FINLANDIA 100 -KAVIAARI JUHLISTAA SUOMEA

Voidaan kysyä, kuinka ihmeessä venäläistä perua oleva kaviaari liittyy itsenäisen Suomen satavuotisjuhlaan. Itse lähtisin hakemaan vastausta juhlan luonteesta. Vaikka muikun, siian, mateen ja hauen mädit ovat suurta herkkua, kuuluu nimenomaan ylellinen kaviaari kansakunnan suurimpiin juhliin.

YHDEKSI SUOMI 100 -juhlavuoden viralliseksi kumppanituotteeksi valittu kaviaari sopii kruunaamaan ne hetket, kun kohotetaan malja Suomen itsenäisyydelle.

Juhlakaviaari on peräisin siperian- ja amurinsammen risteytymästä. Lajikkeille tyypillisiä piirteitä ovat vahva merellisyys, suolaisuus ja pehmeä, hieman kermainen jälkimaku.

Puristien mukaan kaviaari tulisi nauttia kultalusikalla ja huuhdella alas rutikuivalla samppanjalla tai venäläisellä premium-vodkalla.

Yksi nokare hienostunutta kaviaaria tuntuu pehmeältä kitalakea vasten. Kun mädit rikkoutuvat, suolainen ja merellinen maku leviää koko suuhun.

Puristien mukaan kaviaari tulisi nauttia kultalusikalla ja huuhdella alas rutikuivalla samppanjan tai venäläisen premium-vodkan kanssa.
Puristien mukaan kaviaari tulisi nauttia kultalusikalla ja huuhdella alas rutikuivan samppanjan tai venäläisen premium-vodkan kanssa.

KOSKA LIIKAKALASTUS on verottanut sampikantoja erityisesti Venäjällä, Irannissa ja Azerbaidzanissa, likimain kaikki kaviaari saadaan tätä nykyä viljellyistä kaloista. Aito kaviaari on peräisin nimenomaan naarassammista.

Koska urokssammet eivät tuota kaviaaria, ne lopetetaan ennen naaraita. Sammen liha on rakenteeltaan hyvin kiinteää ja maultaan herkullista.

Lajikkeista arvostetuin, beluga- eli kitasampi, saattaa kasvaa lähes satakiloiseksi ennen kuin sen munatuotanto alkaa. Kaviaarin laatuun vaikuttaa kalalajin lisäksi mätien koko, suolapitoisuus, väri ja maku. Siksi jokaisen kalan tuottamaa mätiä maistetaan erikseen.

Siinä missä elämän suurimmissa juhlissa on tapana nostaa malja cavan, proseccon tai cremantin asemesta samppanjalla, kuuluu myös cocktail-paloihin mätien kruunaamaton kuningas, ylellinen kaviaari. Kun pienen pieni hyppysellinen kaviaaria tavoittaa kitalaen ja kallisarvoiset mätijyväset alkavat rikkoutua, suuren juhlan tunnelma ja maku täyttää koko suun.

MINULLA OLI KUNNIA juhlistaa Finlandia 100 -kaviaarin lanseerausta lokakuussa yhdessä muiden kutsuvieraiden kanssa. Tilaisuutta emännöi vuonna 2012 vuoden yrittäjänaiseksi valittu Finlandia Caviarin perustaja ja toimitusjohtaja Valeria Hirvonen.

Finlandia 100 -kaviaaria voi maistella Finlandia Caviarin valoisassa kaviaaribaarissa Helsingin Kauppatorin tuntumassa. Tänä vuonna matkailupalvelu Tripadviserin käyttäjät antoivat kaviaaribaarille täydet pisteet.

Kaviaaria voi, tottakai, ostaa myös mukaan. Erikoisetikelliseen rasiaan pakatun Finlandia 100 -kaviaarin hinta on 50 € / 50 g.

Juhlakaviaarin lanseerausta olivat juhlistamassa myös Kaarina Kivilahti, Mirva Saukkola, Karina Kivilahti ja monet muut.
Juhlakaviaarin lanseerausta olivat juhlistamassa myös Kaarina Kivilahti, Mirva Saukkola, Karina Kivilahti ja monet muut.

 

FINLANDIA CAVIAR

Eteläranta 20, Helsinki

Avoinna ma–to 11–20, pe–la 11–22, su 11–18.

www.finlandiacaviar.fi

Share This:

FILIP LANGHOFF & MURHAAVA ILLALLINEN

Toista kertaa Suomessa järjestettävä Murhaava illallinen siirtyi tänä vuonna Rautatientorilta Suvilahteen. Ensimmäisellä kerralla teatteriesityksen ja gourmet-elämyksen yhdistävän tapahtuman menu oli Matti Jämsenin käsialaa. Tänä vuonna pääkokkina toimii Michelin-tähdellä palkitun ravintola ASKin Filip Langhoff.

MURHAAVA ILLALLINEN on konseptina varsin toimiva. Näyttämönä ja illallistilana toimii lämmitetty teltta, joka on sisustettu korkealaatuisen ravintolan tapaan. Vieraat nauttivat päivällistä, ja samaan aikaan ravintolassa tapahtuu murha.

Musta-punainen miljöö nostaa tunnelman arjen yläpuolelle, ellei sitten ruokasalissa tapahtuva murha ole arkipäivää. (Kuva Johannes Wilenius.)
Musta-punainen miljöö nostaa tunnelman arjen yläpuolelle, ellei sitten ruokasalissa tapahtuva murha ole arkipäivää (kuva Johannes Wilenius).

Näyttelijät ovat yleisön joukossa. Tuntematon pöytäseuralainen saattaa olla jotain aivan muuta kuin satunnainen ruokailija ja teatterivieras. Pahimmillaan tai parhaimmillaan saatat istua murhaajan pöytänaapurina ja päästä osaksi näytelmää.

Teatteriesitys on rytmitetty ruokalajien mukaan. Ensimmäinen, toinen ja kolmas näytös – alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka.

ENSIMMÄISTÄ KERTAA pääsin paikalle todistamaan murhaa jo viime syksynä, kun Virossa vuonna 2015 perustettu Gurmee Teatteri vieraili Helsingissä. Koska näytelmää oli tälle vuodelle ainoastaan kevyesti päivitetty, mielenkiintoni kohdistui erityisesti illalliseen ja tapahtuman yleiseen toimivuuteen.

Käyn kuitenkin lyhyesti läpi näytelmän synopsiksen.

Hermes Mansu on maailmankuulu taiteilija, joka on onnistunut pitämään oikean henkilöllisyytensä salassa. Kukaan ei ole koskaan tavannut häntä, mutta hänen teoksensa tunnistetaan aina. Kuulostaako tutulta?

Kaupungin silmäätekevät ja lehtien sivuilta tutut merkkihenkilöt ovat saaneet kutsun Banksyn… siis Hermes Mansun tuoreimman teoksen esittelyyn. Tämä ilta on kaupungin kulttuurielämässä Tapahtuma isolla T:llä, mutta teoksen esittely ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Tapahtuu murha.

Epäiltyjä ovat kaikki juhlavieraat, murhaajan on oltava yksi heistä. Johtolankoja tiputellaan, ja tapahtumat etenevät kohti yllättävää loppuratkaisua.

Murhaava illallinen -näytelmän on käsikirjoittanut Diana Leesalu ja suomentanut Varja Arola. Ohjauksesta vastaa Seppo Honkonen, lavastuksesta ja visuaalisesta suunnittelusta Aigars Ozoliņ̧š.

Salin valaistuksesta vastaa Aigars Ozoliņ̧š. Jokaisen pöydän yläpuolella roikkuva lamppu on uniikki.
Salin valaistuksesta vastaa Aigars Ozoliņ̧š. Jokaisen pöydän yläpuolella roikkuva lamppu on uniikki (kuva Johannes Wilenius).

OMA KATTAUKSENI alkoi sanalla sanoen ontuvasti. Hyvissä ajoin ennen näytöksen alkua yleisöä oli kertynyt jonoksi asti, eivätkä läheskään kaikki mahtuneet teltan pieneen eteistilaan. Puolen tunnin odotus muutaman asteen pakkasessa ei paljon tunnelmaa lämmittänyt.

Eikä lämmittänyt sekään, että neljän hengen koppava naistoimittajaseurue kiilasi härskisti satapäisen jonon ohitse muista välittämättä. Toisille pressikortti tuntuu antavan oikeuden käyttäytyä kuin moukkamainen törppö. Onnekseni minun tuntemista toimittajista vain pienenpieni vähemmistö kuuluu tähän ryhmään.

Lopulta kuitenkin tyylikkäästi valaistun teltan lämmössä myös tunnelma kohosi.

ALKURUOKANA TARJOTTIIN Marinoitua kuhaa ja sipulia, jonka liemi oli omaan makuuni turhankin hapokasta, mutta suositusviininä tarjoiltu Hunawihr Pinot Blanc pyöristi kulmia ja teki kokonaisuudesta nautittavan. Ilman viiniä annoksesta olisi jäänyt puolet lautaselle.

Marinoitua kuhaa ja sipulia. Annos kaipaa, toden totta, viiniä seurakseen.
Marinoitua kuhaa ja sipulia. Annos kaipaa, toden totta, viiniä seurakseen.

Pääruokana tarjolla oli paistettua maa-artisokkaa, hirvenlihaa ja sieniä. Selkeät ja puhtaat raaka-aineet sopivat hyvin yhteen ja täydensivät toisiaan. Annoksen viimeisteli erinomaiseksi Barbera d’Asti Rosso Fuoco –punaviini.

Paaruoka
Paistettua maa-artisokkaa, hirvenlihaa ja sieniä. Rohkean robusti, suoraviivainen ja maanläheinen pääruoka.

Kolmanteen näytökseen siirryttäessä pöytiin tuotiin suomalaiseen syksyyn sopivasti karamellisoitua omenaa ja jäätelöä ruskistetun voin kera.Kauniisti aseteltu ja hauskasti perusmauilla leikittelevä annos oli mainio päätös aterialle.

Nyt ollaan suomalaisen syksyn ytimessä. Karamellisoitua omenaa ja jäätelöä ruskistetun voin kera.
Nyt ollaan suomalaisen syksyn ytimessä. Karamellisoitua omenaa ja jäätelöä ruskistetun voin kera.

Jälkiruoan ohessa tarjoiltu kahvi sen sijaan oli laihaa, jopa vetistä. Kahvi jäi kuppiin useammaltakin pöytäseurueemme jäseneltä.

HINNALTAAN ILLALLINEN on helsinkiläistä keskitasoa eli 79 euroa ilman viinejä. Viidentoista euron lisämaksusta saa viinipaketin, joka sisältää tervetuliaismaljan, lasin valko- ja punaviiniä sekä konjakin tai liköörin. Suosittelen lämpimästi viinipaketin ostamista aterian yhteyteen.

Ensikertalaisille Murhaava illallinen tarjoaa varmasti hyvää vastinetta rahoille, mutta kertaalleen esityksen nähneenä itse viettäisin ehkä mieluummin iltaa jossakin Helsingin keskustan laaturavintoloista.

Toisaalta, jos tulevalle vuodelle Gurmee Teatteriin saataisiin täysin uusi näytelmä, olisi Murhaava illallinen ilman muuta ohjelmassani myös ensi syksynä.

Share This:

YSTÄVYYDELLÄ, BOLLY

Bollingerin juuret Champagnen alueella ulottuvat vuoteen 1585, kun Hennequinsin perhe, yksi Bollingerin perustajista, omisti maata Cramantissa. Nykyään Bollinger on eräs arvostetuimmista samppanjamerkeistä, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti myös James Bondin suosikkina.

Pullot2_web

ENNEN BOLLINGER-samppanjatalon perustamista muuan Villermontin perhe harjoitti viininvalmistusta 1700-luvulla. Vuonna 1750 he asettuivat osoitteeseen 16 rue Jules Lopet. Nykyään tässä osoitteessa sijaitsee Bollingerin pääkonttori.

Jacques Bollinger syntyi vuonna 1803 Württembergin herttuakunnan Ellwangenissa, joka sijaitsee jotakuinkin nykyisen Stuttgardin ja Nürnbergin puolivälissä. Vuonna 1822 mies muutti Champagneen ja aloitti työt nyttemmin jo toimintansa lopettaneessa Muller Ruinartin samppanjatalossa.

Samoihin aikoihin monet muut saksalaissuvut alkoivat asuttaa Champagnea, heidän joukossaan mm. Heidsieckit ja Krugit.

Helmikuun kuudentena päivänä vuonna 1829 Jacques Bollinger perusti yhdessä Paul Renaudinin ja Athanase de Villermontin kanssa Aÿn kaupunkiin samppanjatalon. Sen nimeksi tuli Renaudin Bollinger. Talon perustajat sopivat, ettei Villermontin nimeä saisi käyttää pullojen etiketeissä.

Myöhemmin Jacques avioitui Athanasen tyttären Charlotte de Villermontin kanssa, ja talo siirtyi Bollingerin suvun hallintaan. Renaudinin nimi kuitenkin säilytettiin etiketeissä aina 1960-luvulle saakka.

Vuonna 1885 Jacques Bollingerin ja Charlotte de Villermontin tyttärenpojat Joseph ja Georges ostivat yrityksen ja alkoivat kasvattaa sitä voimakkaasti. He hankkivat useita viinitarhoja lähialueilta ja ryhtyivät kehittämään tuotemerkkiä. Vuotta aikaisemmin Englannin kuningatar Victoria oli myöntänyt talolle jo Britannian kuninkaallisen hovihankkijan arvon.

Georges Bollingerin poika Jacques siirtyi yrityksen johtoon vuonna 1918. Hän kasvatti yritystoimintaa edelleen muun muassa ostamalla lisää viinitarhoja ja rakentamalla kellareita.

Kun Jacques Bollinger kuoli vuonna 1941, yritys siirtyi hänen leskensä Elisabeth ”Lily” Bollingerin hallintaan. Madame Lily oli visionääri, jonka ansioksi katsotaan Bollingerin kasvu maailmanmaineeseen. Hän matkusti väsymättä ympäri maailmaa markkinoimassa talonsa samppanjaa. Hänen työnsä loi vakaan pohjan Bollingerin nousulle.

Bollingerin lippulaiva, Cuvée R.D. (Récemment Dégorgé), on niin ikään Madame Lilyn luomus. Sen ensimmäinen vuosikerta oli 1967.

Talon lippulaiva, Bollinger R.D. 2002 menossa lasiin Bollinger-tastingissa.
Talon lippulaiva, Bollinger R.D. 2002 menossa lasiin Bollinger-tastingissa.

Lily Bollinger lausui kuolemattoman aforisminsa London Daily Mailin haastattelussa 17. lokakuuta 1961.

”Juon samppanjaa, kun olen iloinen ja myös ollessani surullinen. Joskus juon sitä yksinäni. Kun minulla on seuraa, samppanja on välttämättömyys. Siemailen sitä, jos minulla ei ole nälkä ja nälkäisenä juon sitä. Muuten en koske juomaan – ellen ole janoinen.”

Lily Bollinger pysyi talon johdossa aina vuoteen 1971, minkä jälkeen häntä seurasivat Claude d’Hautefeuille ja Christian Bizot kunnes vuodesta 1994 lähtien talon johdossa on ollut Ghislain de Mongolfier.

Pullot1_web
Naiset ovat johtaneet menestyksekkäästi useita eri samppanjataloja. Heistä legendaarisin lienee Lily Bollinger, jonka ansiosta Bollinger tunnetaan nykypäivänä joka puolella maailmaa.

ROSÉ JA BOLLINGERIN TYYLI. Ensimmäinen vuosikerta (1976) Bollinger Cuvée Rosé -samppanjaa lanseerattiin vuonna 1977. Täsä askelta Lily Bollinger ei kuitenkaan ehtinyt nähdä.

Bollinger Rosé on maultaan täyteläinen, moniulotteinen ja talon tyylille ominaisesti runsaan hedelmäinen. Roséssa käytetty Pinot Noir -punaviini tulee Bollingerin omilta Grand Cru -tarhoilta. Yllättävänä ruokavinkkinä Bollinger Cuvée Rosé sopii mainiosti nautittavaksi munakokkelin kanssa,

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Rosé-samppanjan vienti on kaksinkertaistunut. Yleisesti voidaan puhua rosé-buumista.

Bollingerin periaatteisiin kuuluu, että viinin annetaan ikääntyä vähintään tuplasti pidempään kuin alkuperäisalueluokitus (appellation) edellyttää. Toisin sanoen vuosikerrattomat sekoitukset viettävät kellareissa kolmesta neljään vuotta, vuosikertasamppanjat peräti 8–12 vuotta.

Erittäin kuivat ja elegantit La Grande Année -samppanjat on valmistettu yksinomaan Grand Cru ja Premier Cru -tarhojen rypäleistä. Ne sopivat hyvin tarjottaviksi vaikka läpi juhlavan aterian.

Vaalea vuosikertasamppanja sopii muun muassa mereneläville tai hienostuneelle itämaiselle ruoalle, La Grande Année Rosé lisäksi monien liharuokien seuraan.

Tasting_web

JAMES BONDIN & BOLLINGER. James Bondin kirjallinen isä Ian Fleming mainitsi Bollingerin ensimmäistä kertaa vuonna 1956 romaanissa Timantit ovat ikuisia. Bond-elokuvissa yhteistyö alkoi vuonna 1973 (Elä ja anna toisten kuolla), ja vuonna 1979 julkaistusta 007 Kuuraketti -elokuvasta lähtien Bollinger on ollut mukana yksinoikeudella.

Yhteistyö Bond-tuotannon kanssa perustuu perheiden väliseen läheiseen ystävyyteen, eikä Bollingerin ole tarvinnut maksaa mukanaolostaan maailman menestyksekkäimmässä elokuvasarjassa.

Kaiken kaikkiaan Bollinger on ollut mukana Jame Bond -saagan 14 eri elokuvassa, viimeisimpänä Spectre vuodelta 2015, jossa samppanja on R.D. 2002.

Share This:

MARIMEKKO HELSINKI–PARIISI

MARIMEKKO TUNNETAAN ympäri maailmaa omaperäisistä väreistään ja kuvioistaan. Yrityksen alkuvuosina Armi Ratia rohkaisi suunnittelijoitaan luomaan vapauttavia silhuetteja ja ennennäkemättömiä kuvioita, joiden avulla naiset voisivat ilmaista itseään vapaasti. Designperinnöstä pidetään edelleen tiukasti kiinni.

Marimekossa uskotaan, että edelläkävijyys kuviosuunnittelussa kulkee käsi kädessä oman painotuotannon kanssa. Herttoniemen kangaspaino on toiminut 1970-luvulta lähtien sekä tehtaana että luovana hautomona, jossa suunnittelijat tekevät yhteistyötä painon asiantuntijoiden kanssa pitääkseen yllä designfilosofiaansa ja tunnettuuttaan maailmalla.

Marimekon Herttoniemen-kangaspainosta lähtee maailmalle miljoona metriä kangasta joka vuosi.
Marimekon Herttoniemen-kangaspainosta lähtee maailmalle miljoona metriä kangasta joka vuosi.

MILJOONAN EURON INVESTOINTI. Syyskuun kuudes oli juhlapäivä Marimekon toimitiloissa Herttoniemessä. Sain olla mukana lukuisten kutsuvieraiden kanssa Herttoniemen toimitiloissa, kun miljoona euroa maksanut uusi huippumoderni pesulinja vihittiin käyttöön.

Pesulinjalla peittopasta sekä painoprosessissa jäänyt ylimääräinen väri pestään pois. Tällä varmistetaan se, etteivät valmiin tuotteen värit leviä tai irtoa ensimmäisessä pesussa. Kuumapesussa veden lämpötila on 95 astetta. Koneen jokaisen pesuyksikön lämpötilaa ja veden määrää voidaan ohjata erikseen, sillä erilaiset kankaat vaativat eri pesuohjelmat.

Uusi huippumoderni pesulinja otettiin käyttöön syyskuussa 2016.
Uusi huippumoderni pesulinja otettiin käyttöön syyskuussa 2016.

Suomalaisen designtalon sydämessä syntyy vuosittain noin tuhat kilometriä kangasta. Marimekon kodinmalliston tekstiileistä yli 70 prosenttia on painettu Herttoniemessä. Tästä kumpuaa tunnuslause Printed in Helsinki.

Pesulinjaston vihkiäisissä oli mahdollisuus seurata myös Maija Louekarin suunnitteleman Veljekset-nimisen uutuuskuosin painatusta.

Veljekset on Suomi Finland 100 -juhlakuosi, jossa mystisen metsän kätköissä elää sulassa sovussa karhu, ilves pöllö ja oravaneiti. Inspiraationsa kuosi saa suomalaisista metsistä, kansanperinteestä ja saduista.

Painokoneessa valmistuu Suomi Finland 100 -juhlakuosi Veljekset.
Painokoneessa valmistuu Suomi Finland 100 -juhlakuosi Veljekset.

MARIMEKON IDENTITEETTI syntyy eri tyylilajien vuoropuhelusta. Se ei ole pelkästään graafista, koristeellista tai raidallista, vaan kaikkia niitä yhdessä ja sopivassa suhteessa. Oleellista on, kulloinenkin yhdistelmä on vahvasti kiinni omassa ajassaan.

Maija Isola, Vuokko Nurmesniemi ja Annika Rimala ovat konkareita, jotka loivat vahvan pohjan Marimekon muotokielelle. Heidän tunnusmerkistöään olivat vahvat isot väripinnat ja käsivaralla tehdyt graafiset muodot. Pensseliviivat, värien päällekkäin painaminen ja erittäin yllättävät värien yhdistämiset ovat niin ikään jäljittelemättömiä ja lunastaneet paikkansa kuviosuunnittelun ytimessä.

1980-luvulla kuviointiin tuli mukaan rasterointitekniikkaa, jolla haettiin laveahkoja tunnelmia. Se oli omiaan jatkamaan tuttua kuviokieltä. Suomen geopiliittisen sijainnin tähden graafiseen kuviointiin on tullut vaikutteita idän suunnalta, esimerkkinä koristeelliset ornamentilliset kuviot.

Kuluvan vuosituhannen suunnittelijoista Maija Louekari, Eija Hirvi ja Aino-Maija Metsola ovat tuoneet oman sävynsä Marimekon kuviokieleen, erityisenä piirteenä viivapiirrokset yhdistettyinä voimakkaisiin väripintoihin.

Marimekon filosofiaan kuuluu painaa kankaan reunaan myös suunnittelijan nimi.
Marimekon filosofiaan kuuluu painaa kankaan reunaan myös suunnittelijan nimi.

FUNKTIONAALINEN ARJEN ESTETIIKKA tulee esiin Marimekko-kodissa, jonka uutuudet saivat maailmanensi-iltansa viime keväänä Milanon designviikolla. Marimekko-koti rohkaisee ja inspiroi ihmisiä ilmaisemaan itseään sisustamisen kautta ja luomaan kodistaan inspiroivan tilan ja arjen voimavaran. Marimekko-koti oli vahvasti esillä Helsinki Design Weekin tapahtumissa 1.–11.9.

Marimekko korostaa arvoissaan yhdessä tekemisen meininkiä sekä rohkeutta luoda jotain ainutlaatuista ja merkityksellisyyttä. Arvojen kanssa linjassa oleva yhteistyökumppani löytyi helsinkiläisestä Pastor-ravintolasta, jonka kanssa päädyttiin yhteistyöhön sekä sisustuksessa että henkilökunnan työvaatteissa.

Laajan yhteistyön kautta tavoitellaan elämyksellistä lisäarvoa ravintolan asiakkaille. Samalla ravintola toimii Marimekon käyntikorttina tuhansille kotimaisille ja ulkomaisille matkailijoille vuosittain.

Ravintola Pastorissa valmistuu Marimekon nimikkodrinkki, joka tarjoillaan luonnollisesti Marimekon Sukat makkaralla -juomalaseista.
Ravintola Pastorissa valmistuu Marimekon nimikkodrinkki, joka tarjoillaan luonnollisesti Marimekon Sukat makkaralla -juomalaseista.

PARIISIN MUOTIVIIKOILLA Marimekko julkisti näyttävästi kevään ja kesän 2017 vaatemallistonsa. Mallistossa Marimekon alkuvuosien vallankumoukselliset ajatukset yhdistyvät nykypäivän yllättäviin designideoihin.

Tätä yhdistelmää heijastavat malliston boheemit tyylit, Liselotte Watkinsin ja Paavo Halosen suunnittelemat raikkaat kuviot sekä nahka- ja canvas-asusteet yhdessä värikkäiden ja eleganttien korujen kanssa.

Marimekon mukaan käsitys luksuksesta on muuttumassa ja ihmiset haluavat entistä enemmän sijoittaa kestävään elämäntapaan ja vaatetukseen, nauttia elämästä sellaisena kuin se on ja kulkea omia polkujaan. Tällöin suomalaisen designin ikonit tuntuvat edelleen ajankohtaisilta ja löytävät paikkansa modernin naisen vaatekaapista uusien Marimekko-klassikkojen rinnalla.

Marimekko julkisti kevät-ja kesä 2017 -mallistonsa Pariisin muotiviikoilla.
Marimekko julkisti kevät-ja kesä 2017 -mallistonsa Pariisin muotiviikoilla.

Share This:

35-VUOTIAS NOREX JUHLI TYYLILLÄ

SYYSKUUN ALUSSA Norex Spirits Oy:n nimi muuttui Norex Selected Brands Oy:ksi osana yrityksen 35. juhlavuoden ohjelmaa. Huhtikuussa 1981 perustettu yhtiö toimi aluksi agenttina monille erilaisille tuoteryhmille.

Paljon on tapahtunut alkoholirintamalla kolmen ja puolen vuosikymmenen aikana, mutta yrityksen historiasta löytyy myös pysyvyyttä. Se jos mikä kertoo luottamuksesta ja hyvästä yrityskulttuurista. Camus Cognac ja Disaronno originale olivat ensimmäisiä edustuksia, jotka edelleen kuuluvat valikoimaan.

Maailman suurin yksityinen konjakkitalo Camus on Norexin tapaan perheyritys.
Maailman suurin yksityinen konjakkitalo Camus on Norexin tapaan perheyritys.

Toimitusjohtaja Tomas Lönnberg korostaa, että itsenäisenä perheyrityksenä Norexilla on mahdollisuus toimia joustavasti ja asiakkaiden eduksi. Omistajuus, jolla on kasvot, antaa merkittävää kilpailuetua alati muuttuvilla markkinoilla.

Suomen heikosta taloustilanteesta riippumatta Norex Spirits on kasvanut ja kehittynyt. Yrityksessä läpikäytiin sukupolvenvaihdos vuonna 2011, ja sen jälkeen liikevaihto on noussut vahvasti ollen viime vuonna jo 23 miljoonaa euroa.

JUHLAVUODEN KUNNIAKSI fokus on entistä enemmän tulevaisuudessa ja liiketoiminnan jatkuvassa kehittämisessä. Tätä viestii myös nimenmuutos, joka selkeyttää brändiä ja samalla viittaa pitkäjänteiseen työhön laadukkaiden tuotemerkkien kumppanina.

Norex Selected Brandsin päämiehiä ovat muiden muassa Nicolas Feuillatte, Parés Baltà, Giovanni Bosca Tosti, Wolfberger, Marchesi di Barolo ja Ironstone Vineyards.

Yksi esimerkkinä näiden tuotemerkkien kansainvälisestä arvostuksesta on Finnair, joka on valinnut Nicolas Feuillatte -samppanjan tarjottavaksi lentojensa bisnesluokassa.

Nicolas Feuillatte loi nimeään kantavan samppanjamerkin vuonna 1976 perittyään viinitilan Reimsin kaupungin lähistöltä. Neljässä vuosikymmenessä Nicolas Feuillattesta on kasvanut maailman kolmanneksi suurin samppanjantuottaja edellään ainoastaan Moët & Chandon ja Veuve Clicquot.
Nicolas Feuillatte loi nimeään kantavan samppanjamerkin vuonna 1976 perittyään viinitilan Reimsin kaupungin lähistöltä. Neljässä vuosikymmenessä Nicolas Feuillattesta on kasvanut maailman kolmanneksi suurin samppanjantuottaja edellään ainoastaan Moët & Chandon ja Veuve Clicquot.

MINULLA OLI ILO osallistua syyskuun lopulla sekä Norex Grand Opening Tasting -tapahtumaan että yhtiön 35-vuotisjuhlailtaan. Tasting järjestettiin vuoden 1952 Olympialaisiin valmistuneen funkkistyylisen Original Sokos Hotel Vaakunan kattohuoneistossa ja iltajuhla Club Le Royssa.

Yleisen tuotemaistelun lisäksi pääsin perehtymään Parés Baltàn Blanca Cusiné -cavan eri vuosikertoihin, tuoreimpana vuoden 2016 viiniin.

Perhetilaa kolmannessa sukupolvessa isännöivä Joan Cusiné Carol kertoi Parés Baltàlla olevan erityisen läheiset siteet Suomeen, sillä hänen vanhempansa viettivät täällä kuherruskuukauttaan vuonna 1971. Rakkauden loman muistoihin ja tarinoihin jäivät ainakin railakas yöelämä Viking Linen autolautalla sekä päivällinen ravintola Kappelissa.

Vuoden 2016 viini oli cavan kuplaton esiaste, joka vielä odotti toista käymistään. Viinissä oli havaittavissa paljon vaaleita hedelmiä kuten persikkaa ja päärynää. Vuosikerta 2013 sen sijaan oli jo tunnistettavissa cavaksi. Siihen oli syntynyt kevyttä hapokkuutta, pyöreyttä ja luonnetta. Kermaiset kuplatkin olivat kehittyneet.

Vuosikerrassa 2010 keskeneräisyys oli yhä silmiinpistävää, tuoksusta löysin tallimaisuutta ja maata. Näyte oli brut nature, eli erittäin kuiva viini, josta oli hiivasakka poistettu mutta viinin ja sokerin sekoitusta eli dosagea ei oltu vielä lisätty. Sen sijaan 2009 vuoden viini oli jo valmis, herkullinen pienikuplainen cava.

Eri vuosikertojen maistelu antoi hyvän kuvan Parés Baltàn Blanca Cusiné -cavan kehityskaaresta.
Eri vuosikertojen maistelu antoi hyvän kuvan Parés Baltàn Blanca Cusiné -cavan kehityskaaresta.

TOINEN KOHOKOHTA oli Camus Masterblender -koulutus. Koulutuksessa keskityttiin neljän eri Cognacin maakunnan ala-alueen tisleiden eroihin, yhtäläisyyksiin ja niiden sekoittamiseen keskenään. Jokaisen alueen ”terroir” luonnollisesti vaikuttaa tisleiden aromimaailmaan.

Grande Champagne on mäkistä aluetta, jonka maaperässä on liitukiveä. Petit Champagnessa on niin ikään liitukiveä, mutta se on tiiviimpää kuin Grande Champagnessa. Borderies on tasaista savi- ja piikivimaata, kun taas Fins bois’ssa maalajit sekoittuvat, sieltä löytyy mm. punaista savea ja kalkkikiveä.

Koulutuksessa jaettiin kaikille alueille ominaisia tisleitä, joista sitten kukin saattoi rakentaa mieleisensä blendin. Kokemus oli mitä mielenkiintoisin. Oma sekoitukseni, Camus Cuvée Peter Tammenheimo, odottaa pullossa joulun pyhiä, jolloin nautimme sen yhdessä puolisoni kanssa.

Camus-web
Oman konjakkiblendin valmistuminen on juhlallinen hetki. Pystyssä olevassa putkilossa on maailman ainoa Camus Cuvée Peter Tammenheimo.

Kerrottakoon vielä, että Maison Camus on maailman suurin yksityinen konjakkitalo ja se täytti viime vuonna 150 vuotta. Talon nykyinen omistaja Cyril Camus on järjestyksessään viidettä sukupolvea. Kaikki Camus’n omat viinitarhat ovat Borderiesin alueella, joka sijaitsee keskellä maakuntaa ja on Cognacin ala-alueista kaikkein pienin.

VARSINAINEN ILTAJUHLA oli puitteiltaan ikimuistoinen. Kutsu oli ’avec’, niinpä otin puolisoni seuralaiseksi. Tilaisuudessa oli tarjolla kattava valikoima viinejä Norexin katalogista, cocktail-paloja ja juomasekoituksia. Tunnelma oli kansainvälinen ja elegantti mutta kuitenkin suomalaiseen tapaan rento ja välitön, juuri niin kuin perheyhtiössä kuuluukin.

Kutsuvieraiden joukossa oli monia tuttavia ja yhteistyökumppaneita, joita olen tavannut vuosien varrella toimittajan ominaisuudessa. Nyt olimme kaikki vapaalla, mikä teki illasta entisestäkin upeamman.

Share This:

MIKÄ VIINI! UUDISTUI EDUKSEEN

SYYSKUUN PUOLIVÄLISSÄ järjestetty perinteinen Mikä Viini -tapahtuma hurmasi ammattilaiset ja kuluttajat. Festivaali avautui tänä vuonna täysin uudistettuna, ja kasvojenkohotus oli onnistunut.

Näkyvintä uudistus oli tapahtuma-areenana toimineen vuonna 1870 valmistuneen Vanhan ylioppilastalon juhlasalissa, jossa oli luovuttu seiniä pitkin kiertäneistä eri viinitalojen omista tiskeistä ja jaoteltu viinit tuotantoalueiden mukaan.

Trapiche Finca Suarez Lastra Malbec on yksi suosikkejani. Sen erittäin täyteläisessä maussa voi aistia mustikkaa, karhunvatukkaa, tummaa kirsikkaa, mausteisuutta sekä hentoa kukkaisuutta. Lämmin pehmeätanniininen viini on erinomainen kumppani voimakkaille liha- ja riistaruoille ja juustoille. Viini myydään tyylikkäässä puulaatikossa ja sen hinta Alkossa on laatuun nähden edullinen 29,90 €.
Trapiche Finca Suarez Lastra Malbec on yksi suosikkejani. Sen erittäin täyteläisessä maussa voi aistia mustikkaa, karhunvatukkaa, tummaa kirsikkaa, mausteisuutta ja hentoa kukkaisuutta. Lämmin pehmeätanniininen viini on erinomainen kumppani voimakkaille liha- ja riistaruoille ja juustoille. Viini myydään tyylikkäässä puulaatikossa ja sen hinta Alkossa on laatuun nähden edullinen 29,90 €.

Samalla kun esillepanoa oli muokattu karttapainanteisin väliseinin piazzamaisen intiimiksi kohtauspaikaksi myös tilat tarjonneen uusrenessanssirakennuksen arvokkaat puitteet pääsivät oikeuksiinsa.

OLIN PAIKALLA kaksipäiväisen festivaalin molempina päivinä sekä ammattilaistuntien että kuluttajatapahtuman aikaan. Vaikka väkeä riitti talon täydeltä, saleissa pääsi mukavasti liikkumaan ja tiskien takana palvelu toimi moitteetta. Monista messutapahtumista tuttua tungosta ei päässyt syntymään.

Yläkerran kuohuviinilounge oli niin ikään järjestetty uudella tavalla. Musiikkisalia halkovan sermin ”taidepuoli”, siis se jota hallitsevat tunnettujen säveltäjien muotokuvat, oli pyhitetty Louis Roedererin ja Bollingerin samppanjoille. Festivaalin helmet, Roederer Cristal Brut (195 €) ja Bollinger R.D. 2002 (199 €), nousivat omiin korkeuksiinsa Jean Sibeliuksen valvovien silmien alla.

Louis Roederin ikoninen lippulaivasamppanja on maultaan hienostuneen hedelmäinen, vivahteikas ja tasapainoinen. Sillä on myös erinomainen ikääntymispotentiaali.
Louis Roederin ikoninen lippulaivasamppanja on maultaan hienostuneen hedelmäinen, vivahteikas ja tasapainoinen. Sillä on myös erinomainen ikääntymispotentiaali.

Seinämän toisella puolella taas tarjoiltiin muut kuohuviinit, joita maistellessa saattoi katsella piirun verran yläviistosta Kolmen Sepän aukion arkista ihmisvilinää. Järjestäjien tietoinen valinta osoitti tässäkin hyvää tyylitajua.

MONIPUOLISIA TASTINGEJA järjestettiin totuttuun tapaan useita pitkin päivää. Itse osallistuin Chilen ja Argentiinan punaviinien vertailevaan maistatukseen, Bollingerin mestariluokkaan sekä Larsenin konjakkitalon uutuuksien esittelyyn.

Argentiinasta paikalle oli saapunut Trapichen pääviinintekijä Daniel Pi ja Chilestä Vinã Tarapacán Sebastián Ruiz. Oli mielenkiintoista kuulla näiden maailman parhaiden viinintekijöiden joukkoon kuuluvien miesten tarinointia ja keskustelua.

Bollingerin mestariluokan veti useaan otteeseen Suomessa vieraillut Karl-Frédéric Reuter. Tämä suosikkisamppanjani maailmanluokan tasting ansaitsee kokonaan oman kirjoituksensa, pysykää siis kanavalla!

Larsenilta ensiesittelyssä olivat juomasekoituksiin kehitetyt konjakit Summer Blend ja Winter Blend.
Larsenilta ensiesittelyssä olivat juomasekoituksiin kehitetyt konjakit Summer Blend ja Winter Blend.

Yhdeksänkymmentävuotias konjakkitalo Larsen puolestaan esitteli kaksi täysin uutta cocktail-käyttöön kehitettyä tislettä, hedelmäisen Summer Blendin ja pehmeän Winter Blendin. Pääsin jopa estradille sekoittamaan Sprinkle Gale -drinkkiä Altia Akatemian baarimestari Mikael Karttusen ohjeiden mukaan.

Ihan ummikkona en joutunut koitokseen, sillä olenhan aiemmalla urallani työskennellyt muun muassa Hotel Palacen baarissa.

Mutta.

Ikäväkseni jouduin jälleen kerran toteamaan baarimestarin työn vaativuuden, ja arvostukseni baarien ammattilaisia kohtaan kasvoi entisestään.

Share This:

PATRICIA URQUIOLA VANGITSEE KATSEEN

TANSKALAINEN GEORG JENSEN -tuotemerkki tunnetaan yhteistyöstään useiden kansainvälisesti tunnettujen muotoilijoiden kanssa. Nykyään Georg Jensen on osa Royal Scandinavian Groupia, jonka muita tuotemerkkejä ovat mm. Bing & Grøndahl, Holmegaard Glasværk, Orrefors Kosta Boda, Boda Nova ja Höganäs Keramik.

Georg Jensenille hopea- ja terästuotteita suunnittelleiden muotoilijoiden lista on vaikuttava. Heihin kuuluvat monen muun ohella ikoniset supertähdet kuten Arne Jacobsen, Verner Panton, Finn Juhl, Sigvard Bernadotte ja Alfredo Häberli.

Yhtiön tuorein rekrytointi on maineikas Milanossa asuva syntyperältään espanjalainen arkkitehti ja muotoilija Patricia Urquiola, 55.

2
Linjakas kynttelikkö on yksinkertainen mutta täynnä symboliikkaa.

URQUIOLAN NIMEÄ kantava tuoteperhe (Urkiola Collection) sisältää tyylikkäitä ja monikäyttöisiä kattauselementtejä kuten tarjottimen, kynttelikköjä, eri kokoisia kulhoja ja kaatimia.

Tunnusomaista sarjan elementeille on sileän kiiltävän pinnan kanssa keskusteleva elegantti pystyraidoitus, jonka voi nähdä kunnianosoituksena myös Georg Jensenin Bernadotte-aterimille. Materiaalina on käytetty ruostumatonta terästä, jota on perusvärin lisäksi saatavilla ruusukullan värisellä fysikaalisella kaasufaasi- eli PVD-pinnoitteella käsiteltynä.

Itse asiassa on vähättelevää lokeroida tuotteet kattauselementeiksi, sillä ne taipuvat yhtä lailla niin kotibaariin, ruokapöytään, olohuoneeseen, kirjastoon kuin vaikkapa moderniin toimistoon tai kylpyhuoneeseen.

Lähempänä todellista kokemuksellisuutta olevan mielikuvan tuoteperheestä saa sanomalla, että Patricia Urquiolan modernilla tavalla rosoinen muotokieli vangitsee välittömästi katseen riippumatta siitä, millaiseen tilaan tuote on sijoitettu.

Kokoelmassa käytetty juhlava pystyraidoitus vie ajatukset Sigvard Bernadotten Georg Jensenille suunnittelemiin aterimiin. Ruusukullan värinen PVD-pinnoite luo kontrastia ja lisää kattaukseen elävyyttä.
Kokoelmassa käytetty juhlava pystyraidoitus vie ajatukset Sigvard Bernadotten Georg Jensenille suunnittelemiin aterimiin. Ruusukullan värinen PVD-pinnoite luo kontrastia ja lisää kattauksen elävyyttä.

MONIKÄYTTÖISYYDEN LISÄKSI minut hurmasi sarjan esittelytilaisuudessa eräänlainen onnistunut painopistefilosofia, joka on täysin oma käsitteeni. Jotenkin miellän hyvän designin voimaksi sen kyvykkyyden hallita tunnelmaa ja tilaa.

Urquiola tekee sisustajalle suorastaan naurettavan helpoksi siirtää huoneen painopistettä haluamaansa suuntaan ja luoda modernin designin avulla erilaisia tunnetiloja. Kun ajatellaan esimerkiksi isoa kaadinta, jota voi käyttää paitsi sellaisenaan myös kukkamaljakkona tai viininjäähdyttimenä, niin siinä on upea esimerkki esineestä, jonka käyttötarkoitusta varioimalla myös esineen ympärillä tunnekehä saa uutta voimaa.

Tuotetiedustelut ja jälleenmyyjät: www.berrys.fi

Share This:

UUTTA ILMETTÄ LOMALLE

Kerrankin päätin panostaa kunnolla uuteen lomalookiin. Ensin kasvojen väsähtänyttä ilmettä kohennettiin, sitten laitettiin kuntoon hiukset, ripset ja kulmat. Ero entiseen on ällistyttävä!

LOMAN LÄHESTYESSÄ mielessä pyörii useimmiten matkavalmistelut ja odotukset itse kohteelta. Olen lukuisia kertoja huomannut, että matkakuumeen noustessa arkinen hyvinvointi jää helposti taka-alalle. Ei tule ajatelleeksi sitä, kuinka paljon mukavampi lomalle onkaan lähteä, kun peilikuvassa näkyy muutakin kuin työn uuvuttamat uurteiset kasvot.

Olin ottanut jo kuukausia sitten tavoitteeksi, että tänä kesänä aion lähteä lomamatkalle virkeämpänä ja iloisemmalla mielellä kuin koskaan aikaisemmin. Päädyin siihen tulokseen, että paras mittari päämäärälle on eteisen peili – siihen tulisi heijastua onnellisen ja hyvinvoivan miehen kuva.

Vaikka olen pyrkinyt huolehtimaan ihostani keskimääräistä paremmin, kasvoilta kuvastuvat ikävuosien lisäksi freelanceriuden mukanaan tuoma stressi ja työn jäljet.
Vaikka olen pyrkinyt huolehtimaan ihostani keskimääräistä paremmin, kasvoilta kuvastuvat ikävuosien lisäksi freelanceriuden mukanaan tuoma stressi ja työn jäljet.

VIIMEISEN VUODEN AIKANA olen useissa yhteyksissä päässyt keskustelemaan esteettisten pistoshoitojen ammattilaisten kanssa ulkonäkötrendeistä ja siitä, mitä minun, 44-vuotiaan miehen, kannattaisi tehdä ulkoisen ilmeeni kohentamiseksi. Näiden keskustelujen pohjalta olen vakuuttunut siitä, että niinkin yksinkertainen asia kuin ihon hyvinvointi tekee myös mielen kirkkaaksi ja nostaa positiiviset ajatukset pintaan.

Sanoista tekoihin ja kasvot neulan alle. Otsan ja silmäkulmien rypyt tasoittuivat nopeasti kivuttomalla botuliinihoidolla – iso askel kohti tavoitetta. Seuraavaksi vuorossa oli ilmeen kohottaminen poskipäihin injektoitavalla täyteaineella.

Yksi millilitra laadukasta täyteainetta molempiin poskipäihin veisi kuulemani mukaan hetkessä kymmenen vuotta kasvoilta pois.

Vai niin, ajattelin tuolloin ja epäilin vahvasti, että nyt kyllä hoitojen tekijöillä sekoittuvat optimismi ja utopia. Yksi vaivainen millilitra kun tuntui maallikosta mitättömältä määrältä, jota tuskin edes huomaisi. Mutta yrittänyttä ei laiteta, siispä filleriä ihon alle.

LOPPUTULOSTA KATSELLESSA en voinut kuin hämmästellä silmät ymmyrkäisinä kuinka väärässä olinkaan. Kuten kuvista näkyy, ero entiseen on tyrmäävä!

Vielä pisteeksi i:n päälle kävin viimeistelemässä muuttumisleikin juuri avatussa parturi-kampaamo Studio Rasmussenilla, jossa Pia Rasmussen laittoi paitsi hiukset myös kulmat ja ripset lomakuntoon. Katse kirkastui silmissä.

Kevyt botuliinikäsittely silmäkulmiin sekä otsan alueelle ja runsaasti ristikkäislinkitettyjä hyaluronihappomolekyylejä sisältävä täyteaine poskipäihin sai kasvot hehkumaan. Uusi hiustyyli ja kulmakarvojen korostus viimeistelivät lomalookin.
Kevyt botuliinikäsittely silmäkulmiin sekä otsan alueelle ja runsaasti ristikkäislinkitettyjä hyaluronihappomolekyylejä sisältävä täyteaine poskipäihin sai kasvot hehkumaan. Uusi hiustyyli ja kulmakarvojen korostus viimeistelivät lomalookin.

Mikäli en itse olisi tätä muutosta kokenut, en ikinä uskoisi, että näiden ennen ja jälkeen -kuvien välillä on kulunut ainoastaan kaksi vuorokautta.

TAVOITE SAAVUTETTU, nyt loma voi toden teolla alkaa. Sitä ennen kuitenkin, hyvien kokemusten vakuuttamana, haluan varauksetta suositella kaikille lukijoilleni näitä arjen sankareita, etenkin Pia Rasmussenia Studio Rasmussenilta. Heidän yhteystietonsa löytyvät tämän blogikirjoituksen alalaidasta.

Studio Rasmussen

Pia Rasmussen

Eerikinkatu 8

00100  HELSINKI

Puh. 0400 128 485

www.facebook.com/p.rasmussen04

http://www.studiorasmussen.fi


Share This:

SUURIN JA KAUNEIN SOPP

Jo neljättätoista kertaa Helsingin Rautatientorilla järjestettävä Suuret Oluet – Pienet Panimot (SOPP) -tapahtuma on Suomen suurin pienpanimokatselmus.

PANIMOIDEN JA OLUIDEN JUHLAA. Tänä vuonna tapahtumassa on mukana 31 kotimaista yritystä sekä Pihtla Õlleköökin panimo Virosta. Festivaalin kutsuvierasmaa on Norja, josta tulee lähes 50 olutta yhdeksältä eri panimolta.

Panimoiden osastoilla työskentelevät henkilöt ovat päivittäin tekemisissä oluidensa kanssa. SOPP on näin ollen myös erinomainen paikka saada ensikäden tietoa kunkin valmistajan tuotteista. Kaikkiaan panimojuomia ja tisleitä on tapahtumassa tarjolla yli 400.

Panimoilta riitti väkeä tiskin molemmin puolin. Tässä Fat Lizard Espoosta kohtaa Maku Brewingin Tuusulasta.
Panimoilta riitti väkeä tiskin molemmin puolin. Tässä Fat Lizard Espoosta kohtaa Maku Brewingin Tuusulasta.

Pienpanimot panivat olutta vuonna 2015 yhteensä 14,1 miljoonaa litraa ja tänä vuonna mentäneen jo reilusti yli 15 miljoonan litran. Tällä hetkellä Suomessa on noin 70 pienpanimoa ja niiden osuus kotimaisen oluen myynnistä 3,8 prosenttia.

FESTIVAALIN AVAJAISPÄIVÄNÄ alue täyttyi oluenystävistä muutamissa tunneissa. Lipunmyynti ja lasipiste vetivät hyvin, eikä jonoja päässyt syntymään ainakaan hitaan palvelun takia. Panimoiden pisteillä tilanne oli sama, juomaa laskettiin nopeasti mutta asiakkaat huomioiden. Vaikka alueella oli enimmillään 3 000 asiakasta, jopa vessoihin pääsi jonottamatta. Järjestelyissä ei ollut moitteen sijaa.

Kävijöiden toiveita oli kuunneltu, ja perinteisen festivaalilasin lisäksi oli mahdollisuus lunastaa desilitran kokoinen maistelu- ja muistolasi viiden euron hintaan. Panin ilolla merkille, että SOPP on viime vuosien aikana muuttunut yhä enemmän juomatapahtumasta maistelufestivaaliksi.

Yhden desilitran vetoinen maistelulasi osoittautui välittömästi hyvin suosituksi.
Yhden desilitran vetoinen maistelulasi osoittautui välittömästi hyvin suosituksi.

Ruokatarjonta on niin ikään parantunut paljon vuosien mittaan, mutta sen suhteen voidaan ensi vuodelle odottaa vielä runsaasti uudistuksia. Craft Beer Helsinki -tapahtuman katuruokateema sopisi hyvin myös tänne. Ruokailusta parhaat pisteet keräsi Bryggeri Helsingin lyhyt mutta maistuva lista, jossa kasvissyöjätkin oli huomioitu.

SOPP-TAPAHTUMAN yhteydessä järjestettiin tänä vuonna uudistettu Suomen Paras Olut -kilpailu, johon otti osaa 148 olutta 30 eri panimolta. Kilpailusarjojen lukumäärää oli vähennetty, mutta samalla amerikkalaistyylinen vaalea ja keskitumma ale oli onnistuttu erottamaan omaksi sarjakseen.

Minulla oli suuri ilo ja kunnia olla mukana alkukilpailujen lisäksi finaalin kutsutuomaristossa. Tehtävä oli mieluinen ja kilpailun taso todella kova. Koko kilpailun tasaväkisyyttä kuvaa hyvin se, että voittajaolut päihitti lähimmän vastustajansa pienimmällä mahdollisella erolla äänin 4–3. Kaikki tulokset julkistetaan elokuun 17. päivä Helsingissä järjestettävässä juhlagaalassa.

TAPAHTUMA ON AVOINNA lauantaihin 30.7. asti. Tässä muutamia tärppejä ja täsmäsuosituksia.

Vaaleiden lagereiden monipuolisuus tulee hyvin esiin, jos käy maistamassa Laitilan Mississippi-höyryoluen, Maku Brewingin Eero-lagerin, Beer Huntersin Mufloni Pilsnerin, Plevnan Petolinnun ja Stadin Panimon South Pacific Imperial Pale Lagerin.

Edes perjantaina yllättäneet ukkoskuurot eivät pilanneet tunnelmaa, siitä pitivät huolta nämä kaksi tamperelaista Mörköä.
Edes perjantaina yllättäneet ukkoskuurot eivät menoa haitanneet, tunnelmaa nostattivat mm. nämä kaksi tamperelaista Mörköä.

Tapahtuman viisi helmeä ovat järjestyksessä Imperial Stout Bourbon Oak 9,7 % (Laitila), Vuorineuvos Imperial Stout Barrel Edition 9,5 % (Ruosniemen Panimo), Bryggeri Rhum Barrel Aged Barley Wine 11,0 % (Bryggeri Helsinki), Mörkö 7 % (Plevna) ja Pyynikin Sunset Superman Orange Porter 7,5 % (Pyynikin Käsityöläispanimo).

Kokeile myös panimoravintola Bryggeri Helsingin Sloppy Joe Burger ja saman panimon IPA 5,5 % – A match made in heaven!

Bryggeri Helsingin Sloppy Joe Burger, katuruokaa parhaimmillaan. Bryggeri IPA kruunasi ruokahetken.
Bryggeri Helsingin Sloppy Joe Burger on katuruokaa parhaimmillaan. Ruokahetken kruunasi panimoravintolan oma IPA.

Share This:

SAMPPANJA PELASTI TASTE OF HELSINGIN

TASTE OF HELSINKI, waste of money, tulee ensimmäisenä mieleen kulkiessani läpi tihkusateisen festivaalialueen. Ihmiset syövät lusikallisen kokoisia – olkoonkin huippuravintoloiden – annoksia kertakäyttöhaarukoilla samanlaisilta syviltä pahvilautasilta kuin miltä hihhulikansan suviseuroissa tarjoillaan hernekeittoa.

Mutta Taste of Helsinki on hienoa, siitä puhutaan ja sitä hehkutetaan facebookissa, joten sen on pakko olla hyvää!

Sana pakko tulee mieleen monesti myöhemminkin. Se paistaa annosmyyjien hymyttömiltä kasvoilta; on pakko myydä kuin lihapullia Ikean liukuhihnalta. Ei ole aikaa jutella asiakkaille, ei aikaa osoittaa ammattiylpeyttä. Kun palvelualalta poistetaan palvelu, jää jäljelle vain myynti ja rahastus.

Rahastuksesta puheenollen, sisäänpääsymaksu (itsepalvelu)alueelle on lounasaikaan 12 ja iltaisin 17 euroa. Jossain toisessa tilanteessa käyttäisin siitä sanaa ryöstö, mutta Taste of Helsingin yhteydessä se on liiketoimintaa, kovaa bisnestä. Se on erinomainen tapa saada tyhjätaskut pysymään aidatun alueen ulkopuolella, jolloin asiakkaiksi valikoituu ainoastaan ostokykyisiä ja -haluisia ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, jotka tuovat festivaaleille muutakin kuin soraa kengänpohjissaan.

Mutta. Yritän asennoitua positiivisesti, olenhan tullut paikalle nauttimaan ja kokemaan makuelämyksiä. Lehtimiehenä olen saanut myös vapaalipun alueelle, eli minun ei ole tarvinnut maksaa kritisoimaani sisäänpääsymaksua.

Yritän olla positiivinen siitäkin huolimatta, että alueella ovat käytössä markat eli festivaalin omat muoviset poletit, joita ostetaan euroilla. Yksi markka maksaa yhden euron. Liiketoimintaa tämäkin, koska käyttämättä jääviä markkoja ei vaihdeta takaisin euroiksi. Miksikö, siihen kukaan ei osaa tai halua kertoa syytä.

Taste of Helsingin oma markka toimii maksuvälineenä.
Taste of Helsingin oma markka toimii maksuvälineenä.

Järjestelmä tuntuu keinotekoiselta ja järjettömältä, semminkin kun nykytekniikalla maksut onnistuisivat silmänräpäyksessä lähimaksuna joko kortilla tai puhelimella. Miksi siis luoda oma maksujärjestelmä, miksi keksiä pyörä uudestaan ja tehdä siitä kulmikas?

Yhtä kaikki, en anna tämänkään pienen asian vaivata mieltäni, vaan ensimmäisenä päädyn ravintola Grönin tiskille. Aikani jonotettua saan sanottua tilaukseni: Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta (6 €).

”YKSI LIHA LISÄÄ!”, HUUTAA tiskillä oleva myyjä keittiöön ja pyytää minua siirtymään odotusalueelle. Hän ei vaivaudu tervehtimään, kiittämään tai hymyilemään, mutta ojentaa kuitenkin muoviset ruokailuvälineet käteeni. Pienen odotuksen jälkeen saan annoksen, joka näyttää epämääräiseltä läjältä. Sen paras osa, vehnä, on piilotettu kahden ohuen suolalihasiivun alle.

Grönin Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta ei vakuuta.
Grönin Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta ei vakuuta.

Seuraava annos, ravintola Kolmos3n kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia (6 €) sentään maistuu hyvältä ja esillepanonkin kanssa on nähty jo hieman vaivaa. Silti minua vaivaa edelleen se ruma pahvilautanen ja muovinen veitsi, jota ei varmastikaan ole tarkoitettu lihan leikkaamiseen. Niin tosiaan, ja se palvelun puute, mutta siihen tässä alkaa jo pikkuhiljaa tottua.

Kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia ravintola Kolmos3n tapaan.
Kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia ravintola Kolmos3n tapaan.

Kolmas kokeilemani ruokalaji, tamperelaisravintola Hella ja Huoneen jälkiruokana tarjottava Herukkapensas (5 €) erottuu edukseen ja on hyvä päätös 17 euroa maksaneelle maistelukokonaisuudelle. Annoksessa on herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä kaikkineen noin kaksi jälkiruokalusikallista.

"Herukkapensas" eli herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä.
Hella ja Huone -ravintolan listalta ”Herukkapensas” eli herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä oli maukas mutta kooltaan kuin Citymarketin jogurttimaistiainen.

SATEEN YLTYESSÄ SIIRRYN sisätiloihin viiniteltan suojiin. Se lienee onnenpotku, sillä täältä löydän vihdoinkin kaipaamaani ystävällisyyttä sekä aitoa palveluasennetta. Tiskien takana ihmiset ovat ammattitaitoisia ja silminnähden ylpeitä edustamistaan tuotteista.

En voi välttyä mielikuvalta, että juomien parissa työskentelevät ammattilaiset ovat täysin eri maata kuin tapahtumassa ruokamyyjinä seisovat hapannaamat. Anteeksi ronskihko yleistys, mutta äskeisten ruokajonokokemusteni perusteella uskallan niin sanoa.

André Clouet -samppanjabaarin sisustus ja tunnelma saa hyvälle tuulelle.
André Clouet -samppanjabaarin sisustus ja tunnelma saa hyvälle tuulelle.

Viini- ja olutteltoissa myös hinnoittelu tuntuu asialliselta, ja ainakin itse olen valmis maksamaan myös hyvästä palvelusta. Festivaalin parhaaksi anniksi osoittautui André Clouet -samppanjabaarin leppoisa fiilis ja asiakasystävällisesti hinnoitellut erinomaiset samppanjat.

Hyvä samppanja alle 10 eurolla / lasi alkaa olla todellinen löytö missä tahansa ravintolassa.
Hyvä samppanja alle 10 eurolla / lasi alkaa olla todellinen löytö missä tahansa ravintolassa.

Kolmen lasillisen jälkeen jätin vuoden 2016 Taste of Helsingin ja sen yllä alati synkkenevän taivaan taakseni monta kokemusta rikkaampana ja lopulta aurinkoisissa tunnelmissa.

Share This: