Syksyn ja talven Gant Home -mallisto on saanut inspiraationsa Yhdysvaltain itärannikon tyylistä. Ruutu- ja kukkakuosit valtaavat modernin kodin sinisen, vihreän ja hiekan sävyissä.
70 vuotta
täyttävä Gant Home -mallisto koostuu kolmesta teemasta, jotka kaikki luovat
modernin urbaania ja ylellistä tunnelmaa. Syksyn ja talven värit eivät ole
tasaisen harmaata, vaikka sitäkin korostevärinä löytyy, vaan nyt vuoron saavat
luonnollisen elävät, paikoin jopa kirkkaat värit.
Coastal Fireside -malliston värimaailma tuo rennon mutta aktiivisen elämän rannikolla.
SPORTTINEN Coastal Fireside -teema juontaa juurensa sporttisesta tyylistä ja rannikon
aktiviteeteista. Värit ja materiaalit ovat kevyen raikkaita. Vaalean sinisen,
vihreän ja hiekan eri sävyt tuovat mieleen rennon rantaelämän.
Goastal
Fireside -mallistoon kuuluu klassisia ruudullisia flanellivuodevaatteita sekä
jakardikuvioituja päiväpeitteitä. GANT-logolla kirjaillut tyynyt ja
palmikkoneulotut viltit luovat rennon tyylikkään ilmeen kotiin.
Mutta
samalla GANT ilahduttaa toiminnallisuudellaan. Yksi mielenkiintoinen uutuus on kevyt
Cay Towel -pyyhe, jonka ohut materiaali mahtuu pieneen tilaan ja kuivuu
nopeasti, mikä tekee siitä täydellisen vaikkapa töistä suoraan kuntosalille
kulkeville.
INTENSIIVINEN Brownstone Bloom -teema puolestaan hehkuu vahvoissa ja sensuelleissa väreissä. Tummat ja utuiset roosan sävyt yhdistyvät maanläheiseen harmaaseen ja ruskeaan. Mallisto hyväilee silmää, kutsuu rentoutumaan ja kietoo vaippaansa. Ylellisistä kaupunkiasunnoista vaikutteita saanut mallisto sisältää tyynyjä sekä lakanoita eleganteissa ja näyttävissä kukkakuoseissa.
Ylellisistä kaupunkiasunnoista vaikutteita saanut Brownstone Bloom -mallisto tuo makuuhuoneeseen näyttävät kukkakuosit lämpimissä sävyissä.
YLELLISEN Winter Luxe -teeman värimaailmassa yhdistyvät lämpimät ruskean eri sävyt ja puhdas valkoinen. Kutsuvat värit ja pehmeät materiaalit tuovat kotiin juhlakauden tunnelmaa. Valkoiset vuodevaatteet, kalanruotokuvioiset tyynt sekä villa- ja kashmirviltit muodostavat yhdessä hienostuneen kokonaisuuden.
Paksut ja pehmeät pyyhkeet tuntuvat ylellisiltä . Värit sointuvat kauniisti yhteen ja tekevät arkisesta käyttötavarasta kiehtovan sisustuselementin.
Yläluomileikkaus antaa silmille tilaa, piristää ilmettä ja nuorentaa katsetta.
Yläluomileikkaus on yleisin kauneuskirurginen toimenpide.
Onnistuneen yläluomileikkauksen jälkeen tulos on heti näkyvissä ja toipumisaika
verrattain lyhyt. Edes sairauslomaa ei tarvita. Leikkauksen jälkeinen turvotus
ja verenpurkaumat paranevat noin kahdessa viikossa, sen sijaan haavan
lopulliseen parantumiseen saattaa mennä jopa vuosi.
Kuva ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen. Katseeseen on tullut tilaa ja silmät näyttävät suuremmilta. Myös oikean kulmakarvan alla ollut ihonvärinen luomi on poissa.
Kelan linjauksen mukaan yläluomileikkaus on kirurginen
toimenpide, jonka voi tehdä joko silmälääkäri tai plastiikkakirurgi, mutta se
ei tunnu juurikaan rajoittavan esteettisiä hoitoja tarjoavia klinikoita.
Esimerkiksi Cityklinikalla silmäluomileikkauksia tekevät (myös) yleislääkärit.
Esteettisissä yläluomileikkauksissa asiakkaan vastuu korostuu. Pelkän hinnan perässä juokseminen voi kostautua. Jokaisen leikkaukseen hakeutuvan asiakkaan tulisi vähintään varmistaa leikkaavan lääkärin nimi ja ammatillinen pätevyys. Kun nimi on tiedossa, pätevyys (lääkärinoikeudet) on helppo tarkastaa Valviran ylläpitämästä julkisesta tietopalvelusta.
Julkiselle vai
yksityiselle?
Yläluomileikkauksia tehdään sekä julkisella että
yksityisellä puolella. Julkisella puolella leikkaukset ovat asiakkaan kannalta
edullisia ja turvallisia, mutta sinne päästäkseen pitää täyttää tiukat
lääketieteelliset kriteerit.
Yksityisellä puolella hintahaitari on pitkä ja leveä.
Yleisesti leikkauksen hinta vaihtelee 1 000 ja 2 000 euron välillä, mutta
selvästi kalliimpiinkin hintoihin törmää tuon tuosta. Hintoja vertaamalla
asiakas voi helposti säästää jopa tuhat euroa turvallisuudesta ja leikkauksen
laadusta tinkimättä.
Hintoja vertaillessa kannattaa ottaa huomioon myös
mahdolliset piilokulut kuten poliklinikka- ja toimistomaksut.
Yksilölliseen tarpeeseen
Jokaiseen leikkaukseen kuuluu yksilöllinen konsultaatio ja leikkaussuunnitelma. Useimmiten konsultaatiokäynti on asiakkaalle maksuton.
Mikäli yläluomi aiheuttaa merkittävää toiminnallista
haittaa, kannattaa selvittää mahdollisuus leikkaukseen julkisella puolella.
Roikkuvat yläluomet voivat tarkoittaa kolmea sairautta,
joita ovat lippaluomi, kulmakaarien roikkuminen tai riippuluomi. Suurin osa
näistä voidaan luokitella esteettisiksi, jolloin lääketieteelliset kriteerit
eivät täyty.
Joskus kuitenkin riippuva luomi voi aiheuttaa toiminnallista
haittaa kuten hankausärsytystä tai näkökentän rajoittumista.
Näkökenttää rajoittava haitta katsotaan lääketieteelliseksi
perusteeksi silloin, kun yläluomen reunan etäisyys mustuaisaukon keskipisteestä
on alle kaksi millimetriä.
Mikäli lääketieteelliset kriteerit täyttyvät, leikkaus
maksaa julkisella puolella silmälääkärin tai plastiikkakirusgin tekemänä noin
200 euroa. Yksityisellä puolellakin leikkaus tulee perushintaa halvemmaksi,
koska tällöin lääkärinpalkkiosta ei peritä arvonlisäveroa.
Yleisesti hyväksytty
kauneusleikkaus
Kauneus & Terveys -lehden teettämän kyselytutkimuksen
mukaan 96 prosenttia naisista hyväksyy esteettiset silmäluomileikkaukset ja
voisi harkita sellaista myös itselleen.
Suurin osa yläluomileikkauksista tehdään edelleen yli
50-vuotiaille naisille, mutta sekä miesten että nuorempien naisten osuus kasvaa
kaiken aikaa.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos raskaista yläluomista
on fyysistä, psyykkistä tai esteettistä haittaa, kannattaa hakeutua leikkaavan
lääkärin arvioitavaksi. Haitan ei siis todellakaan tarvitse olla toiminnallista
(lääketieteellistä), vaan se voi yhtä hyvin olla myös henkistä tai esteettistä.
Kun itse hakeuduin leikkaukseen alkuvuodesta 2019, haitta
oli yksinomaan esteettinen.
Leikkauksen kulku
Olin jo usean vuoden ajan miettinyt yläluomileikkausta, ja
nyt 46-vuotiaana miehenä aloin jo edustaa asiakaskunnan valtavirtaa.
Kohtalaisen raskaista luomista ei ole ikinä ollut minulle toiminnallista
haittaa, mutta markiisin tavoin silmän ylle laskeutuva löysä ihopoimu oli
tehnyt tehtävänsä. Peilissä näin väsähtäneet, surumieliset kasvot.
Olin tutkinut varsin tarkkaan eri lääkäriklinikoiden ja yksityisten sairaaloiden tarjontaa, tehnyt hintavertailuja sekä jutellut asiasta usean silmälääkärin tai plastiikkakirurgin kanssa muun muassa I Love Me -messujen yhteydessä. Kaiken tämän perusteella hakeuduin leikattavaksi Lääkäriklinikka Esteticille, jossa minut operoi plastiikkakirurgian erikoislääkäri Jouni Pietilä.
Konsultaation ja esitietojen antamisen jälkeen pääsin nopeasti
leikkaukseen. Itse toimenpide kesti arviolta vajaan tunnin, mutta kaikkine
valmistautumisineen ja toipumisineen minulta meni klinikan tiloissa aikaa
nelisen tuntia.
Leikkaussalissa sain aluksi Obucain-silmätippoja, jotka
sisältävät oksibuprokaiinia. Se on paikallispuudute, jolla saadaan nopeasti
lyhytkestoinen puudutus silmän pintaan. Rauhoittavana esilääkityksenä minulle annettiin
midazolaamia (3 ml) ja diatsepaamia (2 ml).
Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa, mutta samalla minut
laskettiin eräänlaiseen puolinarkoosiin, sillä sain vielä ketamiinia (0,7 ml),
joka saa aikaan niin sanotun dissosiatiivisen anestesian eli tietoisen mielen
irtautumisen aistihavainnoista. Tämän johdosta en tuntenut esimerkiksi
puudutteen kivuliasta injektointia tuntoherkälle silmänseudulle.
Molemmista yläluomistani poistettiin sukkulan muotoinen ihosuikale, joka oli suurimmillaan kahdeksan millimetriä leveä. Samalla ihon alta poistettiin rasvaa kolmesta kohtaa. Lisäksi Jouni Pietilä leikkasi pyynnöstäni oikean kulmakarvan alla kohonneen värittömän luomen ilman eri korvausta.
Vaikein kohta leikkauksessa on silmän sisänurkka, jossa
hieman syvemmällä on ikään kuin piilossa vielä yksi rasvalisuke. Usein se
jätetään poistamatta, jolloin tämä pieni rasvapallukka jää painamaan silmän
sisänurkkaa ja saattaa ajan mittaan äityä kiusalliseksi vaivaksi. Kokenut
lääkäri osaa tehdä luomileikkauksen yhteydessä oikeaan kohtaan ylimääräisen
viillon, jolloin kaikki ylimääräinen rasva saadaan ulos.
Leikkauksen jälkeen olin tokkurainen, mutta parin tunnin
levon jälkeen jo täysin kykenevä kävelemään kotiin.
Tulos näkyi välittömästi. Katse oli kirkas ja avara, aivan
kuin kasvoiltani olisi lähtenyt viisi vuotta pois. Lisäksi mielialani kohosi
välittömästi eli tulos tuntui myös henkisellä puolella.
Toipuminen nopeaa
Leikkauksen jälkeisenä päivänä silmien seutu oli kuin pitkän ottelun hävinneellä nyrkkeilijällä. Turvotus ja mustelmat olivat melkoisia, mutta isoilla aurinkolaseilla ne sai peitettyä. Töihinkin menin aivan normaalisti.
Pahimmillaan mustelmat olivat kolmantena päivänä
leikkauksesta, mutta sen jälkeen ne alkoivat pikkuhiljaa parantua.
Ompeleet poistettiin viikon kuluttua leikkauksesta, jolloin
kasvoni olivat edelleen varsin rujon näköiset. Kahden viikon kuluttua jäljellä
oli enää voimakkaasti punertava arpi. Se oli helppo meikata piiloon.
Tottahan ne mustelmat häiritsivät, koska noille kyseisille päiville
minulla oli sovittuna työillallisia sekä eräskin juhlatilaisuus, jossa oli
paikalla tunnettuja elokuvatähtiä kuten Jennifer Saunders, Rosamund Pike ja
Taron Egerton.
Leikkausarpien paraneminen on hyvin yksilöllistä. Toisilla
punotus katoaa kolmessa-neljässä kuukaudessa ja toisilla siihen saattaa mennä
jopa vuosi. Minulla arvet paranivat melko tarkalleen puolessa vuodessa.
Vaikutus näkyy ja
tuntuu
Oman leikkaukseni lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen.
Nuorekkaamman ilmeen lisäksi olen huomannut uneni laadun, keskittymiskykyni
sekä yleisen jaksamiseni kohentuneen selvästi. Muun muassa näyttöpäätetyöhön on
helpompi keskittyä, kun silmien aukipitäminen ja katseen kohdistaminen eivät
vaadi enää ylimääräisiä ponnisteluja.
Jälkeenpäin ajatellen tulos on siis kaiken vaivan ja rahan arvoinen. Lähinnä harmittaa vain se, etten tohtinut mennä leikkaukseen jo vuosia aiemmin. Leikkauksen maksoin itse, mutta sain kaupan päälle luomen poiston kulmakarvan alta.
Jos olet ajatellut yläluomileikkausta, kannattaa ryhtyä
tuumasta toimeen ja mennä konsultaatioon. Älä arkaile vuosia kuten minä tein,
se on vain turhaa odotusta. Roikkuvista luomista ei todellakaan tarvitse olla edes
toiminnallista haittaa, vaan oma tuntemus riittää ja peili kertoo loput.
Sitä paitsi, ehkäpä sinulla on ollut oireita kuten aamuväsymystä
tai keskittymisvaikeuksia, joiden syitä et tiedä. Ne saattavat hyvin johtua
siitä, että raskaat yläluomet painavat esimerkiksi näyttöpäätetyötä tehdessä.
Paitsi itse leikkaukseen, olen sanoinkuvaamattoman tyytyväinen myös saamaani hoitoon koko prosessin ajan. Nyt kun katseeni on taas avara, myös mieli on kirkas ja ajatus kevyt. Onnistuneen leikkauksen hyvät vaikutukset kertautuvat ja heijastuvat positiivisena asenteena minne ikinä menenkin.
Operaation kulku kuvina
Kun saavuin klinikalle, minulle tarjottiin aluksi kuppi teetä sekä esitietolomake, johon päivitin puuttuvat tiedot.Kaikki on valmista leikkausta varten.Leikkaussali odottaa.Plastiikkakirurgian erikoislääkäri Jouni Pietilä ja leikkaussalihoitajana toiminut Vladimir Beljajev.Oikea silmä työn alla.Oikean silmän sisänurkka, jossa hieman syvemmällä on vielä yksi rasvalisuke (kuvassa keltainen pallukka), joka voi ajan mittaan äityä kiusalliseksi vaivaksi. Kokenut kirurgi osaa tehdä leikkaushaavan sisällä ylimääräisen viillon, jolloin kaikki liika rasva saadaan ulos. Silmäluomista poistetut ihosuikaleet ja rasvaa.Leikkaus on ohi ja saan peilin käteeni ensimmäistä kertaa. Ilme kertoo oleellisen.Prosessi lähikuvina. Turvotus ja mustelmat olivat pahimmillaan noin kolmantena päivänä, minkä jälkeen ne lähtivät laskuun ja väri alkoi muuttua keltaiseksi. Kahden viikon kuluttua leikkauksesta iho näytti jo melko normaalilta punertavia leikkausarpia lukuun ottamatta.
Tallinna panostaa vastuulliseen lähimatkailuun. Matkailun megatrendeihin kuuluu lähimatkailun kasvu. Samalla kun trenditietoinen matkailija pyrkii omilla valinnoillaan tukemaan paikallisia elinkeinoja ja yrittäjyyttä, hän haluaa myös vähentää matkailun aiheuttamaa ympäristörasitusta.
Tallinna on houkutteleva lähimatkakohde suomalaisille.
Laivamatka lahden yli taittuu muodollisuuksineen alle kolmessa tunnissa ja
Viroon liikennöivät laivayhtiöt panostavat aidosti päästöjen vähentämiseen sekä
kannustavat myös asiakkaitaan vastuullisiin tekoihin.
Vuonna 2018 Helsinki–Tallinna-reitillä matkusti kaiken
kaikkiaan 8,8 miljoonaa matkustajaa, ja yöpymisen Tallinnassa sisältäneitä
matkoja tehtiin noin miljoona. Tilastoista kuitenkin selviää, että sekä
suomalaisten matkailijoiden että heidän yöpymistensä määrä Tallinnassa on laskenut
selvästi huippuvuodesta 2016.
Sekä Visit Estonia että Visit Tallinn ovat kääntäneet katseensa takaisin suurimmalle markkina-alueelleen eli Suomeen.
Siemenleivistään tuttu Muhu Pagarid on lähtöisin Muhun saarelta ja laajentanut mm. Tallinnaan ja Tarttoon. Tuotteet valmistuvat aina myymälän yhteydessä olevassa leipomossa. Kuvan ruisleipälastut ovat suosittuja tuliaisia.
Laivayhtiöt vastuullisen matkailun etulinjassa
Merenkulkualan keskeisimpänä tavoitteena on jo vuosia ollut
merenkulun päästöjen vähentäminen ja koko alan kehittäminen entistä
ympäristöystävällisempään suuntaan. Tämä näkyy korostetusti Itämeren
matkustajaliikenteessä, missä kaikki kolme Tallinnaan liikennöivää yhtiötä ovat
ottaneet vastuullisen merenkulun osaksi strategiaansa.
Teknisinä innovaatioina ovat muiden muassa nesteyteyn
maakaasun eli LNG:n käyttö, koneiden tuottaman hukkalämmön kierrätys
hyötykäyttöön sekä polttoaineen kulutusta vähentävä potkuriteknologia ja
roottoripurjeet.
Matkustajille näkyviä käytännön tekoja, jotka kannustavat
vastuullisuuteen ovat esimerkiksi MSC-sertifioidut kalat ja äyriäiset. Jokainen
varustamo pyrkii myös kaikin tavoin ruokahävikin minimoimiseen, mistä ehkä
näkyvin muoto on noutopöydän annospalojen pienentäminen.
Lisäksi varustamot tukevat Itämeren suojelutyötä huomattavilla summilla vuosittain.
Suomelaiset varustamot ovat tehneet pitkäjänteistä ympäristötyötä jo vuosikymmenten ajan. Laivoilla on panostettu mm. kierrätykseen ja tehokkaaseen jätteiden käsittelyyn. M/S Viking Grace on maailman ensimmäinen matkustaja-autolautta, joka kulkee nesteytetyllä maakaasulla LNG:llä. Laivaan asennettu korkea ”masto” on roottoripurje, joka vähentää polttoaineen kulutusta jopa kymmenen prosenttia. (Kuva: Viking Line)
Keskikaupungin ulkopuolelle
Tallinna tarjoaa jatkuvasti uutta koettavaa rutinoituneellekin matkailijalle. Tällä hetkellä pinnalla ovat boheemi Kalamaja kahviloineen ja pienine myymälöineen, jatkuvasti uusiutuva Telliskiven luova keskus sekä kehittyvä Noblessnerin alue.
Kalamajan historia ulottuu keskiajalle, jolloin siellä asui
kalastajia, satamalaivureita ja luotseja. Se on siis yksi Tallinnan vanhimpia
asuinalueita. Sittemmin Kalamajasta kasvoi kehittyvä teollisuusalue, mutta
toisen maailmansodan jälkeen se pääsi neuvostoikeen alla pahoin rapistumaan.
Kalamajan potentiaali löydettiin uudestaan 2000-luvun
ensimmäisen vuosikymmenen lopulla, ja viimeisen 10 vuoden aikana alue on
noussut uuteen kukoistukseen.
Yksi suosikkejani Kalamajan alueelta ovat Balti Jaam Turg eli rautatieaseman tori. Etenkin kauppahallin marja- ja vihannestori ovat vertaansa vailla, ja hallin toisen kerroksen panimoravintolan Humalakodan terassilta avautuu seesteinen näkymä kohti vanhaakaupunkia.
Kivenheiton päässä Asemantorilta sijaitsee Telliskiven luova keskus täynnä katutaidetta ja ajanviettomahdollisuuksia. Entisessä tehdaskiinteistössä on kiinnostavien ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi käsityö- ja designmyymälöitä, konserttipaikkoja ja jopa oma radioasema.
Telliskiven uusi vetonaula on kesän aikana avautuva Fotografiska-museo ja julkkiskokki Peeter Pihelin luotsaama ravintola kattoterasseineen.
Telliskiven alueella on kymmeniä katutaideteoksia. Tässä yksi näyttävimmästä päästä.Ja tässä toinen.Peeter Pihel ja Fotorafiska Tallinnan toimitusjohtaja Margit Aasmäe.
Noblessnerissa kotiaan pitävä Põhjalan uusi panimo on jokaisen Tallinnan-matkaajan koettava ainakin kerran. Laadullisesti Põhjala kuuluu eurooppalaisten pienpanimoiden terävimpään kärkeen, ja etenkin heidän tynnyrikypsytetyt pullotteet ovat oluiden kaviaaria. Alakerran myymälästä kannattaa ostaa muutama vahasinetillä varmennettu pullo mukaan, siellä ne ovat halvempia kuin missään muualla.
Noblessnerin satama-alueesta on kehittymässä arkkitehtoonisesti mielenkiintoinen kulttuuri- ja asuinalue. Huomio kiinnittyy välittömästi alueen punaisiin katulamppuihin, jotka muistuttavat muotokieleltään sataman nostureita. Nobblessnerissa on jotain samaa kuin sen vastarannalla Helsingin Kaapelitehtaan ympäristössä.
Noblessnerin satama-alueelle rakentuu tyylikkäitä asuintaloja. Punaiset satamanosturin malliset katuvalot tuovat alueelle telakkatunnelmaa.Noblessnerissa on mahdollisuus levähtää purjeveneen muotoisilla penkeillä.
Kaupungin vihreät
keitaat
Kadriorgin vehreä kaupunginosa huviloineen, suihkulähteineen, lampineen ja palatseineen on useimmille Tallinnan-kävijöille jo tuttu kohde, mutta silti se tarjoaa kerta toisensa jälkeen myös jotain uutta. Kesäisin kannattaa pakata piknik-kori täyteen herkkuja ja lähteä teemakierrokselle puistoon.
Miten olisi vaikka pienten
puutarhojen Kadriorg tai veistosten
Kadriorg?
Vähemmän tunnettu mutta yhtä vaikuttava puisto löytyy Piritasta Tv-tornin kupeesta. Tallinnan kasvitieteellinen puutarha käsittää kaiken kaikkiaan 8 500 kasvilajia, joista 6 500 on avoimessa puistossa. Myös tänne on mahdollista tulla vaikka päiväretkelle eväskorin ja viinipullon kanssa.
Sisällä kasvihuoneissa noin 2 000 kasvin ympäröimä polku on
elämysmatka tropiikkiin ja aavikoille. Elämystä vahvistaa huoneissa elävät
trooppiset linnut ja ainakin yksi punakorvakilpikonna.
Kasvitieteellinen puutarha on koko perheen vierailukohde, jonne kannattaa pyytää suomenkielinen audio-opas. Siitä selviää mielenkiintoisia yksityiskohtia eri kasvilajeista, kuten se, että Virossa kasvaa kaiken kaikkiaan 166 eri voikukkalajia.
Tallinnan kasvitieteellinen puutarha sijaitsee aivan TV-tornin kupeessa. Laajassa puistossa vierähtää vaikka koko päivä, Sisäänpääsy maksaa 5,50 €/aikuinen, 3,50 €/lapsi tai 10 €/perhe.Trooppista polkua ympäröivät sadat tropiikin kasvit.Kasvihuoneessa asuu ainakin yksi punakorvakilpikonna.Korkeat kaktukset ovat majesteetillinen näky. Pääsyliput kasvitieteelliseen puutarhaan maksavat 5,50 € (aikuinen), 3,50 € (lapsi) tai 10 € (perhe).
Tallinnasta itään ja
etelään
Vaikka Tallinna pysyy kärkikohteena, yhä suurempi osa Viron-matkoista suuntautuu itään ja etelään. Itä-Viron nähtävyydet sekä Etelän kaupunkikohteet kuten Tartto ja Viljandi nostavat profiiliaan etenkin automatkailijoiden keskuudessa. Heinäkuussa Tammenheimon Matkassa -blogi tarjoaa kesäisiä reittivinkkejä Itä-Viron pohjoisrannikolta Tarton kautta Viljandiin. Kannattaa pysyä kanavalla.
Toukokuun puolivälin jälkeen pidetty Tampereen
SOPP tarjosi maittavan kattauksen kotimaisten pienpanimoiden uusimpia oluita. Etenkin
Tampereen seudun panimot olivat hyvin edustettuina.
Keskustorilta Ratinanniemen festivaalipuistoon siirtynyt
SOPP Tampere keräsi kolmen päivän aikana liki 8 500 kävijää. Lukemaa voidaan
pitää hyvänä, sillä sää oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen viileä.
– Uusi alue sopii meille oikein hyvin, sillä Keskustorille
emme olisi mahtuneet. Tunnelma Ratinanniemessä on hyvä, ja tamperelaiset ovat
ottaneet uuden festivaalipuiston omakseen, kertoi SOPP:n järjestäjä Pekka Kääriäinen.
YLEISVAIKUTELMALTAAN uusi
festivaalipaikka vaikutti toimivalta, joskin hiekkapohjainen tapahtuma-alue aiheutti
syystäkin nurinaa.
Pyhäjärven kupeessa pyörivä puuskittainen tuuli vihmoi tuon
tuosta hiekkapölyä tiskeille, hanoihin ja jäähdyttäjien kennostoihin, mistä
syystä juomien suutuntuma saattoi paikoitellen olla tarkoituksettoman karhea.
Lisäksi pesupisteiden ja vessojen ympäristöt liejuuntuivat nopeasti.
Kaatosateilta onneksi vältyttiin, mutta ensi kevääseen
mennessä hiekkapohjalle olisi hyvä tehdä jotakin.
Panimoiden tarjonnasta leveimmän hymyn tuotti raumalaisen Linden Breweryn koko valikoima. Kaikki
oluet olivat persoonallisia, vietteleviä ja virheettömiä. Linden on selvästikin
löytänyt oman linjansa ja tehnyt työnsä huolella.
– Haluamme tuoda hyvät perusoluet takaisin. Täällä meillä on
uutuutena edesmenneen Rauman Oluttehtaan reseptiin pohjautuva lager,
olutmestari Mikko Lindén kertoo.
Linden Brewery on oiva esimerkki siitä, että olutkansan
sydämiin pääsee parhaiten pitkäjänteisellä, intohimoisella ja huolellisella
työllä, eikä esimerkiksi sosiaaliseen mediaan levitetyllä omakehulla, samassa
paikassa uhriutumisella tai maksetuilla maailmanmestaruuksilla.
Ilo vaihtui nopeasti suruksi, kun huomasin Malmgårdin Panimon ja Saimaan Juomatehtaan asettuneen saman
tiskin taakse. On surullista nähdä, kuinka julkisuudessakin puidut omistusjärjestelyt
ja yhteistyö tulevat yhteisen tiskin kautta lihaksi ja rapauttavat ennen niin
hyvämaineisen Malmgårdin brändiä.
– Tottahan me tiedämme, että Malmgårdin ja Saimaan brändejä
arvostetaan eri tavalla. Mutta ei siitä sinällään ole haittaa, koska panimoilla
on hyvin erilaiset kohdeyleisöt ja tuotantomäärät, tiskin takaa vakuuteltiin.
Vapautuneinta tunnelma oli Mallaskosken Panimolla, jonka tiskin takana olutkansaa viihdyttivät
panimomestari Jyri Ojaluoma ja
Servaalin Customer Lead Vesa Salminen.
Mallaskosken mainioiden oluiden lisäksi herrat tarjoilivat Spirit
of Mallaskoski -humalaviinaa, mikä houkutteli paikalle runsaasti
kiinnostunutta yleisöä.
TAMPEREEN SEUDUN panimot
olivat mukana tapahtumassa laajalla rintamalla johtotähtenään Panimoravintola Plevna.
– Plevna edustaa sellaisia perinteisiä arvoja, jotka vielä
nousevat arvoon arvaamattomaan, runoili festivaalitunnelmasta nauttiva panimomestari
Sam Viitaniemi.
Viitaniemen mielestä oluen tärkein ominaisuus on kauneus, sillä
”ihminen juo aina ensin silmillään”. Siksi oluen tulee olla ennen
kaikkea näyttää hyvältä, vasta sitten tulevat muut ominaisuudet kuten
maistuvuus ja terveellisyys.
Samasta syystä uusista oluttyyleistä puhuttaessa Brut IPA
kiinnostaa panimoveteraania enemmän kuin New England IPA.
– Neipaa emme tule ikinä tekemään, Viitaniemi sihahteli.
Nokian Panimon
tiskin takana toimitusjohtaja Matti
Heikkilä esitteli uutta Keisari One-off Bavarian Orangea. Kyseessä on appelsiininkuorella
maustettu kölsch-tyyppinen pintahiivaolut.
Maistuva uutuus, joka toteuttaa hyvin nokialaista missiota
siitä, että janostakin voi tehdä nautinnon.
Tarjolla olisi ollut myös suomalaisten panimo-ja olutnaisten
yhdessä panema Go Girl Go NEIPA, mutta hanasta ei kovasta yrityksestä
huolimatta tullut muuta kuin vaahtoa.
– Ollaan laskettu sitä hanasta varmaan yli 10 litraa, mutta
ei tästä vaan mitään tule, Heikkilä tuskaili.
PUHTAIDEN MAKUJEN ja
luonnonmukaisten maltaiden nimeen vannova ja etenkin brittityylin kanssa
meritoitunut Lempäälästä tuleva Nordic
Brewery esitteli festivaalilla ensimmäiset hapanoluensa.
Kiinnostavaa, mutta päädyin silti aluksi Brut IPAan, muotityyliin,
jonka vain ani harva oluentekijä taitaa hyvin.
– Olen itse maistanut paljon pahempia mutta myös parempia
brut ipoja.
Yhtä kaikki, oluessa on miellyttävän öljyinen suutuntuma,
kevyt runko ja aromikkaan kuiva maku.
Sitten ne happamat. Samaan pohjaan tehdyt Citrus ja
Raspberry Sourit ovat kesäisiä ja virheettömiä hapanoluita, joiden maustamiseen
käytetyt sitruunat ja tuoreet vadelmat toistuvat puhtaan raikkaina tuoksusta
jälkimakuun. Hyviä oluita kumpainenkin, mutta hieman rotevampi kuivahumalointi tekisi
niistä vielä parempia.
Matka jatkui vuonna 2016 perustetun Kaleva Brewing Companyn tiskille. Nimensä mukaisesti panimo
valmistaa olutta Kalevan kaupunginosassa kivenheiton päässä Tampereen keskustasta.
Julki tuotuna tavoitteena on saada oluiden laatu samalle tasolle Suomen ja
maailman huippupanimoiden kanssa.
Olutmestari Juha
Sorsan filosofiana on tehdä raikkaita ja juotavia arkioluita. Panimon kaikkien
perustajien, joita Sorsan lisäksi ovat Juha
Kannisto ja Mika Koro, taustat
ovat tiukasti baaritiskin takana.
– Käymme edelleen töissä olutravintoloissa, joten
tamperelaisten juomamaku on meillä hyvin hanskassa. Siksi oluen juotavuus on meille
keskeinen arvo, Juha Sorsa kertoi.
Uusin paikallinen tuttavuus festivaalilla oli Narvan Kyläpanimo, jonka kotipaikka ei
suinkaan sijaitse Viron itärajalla vaan Vesilahden Narvan kylässä, noin 40
kilometriä Tampereelta etelään. Kotiolutpohjalta ponnistava panimo on tuonut
uutta vipinää ja innostusta 4 400 asukkaan Vesilahden kuntaan.
Narvan Panimon oluista etenkin belgityylinen
appelsiininkuorella maustettu vehnäolut Narvan Lento oli miellyttävän kevyt ja
hedelmäinen kesäolut.
Edellä mainittujen lisäksi Tampereen SOPP-tapahtumassa oli tamperelaisista mukana Pyynikin Käsityöläispanimo, jonka tarjonta on minua harvemmin säväyttänyt. Tällä kertaa annoin mahdollisuuden panimoväen suosittelemalle Ruislagerille, mutta valitettavasti oluessa oli isoja ongelmia sekä tasapainoisuudessa että teknisessä laadussa. Tuntuvat olevan Pyynikin helmasyntejä molemmat.
SEURAAVAN KERRAN SOPP rantautuu Kuopioon kesäkuun alussa. Heinäkuussa festivaali järjestetään Lahdessa ja Helsingissä, elokuussa on Turun ja Oulun vuoro.
Mallaskosken Panimon ja Helsinki Distilling Companyn höyrytislattu humalaviina tuo markkinoille uuden viinakategorian. Mutta onko ikoninen Koskenkorva mahdollista haastaa omalla kotikentällään?
The Spirit of Mallaskoski sai alkunsa Mallaskosken Panimon panimomestarin Jyri Ojaluomanja Helsinki Distilling Companyn tislaajamestarin Mikko Mykkäsen yhteistyönä toukokuussa 2018. Tarkoituksena oli kehittää kirkas ja sokeriton väkevä viina, jossa maistuvat humalan aromit ja joka sopii pohjalaiseen luonteeseen kuin puukko rintaan.
Vajaan vuoden kestänyt prosessi tuli päätökseen tammikuun lopulla, kun uusi viina esiteltiin ensin lehdistölle ja vähän myöhemmin Lakeuden Panimojuhlilla isommalle joukolle kuluttajia.
Ensi kokemuksen perusteella The Spirit of Mallaskoski on maailmanluokan viina, joka sopii nautittavaksi yhtä lailla kylmänä ja lämpimänä kuin myös juomasekoituksina.
Mallaskosken panimomestari Jyri Ojaluoma ja Helsinki Distilling Companyn tislaajamestari Mikko Mykkänen.
Humalan haastavuus karsii tislausintoa
Tekijöidensä mukaan The Spirit of Mallaskoski on ensimmäinen Suomessa valmistettu kaupallinen humalaviina. Maailman mittakaavassakin ollaan, jos ei ihan piikkipaikalla, niin kärkijoukoissa ainakin.
Saksassa tiedetään tehdyn erilaisia oluttisleitä ja bierschnappsejajo maailman sivu, mutta varsinaiset humalatisleet ovat erittäin harvinaisia.
Mikko Mykkänen kertoo joskus nähneensä Destille Berlin -messuilla tisleitä, joihin on uutettu mausteeksi humalaa, mutta tislaamalla valmistettua humalaviinaa mies ei muista aiemmin kohdanneensa.
”Tislauspuolella humalaa on pelätty jonkin verran, koska vaarana on, että lopputulos on joko liian kirpeä tai saunavihtamainen. Siitä syystä valitsimme menetelmäksi höyryinfuusion, eli humalia ei ole keitetty pohjatisleen kanssa, vaan ne on altistettu ainoastaan alkoholihöyrylle”, hän sanoo.
Tarkkana pitää olla myös humalalajikkeiden valinnassa, jotta ne toimisivat tislauksessa toivotulla tavalla. Tavoitteenahan oli viina, jossa on runsaasti humalan tuomaa aromikkuutta, mutta vain vähän tai ei ollenkaan humalakukinnolle tyypillistä katkeruutta. Eri kokeilujen jälkeen lajikkeiksi valikoituivat amerikkalaiset Amarillo, Cascade ja Mosaic.
”Koska humala on niin haastava raaka-aine, jouduimme miettimään tisleen leikkauspistettä erityisen tarkkaan”, Mykkänen painottaa.
Lopullisen tuotteen alkoholiprosentiksi valikoitui lopulta neljästä eri vaihtoehdosta 38 tilavuusprosenttia eli täsmälleen sama kuin Koskenkorvalla. Sattumaako? Tuskinpa vain.
Snapsina ja juomasekoituksiin
Lanseeraustilaisuudessa saimme The Spirit of Mallaskoskea laseihimme sekä jääkaappikylmänä että huoneenlämpöisenä. Molemmat toimivat varsin hyvin.
Tuote on snapsilasissa täysin kirkas. Humala tulee esiin tuoksussa, jota sävyttävät pehmeät sitrusaromit verigreipin johdolla. Juoman lämmetessä myös aromikkuus kasvaa, luonnollisesti. Maku on miellyttävän pehmeä ja suunmyötäinen lämpötilasta riippumatta. Humalan katkeruutta ei juurikaan havaitse, eikä viina iske päin kasvoja, vaikka alkoholiprosentin huomioon ottaen niin voisi olettaa.
Juomasekoituksina tarjolla oli sour- ja mojitotyyppiset cocktailit, joiden reseptiikasta ja tarjoilusta vastasi baarimestari Markus Sillanpää.
Molemmissa sekoituksissa viina pääsi oikeuksiinsa, humalan aromit tuntuivat heti tuoksussa ja säilyivät hyvin loppuun asti.
Sillanpään mukaan humalaviinaa voi käyttää juomasekoituksissa yleisesti vodkan tai ginin asemesta. Erikseen mies mainitsi sourit, mulet ja martinit, joihin humala tuo uudenlaista särmää.
Klassisissa juomasekoituksissa ginin tai vodkan korvaaminen humalaviinalla antaa cocktaileihin uudenlaista särmää.
Koskenkorvaa haastamaan
Mallaskoskesta on sanottava, että pohjalainen uho on kohdillaan, kun lähdetään rinta rottingilla naapuripitäjän ikonisen Koskenkorvan Viinan tontille. Haaste on lyöty pöytään.
Tottahan kyseessä ovat täysin eri tuotteet, volyymit ja kilpailuasetelmat – mutta samoista asiakkaista taistellaan tosissaan.
Jyri Ojaluoma myöntää, että kyseessä on eräänlainen kädenojennus Koskenkorvalle. Onko käsi sitten avoin vai puristettu nyrkiksi, se on makuasia.
Joka tapauksessa vastakkainasettelu on herkullista, varsinkin Pohjanmaalla, jossa tunnetusti pelataan avoimin kortein ja ollaan ylpeitä omista juurista. Aika usein tuliset pohjalaiset ovat kuitenkin pienemmän puolella.
Nyt syttyneessä viinataistelussa on vastakkain kaksi itsevarmaa ja puhdasta viinaa, Mallaskosken Daavid ja Koskenkorvan Goljat, käsityötisle vastaan teollinen tuotanto.
Niin paljon kuin perinteistä Kossua arvostankin, olutmiehenä sydämeni kääntyy kuitenkin baaritiskillä humalan puoleen. Oma vissyni valuu lasiin mieluummin The Spirit of Mallaskosken siivittämänä, ainakin Seinäjoella.
Raskaasti tappiollinen Pyynikin Käsityöläispanimo käy sijoittajien kukkarolle valheellisin tiedoin.
Pyynikin Käsityöläispanimon tuloslaskelmasta näkyy, että sen toiminta on raskaasti tappiollista. Kahden viimeisimmän tilikauden aikana takkiin on tullut 850 000 euroa, ja kaiken kaikkiaan liiketoiminnan tulos ennen 2018 tilinpäätöstä on 1,37 miljoonaa euroa miinuksella.
Siispä nyt on päätetty käydä sijoittajan kukkarolle lähes keinolla millä hyvänsä.
Tappiollista liiketoimintaa on yritetty kääntää voitolliseksi uskottelemalla, että kansainvälisistä kilpailuista saadut palkinnot nostavat tamperelaispanimon menestyksen aallonharjalle. Tunnuslukujen valossa näin ei ole käynyt.
Koska omat rahkeet eivät näy riittävän, pyritään nyt keräämään markkinoilta 1,26 miljoonaa euroa lisää pääomaa ”kiihdyttämään Pyynikin huikeaa kasvuvauhtia”.
Sillä tuskin tarkoitetaan liiketappion kasvuvauhtia, joka jo viime tilikaudella oli huikeat 52,38 prosenttia.
Kultamitalien harha
Pyynikki on jo usean vuoden ajan osallistunut ahkerasti Word BeerAwards -kilpailuun, jossa se on myös menestynyt. Sarjavoittajia löytyy kolmelta vuodelta: Ruby Jazz Ale (2016), Mosaic Lager (2017) ja Stout (2018). Samaan aikaan panimon menestys kotimaisissa olutkilpailuissa (HBF ja SPO) on jäänyt vaatimattomaksi.
WBA-kilpailuun osallistuminen on tietysti täysin laskelmoitu markkinointiveto. Itse asiassa monet olutalan ammattilaiset eivät juurikaan arvosta World Beer Awardsia, ja itse kuulun tähän samaan joukkoon.
Mikäli World Beer Awardsiin on uskominen, maailman paras lambic tehdään Kanadassa, dortmunder Japanissa, helles Kolumbiassa, vaalea tsekkilager Saksassa, kölsch Irlannissa, jenkkityylinen IPA Puolassa ja englantilaistyylinen pale ale Brasiliassa.
Uskokoon ken tahtoo.
Sen lisäksi, että World Beer Awards palkitsee oluita kymmenissä eri kategorioissa, myös etiketeille, pullodesignille ja monipakkauksille on omat kilpasarjansa.
Eri sarjoista myönnettävien palkintojen nimi on World’s Best eli Maailman Paras. Puhdasta sanahelinää, siinä kaikki.
Eräs Suomen Paras Olut -gaalassa palkittu oluentekijä kiteyttikin Pyynikin WBA-menestyksen seuraavasti:
– Nämä palkintoautomaattikilpailut ovat tietysti yksi tapa markkinoida tuotetta. Meidän tyyliimme se ei kuitenkaan sovi.
Olen jo aikaisemmin kirjoittanut varsin kriittisesti olutkilpailuista sekä Shaker-lehdessä että omassa blogissani. Kirjoitus, jossa peräänkuulutan kilpailuista raportoivien journalistien vastuuta, löytyy täältä.
Bluffi paljastuu
Pyynikin Käsityöläispanimon olutmestari Tuomas Pere on kovasanaisesti puolustanut World Beer Awards -kilpailua ja siihen osallistumista esimerkiksi Olutliiton facebook-sivulla. Hänen mielestään kilpailu on mitä uskottavin, aidoin ja ammattitaitoisesti järjestetty.
Mutta.
Osakeantiesite paljastaa karun totuuden. Yhtäkkiä sarjavoittajia ylistetään maailmanmestareina ja kehutaan, kuinka maailmanmestaruuksien siivittämänä vaikkapa Mosaic Lagerista on tullut tuotannon vakaa kivijalka.
Pyynikin Käsityöläispanimo pyrkii viestintää kaunistelemalla ja määritelmiä venyttämällä saamaan asiakkaista ja olutharrastajista sijoittajia. Toisin sanoen oluenystävien hyväuskoisuutta ja hyväntahtoisuutta käytetään härskisti hyväksi.
Pyynikin Käsityöläispanimo menee jopa niin pitkälle, että sanoo sen suoraan: ”Oluemme ovat voittaneet vuosittain useita kansainvälisiä palkintoja. Siksi ne ovat houkuttelevia tuotteita niin kuluttajille kuin sijoittajille.”
Eivät muuten ole!
Maailmanmestaruudet ovat harhaa, ja tuotteet kärsivät ainakin omien kokemusteni mukaan toistuvista laatuongelmista.
Otetaan esimerkiksi Mosaic Lager, jota olen ostanut kolmesti. Ensimmäisellä kerralla olut oli lähes hapotonta litkua ja päätyi välittömästi viemäriin. Toisella kertaa juotavuus oli kohdillaan, mutta jälleen kolmannella yrittämällä tuote oli kontaminoitunut.
Otanta on kieltämättä pieni, mutta sillä ei ole väliä, koska tottahan kaikkien oluiden pitäisi olla keittoerään katsomatta luvattua kultamitalilaatua, eikö niin Tuomas Pere?
Kun kaksi kolmesta oluesta on osoittautuu juomakelvottomiksi, ainakin minä äänestän jaloillani, samoin tekee moni muukin. Se on luettavissa tuloslaskelman alimmalla rivillä.
Pyynikin kunniaksi silti sanottakoon, että osakeantiesitteessä on ainakin yksi kohta, jonka raaka rehellisyys ansaitsee kiitoksen. Se menee näin: ”Osakeannista saatavat varat tullaan käyttämään tuotantokapasiteetin lisäämiseen, tasalaatuisuuden ja tehokkuuden parantamiseen.”
Tasalaatuisuudessa todellakin on parantamisen aihetta. Tuntuu vaan erikoiselta, ettei se onnistu ilman, että käydään käsi ojossa sijoittajan kukkarolle.
Huuto kuuluu, vastaako metsä?
Jokin aika sitten laitoin osakeantiesitteen vääristelystä postauksen Olutliiton facebook-sivuille, josta se nopeasti poistettiin ihan hyvästä syystä. Olin laittanut mukaan osakeantisivulle johtavan linkin, ja se ei ole ryhmän sääntöjen mukaan sallittua.
Kuitenkin hetimiten julkaisuni jälkeen eräs pitkän linjan pienpanimoammattilainen lähestyi minua yksityisviestillä.
– Olet kyllä asiallinen jäbä, kun jaksat tuoda esiin tuon Pyynikin kusetuksen. Kukaan muu ei näköjään uskalla. Minua ei mikään muu vituta niin paljon kuin paskan puhuminen asiakkaille.
Voisiko sen enää ytimekkäämmin sanoa? Kuka tuo leivän panimoyrittäjän pöytään ellei maksava asiakas?
Lopuksi haluan esittää kaksi kysymystä Tuomas Perelle. Mikäli hän on halukas vastaamaan niihin blogini kommenttikentässä, lupaan julkaista vastauksen sellaisenaan siitä mitään muuttamatta.
Tuomas Pere, kuinka te kehtaatte kusettaa potentiaalisia sijoittajia osakeantiesitteessänne harhaanjohtavilla ja valheellisilla väitteillä oluidenne voittamista maailmanmestaruuksista?
Mitkä ovat yrityksenne arvot ja visiot käytännön tasolla, kun markkinoinnillinen vilunkipeli pitää aloittaa jo osakeantiesitteestä?
Kiinan eteläisimmässä kärjessä sijaitseva Hainan on Kiinan suurin trooppinen saari, joka houkuttelee matkailijoita upeilla rannoillaan, miellyttävällä ilmastollaan ja lomanviettomahdollisuuksillaan. Suomalaiset matkailijat ovat päässeet Hainaniin viisumivapaasti tämän vuoden toukokuusta lähtien.
Hainanin saaren matkailun kehittäminen nousi Kiinan kansalliseen strategiaan vuonna 2009. Alle kymmenessä vuodessa Hainanista on kehittynyt merkittävä matkailukohde niin kotimaisille kuin ulkomaisille matkailijoille.
Hainanissa yhdistyvät kiinalaiset perinteet ja modernit lomanviettomahdollisuudet. Saari on sekä kiinalaisten että kansainvälisten turistien suosiossa.
MONIPUOLISET MAHDOLLISUUDET. Panostukset Hainanin saaren kehittämiseksi jatkuvat. Huhtikuussa Hainanille myönnettiin kansallinen tuki, jonka avulla Hainanista kehitetään vapaakaupan pilottialue Kiinassa. Yhdeksi kärkihankkeeksi nostettiin Kiinan vapaakauppasatamien perustaminen Hainaniin, mikä on merkittävää myös saaren matkailun ja erityisesti risteilymatkailun kehittämisen kannalta.
Trooppisen Hainanin matkailutarjonta on jo tällä hetkellä monipuolinen ja kansainvälisesti arvioiden jopa ainutlaatuinen. Hainan kehittää aktiivisesti tarjontaansa monilla eri matkailun osa-alueilla kuten terveys ja hyvinvointi, meri, kulttuuri ja urheilu, maaseutu- ja kokousmatkailu, ekologinen metsämatkailu sekä korkean teknologian matkailu.
Saarella on muun muassa 73 golfkenttää, kansainvälinen lääketieteellisen matkailun pilottialue ja avaruusmatkailukeskus. Hainan on myös ylellinen häämatkakohde.
Valkohiekkaisia rantoja riittää silmän kantamattomiin. Ne tarjoavat erilaisia aktiviteetteja varjoliidosta sukellusveneretkiin.
ARJEN YLÄPUOLELLE. Suomalaiset voivat matkustaa Hainaniin esimerkiksi Lontoon tai Hong Kongin kautta. Lentomatka Hong Kongista Hainaniin kestää noin tunnin. Tietyin ehdoin matkaan ei tarvita edes viisumia.
– Enimmillään 30 vuorokautta kestävän matkan voi tehdä ilman viisumia, mikäli rekisteröityy jonkun Hainanissa toimivan matkatoimiston kautta , kertoo Hainanin matkailukomitean johtaja Sun Ying.
– Pyrimme kehittämään matkailuinfrastruktuuriamme siten, että se palvelee entistäkin paremmin myös kaikkein vaativimpia kansainvälisiä matkailijoita, Sun kertoo.
Kaiken kaikkiaan Hainanissa operoi tällä hetkellä 61 hotelliketjua, joilla on 157 vähintään neljän tähden hotellia.Tunnetuimmat matkailukohteet Hainanilla ovat Sanya Bay, Sanyan Yalong Bay, Haitang Bay, Shimei Bay, Bo’ao Bay, Moon Bay ja Haikou Bay.
Hainanissa on runsaasti kansainvälisten ketjujen huippohotelleja ja lomakeitaita.
MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA. Saaren lukuisat kohteet tarjoavat mahdollisuuden tutustua villiin luontoon ja mystisiin sademetsiin monin eri tavoin. Tiheän metsän keskellä matkailija voi yöpyä esimerkiksi puihin rakennetuissa majoissa. Joissain kohteissa sademetsien siimekseen on rakennettu jopa leirintäalueita, joihin pääsee ajamaan matkailuautolla.
Sademetsien vastapainona Hainanissa pääsee kokemaan runsain määrin myös merellesiä aktiviteetteja kuten sukellusretkiä, purjehdusta, varjoliitoa ja surfausta. Tai miksipä et tutustuisi meren elämään ikkunoin varustetusta sukellusveneestä käsin?
Jälleen uuden näkökulman saaren rikkaaseen luontoon saat lintuperspektiivistä. Eri yritykset järjestävät sekä kuumailmapallo-, helikopteri- ja vesitasolennätyksiä Hainanin yllä.
– Vaikka Hainan on kiinalaisten keskuudessa suosituin lomakohde, se ei kuulu ainoastaan Kiinalle vaan koko maailmalle, tiivistää matkailukomitean johtaja Sun Ying.
FAKTAA
Kaikista Kiinan maakunnista Hainanilla on vähiten maapinta-alaa mutta eniten merta, peräti 2,2 milj. km².
45 golfkeskusta ja 74 kenttää
Saaren ympäri kiertävä suurnipeusjuna
Maailman suurin verovapaa ostoskeskus
Erilaisia alkoholikilpailuja alkaa olla jo sellainen määrä, ettei edes alkoholialaa läheltä seuraavat ammattilaiset tahdo pysyä niiden perässä. Vielä vähemmän kuluttajalla on mahdollisuuksia päästä selville siitä, mitä milloinkin palkitaan ja millä perusteilla. Juuri siksi journalismin vastuu kasvaa entisestään.
TORNION PANIMON Original Lapland Lagerin viime toukokuussa saama Monde Selection -laatupalkinto on hyvä esimerkki siitä, että edes alkoholijuomista kirjoittavat toimittajat eivät aina jaksa tehdä kotiläksyjään. Uutinen kultamitalista meni sellaisenaan läpi muun muassa Ylen uutisissa, useissa päivälehdissä ja jopa alkoholialan erikoislehdissä kuten Shakerissa ja Olutpostissa (omia työnantajiani molemmat) sekä Viisi Tähteä -verkkomediassa.
Todellisuudessa Monde Selection ei ole kilpailu laisinkaan vaan eräänlainen laadunvalvontajärjestelmä, joka arvioi tuotteet ja palkitsee niitä neliportaisella asteikolla: Bronze, Silver, Gold ja Grand Gold, josta siis Original Lager saavutti toiseksi ylimmän tason. Tästä voidaan päätellä, että olut oli testitilanteessa mikrobiologisesti kunnossa ja hyvä tyylinsä edustaja, mutta sen pidemmälle vieviin johtopäätöksiin ei ole syytä mennä.
Kuitenkin Monde Selection -tunnustuksesta uutisoitiin täysin kritiikittömästi miltei kuin kyseessä olisi ollut 54 vuotta odotettu ja kauan kaivattu olympialaisten kultamitali. Rivien välistä annettiin ymmärtää, että kyse oli jostain todella suuresta ja että nyt pantiin Suomi kertaheitolla maailmankartalle.
Anteeksi, tarkoitan tietenkin takaisin maailmankartalle, koska olihan alkuperäinen Lapin Kulta ”voittanut” saman ”kultamitalin” jo kerran eli vuonna 1964.
MONIA MUITAKIN esimerkkejä löytyy, kuten vaikkapa viime syksynä järjestetty Vodka Masters -kilpailu, jossa Koskenkorva ja Gustav -vodkat kahmivat mitaleja – ja mediaa taas vietiin kuin pässiä narussa.
Sama toistuu vuosittain syys-lokakuun vaihteessa, seuratkaapa vaan lehtiä.
Ja ikävä kyllä, miltei jokaiselta kirjoittajalta unohtuu jutun yhteydessä mainita, että käytännössä jokainen kilpailuun ilmoittautunut tuote saa palkinnoksi jonkinlaisen mitalin.
Toinen paljon palstatilaa saanut esimerkki on World Spirit Awards -kilpailu viime maaliskuussa, jonka jälkeen uutisoitiin laajasti, että Nordic Premium Beveragesin Arctic Blue Gin on valittu maailman parhaaksi giniksi. Etenkin Iltalehdellä mopo lähti totaalisesti käsistä, kun se otsikoi suomalaisen ginin voittaneen maailmanmestaruuskisoissa tuplakultaa.
Niinhän asia ei tietenkään ollut, eikä millään kilpailulla ole MM-arvoa huolimatta siitä, kuinka ylevästi järjestäjät kilpailujansa nimeävätkään.
Täysin toisenlaisen kuvan tästäkin, sinänsä hyvän tisleen, menestystarinasta saa, kun avataan koko palkintokaappi.
World Spirit Awards 2018 -kilpailussa oli mukana kaikkiaan 485 tuotetta, joille jaettiin yhteensä 508 mitalia. Vain viisi mukaan ilmoitettua tuotetta jäi palkintosijojen ulkopuolelle ja vähintään hopeamitaliin ylsi 472 tislettä. Mitaleiden lisäksi eri tislaamoille jaettiin vielä 33 muuta prenikkaa.
KUN OTIN Arctic Blue Ginin tapauksen puheeksi facebook-keskustelussa, tuota pikaa eräs tislaamon edustaja kyseli minulta, eikö ole kuitenkin tärkeintä, että kotimaisten juomien hyvästä kilpailumenestyksestä kerrotaan.
Ei, ei se ole tärkeintä ainakaan journalismin kannalta. Piste.
Peräänkuulutan siis kaikkia alkoholijuomista kirjoittavia kollegoitani tuntemaan vastuunsa lukijoitaan kohtaan ennen kuin asetutaan lehdistötiedotteiden vietäviksi. Muistakaa, että mitään oluiden tai vodkien maailmanmestaruuskilpailuja, olympialaisia saati Oscareita ei ole, vaikka mainosmiehet kuiskuttelisivat mitä ikinä.
Sitäpaitsi tiedotteiden kyseenalaistamisen ja terveen lähdekritiikin luulisi olevan meille journalisteille ihan jokapäiväistä peruskauraa.
Helsingin Rautatientorilla järjestetty ensimmäinen olut- ja musiikkifestivaali Kippis oli myötähäpeän tuskaa.
MUISTAAKSENI kuulinnoin puolitoista vuotta sitten ensimmäisen kerran, että OlutExpon primus motor Mikki Nyman suunnittelee uutta kesäfestivaalia Helsinkiin. Kummeksuin ajatusta, sillä Rautatientorille oli tiedossa kolme muutakin ueamman päivän mittaista oluttapahtumaa: Suuret Oluet – Pienet Panimot (SOPP), Craft Beer Helsinki sekä Syystober ja Herkkujen Suomi.
Odotukset olivat kuitenkin korkealla, kiitos hyvin onnistuneiden OlutExpo-tapahtumien. Ehkäpä uusi ulkoilmafestivaali sittenkin löytäisi tiensä olutkansan sydämiin?
Vaan eipä löytänyt. Tuloksena oli yleisökato ja täydellinen mahalasku.
Näkymä esiintymislavalta klo 20:33. Yleisö ei halua maksaa kalliita sisäänpääsylippuja tyhjälle festivaalialueelle.
MIKSI NÄIN pääsi käymään? Syitä voi hakea markkinoinnista, suunnittelusta ja hinnoittelusta. Kaikissa epäonnistuttiin. Pahasti.
Festivaalin markkinointi oli lyhytjänteistä, kotikutoista ja se keskittyi lähinnä Facebookiin. Viesti tapahtumasta ei tavoittanut olutkansaa, ja jos tavoittikin, ei se saanut aikaan innostunutta pöhinää.
Perinteinen media jätettiin täysin vaille huomiota, eikä tapahtumasta järjestetty edes tiedotustilaisuutta. Virheitä virheiden perään.
Sitten itse tapahtuman rakentaminen. Paikalle oli saatu kolme maahantuojien tarjoilupistettä ja vain yksi kotimainen pienpanimo omalla tiskillään, oululainen Maistila. Tapahtuma-alueen reunaan oli pysäköity neljä katuruoka-autoa.
Näkymä oli surullinen ja suoraan kuin 1980-luvun Neuvosto-Virosta. Iloisuus ja markkinahenkisyys loistivat poissaolollaan. Samoin yleisö.
Yksinään seisovat ruokarekat alueen laidassa olivat surullinen näky.
Yhtälön viimeisteli posketon hinnoittelu. Sisäänpääsy festivaalialueen portilla maksoi törkeät 20 euroa. Se ainakin karkotti tehokkaasti pois satunnaiset ohikulkijat.
Entä sitten ne harvat pääsylipun lunastaneet, mitä he saivat vastineeksi ylihintaisista lipuistaan?
Vastaus on tyly. He saivat ostaa ylihintaista (20–27 €/l) olutta ja kuunnella parhaat päivänsä nähneiden artistien keikkoja.
Leo Friman ja Tommi Läntinen ehkä viihdyttävät ruotsinlaivojen pubilaulajina, mutta festivaalin ensimmäisen päivän pääesiintyjinä heidän parasta ennen -päiväyksensä on mennyt umpeen vähintään 20 vuotta sitten.
Tarjoilutiskeillä oli hiljaista, koska oluiden hinnoittelussa mentiin metsään. Pienet annoskoot eivät hämää tiedostavaa olutkansaa.
KAIKEN KAIKKIAAN ensimmäinen Kippis Festivaali oli myötähäpeän tuskaa, tapahtuma vailla sielua ja identiteettiä.
Helsingin jälkeen festivaali jalkautuu vielä Turkuun (29.–30.6.) ja Tampereelle (17.–18.8.).
Kovin paljon hyvää en uskalla näiltäkään viikonlopuilta odottaa, vaikka Helsingin mahalaskusta olisikin jotain otettu opiksi. Mieleen nousee ajatus edesmenneeltä musiikkikriitikolta.
”Tokkopa se paska pöyhimällä paranee.”
Parannettavaa jäi paljon. Ihmeitä pitää tehdä, jotta nämä pöydät täyttyisivät iloisesta juhlakansasta.
Tämän vuoden jouluviinien lahjapakkauksissa on talvista tunnelmaa, tähtisumua, mustaa eleganssia ja klassista tyylikkyyttä sekä rumuuden hauskuutta.
Monet tutut klassikot kuten MUMM Gordon Rouge Brut, Wolfberger Crémant D’Alsace Brut ja Laroche Petite Chablis, vain muutamia mainitakseni, on puettu joulun kunniaksi uusiin kääreisiin. Kuusen alla nämä värimaailmaltaan ja ulkoasultaan juhlavat pakkaukset korostavat entisestään vuoden tärkeimmän juhlapäivän arvokkuutta.
Toisesta ääripäästä löytyvät kylmät talvimaisemat ja leikkisät joulukuosit. Rohkeimmat kausiöverit iskee pöytään rumista villapaidoista innoituksensa saanut glögimäinen The Ugly Glühwein.
SAMPPANJA kruunaa juhlan kuin juhlan, se toimii varpajaisista hautajaisiin ja kalenteripyhät siinä välissä. MUMM Gordon Rouge Brut (39,98 €) on kuluttajalle helposti lähestyttävä perussamppanja; tasapainoinen ja raikkaan hedelmäinen. Porche Design Studion kanssa suunniteltu kiiltävän hopeinen lahjapakkaus hurmaa linjakkuudellaan ja jouluisella värimaailmallaan.
Toinen mainio vaihtoehto laadukkaaksi kuohuviinilahjaksi on Wolfberger Crémant D’Alsace Brut (14,38 €). Kuiva, hedelmäinen ja raikkaan hapokas juoma, jonka hinta-laatusuhde hakee vertaistaan. Lahjapakkauksessa trendikäästä musta-kultayhdistelmästä rakentuu viinipullo, josta kuplat nousevat tähtinä taivaalle.
VALKOVIINEISTÄ Laroche Petit Chablis (18,98 €) sopii mainiosti jouluaterian aperitiiviksi tai kalaruokien seuraan. Myös tässä lahjapakkauksessa toistuu vuoden trendikkäin mustan ja kullan yhdistelmä, joka jatkuu lisäksi ikkunan kautta pullon etiketissä.
Chablis-alueen Kimmeridge-maaperä tuottaa maailman hienointa valkoviiniä. Laroche-viinitalo on perustettu Chablis’n kylän sydämessä sijaitsevan l’Opédiencerie-nimisen luostarin paikalle, jonka munkit valmistivat viiniä jo 1100 vuotta sitten. Vuonna 2014 Domain Laroche palkittiin IWSC-kilpailussa parhaana ranskalaisena viinintuottajana.
Laroche Petit Chablis on maultaan kuiva ja raikas, kukkainen ja sopivan hapokas. Siinä on aistittavissa limettiä, viheromenaa, yrttisyyttä sekä mineraalisuutta.
PUNAVIINEISSÄ on valinnanvaraa sekä rypäleissä että lahjapakkauksissa. Erinomainen valinta hyvän viinin ystävälle on esimerkiksi viileän ilmaston chileläinen Leyda Single Vineyard Las Brisas Pinot Noir (14,90 €), joka sai täydet viisi tähteä Viinistä viiniin -kirjassa. Viini on käynyt terästankeissa, minkä jälkeen sitä on kypsytetty vielä 10 kuukautta ranskalaisessa tammessa.
Lahjapakkauksessa pullosta muodostuu tähdin, lumihiutalein ja palloin korosteltu joulukuusi, minkä kätköissä keskitäyteläinen ja kypsän marjaisa viini odottaa pääsyään joulupöytään.
QP Organic (15,49 €) on täyteläinen ja tumman marjaisa Tempranillo-rypäleestä valmistettu moderni Rioja-luomuviini. Tumma ja mehevä marjaisuus kestää tuoksusta pitkään jälkimakuun. Viini on upea kumppani täyteläisille liharuoille tai robusteille pataruoille. Musta-kultaisessa lahjapakkauksessa on tähtiä, joulupalloja ja lentäviä poroja. Merry Christmas -teksti korostaa viinin joululahjapotentiaalia.
Viña San Pedron viinitalon perustamisvuotta ja yli 150-vuotista historiaa kunnioittavan 1865 Single Vineyard -sarjan Cabernet Sauvignon (16,88 €) tulee aurinkoisesta Maipon laaksosta. Täyteläisessä ja runsaan hedelmäisessä viinissä on silkkiset tanniinit, ja sitä voi suositella esimerkiksi juhlapöydän riistalle ja pitkään kypsyneille juustoille.
Tämä Decanter-lehdessäkin ”Highly recommended” -maininnan saanut viini on pakattu arvonsa mukaisesti näyttävään laatikkoon, jota koristaa juhlava punainen nauha.
Riojalainen Barón de Ley Reserva (16,98 €) on niin ikään saanut ansaittua huomiota Decanter-lehdeltä, joka valitsi sen parhaaksi riojalaiseksi vuonna 2015. Syvän rubiininpunainen, keskitäyteläinen ja runsas viini on valmistettu valikoiduista vuonna 1985 istutetuista Mendavian tarhan Tempranillo-rypäleistä ja sen on annettu kypsyä amerikkalaisissa tammitynnyreissä 20 kuukauden ajan sekä vielä pulloissa kaksi vuotta ennen myyntiä.
Lahjapakkaus on kuin viini itse: moderni ja samalla perinteitä kunnioittava. Lahjalaatikon kyljessä pohjoinen talvimaisema loistaa kirkkaan tähtitaivaan alla.
MAKEA JA GLÖGIMÄINEN The Ugly Glühwein (10,98 €) on tarttunut viime vuosina räjähdysmäisesti yleistyneeseen ruma villapaita -ilmiöön. Kuusen alla pullo kaikessa rumuudessaan vangitsee katseen ja herättää varmasti keskustelua.
The Ugly Glühwein istuu jouluun kuin mummo lumihankeen, se on mitä virkistävin vaihtoehto perinteiselle glögijuomalle ja erinomainen osoitus siitä, että rumassakin pullossa voi olla hyvä viini.