Serenadelta ja jälkiruoka Symphonylta.

Silja Line 60 -juhlamenun suositusviinit tulevat yhtä lukuun ottamatta Bordeaux’sta Juha Berglundin perhetilalta. Château Carsinin valkoviinit ovat tyypillisesti kuivia ja raikkaan hedelmäisiä, punaviinit tasapainoisia, runsaita ja intensiivisiä. Jalohomeisista Semillon-rypäleistä valmistettu jälkiruokaviini Liuqoreaux on runsaan hunajainen sekä aprikoosinen – ja vuosikerrasta toiseen oma suosikkini.

NELJÄN RUOKALAJIN menu voi äkkiseltään tuntua oudolta, mutta siihen päädyttiin syystä että Itämerellä Silja Linen brändin alla seilaa neljä laivaa. Näin ollen jokaisen keittiöpäällikön käden jälki pääsee menussa esiin.

– Menun kautta pääsin touteuttamaan myös toisen unelmani eli yhdistämään tähän juhlakokonaisuuteen suomalaiset viinit, kertoo hanketta koordinoinut Matti Jämsen.

Yksi poikkeus viinivalintoihin oli pakon sanelema, sillä sokeria ja etikkaa sisältävä alkuruoka kaipasi rinnalleen ehdottomasti puolikuivan, raikkaan hedelmäisen  rieslingin. Koska ateria koostuu suurelta osin klassikoiksi muodostuneista annoksista, perinteikäs saksalainen Müllheimer Sonnenlay Riesling Zeppelin oli luonteva valinta alkuruoan makupariksi.

Tallink Siljan ravintolatoimen johtaja Matti Jämsen toimi juhlavuoden menun koordinaattorina. ”Kun ajattelin Silja Linen upeaa historiaa niin unelmoin alusta asti, että voisimme yhdistää menuun suomalaisen Juha Berglundin ohjastaman legendaarisen Château Carsinin tilan ainutlaatuiset viinit”, Jämsen kertoo.

CHÂTEAU CARSININ ja Silja Linen yhteistyö on sekin ottanut ensi askeleensa jo 1990-luvun alkupuolella Juha Berglundin saatua viinintuotantonsa käyntiin. Vain pari vuotta aikaisemmin Siljan laivastoon olivat ilmestyneet maailman suurimmat autolautat Silja Serenade ja Silja Symphony.

Itämeren rannoilla puhalsivat uudet tuulet. Neuvostoliitto oli romahtanut omaan mahdottomuuteensa ja Baltian maat itsenäistyivät kukin vuorollaan. Suomessa Esko Ahon hallitus kirjasi ohjelmaansa, että EY-jäsenyys olisi joskus tulevaisuudessa mahdollinen.

Verovapaa matkustajatuonti oli edelleen voimakkaasti säädeltyä; täysi-ikäinen matkustaja sai tuoda ilman tullia vain litran väkeviä ja kaksi litraa viinejä. Tax Free -myymälöihin alkoi ilmestyä asiakasystävällisiä kolmen viinipullon laatikoita.

– Yksi ensimmäisistä Siljan myymälöihin tulleista kantokahvallisista laatikoista tuli meiltä. Tuolloin elettiin vuotta 1992, ja kirjoitimme laatikkoihin tekstin ”Makunautintoja ensimmäisessä polvessa jo vuodesta 1990.”, Juha Berglund muistelee.

Nykyään Château Carsin tunnetaan maailmalla etenkin ranskalaisittain poikkeuksellisesta sauvignon gris -rypäleestä, joka on monin verroin haasteellisempi viljeltävä kuin isoveljensä sauvignon blanc. Berglundin mukaan sauvignon gris on lajikkeena kuin ”huonosti koulutettu kersa, joka tuottaa vain murto-osan siitä viinimäärästä, mitä tavoitellaan normaalisti”.

Sauvignon Gris on rypäleenä kalapääruoan L’Etiquette Grise -valkoviinissä.

Château Carsinin isäntä Juha Berglund on pitänyt viinitilaa Ranskan Bordeaux’ssa jo vuodesta 1990.

MENUN ALOITTAVA Reindeer eli Riimiporoa Sallasta ja marinoituja kasviksia on löytänyt innoittajansa Silja Linen laivastossa vuosina 1981–90 liikennöineen M/S Finlandian keittiöstä, jonka á la carte -listalla tarjottiin riimihirveä.

