SAMPPANJA PELASTI TASTE OF HELSINGIN

TASTE OF HELSINKI, waste of money, tulee ensimmäisenä mieleen kulkiessani läpi tihkusateisen festivaalialueen. Ihmiset syövät lusikallisen kokoisia – olkoonkin huippuravintoloiden – annoksia kertakäyttöhaarukoilla samanlaisilta syviltä pahvilautasilta kuin miltä hihhulikansan suviseuroissa tarjoillaan hernekeittoa.

Mutta Taste of Helsinki on hienoa, siitä puhutaan ja sitä hehkutetaan facebookissa, joten sen on pakko olla hyvää!

Sana pakko tulee mieleen monesti myöhemminkin. Se paistaa annosmyyjien hymyttömiltä kasvoilta; on pakko myydä kuin lihapullia Ikean liukuhihnalta. Ei ole aikaa jutella asiakkaille, ei aikaa osoittaa ammattiylpeyttä. Kun palvelualalta poistetaan palvelu, jää jäljelle vain myynti ja rahastus.

Rahastuksesta puheenollen, sisäänpääsymaksu (itsepalvelu)alueelle on lounasaikaan 12 ja iltaisin 17 euroa. Jossain toisessa tilanteessa käyttäisin siitä sanaa ryöstö, mutta Taste of Helsingin yhteydessä se on liiketoimintaa, kovaa bisnestä. Se on erinomainen tapa saada tyhjätaskut pysymään aidatun alueen ulkopuolella, jolloin asiakkaiksi valikoituu ainoastaan ostokykyisiä ja -haluisia ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, jotka tuovat festivaaleille muutakin kuin soraa kengänpohjissaan.

Mutta. Yritän asennoitua positiivisesti, olenhan tullut paikalle nauttimaan ja kokemaan makuelämyksiä. Lehtimiehenä olen saanut myös vapaalipun alueelle, eli minun ei ole tarvinnut maksaa kritisoimaani sisäänpääsymaksua.

Yritän olla positiivinen siitäkin huolimatta, että alueella ovat käytössä markat eli festivaalin omat muoviset poletit, joita ostetaan euroilla. Yksi markka maksaa yhden euron. Liiketoimintaa tämäkin, koska käyttämättä jääviä markkoja ei vaihdeta takaisin euroiksi. Miksikö, siihen kukaan ei osaa tai halua kertoa syytä.

Taste of Helsingin oma markka toimii maksuvälineenä.
Taste of Helsingin oma markka toimii maksuvälineenä.

Järjestelmä tuntuu keinotekoiselta ja järjettömältä, semminkin kun nykytekniikalla maksut onnistuisivat silmänräpäyksessä lähimaksuna joko kortilla tai puhelimella. Miksi siis luoda oma maksujärjestelmä, miksi keksiä pyörä uudestaan ja tehdä siitä kulmikas?

Yhtä kaikki, en anna tämänkään pienen asian vaivata mieltäni, vaan ensimmäisenä päädyn ravintola Grönin tiskille. Aikani jonotettua saan sanottua tilaukseni: Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta (6 €).

”YKSI LIHA LISÄÄ!”, HUUTAA tiskillä oleva myyjä keittiöön ja pyytää minua siirtymään odotusalueelle. Hän ei vaivaudu tervehtimään, kiittämään tai hymyilemään, mutta ojentaa kuitenkin muoviset ruokailuvälineet käteeni. Pienen odotuksen jälkeen saan annoksen, joka näyttää epämääräiseltä läjältä. Sen paras osa, vehnä, on piilotettu kahden ohuen suolalihasiivun alle.

Grönin Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta ei vakuuta.
Grönin Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta ei vakuuta.

Seuraava annos, ravintola Kolmos3n kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia (6 €) sentään maistuu hyvältä ja esillepanonkin kanssa on nähty jo hieman vaivaa. Silti minua vaivaa edelleen se ruma pahvilautanen ja muovinen veitsi, jota ei varmastikaan ole tarkoitettu lihan leikkaamiseen. Niin tosiaan, ja se palvelun puute, mutta siihen tässä alkaa jo pikkuhiljaa tottua.

Kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia ravintola Kolmos3n tapaan.
Kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia ravintola Kolmos3n tapaan.

Kolmas kokeilemani ruokalaji, tamperelaisravintola Hella ja Huoneen jälkiruokana tarjottava Herukkapensas (5 €) erottuu edukseen ja on hyvä päätös 17 euroa maksaneelle maistelukokonaisuudelle. Annoksessa on herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä kaikkineen noin kaksi jälkiruokalusikallista.

"Herukkapensas" eli herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä.
Hella ja Huone -ravintolan listalta ”Herukkapensas” eli herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä oli maukas mutta kooltaan kuin Citymarketin jogurttimaistiainen.

SATEEN YLTYESSÄ SIIRRYN sisätiloihin viiniteltan suojiin. Se lienee onnenpotku, sillä täältä löydän vihdoinkin kaipaamaani ystävällisyyttä sekä aitoa palveluasennetta. Tiskien takana ihmiset ovat ammattitaitoisia ja silminnähden ylpeitä edustamistaan tuotteista.

En voi välttyä mielikuvalta, että juomien parissa työskentelevät ammattilaiset ovat täysin eri maata kuin tapahtumassa ruokamyyjinä seisovat hapannaamat. Anteeksi ronskihko yleistys, mutta äskeisten ruokajonokokemusteni perusteella uskallan niin sanoa.

André Clouet -samppanjabaarin sisustus ja tunnelma saa hyvälle tuulelle.
André Clouet -samppanjabaarin sisustus ja tunnelma saa hyvälle tuulelle.

Viini- ja olutteltoissa myös hinnoittelu tuntuu asialliselta, ja ainakin itse olen valmis maksamaan myös hyvästä palvelusta. Festivaalin parhaaksi anniksi osoittautui André Clouet -samppanjabaarin leppoisa fiilis ja asiakasystävällisesti hinnoitellut erinomaiset samppanjat.

Hyvä samppanja alle 10 eurolla / lasi alkaa olla todellinen löytö missä tahansa ravintolassa.
Hyvä samppanja alle 10 eurolla / lasi alkaa olla todellinen löytö missä tahansa ravintolassa.

Kolmen lasillisen jälkeen jätin vuoden 2016 Taste of Helsingin ja sen yllä alati synkkenevän taivaan taakseni monta kokemusta rikkaampana ja lopulta aurinkoisissa tunnelmissa.

Share This:

ARTEK JA KESÄNAAPURIT

Tänään vietettiin Artekin kesänäyttelyn avajaisia Helsingin lippulaivamyymälässä. Myyntinäyttely on suunnattu kesän tärkeimmälle asiakasryhmälle, suomalaisille ja ulkomaisille turisteille. Siksi näyttelyn nimi kirjoitetaan kolmella kielellä: Naapurit – Neighbours – Grannar.

Artekin oman tuotannon lisäksi näyttelyyn on valittu modernilla tavalla paikallista kulttuuriperimää ja kuviomaailmaa välittäviä tuotteita Baltiasta ja saamelaisalueilta –meidän  naapureiltamme, naapurimaista, naapurikylistä ja naapurikaduilta. Näyttelyssä perinteinen käsityötaito ja tarinat kohtaavat aidot luonnonmateriaalit nykyaikaisessa kontekstissa.

Pinottavat puiset pannunaluset ovat Artekin omista valikoimista. Taustalla käyttökeramiikkaa sekä Teemu Järven Sielulintu.
Pinottavat puiset pannunaluset ovat Artekin omista valikoimista. Taustalla käyttökeramiikkaa sekä Teemu Järven Sielulintu.

Valikoimassa on arkea kaunistavia käyttö- ja koriste-esineitä, jotka sopivat muotokieleltään skandinaaviseen makumaailmaamme. Muun muassa Teemu Järven sykähdyttävä Sielulintu (250 €) keskustelee saumattomasti amerikkalaista kansantaidetta edustavan Eames House Birdin rinnalla.

Virolainen artesaanihunaja on pakattu puukannella suljettavaan näyttävään lasipurkkiin.
Virolainen artesaanihunaja on pakattu puukannella suljettavaan näyttävään lasipurkkiin.

Naapurit-näyttelystä on helppo tehdä edullisia löytöjä tyylikkääseen kesäkotiin tai vaikka mökkituliaisiksi. Esimerkiksi maanläheiset puu- ja keramiikkakulhot sopivat yhtälailla metsäpirttiin ja kaupunkimiljööseen. Pehmeyttä tuovat upeasti kuvioidut tekstiilit ja saamelaismatot ovat arjen ylellisyyttä. Useimmat näyttelyn esineistä ovat 15–45 euron hintaluokassaan kuin pieniä tuliaisia Artekin laatuleimalla.

Share This:

GAIJIN SAI IKIOMAT VIINIT

ALKUKESÄN ILTAPÄIVÄ HELSINGIN keskustassa. Ukkoskuurot piiskaavat kadut vesiroiskeille, taivaan projektori suoltaa himmeällä lampullaan harmaan eri sävyjä kuin mustavalko-tv:n säätiedotus. Harvat jalankulkijat luikkivat niskat kyyryssä talojen seinustoilla, Vanhan kirkkopuiston lehmukset ulvovat tuulessa.

Yrjönkadun ja Bulevardin kulmassa, ravintola Gaijinissa, on kaatosateesta huolimatta tunnelma katossa, kun kutsuvieraat ja median edustajat ovat saapuneet ravintolan nimikkoviinien lanseeraustilaisuuteen. Vieraita ovat vastassa ravintoloitsija Matti Wikberg ja pääsommelier Jouni Olkkonen.

Idea Gaijin-viineistä kypsyi syksyllä 2015 viinimatkalla Pfalzissa Lounais-Saksassa. Tällä matkalla Wikberg ja Olkkonen tutustuivat yhdessä Winestate-maahantuontiyrityksen kanssa Saksan nuorten viinintekijöiden kärkikastiin kuuluvaan Markus Schneideriin.

Schneiderin tila on keskittynyt etenkin punaviinisekoituksiin alueelle epätyypillisistä rypälelajikkeista kuten Syrah, Cabernet Sauvignon, Merlot ja Cabernet Franc.

Markus Schneiderin filosofia on – kirjaimellisesti – hänen omansa. Mies tekee 50 hehtaarin tilallaan juuri sellaisia viinejä, joita hän itse haluaa juoda. Tähän filosofiaan kuuluu olennaisena osana, ettei muita valmistajia matkita tai toisten tyylejä kopioida. Asenteesta paistaa rohkeus ja ennakkoluulottomuus.

Schneiderin tilalla syntyi ajatus siitä, että Markuksen viinien omaperäinen luonne sopisi Gaijinin ruokaan ja liikeideaan loistavasti. Ryhdyttiin tuumasta toimeen, päätettiin sekoitussuhteet ja tyylit sekä suunniteltiin etiketit. Täysin uudet Gaijin Riesling ja Gaijin Red pullotettiin keväällä 2016.

Gaijin Red 2014 ja Gaijin Riesling saatiin myyntiin kesäkuussa 2016.
Gaijin Red 2014 ja Gaijin Riesling saatiin myyntiin kesäkuussa 2016.

GAIJIN RIESLING on tehty vuoden 2015 sadosta. Se on 100-prosenttinen Riesling Pfalzin alueelta Saksasta. Rypäleet ovat maseroituneet 12 tunnin ajan kuoriensa kanssa ja käyminen on tapahtunut terästankeissa. Viinissä on jäännössokeria 8,2 grammaa ja happoja 7,7 grammaa litraa kohden. Täydellinen aperitiivi ja erilaisten kala- ja äyriäisruokien kumppani, joka ei säikähdä ruoan mausteisuuttakaan pienen jäännössokerinsa ansiosta. Hinta 63 € / plo tai 10,20 € / 12 cl.

GAIJIN RED 2014 on oma sekoitus Merlot’a (60 %), Cabernet Sauvignonia (35 %) ja Syrah’ta (5 %). Viinirypäleet on poimittu vuoden 2014 sadosta ja jokainen rypälelajike on maseroitu sekä käynyt erikseen. Käymisen jälkeen viinit siirrettiin ranskalaisesta tammesta tehtyihin tynnyreihin, joissa niitä kypsytettiin 18 kuukauden ajan. Kypsymisten jälkeen viineistä tehtiin sekoitus. Jäännössokeria on 7,4 grammaa ja happoja 5,4 grammaa litraa kohden. Mukavan pehmeä ja hedelmäinen punaviini, joka sopii täydellisesti kesäiltaan. Hinta 68 € / 0,75 l tai 10,80 € / 12 cl.

Share This: