Himo Homo Pacific NEIPA (7,4 %) lanseerataan keskiviikkona 5.6. Olut on tehty yhteistyössä olutvaikuttaja Peter Tammenheimon kanssa.
KEVÄÄLLÄ 2023 Pirkkalan K-Citymarketin suojissa toimiva innovatiivinen käsityöläispanimo Panimo Himo loi yhteistyössä olutvaikuttaja Peter Tammenheimon kanssa ensimmäisen Himo Homo -oluen. Oluen tarkoituksena oli kiinnittää huomiota seksuaalivähemmistöjen tasapuoliseen kohteluun ja ihmisoikeuksiin Pride-filosofian hengessä.
Kun Himo Homo -projektia käynnistettiin, uusi olut nimettiin humoristinen pilke silmäkulmassa, mutta samalla oltiin äärimmäisen vakavissaan. Lähtökohdaksi otettiin Yhdysvaltain länsirannikko, josta homojen vapautusliike lähti leviämään maailmalle 1970-luvun alussa. Reilun viiden vuosikymmenen aikana vapautusliike on kasvanut nykyisen kaltaiseksi globaaliksi Pride-juhlaksi.
Tänä päivänä Pride-filosofialla tarkoitetaan sellaista ajattelua, jonka mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt voivat olla rohkeasti ylpeitä seksuaalisuudestaan ja identiteetistään. Jokaisella pitää olla oikeus olla ylpeästi oma itsensä. Pride-filosofian juuria voidaan löytää mm. 1960-luvun nuorisokulttuuriin vaikuttaneesta hippiliikkeestä, joka kapinoi konservatiivisia arvoja vastaan. Hippien ihannoimat rauhanaate, suvaitsevaisuus ja kanssaihmisten vapauden kunnioittaminen mielletään osaksi Pride-yhteisön sisintä olemusta.
Pia Iiramon suunnittelema etiketti esittelee muun muassa humalien alkuperää ja aromeja.
LÄNNESTÄ ETELÄÄN
Kesäkuussa 2023 lanseerattu Himo Homo Go West Session IPA (5,5 %) oli kauppavahvuinen West Coast IPA, joka löysi innoituksensa paitsi homojen vapautusliikkeen syntysijoilta myös olutvallankumouksen alkumetreiltä. Se oli kuin raikas muistuma parinkymmenen vuoden takaa, kun äärimmilleen katkerohumaloitu kirkas ja kuparinruskea olut valloitti maailman hedelmäisen pihkaisella aromimaailmallaan.
Olut oli välitön menestys, ja ensimmäinen 1 200 litran erä myytiin lähes loppuun jo julkaisupäivänään. Myöhemmin syksyllä olutta tehtiin vielä toinenkin erä, joka sekin meni kuin kuumille kiville.
Hyvien kokemusten siivittämänä Himo Homo tekee nyt paluun entistäkin rohkeampana ja ylpeämpänä. Siinä missä ensimmäinen olut sai innoituksensa Pride-liikkeen syntysijoilta, tänä vuonna Himo Homo kääntää kiimaiset silmänsä kohti etelää.
Himo Homo Go South on tyyliltään Pacific NEIPA (7,4 %). Auringonkeltainen mehusteluolut saa aromikkaan ja intensiivisen hedelmäisen luonteensa australialaisista ja uusiseelantilaisista humalista. Hedelmäisten aromien tanssia seuraa kitalakea hyväilevät katkerot 44 EBU:n voimalla. Kaiken taustalla maistuu Nelson Sauvin -humalan tuoma valkoviinimäinen pohjavire.
Olutvaikuttaja Peter Tammenheimo ja Panimo Himon olutmestari Kalle Hirvikoski.
MAAILMAA PARANTAMAAN
Himo Homo -projektin takana on kaikessa yksinkertaisuudessaan maailman parantaminen. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat sekä Peter Tammenheimolle että Panimo Himolle intohimo. Niissä ei ole sijaa kompromisseille, kuten ei tässä oluessakaan.
Himo Homo Go South on tehty nautittavaksi. Se on täynnä tunnetta, makua, yksilöllisyyttä ja ylpeää identiteettiä sekä symboliikkaa. Humalat on tarkoin valittu, ne tulevat kaukaa etelästä eli Australiasta ja Uudesta-Seelannista, eikä niiden määrissä ole säästelty. Päähumalana on supertrendikäs ja intensiivisen hedelmäinen Nectaron. Siitä löytyy muun muassa ananasta, passionhedelmää, kiiviä, persikkaa ja sitrusta.
Nelson Sauvin -lajike on saanut nimensä Sauvignon Blanc -rypäleeltä, jota sen aromimaailma paljolti muistuttaa. Se antaa tähän olueen valkoviinimäistä ryhdikkyyttä ja ruohoisia aromeja. Pacific Jade -lajike puolestaan antaa Himo Homolle sen pehmeän katkeruuden ja tukee samalla oluen aromaattista profiilia.
Myös oluen alkoholiprosentti (7,4 %) kiinnittää huomion tärkeään asiaan. Se on suora kiitos ja kunnianosoitus vuonna 1974 perustetulle Setalle. Tänä päivänä Setan roolista ja toiminnasta voidaan olla montaa mieltä, mutta viimeisen 50 vuoden aikana Seta r.y. edistänyt seksuaalista tasavertaisuutta äärettömän paljon sekä onnistunut vaikuttamaan jopa lainsäädäntöön. Ilman Setaa sateenkaari olisi tänä päivänä paljon nykyistä himmeämpi.
Nostetaan malja kesälle, homoille ja koko Pride-yhteisölle. Kellistä Homo kielellesi ja anna sen kasvaa suussasi. Antaudu koko suun täyttävään hyvän olon tunteeseen. Niele ja nauti!
Tallink ja Silja Line toivat laivoille uudet nimikkoviinit ja -oluet toukokuun alussa. Monivaiheisessa prosessissa maisteltiin 130 erilaista viiniä ja 36 olutta. Karsinnan voittaneet kuusi viiniä tulevat kaikki perinteisistä eurooppalaisista viinimaista ja kaksi olutta virosta, maan tunnetuimmilta pientuottajilta. Yhdistävä tekijä kaikille laivan viineille ja oluille on monikäyttöisyys.
KAIKISSA TALLINKIN ja Silja Linen laivoilla sekä Tallink-hotelleissa seuraavan kahden vuoden ajan tarjolla oleva viini- ja olutvalikoima esiteltiin lehdistölle Silja Serenadella. Juomien kumppaneiksi Bon Vivant -ravintolan keittiömestari Jukka Salo oli valinnut makuparit laivan eri ravintoloiden ruokalistoilta – ikään kuin alleviivatakseen viinien ja oluiden fleksiibeliä perusluonnetta. Maistelulautaselle nousi muun muassa marinoitua siikaa, ilmakuivattua kinkkua ja parsaa, hummerikeittoa, friteerattua turskaa ja höyrytettyä lohta.
Ensi tuntumalta valikoima on onnistunut: Monikäyttöisyyden lisäksi viineissä on hyvä hinta-laatusuhde, ja mikä parasta, myös sopivasti haastavia ja yllättäviä elementtejä. Laivan samppanja A&J Demiére Blanc de Noirs Brut on todellinen helmi ja toinen laivan oluista, Põhjala Must Kuld puolestaan yksi Viron hienoimmista porttereista, olutmaailman moderni klassikko.
Käydään seuraavassa viinit ja oluet läpi juoma juomalta. Kirjoitushetkellä tarkkoja hintatietoja ei ollut saatavilla, mutta vanhaan tapaan viinit hinnoiteltaneen yhdeksän euron pintaan paitsi samppanja, joka maksanee noin 36–38 euroa pullolta. Oluiden hinta lienee kolmen-neljän euron luokkaa mukaan ostettaessa.
Champagne A&J Demiére Blanc de Noirs Brut
Demiére on itsenäinen ja perheomisteinen vuonna 1936 perustettu samppanjatalo. Pelkistä tummista rypäleistä valmistettu laivan samppanja on jo erikoisuus sinänsä, mutta erityisen yllätyksellisen siitä tekee sekoitussuhde. Samppanjan kolmesta päärypäleestä harvinaisin eli Meunier antaa tälle samppanjalle yksilöllisen luonteen. Meunieria sekoituksessa on käytetty peräti 70 prosenttia, loput 30 prosenttia on Pinot Noiria.
Samppanja on väriltään vaaleankeltainen, ja sen tuoksusta löytyy mm. kypsiä vaaleita hedelmiä ja keltaluumua. Maku on monivivahteinen, tuoreen persikkainen ja ryhdikäs. Upea samppanja, joka tekee arjesta juhlan ja sopii nautittavaksi vaikka läpi risteilyn. Ruokapöydässä tomaattinen rapu- tai hummerikeitto on tälle samppanjalle nappivalinta.
Palau Brut Origanic Cava & Palau Rose Organic Cava
Proseccon jälkeen on hienoa, että cava on taas palannut laivan kuohuviiniksi ja saanut rinnalleen myös rosé-version. Palau-nimi tarkoittaa suomeksi palatsia.
Palau Brut Organic Cava on väriltään vaalea. Sen rypäleinä on käytetty alueen alkuperäislajikkeita: Parellada, Xarel-lo ja Macabeu. Tuoksu on raikas, sitruksinen ja viherhedelmäinen. Maultaan viini on kuiva, kevyt ja helposti lähestyttävä. Raikas kesäjuoma piknikille tai tapasten kyytipojaksi.
Palau Rosé Organic Cava puolestaan on väriltään vaalean rosé ja se tuo mieleen etenkin Etelä-Ranskan yhden rypäleen roséviinit. Sen tuoksussa on punaista omenaa, vadelmaa ja punaherukkaa. Maku on raikkaan marjainen, metsämansikkainen ja kevyen kirsikkainen. Tämä sopisi mainiosti suolaisten alkupalojen kanssa nautittavaksi.
Weingut Frey Grenzhügel Riesling Organic
Riesling tuntuu olevan suomalaisten suosikkirypäle – ehkä se on sitä myös virolaisille ja ruotsalaisille. Itse harvemmin innostun saksalaisesta Rieslingistä, poikkeuksena Villa Huesgenin viinit, mutta annetaan toki Grenzhügelille mahdollisuus ja maistetaan.
Vaalea oljenkeltainen Riesling, jossa kevyt karviaismarjainen tuoksu. Maku on mineraalinen, valkoherukkainen ja hedelmäinen. Hedelmäisyyden ansiosta viini maistuu suussa paljon makeammalta kuin se todellisuudessa on, sillä jäännössokeria on vain 4,4 grammaa litraa kohden. Ihan kelpo ruokaviini kala- ja kasvisruoille sekä hedelmäisen makeutensa ansiosta myös aasialaisille ruoille.
Kovassa seurassa valkoviini on tällä kertaa laivan viinien heikoin lenkki. Minulle se on ehdoton pettymys etenkin, kun vertaan sitä edellisen kauden valkoviiniin, joka taas oli poikkeuksellisen luonteikas Grüner VeltlinerMarkus Huberilta. Sitä viiniä muuten ostin parin viime vuoden aikana ainakin 20–30 pulloa.
Terre di Chieti Rosato Organic
Laivan rosé on yleensä erinomainen valinta kevyeen nautiskeluun tai kesäisten juhlien kaatoviiniksi, niin tälläkin kertaa. Lohenpunainen viini on tuoksultaan kevyen marjainen, siinä voi aistia muun muassa vadelman ja kirsikan aromeja. Keskitäyteläinen maku on punaisten marjojen juhlaa, jota reilu hapokkuus tyylikkäästi tasapainottaa. Hyvä ruokaviini grillatulle lohelle tai porsaanfileelle omenakastikkeen kera.
Villa Paradiso Chianti Organic
Laivan punaviini tulee ilahduttavasti Toscanasta. Rypäleinä ovat Sangiovese (95 %) ja Merlot (5 %). Viini on väriltään ruskeaan taittavan rubiininpunainen, sen tuoksussa on nahkaa ja tummaa marjaisuutta. Maku on pehmeän tanniininen, marjainen ja kypsän hedelmäinen. Hyvä yleisviini lampaalle ja grillatulle lihalle.
LAIVAN OLUET
TALLINK SILJAN molemmat laivan oluet tulevat Virosta, mikä kertoo sekä virolaispanimoiden korkeasta laatutasosta että niiden kyvystä kilpailla hinnalla. Nykytilanteessa suomalaiset panimot eivät kykene hintasotaan paitsi raaka-aineiden ja laadun kustannuksella, mutta se tie ei kovin pitkälle kanna.
Ilahduttavasti Tallink Siljan oluet tulevat kahdelta viron kärkipanimolta: Pühastelta (Tartto) ja Põhjalalta (Tallinna).
Laivan lager, Pühaste Pootsman (4,8 %) on väriltään kullankeltainen ja aavistuksen utuinen. Viettelevän viljaisen tuoksun takaa nousee hentoinen aamukasteisen ruohon aromi. Maku on maltainen ja keksimäinen, jälkimaku sopivan katkera.
Laivan Porter puolestaan on moderni klassikko Põhjalalta Must Kuld (7,8 %). Olut tuli markkinoille muistaakseni vuonna 2013 tai 2014, ihan panimon alkuaikoina. Sen ikoninen etiketti, jossa oli paahdetun maltaan kuva, sai mielikuvituksen lentoon. Aika monen mielestä kuva muistutti ruskean naisen sukuelintä. Jokunen vuosi sitten kyseinen etiketti meni kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa vaihtoon, kun kukkahattuväki antoi siitä väkevää palautetta. Oluen nykyinen etiketti on aika geneerinen ja persoonaton, mutta eipä se olutta pahenna.
Nyt lasiin kaatuu ruskeanmusta olut, jonka paahteisen tuoksun haistaa jo kaukaa. Paahteisuuden lisäksi siinä on taloussuklaata ja kypsiä tummia marjoja. Maku on paahteisen täyteläinen, suklainen, marjainen ja lakritsinen. Jälkimaku on pitkä ja pehmeä.
Vuosittain pidettävässä Tammenlinnan Suuressa Jouluolutmaistelussa testattiin ja pisteytettiin peräti 41 erilaista jouluolutta, mikä vastaa arviolta 80 prosenttia Suomessa myytävistä jouluoluista.
Eturivissä Peter Tammenheimo ja Greta Mäkinen. Takarisivvä Ville Leino, Janne Koskenniemi, Juho-Heikki Ollikainen ja Ari Juntunen.
JOULUKUUN 3. päivänä pidetyn maistelun oluet rajattiin siten, että mukaan otettiin vain joulubrändättyjä oluita. Toisin sanoen oluen nimessä tai etiketissä piti olla selkeä viittaus jouluun. Testiin kelpuutettiin sekä kotimaisia että tuontioluita. Oluiden alkoholipitoisuus vaihteli nollasta kymmeneen prosenttiin.
Tuomaristossa olivat olut- ja matkailutoimittaja Peter Tammenheimo, Olarin Panimon perustaja Ville Leino, Fat Lizardin oluentekijä Greta Mäkinen, Arde arvioi -blogin Ari Juntunen, olutasiantuntija Janne Koskenniemi sekä ravintola Black Doorin vuoropäällikkö Juho-Heikki Ollikainen.
Koska raati koostui erittäin kokeneista maistajista, päädyttiin avoimeen tastingiin, eli kaikki maistettavat oluet olivat näkyvillä. Ratkaisuun vaikutti luonnollisesti myös oluiden suuri määrä. Oluet maistettiin alkoholiprosentin mukaisessa järjestyksessä miedoimmasta vahvimpaan. Testin järjestelyistä vastasi Peter Tammenheimo. Greta Mäkinen ei osallistunut Fat Lizardin oluen arviointiin.
Neljän kärki erottui
Maisteltujen oluiden taso vaihteli laajalla skaalalla umpisurkeasta hyvään. Erittäin kriittisen tuomariston papereissa yksikään olut ei yltänyt kiitettävään kokonaisarvosanaan.
Testin parhaaksi nousi lopulta lappeenrantalaisen Panimoyhtiö Tujun imperial stout Entistä Kovempi Paketti. Toiseksi sijoittui Pälkäneellä toimivan Olutpajan Jouluolut ja kolmannen sijan nappasi takaportin kautta kisaan ehtinyt Fat Lizardin Sweet Mary. Neljänneksi tuli ensimmäinen tuontiolut, belgialainen St. Bernardus Christmas Ale.
Nämä neljä olivat ainoat oluet, jotka tuomaristo arvioi hyviksi ja yli 70 pisteen arvoisiksi.
Suurin osa maistelluista oluista arvioitiin joko tyydyttäviksi tai välttäviksi siten, että tiiviissä keskikastissa paremmuuksia ratkottiin jopa kymmenyksen erolla.
Lahden Erikois Joulu isojen panimoiden paras
Ei liene kovin suuri yllätys, että isojen teollisten panimoiden lagerit jäivät kaikki puolivälin huonommalle puolen. Niistä parhaaksi arvioitu Lahden Erikois Joulu (27.) löi kuitenkin lähimpien verrokkiensa lisäksi monen nimekkään käsityöpanimon jouluoluet.
Oluet pisteytettiin sadan pisteen asteikolla seuraavasti:
Klassikko: 91–100
Kiitettävä: 81–90
Hyvä: 61–80
Tyydyttävä: 41–60
Välttävä: 21–40
Heikko: 0–20
TULOKSET
Sijat 1–4
1. Entistä kovempi paketti
Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 78,7
Sysimusta imperial stout. Täyteläinen ja paahteinen tuoksu. Suutuntuma on nautinnollisen paksu ja öljyinen. Maku jatkaa tuoksun viitoittamaa tietä, paahteisuus pysyy hyvin balanssissa. Nimestään huolimatta olut jää viimevuotista pakettia (83,4 p.) pehmeämmäksi, eikä humalointi tule yhtä selkeästi esiin. Pistemäärä riitti silti niukkaan voittoon.
2. Olutpaja Jouluolut
Olutpaja, Pälkäne
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 78,0
Kauniin kirkas olut, jossa tuoksu on pihkainen ja sitruksinen. Maussa on tyylikästä aromikkuutta ja viipyilevää katkeruutta, joka toimii houkuttimena seuraavaan hörppyyn. Kaiken kaikkiaan hyvin viimeistelty ja nautinnollinen olut, jota joisi vaikka läpi joulun.
3. Fat Lizard Sweet Mary DIPA
Fat Lizard Brewing Co., Espoo
Alkoholia: 8,3 %
Pisteet: 74,4
Testin yllättäjä, joka oli tätä maistelua varten tölkitetty suoraan kypsytystankista 10 vuorokautta ennen varsinaista tölkityspäivää. Sinänsä siis vielä raakile, jolta ei tällä kertaa mitään sankaritekoja odotettu. Tuoksussa on pihkaa, hunajaa, herukkaa ja männynneulasia. Vielä keskeneräisessä maussa tuhtia hedelmäisyyttä, joka kantaa pitkään. Katkerojakin on, mutta ei alkuunkaan riittävästi; kokonaisuutena silti jo tässä vaiheessa varsin hyvä olut.
4. St. Bernardus Christmas Ale
Brouwerij St. Bernardus, Belgia
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 73,0
Maahantuoja: Brew Seeker
Kuivahedelmäinen ja maustekakkumainen tuoksu. Maku on pehmeän hedelmäinen, sopivan neilikkainen ja mämminen. Täydellisen tasapainoinen belgi.
Sijat 5–8
5. Julmust
Tempel Brygghus, Ruotsi
Alkoholia: 0,0 %
Pisteet: 69,0
Maahantuoja: Juomatalo Pikkulintu
Tasapainoinen ja maltainen, kanelinen ja miellyttävän mausteinen, tulee joulu mieleen. Makea ja limonadimainen, joten oluena heikko, mutta jos alkoholiton joulujuoma pitää valita, tässä ensiluokkainen vaihtoehto.Tarkkaan ottaen Julmust ei ole olut, vaan mallaspohjainen ja humaloitu virvoitusjuoma. Julmust sisältää humalan ja maltaan lisäksi noin 30 ainesosaa.
6. Duckpond XMAS Double IPA
Duckpond Brewing, Ruotsi
Alkoholia: 8,0 %
Pisteet: 68,7
Maahantuoja: Pien Distribution
Kauniin mehumainen, auringonkeltainen väri. Intensiivisen hedelmäisessä tuoksussa appelsiinia, karambolaa ja eksoottisia hedelmiä. Suutuntuma puhdasta samettia. Tyylikäs mehuisa maku ilman sen kummempia katkeroita. Nektaria, jossa osaset ovat löytäneet paikkansa. Rehellinen ja helposti juotava NEIPA, mutta joulua siinä ei taida olla kuin nimeksi.
7. Zichovec 20 Ježíšek DDH DIPA
Rodinny Pivovar, Tšekki
Alkoholia: 9,0 %
Pisteet: 68,0
Maahantuoja: Pien Distribution
Kaunis ja kirkas DIPA, jossa vähän epämääräinen tuoksu. Hyvin hedelmäinen maku, mutta olut kaipaisi enemmän katkeroja, mikä tietysti näillä prosentilla on hieman haasteellista. Alkoholi lämmittää ja tasapainottaa mutta jää kuitenkin harmaana eminenssinä taustalle. Ježíšek tarkoittaa Jeesus-vauvaa, joka Tšekkiläisen perinteen mukaan tuo lahjoja lapsille. Eräänlainen joulupukin korvike siis. Tölkitettynä Pikku-Jeesus on ihan mukiinmenevä tapaus ja toimiva kokonaisuus.
8. Porsaanreikä
Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta
Alkoholia: 5,3 %
Pisteet: 67,8
Varsin tyylikäs ja hyvärunkoinen stout. Hieno hapokkuus ja roppakaupalla lakritsaa ja sopivasti savua. Paahteisuus ei dominoi, mistä plussaa. Kelvollinen ruokapöytästout, ja etiketti herättää takuulla keskustelua. Silti Tujulta odottaisi enemmän makua.
Sijat 9–12
9. Zichovec 20 Rohlícek Milk Stout
Rodinny Pivovar, Tšekki
Alkoholia: 9,0 %
Pisteet: 64,2
Maahantuoja: Pien Distribution
Rohlícek-nimi viittaa legendaarisiin tšekkiläisiin joulumaikeisiin (vanilkový rohlícek). Ja makeuttahan riittää aina suklaisen vaniljaisesta tuoksusta pitkään jälkimakuun. Korkea alkoholipitoisuus tasapainottaa makeutta niin, ettei se pääse imelyyden puolelle. Täyteläinen ja tasapainoinen maku, eikä liian paahteinen. Jättää öljyisen kalvon suun sisäpinnalle ja kaipaisi seurakseen roisin suklaista jälkiruokaa.
10. Zichovec 13 Vánocha Session IPA
Rodinny Pivovar, Tšekki
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 63,4
Maahantuoja: Pien Distribution
Upea kullankeltainen ja täysin kirkas väri nostattaa odotuksia. Tuoksusta löytyy herukkaa, trooppista hedelmää ja kissanpissaa. Todella raikas ja hedelmäinen maku, mutta katkerot jäävät uupumaan. Muuten hyvä olut, mutta tyylinmukaisuuden kanssa isoja ongelmia. Selkeä APA, ei missään tapauksessa Session IPA. Olut on saanut nimensä perinteisen tšekkiläisen joululeivän, Vánochan, mukaan.
11. Shepheard Neame Christmas Ale
Shepheard Neame, Englanti
Alkoholia: 7,0 %
Pisteet: 62,7
Maahantuoja: Servaali
Joulunajan klassikko, jonka reseptiikkasta keskustellaan paikoin vilkkaastikin. Monen anglofiilin mielestä maku on vuodesta toiseen hieman erilainen. Hyvin perinteiden Britti-ale, jonka tuoksussa suklaata, maustekakkua ja Christmas Puddingia. Maku on maltainen, kuivahedelmäinen, karamellinen ja hunajainen.
12. Tumma Joulupuuro
Lehe Pruulikoda, Viro
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 59,2
Maahantuoja: Juomatalo Pikkulintu
Punertava väri ja kevyesti savuinen tuoksu. Hennon suklainen maku ei kanna tarpeeksi pitkälle, mutta ihan kelvollinen olut kuitenkin. Hyvä juotavuus, tasapainoinen ja selkeä. Jälkimaku on pitkä ja aavistuksen luumuinen, mikä sopii hyvin jouluun.
Sijat 13–16
13. Abbaye d’Aulne Christmas Beer
Abbaye d’Aulne, Belgia
Alkoholia 9,0 %
Pisteet: 59,0
Maahantuoja: Vinic
Esterinen ja mausteinen tuoksu henkii joulun tunnelmaa. Ronski hapokkuus tekee oluesta jopa raikkaan. Piparkakkua ja maustekakkua. Tyylin mukaisesti melko makea, silti tasapainoinen ja miellyttävä.
14. Stigbergets Juleljus / X-mas Tribute NEIPA
Stigbergets Bryggeri, Ruotsi
Alkoholia: 6,8 %
Pisteet: 58,6
Maahantuoja: Pien Distribution
Tuoksultaan makea ja tuhdin hedelmäinen olut, josta alkoholiprosentti on peitetty taiten. Maussa hedelmäisyys laskee. Hyvä runko, mutta liian vähän humalaa, muuten tasapainossa. Aromia ja katkeroita saisi olla tuhdisti enemmänkin. Juotavuus kuitenkin on ihan kohdillaan.
15. Gouden Carolus Christmas
Het Anker, Belgia
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 58,5
Maahantuoja: Servaali
Tuoksussa on joulun mausteisuutta ja kuivattua hedelmää. Kiteisen karamellinen, lakritsinen, lämmittävä ja sokerinen maku. Erikoinen mallaspohja herätti kummastelua; aivan kuin olisi stoutin piirteitä haettu.
16. Keisari Joulu
Nokian Panimo, Nokia
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 58,0
Tuoksussa on viettelevää savuisuutta. Miellyttävän pehmeä suutuntuma, runkoa ja savua tuntuu olevan vähemmän kuin viime vuoden versiossa, joka silloin ylsi maistelun kärkikymmenikköön. Edelleen mukavan juotava, mutta pieni sameus tekee rumaksi. Hyvää keskitasoa ja virheetön.
Sijat 17–21
17. A Le Coq Jouluolut
A Le Coq, Viro
Alkoholia: 0,0 %
Pisteet: 55,2
Maahantuoja: Olvi
Alkoholiton portteri jakoi mielipiteet puolesta ja vastaan. Yhden mielestä liian kevyt, toisen mielestä mämminen ja raskas. Leipäinen, kvassimainen ja mausteinen. Mukana tummaa marjaisuutta ja paahteisuutta. Kaikesta huolimatta nollaolueksi varsin miellyttävä tapaus. Sopii joulupöytään.
18. Delirium Christmas
Brouwerij L. Huyghe, Belgia
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 55,0
Maahantuoja: Brew Seeker
Tyylinmukainen ja tunnistettava belgi, joskaan ei ihan parhaasta päästä. Esterisyys taipuu kurkkuisuuteen, runko ei kanna loppuun asti. Hiilihappoinen ja sokerinen, eikä kovin juotava. Alkoholi lämmittää mukavasti, mutta samalla viinaisuus puskee läpi.
19. Beerbliotek #324 Stocking filler
Beerbliotek, Ruotsi
Alkoholia: 5,9 %
Pisteet: 54,8
Maahantuoja: Pien Distribution
Kahvinen ja paahteinen tuoksu. Kermainen suutuntuma. Puhdaspiirteinen, mutta vetinen. Tasapainon kanssa ongelmia tässäkin.
20. Dreams Of Brew York 2022
Brew York, Englanti
Alkoholia: 6,5 %
Pisteet: 53,2
Maahantuoja: Pien Distribution
Intensiivisessä tuoksussa on mansikkaa, vadelmaa ja lääkeyrttejä. Todella makea sour, joka tuo mieleen laktoosilla ryyditetyn mansikkahillon. No on tämä ainakin persoonallinen olut, siitä iso peukku.
21. Glögi Sour
CoolHead Brew, Helsinki
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 52,6
Ruma ja samea ulkonäkö. Tuoksu sinänsä mieto ja miellyttävä, jouluisen glögimäinen. Maku tuo takapakkia: Happamuus dominoi ja peittää alleen muut maut. Yksiulotteinen, ei kovin innostava. Jälkimaku on lyhyt ja loppuu kuin seinään.
Sijat 22–26
22. Vaahtoparta
Maku Brewing, Tuusula
Alkoholia: 5,3 %
Pisteet: 52,2
Tuoksussa on vahvaa kahvia. Lievä sameus pilaa muuten kauniin mustanruskean värin. Mausteinen ja pähkinäinen maku on neutraali, humalia olisi saanut käyttää paljon rohkeammin. Virheettömänä mutta liian munattomana ei räjäytä tajuntaa. Cask-versio toimii selvästi tölkitettyä paremmin.
23. Joulun Tähti
Panimoravintola Plevna ja Koskipanimo, Tampere
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 51,6
Mustanruskea olut, ja nyt värissä ei ole häiritsevää sameutta. Paahteisuus hallitsee tuoksusta pitkään jälkimakuun. Laadukas ja teknisesti virheetön, mutta yksioikoinen ja yllätyksetön. Toivottavasti ensi vuodelle reseptiikkaa vähän kehitellään.
24. Tornion Joulu Ale
Tornion Panimo, Tornio
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 51,2
Ohuessa tuoksussa pähkinää ja makeaa kaakaota. Mausta löytyy jouluun sopivasti taatelikakkua, suklaista mausteisuutta. Ongelmia tasapainon ja suutuntuman kanssa. Vetinen jälkimaku.
25. Very Bad Elf
Ridgeway, Englanti
Alkoholia: 7,5 %
Pisteet: 50,7
Maahantuoja: Diamond Beverages
Kaunis kirkas väri sekä maltaisen petroolinen tuoksu houkuttavat ensisiemaukseen. Vaisu ja vetinen maku tulee kuin puun takaa, sillä näillä prosenteilla luulisi löytyvän myös täyteläisyyttä ja tuhtia hedelmäisyyttä. Toinen tai kolmaskaan hörppy ei tuo muutosta. Jostain taustalta tulee häivähdys katkeroa, muttei likimainkaan riittävästi. Näin vahvaksi olueksi liiankin helppoa juotavaa – tai kuten Greta Mäkinen asian ilmaisee: ”Date rape -kalja.”
26. Stallhagen Julbock
Stallhagen, Godby, Åland
Alkoholia: 6,8 %
Pisteet: 50,6
Täyteläinen, hieman paahteinen mutta vetinen tuoksu. Maku jatkaa samoilla linjoilla, tuhti makeus vähän häiritsee. Lääkehiiltä, sulanutta lunta. Maku kuolee niin nopeasti, ettei se jätä paljon kerrottavaa jälkipolville.
Sijat 27–31
27. Lahden Erikois Joulu
Hartwall, Lahti
Alkoholia: 5,3 %
Pisteet: 50,4
Viime vuoden maistelusta Lahden Erikois Joulu jäi puuttumaan, joten lähtökohtaisesti oli kiinnostavaa, miten se sijoittuu isojen panimoiden keskinäisessä vertailussa. Ensi siemaus vastaa nostalgianjanoon ajoilta ennen EU:ta. Maltainen ja vähän mämmimäinen, ohut ja mitäänsanomaton maku katoaa hetkessä kuin pieru Saharaan. Turvallinen, perinteinen ja virheetön Suomi-jouluolut.Silti sarjansa ykkönen.
28. Karhu Jouluolut
Sinebrychoff, Kerava
Alkoholia: 4,8 %
Pisteet: 48,6
Peruslageriksi kelvollinen, puhdaspiirteinen ja teknisesti virheetön. Tyylissään varsin geneerinen ja mitäänsanomaton. Jouluolueksi tämä ei oikein taivu. Helposti juotava vetokalja.
29. Tornion Joulu Porter
Tornion Panimo, Tornio
Alkoholia: 5,2 %
Pisteet: 47,8
Yksi tölkki saamistamme näytteistä oli jälkikäynyt ja kontaminoitunut. Kunnossa olevien perusteellaolut on helposti juotava, pehmeän paahteinen ja suklainen. Aavistuksen liian vetinen, enenemmän runkoa jäimme kaipaamaan.
30. Olvi Merry XMAS IPA
Olvi, Iisalmi
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 46,2
Tunkkainen tuoksu, nihkeä maku, tukkoinen, ei katkeroa. Marketti-IPA, jossa pientä havuisuutta lukuun ottamatta IPA:n elementit loistavat poissaololtaan. Mallaspohjassa on silti potentiaalia, joten ei tämä ihan tuhoon tuomittu tapaus ole.
31. Olvi Jouluolut
Olvi, Iisalmi
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 45,6
Olvin näkemys jouluoluesta ei aiheuta hurraahuutoja, mutta oluen kaunis ulkonäkö ja hento jouluinen mausteisuus saa osakseen tyytyväistä nyökyttelyä. Pieniä ongelmia tasapainon kanssa ja aavistuksen metallinen maku. Isojen teollisten panimoiden tyyliin varsin pliisu.
Sijat 32–36
32. Pikku jouluolut
Linden Brewery, Rauma
Alkoholia: 4,8 %
Pisteet: 39,4
Laatupanimona tunnettu Linden tuottaa pettymyksen. Kaunis väri kätkee taakseen epäonnistumisten sinfonian: Glögimäistä tuoksua seuraa kaiken alleen peittävä neilikkaisuus. Suutuntuma on imelä, vaahtokarkkinen ja epämiellyttävä. Runkoa ei ole nimeksikään, eikä tasapainoisuudesta tietoakaan.
33. Fairytale Of Brew York 2022
Brew York, Englanti
Alkoholia: 4,9 %
Pisteet: 34,0
Maahantuoja: Pien Distribution
Pikimusta milk stout, jonka siirappinen makeus tuo mieleen kakun kuorrutteen. Ohut, liian mausteinen, pistaasinen, marsipaaninen ja porkkanakakkuinen. Runkoa ei ole riittavästi ja laktoosi pilaa suutuntuman, vaikka tyyliin kuuluukin. Heikko ja tasapainoton kokonaisuus.
34. Jouluolut Piparilager
Teerenpeli, Lahti
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 29,4
Tyrmäävä tuoksu antaa ensi nuotit hämmästyttävän epämiellyttävälle kokemukselle. Inkivääriä, rankka yliannostus neilikkaa ja kanelia. Sopii huonetuoksuksi tai wc-raikastimeksi paremmin kuin juotavaksi.
35. Lump of Coal
Ridgeway, Englanti
Alkoholia: 7,5 %
Pisteet: 29,3
Maahantuoja: Diamond Beverages
Epämiellyttävässä tuoksussa on suklaata, saunapalvia, lääkehiiltä ja savukalaa. Makua taas ei ole nimeksikään, mikä tässä tapauksessa on jopa positiivinen yllätys. Korkeahkosta alkoholipitoisuudesta huolimatta erittäin kevyt olut, jossa ei ole runkoa ja tasapaino puuttuu kokonaan.
36. Sinebrychoff Jouluolut
Sinebrychoff, Kerava
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 29,2
Kauniin mahonkisen värin takaa paljastuu vetinen ja mitäänsanomaton olut. Epäselväksi jää, mikä tekee tästä jouluoluen paitsi nimi. Teknisesti virheetön, siitä huolimatta ohut, nihkeä ja epämiellyttävä. Ville Leinon sanoin ”laimea paska”.
Sijat 37–41
37. Zichovec 20 Nadílka DDH NEDIPA
Rodinny Pivovar, Tšekki
Alkoholia: 9,0 %
Pisteet: 26,3
Maahantuoja: Pien Distribution
Nadílka-nimi on tšekin kielen ilmaus, jolla viitataan joululahjoihin. Tämän lahjan saadakseen ei tarvitse osoittaa kaksista kiltteyttä, sillä kaksinen ei ole olutkaan. Ruman ruskea ulkonäkö lienee tuotteen parhaita puolia, sillä heti oluen tuoksu on viinainen ja oksettava, maku pahvinen, hapettunut ja epäpuhdas. Kontaminoitunut.
38. RPS Gingerbread X-mas Belgian Blonde
RPS Brewing, Kuopio
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 25,0
Mausteinen ja ureainen tuoksu. Neilikkaa, hammaslääkärintuolia, kynsilakkaa ja parfyymia. Näyttää kuselta ja maistuu oksennukselta, täysin epätasapainossa. Arde: ”Ei toimi belginä eikä mausteoluena.”
39. Maku Joulu IPA
Maku Brewing, Tuusula
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 18,5
Mansikkaista tuoksua seuraa virhemakujen kavalkadi. Hapettunut ja diasetyylinen. Hirveä.
40. Nightmare Of Brew York 2022
Brew York, Englanti
Alkoholia: 9,8 %
Pisteet: 14,3
Maahantuoja: Pien Distribution
Nimensä mukaisesti olut on painajainen, ainakin jos sitä yrittää juoda. Esanssisen makeassa tuoksussa on härskiintynyttä voita. Maku on kuin suoraan Pelkokertoimen nielemishaasteesta, eli äärimmäisen vastenmielinen. Yksimielisessä tuomiossaan arvovaltainen raati käytti negatiivista tunneilmaisua vahvistettuna alatyylisellä naisen sukuelimeen viittaavalla sanalla. Tästä on joulu kaukana.
41. Mallaskoski Holiday Stout
Mallaskosken Panimo, Seinäjoki
Alkoholia: 6,8 %
Pisteet: 9,4
Samea olut ei ulkonäöllä koreile. Eltaantuneen esanssinen, kermatoffeinen ja vaniljainen tuoksu. Erittäin makea ja vastenmielinen maku. Tässä reseptivelholla on käynyt perustavanlaatuinen moka, sillä olut on rasvaista ja yksinkertaisesti pahaa; aivan kuin mukillinen butterscotch-esanssilla maustettua eltaantunutta mustaa teetä.
Perinteisesti glögi on jouluisesti maustettu ja kuumana nautittava alkoholipitoinen juoma. Mutta modernit glögit ja glögityyppiset juomat voi hyvin nauttia myös kylminä, jolloin niiden raikkaus korostuu.
Otimme pikkujoulutestiin kolme erilaista glögijuomaa, joista yhden nautimme jääkaappikylmänä ja kaksi jäiden kanssa. Vuosikertaglögi Blossa 20(14,99 €) ja Talvihetki Omena-Punaherukka (7,98 €) löytyvät Alkon vakiovalikoimasta. Kuohuva uutuus Blossa Sparkling & Spices Citrus (10,99 €) on tilausvalikoimatuote.
Testijuomat on saatu lehdistönäytteinä tavarantoimittajalta. Kirjoittajan lisäksi testiryhmässä olivat bloggaaja Piikkisika sekä vannoutuneet lämpimien glögien ystävät Eva Jokila ja Pauli Kekki.
Blossa Sparkling & Spices Citrus 10 %
Glögimausteilla aateloitu kuohuviini on joulunajan juomien uusin trendi, joka on parin viime vuoden kuluessa lyönyt läpi etenkin Ruotsissa. Viimeistään nyt on Suomen vuoro.
Blossa Sparkling & Spices Citrus on mm. kanelilla, kardemummalla ja neilikalla maustettu makea kuohuviini, jonka sokeripitoisuus on glögille maltillinen 50 grammaa litrassa.
Ainesosaluettelossa ei ole mainittu inkivääriä, mutta jokainen nelihenkisen ryhmämme jäsen aisti sen aromit sekä tuoksussa että maussa. Itse en erityisemmin pidä inkiväärin dominoivasta mausta, mutta tässä sitä oli mukana hyvin maltillisesti ja se ikään kuin yhdisti jouluisen mausteisuuden ja sitrushedelmien raikkauden eheäksi kokonaisuudeksi.
Juoma tarjottiin kuohuviinilasista sirtuuna-auringolla koristeltuna. Juhlakauden täydellisyyttä hipova tervetuliaismalja, joka toimii hyvin myös aperitiivina.
Talvihetki Omena-Punaherukka
Aiemmin tämä juoma on tunnettu Jouluhetki-nimellä, mutta tälle vuodelle se vaihdettiin Talvihetkeksi. Ymmärrettävä ja luonteva muutos, jolla haetaan lisäviikkoja myyntikauteen ja samalla luodaan mielikuvaa valkeasta talvimaisemasta, josta tosin joulun aikaan voimme pääkaupunkiseudulla lähinnä haaveilla. Mutta ehkä se tämän juoman siivittämänä onnistuu?
Talvihetki on omenaviinipohjainen glögijuoma, johon sekoitetaan joka vuosi vaihtuva hapokas ja raikas marjamehu. Tällä kertaa on punaherukan vuoro näyttää kyntensä. Ilta-Sanomissa lämpimien glögien testissä juoma sijoittui toiseksi saaden neljä pistettä viidestä, mikä nostatti odotuksia myös kylmälle versiolle.
Juoma tarjottiin viinilasista jäiden ja omenalohkon kera. Ensimmäinen mielikuva oli kaiken muun alleen peittävä muumilimumainen makeus, eiä ihme, sillä juomassa on sokeria peräti 190 grammaa litrassa!
Äitelä mehumaisuus ei nostattanut hymyjä. Itse asiassa kukaan meistä ei saanut juomaa alas paria suullista enempää, mutta päädyimme siihen, että vika ei välttämättä ole reseptiikassa vaan tarjoilussa. Talvihetki on esimerkki glögistä, joka tulisi ehdottomasti nauttia lämpimänä ja viinatilkalla terästettynä.
Blossa 20 Myntathé
Vuodesta 2003 valmistettu Blossan vuosikertaglögi on aina tapaus, niin tänäkin vuonna. Viime vuoden Blossa 19 Aloha vei makumatkalle Havaijille, tänä vuonna inspiraatiota on haettu Marokon Marrakechista.
Kun viime vuoden syyskuussa tapasin Blossan sekoittajamestarin Åsa Orsvärnin, hän kertoi, että tulevan vuoden reseptiikka on pääpiirteissään valmiina vähintään vuoden etukäteen. Toisin sanoen hän tiesi jo tuolloin, että 2020 on Marrakechin ja mintun vuosi.
– Mutta se tieto on yksin minulla ja huuleni ovat sinetöidyt seuraavaan julkaisupäivään asti.
Blossa 20 Myntathén tuoksu on nimensä mukaisesti vahvan minttuinen. Mukana on vihreää teetä, omenankukkaa, neilikkaa ja ripaus kanelia.
Minttu lienee syynä siihen, että juoma on saanut arvioissa ristiriitaisen vastaanoton, mutta samalla sen ansiosta uusi vuosikertaglögi suorastaan vaatii tulla lämmittämisen asemesta nautituksi jäiden kanssa viilennettynä ja mintun oksalla koristeltuna, ikään kuin joulutunnelmaa nostattavana cocktailina.
Testiryhmän mielestä viilennetty Blossa 20 on herkullinen seurustelujuoma. Toisaalta siitä voi helposti hyödyntää myös juomasekoituksissa oman maun mukaan. Kokeile esimerkiksi valmistuttajan ohjeiden Blossa Spritz tai Marrakech Mojito.
Argentiina tunnetaan intohimoisesta tangosta, lihaisasta ruokakulttuurista ja täyteläisestä Malbec-viinirypäleestä. Tämä toisiaan täydentävä kolmikko tarjoaa Silja Linen Helsingin-laivoilla hurmaavia hetkiä kaikille aisteille.
Marcos Ayala Tango Company esiintyy Silja Serenadella syys-marraskuussa.
Argentiina on kapean kolmion muotoinen maa Etelä-Amerikan
eteläosassa Atlantin länsirannikolla. Se on suuri maa, jonka leveimmällä kohtaa
on mittää 1 580 kilometriä ja pisimmällä peräti 3 694 kilometriä.
itse asiassa Argentiina on Etelä-Amerikan toiseksi suurin
valtio ja kaikista maailman maista se on kahdeksanneksi suurin. Pinta-alaltaan
Argentiina on 8,2 kertaa Suomen kokoinen.
Jos Argentiinan haluaa selittää yhdellä sanalla, ainoa oikea sana on tango, sillä siihen sisältyy kaikki; historia, nykyhetki ja koko elämä.
Tango on kahden kauppa, tunteikas kahden ihmisen jakama hetki, joka kestää aina yhden kappaleen ajan.
Show kertoo tarinan
Let’s Tango on Silja Serenadella ja Silja Symphonylla syys-marraskuussa nähtävä Marcos Ayala Tango Companyn show. Marcos Ayala yhdistelee klassista ja modernia tangoa sekä nykyaikaisia tanssitekniikoita.
Menomatkalla Helsingistä Tukholmaan esitys sukeltaa valon ja
pimeyden maailmaan tangon keinoin. Show on elämyksellinen, intohimoinen ja
paikoin myös akrobaattinen liioiteltuine käännöksineen ja askelsarjoineen.
Paluumatkan show palauttaa katsojat tangon syntyhistoriaan
ja rosoiseen Buenos Airesiin.
Buenos Airesista kotoisin oleva Marcos Ayola kertoo
saaneensa innoituksensa tanssiin Tango Nuevo -musiikkilajin kehittäjän Astor
Piazzolan kautta. Piazzolan oivallus oli yhdistää tango jatsiin ja
taidemusiikkiin.
– Isäni toivoi minusta koripalloilijaa, koska olin pitkä
mies, mutta ryhdyinkin harrastamaan kansantanssia noin 12–13-vuotiaana. Sitten
kuvioihin tuli Piazzola, joka sytytti rakkauteni tangoon syttyi, Ayala kertoo.
Mutta tangoon ei syöksytä noin vaan, varsinkaan varhaisessa
teini-iässä. Ayala kertoo odottaneensa 17 vuoden ikään, ennen kuin tunsi
olevansa kypsä.
– Koska tango on niin tunteellinen ja seksikäskin tanssi,
nuori poika ei millään pysty sitä tulkitsemaan, hän sanoo.
Silja Linen showt ovat modernia estradiviihdettä. Niissä on
tangon perustaa, mutta samalla niihin on lisätty uusia elementtejä. Kyseessä on
show- eli fantasiatango, eikä sitä näe perinteisissä tanssipaikoissa. Marcos
Ayalan kädenjälki näkyy ennen kaikkea näyttävissä yksityiskohdissa.
– Missioni on näyttää, että tango ei todellakaan ole tylsää,
mies huudahtaa.
Kaikki tanssiryhmän jäsenet ovat nuoria tanssin
ammattilaisia. Mukana on seitsemän paria, joista sattumoisin suurin osa on
tanssinut yhdessä seitsemän vuotta.
– Maaginen luku, hymähtää Ayala.
Normaalisti Ayalan ryhmä kiertää maailmaa neljä kuukautta vuodessa, mutta tänä vuonna kiertueelle tulee mittaa yli puoli vuotta, sillä pelkkä laivakiinnitys kestää kolme kuukautta. Silja Linen jälkeen ryhmä suuntaa joulukuussa Venäjän-kiertueelle.
Marcos Ayala Tango Companyn showtangossa yhdistyvät intohimo, vauhti ja tarkasti ajoitetut erittäin vaativat liikesarjat.
Ruokakulttuuri perustuu
lihaan ja punaviiniin
Argentiinalaista ruokakulttuuria määrittää etenkin pampalla
kasvatettu pihvikarja, ja naudanlihan kulutus on peräti 74 kiloa henkeä kohti
vuodessa. Se on Uruguayn (86 kg/hlö) jälkeen eniten maailmassa. Lihapainotuksesta
huolimatta moderni argentiinalainen keittiö on saanut paljon vaikutteitä
Italiasta ja Espanjasta.
Argentiinassa päivän pääateria on perinteisesti lounas, ja
illallinen syödään vasta iltayhdeksän jälkeen. Useimmiten pöytään tilataan jaettavaksi
pelkkää lihaa, ja kukin ruokailija tilaa haluamansa lisukkeet erikseen.
Silja Linella Argentiina-teema näkyy hienostuneesti musiikin rytmissä sekä makuina lautasella ja lasissa. Mitään turhia lippusiimoja tai sinivalkoraitaisia pelipaitoja ei ole, ja hyvä niin. Taidokas showtanssi ja herkullinen ruoka luovat tunnelman.
Argentiinalainen ruoka perustuu lihaan ja sosiaaliseen syömiseen.
Malbec uudisti
viinintuotannon
Lähes 170 vuotta sitten, huhtikuussa 1853 Argentiinan
silloinen päämies Justo José de Urquiza halusi
uudistaa maansa viinintuotannon. Viinitarhoille alettiin istuttaa uusia
rypälelajikkeita, joista osa menestyi ja osa ei. Menestyjien joukosta erottui
Ranskan Bordeaux’sta vuonna 1868 tuotu Malbec, joka tuottaa isoja ohutkuorisia
rypäleitä ja tarvitsee kypsyäkseen paljon valoa ja lämpöä.
Mutta Malbec on haastava viljeltävä. Se on erittäin
hallanarka ja kosteissa olosuhteissa herkkä homeelle. Vaikka Malbecia
viljellään jonkin verran lähes kaikkilla maailman viinialueilla, Argentiinan Mendozan
ilmasto ja maaperä ovat osoittautuneet rypäleelle kaikken suotuisimmiksi.
Puolentoista vuosisadan aikana Malbecista on kasvanut Argentiinan nimikkorypäle
ja lähes synonyymi argentiinalaiselle viinille. Tätä nykyä Argentiina on
maailman viidenneksi suurin viinintuottajamaa, ja kaksi kolmasosaa
argentiinalaisista viineistä tuotetaan Mendozassa.
Malbec tuottaa syvän sinipunaista viiniä, jonka tuoksussa
voi havaita mustaherukkaa, karhunvatukkaa, minttua, kirsikkaa, luumua, kahvia,
suklaata ja nahkaa. Kun Malbecin annetaan kypsyä tammitynnyreissä, se imee
puusta vaniljaisia ja mausteisia aromeja.
Ruokapöydässä täyteläiset Malbec-viinit sopivat vahvojen liha- ja riistaruokien sekä voimakkaiden juustojen rinnalle. Grillatun lihan ja mausteisen Malbecin yhdistelmä on taivaallinen.
Täyteläinen Malbec on oikea viini tuhdeille ja mausteisille liharuoille. Alkupalojen kanssa sen sijaan kannattaa kokeilla raikasta olutta. Silja Linen laivan olut, ruotsalaisen Nils Oscarin valmistama Kapten Balder -luomulager on mitä monipuolisin ruokaolut.
Kansainvälistä
viihdettä
Marcos Ayala Tango Companyn jälkeen joulukuussa
Helsinki-Tukholma-linjan Starlight-yökerhot valtaa The Great Gatsby Cruise
-show, jossa 1920-luvun glamour tuodaan 2020-luvulle musiikin, valosuunnittelun
ja tanssin keinoin.
Helsingin-reitillä viihde on kansainvälistä, samoin matkustajakunta.
Turun-laivoilla matkustajat ovat enimmäkseen suomalaisia, joka näkyy myös
artistikiinnityksissä.
Yhden risteilyn aikana Serenadella ja Symphonylla saattaa
olla jopa 60 eri kansallisuutta. Siksi viihdeohjelmisto valitaan niin, että se
sopii yhtä lailla pohjoiseurooppalaiseen kuin aasialaiseenkin makuun. Aasialaisten
osuus Itämeren risteilymatkustajista kasvaa kaiken aikaa, ja esimerkiksi
eteläkorealaiset ovat jo hyvin merkittävä matkustajaryhmä.
Helsingistä lähtevillä laivoilla showtuotannot vaihtuvat
noin kolmen kuukauden välein. Esitykset ja ryhmät tilataan useimmiten suurilta
kansainvälisiltä ohjelmatoimistoilta, jolloin saadaan monipuolisempaa ohjelmistoa
ja pitkiin tuotantoihin sopeutuvia ryhmiä.
Uuden tuotannon valmistelu saattaa kestää jopa kaksi vuotta.
Käytännössä valmistelu ja harjoittelu sisältää neljä erilaista keskiyön
show-esitystä, sillä laivoja on kaksi ja molempiin tehdään erilaiset showt
meno- ja paluumatkoille. Lisäksi valmisteluun kuuluu paljon logistisia ja
markkinoinnillisia yksityiskohtia.
Showt räätälöidään mittatilauksena erikseen sekä Serenadelle että Symphonylle. Estradin muoto ja koko määrittävät koreografiaa ja lisäksi laivoilla voi olla hyvinkin tarkkoja toiveita esimerkiksi kappaleiden pituuksista ja lukumäärästä, toisinaan jopa yksittäisen artistin esiintymisasun helman pituudesta. Tällä hetkellä nousevana trendinä on showryhmän ja laivan matkustajien välille syntyvä vuorovaikutus. Hyvänä esimerkkinä Marcos Ayalan ryhmä antaa iltapäivisin tassiopetusta matkustajille, jolloin kokonaisuudesta muodostuu entistä vaikuttavampi elämys.
Tänä vuonna yksi
suurimmista olutmaailmaa kuohuttavista puheenaiheista on ollut vuodesta 1845
perheomisteisena pysyneen lontoolaisen Fuller’sin myynti japanilaiselle
Asahille. Aluksi kauppaa vastustettiin rajusti, mutta pölyn laskeuduttua
karkeimmat soraäänet ovat hiljenneet. Voisiko sittenkin olla niin, että me
tavalliset kuluttajat selviämme tunteita herättäneestä panimokaupasta voittajina?
FULLER’SIN HISTORIAN voidaan katsoa alkaneen vuonna 1816,
jolloin Thames-joen rannalle avattiin panimo nimeltä The Griffin Brewery. Sen
perustivat veljekset Douglas ja Henry Thompson, jotka kuitenkin
ajautuivat taloudellisiin vaikeuksiin ja tarvitsivat varakasta sijoittajaa
pelastamaan yrityksensä konkurssilta.
Tässä kohtaa
mukaan kuvioihin astui muuan John Fuller
ilman päivänkään kokemusta panimoalalta. Hän kuitenkin onnistui nostamaan
yrityksen jaloilleen ja osti lopulta Thompsonit ulos.
Fullerin
kuoltua vuonna 1839 panimon johtoon astui hänen poikansa John Bird Fuller, joka jätti nopeasti merkkinsä Ison-Britannian
kunniakkaaseen oluthistoriaan.
Fuller
nuorempi yhdisti voimansa toisen panimoyrittäjän Henry Smithin ja tämän lankomiehen, panimomestari John Turnerin kanssa. Vuonna 1845
allekirjoitettiin uuden panimoyhtiön perustamisasiakirja.
Yhtiön nimeksi tuli Fuller, Smith & Turner, mutta panimolle nimensä antoi yksin Fuller. Yritys kasvoi tasaisesti ja ennen panimotoimintojen myymistä Asahille se harjoitti oluenpanon lisäksi muun muassa tukkukauppaa sekä operoi tai tai vuokrasi noin 400:aa pubia ja hotellia ympäri Englantia.
Fuller’s vuokraa tai operoi noin 400 pubia ja hotellia eri puolilla Englantia. Karkeasti puolet niistä sijaitsee Suur-Lontoon alueella. The Mawson Arms / The Fox and Hounds on aivan panimon kyljessä kiinni. Se on Ison-Britannian ainoa pub, jolla on virallisesti kaksi nimeä.
FULLER’S PYSYI TIUKASTI omistajasukujensa hallinnassa 173
vuoden ajan, eikä muutoksen merkkejä ollut ilmassa. Kävin viime vuodenvaihteessa
Lontoossa haastattelemassa pääpanimomestari Georgina Youngia, jonka kanssa istuimme pubissa alun kolmatta tuntia
ja keskustelimme pitkään muun muassa yrityksen arvoista.
Young
kertoi, että Fuller’sin keskeisimpiä arvoja ovat perhe ja työyhteisön
kannustaminen.
– Being part
of the family, Young totesi ja viittasi tällä ilmauksellaan kahteen asiaan;
Fuller’sin omistajien ja työntekijöiden väliseen hyvään suhteeseen sekä panimon
uskolliseen asiakaskuntaan
Keskustelussamme
mikään ei viitannut siihen, että alle kuukauden kuluttua tuosta hetkestä
räjähtäisi uutispommi.
Siksi ydinliiketoimintojen
myynti japanilaiselle panimojätille tuli niin minulle kuin kaikille muillekin Fuller’sin
ystäville kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syvä epäusko, hämmästys, järkytys
ja huoli olivat kollektiivisia tunnetiloja, ymmärrettävästi.
Jonkinasteinen järkytys panimon myynti oli varmaankin myös Georgina Youngille, joka hyvän ystävänsä houkuttelemana päätti jättää Fuller’sin ja muuttaa synnyinkaupunkiinsa Bristoliin, jossa hän työskentelee tätä nykyä Bath Alesin uuden huippumodernin panimon johdossa.
Georgina Young
KOLMEN VIIME VUODEN aikana Asahi Group on käynyt tiuhaan
panimo-ostoksilla Euroopassa. Vuonna 2016 yhtiön omistukseen siirtyi tukku
tunnettuja tuotemerkkejä kuten Grolsch, Peroni ja Meantime. Seuraavana vuonna
Asahin ostolistalla olivat Pilsner Urquell, Velkopovický Kozel, Tyskie, Lech,
Drehel ja Ursus sekä iso liuta paikallisia merkkejä Itä-Euroopasta.
Kun
huomioidaan yleinen vilkkaus panimomarkkinoilla ja olutjättien mielenkiinto
nousevia pienpanimoita kohtaan, Fuller’sin myynnin ei luulisi tulleen yllätyksenä.
Mutta se tuli, ja ensireaktio oli sen mukainen.
Vahvimmat tunteenpurkaukset
tulivat odotetusti lähes 200 000 jäsenen Campaign for Real Ale (CAMRA)
-kuluttajajärjestöltä, joka ilmaisi järkyttyneensä Fuller’sin panimotoimintojen
myynnistä ja kannusti jäsenistöään vastatoimiin.
– Meidät on petetty. Uskoimme, että Fuller’sin omistajasuvut olisivat sitoutuneet oluenpanon jatkamiseen Lontoossa ainakin seuraavat 200 vuotta, kirjoitti Camran Lontoon-osaston puheenjohtaja John Cryne jäsenille osoitetussa sähköpostissaan.
Asahi on ostanut viime vuosina useita eurooppalaisia panimoita. Fuller’sin mukana Asahille siirtyivät myös Dark Star ja Cornish Orchards -brändit.
ULKOMAILLA UUTINEN otettiin vastaan yhtä suurella tyrmistyksellä
kuin Britanniassa. Etenkin edulliselta kuulostava 250 miljoonan punnan (286
milj. €) myyntihinta herätti kummastusta. Monissa keskusteluissa nousi esiin
Ballast Pointin myynti vuonna 2015 miljardin dollarin hintaan Constellation
Brands -yhtiölle. Voiko siis vaivaiset 20 vuotta toiminut uuden aallon
pienpanimo olla yli kolme kertaa arvokkaampi kuin lähes 10 kertaa vanhempi
lontoolainen instituutio?
Minä ainakin
olisin maksanut Fuller’sista enemmän, jos taskussa olisi ollut miljardi tai
pari ylimääräistä.
Pitää
kuitenkin muistaa, että oluenpano on pienten katteiden liiketoimintaa ja
tuhansista itsenäisistä pienpanimoista huolimatta globaalit markkinat jaetaan
muutamien suurten toimijoiden kesken. Yksittäinen panimo voi olla kannattava,
mutta ani harvoin se on omistajilleen mikään kultakaivos, paitsi jos se saadaan
myytyä oikeaan aikaan.
Fuller’sin
kohdalla voidaan sanoa, että yrityksen kannattavin osa löytyy sen
ydintoimintojen ulkopuolelta, pubeista ja hotelleista, joissa operatiivisen
toiminnan lisäksi rakennuskannan arvo kasvaa koko ajan.
Kun vielä suurin osa Fuller’sin kiinteistöomistuksista sijaitsee Lontoossa, yhtälö näyttää selvältä: Tulevaisuus on palveluissa, elämysten tuottamisessa ja kiinteistöbisneksessä. Asiakkaille panimotoimintojen myynti näkyy parhaassa tapauksessa entistä parempina palveluina ja viihtyisämpinä pubikokemuksina. Kaupasta saatavasta neljännesmiljardin punnan potista riittää varmasti investoitavaa pubien ja hotellien fasiliteetteihin.
Viiden punnan hintaa pidetään Isossa-Britanniassa pintin kipurajana. Panimokaupan myötä Fuller’s-tuopin hinta saattaa laskea, mikäli Asahi pyrkii kasvattamaan markkinaosuuttaan.
FULLER’SIN OLUIDEN tulevaisuudesta ja varsinkaan
laadusta en olisi huolissaan. Uskon, että Fuller’s ja sen mukana tuleva Dark
Star saavat jatkossakin päättää itsenäisesti omasta tuotannostaan ja
standardeistaan. Arvostettujen brändien ja perinteiden kunnioittaminen on myös
Asahin etujen mukaista ja oleellinen osa japanilaista perimää.
Tämän
minulle vahvisti Fuller’sin Brewing Manager Guy Stewart, jota kävin tapaamassa Lontoossa heinäkuussa.
– Me jatkamme oluen valmistusta aivan kuin tähänkin asti. Asahi on hyvä isäntä, joka arvostaa Fuller’sin taitotietoa ja perinteitä. Asahi osti meidät nimenomaan siksi, että olemme omalla sarallamme parempia kuin kukaan muu.
Guy Stewart
NÄYTTÄÄKIN TODENNÄKÖISELTÄ, että Asahi-kaupassa kaikki
osapuolet voittavat, myös kuluttajat.
Fuller’s ja
varsinkin Dark Star voittavat kaupassa parempina vientinäkyminä. Vaikka
Fuller’s tunnetaan maailmalla jo melko laajasti, Asahin verkostot ja pääomat
tarjoavat sille aivan eri kokoluokan myynti- ja markkinointikoneiston kuin
toiminta itsenäisenä perheomisteisena oluenvalmistajana.
Samalla
Asahi saa omille tuotteilleen jalansijaa brittimarkkinoilta, mutta yhtä lailla
brittikuluttajat hyötyvät Asahin laajasta portfoliosta.
Itse
asiassa, viime kädessä kaikkein suurin voittaja saattaa olla juurikin se tuiki
tavallinen oluenystävä. En yhtään hämmästyisi, jos Asahi päättäisi uida
brittiyleisön liiveihin laskemalla kipurajoille noussutta pintin hintaa ja
samalla investoimalla voimakkaasti esimerkiksi panimon laitekantaan.
Samoilla
linjoilla oli myös kesällä Helsingissä vieraillut kuuluisa brittiläinen
olutkirjoittaja Tim Webb, jonka
kanssa minulla oli ilo jutella Suomen Paras Olut -kilpailun tuomaristossa.
– Katsotaan
nyt vaikka Urquellia, joka on nyt kaikin tavoin paljon paremmassa kunnossa kuin
ennen myymistään Asahille. Fuller’sille käy aivan samalla tavalla Asahin
siipien suojassa, mies pohdiskeli.
Sitä paitsi
Fuller’sin kyltit eivät ole katoamassa Lontoon katukuvasta minnekään. Pubit ja
hotellit jatkavat toimintaansa niin kuin tähänkin asti, mutta jatkossa ne
ostavat oluensa pääosin Asahilta.
Sen verran vaikutusta voi olla, että joissain pubeissa Frontier-hana saanee viereensä Asahi Super Dryn, Peronin tai Pilsner Urquellin, mene ja tiedä. Oluenystävänä en näe tässä isoja uhkia.
Tunnettu brittiläinen olutkirjoittaja Tim Webb (kuvassa oikealla) uskoo, että Fuller’sille käy Asahin alaisuudessa samoin kuin kävi Pilsner Urquellille, eli oluiden laatu tulee entisestään paranemaan. Kuvassa vasemmalla on belgialainen oluttuomari Yannick De Cocqueau.
LÄHIHISTORIA ON todistanut, että panimo voi säilyttää laatunsa ja identiteettinsä omistajanvaihdoksesta huolimatta. Käsi pystyyn, joka uskoo huomanneensa panimoiden laatukriteerien laskeneen Pilsner Urquellin, Lagunitaksen tai Ballast Pointin tapauksissa?
Firestone
Walkerin Adrian Walker totesi minulle,
että iso kasvoton isäntä ei ole automaattisesti mikään paholainen, joka pyrkii
tuhoamaan tieltään kaiken elollisen. Päinvastoin, usein kyseessä on strateginen
kumppanuus, joka hyödyttää molempia osapuolia. Näin uskon käyvän myös
Fuller’sin ja Asahin kohdalla.
Edelleenkin tulen aina Lontoossa käydessäni suosimaan Fuller’sin pubeja ja olutmerkkejä sekä karttamaan Greene Kingin vastaavia, aivan kuten tähänkin asti.
Fuller’sin Brewing Manager Peter Tammenheimon haastateltavana.
Syksyn ja talven Gant Home -mallisto on saanut inspiraationsa Yhdysvaltain itärannikon tyylistä. Ruutu- ja kukkakuosit valtaavat modernin kodin sinisen, vihreän ja hiekan sävyissä.
70 vuotta
täyttävä Gant Home -mallisto koostuu kolmesta teemasta, jotka kaikki luovat
modernin urbaania ja ylellistä tunnelmaa. Syksyn ja talven värit eivät ole
tasaisen harmaata, vaikka sitäkin korostevärinä löytyy, vaan nyt vuoron saavat
luonnollisen elävät, paikoin jopa kirkkaat värit.
Coastal Fireside -malliston värimaailma tuo rennon mutta aktiivisen elämän rannikolla.
SPORTTINEN Coastal Fireside -teema juontaa juurensa sporttisesta tyylistä ja rannikon
aktiviteeteista. Värit ja materiaalit ovat kevyen raikkaita. Vaalean sinisen,
vihreän ja hiekan eri sävyt tuovat mieleen rennon rantaelämän.
Goastal
Fireside -mallistoon kuuluu klassisia ruudullisia flanellivuodevaatteita sekä
jakardikuvioituja päiväpeitteitä. GANT-logolla kirjaillut tyynyt ja
palmikkoneulotut viltit luovat rennon tyylikkään ilmeen kotiin.
Mutta
samalla GANT ilahduttaa toiminnallisuudellaan. Yksi mielenkiintoinen uutuus on kevyt
Cay Towel -pyyhe, jonka ohut materiaali mahtuu pieneen tilaan ja kuivuu
nopeasti, mikä tekee siitä täydellisen vaikkapa töistä suoraan kuntosalille
kulkeville.
INTENSIIVINEN Brownstone Bloom -teema puolestaan hehkuu vahvoissa ja sensuelleissa väreissä. Tummat ja utuiset roosan sävyt yhdistyvät maanläheiseen harmaaseen ja ruskeaan. Mallisto hyväilee silmää, kutsuu rentoutumaan ja kietoo vaippaansa. Ylellisistä kaupunkiasunnoista vaikutteita saanut mallisto sisältää tyynyjä sekä lakanoita eleganteissa ja näyttävissä kukkakuoseissa.
Ylellisistä kaupunkiasunnoista vaikutteita saanut Brownstone Bloom -mallisto tuo makuuhuoneeseen näyttävät kukkakuosit lämpimissä sävyissä.
YLELLISEN Winter Luxe -teeman värimaailmassa yhdistyvät lämpimät ruskean eri sävyt ja puhdas valkoinen. Kutsuvat värit ja pehmeät materiaalit tuovat kotiin juhlakauden tunnelmaa. Valkoiset vuodevaatteet, kalanruotokuvioiset tyynt sekä villa- ja kashmirviltit muodostavat yhdessä hienostuneen kokonaisuuden.
Paksut ja pehmeät pyyhkeet tuntuvat ylellisiltä . Värit sointuvat kauniisti yhteen ja tekevät arkisesta käyttötavarasta kiehtovan sisustuselementin.
Yläluomileikkaus antaa silmille tilaa, piristää ilmettä ja nuorentaa katsetta.
Yläluomileikkaus on yleisin kauneuskirurginen toimenpide.
Onnistuneen yläluomileikkauksen jälkeen tulos on heti näkyvissä ja toipumisaika
verrattain lyhyt. Edes sairauslomaa ei tarvita. Leikkauksen jälkeinen turvotus
ja verenpurkaumat paranevat noin kahdessa viikossa, sen sijaan haavan
lopulliseen parantumiseen saattaa mennä jopa vuosi.
Kuva ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen. Katseeseen on tullut tilaa ja silmät näyttävät suuremmilta. Myös oikean kulmakarvan alla ollut ihonvärinen luomi on poissa.
Kelan linjauksen mukaan yläluomileikkaus on kirurginen
toimenpide, jonka voi tehdä joko silmälääkäri tai plastiikkakirurgi, mutta se
ei tunnu juurikaan rajoittavan esteettisiä hoitoja tarjoavia klinikoita.
Esimerkiksi Cityklinikalla silmäluomileikkauksia tekevät (myös) yleislääkärit.
Esteettisissä yläluomileikkauksissa asiakkaan vastuu korostuu. Pelkän hinnan perässä juokseminen voi kostautua. Jokaisen leikkaukseen hakeutuvan asiakkaan tulisi vähintään varmistaa leikkaavan lääkärin nimi ja ammatillinen pätevyys. Kun nimi on tiedossa, pätevyys (lääkärinoikeudet) on helppo tarkastaa Valviran ylläpitämästä julkisesta tietopalvelusta.
Julkiselle vai
yksityiselle?
Yläluomileikkauksia tehdään sekä julkisella että
yksityisellä puolella. Julkisella puolella leikkaukset ovat asiakkaan kannalta
edullisia ja turvallisia, mutta sinne päästäkseen pitää täyttää tiukat
lääketieteelliset kriteerit.
Yksityisellä puolella hintahaitari on pitkä ja leveä.
Yleisesti leikkauksen hinta vaihtelee 1 000 ja 2 000 euron välillä, mutta
selvästi kalliimpiinkin hintoihin törmää tuon tuosta. Hintoja vertaamalla
asiakas voi helposti säästää jopa tuhat euroa turvallisuudesta ja leikkauksen
laadusta tinkimättä.
Hintoja vertaillessa kannattaa ottaa huomioon myös
mahdolliset piilokulut kuten poliklinikka- ja toimistomaksut.
Yksilölliseen tarpeeseen
Jokaiseen leikkaukseen kuuluu yksilöllinen konsultaatio ja leikkaussuunnitelma. Useimmiten konsultaatiokäynti on asiakkaalle maksuton.
Mikäli yläluomi aiheuttaa merkittävää toiminnallista
haittaa, kannattaa selvittää mahdollisuus leikkaukseen julkisella puolella.
Roikkuvat yläluomet voivat tarkoittaa kolmea sairautta,
joita ovat lippaluomi, kulmakaarien roikkuminen tai riippuluomi. Suurin osa
näistä voidaan luokitella esteettisiksi, jolloin lääketieteelliset kriteerit
eivät täyty.
Joskus kuitenkin riippuva luomi voi aiheuttaa toiminnallista
haittaa kuten hankausärsytystä tai näkökentän rajoittumista.
Näkökenttää rajoittava haitta katsotaan lääketieteelliseksi
perusteeksi silloin, kun yläluomen reunan etäisyys mustuaisaukon keskipisteestä
on alle kaksi millimetriä.
Mikäli lääketieteelliset kriteerit täyttyvät, leikkaus
maksaa julkisella puolella silmälääkärin tai plastiikkakirusgin tekemänä noin
200 euroa. Yksityisellä puolellakin leikkaus tulee perushintaa halvemmaksi,
koska tällöin lääkärinpalkkiosta ei peritä arvonlisäveroa.
Yleisesti hyväksytty
kauneusleikkaus
Kauneus & Terveys -lehden teettämän kyselytutkimuksen
mukaan 96 prosenttia naisista hyväksyy esteettiset silmäluomileikkaukset ja
voisi harkita sellaista myös itselleen.
Suurin osa yläluomileikkauksista tehdään edelleen yli
50-vuotiaille naisille, mutta sekä miesten että nuorempien naisten osuus kasvaa
kaiken aikaa.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos raskaista yläluomista
on fyysistä, psyykkistä tai esteettistä haittaa, kannattaa hakeutua leikkaavan
lääkärin arvioitavaksi. Haitan ei siis todellakaan tarvitse olla toiminnallista
(lääketieteellistä), vaan se voi yhtä hyvin olla myös henkistä tai esteettistä.
Kun itse hakeuduin leikkaukseen alkuvuodesta 2019, haitta
oli yksinomaan esteettinen.
Leikkauksen kulku
Olin jo usean vuoden ajan miettinyt yläluomileikkausta, ja
nyt 46-vuotiaana miehenä aloin jo edustaa asiakaskunnan valtavirtaa.
Kohtalaisen raskaista luomista ei ole ikinä ollut minulle toiminnallista
haittaa, mutta markiisin tavoin silmän ylle laskeutuva löysä ihopoimu oli
tehnyt tehtävänsä. Peilissä näin väsähtäneet, surumieliset kasvot.
Olin tutkinut varsin tarkkaan eri lääkäriklinikoiden ja yksityisten sairaaloiden tarjontaa, tehnyt hintavertailuja sekä jutellut asiasta usean silmälääkärin tai plastiikkakirurgin kanssa muun muassa I Love Me -messujen yhteydessä. Kaiken tämän perusteella hakeuduin leikattavaksi Lääkäriklinikka Esteticille, jossa minut operoi plastiikkakirurgian erikoislääkäri Jouni Pietilä.
Konsultaation ja esitietojen antamisen jälkeen pääsin nopeasti
leikkaukseen. Itse toimenpide kesti arviolta vajaan tunnin, mutta kaikkine
valmistautumisineen ja toipumisineen minulta meni klinikan tiloissa aikaa
nelisen tuntia.
Leikkaussalissa sain aluksi Obucain-silmätippoja, jotka
sisältävät oksibuprokaiinia. Se on paikallispuudute, jolla saadaan nopeasti
lyhytkestoinen puudutus silmän pintaan. Rauhoittavana esilääkityksenä minulle annettiin
midazolaamia (3 ml) ja diatsepaamia (2 ml).
Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa, mutta samalla minut
laskettiin eräänlaiseen puolinarkoosiin, sillä sain vielä ketamiinia (0,7 ml),
joka saa aikaan niin sanotun dissosiatiivisen anestesian eli tietoisen mielen
irtautumisen aistihavainnoista. Tämän johdosta en tuntenut esimerkiksi
puudutteen kivuliasta injektointia tuntoherkälle silmänseudulle.
Molemmista yläluomistani poistettiin sukkulan muotoinen ihosuikale, joka oli suurimmillaan kahdeksan millimetriä leveä. Samalla ihon alta poistettiin rasvaa kolmesta kohtaa. Lisäksi Jouni Pietilä leikkasi pyynnöstäni oikean kulmakarvan alla kohonneen värittömän luomen ilman eri korvausta.
Vaikein kohta leikkauksessa on silmän sisänurkka, jossa
hieman syvemmällä on ikään kuin piilossa vielä yksi rasvalisuke. Usein se
jätetään poistamatta, jolloin tämä pieni rasvapallukka jää painamaan silmän
sisänurkkaa ja saattaa ajan mittaan äityä kiusalliseksi vaivaksi. Kokenut
lääkäri osaa tehdä luomileikkauksen yhteydessä oikeaan kohtaan ylimääräisen
viillon, jolloin kaikki ylimääräinen rasva saadaan ulos.
Leikkauksen jälkeen olin tokkurainen, mutta parin tunnin
levon jälkeen jo täysin kykenevä kävelemään kotiin.
Tulos näkyi välittömästi. Katse oli kirkas ja avara, aivan
kuin kasvoiltani olisi lähtenyt viisi vuotta pois. Lisäksi mielialani kohosi
välittömästi eli tulos tuntui myös henkisellä puolella.
Toipuminen nopeaa
Leikkauksen jälkeisenä päivänä silmien seutu oli kuin pitkän ottelun hävinneellä nyrkkeilijällä. Turvotus ja mustelmat olivat melkoisia, mutta isoilla aurinkolaseilla ne sai peitettyä. Töihinkin menin aivan normaalisti.
Pahimmillaan mustelmat olivat kolmantena päivänä
leikkauksesta, mutta sen jälkeen ne alkoivat pikkuhiljaa parantua.
Ompeleet poistettiin viikon kuluttua leikkauksesta, jolloin
kasvoni olivat edelleen varsin rujon näköiset. Kahden viikon kuluttua jäljellä
oli enää voimakkaasti punertava arpi. Se oli helppo meikata piiloon.
Tottahan ne mustelmat häiritsivät, koska noille kyseisille päiville
minulla oli sovittuna työillallisia sekä eräskin juhlatilaisuus, jossa oli
paikalla tunnettuja elokuvatähtiä kuten Jennifer Saunders, Rosamund Pike ja
Taron Egerton.
Leikkausarpien paraneminen on hyvin yksilöllistä. Toisilla
punotus katoaa kolmessa-neljässä kuukaudessa ja toisilla siihen saattaa mennä
jopa vuosi. Minulla arvet paranivat melko tarkalleen puolessa vuodessa.
Vaikutus näkyy ja
tuntuu
Oman leikkaukseni lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen.
Nuorekkaamman ilmeen lisäksi olen huomannut uneni laadun, keskittymiskykyni
sekä yleisen jaksamiseni kohentuneen selvästi. Muun muassa näyttöpäätetyöhön on
helpompi keskittyä, kun silmien aukipitäminen ja katseen kohdistaminen eivät
vaadi enää ylimääräisiä ponnisteluja.
Jälkeenpäin ajatellen tulos on siis kaiken vaivan ja rahan arvoinen. Lähinnä harmittaa vain se, etten tohtinut mennä leikkaukseen jo vuosia aiemmin. Leikkauksen maksoin itse, mutta sain kaupan päälle luomen poiston kulmakarvan alta.
Jos olet ajatellut yläluomileikkausta, kannattaa ryhtyä
tuumasta toimeen ja mennä konsultaatioon. Älä arkaile vuosia kuten minä tein,
se on vain turhaa odotusta. Roikkuvista luomista ei todellakaan tarvitse olla edes
toiminnallista haittaa, vaan oma tuntemus riittää ja peili kertoo loput.
Sitä paitsi, ehkäpä sinulla on ollut oireita kuten aamuväsymystä
tai keskittymisvaikeuksia, joiden syitä et tiedä. Ne saattavat hyvin johtua
siitä, että raskaat yläluomet painavat esimerkiksi näyttöpäätetyötä tehdessä.
Paitsi itse leikkaukseen, olen sanoinkuvaamattoman tyytyväinen myös saamaani hoitoon koko prosessin ajan. Nyt kun katseeni on taas avara, myös mieli on kirkas ja ajatus kevyt. Onnistuneen leikkauksen hyvät vaikutukset kertautuvat ja heijastuvat positiivisena asenteena minne ikinä menenkin.
Operaation kulku kuvina
Kun saavuin klinikalle, minulle tarjottiin aluksi kuppi teetä sekä esitietolomake, johon päivitin puuttuvat tiedot.Kaikki on valmista leikkausta varten.Leikkaussali odottaa.Plastiikkakirurgian erikoislääkäri Jouni Pietilä ja leikkaussalihoitajana toiminut Vladimir Beljajev.Oikea silmä työn alla.Oikean silmän sisänurkka, jossa hieman syvemmällä on vielä yksi rasvalisuke (kuvassa keltainen pallukka), joka voi ajan mittaan äityä kiusalliseksi vaivaksi. Kokenut kirurgi osaa tehdä leikkaushaavan sisällä ylimääräisen viillon, jolloin kaikki liika rasva saadaan ulos. Silmäluomista poistetut ihosuikaleet ja rasvaa.Leikkaus on ohi ja saan peilin käteeni ensimmäistä kertaa. Ilme kertoo oleellisen.Prosessi lähikuvina. Turvotus ja mustelmat olivat pahimmillaan noin kolmantena päivänä, minkä jälkeen ne lähtivät laskuun ja väri alkoi muuttua keltaiseksi. Kahden viikon kuluttua leikkauksesta iho näytti jo melko normaalilta punertavia leikkausarpia lukuun ottamatta.
Mallaskosken Panimon ja Helsinki Distilling Companyn höyrytislattu humalaviina tuo markkinoille uuden viinakategorian. Mutta onko ikoninen Koskenkorva mahdollista haastaa omalla kotikentällään?
The Spirit of Mallaskoski sai alkunsa Mallaskosken Panimon panimomestarin Jyri Ojaluomanja Helsinki Distilling Companyn tislaajamestarin Mikko Mykkäsen yhteistyönä toukokuussa 2018. Tarkoituksena oli kehittää kirkas ja sokeriton väkevä viina, jossa maistuvat humalan aromit ja joka sopii pohjalaiseen luonteeseen kuin puukko rintaan.
Vajaan vuoden kestänyt prosessi tuli päätökseen tammikuun lopulla, kun uusi viina esiteltiin ensin lehdistölle ja vähän myöhemmin Lakeuden Panimojuhlilla isommalle joukolle kuluttajia.
Ensi kokemuksen perusteella The Spirit of Mallaskoski on maailmanluokan viina, joka sopii nautittavaksi yhtä lailla kylmänä ja lämpimänä kuin myös juomasekoituksina.
Mallaskosken panimomestari Jyri Ojaluoma ja Helsinki Distilling Companyn tislaajamestari Mikko Mykkänen.
Humalan haastavuus karsii tislausintoa
Tekijöidensä mukaan The Spirit of Mallaskoski on ensimmäinen Suomessa valmistettu kaupallinen humalaviina. Maailman mittakaavassakin ollaan, jos ei ihan piikkipaikalla, niin kärkijoukoissa ainakin.
Saksassa tiedetään tehdyn erilaisia oluttisleitä ja bierschnappsejajo maailman sivu, mutta varsinaiset humalatisleet ovat erittäin harvinaisia.
Mikko Mykkänen kertoo joskus nähneensä Destille Berlin -messuilla tisleitä, joihin on uutettu mausteeksi humalaa, mutta tislaamalla valmistettua humalaviinaa mies ei muista aiemmin kohdanneensa.
”Tislauspuolella humalaa on pelätty jonkin verran, koska vaarana on, että lopputulos on joko liian kirpeä tai saunavihtamainen. Siitä syystä valitsimme menetelmäksi höyryinfuusion, eli humalia ei ole keitetty pohjatisleen kanssa, vaan ne on altistettu ainoastaan alkoholihöyrylle”, hän sanoo.
Tarkkana pitää olla myös humalalajikkeiden valinnassa, jotta ne toimisivat tislauksessa toivotulla tavalla. Tavoitteenahan oli viina, jossa on runsaasti humalan tuomaa aromikkuutta, mutta vain vähän tai ei ollenkaan humalakukinnolle tyypillistä katkeruutta. Eri kokeilujen jälkeen lajikkeiksi valikoituivat amerikkalaiset Amarillo, Cascade ja Mosaic.
”Koska humala on niin haastava raaka-aine, jouduimme miettimään tisleen leikkauspistettä erityisen tarkkaan”, Mykkänen painottaa.
Lopullisen tuotteen alkoholiprosentiksi valikoitui lopulta neljästä eri vaihtoehdosta 38 tilavuusprosenttia eli täsmälleen sama kuin Koskenkorvalla. Sattumaako? Tuskinpa vain.
Snapsina ja juomasekoituksiin
Lanseeraustilaisuudessa saimme The Spirit of Mallaskoskea laseihimme sekä jääkaappikylmänä että huoneenlämpöisenä. Molemmat toimivat varsin hyvin.
Tuote on snapsilasissa täysin kirkas. Humala tulee esiin tuoksussa, jota sävyttävät pehmeät sitrusaromit verigreipin johdolla. Juoman lämmetessä myös aromikkuus kasvaa, luonnollisesti. Maku on miellyttävän pehmeä ja suunmyötäinen lämpötilasta riippumatta. Humalan katkeruutta ei juurikaan havaitse, eikä viina iske päin kasvoja, vaikka alkoholiprosentin huomioon ottaen niin voisi olettaa.
Juomasekoituksina tarjolla oli sour- ja mojitotyyppiset cocktailit, joiden reseptiikasta ja tarjoilusta vastasi baarimestari Markus Sillanpää.
Molemmissa sekoituksissa viina pääsi oikeuksiinsa, humalan aromit tuntuivat heti tuoksussa ja säilyivät hyvin loppuun asti.
Sillanpään mukaan humalaviinaa voi käyttää juomasekoituksissa yleisesti vodkan tai ginin asemesta. Erikseen mies mainitsi sourit, mulet ja martinit, joihin humala tuo uudenlaista särmää.
Klassisissa juomasekoituksissa ginin tai vodkan korvaaminen humalaviinalla antaa cocktaileihin uudenlaista särmää.
Koskenkorvaa haastamaan
Mallaskoskesta on sanottava, että pohjalainen uho on kohdillaan, kun lähdetään rinta rottingilla naapuripitäjän ikonisen Koskenkorvan Viinan tontille. Haaste on lyöty pöytään.
Tottahan kyseessä ovat täysin eri tuotteet, volyymit ja kilpailuasetelmat – mutta samoista asiakkaista taistellaan tosissaan.
Jyri Ojaluoma myöntää, että kyseessä on eräänlainen kädenojennus Koskenkorvalle. Onko käsi sitten avoin vai puristettu nyrkiksi, se on makuasia.
Joka tapauksessa vastakkainasettelu on herkullista, varsinkin Pohjanmaalla, jossa tunnetusti pelataan avoimin kortein ja ollaan ylpeitä omista juurista. Aika usein tuliset pohjalaiset ovat kuitenkin pienemmän puolella.
Nyt syttyneessä viinataistelussa on vastakkain kaksi itsevarmaa ja puhdasta viinaa, Mallaskosken Daavid ja Koskenkorvan Goljat, käsityötisle vastaan teollinen tuotanto.
Niin paljon kuin perinteistä Kossua arvostankin, olutmiehenä sydämeni kääntyy kuitenkin baaritiskillä humalan puoleen. Oma vissyni valuu lasiin mieluummin The Spirit of Mallaskosken siivittämänä, ainakin Seinäjoella.
Helsingin Rautatientorilla järjestetty ensimmäinen olut- ja musiikkifestivaali Kippis oli myötähäpeän tuskaa.
MUISTAAKSENI kuulinnoin puolitoista vuotta sitten ensimmäisen kerran, että OlutExpon primus motor Mikki Nyman suunnittelee uutta kesäfestivaalia Helsinkiin. Kummeksuin ajatusta, sillä Rautatientorille oli tiedossa kolme muutakin ueamman päivän mittaista oluttapahtumaa: Suuret Oluet – Pienet Panimot (SOPP), Craft Beer Helsinki sekä Syystober ja Herkkujen Suomi.
Odotukset olivat kuitenkin korkealla, kiitos hyvin onnistuneiden OlutExpo-tapahtumien. Ehkäpä uusi ulkoilmafestivaali sittenkin löytäisi tiensä olutkansan sydämiin?
Vaan eipä löytänyt. Tuloksena oli yleisökato ja täydellinen mahalasku.
Näkymä esiintymislavalta klo 20:33. Yleisö ei halua maksaa kalliita sisäänpääsylippuja tyhjälle festivaalialueelle.
MIKSI NÄIN pääsi käymään? Syitä voi hakea markkinoinnista, suunnittelusta ja hinnoittelusta. Kaikissa epäonnistuttiin. Pahasti.
Festivaalin markkinointi oli lyhytjänteistä, kotikutoista ja se keskittyi lähinnä Facebookiin. Viesti tapahtumasta ei tavoittanut olutkansaa, ja jos tavoittikin, ei se saanut aikaan innostunutta pöhinää.
Perinteinen media jätettiin täysin vaille huomiota, eikä tapahtumasta järjestetty edes tiedotustilaisuutta. Virheitä virheiden perään.
Sitten itse tapahtuman rakentaminen. Paikalle oli saatu kolme maahantuojien tarjoilupistettä ja vain yksi kotimainen pienpanimo omalla tiskillään, oululainen Maistila. Tapahtuma-alueen reunaan oli pysäköity neljä katuruoka-autoa.
Näkymä oli surullinen ja suoraan kuin 1980-luvun Neuvosto-Virosta. Iloisuus ja markkinahenkisyys loistivat poissaolollaan. Samoin yleisö.
Yksinään seisovat ruokarekat alueen laidassa olivat surullinen näky.
Yhtälön viimeisteli posketon hinnoittelu. Sisäänpääsy festivaalialueen portilla maksoi törkeät 20 euroa. Se ainakin karkotti tehokkaasti pois satunnaiset ohikulkijat.
Entä sitten ne harvat pääsylipun lunastaneet, mitä he saivat vastineeksi ylihintaisista lipuistaan?
Vastaus on tyly. He saivat ostaa ylihintaista (20–27 €/l) olutta ja kuunnella parhaat päivänsä nähneiden artistien keikkoja.
Leo Friman ja Tommi Läntinen ehkä viihdyttävät ruotsinlaivojen pubilaulajina, mutta festivaalin ensimmäisen päivän pääesiintyjinä heidän parasta ennen -päiväyksensä on mennyt umpeen vähintään 20 vuotta sitten.
Tarjoilutiskeillä oli hiljaista, koska oluiden hinnoittelussa mentiin metsään. Pienet annoskoot eivät hämää tiedostavaa olutkansaa.
KAIKEN KAIKKIAAN ensimmäinen Kippis Festivaali oli myötähäpeän tuskaa, tapahtuma vailla sielua ja identiteettiä.
Helsingin jälkeen festivaali jalkautuu vielä Turkuun (29.–30.6.) ja Tampereelle (17.–18.8.).
Kovin paljon hyvää en uskalla näiltäkään viikonlopuilta odottaa, vaikka Helsingin mahalaskusta olisikin jotain otettu opiksi. Mieleen nousee ajatus edesmenneeltä musiikkikriitikolta.
”Tokkopa se paska pöyhimällä paranee.”
Parannettavaa jäi paljon. Ihmeitä pitää tehdä, jotta nämä pöydät täyttyisivät iloisesta juhlakansasta.