M/S Baltic Princess -aluksen keittiöpäälliköt Riku Alho ja Harri Salo ovat onnistuneet tuomaan 35 vuoden takaisen annoksen nykypäivään sekä puhtaaseen Lapin luontoon. Päivityksessä tosin hirvi on vaihtunut poroon ja lakka-vinaigretteen.

REINDEER – Riimiporoa Sallasta ja marinoituja kasviksia

Väliruokana tarjottava Mushrooms – Kauden sieniä ja rakuunaa on puolestaan M/S Galaxyn Tony Bomanin ja Eddy Brihedin käsialaa. Nimensä mukaisesti annoksen koostumus elää vuodenaikojen rytmissä. Maistamassani annoksessa oli metsäherkkusieniä, luhtasientä ja kuningasosterivinokasta sekä parmesaanivaahtoa ja hillottua punasipulia.

MUSHROOMS – Kauden sieniä ja rakuunaa

Pääruokavaihtoehtoina valittavissa ovat Kuhaa Walewska tai vasikasta tehty Oskarin leike. Molemmat ovat syntyneet M/S Silja Serenaden Heikki Härmän ja Juha Tammisen yhteistyönä.

Walewska – Kuhaa Walewska, katkarapua ja perunaa kunnioittaa vanhoja klassikkoannoksia, jotka ovat vierailleet ruotsinlaivojen listoilla aika ajoin. Lisukkeena on käytetty Duchesse-perunaa sekä laivaympäristöön niin olennaisena osana kuuluvaa katkarapua. Moderni klassikko viimeistellään juustokastikella, herkkusienillä ja tryffelillä.

WALEWSKA – Kuhaa Walewska, katkarapua ja perunaa

Vasikanleike eri muodoissaan on sekin viihtynyt ruokalistalla läpi vuosikymmenten. Laivamatkailuihin kiinteästi kuuluvaa gastronimista historiaa kunnioittaen vasikka tuodaan nyt lautaselle alkuperäisessä muodossaan Oskarin leikkeenä lisukkeinaan parsaa, hummeria ja bearnaisekastiketta.

OSCAR – Oskarin leike vasikasta, hummeria ja parsaa

M/S Silja Symphonyt keittiötiimi Jyrki Tulkki ja Jonas Niklasson ovat loihtineet aterian päätteeksi klassikoiden klassikon 1880-luvun Ranskasta, Stéphanie ja Caroline Tatinin mukaan nimensä saaneen tarte tatinin.

Jyrki Tulkin mukaan jälkiruoan pääraaka-aineena omena on luonnollinen valinta ja se sopii yhtä lailla suomalaiseen kuin ruotsalaiseenkin ruokaperinteeseen. Keskeistä annoksen onnistumisen kannalta on oikea omenalajike, jonka tulee olla sekä hapokas että kiinteä.

Jälkiruokaviini Liuqoreaux 2010 tulee Cadillacin alueelta Bordeaux’sta. Intensiivisen makea, jalohomeisesta Semillon-rypäleestä tehty viini on herkullinen yhdistelmä jälkiruoalle ja mainio lopetus aterialle.

TARTE TATIN – Karamellisoitua omenaa ja vaniljajäätelöä
SILJA LINE 60 VUOTTA -JUHLAMENU
Tavolata-ravintoloissa 1.4.–31.12.2017
Hinta 87 € (59 € ilman viinejä)

Share This:

PORTUGALIN VIINIEN LUMOISSA

SAIN ÄSKETTÄIN VIERAILUKUTSUN Portugalin Suomen-suurlähettilään residenssiin Helsingin katajanokalle, missä Honeyhill Wines Oy järjesti portugalilaisten viinien tastingin.

Portugalin, kuten myös naapurimaa Espanjan, historia viinimaana on pitkä. Iberian niemimaalla viljeltiin viiniä jo kaksituhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Viininviljely on tuonut merelliselle Portugalille vaurautta, mikä yhdessä löytöretkien kanssa loi pohjan maan kehitykselle siirtomaa-ajan suurvallaksi.

Nykyään Portugali tunnetaan erityisesti portviinistä, madeirasta ja vihreästä viinistä eli Vinho Verdestä.

Porton ja Espanjan rajan välissä viljeltävää Vinho Verdeä vietiin ulkomaille todistettavasti jo keskiajalla.

Mutta viinimaana Portugali on paljon muutakin. Esimerkiksi Bairradan alue on tunnettu punaviineistään, jotka valmistetaan lähes yksinomaan paikallisesta Baga-lajikkeesta. Alentejon aluetta kutsutaan puolestaan Portugalin Kaliforniaksi maaperänsä ja välimerellisen ilmastonsa johdosta.

INTIIMISTÄ TASTINGISTA tarttui muistivihkooni muutama tärppi persoonallisia viinejä sekä Alkostakin saatava portugalilainen seitsemään kertaan tislattu Muigin-gin.

Vaikka Portugali on jäänyt kuohuviinin tuottajana syvälle naapurimaansa Espanjan varjoon, Távora-Varosan alueelta peräisin oleva Malvasia Fina -rypäleestä valmistettu Raposeira Super Reserva Blanc de Blancs Bruto osoittautui persoonalliseksi tervetuliaismaljaksi. Viini on Alkon valikoimissa (14,90 €) ja se sopii mainiosti puheenaiheeksi ja tunnelman kohottajaksi kevään juhliin.

Biodynaaminen Casa de Mouraz Encruzado (18,30 €) -valkoviini on täsmävalinta voimakkaille kalaruoille ja toimii myös vaaleiden liharuokien seurassa. Encruzado-lajikkeesta valmistetusta viinistä löytyy eksoottista hedelmäisyyttä, mausteisuutta ja yrttisyyttä.

Punaviineistä suurimman vaikutuksen teki Conceito Bastardo Red 2015 (24,30 €); elegantti ja puhdas viini, jossa hienostuneet tanniinit. Aromiprofiilista löytyy kypsiä punaisia marjoja, kirsikkaa sekä karpaloa. Monipuolinen seurusteluviini romanttisiin illanistukaisiin.

SITTEN SIIHEN GINIIN. Seitsemään kertaan tislattu täydellisen pehmeä 40-prosenttinen MuiGin vie ajatukset löytöretkiin, merenkulkuun ja Portugalin suurvalta-aikaan. Ginin resepti on peräisin vuodelta 1873 ja se sisältää katajanmarjan lisäksi muun muassa appelsiininkuorta, rosmariinia, kanelia, lakritsijuurta, mandariinia sekä mantelia.

MuiGin on aromaattinen super-premium-luokan gin, joka voidaan nauttia kuivana ja huoneenlämpöisenä tai laadukkaalla tonic-vedellä laimennettuna. MuiGin on saatavissa Alkosta hintaan 45 € / 0,70 l.

Share This:

PRAHAN PARHAAT URQUELL-PUBIT

PILSNER URQUELL tulee saksan kielestä ja viittaa alkuperäiseen pilseniläiseen lähteeseen tai kaivoon, josta nostettiu vesi mullisti oluenvalmistuksen Plzeňin kaupungissa vuonna 1842. Tšekiksi olut tunnetaan nimellä Plzeňský Prazdroj – pilsnerin alkulähde.

Plzeň sijaitsee viljavalla Plzeňin tasangolla, jossa monet pienet sivujoet yhtyvät Berounka-jokeen. Matkaa Prahasta Plzeňiin on vajaat sata kilometriä, joten Plzeň on Prahan-matkaajille helppo ja mukava päiväkohde.

Jos kuitenkin haluat optimoida ajankäyttösi ja päästä nauttimaan alkuperäisestä pilseniläisestä tunnelmasta Prahassa, tässä lyhyt matkaopas kaupungin parhaisiin Pilsner Urquell -pubeihin.

KOLKOVNA OLYMPIA

KOLKOVNA OLYMPIA
http://www.kolkovna.cz/en
Vitězná 619/7
Praha 5

Prahassa on useita Kalkova-ravintoloita. Pieteetillä lasketun oluen lisäksi Kalkovnat tunnetaan hyvästä tšekkiläisestä ruoasta. Nettisivuilta kannattaa tarkistaa, missä päin sijaitsee majoituspaikkaa lähinnä oleva toimipiste. Itse suosin vilkkaimman turistikeskittymän ulkopuolella sijaitsevaa Olympia-ravintolaa. Se on kuitenkin lyhyen kävelymatkan päässä vanhastakaupungista ja helposti saavutettavissa useilla eri raitiovaunuilla.

MINCOVNA

MINCOVNA
www.restauracemincovna.cz
Staroměstské náměstí 930/7
Praha 1 – Staré Město

Mincovna sijaitsee vanhan kaupungin sydämessä keskusaukion laidalla. Baaritiskin yläpuolella hohtavat kupariset olutastiat, joista pastöroimaton Pilsner Urquell lasketaan asiakkaille. Ravintola on myös suosittu ruokapaikka aamusta iltaan.

U ZLATEHO TYGRA

U ZLATEHO TYGRA
www.uzlatehotygra.cz/en/
Husova 17
Praha 1

Perinteinen Pilsner-pub, joka on aina ollut Prahan kulttuuriväen ja silmäätekevien suosiossa. U zlateho tygra tunnetaan erityisesti kirjailija Bohumil Hrabalin (1914–1997) olohuoneena, jossa eksentrinen kirjailija tapasi ystäviään ja kaupungin kulttuurieliittiä.

Tšekin tasavallan ensimmäinen presidentti Vaclav Havel kävi toisinaan pubissa vaimonsa Olgan kanssa. Vuonna 1994 Havel istui täällä nauttimassa Pilsner Urquellia Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin ja ulkoministeri Madelaine Albrightin seurassa.

Kuuluisista asiakkaistaan huolimatta U zlateho tygran suurin tähti on aito ja alkuperäinen Pilsner.

U HROCHA

U HROCHA
Thunovská 10
Praha 1 – Malá Strana

Kun halutaan löytää paikka, missä paikalliset käyvät, Vltavajoen länsipuolella Malá Stranan alueella sijaitseva U Hrocha on oikea osoite. Sisustukseltaan ja tunnelmaltaan hyvin perinteinen ja maanläheinen olutravintola täyttyy lähialueiden asukkaista ilta toisensa jälkeen – sekä sankasta tupakansavusta ainakin kesäkuun alkuun asti, jolloin uuden tupakkalain on määrä astua voimaan.

Itse en usko lain vaikuttavan tuon taivaallista ainakaan kansankuppiloiden tupakointikulttuuriin. Savusta huolimatta tai sen ansiosta tunnelma U Hrochassa kuitenkin hakee vertaistaan. Elämyksen kruunaa taiten laskettu raikas kullankeltainen olut.

LOKAL

LOKAL
http://lokal.ambi.cz/en/
Dlouha 33 (Lokal Dlouhá)
Praha 1 – Staré Město

Lokal-ketjulla on Pahassa viisi viihtyisää pubia, jotka henkivät 1970-luvun moderneja virtauksia. Oluttankkien annetaan olla rohkeasti näkyvillä, ne ikään kuin toivottavat vieraat tervetulleiksi. Ravintolat pidetään aina puhtaina, kuten myös vessat.

Seinillä on humoristista valotaidetta. Lokal-ketju tunnetaan tiiviistä yhteistyöstään Plzeňský Prazdroj –panimon kanssa, joten olutkin tarjoillaan aina kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Pilsner Urquellin asemesta nautin Lokal-pubeissa kuitenkin suodattamatonta Velkopopovický Kozelia, sillä juuri muualta tätä versiota tummasta Velkosta ei juurikaan löydy.

Share This:

JALOVIINA TÄYTTÄÄ 85 VUOTTA

HUHTIKUUN 5. PÄIVÄNÄ kello 10:00 tuli kuluneeksi tasan 85 vuotta kieltolain päättymisestä Suomessa. Päättymisajankohtaa kuvaa monissa yhteyksissä nähty numerosarja 543210 eli 5.4.32 klo 10.

Lähes yhtä kauan on kulunut siitä, kun konjakista ja viinasta valmistettu Jaloviina tuli ensi kertaa myyntiin. Se lanseerattiin lokakuussa 1932 ja on yksi Suomen alkoholihistorian vanhimpia tuotteita.

Jaloviina on ainoa yhä myynnissä oleva suomalainen väkevä alkoholijuoma, joka on pysynyt yhtäjaksoisesti markkinoilla kieltolain päättymisvuodesta lähtien.

Jaloviinan esikuvana oli Ruotsissa myynnissä ollut Elämänvesi, Eau de vie -niminen juoma, jolla oli Jaloviinallekin tyypillinen tähtiluokitus sekoituksen sisältämän konjakkimäärän mukaan.

Ensimmäisenä myyntiin tuli Jaloviina Extra. Joulukuussa 1932 päästiin korkkaamaan myös yhden, kahden ja kolmen tähden Jaloviinat. Siitä lähtien Jaloviina on ollut osa pohjoisen kansan sielunmaisemaa.

Uusi jalojuoma lämmitti pohjoisen kansan mieltä. Eräänä lokakuisena aamuna vuonna 1932 Oy Alkoholiliike Ab:n ovien taakse oli kerääntynyt jonoa. Ovien avauduttua ensimmäiset miehet astuivat sisään ja loivat hartaan katseen hyllylle – siinä sitä nyt oli!

JALOVIINA ON TIETTÄVÄSTI ainoa alkoholijuoma, jota Suomen valtio on tarjonnut ilmaiseksi kansalaisilleen. Tämä tapahtui 4. kesäkuuta 1942, jolloin puolustusvoimat tarjosi sitä rintamamiehille juhlistaakseen ylipäällikkö marsalkka C. G. Mannerheimin 75-vuotispäivää.

Sota-aikana saatavilla ollut juoma oli nollan tähden Jaloviinaa, ja siinä oli konjakkia vain nimeksi ja väriksi. Kansan suussa tähdetön Jaloviina sai kutsumanimen Vääpeli.

Sota-aikana konjakin sääntely johti siihen, että myyntiin tuli nollan tähden Jaloviina, jossa konjakkia oli vain väriksi. Sotavuodet myös verottivat jaloa veljessarjaa: Kahden tähden Jaloviina katosi valikoimista vuonna 1942.

Sotien jälkeisinä jälleenrakennuksen vuosina Jaloviinan kulutus kasvoi, kunnes 1960-luvulla sen suosio alkoi hiipua lähteäkseen taas uuteen nousuun 1990-luvun lopulla.

Kieltolain päättymisen ja Jaloviinan synnyn 85-vuotisjuhlan kunniaksi Altia Oy rekonstruoi nollan tähden Jaloviinan ja valmisti sitä ainoastaan yhden puolen litran pullon. Olin yksi niistä onnekkaista, jotka pääsivät maistamaan tästä juhlapullosta 5.4.2017 klo 10.

Makuprofiililtaan tämä reseptiarkistojen kätköistä herätetty Vääpeli oli puhdas ja tiukka kuin neitsyen sielu.

NIMIKILPAILUN SATOA. Toukokuussa 1932 Oy Alkoholiliike Ab:n henkilökunnalle avattiin kilpailu, jonka tarkoituksena oli löytää suomalainen nimi niin sanotulle leikatulle konjakille. Kilpailussa jaettiin parhaille ehdotuksille kolme rahapalkintoa määriltään 200, 100 ja 50 markkaa.

Ehdotuksia uutuusjuoman nimeksi tuli kaikkiaan 72 kappaletta. Voittajaksi nousi tarkkailuosastolla työskennelleen tohtorinna Hildénin ehdotus Jaloviina. Seuraaville sijoille ylsivät nimiehdotukset Monopoli ja Ponjakki.

Palkintosijojen ulkopuolelle jääneet nimiehdotukset olivat aakkosjärjestyksessä:

A.L., Alkon-seos, Aroma, Brandy, Eloneste, Eri konjake, Herkku, Isä, Isän oma pöytä, Jakki, Jakko, Jalo, Jalojuoma, Juhla, K.S.V., Kansa, Karhukonjakki, Kerhoseos, Kiva, Kiwa, Koja, Koli K, Konjake, Konjake de Napander, Konjakki Suomi, Konjakkileike, Konjakkiviina (kahdesti), Konjaste, Konjike, Konneste, Konves-viina, Kultaviina, Leijonakonjakki, Leikekonjakki, Leikko, Leikkuri, Leikonjakki, Lingo konjakkia, Maku, Matti, Mesi, Nektar, Otso, Paavo, Presidentti, Puhti, Puolikonjakki, Ranskanviina, Reima, Ruutu-konjakki, Rypäleviinaa/Druvbrännvin, Saimaa, Sini-Tähti konjakki, Sini-Valko konjakki, Sisu, Spriikonjakki, Suomi, Suomi konjaketta, Suomi konjakki, Surunsurma, Tarina vettä, Teräskonjakki, Tähti, Valtti konjakki, Vapaus, Viinakonjakki, Viikonvesi ja Väkiviina.

Jaloviinan jäljittelemätön maku on viipynyt suomalaisten huulilla saunan kuistilla, nuotion ääressä, illanistujaisissa ja kapakoiden kulmapöydissä vuodesta toiseen.

VUOSIKYMMENTEN VIERIESSÄ Jaloviinasta on tullut väkevä suomalaisten tuntojen tulkki. Se on esiintynyt niin kirjoissa, elokuvissa kuin lukuisten artistien kappaleissakin. Erään tarinan mukaan Toivo Kärjen säveltämä, Reino Helismaan sanoittama ja Tapio Rautavaaran esittämä surumielinen valssi Kulkurin iltatähti kertoo Jaloviina-pullon yksinäisestä tähdestä.

Viime vuosien aikana tuoteperhettä on määrätietoisesti kasvatettu. Tällä hetkellä myynnissä on seitsemää eri Jaloviina-tuotetta: Yhden ja kolmen tähden Jaloviinojen lisäksi katalogista löytyvät Jalokahvi-likööri sekä Jaloviinan versiot Extra (vuosikerta), Kaski, Myrsky ja Tammi.

Jaloviina Tammi on virallinen Suomi Finland 100 -juhlavuoden tuote. Sen, samoin kuin muidenkin Jaloviina-versioiden ystävät ovat aina voineet luottaa siihen, että korkin rusahdettua auki ilmoille nousee tuttu ja omaleimainen tuoksu.

Share This:

NAAPUREITA ON MONEKSI

KERROSTALOASUMISEEN KUULUU, että naapureita on monenlaisia. Omassa kotitalossani on 37 huoneistoa, joissa jokaisessa asuu omanlaisiaan persoonia.

Yhteinen asuintalo luo väistämättä jonkinasteista yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta naapureiden kanssa. Muutamien naapureiden kanssa olen jopa ystävystynyt, mutta useimpien kanssa tavataan vain ohimennen.

Itse olen tottunut siihen, että naapureita tervehditään. Se niin sanotusti kuuluu hyviin tapoihin. Mutta uskokaa tai älkää, kaikki eivät ole samaa mieltä.

JOKUNEN PÄIVÄ SITTEN sain kirjeen Helsingin syyttäjänvirastosta. Eräs naapurini oli tehnyt minusta rikosilmoituksen, hänen mielestään olin tervehtimisellä syyllistynyt kunnianloukkaukseen.

Alkuhämmästyksen jälkeen en oikeastaan voinut muuta kuin nauraa ääneen sitä luovan ja persoonallisen ajattelun määrää, joka ihmisluonnosta kumpuaa.

ALLA OLEVA kursivoitu teksti on tutkinnanjohtajan esitystä ja suoraa lainausta syyttäjän päätöksestä sekä lihavoitu osuus syyttäjän ratkaisu. Päätöksessä mainitun naapurini nimen olen muuttanut muotoon Etunimi Sukunimi.

Etunimi Sukunimi ilmoitti sähköposti-ilmoituksella poliisille, että Jan Tammenheimo ja Justus Hämäläinen olisivat muun muassa loukanneet hänen kunniaansa koiranulkoilutuksen yhteydessä.

Sukunimi on ilmoituksessaan pitänyt tilannetta itsensä ja koiransa ”ahdistelemisena, alistamisena, estämisenä, häiritsemisenä, kiusaamisena, pakottamisena, pelottelemisena, seuraamisena, säikyttelemisenä, vainoamisena, varjostamisena ja uhkailemisena”.

Itse tilanteessa oli vaihdettu vain muutama sana, Sukunimen mukaan Tammenheimon sanomana melkein naureskellen sekä erittäin epämiellyttävällä, epäystävällisellä, ilkeämielisellä, ivallisella, kyynisellä, pirullisella, sarkastisella, vihamielisellä että ylimielisellä äänensävyllä: ”Mitä kuuluu, Etunimi?”

Tapaus on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Esitän, että esitutkintaa ei toimitettaisi, koska rikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja sitä on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä, eikä yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista.

Hyväksyn tutkinnanjohtajan esityksen perusteluineen. Käytössä olevan aineiston perusteella tapausta voidaan pitää rikosoikeudellisesti vähäisenä. Päätän, että esitutkintaa ei toimiteta vähäsyysperusteella.

Share This: