ALKOHOLIKILPAILUT JA JOURNALISMIN VASTUU

Erilaisia alkoholikilpailuja alkaa olla jo sellainen määrä, ettei edes alkoholialaa läheltä seuraavat ammattilaiset tahdo pysyä niiden perässä. Vielä vähemmän kuluttajalla on mahdollisuuksia päästä selville siitä, mitä milloinkin palkitaan ja millä perusteilla. Juuri siksi journalismin vastuu kasvaa entisestään.

TORNION PANIMON Original Lapland Lagerin viime toukokuussa saama Monde Selection -laatupalkinto on hyvä esimerkki siitä, että edes alkoholijuomista kirjoittavat toimittajat eivät aina jaksa tehdä kotiläksyjään. Uutinen kultamitalista meni sellaisenaan läpi muun muassa Ylen uutisissa, useissa päivälehdissä ja jopa alkoholialan erikoislehdissä kuten Shakerissa ja Olutpostissa (omia työnantajiani molemmat) sekä Viisi Tähteä -verkkomediassa.

Todellisuudessa Monde Selection ei ole kilpailu laisinkaan vaan eräänlainen laadunvalvontajärjestelmä, joka arvioi tuotteet ja palkitsee niitä neliportaisella asteikolla: Bronze, Silver, Gold ja Grand Gold, josta siis Original Lager saavutti toiseksi ylimmän tason. Tästä voidaan päätellä, että olut oli testitilanteessa mikrobiologisesti kunnossa ja hyvä tyylinsä edustaja, mutta sen pidemmälle vieviin johtopäätöksiin ei ole syytä mennä.

Kuitenkin Monde Selection -tunnustuksesta uutisoitiin täysin kritiikittömästi miltei kuin kyseessä olisi ollut 54 vuotta odotettu ja kauan kaivattu olympialaisten kultamitali. Rivien välistä annettiin ymmärtää, että kyse oli jostain todella suuresta ja että nyt pantiin Suomi kertaheitolla maailmankartalle.

Anteeksi, tarkoitan tietenkin takaisin maailmankartalle, koska olihan alkuperäinen Lapin Kulta ”voittanut” saman ”kultamitalin” jo kerran eli vuonna 1964.

MONIA MUITAKIN esimerkkejä löytyy, kuten vaikkapa viime syksynä järjestetty Vodka Masters -kilpailu, jossa Koskenkorva ja Gustav -vodkat kahmivat mitaleja – ja mediaa taas vietiin kuin pässiä narussa.

Sama toistuu vuosittain syys-lokakuun vaihteessa, seuratkaapa vaan lehtiä.

Ja ikävä kyllä, miltei jokaiselta kirjoittajalta unohtuu jutun yhteydessä mainita, että käytännössä jokainen kilpailuun ilmoittautunut tuote saa palkinnoksi jonkinlaisen mitalin.

Toinen paljon palstatilaa saanut esimerkki on World Spirit Awards -kilpailu viime maaliskuussa, jonka jälkeen uutisoitiin laajasti, että Nordic Premium Beveragesin Arctic Blue Gin on valittu maailman parhaaksi giniksi. Etenkin Iltalehdellä mopo lähti totaalisesti käsistä, kun se otsikoi suomalaisen ginin voittaneen maailmanmestaruuskisoissa tuplakultaa.

Niinhän asia ei tietenkään ollut, eikä millään kilpailulla ole MM-arvoa huolimatta siitä, kuinka ylevästi järjestäjät kilpailujansa nimeävätkään.

Täysin toisenlaisen kuvan tästäkin, sinänsä hyvän tisleen, menestystarinasta saa, kun avataan koko palkintokaappi.

World Spirit Awards 2018 -kilpailussa oli mukana kaikkiaan 485 tuotetta, joille jaettiin yhteensä 508 mitalia. Vain viisi mukaan ilmoitettua tuotetta jäi palkintosijojen ulkopuolelle ja vähintään hopeamitaliin ylsi 472 tislettä. Mitaleiden lisäksi eri tislaamoille jaettiin vielä 33 muuta prenikkaa.

KUN OTIN Arctic Blue Ginin tapauksen puheeksi facebook-keskustelussa, tuota pikaa eräs tislaamon edustaja kyseli minulta, eikö ole kuitenkin tärkeintä, että kotimaisten juomien hyvästä kilpailumenestyksestä kerrotaan.

Ei, ei se ole tärkeintä ainakaan journalismin kannalta. Piste.

Peräänkuulutan siis kaikkia alkoholijuomista kirjoittavia kollegoitani tuntemaan vastuunsa lukijoitaan kohtaan ennen kuin asetutaan lehdistötiedotteiden vietäviksi. Muistakaa, että mitään oluiden tai vodkien maailmanmestaruuskilpailuja, olympialaisia saati Oscareita ei ole, vaikka mainosmiehet kuiskuttelisivat mitä ikinä.

Sitäpaitsi tiedotteiden kyseenalaistamisen ja terveen lähdekritiikin luulisi olevan meille journalisteille ihan jokapäiväistä peruskauraa.

Share This:

KIPPIS FESTIVAALI JA EPÄONNISTUMISEN ANATOMIA

Helsingin Rautatientorilla järjestetty ensimmäinen olut- ja musiikkifestivaali Kippis oli myötähäpeän tuskaa.

MUISTAAKSENI kuulin noin puolitoista vuotta sitten ensimmäisen kerran, että OlutExpon primus motor Mikki Nyman suunnittelee uutta kesäfestivaalia Helsinkiin. Kummeksuin ajatusta, sillä Rautatientorille oli tiedossa kolme muutakin ueamman päivän mittaista oluttapahtumaa: Suuret Oluet – Pienet Panimot (SOPP), Craft Beer Helsinki sekä Syystober ja Herkkujen Suomi.

Odotukset olivat kuitenkin korkealla, kiitos hyvin onnistuneiden OlutExpo-tapahtumien. Ehkäpä uusi ulkoilmafestivaali sittenkin löytäisi tiensä olutkansan sydämiin?

Vaan eipä löytänyt. Tuloksena oli yleisökato ja täydellinen mahalasku.

Näkymä esiintymislavalta klo 20:33. Yleisö ei halua maksaa kalliita sisäänpääsylippuja tyhjälle festivaalialueelle.

MIKSI NÄIN pääsi käymään? Syitä voi hakea markkinoinnista, suunnittelusta ja hinnoittelusta. Kaikissa epäonnistuttiin. Pahasti.

Festivaalin markkinointi oli lyhytjänteistä, kotikutoista ja se keskittyi lähinnä Facebookiin. Viesti tapahtumasta ei tavoittanut olutkansaa, ja jos tavoittikin, ei se saanut aikaan innostunutta pöhinää.

Perinteinen media jätettiin täysin vaille huomiota, eikä tapahtumasta järjestetty edes tiedotustilaisuutta. Virheitä virheiden perään.

Sitten itse tapahtuman rakentaminen. Paikalle oli saatu kolme maahantuojien tarjoilupistettä ja vain yksi kotimainen pienpanimo omalla tiskillään, oululainen Maistila. Tapahtuma-alueen reunaan oli pysäköity neljä katuruoka-autoa.

Näkymä oli surullinen ja suoraan kuin 1980-luvun Neuvosto-Virosta. Iloisuus ja markkinahenkisyys loistivat poissaolollaan. Samoin yleisö.

Yksinään seisovat ruokarekat alueen laidassa olivat surullinen näky.

Yhtälön viimeisteli posketon hinnoittelu. Sisäänpääsy festivaalialueen portilla maksoi törkeät 20 euroa. Se ainakin karkotti tehokkaasti pois satunnaiset ohikulkijat.

Entä sitten ne harvat pääsylipun lunastaneet, mitä he saivat vastineeksi ylihintaisista lipuistaan?

Vastaus on tyly. He saivat ostaa ylihintaista (20–27 €/l) olutta ja kuunnella parhaat päivänsä nähneiden artistien keikkoja.

Leo Friman ja Tommi Läntinen ehkä viihdyttävät ruotsinlaivojen pubilaulajina, mutta festivaalin ensimmäisen päivän pääesiintyjinä heidän parasta ennen -päiväyksensä on mennyt umpeen vähintään 20 vuotta sitten.

Tarjoilutiskeillä oli hiljaista, koska oluiden hinnoittelussa mentiin metsään. Pienet annoskoot eivät hämää tiedostavaa olutkansaa.

KAIKEN KAIKKIAAN ensimmäinen Kippis Festivaali oli myötähäpeän tuskaa, tapahtuma vailla sielua ja identiteettiä.

Helsingin jälkeen festivaali jalkautuu vielä Turkuun (29.–30.6.) ja Tampereelle (17.–18.8.).

Kovin paljon hyvää en uskalla näiltäkään viikonlopuilta odottaa, vaikka Helsingin mahalaskusta olisikin jotain otettu opiksi. Mieleen nousee ajatus edesmenneeltä musiikkikriitikolta.

”Tokkopa se paska pöyhimällä paranee.”

Parannettavaa jäi paljon. Ihmeitä pitää tehdä, jotta nämä pöydät täyttyisivät iloisesta juhlakansasta.

Share This:

OLUTARVIO: LEGATO-KOTIOLUET

ESPOOLAINEN LEGATO Home Brewing nimeää oluensa musiikkitermein. Legato tarkoittaa musiikin esitystapaa, jossa sävelten välissä ei ole taukoa, vaan ne liittyvät saumattomasti yhteen.

Kotipanimon oluenteosta vastaa ystäväni Jaana Hihnala, joka tarjosi minulle maistiaisiksi kaksi eri olutta, panimon keitokset järjestysluvuiltaan 11. ja 12. Lupasin antaa niistä kaunistelemattoman arvioni.

Oluet ehtivät ikääntyä kellarissani kymmenisen kuukautta, mikä osaltaan on vaikuttanut niiden tämänhetkiseen juotavuuteen ja makumaailmaan. Etenkin ensimmäisenä maistamani vehnä-IPA tuntuisi kestävän erinomaisesti pitkääkin säilytystä.

STACCATO WHEAT IPA on 5,2 prosentin vahvuinen IPA, jossa maltaina ovat Pilsner, vehnä ja Care Pale. Tästä vehnämaltaan osuus on noin 40 prosenttia. Katkero- ja aromihumalointiin on käytetty Citraa sekä pääkäymisen jälkeen Cascade-lajiketta tuomaan olueen tuoretta humalan aromia.

Musiikissa staccato on legaton vastakohta; nuottien välissä on aina tauko. Staccato soitetaan lyhyesti ja terävästi. Nimi kuvastaakin osuvasti India Pale Alen puraisua.

CON BRIO PALE ALE puolestaan on tuoreella sitruunaruoholla ja inkiväärillä maustettu pale ale. Maltaina on käytetty Maris Otteria ja Crystalia. Katkerohumaloinnissa lajikkeena on Columbus, aromihumaloinnissa Citra- ja Centennial.

Alkoholipitoisuudeltaan myös tämä olut on 5,2 prosentin vahvuinen.

Con Brio voidaan kääntää suomeksi sanoilla eloisasti, leikkisästi tai nopeasti. Oluen nimessä con brio viittaa kokeellisuuteen ja maustevalintoihin.

STACCATO WHEAT IPA

Legato Home Brewing, Espoo

Wheat IPA, 5,2 %, 0,33 l pullo

Samea ja läpikuultava vaaleankeltaisesta oranssin suuntaan taipuva väri. Valkoinen tiiviskuplainen vaahto laskee nopeasti jääden noin puolen senttimetrin kerrokseksi oluen pinnalle.

Sitruuna, persikka ja appelsiinin kuori nousevat esiin tuoksussa. Suutuntuma on kuiva ja hapokas. Runsaassa makumaailmassa löytyy sitrushedelmien lisäksi mausteisuutta ja hieman kukkaisuutta.

Kaiken kaikkiaan olut on varsin tasapainoinen kokonaisuus, joskin sen voimakas hapokkuus peittää alleen kaikkein hienovaraisimmat nyanssit. Jälkimaku on ruohoinen ja pitkä, todella pitkä, ja humalankatkeroiden tanssi täyttää kitalaen.

Persoonallinen ja raikas olut seurusteluun tai ruokapöytään esimerkiksi paistetun lohen seuraan.

84 p.

 

CON BRIO PALE ALE

Legato Home Brewing, Espoo

Pale Ale, 5,2 %, 0,33 l pullo

Väriltään vaaleankeltainen, läpikuultava ja hieman samea pale ale. Valkoinen, tiiviskuplainen vaahto säilyy pitkään.

Parfyyminen, esanssinen ja appelsiininen inkiväärin dominoima tuoksu ei houkuta, vaan se tuo meileen lähinnä vahvaan tiskiveteen kastetun sokerihattaran.

Suutuntuma on tunkkainen. Pitkään seisonutta käsitiskiainetta, johon on lisätty ruusuvettä. En ole koskaan ollut inkiväärin ystävä, ja kaikkein vähiten se mielestäni sopii oluen maustamiseen. Niin tässäkin tapauksessa. Ilman juurikin inkiväärin ja sitruunaruohon aikaansaamaa Fairy Lemon -efektiä oluessa saattaisi olla potentiaalia.

Jälkimaku ei yllätä eikä petä, siellähän se tiskiaine edelleen istuu tiukassa kuin paskatatti. Aivan lopussa tulee esiin vaahtokarkki, joka lienee tässä oluessa paras ominaisuus.

Käyttötarkoitusta joutuu miettiä kohtuu pitkään. Saattaisi toimia nuorison kesäisten kiljubileiden jälkeen suun raikastajana. Ruokasuositus: karrelle palanut grillimakkara.

58 p.

 

Share This:

PRAHAN PARHAAT URQUELL-PUBIT

PILSNER URQUELL tulee saksan kielestä ja viittaa alkuperäiseen pilseniläiseen lähteeseen tai kaivoon, josta nostettiu vesi mullisti oluenvalmistuksen Plzeňin kaupungissa vuonna 1842. Tšekiksi olut tunnetaan nimellä Plzeňský Prazdroj – pilsnerin alkulähde.

Plzeň sijaitsee viljavalla Plzeňin tasangolla, jossa monet pienet sivujoet yhtyvät Berounka-jokeen. Matkaa Prahasta Plzeňiin on vajaat sata kilometriä, joten Plzeň on Prahan-matkaajille helppo ja mukava päiväkohde.

Jos kuitenkin haluat optimoida ajankäyttösi ja päästä nauttimaan alkuperäisestä pilseniläisestä tunnelmasta Prahassa, tässä lyhyt matkaopas kaupungin parhaisiin Pilsner Urquell -pubeihin.

KOLKOVNA OLYMPIA

KOLKOVNA OLYMPIA
http://www.kolkovna.cz/en
Vitězná 619/7
Praha 5

Prahassa on useita Kalkova-ravintoloita. Pieteetillä lasketun oluen lisäksi Kalkovnat tunnetaan hyvästä tšekkiläisestä ruoasta. Nettisivuilta kannattaa tarkistaa, missä päin sijaitsee majoituspaikkaa lähinnä oleva toimipiste. Itse suosin vilkkaimman turistikeskittymän ulkopuolella sijaitsevaa Olympia-ravintolaa. Se on kuitenkin lyhyen kävelymatkan päässä vanhastakaupungista ja helposti saavutettavissa useilla eri raitiovaunuilla.

MINCOVNA

MINCOVNA
www.restauracemincovna.cz
Staroměstské náměstí 930/7
Praha 1 – Staré Město

Mincovna sijaitsee vanhan kaupungin sydämessä keskusaukion laidalla. Baaritiskin yläpuolella hohtavat kupariset olutastiat, joista pastöroimaton Pilsner Urquell lasketaan asiakkaille. Ravintola on myös suosittu ruokapaikka aamusta iltaan.

U ZLATEHO TYGRA

U ZLATEHO TYGRA
www.uzlatehotygra.cz/en/
Husova 17
Praha 1

Perinteinen Pilsner-pub, joka on aina ollut Prahan kulttuuriväen ja silmäätekevien suosiossa. U zlateho tygra tunnetaan erityisesti kirjailija Bohumil Hrabalin (1914–1997) olohuoneena, jossa eksentrinen kirjailija tapasi ystäviään ja kaupungin kulttuurieliittiä.

Tšekin tasavallan ensimmäinen presidentti Vaclav Havel kävi toisinaan pubissa vaimonsa Olgan kanssa. Vuonna 1994 Havel istui täällä nauttimassa Pilsner Urquellia Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin ja ulkoministeri Madelaine Albrightin seurassa.

Kuuluisista asiakkaistaan huolimatta U zlateho tygran suurin tähti on aito ja alkuperäinen Pilsner.

U HROCHA

U HROCHA
Thunovská 10
Praha 1 – Malá Strana

Kun halutaan löytää paikka, missä paikalliset käyvät, Vltavajoen länsipuolella Malá Stranan alueella sijaitseva U Hrocha on oikea osoite. Sisustukseltaan ja tunnelmaltaan hyvin perinteinen ja maanläheinen olutravintola täyttyy lähialueiden asukkaista ilta toisensa jälkeen – sekä sankasta tupakansavusta ainakin kesäkuun alkuun asti, jolloin uuden tupakkalain on määrä astua voimaan.

Itse en usko lain vaikuttavan tuon taivaallista ainakaan kansankuppiloiden tupakointikulttuuriin. Savusta huolimatta tai sen ansiosta tunnelma U Hrochassa kuitenkin hakee vertaistaan. Elämyksen kruunaa taiten laskettu raikas kullankeltainen olut.

LOKAL

LOKAL
http://lokal.ambi.cz/en/
Dlouha 33 (Lokal Dlouhá)
Praha 1 – Staré Město

Lokal-ketjulla on Pahassa viisi viihtyisää pubia, jotka henkivät 1970-luvun moderneja virtauksia. Oluttankkien annetaan olla rohkeasti näkyvillä, ne ikään kuin toivottavat vieraat tervetulleiksi. Ravintolat pidetään aina puhtaina, kuten myös vessat.

Seinillä on humoristista valotaidetta. Lokal-ketju tunnetaan tiiviistä yhteistyöstään Plzeňský Prazdroj –panimon kanssa, joten olutkin tarjoillaan aina kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Pilsner Urquellin asemesta nautin Lokal-pubeissa kuitenkin suodattamatonta Velkopopovický Kozelia, sillä juuri muualta tätä versiota tummasta Velkosta ei juurikaan löydy.

Share This:

Olutarvio: ARKKITEHTI BLACK IPA

MIKÄPÄ OLISI PAREMPI paikka testata Ruosniemen Panimon uunituore Arkkitehti-olut kuin urbaani, pikkuhiljaa valmistuva Jätkäsaaren asuinalue. Yksi alueen maamerkeistä, niin sanottu Pitsitalo valittiin pari vuotta sitten vuoden betonirakenteeksi Suomessa, ja parhaillaan rakenteilla oleva, mutkitellen saarta halkova keskuspuisto värikkäine kerrostaloineen tulee valmistuttuaan olemaan modernin kaupunkiarkkitehtuurin helminauha.

ENTÄ SITTEN ITSE olut? Arkkitehti on tyyliltään BIPA eli Black India Pale Ale. Tähän menneistä maistamistani black ipoista hyvät ovat laskettavissa kahden käden sormin. Ylipäätään koko oluttyyli on mielestäni keinotekoinen, sillä lähtökohtaisesti pale alen, kuten nimikin kertoo, tulisi kai olla väriltään vaalea.

Eiköhän kohta joku valopää keksi panna myös vaikkapa black golden alea?

BLACK IPA on kuitenkin siinä määrin asemoinut paikkansa, että sillä on jo vakiintunut fanikuntansa. Otetaan siis olut oluena.

ARKKITEHTI

Black IPA, 6,1 %, 0,33 l pullo

Ruosniemen Panimo, Suomi


Väriltään Arkkitehti on tummanruskea, läpikuultava. Tiivis beige vaahto kestää kohtuu pitkään. Tuoksu on hillityn paahteinen, mallasmainen ja siirappimainen tuoden mieleen saaristolaisleivän.

Keskitäyteläinen ja paahtunut suutuntuma saa pehmetessään kukkaisia ja pähkinämäisiä aromeja. Pitkässä jälkimaussa pihkamainen humalankatkeruus täydentää makumaailmaa. Tasapainoinen kokonaisuus, joka sijoittuu maistamieni black ipojen kärkijoukkoihin.

85

Share This:

Olutarvio: KARHU TUMMA(T)

KARHUPERHE KASVOI kahdella uutuusoluella, kun Sinebrychoff lanseerasi Suomen suosituimman olutbrändin alla tumman lagerin kahtena eri versiona. Päivittäiskauppojen hyllyille tiensä löysi Karhu Tumma 4,6 %. Alkoista ja ravintoloista on saatavana oluen kuusiprosenttinen versio.

Testasin oluet rinnakkain, samassa lämpötilassa ja samanlaisista laseista.

Karhu Tumma Lager

Lager, 4,6 %, 0,33 l ja 0,50 l tölkki

Lager, 6,0 %, 0,33 l pullo

Sinebrychoff, Suomi


Väriltään läpikuultava kastanjanruskea pohjahiivaolut. Beessi vaahto kestää vahvassa oluessa selvästi ruokakauppaversiota pidempään ja jää haihduttuaan myös vahvemmaksi kalvoksi oluen pintaan. Molemmissa tuoksu on karamellimaltainen, kevyesti paahteinen. Luumun ja tummien marjojen aromi nousee esiin pienellä viiveellä.

Vahvan version tuoksussa on enemmän syvyyttä ja siitä löytyy myös aavistus suklaata. Suutuntumassa oluiden ero korostuu entisestään. Miedossa versiossa se on raikas ja kevyt, ehkä liiankin kevyt. Vahva on täyteläisempi, pehmeämpi ja maltaisempi; viinitermejä käyttääkseni kehittyneempi.

Mieto versio on maultaan isoveljeään ohuempi, vaikka löydänkin samoja flavoreita molemmista. Jälkimaku on linjassa aiempien havaintojen kanssa, vahvempi versio vie voiton.

Karhu Tumma Lager on erinomainen testipari havainnoida, kuinka paljon 1,4 prosenttiyksikön ero alkoholipitoisuudessa vaikuttaa oluen luonteeseen. Molemmat ovat kelvollisia käyttöoluita, kuivia tummia lagereita, joskaan kumpainenkaan ei aiheuta riemunkiljahduksia.

Ruokakauppavahvuisen voisin ottaa mukaan piknikille tai mökin rantaan. Vahvempaa sen sijaan saatan joskus jopa tilata ravintolassa.

77 / 4,6 %

80 / 6,0 %

Share This:

SUURIN JA KAUNEIN SOPP

Jo neljättätoista kertaa Helsingin Rautatientorilla järjestettävä Suuret Oluet – Pienet Panimot (SOPP) -tapahtuma on Suomen suurin pienpanimokatselmus.

PANIMOIDEN JA OLUIDEN JUHLAA. Tänä vuonna tapahtumassa on mukana 31 kotimaista yritystä sekä Pihtla Õlleköökin panimo Virosta. Festivaalin kutsuvierasmaa on Norja, josta tulee lähes 50 olutta yhdeksältä eri panimolta.

Panimoiden osastoilla työskentelevät henkilöt ovat päivittäin tekemisissä oluidensa kanssa. SOPP on näin ollen myös erinomainen paikka saada ensikäden tietoa kunkin valmistajan tuotteista. Kaikkiaan panimojuomia ja tisleitä on tapahtumassa tarjolla yli 400.

Panimoilta riitti väkeä tiskin molemmin puolin. Tässä Fat Lizard Espoosta kohtaa Maku Brewingin Tuusulasta.
Panimoilta riitti väkeä tiskin molemmin puolin. Tässä Fat Lizard Espoosta kohtaa Maku Brewingin Tuusulasta.

Pienpanimot panivat olutta vuonna 2015 yhteensä 14,1 miljoonaa litraa ja tänä vuonna mentäneen jo reilusti yli 15 miljoonan litran. Tällä hetkellä Suomessa on noin 70 pienpanimoa ja niiden osuus kotimaisen oluen myynnistä 3,8 prosenttia.

FESTIVAALIN AVAJAISPÄIVÄNÄ alue täyttyi oluenystävistä muutamissa tunneissa. Lipunmyynti ja lasipiste vetivät hyvin, eikä jonoja päässyt syntymään ainakaan hitaan palvelun takia. Panimoiden pisteillä tilanne oli sama, juomaa laskettiin nopeasti mutta asiakkaat huomioiden. Vaikka alueella oli enimmillään 3 000 asiakasta, jopa vessoihin pääsi jonottamatta. Järjestelyissä ei ollut moitteen sijaa.

Kävijöiden toiveita oli kuunneltu, ja perinteisen festivaalilasin lisäksi oli mahdollisuus lunastaa desilitran kokoinen maistelu- ja muistolasi viiden euron hintaan. Panin ilolla merkille, että SOPP on viime vuosien aikana muuttunut yhä enemmän juomatapahtumasta maistelufestivaaliksi.

Yhden desilitran vetoinen maistelulasi osoittautui välittömästi hyvin suosituksi.
Yhden desilitran vetoinen maistelulasi osoittautui välittömästi hyvin suosituksi.

Ruokatarjonta on niin ikään parantunut paljon vuosien mittaan, mutta sen suhteen voidaan ensi vuodelle odottaa vielä runsaasti uudistuksia. Craft Beer Helsinki -tapahtuman katuruokateema sopisi hyvin myös tänne. Ruokailusta parhaat pisteet keräsi Bryggeri Helsingin lyhyt mutta maistuva lista, jossa kasvissyöjätkin oli huomioitu.

SOPP-TAPAHTUMAN yhteydessä järjestettiin tänä vuonna uudistettu Suomen Paras Olut -kilpailu, johon otti osaa 148 olutta 30 eri panimolta. Kilpailusarjojen lukumäärää oli vähennetty, mutta samalla amerikkalaistyylinen vaalea ja keskitumma ale oli onnistuttu erottamaan omaksi sarjakseen.

Minulla oli suuri ilo ja kunnia olla mukana alkukilpailujen lisäksi finaalin kutsutuomaristossa. Tehtävä oli mieluinen ja kilpailun taso todella kova. Koko kilpailun tasaväkisyyttä kuvaa hyvin se, että voittajaolut päihitti lähimmän vastustajansa pienimmällä mahdollisella erolla äänin 4–3. Kaikki tulokset julkistetaan elokuun 17. päivä Helsingissä järjestettävässä juhlagaalassa.

TAPAHTUMA ON AVOINNA lauantaihin 30.7. asti. Tässä muutamia tärppejä ja täsmäsuosituksia.

Vaaleiden lagereiden monipuolisuus tulee hyvin esiin, jos käy maistamassa Laitilan Mississippi-höyryoluen, Maku Brewingin Eero-lagerin, Beer Huntersin Mufloni Pilsnerin, Plevnan Petolinnun ja Stadin Panimon South Pacific Imperial Pale Lagerin.

Edes perjantaina yllättäneet ukkoskuurot eivät pilanneet tunnelmaa, siitä pitivät huolta nämä kaksi tamperelaista Mörköä.
Edes perjantaina yllättäneet ukkoskuurot eivät menoa haitanneet, tunnelmaa nostattivat mm. nämä kaksi tamperelaista Mörköä.

Tapahtuman viisi helmeä ovat järjestyksessä Imperial Stout Bourbon Oak 9,7 % (Laitila), Vuorineuvos Imperial Stout Barrel Edition 9,5 % (Ruosniemen Panimo), Bryggeri Rhum Barrel Aged Barley Wine 11,0 % (Bryggeri Helsinki), Mörkö 7 % (Plevna) ja Pyynikin Sunset Superman Orange Porter 7,5 % (Pyynikin Käsityöläispanimo).

Kokeile myös panimoravintola Bryggeri Helsingin Sloppy Joe Burger ja saman panimon IPA 5,5 % – A match made in heaven!

Bryggeri Helsingin Sloppy Joe Burger, katuruokaa parhaimmillaan. Bryggeri IPA kruunasi ruokahetken.
Bryggeri Helsingin Sloppy Joe Burger on katuruokaa parhaimmillaan. Ruokahetken kruunasi panimoravintolan oma IPA.

Share This:

BRYGGERIN DYNAMO, PEKKA KÄÄRIÄINEN TÄYTTI 60 VUOTTA

TAMMENHEIMON MATKASSA ONNITTELEE Bryggeri Helsingin toimitusjohtaja Pekka Kääriäistä hänen 60-vuotismerkkipäivänsä johdosta 16.6.2016. Kääriäinen tunnetaan muun muassa suomalaisen käsityöoluen pioneerina, Lammin Sahdin perustajana sekä Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuman ja Syystober-olutjuhlan isänä. Kääriäinen sai ensimmäisenä Olutliiton myöntämän Hyvä Tuomas -arvonimen vuonna 1994.

Pekka Kääriäisen tie sahdin parissa alkoi 14-vuotiaana vuonna 1970 Pentti Rantasen oppipoikana Lammin Lieson kylässä. Lammin Sahti Oy:n Kääriäinen perusti 1985, ja lupa kaupalliselle sahdin valmistukselle tuli pari vuotta myöhemmin. Sahtivierteestä syntyi myös Helsingin kauppakorkeakoulun lopputyö vuonna 1987.

Suomalaiseen olutkulttuuriin vaikuttaneita merkkihenkilöitä listattaessa Pekka Kääriäinen on itseoikeutetusti kärkipaikoilla näkökulmasta riippumatta. Äskettäin verkkojulkaisu Viisi tähteä julkaisi listan Suomen 50 tärkeimmästä olutvaikuttajasta, ja Kääriäinen sijoittui heti kärkikymmenikön taakse ollen samalla listan toiseksi merkittävin pienpanimoyhteisön edustaja.

PANIMORAVINTOLA BRYGGERI HELSINKI avasi ovensa vappuna 2013. Panimon omistaa Rakuuna Olut Oy, jonka toimitusjohtaja Kääriäinen on. Panimomestarina toimii Suomeen vuonna 2001 muuttanut saksalainen Mathias Hüffner, joka ennen Bryggeriä työskenteli muun muassa Teerenpelissä ja Alexin Panimossa.

Hüffner ja Bryggeri Helsinki juhlistaa Kääriäisen merkkipäivää vaalealla bock-tyylisellä Bryggeri Dynamo -oluella, joka on valmistettu Kääriäiselle hyvin rakkaan saksalaisen olutperinteen mukaisesti.

”Lähtökohtana oli valmistaa Suomessa harvoin tehty vaalea bock, joka sopii päivänsankarille. Harkitsimme oluen vahvuudeksi myös 6,0 prosenttia, mutta lopulta päädyimme puoli prosenttia vahvempaan”, kertoo Bryggeri Helsingin ravintolapäällikkö Olli Majanen.

Bryggeri Dynamon hanamerkissä lukeva Pro Cerevisia Finnica on suora kunnianosoitus pitkän ja yhä jatkuvan elämäntyön suomalaisen oluen puolesta tehneelle Pekka Kääriäiselle.

 

Bryggeri Dynamo

Heller Bock, 6,5 %, hanaolut

Bryggeri Helsinki, Suomi

Runsas valkoinen vaahto on pitkäkestoinen. Samea, syvän keltainen, hieman meripihkaan taittuva väri. Tuoksu maltainen, hedelmäinen ja mausteinen. Puhdas maku, jossa pääosassa ovat laadukkaat saksalaiset Tettnanger- ja Magnum-humalat, alkoholiprosentti peittyy hyvin. Tyylinmukainen heller bock, joskin astetta voimakkaammin humaloitu kuin perinteisimmät lajinsa edustajat. Jälkimaussa happamuutta ja pitkään suussa viipyilevää humalan katkeruutta. Oluen nimi viittaa sekä Pekka Kääriäiseen Bryggeri Helsingin primus motorina että hänen vuosikymmeniä jatkuneeseen työhönsä suomalaisen oluen puolestapuhujana. Sopii nautiskeluun ja kesäisten grilliruokien seuraan.

88

Share This:

ALKON KESÄOLUET (JA SIIDERI) 2016

ALKOON KESÄKSI myyntiin tulevien oluiden maistelu jäi torsoksi, sillä suurin osa oluista ei ollut vielä saapunut viime perjantain tasting-tilaisuuteen. Yli 20 uutuusoluesta oli maistettavana ainoastaan viisi ja lisäksi yksi suodattamaton omenasiideri.

Oluiden arvioinnissa olen käyttänyt sadan pisteen asteikkoa samoin perustein kuin sitä käytetään muun muassa Suomen Paras Olut tai Vuoden olut -kilpailuissa. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota oluen hintaan. Pisteytyksen perään laitettu plus-merkki (+) tarkoittaa hinta-laatusuhteeltaan hyvää ostosta. Neutraali (±) puolestaan viestii sitä, että olut on jotakuinkin hintansa arvoinen. Miinus (-) pisteiden perässä kertoo, että olut on laatuunsa nähden turhan kallis.

KLASSIKKO 91–100 Maailmanluokan esimerkki tyylistään, luonteikas, vivahteikas, ei virheitä. KIITETTÄVÄ 81–90 Erittäin hyvä olut, jossa ei ole virheitä, mutta josta kuitenkin puuttuu erityisluonnetta, joka tekee oluesta klassikon. HYVÄ 61–80 Oluessa voi olla pieniä teknisiä tai tyylillisiä virheitä tai oluen luonne tai tasapainoisuus ei ole kiitettävän arvoinen. TYYDYTTÄVÄ 41–60 Kelvollinen olut, joka yleensä edustaa tyyliään, mutta josta puuttuu tasapainoisuutta ja/tai luonnetta. Skaalan yläpäässä sallitaan pienet tekniset ja tyylilliset virheet, alapäässä virheet saavat olla suurempia ja poikkeamat tyylistä ovat selviä. VÄLTTÄVÄ 21–40 Tämän luokan oluissa on ongelmia tyylinmukaisuudessa, oluen tasapainoisuudessa ja/tai teknisessä laadussa. Kontaminaatiot ja virhemaut ovat selviä ja kasvavat skaalan alapäätä lähestyttäessä. ONGELMIA 0–20 Näissä oluissa kontaminaation aiheuttama makuvirhe peittää muut oluen ominaisuudet alleen, oluesta puuttuu täysin tasapainoisuus.
KLASSIKKO 91–100 Maailmanluokan esimerkki tyylistään, luonteikas, vivahteikas, ei virheitä.
KIITETTÄVÄ 81–90 Erittäin hyvä olut, jossa ei ole virheitä, mutta josta kuitenkin puuttuu erityisluonnetta, joka tekee oluesta klassikon.
HYVÄ 61–80 Oluessa voi olla pieniä teknisiä tai tyylillisiä virheitä tai oluen luonne tai tasapainoisuus ei ole kiitettävän arvoinen.
TYYDYTTÄVÄ 41–60 Kelvollinen olut, joka yleensä edustaa tyyliään, mutta josta puuttuu tasapainoisuutta ja/tai luonnetta. Skaalan yläpäässä sallitaan pienet tekniset ja tyylilliset virheet, alapäässä virheet saavat olla suurempia ja poikkeamat tyylistä ovat selviä.
VÄLTTÄVÄ 21–40 Tämän luokan oluissa on ongelmia tyylinmukaisuudessa, oluen tasapainoisuudessa ja/tai teknisessä laadussa. Kontaminaatiot ja virhemaut ovat selviä ja kasvavat skaalan alapäätä lähestyttäessä.
ONGELMIA 0–20 Näissä oluissa kontaminaation aiheuttama makuvirhe peittää muut oluen ominaisuudet alleen, oluesta puuttuu täysin tasapainoisuus.
Belhaven Craft Pilsner

Pils, 4,8 %, 0,33 l pullo, 2,40 €

Belhaven, Skotlanti

Kirkas, kullankeltainen väri. Raikas ruohoinen tuoksu, jossa pieni kumimainen vivahde. Suutuntuma murumainen, keskitäyteläinen ja lievästi hapan. Jälkimaku pitkähkö, maltainen. Pilsnerinä ei täysin tyylinmukainen, humaloinniltaan ja kokonaisvaikutelmaltaan jää kauas aitojen pilseniläisten raikkaudesta.

75 (-)
Jopen Adriaan Wit

Vehnäolut,5,0 %, 0,33 l pullo, 2,99 €

Jopen, Hollanti

Samea oljenkeltainen väri. Sitruunainen tuoksu on jopa niin puhdas ja steriili, että se tuo mieleen leikkaussalien vihreäpukuiset hoitajat, aamukasteista nurmikkoa. Kevyt suutuntuma, vehnäisyyttä ja sitrushedelmää. Jälkimaku vehnäinen ja miellyttävän yrttinen, houkuttelee ottamaan seuraavan kulauksen. Hyvä kesäjuoma, joka kannattaa nauttia nopeasti eikä antaa lämmetä auringossa.

78 (±) 
Maku Brewing Double IPA

India Pale Ale, 9,2 %, 0,33 l pullo, 4,18 €

Maku Brewing, Suomi

Maku Brewingin tuotteista puhuttaessa odotukset ovat tavallista korkeammalla. Syvä väri taittuu kohti oranssia ja vaaleanruskeaa. Tuoksu on odotusten mukaan tyylikäs, runsasta hedelmäisyyttä hallitsee kuivattu aprikoosi ja keltainen luumu. Viskositeetti on hyvä. Öljymäinen ja täyteläinen suutuntuma. Humalankatkerot hyväilevät kitalakea. Mallasrunko on tuhti ja makea. Tasapainoinen kokonaisuus, jota erittäin voimakas humalointi (112 IBU) tukee hyvin. Korkea alkoholiprosentti peittyy antaen kuitenkin viitteitä olemassaolostaan karamellimaisessa jälkimaussa. Makuprofiilinsa puolesta sopii myös vahvojen Belgi-alejen ystävälle.

86 (+)
Amager Bryghus Batch 1000

India Pale Ale, 6,5 %, 0,50 l pullo, 6,98 €

Amager Bryghus, Tanska

Samea, meripihkan värinen IPA on panimon tuhannes keitto, josta nimitys "Batch 1000". Tuoksussa tulvii voimakas humalointi, lämpimässä seissyttä hedelmäsalaattia. Humalasekoituksessa käytetty Sorachi Ace tuo suutuntumaan miellyttävää happamuutta. Sitrushedelmien kyllästämää makua dominoi greippi. Mukana myös mausteisuutta ja yrttisyyttä, tasapainoinen. Kaksinkertainen kuivahumalointi todella tuntuu jälkimaussa, joka kestää pitkään. Kaikin puolin persoonallinen ja erinomaisen onnistunut IPA.

88 (+)
Mufloni Saison de Randonneur

Saison, 6,0 %, 0,33 l pullo, 3,95 €

Panimoravintola Beer Hunter's, Suomi

Sameahko, puhertavaan taittuva kullankeltainen väri. Hedelmäisessä tuoksussa nousevat esiin veriappelsiini ja greippi. Täyteläinen ja humalainen suutuntuma, jossa mukana kypsymäisillään olevaa luumua. Jälkimaku on pitkä ja kuivahedelmäinen. Tämä viilenevien iltojen nautiskeluolut voittaa mennen tullen maitokauppavahvuisen pikkuveljensä.

86 (+)
Maeloc Dry

Siideri, 4,8 %, 0,33 l pullo, 2,94 €

Custom Drinks, Espanja

Tastingin siideri tulee Espanjasta. Kirkas punakeltainen väri, tuoksussa runsaasti hapanta omenaa. Suutuntuma omenainen ja hapokas, kuiva, raikas, aavistuksen yrttimäinen. Aidon omenasiiderin ystävälle miellyttävää vaihtelua ranskalaisten ja englantilaisten siiderien lomaan. Alkoholiprosentti saisi olla isompikin.

78 (-)

 

Share This: