HYVÄ ELÄMÄ – Sivu 2 – Tammenheimon matkassa

TOM OF FINLAND JA LATTEA LANSEERAUS

Helsinki Pride -viikolla järjestetty Tom of Finland OUTstandingRED -viinin lanseerausjuhla latistui homobaarin kantisbileiksi.

KUTSU UUDEN Tom of Finland -punaviinin lanseerausjuhlaan tuli viinitukkuri Norex Selected Brandsilta jo hyvissä ajoin ennen kesäkuun puoliväliä. Kutsussa luvattiin, että Pride-huumaa henkivä juhla ei jätä ketään kylmäksi.

Toisin kävi.

Juhla järjestettiin helsinkiläisessä yökerho Herculeksessa, jossa se latistui kanta-asiakkaiden ryyppyjuhlaksi teemalla: ”Tänään tarjolla ilmaista punkkua, tervetuloa!”

Odotettu lanseerausjuhla latistui muutamaan lasiin anonyymiksi jäänyttä punkkua.

TAITEILIJA TOUKO LAAKSONEN (1920–1991) nousi kulttimaineeseen Yhdysvalloissa 1950-luvulla, ja sittemmin hänen piirroshahmonsa merimiehistä, moottoripyöräilijöistä, tukkijätkistä ja nahkamiehistä loivat maailmanlaajuisen stereotypian maskuliinisista homomiehistä.

Laaksonen, taiteilijanimeltään Tom of Finland, alkoi saada arvostusta myös kotimaassaan 1990-luvun alussa, kun hänen piirroksiaan esiteltiin ensi kertaa suomalaisille helsinkiläisessä Muu-galleriassa.

Maailmankuulun Tom of Finlandin henkilöllisyys selvisi suomalaisille vasta hänen kuolemansa jälkeen, sillä Laaksonen teki uransa salassa jopa lähisukulaisiltaan.

Vuonna 1956 Laaksonen lähetti piirustuksiaan yhdysvaltalaislehteen Physique Pictorial, joka julkaisi kuvat nimimerkillä ”Tom of Finland”. Tämä noudatti lehden yleisiä nimikonventioita: muita taiteilijoita olivat muun muassa ”Bruce of Los Angeles” ja ”Spartan of Hollywood”. Laaksonen itse ei kokenut millään tavoin edustavansa Suomea.

TAKAISIN LANSEERAUKSEEN. Tom of Finland -brändätyn viinin maailmanensi-ilta on tapaus, johon todella kannattaisi panostaa. Oli surullista katsella, kuinka yhden yökerhon bisnes asetettiin viinin ansaitseman kulttuuri- ja media-arvon edelle.

Viini, josta kirjoitin myös Shaker-lehden blogiin, olisi ansainnut parempaa. Paljon parempaa.

Miksi sitten kävi niin kuin kävi?

Olen vuosien varrella ollut useissa Norex-alkoholitukkurin järjestämissä tilaisuuksissa. Kokemusteni perusteella Norex todella taitaa markkinoinnin, ja tilaisuudet ovat olleet järjestelyiltään viimeiseen piirtoon asti onnistuneita.

Onnistuneen lanseerauksen kannalta tärkeää on, että tuotteet ovat hyvin esillä, eivätkä lopu kesken ennen tilaisuuden ilmoitetun kestoajan. Lisäksi ohjelman tulee selkeästi tukea esiteltävää tuotetta, mutta samalla sen pitäisi olla yllätyksellistä ja elämyksellistä. Kokonaisuuden kruunaa huippuunsa viimeistelty, tehokas ja ystävällinen palvelu.

Nyt mentiin metsään että rytisi!

Metsään mentiin että rytisi. Kovin montaa ehjää tai loppuun asti ajateltua osaa tilaisuuden järjestelyistä oli vaikea löytää.

OLETAN TÄMÄNKERTAISEN pannukakun johtuvan siitä, että vastuuta järjestelyistä oli ulkoistettu liikaa Hercules-yökerholle. Ilmeisesti juuri se aikaansai standardien tippumisen myötähäpeän ja kotikutoisen örveltämisen tasolle.

Ensinnäkin, tilaisuuden juontanut Mega-Paula oli, anteeksi vaan, kuin halpa muovinen kopio tunnetusta laulajasta, eikä hahmo liittynyt lanseerattavaan tuotteeseen millään tasolla. Palvelu tiskin takana oli sekin kuin suoraan neuvosto-virolaisesta kaljakuppilasta; tahmeaa, hidasta ja hymytöntä.

Viinikin loppui kesken – tai tarkkaan ottaen se laitettiin maksulliseksi reilu puoli tuntia ennen kutsuvierastilaisuuden päättymistä.

Illan harvoja valopilkkuja olivat energinen plokkari Arnold Oksmaa sekä Skandinavian Hunks, joka pelasti tasapaksulla esityksellään mitä pelastettavissa oli, mutta heidänkin potentiaalinsa jätettiin suurelta osin hyödyntämättä.

Hunksit olisivat voineet esimerkiksi kiertää ravintolassa Tom of Finland -tyylisissä kostyymeissaan täyttäen vieraiden laseja. Tällöin myös tarjottava tuote olisi ehkä jäänyt juhlakansan mieliin.

Skandinavian Hunks -ryhmä ei riittänyt pelastamaan lanseerausjuhlaa täydelliseltä katastrofilta. Toivottavasti seuraavalla kerralla onnistutaan paremmin.

ONNELLISEN ELÄMÄN TAITTINGER

VUONNA 1734 PERUSTETTU Taittinger [lausutaan: tɛ.tɛ̃.ʒe] voi ylpeydellä sanoa olevansa yksi maailman vanhimmista samppanjataloista, edellään ainoastaan Philipponnat (1522), Gosset (1584), Ruinart (1729) ja Chanoinen Frères (1730).

Alkujaan talo tunnettiin nimellä Fourneaux perustajansa Jacques Forneaux’n mukaan, mutta nimettiin uudelleen 1932 Pierre Taittingerin ostettua tilan.

Champagne Taittingerin juuret ulottuvat vuoteen 1734 (joissain lähteissä mainitaan 1732), mikä tekee siitä yhden maailman vanhimmista samppanjataloista.

Vuodesta 1945 vuoteen 1960 talon johtajana toimi Pierren kolmas poika Francois, jonka kaudella Taittinger osti Ranskan vallankumouksen aikaan tuhoutuneen 1200-luvulta peräisin olevan St. Niçaissen luostarin rauniot ja rakensi maanalaisen kellariverkostonsa tälle historialliselle paikalle.

Francois’n kuultua tapaturmaisesti vetovastuuseen astui hänen veljensä Claude, joka johti taloa peräti 45 vuotta aina vuoteen 2005. Clauden ansioiksi lasketaan Taittingerin brändin nostaminen maailmanmaineeseen ja suurien samppanjan valmistajien joukkoon.

Heinäkuussa 2005 Taittinger vaihtoi omistajaa, kun amerikkalainen pääomasijoittaja Starwood Capital Group osti perheyrityksen. Vaihdos oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä Pierre Taittingerin pojanpoika Pierre-Emmanuel lunasti tilan takaisin 660 miljoonan euron kauppahintaan.

Nykyään Taittinger on tuotantomäärällä mitaten maailman seitsemänneksi suurin samppanjan valmistaja, ja Pierre-Emmanuelin molemmat Clovis ja Vitalie työskentelevät yrityksessä.

Minulla oli suuri ilo tavata Vitalie Taittinger. Yksi niistä hetkistä ja kohtaamisista, jotka eivät kai milloinkaan unohdu.

TOUKOKUUSSA HELSINGISSÄ järjestettiin kupliva Taittinger-iltajuhla, johon myös minulla oli suuri ilo osallistua. Juhlan järjestelyistä vastasi Taittingerin maahatuoja Social Wines ja sitä emännöi suuri samppanjan ystävä Mirva Saukkola.

Itseoikeutettuna kunniavieraana paikalla oli Vitalie Taittinger.

Pörssi-ravintolassa pidetyssä tilaisuudessa oli tarjolla viittä eri samppanjaa, joista oma suosikkini oli Brut Prestige Rosé, tyylikäs, monivivahteinen ja reilusti punaisia marjoja aromeiltaan muistuttava pienikuplainen herkku.

Omasta mielestäni laadukas rosésamppanja on ehkä kaikkein juhlavin ja monikyttöisin viini. Se sopii yhtä lailla kesän lämpöön kuin talvisiin pakkasiltoihin, seurusteluun ja ruokapöytään. Kesällä Taittinger Rosé on on omiaan esimerkiksi punalihaisen grillatun kalan seuraan.

Olen aiemmin valottanut suhdettani muun muassa Bollinger-samppanjaan, jonka kanssa olemme päässeet molemminpuoleisen ystävyyden tasolle. Viimeisen parin vuoden aikana kuitenkin myös Taittinger muutaman muun laatusamppanjan ohella on tullut minulle huomattavan läheiseksi.

Taittinger Brut Prestige Rosé. Moniulotteinen, elegantti tuoksu on täynnä kypsää marjaisuutta, puolukkaa, punaherukkaa, mansikkaa. Maku on kuiva ja täydellisesti linjassa tuoksun kanssa. Viinissä on lisäksi mausteisen yrttisiä ja mineraalisia vivahteita. Pienet kuplat korostavat hapokkuutta, joka tuo viiniin sille ominaista ryhdikkyyttä, raikkautta ja mineraalisuutta. Jälkivaikutelma on rapsakka, marjainen, kirsikkainen ja aavistuksen yrttinen.

SAMPPANJASSA VIEHÄTTÄÄ sen perinteet, historia ja siihen liittyvät monet kuplivat anekdootit. Mutta unohtaa ei sovi myöskään viinin valmistusta, joka vaatii paljon taitoa, kokemusta ja käsityötä.

Laadun kannalta tärkeintä on cuvée eli sekoitus. Niin sanotut perussamppanjat ovat valmistajiensa käyntikortteja, ja vaatii todellista taitoa valmistaa vuodesta ja satokaudesta toiseen tasalaatuisia sekoituksia, joissa jokaiselle talolle tyypilliset nyanssit pysyvät muuttumattomina.

Jokainen samppanjapullon avaaminen on aina elämys, olettaen että viini pullossa ei ole päässyt pilaantumaan. Samppanjassa maistuu flavoreiden lisäksi tuhannet kuplivat muistot, mielikuvat, tunteet ja tarinat.

Siksi samppanjan kanssa on niin helppo olla onnellinen!

Hyvässä seurassa ja hyvän juoman äärellä on helppo olla onnellinen. Kuvassa ystäväni ja kollegani Mia Rouvinen. Taustalle tupsahti Sami Hyypiä vaimoineen.

ANE GYLLENBERG JA SUOMALAINEN TAIDE

SIGNE JA ANE GYLLENBERGIN säätiö juhlii Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä historiansa suurimmalla näyttelyllä. Helsingin Kuusisaaressa sijaitsevan Villa Gyllenbergin omien merkkiteosten rinnalle on saatu lainaksi 47 huipputyötä maamme tärkeimmistä taidekokoelmista.

Keräilijän itsenäisyys -näyttelyn (29.3.–29.10.2017) taiteilijoita ovat mm. Akseli Gallen-Kallela, Marcus Collin, Albert Edelfelt, Magnus Enckell, Ellen Thesleff, Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Eero Nelimarkka, Juho Rissanen, Tyko Sallinen ja Helene Schjerfbeck.

Taiteen keräämisellä on Suomessa verrattain lyhyt historia, ja Ane Gyllenberg oli 1900-luvun alkupuolen merkittävimpiä yksityisiä keräilijöitä.

Villa Gyllenberin juhlanäyttely on ilman muuta yksi Suomi 100 -juhlavuoden merkittävimmistä taidetapahtumista Helsingissä ja elämyksellinen matkakohde keskustan ruuhkien ulkopuolelle.

NELJÄ TEEMAA. Noin 100 teosta käsittävä juhlanäyttely on jaettu neljään teemaan: Melankolian huoneet, Vierge Moderne eli Moderni neitsyt, Kansallista tunnelmamaalausta sekä Lapsi taiteessa. Näyttelyssä ne erottuvat tunnelmaa korostavin taustavärein.

– Suomen henkinen ilmapiiri kuohui 1890-luvulla. Melankolian huoneet heijastavat ajalle ominaista sielun levottomuutta ja toivetta päästä todellisuuden tuolle puolen, kertoo Villa Gyllenbergin indententti Nina Zilliacus.

Melankolian huoneiden merkittävimpiä töitä ovat Akseli Gallen-Kallelan maalaukset Ad Astra (1907) ja Symposion (1894) sekä useat Magnus Enckelin nuoruutta ja androgyynisyyttä tutkivat maalaukset nuorukaisista.

Magnus Enckell (1870-1925) Kuoleva adonis (1915). Kuva: Peter Tammenheimo

Myös Helene Schjerfbeckin itseään armottomasti kuvaava omakuvien sarja sekä joukko historiallisia maalauksia ovat teeman keskiössä.

Vierge Moderne -teemaan näyttelyvieraan johdattaa sitaatti Edith Södergranin runosta: ”Sieluni oli vaaleansininen puku, taivaanvärinen. Jätin sen kalliolle meren rannalle ja alastonna tulin sinun luoksesi, naisen tavoin.”

Sitaatti symboloi vuosisadan vaihteen muutosta naisen kuvaamisessa. Nainen vapautui perinteisestä rakkauden jumalattaren ja jumalansynnyttäjän roolista. Akseli Gallen-Kallelan Madonna (1891), Tyko Sallisen Mirri vihreässä puvussa (1911), Pekka Halosen Soittotunnin jälkeen ja Helene Schjerfbeckin maalaukset Fragmentti (1904) ja Elegantti nainen (n. 1928) ovat teeman avainteoksia.

Naisen vapautumisen, modernin taiteen ja muodin välillä on yhteys; ne kaikki kehittyivät rinta rinnan modernin yhteiskunnan kanssa. Henkilökuvat kiinnostivat esimerkiksi Helene Schjerfbeckiä juuri siksi, että ne heijastelivat hyvin ajan henkeä. Kuva: Peter Tammenheimo

Vahvistuvaa kansallistunnetta kuvattiin myös maisemamaalauksella; elämä odotti valloitajaansa, ja myrskyn kaatama puu tai ärjyvä koski symboloi kansan kamppailua.

Werber Holmbergin Toriseva (1859), Eero Järnefeltin Kivilouhikko (1891), Ellen Thesleffin Juhannus (1912) ja Tyko Sallisen Kevättalvi (1914) tulkitsevat kansallistunteen voimistumista Gallen-Kallelan Keiteleen rinnalla.

Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) Keitele (1905). Kuva: Peter Tammenheimo

Lapsi taiteessa -teeman alla muun muassa Helene Schjerfbeckin teokset Tyttö veräjällä (1897–1902) ja Halkopoika (1910–11) saavat rinnalleen Akseli Gallen-Kallelan maalauksen Kerjäläispoika (1887) ja yhden suomalaisen taiteen parhaiten tunnetuista merkkiteoksista, Albert Edelfeltin Leikkiviä poikia (1884).

Albert Edelfelt (1854-1905) Leikkiviä poikia (1884). Kuva: Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö

VILLA GYLLENBERG sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Laajalahden rannalla Helsingin Kuusisaaressa. Museon vanhempi osa on rakennettiin pankki- ja finanssimies Ane Gyllenbergin perheen kodiksi. Vuonna 1938 valmistuneen talon piirsi arkkitehti Matti Finell (1889–1978).

Arkkitehtonisesti rakennus vie ajatukset sekä italialaiseen renessanssiin että eteläeurooppalaiseen rakennusperintöön. Rakennusta laajennettiin 1950-luvulla, jolloin siihen tehtiin uusi ruokasali.

Villa Gyllenbergin sisustus heijastelee aikansa porvarillista sisustusmakua. Tummaksi petsatut jalopuukalusteet muodostavat pieniä istuinryhmiä, seinillä on paljon taidetta. Ikkunoista avautuva näkymä puineen ja lahdelmineen tuo mieleen suomalaisen taiteen kultakauden maisemamaalaukset.

Villa Gyllenbergin taidemuseo avattiin yleisölle vuonna 1980, jolloin myös uudistettu galleria vihittiin käyttöön.

**Ane Gyllenberg – keräilijän itsenäisyys 29.3.–29.10.2017**
Avoinna ke 15–19, su 12–16
10.6.–26.8. myös la 11–15
Liput 10 €, museokortilla ilmainen

GAIGINISSA MAISTUU YUZU

UUDEN KOTIMAISEN GININ lanseeraus on aina Tapaus isolla t:llä. Mutta erityisen mielenkiintoinen tapaus oli kaksi viikkoa sitten, kun ravintola Gaijinissa korkattiin ensimmäiset pullot Helsinki Distilling Companyn valmistamaa japanilaisella yuzu-hedelmällä maustettua talon omaa giniä nimeltä Gaigin.

Suomalaisittain eksoottista yuzu-hedelmää on kasvtettu Japanissa jo samuraiden ajoista. Sen mehua ja raastettua kuorta käytetään perinteisessä japanilaisessa keittiössä. Ginin maustamiseen yuzua ei tiettävästi ole ennen Gaiginia käytetty, mutta vuoden 2012 Blossa-glögissä se oli inkiväärin ohella päämausteena.

– Halusimme tehdä erittäin korkeatasoisen ja uniikin tuotteen. Ja koska meillä on mahdollisuus tehdä tällaisia siistejä projekteja, niin miksi ei tehtäisi, ravintoloitsija Matti Wikberg toteaa.

250 numeroidun pullon Gaigin-erä on saatu pullotettua ja ensimmäiset arviot tuotteesta ovat ylistäviä. Helsinki Distilling Companyn Kai Kilpinen myhäilee tyytyväisenä.

JUURI NYT HELSINKI Distilling Company on muutenkin valveutuneiden gininystävien huulilla. Huhtikuun alussa tislaamon lippulaivatuote Helsinki Dry Gin palkittiin Saksassa Berlin Distille -messuilla kultamitalilla jo toista vuotta peräkkäin. Lisäksi Vakka-Suomen Panimo toi vastikään markkinoille kieltolain (1919–1932) aikaisen salakapakkakulttuurin innoittamana Helsinki Dry Ginillä terästetyt Kova tee ja Kova omena -juomasekoitukset.

Alkoholijuomista juuri gin onkin ollut viime vuosina voimakkaassa nosteessa. Tällä hetkellä maailmassa on yli 2 500 erilaista giniä.

Ginin ainoa pakollinen mauste on katajanmarja. Muita mausteita voidaan lisätä tislaamomestarin harkinnan mukaan. Niiden määrällä ja sekoitussuhteilla saadaan luotua kunkin ginin ainutlaatuinen makuprofiili. Suosittuja mausteita ovat muiden muassa anis, korianteri, sitrushedelmien kuoret, muskottipähkinä, yrtit ja erilaiset marjat.

Helsinki Distilling Companyt ja ravintola Gaijinin yhteinen projekti lähti liikkeelle Matti Wikbergin aloitteesta. Alusta lähtien oli selvää, että tuotteen nimeksi tulisi Gajgin ja päämausteeksi katajanmarjan ohella yuzu-hedelmän kuori.

Makuprofiilia täydentävät ja tasapainottavat aasialaishenkiset sitruunaruoho, lime, kuivattu jasmiininkukka sekä kurjenmiekka.

Wikbergin ja Tomi Björckin BW Restaurants -yhtöllä on ollut omat viinit Farang- ja Gaijin-ravintoloissa. Nyt Gaijinin pohjoisaasialaista identiteettiä haluttiin entisestään syventää ravintolan toiminta-ajatusta tukevalla omaleimaisella ginillä.

Gaigin Fever-Tree-tonicin kera, koristeena limetinlehti.

GAIGIN ON alusta loppuun, hedelmien kuorimisesta pullotukseen ja etikettien liimaamiseen asti käsityötä. Pullon pitkäkaulainen ja harteikas profiili korostaa juoman nöyristelemätöntä asennetta, vangitsee asiakkaan katseen ja sopii mittasuhteiltaan käytännön baarityöhön.

Lopputulos on 43 prosentin vahvuinen sitruksinen, tasapainoinen ja aromikas sekä suutuntumaltaan pehmeän öljyinen gin, joka toimii esimerkiksi aperitiivina sellaisenaan tai laadukkaan tonic-veden kanssa.

Toistaiseksi Gaiginiä on myynnissä ainoastaan Gaijinissa sekä pieniä määriä muissa BW-ravintoloissa. Tuote on kuitenkin suunniteltu ulkoasua myöten siten, että se on tarpeen tullen mahdollista tuoda vähittäismyyntiin esimerkiksi Alkon tilausvalikoiman kautta.

Mitä se sitten maksaa? Ravintolassa Gaigin-tonicin hinta on 15 euroa, joka juoman käsityöluonteen ja omaleimaisuuden huomioon ottaen on hyvinkin kohtuullinen.

Pullon sopivuus käytännön baarityöhön on ollut yksi pakkausdesignin lähtökohdista. Alaspäin kapeneva pitkäkaulainen pullo on helppo käsitellä, ja muista kotimaisista käsityötisleistä poiketen pullokoko on 0,70 litraa – nimenomaan baarityöskentelyn sujuvuutta ajatellen.

SILJA LINEN JUHLAMENU HENKII HISTORIAA

SILJA LINE täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Juhlan kunniaksi laivojen Tavolata-ravintoloihin on suunniteltu menneiden vuosikymmenten suosikkiannoksista inspiraationsa saanut neljän ruokalajin juhlamenu. Ateriakokonaisuuden täydentää suomalaisomisteisen Château Carsinin viinit.

Juhlamenun luomiseen ovat osallistuneet kaikkien neljän Silja Linen laivan keittiöpäälliköt ja hankkeen koordinaattorina on toiminut Tallink Siljan ravintolatoimen johtaja Matti Jämsen. Menu on tarjolla vuoden 2017 loppuun asti ja sen hinta viineineen on 87 €.

Silja Line 60 -juhlamenu syntyi yhteistyössä eri laivojen keittiöpäälliköiden kesken. Alkuruoka tulee Baltic Princessiltä, väliruoka Galaxylta, pääruoat Serenadelta ja jälkiruoka Symphonylta.

Silja Line 60 -juhlamenun suositusviinit tulevat yhtä lukuun ottamatta Bordeaux’sta Juha Berglundin perhetilalta. Château Carsinin valkoviinit ovat tyypillisesti kuivia ja raikkaan hedelmäisiä, punaviinit tasapainoisia, runsaita ja intensiivisiä. Jalohomeisista Semillon-rypäleistä valmistettu jälkiruokaviini Liuqoreaux on runsaan hunajainen sekä aprikoosinen – ja vuosikerrasta toiseen oma suosikkini.

NELJÄN RUOKALAJIN menu voi äkkiseltään tuntua oudolta, mutta siihen päädyttiin syystä että Itämerellä Silja Linen brändin alla seilaa neljä laivaa. Näin ollen jokaisen keittiöpäällikön käden jälki pääsee menussa esiin.

– Menun kautta pääsin touteuttamaan myös toisen unelmani eli yhdistämään tähän juhlakokonaisuuteen suomalaiset viinit, kertoo hanketta koordinoinut Matti Jämsen.

Yksi poikkeus viinivalintoihin oli pakon sanelema, sillä sokeria ja etikkaa sisältävä alkuruoka kaipasi rinnalleen ehdottomasti puolikuivan, raikkaan hedelmäisen rieslingin. Koska ateria koostuu suurelta osin klassikoiksi muodostuneista annoksista, perinteikäs saksalainen Müllheimer Sonnenlay Riesling Zeppelin oli luonteva valinta alkuruoan makupariksi.

Tallink Siljan ravintolatoimen johtaja Matti Jämsen toimi juhlavuoden menun koordinaattorina. ”Kun ajattelin Silja Linen upeaa historiaa niin unelmoin alusta asti, että voisimme yhdistää menuun suomalaisen Juha Berglundin ohjastaman legendaarisen Château Carsinin tilan ainutlaatuiset viinit”, Jämsen kertoo.

CHÂTEAU CARSININ ja Silja Linen yhteistyö on sekin ottanut ensi askeleensa jo 1990-luvun alkupuolella Juha Berglundin saatua viinintuotantonsa käyntiin. Vain pari vuotta aikaisemmin Siljan laivastoon olivat ilmestyneet maailman suurimmat autolautat Silja Serenade ja Silja Symphony.

Itämeren rannoilla puhalsivat uudet tuulet. Neuvostoliitto oli romahtanut omaan mahdottomuuteensa ja Baltian maat itsenäistyivät kukin vuorollaan. Suomessa Esko Ahon hallitus kirjasi ohjelmaansa, että EY-jäsenyys olisi joskus tulevaisuudessa mahdollinen.

Verovapaa matkustajatuonti oli edelleen voimakkaasti säädeltyä; täysi-ikäinen matkustaja sai tuoda ilman tullia vain litran väkeviä ja kaksi litraa viinejä. Tax Free -myymälöihin alkoi ilmestyä asiakasystävällisiä kolmen viinipullon laatikoita.

– Yksi ensimmäisistä Siljan myymälöihin tulleista kantokahvallisista laatikoista tuli meiltä. Tuolloin elettiin vuotta 1992, ja kirjoitimme laatikkoihin tekstin ”Makunautintoja ensimmäisessä polvessa jo vuodesta 1990.”, Juha Berglund muistelee.

Nykyään Château Carsin tunnetaan maailmalla etenkin ranskalaisittain poikkeuksellisesta sauvignon gris -rypäleestä, joka on monin verroin haasteellisempi viljeltävä kuin isoveljensä sauvignon blanc. Berglundin mukaan sauvignon gris on lajikkeena kuin ”huonosti koulutettu kersa, joka tuottaa vain murto-osan siitä viinimäärästä, mitä tavoitellaan normaalisti”.

Sauvignon Gris on rypäleenä kalapääruoan L’Etiquette Grise -valkoviinissä.

Château Carsinin isäntä Juha Berglund on pitänyt viinitilaa Ranskan Bordeaux’ssa jo vuodesta 1990.

MENUN ALOITTAVA Reindeer eli Riimiporoa Sallasta ja marinoituja kasviksia on löytänyt innoittajansa Silja Linen laivastossa vuosina 1981–90 liikennöineen M/S Finlandian keittiöstä, jonka á la carte -listalla tarjottiin riimihirveä.

M/S Baltic Princess -aluksen keittiöpäälliköt Riku Alho ja Harri Salo ovat onnistuneet tuomaan 35 vuoden takaisen annoksen nykypäivään sekä puhtaaseen Lapin luontoon. Päivityksessä tosin hirvi on vaihtunut poroon ja lakka-vinaigretteen.

REINDEER – Riimiporoa Sallasta ja marinoituja kasviksia

Väliruokana tarjottava Mushrooms – Kauden sieniä ja rakuunaa on puolestaan M/S Galaxyn Tony Bomanin ja Eddy Brihedin käsialaa. Nimensä mukaisesti annoksen koostumus elää vuodenaikojen rytmissä. Maistamassani annoksessa oli metsäherkkusieniä, luhtasientä ja kuningasosterivinokasta sekä parmesaanivaahtoa ja hillottua punasipulia.

Pääruokavaihtoehtoina valittavissa ovat Kuhaa Walewska tai vasikasta tehty Oskarin leike. Molemmat ovat syntyneet M/S Silja Serenaden Heikki Härmän ja Juha Tammisen yhteistyönä.

Walewska – Kuhaa Walewska, katkarapua ja perunaa kunnioittaa vanhoja klassikkoannoksia, jotka ovat vierailleet ruotsinlaivojen listoilla aika ajoin. Lisukkeena on käytetty Duchesse-perunaa sekä laivaympäristöön niin olennaisena osana kuuluvaa katkarapua. Moderni klassikko viimeistellään juustokastikella, herkkusienillä ja tryffelillä.

Vasikanleike eri muodoissaan on sekin viihtynyt ruokalistalla läpi vuosikymmenten. Laivamatkailuihin kiinteästi kuuluvaa gastronimista historiaa kunnioittaen vasikka tuodaan nyt lautaselle alkuperäisessä muodossaan Oskarin leikkeenä lisukkeinaan parsaa, hummeria ja bearnaisekastiketta.

OSCAR – Oskarin leike vasikasta, hummeria ja parsaa

M/S Silja Symphonyt keittiötiimi Jyrki Tulkki ja Jonas Niklasson ovat loihtineet aterian päätteeksi klassikoiden klassikon 1880-luvun Ranskasta, Stéphanie ja Caroline Tatinin mukaan nimensä saaneen tarte tatinin.

Jyrki Tulkin mukaan jälkiruoan pääraaka-aineena omena on luonnollinen valinta ja se sopii yhtä lailla suomalaiseen kuin ruotsalaiseenkin ruokaperinteeseen. Keskeistä annoksen onnistumisen kannalta on oikea omenalajike, jonka tulee olla sekä hapokas että kiinteä.

Jälkiruokaviini Liuqoreaux 2010 tulee Cadillacin alueelta Bordeaux’sta. Intensiivisen makea, jalohomeisesta Semillon-rypäleestä tehty viini on herkullinen yhdistelmä jälkiruoalle ja mainio lopetus aterialle.

TARTE TATIN – Karamellisoitua omenaa ja vaniljajäätelöä

SILJA LINE 60 VUOTTA -JUHLAMENU
Tavolata-ravintoloissa 1.4.–31.12.2017
Hinta 87 € (59 € ilman viinejä)

PRAHAN PARHAAT URQUELL-PUBIT

PILSNER URQUELL tulee saksan kielestä ja viittaa alkuperäiseen pilseniläiseen lähteeseen tai kaivoon, josta nostettiu vesi mullisti oluenvalmistuksen Plzeňin kaupungissa vuonna 1842. Tšekiksi olut tunnetaan nimellä Plzeňský Prazdroj – pilsnerin alkulähde.

Plzeň sijaitsee viljavalla Plzeňin tasangolla, jossa monet pienet sivujoet yhtyvät Berounka-jokeen. Matkaa Prahasta Plzeňiin on vajaat sata kilometriä, joten Plzeň on Prahan-matkaajille helppo ja mukava päiväkohde.

Jos kuitenkin haluat optimoida ajankäyttösi ja päästä nauttimaan alkuperäisestä pilseniläisestä tunnelmasta Prahassa, tässä lyhyt matkaopas kaupungin parhaisiin Pilsner Urquell -pubeihin.

KOLKOVNA OLYMPIA

Prahassa on useita Kalkova-ravintoloita. Pieteetillä lasketun oluen lisäksi Kalkovnat tunnetaan hyvästä tšekkiläisestä ruoasta. Nettisivuilta kannattaa tarkistaa, missä päin sijaitsee majoituspaikkaa lähinnä oleva toimipiste. Itse suosin vilkkaimman turistikeskittymän ulkopuolella sijaitsevaa Olympia-ravintolaa. Se on kuitenkin lyhyen kävelymatkan päässä vanhastakaupungista ja helposti saavutettavissa useilla eri raitiovaunuilla.

MINCOVNA

Mincovna sijaitsee vanhan kaupungin sydämessä keskusaukion laidalla. Baaritiskin yläpuolella hohtavat kupariset olutastiat, joista pastöroimaton Pilsner Urquell lasketaan asiakkaille. Ravintola on myös suosittu ruokapaikka aamusta iltaan.

U ZLATEHO TYGRA

Perinteinen Pilsner-pub, joka on aina ollut Prahan kulttuuriväen ja silmäätekevien suosiossa. U zlateho tygra tunnetaan erityisesti kirjailija Bohumil Hrabalin (1914–1997) olohuoneena, jossa eksentrinen kirjailija tapasi ystäviään ja kaupungin kulttuurieliittiä.

Tšekin tasavallan ensimmäinen presidentti Vaclav Havel kävi toisinaan pubissa vaimonsa Olgan kanssa. Vuonna 1994 Havel istui täällä nauttimassa Pilsner Urquellia Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin ja ulkoministeri Madelaine Albrightin seurassa.

Kuuluisista asiakkaistaan huolimatta U zlateho tygran suurin tähti on aito ja alkuperäinen Pilsner.

U HROCHA

Kun halutaan löytää paikka, missä paikalliset käyvät, Vltavajoen länsipuolella Malá Stranan alueella sijaitseva U Hrocha on oikea osoite. Sisustukseltaan ja tunnelmaltaan hyvin perinteinen ja maanläheinen olutravintola täyttyy lähialueiden asukkaista ilta toisensa jälkeen – sekä sankasta tupakansavusta ainakin kesäkuun alkuun asti, jolloin uuden tupakkalain on määrä astua voimaan.

Itse en usko lain vaikuttavan tuon taivaallista ainakaan kansankuppiloiden tupakointikulttuuriin. Savusta huolimatta tai sen ansiosta tunnelma U Hrochassa kuitenkin hakee vertaistaan. Elämyksen kruunaa taiten laskettu raikas kullankeltainen olut.

LOKAL

Lokal-ketjulla on Pahassa viisi viihtyisää pubia, jotka henkivät 1970-luvun moderneja virtauksia. Oluttankkien annetaan olla rohkeasti näkyvillä, ne ikään kuin toivottavat vieraat tervetulleiksi. Ravintolat pidetään aina puhtaina, kuten myös vessat.

Seinillä on humoristista valotaidetta. Lokal-ketju tunnetaan tiiviistä yhteistyöstään Plzeňský Prazdroj –panimon kanssa, joten olutkin tarjoillaan aina kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Pilsner Urquellin asemesta nautin Lokal-pubeissa kuitenkin suodattamatonta Velkopopovický Kozelia, sillä juuri muualta tätä versiota tummasta Velkosta ei juurikaan löydy.

JALOVIINA TÄYTTÄÄ 85 VUOTTA

HUHTIKUUN 5. PÄIVÄNÄ kello 10:00 tuli kuluneeksi tasan 85 vuotta kieltolain päättymisestä Suomessa. Päättymisajankohtaa kuvaa monissa yhteyksissä nähty numerosarja 543210 eli 5.4.32 klo 10.

Lähes yhtä kauan on kulunut siitä, kun konjakista ja viinasta valmistettu Jaloviina tuli ensi kertaa myyntiin. Se lanseerattiin lokakuussa 1932 ja on yksi Suomen alkoholihistorian vanhimpia tuotteita.

Jaloviina on ainoa yhä myynnissä oleva suomalainen väkevä alkoholijuoma, joka on pysynyt yhtäjaksoisesti markkinoilla kieltolain päättymisvuodesta lähtien.

Jaloviinan esikuvana oli Ruotsissa myynnissä ollut Elämänvesi, Eau de vie -niminen juoma, jolla oli Jaloviinallekin tyypillinen tähtiluokitus sekoituksen sisältämän konjakkimäärän mukaan.

Ensimmäisenä myyntiin tuli Jaloviina Extra. Joulukuussa 1932 päästiin korkkaamaan myös yhden, kahden ja kolmen tähden Jaloviinat. Siitä lähtien Jaloviina on ollut osa pohjoisen kansan sielunmaisemaa.

Uusi jalojuoma lämmitti pohjoisen kansan mieltä. Eräänä lokakuisena aamuna vuonna 1932 Oy Alkoholiliike Ab:n ovien taakse oli kerääntynyt jonoa. Ovien avauduttua ensimmäiset miehet astuivat sisään ja loivat hartaan katseen hyllylle – siinä sitä nyt oli!

JALOVIINA ON TIETTÄVÄSTI ainoa alkoholijuoma, jota Suomen valtio on tarjonnut ilmaiseksi kansalaisilleen. Tämä tapahtui 4. kesäkuuta 1942, jolloin puolustusvoimat tarjosi sitä rintamamiehille juhlistaakseen ylipäällikkö marsalkka C. G. Mannerheimin 75-vuotispäivää.

Sota-aikana saatavilla ollut juoma oli nollan tähden Jaloviinaa, ja siinä oli konjakkia vain nimeksi ja väriksi. Kansan suussa tähdetön Jaloviina sai kutsumanimen Vääpeli.

Sota-aikana konjakin sääntely johti siihen, että myyntiin tuli nollan tähden Jaloviina, jossa konjakkia oli vain väriksi. Sotavuodet myös verottivat jaloa veljessarjaa: Kahden tähden Jaloviina katosi valikoimista vuonna 1942.

Sotien jälkeisinä jälleenrakennuksen vuosina Jaloviinan kulutus kasvoi, kunnes 1960-luvulla sen suosio alkoi hiipua lähteäkseen taas uuteen nousuun 1990-luvun lopulla.

Kieltolain päättymisen ja Jaloviinan synnyn 85-vuotisjuhlan kunniaksi Altia Oy rekonstruoi nollan tähden Jaloviinan ja valmisti sitä ainoastaan yhden puolen litran pullon. Olin yksi niistä onnekkaista, jotka pääsivät maistamaan tästä juhlapullosta 5.4.2017 klo 10.

Makuprofiililtaan tämä reseptiarkistojen kätköistä herätetty Vääpeli oli puhdas ja tiukka kuin neitsyen sielu.

NIMIKILPAILUN SATOA. Toukokuussa 1932 Oy Alkoholiliike Ab:n henkilökunnalle avattiin kilpailu, jonka tarkoituksena oli löytää suomalainen nimi niin sanotulle leikatulle konjakille. Kilpailussa jaettiin parhaille ehdotuksille kolme rahapalkintoa määriltään 200, 100 ja 50 markkaa.

Ehdotuksia uutuusjuoman nimeksi tuli kaikkiaan 72 kappaletta. Voittajaksi nousi tarkkailuosastolla työskennelleen tohtorinna Hildénin ehdotus Jaloviina. Seuraaville sijoille ylsivät nimiehdotukset Monopoli ja Ponjakki.

Palkintosijojen ulkopuolelle jääneet nimiehdotukset olivat aakkosjärjestyksessä:

A.L., Alkon-seos, Aroma, Brandy, Eloneste, Eri konjake, Herkku, Isä, Isän oma pöytä, Jakki, Jakko, Jalo, Jalojuoma, Juhla, K.S.V., Kansa, Karhukonjakki, Kerhoseos, Kiva, Kiwa, Koja, Koli K, Konjake, Konjake de Napander, Konjakki Suomi, Konjakkileike, Konjakkiviina (kahdesti), Konjaste, Konjike, Konneste, Konves-viina, Kultaviina, Leijonakonjakki, Leikekonjakki, Leikko, Leikkuri, Leikonjakki, Lingo konjakkia, Maku, Matti, Mesi, Nektar, Otso, Paavo, Presidentti, Puhti, Puolikonjakki, Ranskanviina, Reima, Ruutu-konjakki, Rypäleviinaa/Druvbrännvin, Saimaa, Sini-Tähti konjakki, Sini-Valko konjakki, Sisu, Spriikonjakki, Suomi, Suomi konjaketta, Suomi konjakki, Surunsurma, Tarina vettä, Teräskonjakki, Tähti, Valtti konjakki, Vapaus, Viinakonjakki, Viikonvesi ja Väkiviina.

Jaloviinan jäljittelemätön maku on viipynyt suomalaisten huulilla saunan kuistilla, nuotion ääressä, illanistujaisissa ja kapakoiden kulmapöydissä vuodesta toiseen.

VUOSIKYMMENTEN VIERIESSÄ Jaloviinasta on tullut väkevä suomalaisten tuntojen tulkki. Se on esiintynyt niin kirjoissa, elokuvissa kuin lukuisten artistien kappaleissakin. Erään tarinan mukaan Toivo Kärjen säveltämä, Reino Helismaan sanoittama ja Tapio Rautavaaran esittämä surumielinen valssi Kulkurin iltatähti kertoo Jaloviina-pullon yksinäisestä tähdestä.

Viime vuosien aikana tuoteperhettä on määrätietoisesti kasvatettu. Tällä hetkellä myynnissä on seitsemää eri Jaloviina-tuotetta: Yhden ja kolmen tähden Jaloviinojen lisäksi katalogista löytyvät Jalokahvi-likööri sekä Jaloviinan versiot Extra (vuosikerta), Kaski, Myrsky ja Tammi.

Jaloviina Tammi on virallinen Suomi Finland 100 -juhlavuoden tuote. Sen, samoin kuin muidenkin Jaloviina-versioiden ystävät ovat aina voineet luottaa siihen, että korkin rusahdettua auki ilmoille nousee tuttu ja omaleimainen tuoksu.

ONNEA FRESITA!

TÄNÄÄN MAALISKUUN 26. PÄIVÄNÄ tulee kymmenen vuotta täyteen siitä hetkestä, kun Original Fresita listautui Alkoon. Aidoista mansikoista tehty Fresita oli ensimmäinen merkittävä uutuus aromatisoitujen kuohuviinien ryhmässä ja sai aikaan todellisen Fresita-buumin.

Vuosikymmenen mittaan Fresita on kasvanut tyttömäisen raikkaasta kuohuvasta luonnollisen elegantiksi kuohuviiniksi, joka on vakiinnuttanut paikkansa juhlien tervetuliaisjuomana ja tunnelmanluojana. Se on ollut heti lanseerausvuodesta 2007 lähtien Suomen myydyin kuohuva.

Suomalaiset nauttivat Fresitaa toiseksi eniten maailmassa, vain Argentiinassa se on vieläkin suositumpaa.

Fresita oli ensimmäisiä kuohuviinejä, joilta tuli erillinen talvi/jouludesign.

FRESITA TULEE Chilestä ja sen aidot mansikat poimitaan käsin. Viini sisältää siis yksinomaan aitoja marjoja, ei keinotekoisia aromeja tai väriaineita. Suomeksi fresita-sana tarkoittaa mansikkaa.

Alkoholipitoisuudeltaan mieto (8 %) kuohuviini tulee viilentää ennen tarjoilua erityisen kylmäksi. Fresitan ideaali tarjoilulämpötila on 6–8 astetta.

Marraskuussa 2016 lanseerattiin uusi maku, aidoista mustikoista ja vadelmista valmistettu Fresita Blueberry & Raspberry. Fresita-tuoteperheeseen kuuluu 75 cl pullon lisäksi 37,5 cl pullokoko sekä kätevä 20 cl piccolo.

Fresita sopii täydellisesti myös mietojen drinkkien ja raikkaiden boolien raaka-aineeksi. Oma suosikkini on helposti ja nopeasti valmistettava, tilanteeseen kuin tilanteeseen sopiva Manfred, jossa maistuu mansikka, omana ja mango.

Fresita Blueberry & Raspberry lanseerattiin marraskuussa 2016. Muista huljutella Fresita-pulloa varovasti ylösalaisin, jotta marjasose ja kuohuviini sekoittuvat ennen tarjoilua.

MANFRED (booli)

1 plo (0,5 l) De Kuyper Sour Apple
1 plo (0,75 l) Fresita-kuohuviiniä
1 tlk (1,0 l) Mangomehua

Koristeeksi mansikoita ja mangoa.

Laita kannuun tai kulhoon reilusti jäitä. Lisää joukkoon De Kuyper Sour Apple, Fresita ja mangomehu, sekoita. Koristele lopuksi mansikoilla ja mangolla.

KOHTEENA HILTON HELSINKI STRAND

HELSINGIN SILTASAARESSA sijaitsevan Hilton Strandin juuret ulottuvat marraskuuhun 1988, jolloin Wärtsilän rakennuttama ja Finnairin operoima hotelli Strand-Intercontinental aloitti toimintansa. Hotellirakennuksen suunnitteli hollantilainen arkkitehti Martiinus Schuurman ja sisustuksesta vastasi sisustusarkkitehti Arto Kukkasniemi.

Strandilla on historiansa aikana ollut useita omistajia. Vuonna 1996 se siirtyi Alkon tytäryhtiölle Arctialle ja vuotta myöhemmin ruotsalaiselle Scandicille. Huhtikuussa 2001 brittiläinen Hilton International teki Scandicista noin 972 miljoonan euron ostotarjouksen. Kauppa hyväksyttiin ja Scandicin 133 hotellia siirtyivät brittiläisomistukseen.

Tammikuussa 2003 Strandista tuli Suomen ensimmäinen Hilton-hotelli. Sitä seurasivat Kalastajatorppa Helsingin Munkkiniemessä ja Plaza Turussa.

Lähes 30-vuotisen historiansa aikana Hilton Helsinki Strand on vaihtanut usein omistajaa mutta säilyttänyt korkean tasonsa ja asemansa yhtenä Helsingin arvostetuimmista hotelleista.

Vuonna 2007 Scandic vaihtoi jälleen omistajaa Hiltonin myytyä yhtiön pääomarahasto EQT V:lle 833 miljoonan euron kauppahintaan. Suomen Hilton-hotellit toimivat nykyään franchising-sopimuksella Scandicin operoimina.

Tällä hetkellä Hiltonilla on kolme hotellia Suomessa: Strand ja Kalastajatorppa Helsingissä sekä vuonna 2007 avattu lentokenttähotelli Hilton Airport Vantaalla.

VUOSIEN VARRELLA STRAND on saanut monia kansainvälisiä tunnustuksia. Vuonna 1990 Strand-Intercontinental valittiin Business Traveller -lehden lukijaäänestyksessä maailman parhaaksi uudeksi hotelliksi. World Travel Awardseissa se on valittu viidesti Suomen parhaimmaksi hotelliksi (Finland’s Leading Hotel 2004, 2005, 2013, 2014 ja 2016).

World Travel Award -palkintoa pidetään alan korkeimpana saavutuksena ja sitä kutsutaankin matkailualan Oscariksi. Palkintojen saajat valitsevat vuosittain riippumattomat matkailualan ammattilaiset.

Suurimmasta osasta huoneita avautuu näkymä joko merelle tai Töölönlahteen johtavalle kanaalille. Vuoteet ovat muhkeita ja ikkunat isoja.

UUDISTUS VANHAA KUNNIOITTAEN. Vuonna 2015 Hilton Helsinki Strand uusittiin perusteellisesti. Entistä ehomman hotellin avajaisia päästiin viettämään 21. tammikuuta 2016. Hotellin uuden sisustuksen on laatinut etelä-afrikkalaissyntyinen Bronwynn Welsh. Uudistusta inspiroivat viisi elementtiä: kivi, vesi, puu, kupari ja tuli.

Uudistuksessa yhdisteltiin uusinta designia ja vintageyksityiskohtia. Esimerkiksi monet hotellin kokoelmissa säilyneet Oiva Toikan linnut ja uniikit lasiteokset pääsivät osaksi modernia pohjoismaista tilasuunnittelua. Osa Heikki Orvolan suunnittelemista Festivo-posliiniastioista on edelleen käytössä yhdessä alkuperäisten ruokailuvälineiden kanssa.

Monet Oiva Toikan uniikit lasiteokset ovat saaneet uuden elämän hotellin uudistuksen myötä. Tässä valaistu lasiveistos rytmittää kokouskerrokseen johtavaa porraskäytävää.

Uuteen Strandiin avattiin myös tunnelmallinen ravintola Bro ja Hakaniemen ensimmäinen cocktail-baari.

Ravintola Bro yhdistelee kauden parhaita raaka-aineita mielenkiintoisiksi makupareiksi. Luonto on vahvasti esillä sekä ravintolan sisustuksessa että laseissa ja lautasilla. Cocktail-baarin siirapit ja pyreet tehdään paikan päällä, vuodenaikojen annetaan loistaa.

STRANDIN BRUNSSI (28 €) on tarjolla sunnuntaisin klo 12–15. Pöytään katetaan mm. lohichevicea, katkarapusalaattia, kokonaisena paistettua suomalaista broileria, erilaisia paahdettuja ja marinoituja kasviksia sekä suussa sulavia jälkiruokia kuten juustokakkua ja suklaamoussea. Paikalla on myös kokki leikkaamassa ja tarjoilemassa vaihtuvaa lihatuotetta.

Brunssimenu uudistuu kuuden viikon välein. Hilton Strandin filosofiaan kuuluu, että parhaat elämykset kumpuavat puhtaasta luonnosta.

Annokset valmistetaan aina parhaista raaka-aineista puhtaita makuja yhdistellen. Aamiainen sekä brunssi on runsas. Kuvassa aamiaisella tilauksesta valmistettava Pancakes vaniljajäätelön ja mansikoiden kera.

HOTELLIN 190 HUONEESTA peräti 114 tarjoaa näkymän merelle tai kanaaliin Kruununhaan ja Kaisaniemen suuntaan. Ikkunat avautuvat ja ovat poikkeuksellisen suuret. Maisema nivoutuu osaksi huoneiden skandinaavista värimaailmaa.

Huoneet ovat kooltaan 30–85 neliömetriä.

Eräs Strandin elämyksellisistä huippukohdista on ylimmän kerroksen saunaosasto uima-altaineen ja aurinkoterasseineen. Näkymä hotellin kattokerroksesta on yksi Helsingin kauneimpia.

Saunaosaston uima-allas henkii menneiden vuosikymmenten ylellisyysajattelua tuotuna tähän päivään. Altaalta ja kattoterassilta avautuu merellinen panoraamanäkymä.

Hilton Helsinki Strand
John Stenbergin ranta 4
00530 HELSINKI
http://www.hiltonhotels.com/fi_FI/suomi/hilton-helsinki-strand/

AAMUKAHVILLA INDONESIAAN

PAULIG PRESIDENTTI Special Blend 2017 johdattaa kahvimatkalle Indonesiaan, Pohjois-Sumatran vuoristoon. Moderni kahvipakkaus viittaa pop-taiteeseen ja kuvastaa loistokkain värein indonesialaista kulttuuria. Pakkauksen on suunnitellut indonesialainen taiteilija Arif Wicaksono.

Pauligin Special Blendit ovat suomalaiseen makuun sovitettuja vuosikertakahveja eri puolilta maailmaa. Ensimmäinen vuosikerta 2012 toi kahvinystävien huulille korkealla kasvaneet Kenya-pavut, joiden suklainen, viipyilevä aromi toimi erinomaisena makuparina muun muassa sitruunaisen juustokakun kanssa.

Vuosikertakahveja on kerrallaan saatavissa vain rajoitettu erä ja ne kaikki tuotetaan yhteistyössä paikallisten kahvinviljelijöiden kanssa.

Kenian jälkeen Presidintin vuosittaiset makumatkat ovat vieneet mm. Koillis-Tansaniaan, Costa Ricaan ja Etiopiaan.

VUODEN 2017 SEKOITUKSEN, alanimeltään Wild Taste of Sumatra, suunnittelu aloitettiin jo yli vuosi sitten. Kohteeksi valittiin maailman kolmanneksi suurin kahvintuottajamaa Indonesia.

Uusi sekoitus sijoittuu paahtoasteeltaan melko tarkalleen viisiportaisen asteikon puoliväliin. Kahvi on makuprofiililtaan pehmeän aromikas, josta voi löytää esimerkiksi luumun, tummien marjojen, viikunan ja villinä kasvaneiden metsämarjojen aromeja.

Itse löysin kahvista myös intensiivistä rusinaisuutta ja portviinimäistä makeutta. Kahvihetkeä täydentäväksi makupariksi valitsisin joko ananasleivonnaisen tai -sorbetin.

SUOMI 100 -JUHLAVUONNA Presidentti Special Blend haluaa nostaa esiin valtakunnan päämiesten ja Presidentti-instituution kotimaiseen kahvikulttuuriin. Tästä syystä Arif Wicaksono on luonut kahvipakkauksen lisäksi muotokuvat kuudesta entisestä presidentistä käyttäen kuvituksissaan Wedha’s Pop Art Portrait eli WPAP-tekniikkaa.

WPAP on geometrisen taiteen alalaji, jonka tyylille ominaisissa muotokuvissa ei saa käyttää kaaria eikä kohteen todellista ihonväriä vastaavaa väriä. Alun perin tyylin on tehnyt tunnetuksi indonesialainen kuvittaja Wedha Abdul Rashid, joka alkoi käyttää sitä lehtien kuvituksessa 1990-luvulla.

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This: