Himo Homo Pacific NEIPA (7,4 %) lanseerataan keskiviikkona 5.6. Olut on tehty yhteistyössä olutvaikuttaja Peter Tammenheimon kanssa.
KEVÄÄLLÄ 2023 Pirkkalan K-Citymarketin suojissa toimiva innovatiivinen käsityöläispanimo Panimo Himo loi yhteistyössä olutvaikuttaja Peter Tammenheimon kanssa ensimmäisen Himo Homo -oluen. Oluen tarkoituksena oli kiinnittää huomiota seksuaalivähemmistöjen tasapuoliseen kohteluun ja ihmisoikeuksiin Pride-filosofian hengessä.
Kun Himo Homo -projektia käynnistettiin, uusi olut nimettiin humoristinen pilke silmäkulmassa, mutta samalla oltiin äärimmäisen vakavissaan. Lähtökohdaksi otettiin Yhdysvaltain länsirannikko, josta homojen vapautusliike lähti leviämään maailmalle 1970-luvun alussa. Reilun viiden vuosikymmenen aikana vapautusliike on kasvanut nykyisen kaltaiseksi globaaliksi Pride-juhlaksi.
Tänä päivänä Pride-filosofialla tarkoitetaan sellaista ajattelua, jonka mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt voivat olla rohkeasti ylpeitä seksuaalisuudestaan ja identiteetistään. Jokaisella pitää olla oikeus olla ylpeästi oma itsensä. Pride-filosofian juuria voidaan löytää mm. 1960-luvun nuorisokulttuuriin vaikuttaneesta hippiliikkeestä, joka kapinoi konservatiivisia arvoja vastaan. Hippien ihannoimat rauhanaate, suvaitsevaisuus ja kanssaihmisten vapauden kunnioittaminen mielletään osaksi Pride-yhteisön sisintä olemusta.
LÄNNESTÄ ETELÄÄN
Kesäkuussa 2023 lanseerattu Himo Homo Go West Session IPA (5,5 %) oli kauppavahvuinen West Coast IPA, joka löysi innoituksensa paitsi homojen vapautusliikkeen syntysijoilta myös olutvallankumouksen alkumetreiltä. Se oli kuin raikas muistuma parinkymmenen vuoden takaa, kun äärimmilleen katkerohumaloitu kirkas ja kuparinruskea olut valloitti maailman hedelmäisen pihkaisella aromimaailmallaan.
Olut oli välitön menestys, ja ensimmäinen 1 200 litran erä myytiin lähes loppuun jo julkaisupäivänään. Myöhemmin syksyllä olutta tehtiin vielä toinenkin erä, joka sekin meni kuin kuumille kiville.
Hyvien kokemusten siivittämänä Himo Homo tekee nyt paluun entistäkin rohkeampana ja ylpeämpänä. Siinä missä ensimmäinen olut sai innoituksensa Pride-liikkeen syntysijoilta, tänä vuonna Himo Homo kääntää kiimaiset silmänsä kohti etelää.
Himo Homo Go South on tyyliltään Pacific NEIPA (7,4 %). Auringonkeltainen mehusteluolut saa aromikkaan ja intensiivisen hedelmäisen luonteensa australialaisista ja uusiseelantilaisista humalista. Hedelmäisten aromien tanssia seuraa kitalakea hyväilevät katkerot 44 EBU:n voimalla. Kaiken taustalla maistuu Nelson Sauvin -humalan tuoma valkoviinimäinen pohjavire.
MAAILMAA PARANTAMAAN
Himo Homo -projektin takana on kaikessa yksinkertaisuudessaan maailman parantaminen. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat sekä Peter Tammenheimolle että Panimo Himolle intohimo. Niissä ei ole sijaa kompromisseille, kuten ei tässä oluessakaan.
Himo Homo Go South on tehty nautittavaksi. Se on täynnä tunnetta, makua, yksilöllisyyttä ja ylpeää identiteettiä sekä symboliikkaa. Humalat on tarkoin valittu, ne tulevat kaukaa etelästä eli Australiasta ja Uudesta-Seelannista, eikä niiden määrissä ole säästelty. Päähumalana on supertrendikäs ja intensiivisen hedelmäinen Nectaron. Siitä löytyy muun muassa ananasta, passionhedelmää, kiiviä, persikkaa ja sitrusta.
Nelson Sauvin -lajike on saanut nimensä Sauvignon Blanc -rypäleeltä, jota sen aromimaailma paljolti muistuttaa. Se antaa tähän olueen valkoviinimäistä ryhdikkyyttä ja ruohoisia aromeja. Pacific Jade -lajike puolestaan antaa Himo Homolle sen pehmeän katkeruuden ja tukee samalla oluen aromaattista profiilia.
Myös oluen alkoholiprosentti (7,4 %) kiinnittää huomion tärkeään asiaan. Se on suora kiitos ja kunnianosoitus vuonna 1974 perustetulle Setalle. Tänä päivänä Setan roolista ja toiminnasta voidaan olla montaa mieltä, mutta viimeisen 50 vuoden aikana Seta r.y. edistänyt seksuaalista tasavertaisuutta äärettömän paljon sekä onnistunut vaikuttamaan jopa lainsäädäntöön. Ilman Setaa sateenkaari olisi tänä päivänä paljon nykyistä himmeämpi.
Nostetaan malja kesälle, homoille ja koko Pride-yhteisölle. Kellistä Homo kielellesi ja anna sen kasvaa suussasi. Antaudu koko suun täyttävään hyvän olon tunteeseen. Niele ja nauti!
Tallink ja Silja Line toivat laivoille uudet nimikkoviinit ja -oluet toukokuun alussa. Monivaiheisessa prosessissa maisteltiin 130 erilaista viiniä ja 36 olutta. Karsinnan voittaneet kuusi viiniä tulevat kaikki perinteisistä eurooppalaisista viinimaista ja kaksi olutta virosta, maan tunnetuimmilta pientuottajilta. Yhdistävä tekijä kaikille laivan viineille ja oluille on monikäyttöisyys.
KAIKISSA TALLINKIN ja Silja Linen laivoilla sekä Tallink-hotelleissa seuraavan kahden vuoden ajan tarjolla oleva viini- ja olutvalikoima esiteltiin lehdistölle Silja Serenadella. Juomien kumppaneiksi Bon Vivant -ravintolan keittiömestari Jukka Salo oli valinnut makuparit laivan eri ravintoloiden ruokalistoilta – ikään kuin alleviivatakseen viinien ja oluiden fleksiibeliä perusluonnetta. Maistelulautaselle nousi muun muassa marinoitua siikaa, ilmakuivattua kinkkua ja parsaa, hummerikeittoa, friteerattua turskaa ja höyrytettyä lohta.
Ensi tuntumalta valikoima on onnistunut: Monikäyttöisyyden lisäksi viineissä on hyvä hinta-laatusuhde, ja mikä parasta, myös sopivasti haastavia ja yllättäviä elementtejä. Laivan samppanja A&J Demiére Blanc de Noirs Brut on todellinen helmi ja toinen laivan oluista, Põhjala Must Kuld puolestaan yksi Viron hienoimmista porttereista, olutmaailman moderni klassikko.
Käydään seuraavassa viinit ja oluet läpi juoma juomalta. Kirjoitushetkellä tarkkoja hintatietoja ei ollut saatavilla, mutta vanhaan tapaan viinit hinnoiteltaneen yhdeksän euron pintaan paitsi samppanja, joka maksanee noin 36–38 euroa pullolta. Oluiden hinta lienee kolmen-neljän euron luokkaa mukaan ostettaessa.
Champagne A&J Demiére Blanc de Noirs Brut
Demiére on itsenäinen ja perheomisteinen vuonna 1936 perustettu samppanjatalo. Pelkistä tummista rypäleistä valmistettu laivan samppanja on jo erikoisuus sinänsä, mutta erityisen yllätyksellisen siitä tekee sekoitussuhde. Samppanjan kolmesta päärypäleestä harvinaisin eli Meunier antaa tälle samppanjalle yksilöllisen luonteen. Meunieria sekoituksessa on käytetty peräti 70 prosenttia, loput 30 prosenttia on Pinot Noiria.
Samppanja on väriltään vaaleankeltainen, ja sen tuoksusta löytyy mm. kypsiä vaaleita hedelmiä ja keltaluumua. Maku on monivivahteinen, tuoreen persikkainen ja ryhdikäs. Upea samppanja, joka tekee arjesta juhlan ja sopii nautittavaksi vaikka läpi risteilyn. Ruokapöydässä tomaattinen rapu- tai hummerikeitto on tälle samppanjalle nappivalinta.
Palau Brut Origanic Cava & Palau Rose Organic Cava
Proseccon jälkeen on hienoa, että cava on taas palannut laivan kuohuviiniksi ja saanut rinnalleen myös rosé-version. Palau-nimi tarkoittaa suomeksi palatsia.
Palau Brut Organic Cava on väriltään vaalea. Sen rypäleinä on käytetty alueen alkuperäislajikkeita: Parellada, Xarel-lo ja Macabeu. Tuoksu on raikas, sitruksinen ja viherhedelmäinen. Maultaan viini on kuiva, kevyt ja helposti lähestyttävä. Raikas kesäjuoma piknikille tai tapasten kyytipojaksi.
Palau Rosé Organic Cava puolestaan on väriltään vaalean rosé ja se tuo mieleen etenkin Etelä-Ranskan yhden rypäleen roséviinit. Sen tuoksussa on punaista omenaa, vadelmaa ja punaherukkaa. Maku on raikkaan marjainen, metsämansikkainen ja kevyen kirsikkainen. Tämä sopisi mainiosti suolaisten alkupalojen kanssa nautittavaksi.
Weingut Frey Grenzhügel Riesling Organic
Riesling tuntuu olevan suomalaisten suosikkirypäle – ehkä se on sitä myös virolaisille ja ruotsalaisille. Itse harvemmin innostun saksalaisesta Rieslingistä, poikkeuksena Villa Huesgenin viinit, mutta annetaan toki Grenzhügelille mahdollisuus ja maistetaan.
Vaalea oljenkeltainen Riesling, jossa kevyt karviaismarjainen tuoksu. Maku on mineraalinen, valkoherukkainen ja hedelmäinen. Hedelmäisyyden ansiosta viini maistuu suussa paljon makeammalta kuin se todellisuudessa on, sillä jäännössokeria on vain 4,4 grammaa litraa kohden. Ihan kelpo ruokaviini kala- ja kasvisruoille sekä hedelmäisen makeutensa ansiosta myös aasialaisille ruoille.
Kovassa seurassa valkoviini on tällä kertaa laivan viinien heikoin lenkki. Minulle se on ehdoton pettymys etenkin, kun vertaan sitä edellisen kauden valkoviiniin, joka taas oli poikkeuksellisen luonteikas Grüner VeltlinerMarkus Huberilta. Sitä viiniä muuten ostin parin viime vuoden aikana ainakin 20–30 pulloa.
Terre di Chieti Rosato Organic
Laivan rosé on yleensä erinomainen valinta kevyeen nautiskeluun tai kesäisten juhlien kaatoviiniksi, niin tälläkin kertaa. Lohenpunainen viini on tuoksultaan kevyen marjainen, siinä voi aistia muun muassa vadelman ja kirsikan aromeja. Keskitäyteläinen maku on punaisten marjojen juhlaa, jota reilu hapokkuus tyylikkäästi tasapainottaa. Hyvä ruokaviini grillatulle lohelle tai porsaanfileelle omenakastikkeen kera.
Villa Paradiso Chianti Organic
Laivan punaviini tulee ilahduttavasti Toscanasta. Rypäleinä ovat Sangiovese (95 %) ja Merlot (5 %). Viini on väriltään ruskeaan taittavan rubiininpunainen, sen tuoksussa on nahkaa ja tummaa marjaisuutta. Maku on pehmeän tanniininen, marjainen ja kypsän hedelmäinen. Hyvä yleisviini lampaalle ja grillatulle lihalle.
LAIVAN OLUET
TALLINK SILJAN molemmat laivan oluet tulevat Virosta, mikä kertoo sekä virolaispanimoiden korkeasta laatutasosta että niiden kyvystä kilpailla hinnalla. Nykytilanteessa suomalaiset panimot eivät kykene hintasotaan paitsi raaka-aineiden ja laadun kustannuksella, mutta se tie ei kovin pitkälle kanna.
Ilahduttavasti Tallink Siljan oluet tulevat kahdelta viron kärkipanimolta: Pühastelta (Tartto) ja Põhjalalta (Tallinna).
Laivan lager, Pühaste Pootsman (4,8 %) on väriltään kullankeltainen ja aavistuksen utuinen. Viettelevän viljaisen tuoksun takaa nousee hentoinen aamukasteisen ruohon aromi. Maku on maltainen ja keksimäinen, jälkimaku sopivan katkera.
Laivan Porter puolestaan on moderni klassikko Põhjalalta Must Kuld (7,8 %). Olut tuli markkinoille muistaakseni vuonna 2013 tai 2014, ihan panimon alkuaikoina. Sen ikoninen etiketti, jossa oli paahdetun maltaan kuva, sai mielikuvituksen lentoon. Aika monen mielestä kuva muistutti ruskean naisen sukuelintä. Jokunen vuosi sitten kyseinen etiketti meni kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa vaihtoon, kun kukkahattuväki antoi siitä väkevää palautetta. Oluen nykyinen etiketti on aika geneerinen ja persoonaton, mutta eipä se olutta pahenna.
Nyt lasiin kaatuu ruskeanmusta olut, jonka paahteisen tuoksun haistaa jo kaukaa. Paahteisuuden lisäksi siinä on taloussuklaata ja kypsiä tummia marjoja. Maku on paahteisen täyteläinen, suklainen, marjainen ja lakritsinen. Jälkimaku on pitkä ja pehmeä.
Olarin Panimo järjestää lauantaina 25. helmikuuta Olari After Dark -olutfestivaalin, jossa pääsee maistamaan mustia ja mustanpuhuvia oluita kotimaisilta ja ulkomaisilta huipputekijöiltä.
ETELÄ-SUOMEN hiihtolomaviikon lauantai huipentuu Olarin Panimolla järjestettävään kansainväliseen tummien oluiden Olari After Dark -festivaaliin. Yhden päivän mittaiseen tapahtumaan saapuu Euroopan nimekkäimpiä pienpanimoita ja oluentekijöitä, joita täydentää kotimaisten pienpanimoiden terävin kärki.
Kansainvälisistä huippupanimoista paikalle saapuvat Marble Beers (Englanti), Pühaste (Viro), Ārpus (Latvia) ja Garage Beer (Espanja) kukin kahdella festivaalioluella. Paikan päälle on tulossa kansainvälisten panimoiden omia oluentekijöitä tarjoilemaan oluita, pitämään tastingeja ja keskustelemaan festivaalivieraiden kanssa. Marblelta ja Pühasteltä paikalle saapuvat todelliset raskassarjalaiset, panimoiden perustajat ja menestyksen tekijät Joseph Ince ja Eero Mander.
Festivaalin henkeen kuuluu, että kutakin olutta on tarjolla vain hyvin rajoitettu erä, useimpia vain yksi kegi eli 20–30 litraa.
TUMMIEN OLUIDEN SUOMI
Olari After Dark -festivaalin kotimainen tarjonta ei jää kansainvälisten vieraiden varjoon, vaan nousee ylväästi sen rinnalle. Vain paras on kyllin hyvää!
Olemme kutsuneet mukaan Suomen parhaita panimoita ja legendaarisimpia oluita maakunnista sekä niiden uutuuksia pääkaupunkiseudun laatupanimoilta. Festivaalin isäntänä Olarin Panimo on luvannut näyttää parasta osaamistaan kolmella uutuusoluella, joista yksi on musta sahti.
Muista pääkaupunkiseudun tekijöistä Paloaseman Panimo on valmistanut festivaalille kaksi Black IPAa ja CoolHeadilta hanaan saapuu Imperial Stout.
Edustettuina ovat myös tamperelainen klassikko Panimoravintola Plevna sekä oululainen Sonnisaari, molemmat kahdella oluella. Lappeenrannasta saapuu tummilla oluillaan mainetta niittänyt Panimoyhtiö Tuju.
Lagerin ystävien iloksi Takatalo & Tompuri Virolahdelta tuo festivaalille moninkertaisesti palkitut tummat oluensa. Panimosta tekee ainutlaatuisen, että sen käyttämät ohra ja kaura viljellään omilla pelloilla panimon ympärillä ja savuoluissa käytetyt maltaat kylmäsavustetaan itse rakennetulla savustimella käsityönä.
Lisäksi festivaalihanoista löytyy Pirkkalan K-Citymarketin yhteydessä toimivan Panimo Himon olutta. Himo tunnetaan paitsi laajasta ja nöyristelemättömästä asenteestaan myös värikkäistä grafiikoistaan.
FESTIVAALI SYNTYI TARPEESEEN
Idea uudesta tummien oluiden festivaalista syntyi, kun eräänä marraskuisena perjantaina Olarin Panimon perustaja Ville Leino, oluttoimittaja Peter Tammenheimo ja festivaalikonkari Janne Koskenniemi totesivat, että jokaisen itseään kunnioittavan olutmaan talveen kuuluu vähintään yksi tummien oluiden festivaali, ja että sellainen vielä puuttuu Suomesta – ennen tätä!
Festivaalin nimi Olari After Dark tulee siitä, että helmikuun lopussa talven synkin pimeys on jo kääntynyt kohti valoa ja kevään odotusta. Ja vaikka ulkona paukkuisi pakkanen, sisätiloissa tunnelma nousee kattoon ja tumma olut lämmittää.
”Tummat sävyt ovat täynnä tunnetta ja mystiikkaa, koska niihin kätkeytyvät monet ääripäät: Vaikka musta ei heijasta ensimmäistäkään väriä, se sisältää niistä jokaisen. Suurin juhla ja syvin suru, elämää suuremmat tunteet, ne ovat kaikki aateloitu mustalla. Samalla tavalla tummat oluet ovat täynnä makua, lämpöä ja rakkautta”, Peter Tammenheimo kuvaa festivaalin filosofiaa.
”Pieni mutta tasokas panimokattaus alleviivaa tapahtuman tunnelmaa ja intensiteettiä. Haluamme jättää vieraillemme muistijäljen, joka lämmittää pitkälle kevääseen”, jatkaa Ville Leino.
”Festivaalin yhteydessä järjestämme myös kaksi poikkeuksellisen kovatasoista tastingia ja erikoishintaisia panimokierroksia. Liput tulevat myyntiin Olarin Panimon verkkokauppaan helmikuussa”, Janne Koskenniemi vinkkaa.
Teksti: Olari After Dark -festivaalitiedote
OLARI AFTER DARK
Dark Beer Festival lauantaina 25.2. klo 14–00
Metallimiehenkuja 8 A, 02150 ESPOO
Liput: 7 € (sisältää eteispalvelun ja lasin lainan)
Vuosittain pidettävässä Tammenlinnan Suuressa Jouluolutmaistelussa testattiin ja pisteytettiin peräti 41 erilaista jouluolutta, mikä vastaa arviolta 80 prosenttia Suomessa myytävistä jouluoluista.
JOULUKUUN 3. päivänä pidetyn maistelun oluet rajattiin siten, että mukaan otettiin vain joulubrändättyjä oluita. Toisin sanoen oluen nimessä tai etiketissä piti olla selkeä viittaus jouluun. Testiin kelpuutettiin sekä kotimaisia että tuontioluita. Oluiden alkoholipitoisuus vaihteli nollasta kymmeneen prosenttiin.
Tuomaristossa olivat olut- ja matkailutoimittaja Peter Tammenheimo, Olarin Panimon perustaja Ville Leino, Fat Lizardin oluentekijä Greta Mäkinen, Arde arvioi -blogin Ari Juntunen, olutasiantuntija Janne Koskenniemi sekä ravintola Black Doorin vuoropäällikkö Juho-Heikki Ollikainen.
Koska raati koostui erittäin kokeneista maistajista, päädyttiin avoimeen tastingiin, eli kaikki maistettavat oluet olivat näkyvillä. Ratkaisuun vaikutti luonnollisesti myös oluiden suuri määrä. Oluet maistettiin alkoholiprosentin mukaisessa järjestyksessä miedoimmasta vahvimpaan. Testin järjestelyistä vastasi Peter Tammenheimo. Greta Mäkinen ei osallistunut Fat Lizardin oluen arviointiin.
Neljän kärki erottui
Maisteltujen oluiden taso vaihteli laajalla skaalalla umpisurkeasta hyvään. Erittäin kriittisen tuomariston papereissa yksikään olut ei yltänyt kiitettävään kokonaisarvosanaan.
Testin parhaaksi nousi lopulta lappeenrantalaisen Panimoyhtiö Tujun imperial stout Entistä Kovempi Paketti. Toiseksi sijoittui Pälkäneellä toimivan Olutpajan Jouluolut ja kolmannen sijan nappasi takaportin kautta kisaan ehtinyt Fat Lizardin Sweet Mary. Neljänneksi tuli ensimmäinen tuontiolut, belgialainen St. Bernardus Christmas Ale.
Nämä neljä olivat ainoat oluet, jotka tuomaristo arvioi hyviksi ja yli 70 pisteen arvoisiksi.
Suurin osa maistelluista oluista arvioitiin joko tyydyttäviksi tai välttäviksi siten, että tiiviissä keskikastissa paremmuuksia ratkottiin jopa kymmenyksen erolla.
Lahden Erikois Joulu isojen panimoiden paras
Ei liene kovin suuri yllätys, että isojen teollisten panimoiden lagerit jäivät kaikki puolivälin huonommalle puolen. Niistä parhaaksi arvioitu Lahden Erikois Joulu (27.) löi kuitenkin lähimpien verrokkiensa lisäksi monen nimekkään käsityöpanimon jouluoluet.
Oluet pisteytettiin sadan pisteen asteikolla seuraavasti:
Klassikko: 91–100
Kiitettävä: 81–90
Hyvä: 61–80
Tyydyttävä: 41–60
Välttävä: 21–40
Heikko: 0–20
TULOKSET
1. Entistä kovempi paketti
Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 78,7
Sysimusta imperial stout. Täyteläinen ja paahteinen tuoksu. Suutuntuma on nautinnollisen paksu ja öljyinen. Maku jatkaa tuoksun viitoittamaa tietä, paahteisuus pysyy hyvin balanssissa. Nimestään huolimatta olut jää viimevuotista pakettia (83,4 p.) pehmeämmäksi, eikä humalointi tule yhtä selkeästi esiin. Pistemäärä riitti silti niukkaan voittoon.
2. Olutpaja Jouluolut
Olutpaja, Pälkäne
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 78,0
Kauniin kirkas olut, jossa tuoksu on pihkainen ja sitruksinen. Maussa on tyylikästä aromikkuutta ja viipyilevää katkeruutta, joka toimii houkuttimena seuraavaan hörppyyn. Kaiken kaikkiaan hyvin viimeistelty ja nautinnollinen olut, jota joisi vaikka läpi joulun.
3. Fat Lizard Sweet Mary DIPA
Fat Lizard Brewing Co., Espoo
Alkoholia: 8,3 %
Pisteet: 74,4
Testin yllättäjä, joka oli tätä maistelua varten tölkitetty suoraan kypsytystankista 10 vuorokautta ennen varsinaista tölkityspäivää. Sinänsä siis vielä raakile, jolta ei tällä kertaa mitään sankaritekoja odotettu. Tuoksussa on pihkaa, hunajaa, herukkaa ja männynneulasia. Vielä keskeneräisessä maussa tuhtia hedelmäisyyttä, joka kantaa pitkään. Katkerojakin on, mutta ei alkuunkaan riittävästi; kokonaisuutena silti jo tässä vaiheessa varsin hyvä olut.
4. St. Bernardus Christmas Ale
Brouwerij St. Bernardus, Belgia
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 73,0
Maahantuoja: Brew Seeker
Kuivahedelmäinen ja maustekakkumainen tuoksu. Maku on pehmeän hedelmäinen, sopivan neilikkainen ja mämminen. Täydellisen tasapainoinen belgi.
5. Julmust
Tempel Brygghus, Ruotsi
Alkoholia: 0,0 %
Pisteet: 69,0
Maahantuoja: Juomatalo Pikkulintu
Tasapainoinen ja maltainen, kanelinen ja miellyttävän mausteinen, tulee joulu mieleen. Makea ja limonadimainen, joten oluena heikko, mutta jos alkoholiton joulujuoma pitää valita, tässä ensiluokkainen vaihtoehto.Tarkkaan ottaen Julmust ei ole olut, vaan mallaspohjainen ja humaloitu virvoitusjuoma. Julmust sisältää humalan ja maltaan lisäksi noin 30 ainesosaa.
6. Duckpond XMAS Double IPA
Duckpond Brewing, Ruotsi
Alkoholia: 8,0 %
Pisteet: 68,7
Maahantuoja: Pien Distribution
Kauniin mehumainen, auringonkeltainen väri. Intensiivisen hedelmäisessä tuoksussa appelsiinia, karambolaa ja eksoottisia hedelmiä. Suutuntuma puhdasta samettia. Tyylikäs mehuisa maku ilman sen kummempia katkeroita. Nektaria, jossa osaset ovat löytäneet paikkansa. Rehellinen ja helposti juotava NEIPA, mutta joulua siinä ei taida olla kuin nimeksi.
7. Zichovec 20 Ježíšek DDH DIPA
Rodinny Pivovar, Tšekki
Alkoholia: 9,0 %
Pisteet: 68,0
Maahantuoja: Pien Distribution
Kaunis ja kirkas DIPA, jossa vähän epämääräinen tuoksu. Hyvin hedelmäinen maku, mutta olut kaipaisi enemmän katkeroja, mikä tietysti näillä prosentilla on hieman haasteellista. Alkoholi lämmittää ja tasapainottaa mutta jää kuitenkin harmaana eminenssinä taustalle. Ježíšek tarkoittaa Jeesus-vauvaa, joka Tšekkiläisen perinteen mukaan tuo lahjoja lapsille. Eräänlainen joulupukin korvike siis. Tölkitettynä Pikku-Jeesus on ihan mukiinmenevä tapaus ja toimiva kokonaisuus.
8. Porsaanreikä
Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta
Alkoholia: 5,3 %
Pisteet: 67,8
Varsin tyylikäs ja hyvärunkoinen stout. Hieno hapokkuus ja roppakaupalla lakritsaa ja sopivasti savua. Paahteisuus ei dominoi, mistä plussaa. Kelvollinen ruokapöytästout, ja etiketti herättää takuulla keskustelua. Silti Tujulta odottaisi enemmän makua.
9. Zichovec 20 Rohlícek Milk Stout
Rodinny Pivovar, Tšekki
Alkoholia: 9,0 %
Pisteet: 64,2
Maahantuoja: Pien Distribution
Rohlícek-nimi viittaa legendaarisiin tšekkiläisiin joulumaikeisiin (vanilkový rohlícek). Ja makeuttahan riittää aina suklaisen vaniljaisesta tuoksusta pitkään jälkimakuun. Korkea alkoholipitoisuus tasapainottaa makeutta niin, ettei se pääse imelyyden puolelle. Täyteläinen ja tasapainoinen maku, eikä liian paahteinen. Jättää öljyisen kalvon suun sisäpinnalle ja kaipaisi seurakseen roisin suklaista jälkiruokaa.
10. Zichovec 13 Vánocha Session IPA
Rodinny Pivovar, Tšekki
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 63,4
Maahantuoja: Pien Distribution
Upea kullankeltainen ja täysin kirkas väri nostattaa odotuksia. Tuoksusta löytyy herukkaa, trooppista hedelmää ja kissanpissaa. Todella raikas ja hedelmäinen maku, mutta katkerot jäävät uupumaan. Muuten hyvä olut, mutta tyylinmukaisuuden kanssa isoja ongelmia. Selkeä APA, ei missään tapauksessa Session IPA. Olut on saanut nimensä perinteisen tšekkiläisen joululeivän, Vánochan, mukaan.
11. Shepheard Neame Christmas Ale
Shepheard Neame, Englanti
Alkoholia: 7,0 %
Pisteet: 62,7
Maahantuoja: Servaali
Joulunajan klassikko, jonka reseptiikkasta keskustellaan paikoin vilkkaastikin. Monen anglofiilin mielestä maku on vuodesta toiseen hieman erilainen. Hyvin perinteiden Britti-ale, jonka tuoksussa suklaata, maustekakkua ja Christmas Puddingia. Maku on maltainen, kuivahedelmäinen, karamellinen ja hunajainen.
12. Tumma Joulupuuro
Lehe Pruulikoda, Viro
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 59,2
Maahantuoja: Juomatalo Pikkulintu
Punertava väri ja kevyesti savuinen tuoksu. Hennon suklainen maku ei kanna tarpeeksi pitkälle, mutta ihan kelvollinen olut kuitenkin. Hyvä juotavuus, tasapainoinen ja selkeä. Jälkimaku on pitkä ja aavistuksen luumuinen, mikä sopii hyvin jouluun.
13. Abbaye d’Aulne Christmas Beer
Abbaye d’Aulne, Belgia
Alkoholia 9,0 %
Pisteet: 59,0
Maahantuoja: Vinic
Esterinen ja mausteinen tuoksu henkii joulun tunnelmaa. Ronski hapokkuus tekee oluesta jopa raikkaan. Piparkakkua ja maustekakkua. Tyylin mukaisesti melko makea, silti tasapainoinen ja miellyttävä.
14. Stigbergets Juleljus / X-mas Tribute NEIPA
Stigbergets Bryggeri, Ruotsi
Alkoholia: 6,8 %
Pisteet: 58,6
Maahantuoja: Pien Distribution
Tuoksultaan makea ja tuhdin hedelmäinen olut, josta alkoholiprosentti on peitetty taiten. Maussa hedelmäisyys laskee. Hyvä runko, mutta liian vähän humalaa, muuten tasapainossa. Aromia ja katkeroita saisi olla tuhdisti enemmänkin. Juotavuus kuitenkin on ihan kohdillaan.
15. Gouden Carolus Christmas
Het Anker, Belgia
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 58,5
Maahantuoja: Servaali
Tuoksussa on joulun mausteisuutta ja kuivattua hedelmää. Kiteisen karamellinen, lakritsinen, lämmittävä ja sokerinen maku. Erikoinen mallaspohja herätti kummastelua; aivan kuin olisi stoutin piirteitä haettu.
16. Keisari Joulu
Nokian Panimo, Nokia
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 58,0
Tuoksussa on viettelevää savuisuutta. Miellyttävän pehmeä suutuntuma, runkoa ja savua tuntuu olevan vähemmän kuin viime vuoden versiossa, joka silloin ylsi maistelun kärkikymmenikköön. Edelleen mukavan juotava, mutta pieni sameus tekee rumaksi. Hyvää keskitasoa ja virheetön.
17. A Le Coq Jouluolut
A Le Coq, Viro
Alkoholia: 0,0 %
Pisteet: 55,2
Maahantuoja: Olvi
Alkoholiton portteri jakoi mielipiteet puolesta ja vastaan. Yhden mielestä liian kevyt, toisen mielestä mämminen ja raskas. Leipäinen, kvassimainen ja mausteinen. Mukana tummaa marjaisuutta ja paahteisuutta. Kaikesta huolimatta nollaolueksi varsin miellyttävä tapaus. Sopii joulupöytään.
18. Delirium Christmas
Brouwerij L. Huyghe, Belgia
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 55,0
Maahantuoja: Brew Seeker
Tyylinmukainen ja tunnistettava belgi, joskaan ei ihan parhaasta päästä. Esterisyys taipuu kurkkuisuuteen, runko ei kanna loppuun asti. Hiilihappoinen ja sokerinen, eikä kovin juotava. Alkoholi lämmittää mukavasti, mutta samalla viinaisuus puskee läpi.
19. Beerbliotek #324 Stocking filler
Beerbliotek, Ruotsi
Alkoholia: 5,9 %
Pisteet: 54,8
Maahantuoja: Pien Distribution
Kahvinen ja paahteinen tuoksu. Kermainen suutuntuma. Puhdaspiirteinen, mutta vetinen. Tasapainon kanssa ongelmia tässäkin.
20. Dreams Of Brew York 2022
Brew York, Englanti
Alkoholia: 6,5 %
Pisteet: 53,2
Maahantuoja: Pien Distribution
Intensiivisessä tuoksussa on mansikkaa, vadelmaa ja lääkeyrttejä. Todella makea sour, joka tuo mieleen laktoosilla ryyditetyn mansikkahillon. No on tämä ainakin persoonallinen olut, siitä iso peukku.
21. Glögi Sour
CoolHead Brew, Helsinki
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 52,6
Ruma ja samea ulkonäkö. Tuoksu sinänsä mieto ja miellyttävä, jouluisen glögimäinen. Maku tuo takapakkia: Happamuus dominoi ja peittää alleen muut maut. Yksiulotteinen, ei kovin innostava. Jälkimaku on lyhyt ja loppuu kuin seinään.
22. Vaahtoparta
Maku Brewing, Tuusula
Alkoholia: 5,3 %
Pisteet: 52,2
Tuoksussa on vahvaa kahvia. Lievä sameus pilaa muuten kauniin mustanruskean värin. Mausteinen ja pähkinäinen maku on neutraali, humalia olisi saanut käyttää paljon rohkeammin. Virheettömänä mutta liian munattomana ei räjäytä tajuntaa. Cask-versio toimii selvästi tölkitettyä paremmin.
23. Joulun Tähti
Panimoravintola Plevna ja Koskipanimo, Tampere
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 51,6
Mustanruskea olut, ja nyt värissä ei ole häiritsevää sameutta. Paahteisuus hallitsee tuoksusta pitkään jälkimakuun. Laadukas ja teknisesti virheetön, mutta yksioikoinen ja yllätyksetön. Toivottavasti ensi vuodelle reseptiikkaa vähän kehitellään.
24. Tornion Joulu Ale
Tornion Panimo, Tornio
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 51,2
Ohuessa tuoksussa pähkinää ja makeaa kaakaota. Mausta löytyy jouluun sopivasti taatelikakkua, suklaista mausteisuutta. Ongelmia tasapainon ja suutuntuman kanssa. Vetinen jälkimaku.
25. Very Bad Elf
Ridgeway, Englanti
Alkoholia: 7,5 %
Pisteet: 50,7
Maahantuoja: Diamond Beverages
Kaunis kirkas väri sekä maltaisen petroolinen tuoksu houkuttavat ensisiemaukseen. Vaisu ja vetinen maku tulee kuin puun takaa, sillä näillä prosenteilla luulisi löytyvän myös täyteläisyyttä ja tuhtia hedelmäisyyttä. Toinen tai kolmaskaan hörppy ei tuo muutosta. Jostain taustalta tulee häivähdys katkeroa, muttei likimainkaan riittävästi. Näin vahvaksi olueksi liiankin helppoa juotavaa – tai kuten Greta Mäkinen asian ilmaisee: ”Date rape -kalja.”
26. Stallhagen Julbock
Stallhagen, Godby, Åland
Alkoholia: 6,8 %
Pisteet: 50,6
Täyteläinen, hieman paahteinen mutta vetinen tuoksu. Maku jatkaa samoilla linjoilla, tuhti makeus vähän häiritsee. Lääkehiiltä, sulanutta lunta. Maku kuolee niin nopeasti, ettei se jätä paljon kerrottavaa jälkipolville.
27. Lahden Erikois Joulu
Hartwall, Lahti
Alkoholia: 5,3 %
Pisteet: 50,4
Viime vuoden maistelusta Lahden Erikois Joulu jäi puuttumaan, joten lähtökohtaisesti oli kiinnostavaa, miten se sijoittuu isojen panimoiden keskinäisessä vertailussa. Ensi siemaus vastaa nostalgianjanoon ajoilta ennen EU:ta. Maltainen ja vähän mämmimäinen, ohut ja mitäänsanomaton maku katoaa hetkessä kuin pieru Saharaan. Turvallinen, perinteinen ja virheetön Suomi-jouluolut.Silti sarjansa ykkönen.
28. Karhu Jouluolut
Sinebrychoff, Kerava
Alkoholia: 4,8 %
Pisteet: 48,6
Peruslageriksi kelvollinen, puhdaspiirteinen ja teknisesti virheetön. Tyylissään varsin geneerinen ja mitäänsanomaton. Jouluolueksi tämä ei oikein taivu. Helposti juotava vetokalja.
29. Tornion Joulu Porter
Tornion Panimo, Tornio
Alkoholia: 5,2 %
Pisteet: 47,8
Yksi tölkki saamistamme näytteistä oli jälkikäynyt ja kontaminoitunut. Kunnossa olevien perusteellaolut on helposti juotava, pehmeän paahteinen ja suklainen. Aavistuksen liian vetinen, enenemmän runkoa jäimme kaipaamaan.
30. Olvi Merry XMAS IPA
Olvi, Iisalmi
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 46,2
Tunkkainen tuoksu, nihkeä maku, tukkoinen, ei katkeroa. Marketti-IPA, jossa pientä havuisuutta lukuun ottamatta IPA:n elementit loistavat poissaololtaan. Mallaspohjassa on silti potentiaalia, joten ei tämä ihan tuhoon tuomittu tapaus ole.
31. Olvi Jouluolut
Olvi, Iisalmi
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 45,6
Olvin näkemys jouluoluesta ei aiheuta hurraahuutoja, mutta oluen kaunis ulkonäkö ja hento jouluinen mausteisuus saa osakseen tyytyväistä nyökyttelyä. Pieniä ongelmia tasapainon kanssa ja aavistuksen metallinen maku. Isojen teollisten panimoiden tyyliin varsin pliisu.
32. Pikku jouluolut
Linden Brewery, Rauma
Alkoholia: 4,8 %
Pisteet: 39,4
Laatupanimona tunnettu Linden tuottaa pettymyksen. Kaunis väri kätkee taakseen epäonnistumisten sinfonian: Glögimäistä tuoksua seuraa kaiken alleen peittävä neilikkaisuus. Suutuntuma on imelä, vaahtokarkkinen ja epämiellyttävä. Runkoa ei ole nimeksikään, eikä tasapainoisuudesta tietoakaan.
33. Fairytale Of Brew York 2022
Brew York, Englanti
Alkoholia: 4,9 %
Pisteet: 34,0
Maahantuoja: Pien Distribution
Pikimusta milk stout, jonka siirappinen makeus tuo mieleen kakun kuorrutteen. Ohut, liian mausteinen, pistaasinen, marsipaaninen ja porkkanakakkuinen. Runkoa ei ole riittavästi ja laktoosi pilaa suutuntuman, vaikka tyyliin kuuluukin. Heikko ja tasapainoton kokonaisuus.
34. Jouluolut Piparilager
Teerenpeli, Lahti
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 29,4
Tyrmäävä tuoksu antaa ensi nuotit hämmästyttävän epämiellyttävälle kokemukselle. Inkivääriä, rankka yliannostus neilikkaa ja kanelia. Sopii huonetuoksuksi tai wc-raikastimeksi paremmin kuin juotavaksi.
35. Lump of Coal
Ridgeway, Englanti
Alkoholia: 7,5 %
Pisteet: 29,3
Maahantuoja: Diamond Beverages
Epämiellyttävässä tuoksussa on suklaata, saunapalvia, lääkehiiltä ja savukalaa. Makua taas ei ole nimeksikään, mikä tässä tapauksessa on jopa positiivinen yllätys. Korkeahkosta alkoholipitoisuudesta huolimatta erittäin kevyt olut, jossa ei ole runkoa ja tasapaino puuttuu kokonaan.
36. Sinebrychoff Jouluolut
Sinebrychoff, Kerava
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 29,2
Kauniin mahonkisen värin takaa paljastuu vetinen ja mitäänsanomaton olut. Epäselväksi jää, mikä tekee tästä jouluoluen paitsi nimi. Teknisesti virheetön, siitä huolimatta ohut, nihkeä ja epämiellyttävä. Ville Leinon sanoin ”laimea paska”.
37. Zichovec 20 Nadílka DDH NEDIPA
Rodinny Pivovar, Tšekki
Alkoholia: 9,0 %
Pisteet: 26,3
Maahantuoja: Pien Distribution
Nadílka-nimi on tšekin kielen ilmaus, jolla viitataan joululahjoihin. Tämän lahjan saadakseen ei tarvitse osoittaa kaksista kiltteyttä, sillä kaksinen ei ole olutkaan. Ruman ruskea ulkonäkö lienee tuotteen parhaita puolia, sillä heti oluen tuoksu on viinainen ja oksettava, maku pahvinen, hapettunut ja epäpuhdas. Kontaminoitunut.
38. RPS Gingerbread X-mas Belgian Blonde
RPS Brewing, Kuopio
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 25,0
Mausteinen ja ureainen tuoksu. Neilikkaa, hammaslääkärintuolia, kynsilakkaa ja parfyymia. Näyttää kuselta ja maistuu oksennukselta, täysin epätasapainossa. Arde: ”Ei toimi belginä eikä mausteoluena.”
39. Maku Joulu IPA
Maku Brewing, Tuusula
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 18,5
Mansikkaista tuoksua seuraa virhemakujen kavalkadi. Hapettunut ja diasetyylinen. Hirveä.
40. Nightmare Of Brew York 2022
Brew York, Englanti
Alkoholia: 9,8 %
Pisteet: 14,3
Maahantuoja: Pien Distribution
Nimensä mukaisesti olut on painajainen, ainakin jos sitä yrittää juoda. Esanssisen makeassa tuoksussa on härskiintynyttä voita. Maku on kuin suoraan Pelkokertoimen nielemishaasteesta, eli äärimmäisen vastenmielinen. Yksimielisessä tuomiossaan arvovaltainen raati käytti negatiivista tunneilmaisua vahvistettuna alatyylisellä naisen sukuelimeen viittaavalla sanalla. Tästä on joulu kaukana.
41. Mallaskoski Holiday Stout
Mallaskosken Panimo, Seinäjoki
Alkoholia: 6,8 %
Pisteet: 9,4
Samea olut ei ulkonäöllä koreile. Eltaantuneen esanssinen, kermatoffeinen ja vaniljainen tuoksu. Erittäin makea ja vastenmielinen maku. Tässä reseptivelholla on käynyt perustavanlaatuinen moka, sillä olut on rasvaista ja yksinkertaisesti pahaa; aivan kuin mukillinen butterscotch-esanssilla maustettua eltaantunutta mustaa teetä.
Takatalo & Tompurin Savubock(6,5 %) on voittanut vuoden 2022 Suomen Paras Olut -kilpailun.
TAKATALO & TOMPURI on vuonna 2015 toimintansa aloittanut Kymenlaakson ensimmäinen pienpanimo. Se on nimetty kahden maatilan mukaan, joista Takatalon tilalla viljellään panimon käyttämät mallasohra ja kaura.
Kaksi vuotta sitten Takatalon isäntä ja oluenpanija Mikko Suur-Uski osti Tompurin vähemmistöosuuden panimosta, mutta sopimus nimen käytöstä jatkuu vuoteen 2025.
Idea Takatalo & Tompurin pellosta pulloon -filosofiaan tulee viinimaailmasta, jossa on totuttu siihen, että rypäleiden ominaisuudet määräytyvät paljolti maanviljelyksen ehdoilla: Eri palstoilla ja erilaisissa mikroilmastoissa ne saavat yksilöllisiä ominaisuuksia. Oluen suhteen tietämys paikallisten viljalajikkeiden, maaperän ja viljelytekniikoiden vaikutuksesta lopputuotteen makuun on paljon vähäisempää.
”Suomessa kuluttajat eivät vielä täysin ymmärrä sitä, kuinka sidoksissa maatalous ja valmis olut ovat keskenään. Oluthan tulee pellolta ja panimo on siinä vain välietappi”, Suur-Uski sanoo.
Perinteistä saa voimaa
Takatalo & Tompurin vahvuus piilee perinteisissä oluttyyleissä, jotka vaativat paljon aikaa kypsyäkseen. Oman pellon oluista välittyy kotimaisen maatalouden rauhaisa kauneus. Kun olutmestari tuntee omat raaka-aineensa, viljelyssä käytetyt lannoitteet ja osaa lisäksi tulkita satokauden sääolojen vaikutuksia, jokainen linjalta tuleva pullo on täynnä käsityötä ja kokemuksen tuomaa taitotietoa.
”Yritän puhua paljon maaseudun puolesta ja haluan kannustaa maaseudun ihmisiä siihen, että uskokaa ylpeästi itseenne ja omiin visioihinne”, toteaa Mikko Suur-Uski, joka muiden ansioidensa lisäksi valittiin huhtikuussa Kymenlaaksossa vuoden 2022 maaseututoimijaksi.
Mutta ei ole niin suurta juhlapäivää, etteikö maailmanlaajuinen ruokakriisi ja Ukrainan sota vetäisi Takatalon isännän vakavaksi.
”Minua aidosti pelottaa tämä tilanne, missä tällä olemme. Samoin minua pelottaa inflaatio, että kuinka suureksi se kasvaa ja kuinka paljon se syö kuluttajien ostovoimaa. Näissä suhdanteissa käsityöolut on ruohonjuuritason luksustuote, joka on helppo korvata esimerkiksi kauppojen omilla private label -tuotteilla”, hän miettii.
Suur-Uskin vastaus ulkopuolelta tuleviin uhkiin on investoida oman yli 300-vuotiaan tilan toimintaan, varsinkin tilan yhteydessä olevaan ravintola Navettaan. Sieltä tuotteet voidaan myydä suoraan asiakkaille ilman välikäsiä ja asiakkaan kannalta erinomaisella hinta-laatusuhteella, vaikka esimerkiksi mallasohran hinta on noussut viime vuodesta kymmeniä prosentteja ja lannoitteiden hinnat yli nelinkertaistuneet.
”Haluaisin jonain päivänä, että myös humalaa tulisi omasta takaa, mutta tällä hetkellä se vaatisi niin isoja investointeja, että riskit humalanviljelyn aloittamiseen ovat juuri nyt liian suuret. Toistaiseksi mennään saksalaisilla humalalajikkeilla, joita täydentää tšekkiläinen Saaz”, mies tuumaa.
Kylmäsavu luo identiteetin
Maaseudulla kun ollaan, kaskiviljelyllä on täällä vuosisatojen perinteet. Vielä 1800-luvulle tultaessa se oli yleisin viljelytekniikka myös Virolahdella. Savu on valtavan iso osa kotimaisen maanviljelyksen perimää.
”Kun perustin panimoa, minulle tuli sellainen pölhö ajatus, josko peltojen kaskeamisen voisi vangita mukaan tuotteeseen”, Mikko Suur-Uski muistelee.
Siispä tuumasta toimeen, ja ”savustuspönttö” rakennettiin luonnollisesti itse. Tällä hetkellä savustimesta on käytössä kolmas kehitysversio, ja neljäs on työpöydällä.
Panostus savuun on kannattanut. Ensimmäinen merkittävä voitto tuli heti alkuun, kun Kaski Kylämäsavulager voitti Suomen Paras Olut -kilpailun vaaleiden laagereiden sarjan 2017. Voiton jälkeisenä päivänä Kylmäsavulagerin koko tuotanto myytiin kaksi kuukautta ennakkoon.
Käytännössä prosessi menee siten, että mallasohraa savustettaessa savu jäähdytetään, jolloin se ei vaikuta ohran entsyymitoimintaan. Savupuuna käytetään oman metsän tervaleppää ja katajaa. Koska ulkoiset olosuhteet kuten lämpötila ja ilman kosteus vaikuttavat voimakkaasti prosessin kulkuun, tasalaatuiseen lopputulokseen päästäkseen savustajan pitää osata ennakoida kaikki muuttuvat tekijät. Työ tekijäänsä opettaa.
Kylmäsavulagerissa savustus kestää 16 tuntia, Savubockia tehtäessä aika tuplaantuu.
Savubock on kestomenestyjä
Suomen Parhaaksi Olueksi tänä vuonna valittu Kaski Savubock tunnetaan kestomenestyjänä, joka saavutti jo kaksi vuotta sitten hopeaa European Beer Starissa, yhdessä maailman arvostetuimmista olutkilpailuista. Se on yksi merkittävimmistä palkinnoista, joita suomalaiset panimotuotteet ovat koskaan voittaneet.
2000-luvulta vertailukohteet ovat lähinnä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan sekä jo edesmenneen Bryggeri Helsingin imperial stoutien saavuttamat tunnustukset vuodelta 2018. Tuolloin Laitilan Imperiaali voitti kultaa World Beer Cupissa sekä jo edesmenneen Bryggeri Helsingin Sofia Imperial Stout hopeaa European Beer Starissa.
Savubockin valmistus alkaa keväällä mallasohran viljelyllä. Syksyllä sato korjataan ja kuivataan sekä annetaan tekeytyä rauhassa. Suur-Uskin mukaan liian tuore ohra ei sovi mallastettavaksi.
”Siinä tapahtuu sama ilmiö kuin jos yrität tehdä perunamuusia uusista perunoista; siitä tulee vain kirkerää ja venyvää liisteriä. Tärkkelyksen pitää antaa levätä hyvin ennen mallastamista”, hän sanoo.
Seuraavaksi ohra kuljetetaan Lahteen Viking Maltille. Kun se myöhemmin palaa mallastettuna takaisin, alkaa savustus, joka kestää koko viljaerän osalta noin viikon ja vaatii jatkuvaa käsityötä ennen kuin päästään oluen keittoon.
Bock on tyyppiesimerkki oluesta, joka tarvitsee aikaa kypsyäkseen, eikä sen kanssa sovi olla malttamaton. European Beer Starissa hopeaa voittanut erä oli arviointihetkellä 11-kuukautista, Suomen Paras Olut -kilpailussa kuukauden nuorempaa.
Näiden kahden kilpailun perusteella voidaan olettaa, että olut on parhaimmillaan siinä vaiheessa, kun ollaan alle puolen vuoden päässä pullon kyljessä lukevasta päiväysmerkinnästä.
Lähes 30 jouluoluen maistelussa oluiden korkea taso yllätti positiivisesti. Hieman yllättäen isojen panimoiden oluet jäivät testin häntäpäähän, vaikka testissä kiinnitettiin erityistä huomiota oluiden virhemakuihin. Tasaisen laadukkaassa kattauksessa kuitenkin vain terävin kärki ylsi huippupisteille.
TAMMENLINNAN Suuressa Olutmaistelussa testattiin 29 erilaista jouluolutta. Oluet rajattiin siten, että mukaan otettiin vain joulubrändättyjä oluita. Toisin sanoen oluen nimessä tai etiketissä piti olla selkeä viittaus jouluun. Testissä oli sekä kotimaisia että tuontioluita. Oluiden alkoholipitoisuus vaihteli nollasta 13 prosenttiin.
Oluet arvioitiin sadan pisteen asteikolla siten, että 60 pistettä edusti teknisesti ja mikrobiologisesti virheetöntä olutta. Mitä alemmas skaalassa mentiin, sitä enemmän oluissa havaittiin virhemakuja sekä ongelmia tasapainossa ja tyylinmukaisuudessa.
Tuomaristossa istuivat olut- ja matkailutoimittaja Peter Tammenheimo, pienpanimokouluttaja emeritus Ilkka Sysilä, Olarin Panimon perustaja ja oluentekijä Ville Leino, Arde arvioi -blogin Ari Juntunen sekä oluiden kategoriajohtaja Jaaja Hihnala Brukett-juomatalosta.
Koska raati koostui erittäin kokeneista maistajista, päädyttiin avoimeen tastingiin, eli kaikki maistettavat oluet olivat näkyvillä. Ratkaisuun vaikutti luonnollisesti myös oluiden suuri määrä. Maistettavat juomat oli saatu näytteinä panimoilta ja maahantuojilta. Testin järjestelyistä vastasi Peter Tammenheimo. Jaana Hihnala ei osallistunut Brukettin maahantuoman Rocking Rudolphin arviointiin.
Kolmen kärki erottui
Testin parhaaksi olueksi nousi lappeenrantalaisen Panimoyhtiö Tujun imperial stout Kovempi paketti. Tämä olut päätyi testiin hieman yllättäen, sillä Alkoon oli lähetetetyssä erässä oli ollut kolme pulloa ilman etikettiä, jotka sitten palautuivat jakelijalle ja sitä kautta maisteluun.
Tuomaristo kiitteli Kovemman paketin täyteläistä tuoksua, paksua suutuntumaa ja ryhdikästä makua, jossa oli aistittavissa lempeää paahteisuutta, parkittua nahkaa, tupakkaa ja vaniljaa. Etenkin oluen portviininen ja madeiramainen vivahde hurmasi tuomariston.
Toiselle sijalle ylsi norjalaisen Nøgne Ø:n Gud Jul Christmas Ale. Raikas ja korkeahkosta alkoholipitoisuudestaan (8,5 %) huolimatta helposti juotava, pehmeän täyteläinen ja kuohkea nautiskeluolut.
Kolmanneksi sijoittui klassinen Shepherd Neame Christmas Ale (7,0 %) Ison-Britannian vanhimmalta panimolta. Täydellisen tasapainoinen, kuivahedelmäinen, pähkinäinen ja maustekakkuinen vahva ale.
Kolmen kärki erottui selvästi muusta kattauksesta ainoina yli 80 pisteen oluina. Testin kovin yllätys tuli kuitenkin heti kärkikolmikon takana, sillä perinteinen ruotsalainen Tempel Julmust nappasi neljännen sijan.
Tarkkaan ottaen Julmust ei ole olut, vaan mallaspohjainen ja humaloitu virvoitusjuoma. Julmust sisältää humalan ja maltaan lisäksi noin 30 ainesosaa.
Juilmust on Ruotsissa niin suosittua, että joulun aikaan Coca Colan myynti laskee 50 prosentilla. Julmustia myytiin pitkään Ruotsin ulkopuolella vain Ikean myymälöissä, mutta nykyään sitä myydään Suomesta esimerkiksi Alkoissa.
1. Tuju Kovempi Paketti
Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 83,40
Täyteläinen tuoksu, paksu suutuntuma, sherrymäinen ja makeahko. Täydellinen vaniljajäätelön kastikkeena. Jälkimaussa chilimäistä kirpeyttä.
2. God Jul Christmas Ale
Nøgne Ø, Norja
Alkoholia: 8,5 %
Pisteet: 82,00
Maahantuoja: Servaali
Paahteinen ja mausteinen tuoksu. Hämmästyttävän kuohkea suutuntuma. Samea, raikas ja täyteläinen sekä hyvin jouluinen ale, jossa hurmaavaa viheromenaista vivahdetta. Usein omenaiset ja siiderimäiset flavorit lasketaan makuvirheiksi, mutta tähän olueen ne istuvat täydellisesti.
3. Shepherd Neame Christmas Ale
Faversham Brewery, Englanti
Alkoholia: 7,0 %
Pisteet: 80,40
Maahantuoja: Servaali
Maltainen, toffeinen ja pehmeän pähkinäinen, tyylikästä kuivahedelmää ja luumukiisseliä. Perinteinen ja täydellisen tasapainoinen joulunajan britti-ale.
4. Tempel Julmust
Tempel Brygghus, Ruotsi
Alkoholia: 0,0 %
Pisteet: 76,20
Maahantuoja: Juomatalo Pikkulintu
Makea limonadimainen ja helposti juotava Julmust. Raikas mallaspohjainen juoma. ”Juon paljon mieluummin tätä kuin nollaolutta”, kommentoi pienpanimokouluttaja Ilkka Sysilä.
5. Santa’s Hoppy Helpers Holiday IPA
Mikkeller, Tanska
Alkoholia: 6,0 %
Pisteet: 75,60
Maahantuoja: Olaf Distribution
Maussa on tyylinmukaisesti mallasta, pihkaa ja hedelmäisyyttä. Jouluista hedelmäkakkua. Humalat ovat ehkä jo parhaat päivänsä nähneet, mutta siitä huolimatta herkullinen olut.
6. Delirium Christmas
Brouwerij L. Huyghe, Belgia
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 74,80
Maahantuoja: Brew Seeker
Kuohkea ja hedelmäinen vahva belgi-ale. Yllättävän pehmeää, alkoholi peittyy täysin. Juustojen ja vaniljaisten jälkiruokien kiitollinen kumppani.
7. Lump of Coal
Ridgeway Brewing, Englanti
Alkoholia: 7,5 %
Pisteet: 72,80
Maahantuoja: Diamond Beverages
Pehmeä ja matalahiilihappoinen stout. Tuoksussa paahteisuutta ja tummaa suklaata. Korkeahko alkoholiprosentti vaatii vastapainokseen tuhdin mallaspohjan, ja tässä se toteutuu.
8. Olutpaja Jouluolut
Olutpaja, Pälkäne
Alkoholia 5,0 %
Pisteet: 72,80
Riemastuttavan fragrantti. Humalan fragranssia ynnä miellyttävät esteriset käymisaromit. Puhdas, raikas ja kaikin puolin miellyttävä olut, joka sopii nautittavaksi sekä jouluna että juhannuksena.
9. Keisari Joulu
Nokian Panimo
Alkoholia 5,0 %
Pisteet: 72,20
Miellyttävää paahteisuutta sekä tuoksussa että maussa. Kahvia, suklaata ja pehmeää maltaisuutta. Kaunis savuisuus toimii oluen kruununa.
10. Joulun Tähti – Plevnan Jouluolut
Koskipanimo, Tampere
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 70,20
Paahteinen, kuiva ja täyteläinen lager. Miellyttävä kahvinen flavori. Tasapainoinen kokonaisuus, joka kuitenkin kärsii pienestä rohkeuden puutteesta.
11. Jule Malt
To Øl, Tanska
Alkoholia: 13,0 %
Pisteet: 69,80
Maahantuoja: Diamond Beverages
Makean alkoholinen ja pehmeän mausteinen tuoksu. Häiritsevän makea olut, maussa hedelmätorttua ja tervaleijonaa.
12. Hvit Jul
Nøgne Ø, Norja
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 68,60
Maahantuoja: Servaali
Raikas, ruohoinen sekä joulumausteiden ja yrttien sävyttämä tuoksu. Maustepommiksi varsin onnistunut olut, joskin katkeruutta toivoisi selvästi lisää. Alkoholipitoisuuttakin saisi olla pari prosenttiyksikköä enemmän.
13. Glögg Sour
Morgondagens Cirkusöl, Ruotsi
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 67,80
Maahantuoja: Pien Distribution
Joulumausteinen ja marjainen tuoksu. Raikas ja miellyttävän hapan maku. Ei kovin olutmainen, mutta nimensä mukaisesti sopii hyvin glögin korvikkeeksi.
14. Joulun Taiga Porter
Panimo Honkavuori, Joensuu
Alkoholia: 5,2 %
Pisteet: 67,40
Melko vaatimaton hennon lakritsinen tuoksu. Paahdettua mallasta ja tummia hedelmiä. Pehmeä suutuntuma, keskitäyteläinen portteri, joka jää kuitenkin hieman latteaksi.
15. Santa Olaf’s Christmas Ale
Olaf Brewing, Savonlinna
Alkoholia: 4,9 %
Pisteet: 66,20
Herkullisen paahteista tuoksua seuraa pettymys. Makea, hennon hedelmäinen ja pehmeän maltainen maku jää harmittavan ohueksi.
16. White Christmas
Saltaire Brewing, Englanti
Alkoholia: 4,8 %
Pisteet: 65,00
Maahantuoja: Brew Seeker
Hieno mausteinen tuoksu vie hetkessä ajatukset Britteinsaarille. Hedelmäinen, suhteellisen raikas ja tyylikkään katkera britti-ale. Yksi tuomareista löysi virhemakuina märkää villatumppua ja voihappoa.
17. Tornion Joulu Porter
Tornion Panimo
Alkoholia: 5,2 %
Pisteet: 64,40
Makea tuoksu, paahteinen ja pehmeän hedelmäinen maku. Olut on teknisesti kunnossa, mutta maultaan kovin kevyt.
18. Karhu Jouluolut
Sinebrychoff, Kerava
Alkoholia: 4,8 %
Pisteet: 63,40
Suhteellisen raikas ja rapsakka jouluolut isolta panimolta. Maussa pehmeää maltaisuutta. Kohtalaisen luonteikas olut ja samalla yksi testin positiivisista yllätyksistä.
19. Gouden Carolus Christmas
Het Anker, Belgia
Alkoholia: 10 %
Pisteet: 62,60
Maahantuoja: Servaali
Makean mausteinen tuoksu. Miellyttävä alkoholin puraisu heti alkumaussa, mutta siinäpä se. Aivan liian makea, humalan fragranssi puuttuu. Maku tuo mieleen hammastahnan tai suuveden.
20. Maku Joulu IPA
Maku Brewing, Tuusula
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 61,60
Yrttipihkainen tuoksu. Katkeroiden puuttuessa makeus hieman häiritsee. Kuitenkin kohtalaisen juotava, joskin kaikin puolin vaatimaton ja persoonaton. Joulusaunaan.
21. Rocking Rudolph
Hardys & Hansons, Englanti
Alkoholia: 4,2 %
Pisteet: 59,25
Maahantuoja: Brukett
Hedelmäinen ja asteen verran metallinen tuoksu. Pehmeä suutuntuma. Ohut maku ei juuri jätä muistijälkiä. Vetinen.
22. 45 Days of X-mas
To Øl, Tanska
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 59,00
Maahantuoja: Diamond Beverages
Puhdas ja teknisesti virheetön olut, joka ei kuitenkaan herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Malliesimerkki oluesta, jossa kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta luonne ja persoonallisuus loistavat poissaolollaan.
23. Raskasta Joulua
Tornion Panimo
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 58,40
Metallinen tuoksu, rauta iskee päin näköä, minkä ehkä voi katsoa sopivan ainakin oluen nimeen. Silti täyteläinen, pehmeä ja kuivahko olut. Mausta löytyy joululimppua, nahkaa ja hevostallia.
24. Olvi Jouluolut
Olvi, Iisalmi
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 57,60
Siirappisen karamellimainen, jopa mämminen olut, josta löytyy kotikaljamaista makeutta. Tunkkaista leipäisyyttä. Ei kovin tasapainoinen.
25. Olvi Xmas IPA
Olvi, Iisalmi
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 55,20
Olvin yleiseen tasoon nähden tunkkainen. Tuoksussa koirankakkaa. Maku hennon pihkainen, hedelmäisyys puuttuu täysin ja rasvaisuuteen viittaavaa virhemakuakin löytyy.
26. Bad Elf Winter’s IPA
Ridgeway Brewing, Englanti
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 53,60
Maahantuoja: Diamond Beverages
Makean hunajaista tuoksua seuraa virhemakujen sinfonia: Diasetyyliä, sukkahikeä, märkää villasukkaa ja kastunutta huopahattua.
27. Kimito Christmas NEPA
Kimito Brewing, Kemiönsaari
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 53,60
Liian makea ja tasapainoton olut, jossa mikään ei viittaa nimen New England -alkuun. Laktoosilla pilattu suutuntuma. Hedelmäinen ja mausteinen.
28. Vaahtoparta Jouluolut
Maku Brewing, Tuusula
Alkoholia: 5,3 %
Pisteet: 53,00
Ohut vihanneskeittomainen maku. Kevyt ja helppo olut, joka ei tällä kertaa ole täysin kunnossa. Tunkkainen ja tasapainoton, mutta kuitenkin parempi mitä oluesta tehdyt aiemmat arviot ovat antaneet aihetta odottaa.
29. Sinebrychoff Jouluolut
Sinebrychoff, Kerava
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 47,00
Testin alisuorittaja. Metallinen, pahvinen ja vetinen olut. Yksiulotteinen ja ponneton esitys.
Business Finland ja
ELY-keskukset ovat myöntäneet alkuvaiheessa koronatukea jo 25 pienpanimolle.
Täyden tukisumman 100 000 euroa on toistaiseksi saanut neljä panimoa: Mustan
Virran Panimo, Jussi Olut (Maku Brewing), Koskipanimo (Plevna) ja Sori Brewing
Finland.
Ravintoloiden
pakkosulkeminen iski kovaa pienpanimoihin, joista suurimmalle osalle tuotteiden
ravintolajakelu on ollut elinehto. Samalla koronakriisi on pakottanut panimot
etsimään uusia ansaintamalleja ja innovaatioita.
Business Finland ja ELY-keskukset tarjoavat yrityksille kehitysrahoitusta häiriötilanteessa, ja panimot ovat sitä ahkerasti myös hakeneet. Rahoituksen avulla yritykset voivat kehittää uusia tuotteita tai toimintatapoja, mutta menetettyä liikevaihtoa ei näillä tuilla korvata. Suurin osa panimoista on lisännyt aktiivisuuttaan kuluttajarajapinnassa muun muassa erilaisilla sosiaalisen median ratkaisuilla. Monet ovat myös avanneet verkkokauppoja sitä mukaa kuin kriisi on kärjistynyt.
Tässä artikkelissa puhutaan panimoista, joille koronatuki on myönnetty 23. huhtikuuta mennessä.
Täysi tuki tuo varmuutta
Tähän mennessä neljä pienpanimoa on saanut kehitystuen täysimääräisenä (100 000 €) ja viideskin eli Lapin Panimo lähes saman summan (99 780 €). Tamperelainen Panimoravintola Plevna kuittasi jättipotin, sillä Koskipanimon ohella ravintolatoimintaa pyörittävä Tampereen Panimoravintola sai myös täyden tuen.
– Tuet tulivat tarpeeseen. Olemme tehneet kovasti töitä, jotta toimintaa voitaisiin poikkeustilan aikana pyörittää edes jotenkin ja samalla pyrimme valmistautumaan myös exit-vaiheeseen. Olemme kehittäneet erilaisia projekteja molempiin yrityksiin, sanoo Plevnan ravintoloitsija Marika Tähtinen-Hakala.
Plevnan
projektit ovat olleet hyvin käytännönläheisiä kuten lähioluen merkityksen
korostamista, tuotesuunnittelua ja take away -asioinnin helpottamista. Myös
uusia myyntikanavia on avattu päivittäiskaupan puolelle.
– Työnkuva
on muuttunut oleellisesti, sillä ennen koronaa vähittäismyynnin osuus
liikevaihdosta oli vain kymmenisen prosenttia, ja nyt olemme täysin sen
varassa, Tähtinen-Hakala summaa.
Tulevaisuudessa
Plevna aikoo käyttää osan saamastaan kehitysrahoituksesta esimerkiksi uusien
jakelukanavien perustamiseen ja uudenlaisen tilausportaalin kehittämiseen sekä
vientihankkeisiin yhdessä muiden pienpanimoiden kanssa.
Maku
Brewingin toimitusjohtaja Ville Makkonen
tiivistää kehitystuen merkityksen sanomalla, että sen avulla panimo pystyy
laatimaan tulevaisuuden suunnitelmia sen sijaan, että kaikki aika ja energia
menisi pelkkään selviytymistaisteluun.
– Meillä projektin tarkoitus on kehittää tapaamme toimia päivittäiskauppojen suuntaan tutkimalla kaupan tuotevalikoimaa ja kehittämällä sinne sopivia tuotteita. Toinen painopisteemme on verkkokaupan kehittämisessä, Makkonen linjaa.
Käsidesistä kivijalaksi
Mustan
Virran Panimo sai kehitystuen hankkeelleen ”Pienpanimosta käsihuuhteen
valmistajaksi”. Hankkeen tavoitteena on valmistella panimon
liiketoimintaan toista kivijalkaa oluen valmistuksen lisäksi, kun
toimintaedellytykset ydinliiketoimintaan ovat ravintoloiden sulkemisten takia
oleellisesti heikentyneet.
Esimerkiksi
kesäfestivaalien peruutukset ja eritoten Oopperajuhlien peruuntuminen tulevat tekemään
ison loven savonlinnalaispanimon liikevaihtoon. Panimo myös arvioi, että
pienpanimo-oluiden kysyntä voi laskea vielä kriisin jälkeenkin merkittävästi
talouden hiipumisen ja kuluttajien talousvaikeuksien takia.
– Käsidesin kysynnän
taas odotamme pysyvän jatkossakin korkealla, joten sen valmistuksen jatkaminen
ja eriyttäminen omiin toimitiloihinsa voi pelastaa panimon taloudellisesti,
sanoo toimitusjohtaja Petteri Vänttinen.
– Myönnetty
kehitystuki tullaan käyttämään myöntöperusteiden mukaisesti henkilökunnan
palkkoihin ja alihankintana teetettävään kuluttajatutkimukseen tammikuun 2021
loppuun mennessä, Vänttinen jatkaa.
Käsidesin
valmistus on myös Lapin Panimon listalla, mutta sille kehitysrahoituksen
päähankkeita ovat verkkokaupan ja panimon ympärille rakentuvien tapahtuminen
kehittäminen, pienimuotoinen panimoravintola ja mahdollisesti jopa oma
ravintolaketju Lappiin.
Sen enempää ketjun konseptista Lapin Panimon toimitusjohtaja Arturs Dutka ei vielä paljasta, sillä projekti on vasta alkuvaiheessa. Dutkan mukaan ideamylly panimolla käy kuitenkin täysillä kaiken aikaa.
Virosta Suomeen
Neljäntenä
panimona täysimääräisen kehitystuen sai Sori Brewing Finland, mikä on
aiheuttanut alan toimijoissa jonkin verran närää. Sori Brewingin juuret ovat
Tampereella, mutta vuonna 2014 panimo perustettiin näyttävästi Viroon, koska työn
hinta, verotus ja toimitilojen vuokrat tulivat siellä paljon edullisemmiksi.
Osasyynä oli myös Suomen paikoilleen jämähtänyt alkoholipolitiikka.
Harva
kuitenkaan tietää, että Sori Brewingin emoyhtiö pysyi Suomessa, ja vuosien
mittaan yhä suurempi osa liiketoiminnasta on keskittynyt Suomeen. Tällä
hetkellä Suomessa tehdään myyntiä, asiakaspalvelua, hallintoa, markkinointia ja
brändin kehitystä sekä pienissä määrin myös tuotekehitystä. Suomessa Sori
Brewingin käyntikortti on helmikuussa 2017 avattu taproom Helsingin
Kaisaniemessä.
– Elämme nyt
murroksen aikaa meidän molemmilla toimialoilla eli ravintoloissa ja panimoissa,
joten pyrimme myös miettimään liiketoimintaamme uudestaan. Osana tätä prosessia
näimme mahdollisuuden tuoda osan Virossa tehtävistä toiminnoista Suomeen ja
kehittää niitä täällä, kertoo toimitusjohtaja Pyry Hurula.
Hurulan
mukaan Business Finlandin tuen avulla Sori Brewingin tavoitteena on keskittää
yhtiön Helsingin toimistolle enemmän tukitoimintoja ja järjestelmäkehitystä
sekä hakea liiketoiminnan kasvua uusien kanavien kautta.
– Tässä
tilanteessa panimoiden, ravintoloiden, tapahtumatuottajien ja monen muun
toimialan elinehto on kyky keksiä itsensä uudestaan, jotta voidaan luoda arvoa
ja kannattavaa liiketoimintaa myös jatkossa, mies tuumaa.
Hyrylä ei
kuitenkaan halua rinnastaa Business Finlandin tukea siihen tukeen, mitä
ravintolat tarvitsevat hyvityksenä sulkemisesta ja siitä, että valtio vei ravintoloitsijoilta
perustuslain turvaaman oikeuden elinkeinoon. Siihen tarvitaan toisenlaisia
instrumentteja ja pian.
Tukisummien laaja kirjo
Tukipäätösten
euromääräinen skaala on laaja, mikä osaltaan kertoo myös panimokentän visioista
tai niiden puutteesta. Akuutin kriisin keskellä kaikki panimot eivät kenties
ole ehtineet panostaa yhtä paljon kehitysideoihin tai sitten niiden
yksilöiminen kirjalliseen muotoon on osoittautunut liian haasteelliseksi.
Yhtä kaikki,
lähes 30 pienpanimoa on jo saanut jonkinlaista kehitystukea. Edellä mainittujen
lisäksi merkittäviä tukisummia ovat saaneet Pyynikin käsityöläispanimo (52 200
€), Salama Brewing (57 395 €), Tornion Panimo (42 000 €) ja Kvarken Bryggeri
(36 000 €).
Maksimisumman
eli 10 000 euroa esiselvitykseen liiketoiminnan häiriötilanteessa ovat saaneet Bock’s
Corner Brewery, Mathildedalin Kyläpanimo, Espoon Oma Panimo, Rocking Bear
Brewers, Fat Lizard Brewing Company, Rakuuna Olut (Bryggeri Helsinki) ja Stadin
Panimo, joka sai lisäksi panimobaarilleen samaisen 10 000 euron avustuksen.
Alle kymmeneen tuhanteen jäivät Teerenpeli, Iso-Kallan Panimo, Kanavan Panimo, NBC Brewery, Maistila, Sonnisaari, Honkavuori ja vaasalainen pieni ravintolapanimo NP Brewers.
Tänä vuonna yksi
suurimmista olutmaailmaa kuohuttavista puheenaiheista on ollut vuodesta 1845
perheomisteisena pysyneen lontoolaisen Fuller’sin myynti japanilaiselle
Asahille. Aluksi kauppaa vastustettiin rajusti, mutta pölyn laskeuduttua
karkeimmat soraäänet ovat hiljenneet. Voisiko sittenkin olla niin, että me
tavalliset kuluttajat selviämme tunteita herättäneestä panimokaupasta voittajina?
FULLER’SIN HISTORIAN voidaan katsoa alkaneen vuonna 1816,
jolloin Thames-joen rannalle avattiin panimo nimeltä The Griffin Brewery. Sen
perustivat veljekset Douglas ja Henry Thompson, jotka kuitenkin
ajautuivat taloudellisiin vaikeuksiin ja tarvitsivat varakasta sijoittajaa
pelastamaan yrityksensä konkurssilta.
Tässä kohtaa
mukaan kuvioihin astui muuan John Fuller
ilman päivänkään kokemusta panimoalalta. Hän kuitenkin onnistui nostamaan
yrityksen jaloilleen ja osti lopulta Thompsonit ulos.
Fullerin
kuoltua vuonna 1839 panimon johtoon astui hänen poikansa John Bird Fuller, joka jätti nopeasti merkkinsä Ison-Britannian
kunniakkaaseen oluthistoriaan.
Fuller
nuorempi yhdisti voimansa toisen panimoyrittäjän Henry Smithin ja tämän lankomiehen, panimomestari John Turnerin kanssa. Vuonna 1845
allekirjoitettiin uuden panimoyhtiön perustamisasiakirja.
Yhtiön nimeksi tuli Fuller, Smith & Turner, mutta panimolle nimensä antoi yksin Fuller. Yritys kasvoi tasaisesti ja ennen panimotoimintojen myymistä Asahille se harjoitti oluenpanon lisäksi muun muassa tukkukauppaa sekä operoi tai tai vuokrasi noin 400:aa pubia ja hotellia ympäri Englantia.
FULLER’S PYSYI TIUKASTI omistajasukujensa hallinnassa 173
vuoden ajan, eikä muutoksen merkkejä ollut ilmassa. Kävin viime vuodenvaihteessa
Lontoossa haastattelemassa pääpanimomestari Georgina Youngia, jonka kanssa istuimme pubissa alun kolmatta tuntia
ja keskustelimme pitkään muun muassa yrityksen arvoista.
Young
kertoi, että Fuller’sin keskeisimpiä arvoja ovat perhe ja työyhteisön
kannustaminen.
– Being part
of the family, Young totesi ja viittasi tällä ilmauksellaan kahteen asiaan;
Fuller’sin omistajien ja työntekijöiden väliseen hyvään suhteeseen sekä panimon
uskolliseen asiakaskuntaan
Keskustelussamme
mikään ei viitannut siihen, että alle kuukauden kuluttua tuosta hetkestä
räjähtäisi uutispommi.
Siksi ydinliiketoimintojen
myynti japanilaiselle panimojätille tuli niin minulle kuin kaikille muillekin Fuller’sin
ystäville kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syvä epäusko, hämmästys, järkytys
ja huoli olivat kollektiivisia tunnetiloja, ymmärrettävästi.
Jonkinasteinen järkytys panimon myynti oli varmaankin myös Georgina Youngille, joka hyvän ystävänsä houkuttelemana päätti jättää Fuller’sin ja muuttaa synnyinkaupunkiinsa Bristoliin, jossa hän työskentelee tätä nykyä Bath Alesin uuden huippumodernin panimon johdossa.
KOLMEN VIIME VUODEN aikana Asahi Group on käynyt tiuhaan
panimo-ostoksilla Euroopassa. Vuonna 2016 yhtiön omistukseen siirtyi tukku
tunnettuja tuotemerkkejä kuten Grolsch, Peroni ja Meantime. Seuraavana vuonna
Asahin ostolistalla olivat Pilsner Urquell, Velkopovický Kozel, Tyskie, Lech,
Drehel ja Ursus sekä iso liuta paikallisia merkkejä Itä-Euroopasta.
Kun
huomioidaan yleinen vilkkaus panimomarkkinoilla ja olutjättien mielenkiinto
nousevia pienpanimoita kohtaan, Fuller’sin myynnin ei luulisi tulleen yllätyksenä.
Mutta se tuli, ja ensireaktio oli sen mukainen.
Vahvimmat tunteenpurkaukset
tulivat odotetusti lähes 200 000 jäsenen Campaign for Real Ale (CAMRA)
-kuluttajajärjestöltä, joka ilmaisi järkyttyneensä Fuller’sin panimotoimintojen
myynnistä ja kannusti jäsenistöään vastatoimiin.
– Meidät on petetty. Uskoimme, että Fuller’sin omistajasuvut olisivat sitoutuneet oluenpanon jatkamiseen Lontoossa ainakin seuraavat 200 vuotta, kirjoitti Camran Lontoon-osaston puheenjohtaja John Cryne jäsenille osoitetussa sähköpostissaan.
ULKOMAILLA UUTINEN otettiin vastaan yhtä suurella tyrmistyksellä
kuin Britanniassa. Etenkin edulliselta kuulostava 250 miljoonan punnan (286
milj. €) myyntihinta herätti kummastusta. Monissa keskusteluissa nousi esiin
Ballast Pointin myynti vuonna 2015 miljardin dollarin hintaan Constellation
Brands -yhtiölle. Voiko siis vaivaiset 20 vuotta toiminut uuden aallon
pienpanimo olla yli kolme kertaa arvokkaampi kuin lähes 10 kertaa vanhempi
lontoolainen instituutio?
Minä ainakin
olisin maksanut Fuller’sista enemmän, jos taskussa olisi ollut miljardi tai
pari ylimääräistä.
Pitää
kuitenkin muistaa, että oluenpano on pienten katteiden liiketoimintaa ja
tuhansista itsenäisistä pienpanimoista huolimatta globaalit markkinat jaetaan
muutamien suurten toimijoiden kesken. Yksittäinen panimo voi olla kannattava,
mutta ani harvoin se on omistajilleen mikään kultakaivos, paitsi jos se saadaan
myytyä oikeaan aikaan.
Fuller’sin
kohdalla voidaan sanoa, että yrityksen kannattavin osa löytyy sen
ydintoimintojen ulkopuolelta, pubeista ja hotelleista, joissa operatiivisen
toiminnan lisäksi rakennuskannan arvo kasvaa koko ajan.
Kun vielä suurin osa Fuller’sin kiinteistöomistuksista sijaitsee Lontoossa, yhtälö näyttää selvältä: Tulevaisuus on palveluissa, elämysten tuottamisessa ja kiinteistöbisneksessä. Asiakkaille panimotoimintojen myynti näkyy parhaassa tapauksessa entistä parempina palveluina ja viihtyisämpinä pubikokemuksina. Kaupasta saatavasta neljännesmiljardin punnan potista riittää varmasti investoitavaa pubien ja hotellien fasiliteetteihin.
FULLER’SIN OLUIDEN tulevaisuudesta ja varsinkaan
laadusta en olisi huolissaan. Uskon, että Fuller’s ja sen mukana tuleva Dark
Star saavat jatkossakin päättää itsenäisesti omasta tuotannostaan ja
standardeistaan. Arvostettujen brändien ja perinteiden kunnioittaminen on myös
Asahin etujen mukaista ja oleellinen osa japanilaista perimää.
Tämän
minulle vahvisti Fuller’sin Brewing Manager Guy Stewart, jota kävin tapaamassa Lontoossa heinäkuussa.
– Me jatkamme oluen valmistusta aivan kuin tähänkin asti. Asahi on hyvä isäntä, joka arvostaa Fuller’sin taitotietoa ja perinteitä. Asahi osti meidät nimenomaan siksi, että olemme omalla sarallamme parempia kuin kukaan muu.
NÄYTTÄÄKIN TODENNÄKÖISELTÄ, että Asahi-kaupassa kaikki
osapuolet voittavat, myös kuluttajat.
Fuller’s ja
varsinkin Dark Star voittavat kaupassa parempina vientinäkyminä. Vaikka
Fuller’s tunnetaan maailmalla jo melko laajasti, Asahin verkostot ja pääomat
tarjoavat sille aivan eri kokoluokan myynti- ja markkinointikoneiston kuin
toiminta itsenäisenä perheomisteisena oluenvalmistajana.
Samalla
Asahi saa omille tuotteilleen jalansijaa brittimarkkinoilta, mutta yhtä lailla
brittikuluttajat hyötyvät Asahin laajasta portfoliosta.
Itse
asiassa, viime kädessä kaikkein suurin voittaja saattaa olla juurikin se tuiki
tavallinen oluenystävä. En yhtään hämmästyisi, jos Asahi päättäisi uida
brittiyleisön liiveihin laskemalla kipurajoille noussutta pintin hintaa ja
samalla investoimalla voimakkaasti esimerkiksi panimon laitekantaan.
Samoilla
linjoilla oli myös kesällä Helsingissä vieraillut kuuluisa brittiläinen
olutkirjoittaja Tim Webb, jonka
kanssa minulla oli ilo jutella Suomen Paras Olut -kilpailun tuomaristossa.
– Katsotaan
nyt vaikka Urquellia, joka on nyt kaikin tavoin paljon paremmassa kunnossa kuin
ennen myymistään Asahille. Fuller’sille käy aivan samalla tavalla Asahin
siipien suojassa, mies pohdiskeli.
Sitä paitsi
Fuller’sin kyltit eivät ole katoamassa Lontoon katukuvasta minnekään. Pubit ja
hotellit jatkavat toimintaansa niin kuin tähänkin asti, mutta jatkossa ne
ostavat oluensa pääosin Asahilta.
Sen verran vaikutusta voi olla, että joissain pubeissa Frontier-hana saanee viereensä Asahi Super Dryn, Peronin tai Pilsner Urquellin, mene ja tiedä. Oluenystävänä en näe tässä isoja uhkia.
LÄHIHISTORIA ON todistanut, että panimo voi säilyttää laatunsa ja identiteettinsä omistajanvaihdoksesta huolimatta. Käsi pystyyn, joka uskoo huomanneensa panimoiden laatukriteerien laskeneen Pilsner Urquellin, Lagunitaksen tai Ballast Pointin tapauksissa?
Firestone
Walkerin Adrian Walker totesi minulle,
että iso kasvoton isäntä ei ole automaattisesti mikään paholainen, joka pyrkii
tuhoamaan tieltään kaiken elollisen. Päinvastoin, usein kyseessä on strateginen
kumppanuus, joka hyödyttää molempia osapuolia. Näin uskon käyvän myös
Fuller’sin ja Asahin kohdalla.
Edelleenkin tulen aina Lontoossa käydessäni suosimaan Fuller’sin pubeja ja olutmerkkejä sekä karttamaan Greene Kingin vastaavia, aivan kuten tähänkin asti.
Toukokuun puolivälin jälkeen pidetty Tampereen
SOPP tarjosi maittavan kattauksen kotimaisten pienpanimoiden uusimpia oluita. Etenkin
Tampereen seudun panimot olivat hyvin edustettuina.
Keskustorilta Ratinanniemen festivaalipuistoon siirtynyt
SOPP Tampere keräsi kolmen päivän aikana liki 8 500 kävijää. Lukemaa voidaan
pitää hyvänä, sillä sää oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen viileä.
– Uusi alue sopii meille oikein hyvin, sillä Keskustorille
emme olisi mahtuneet. Tunnelma Ratinanniemessä on hyvä, ja tamperelaiset ovat
ottaneet uuden festivaalipuiston omakseen, kertoi SOPP:n järjestäjä Pekka Kääriäinen.
YLEISVAIKUTELMALTAAN uusi
festivaalipaikka vaikutti toimivalta, joskin hiekkapohjainen tapahtuma-alue aiheutti
syystäkin nurinaa.
Pyhäjärven kupeessa pyörivä puuskittainen tuuli vihmoi tuon
tuosta hiekkapölyä tiskeille, hanoihin ja jäähdyttäjien kennostoihin, mistä
syystä juomien suutuntuma saattoi paikoitellen olla tarkoituksettoman karhea.
Lisäksi pesupisteiden ja vessojen ympäristöt liejuuntuivat nopeasti.
Kaatosateilta onneksi vältyttiin, mutta ensi kevääseen
mennessä hiekkapohjalle olisi hyvä tehdä jotakin.
Panimoiden tarjonnasta leveimmän hymyn tuotti raumalaisen Linden Breweryn koko valikoima. Kaikki
oluet olivat persoonallisia, vietteleviä ja virheettömiä. Linden on selvästikin
löytänyt oman linjansa ja tehnyt työnsä huolella.
– Haluamme tuoda hyvät perusoluet takaisin. Täällä meillä on
uutuutena edesmenneen Rauman Oluttehtaan reseptiin pohjautuva lager,
olutmestari Mikko Lindén kertoo.
Linden Brewery on oiva esimerkki siitä, että olutkansan
sydämiin pääsee parhaiten pitkäjänteisellä, intohimoisella ja huolellisella
työllä, eikä esimerkiksi sosiaaliseen mediaan levitetyllä omakehulla, samassa
paikassa uhriutumisella tai maksetuilla maailmanmestaruuksilla.
Ilo vaihtui nopeasti suruksi, kun huomasin Malmgårdin Panimon ja Saimaan Juomatehtaan asettuneen saman
tiskin taakse. On surullista nähdä, kuinka julkisuudessakin puidut omistusjärjestelyt
ja yhteistyö tulevat yhteisen tiskin kautta lihaksi ja rapauttavat ennen niin
hyvämaineisen Malmgårdin brändiä.
– Tottahan me tiedämme, että Malmgårdin ja Saimaan brändejä
arvostetaan eri tavalla. Mutta ei siitä sinällään ole haittaa, koska panimoilla
on hyvin erilaiset kohdeyleisöt ja tuotantomäärät, tiskin takaa vakuuteltiin.
Vapautuneinta tunnelma oli Mallaskosken Panimolla, jonka tiskin takana olutkansaa viihdyttivät
panimomestari Jyri Ojaluoma ja
Servaalin Customer Lead Vesa Salminen.
Mallaskosken mainioiden oluiden lisäksi herrat tarjoilivat Spirit
of Mallaskoski -humalaviinaa, mikä houkutteli paikalle runsaasti
kiinnostunutta yleisöä.
TAMPEREEN SEUDUN panimot
olivat mukana tapahtumassa laajalla rintamalla johtotähtenään Panimoravintola Plevna.
– Plevna edustaa sellaisia perinteisiä arvoja, jotka vielä
nousevat arvoon arvaamattomaan, runoili festivaalitunnelmasta nauttiva panimomestari
Sam Viitaniemi.
Viitaniemen mielestä oluen tärkein ominaisuus on kauneus, sillä
”ihminen juo aina ensin silmillään”. Siksi oluen tulee olla ennen
kaikkea näyttää hyvältä, vasta sitten tulevat muut ominaisuudet kuten
maistuvuus ja terveellisyys.
Samasta syystä uusista oluttyyleistä puhuttaessa Brut IPA
kiinnostaa panimoveteraania enemmän kuin New England IPA.
– Neipaa emme tule ikinä tekemään, Viitaniemi sihahteli.
Nokian Panimon
tiskin takana toimitusjohtaja Matti
Heikkilä esitteli uutta Keisari One-off Bavarian Orangea. Kyseessä on appelsiininkuorella
maustettu kölsch-tyyppinen pintahiivaolut.
Maistuva uutuus, joka toteuttaa hyvin nokialaista missiota
siitä, että janostakin voi tehdä nautinnon.
Tarjolla olisi ollut myös suomalaisten panimo-ja olutnaisten
yhdessä panema Go Girl Go NEIPA, mutta hanasta ei kovasta yrityksestä
huolimatta tullut muuta kuin vaahtoa.
– Ollaan laskettu sitä hanasta varmaan yli 10 litraa, mutta
ei tästä vaan mitään tule, Heikkilä tuskaili.
PUHTAIDEN MAKUJEN ja
luonnonmukaisten maltaiden nimeen vannova ja etenkin brittityylin kanssa
meritoitunut Lempäälästä tuleva Nordic
Brewery esitteli festivaalilla ensimmäiset hapanoluensa.
Kiinnostavaa, mutta päädyin silti aluksi Brut IPAan, muotityyliin,
jonka vain ani harva oluentekijä taitaa hyvin.
– Olen itse maistanut paljon pahempia mutta myös parempia
brut ipoja.
Yhtä kaikki, oluessa on miellyttävän öljyinen suutuntuma,
kevyt runko ja aromikkaan kuiva maku.
Sitten ne happamat. Samaan pohjaan tehdyt Citrus ja
Raspberry Sourit ovat kesäisiä ja virheettömiä hapanoluita, joiden maustamiseen
käytetyt sitruunat ja tuoreet vadelmat toistuvat puhtaan raikkaina tuoksusta
jälkimakuun. Hyviä oluita kumpainenkin, mutta hieman rotevampi kuivahumalointi tekisi
niistä vielä parempia.
Matka jatkui vuonna 2016 perustetun Kaleva Brewing Companyn tiskille. Nimensä mukaisesti panimo
valmistaa olutta Kalevan kaupunginosassa kivenheiton päässä Tampereen keskustasta.
Julki tuotuna tavoitteena on saada oluiden laatu samalle tasolle Suomen ja
maailman huippupanimoiden kanssa.
Olutmestari Juha
Sorsan filosofiana on tehdä raikkaita ja juotavia arkioluita. Panimon kaikkien
perustajien, joita Sorsan lisäksi ovat Juha
Kannisto ja Mika Koro, taustat
ovat tiukasti baaritiskin takana.
– Käymme edelleen töissä olutravintoloissa, joten
tamperelaisten juomamaku on meillä hyvin hanskassa. Siksi oluen juotavuus on meille
keskeinen arvo, Juha Sorsa kertoi.
Uusin paikallinen tuttavuus festivaalilla oli Narvan Kyläpanimo, jonka kotipaikka ei
suinkaan sijaitse Viron itärajalla vaan Vesilahden Narvan kylässä, noin 40
kilometriä Tampereelta etelään. Kotiolutpohjalta ponnistava panimo on tuonut
uutta vipinää ja innostusta 4 400 asukkaan Vesilahden kuntaan.
Narvan Panimon oluista etenkin belgityylinen
appelsiininkuorella maustettu vehnäolut Narvan Lento oli miellyttävän kevyt ja
hedelmäinen kesäolut.
Edellä mainittujen lisäksi Tampereen SOPP-tapahtumassa oli tamperelaisista mukana Pyynikin Käsityöläispanimo, jonka tarjonta on minua harvemmin säväyttänyt. Tällä kertaa annoin mahdollisuuden panimoväen suosittelemalle Ruislagerille, mutta valitettavasti oluessa oli isoja ongelmia sekä tasapainoisuudessa että teknisessä laadussa. Tuntuvat olevan Pyynikin helmasyntejä molemmat.
SEURAAVAN KERRAN SOPP rantautuu Kuopioon kesäkuun alussa. Heinäkuussa festivaali järjestetään Lahdessa ja Helsingissä, elokuussa on Turun ja Oulun vuoro.
Raskaasti tappiollinen Pyynikin Käsityöläispanimo käy sijoittajien kukkarolle valheellisin tiedoin.
Pyynikin Käsityöläispanimon tuloslaskelmasta näkyy, että sen toiminta on raskaasti tappiollista. Kahden viimeisimmän tilikauden aikana takkiin on tullut 850 000 euroa, ja kaiken kaikkiaan liiketoiminnan tulos ennen 2018 tilinpäätöstä on 1,37 miljoonaa euroa miinuksella.
Siispä nyt on päätetty käydä sijoittajan kukkarolle lähes keinolla millä hyvänsä.
Tappiollista liiketoimintaa on yritetty kääntää voitolliseksi uskottelemalla, että kansainvälisistä kilpailuista saadut palkinnot nostavat tamperelaispanimon menestyksen aallonharjalle. Tunnuslukujen valossa näin ei ole käynyt.
Koska omat rahkeet eivät näy riittävän, pyritään nyt keräämään markkinoilta 1,26 miljoonaa euroa lisää pääomaa ”kiihdyttämään Pyynikin huikeaa kasvuvauhtia”.
Sillä tuskin tarkoitetaan liiketappion kasvuvauhtia, joka jo viime tilikaudella oli huikeat 52,38 prosenttia.
Kultamitalien harha
Pyynikki on jo usean vuoden ajan osallistunut ahkerasti Word BeerAwards -kilpailuun, jossa se on myös menestynyt. Sarjavoittajia löytyy kolmelta vuodelta: Ruby Jazz Ale (2016), Mosaic Lager (2017) ja Stout (2018). Samaan aikaan panimon menestys kotimaisissa olutkilpailuissa (HBF ja SPO) on jäänyt vaatimattomaksi.
WBA-kilpailuun osallistuminen on tietysti täysin laskelmoitu markkinointiveto. Itse asiassa monet olutalan ammattilaiset eivät juurikaan arvosta World Beer Awardsia, ja itse kuulun tähän samaan joukkoon.
Mikäli World Beer Awardsiin on uskominen, maailman paras lambic tehdään Kanadassa, dortmunder Japanissa, helles Kolumbiassa, vaalea tsekkilager Saksassa, kölsch Irlannissa, jenkkityylinen IPA Puolassa ja englantilaistyylinen pale ale Brasiliassa.
Uskokoon ken tahtoo.
Sen lisäksi, että World Beer Awards palkitsee oluita kymmenissä eri kategorioissa, myös etiketeille, pullodesignille ja monipakkauksille on omat kilpasarjansa.
Eri sarjoista myönnettävien palkintojen nimi on World’s Best eli Maailman Paras. Puhdasta sanahelinää, siinä kaikki.
Eräs Suomen Paras Olut -gaalassa palkittu oluentekijä kiteyttikin Pyynikin WBA-menestyksen seuraavasti:
– Nämä palkintoautomaattikilpailut ovat tietysti yksi tapa markkinoida tuotetta. Meidän tyyliimme se ei kuitenkaan sovi.
Olen jo aikaisemmin kirjoittanut varsin kriittisesti olutkilpailuista sekä Shaker-lehdessä että omassa blogissani. Kirjoitus, jossa peräänkuulutan kilpailuista raportoivien journalistien vastuuta, löytyy täältä.
Bluffi paljastuu
Pyynikin Käsityöläispanimon olutmestari Tuomas Pere on kovasanaisesti puolustanut World Beer Awards -kilpailua ja siihen osallistumista esimerkiksi Olutliiton facebook-sivulla. Hänen mielestään kilpailu on mitä uskottavin, aidoin ja ammattitaitoisesti järjestetty.
Mutta.
Osakeantiesite paljastaa karun totuuden. Yhtäkkiä sarjavoittajia ylistetään maailmanmestareina ja kehutaan, kuinka maailmanmestaruuksien siivittämänä vaikkapa Mosaic Lagerista on tullut tuotannon vakaa kivijalka.
Pyynikin Käsityöläispanimo pyrkii viestintää kaunistelemalla ja määritelmiä venyttämällä saamaan asiakkaista ja olutharrastajista sijoittajia. Toisin sanoen oluenystävien hyväuskoisuutta ja hyväntahtoisuutta käytetään härskisti hyväksi.
Pyynikin Käsityöläispanimo menee jopa niin pitkälle, että sanoo sen suoraan: ”Oluemme ovat voittaneet vuosittain useita kansainvälisiä palkintoja. Siksi ne ovat houkuttelevia tuotteita niin kuluttajille kuin sijoittajille.”
Eivät muuten ole!
Maailmanmestaruudet ovat harhaa, ja tuotteet kärsivät ainakin omien kokemusteni mukaan toistuvista laatuongelmista.
Otetaan esimerkiksi Mosaic Lager, jota olen ostanut kolmesti. Ensimmäisellä kerralla olut oli lähes hapotonta litkua ja päätyi välittömästi viemäriin. Toisella kertaa juotavuus oli kohdillaan, mutta jälleen kolmannella yrittämällä tuote oli kontaminoitunut.
Otanta on kieltämättä pieni, mutta sillä ei ole väliä, koska tottahan kaikkien oluiden pitäisi olla keittoerään katsomatta luvattua kultamitalilaatua, eikö niin Tuomas Pere?
Kun kaksi kolmesta oluesta on osoittautuu juomakelvottomiksi, ainakin minä äänestän jaloillani, samoin tekee moni muukin. Se on luettavissa tuloslaskelman alimmalla rivillä.
Pyynikin kunniaksi silti sanottakoon, että osakeantiesitteessä on ainakin yksi kohta, jonka raaka rehellisyys ansaitsee kiitoksen. Se menee näin: ”Osakeannista saatavat varat tullaan käyttämään tuotantokapasiteetin lisäämiseen, tasalaatuisuuden ja tehokkuuden parantamiseen.”
Tasalaatuisuudessa todellakin on parantamisen aihetta. Tuntuu vaan erikoiselta, ettei se onnistu ilman, että käydään käsi ojossa sijoittajan kukkarolle.
Huuto kuuluu, vastaako metsä?
Jokin aika sitten laitoin osakeantiesitteen vääristelystä postauksen Olutliiton facebook-sivuille, josta se nopeasti poistettiin ihan hyvästä syystä. Olin laittanut mukaan osakeantisivulle johtavan linkin, ja se ei ole ryhmän sääntöjen mukaan sallittua.
Kuitenkin hetimiten julkaisuni jälkeen eräs pitkän linjan pienpanimoammattilainen lähestyi minua yksityisviestillä.
– Olet kyllä asiallinen jäbä, kun jaksat tuoda esiin tuon Pyynikin kusetuksen. Kukaan muu ei näköjään uskalla. Minua ei mikään muu vituta niin paljon kuin paskan puhuminen asiakkaille.
Voisiko sen enää ytimekkäämmin sanoa? Kuka tuo leivän panimoyrittäjän pöytään ellei maksava asiakas?
Lopuksi haluan esittää kaksi kysymystä Tuomas Perelle. Mikäli hän on halukas vastaamaan niihin blogini kommenttikentässä, lupaan julkaista vastauksen sellaisenaan siitä mitään muuttamatta.
Tuomas Pere, kuinka te kehtaatte kusettaa potentiaalisia sijoittajia osakeantiesitteessänne harhaanjohtavilla ja valheellisilla väitteillä oluidenne voittamista maailmanmestaruuksista?
Mitkä ovat yrityksenne arvot ja visiot käytännön tasolla, kun markkinoinnillinen vilunkipeli pitää aloittaa jo osakeantiesitteestä?