35-VUOTIAS NOREX JUHLI TYYLILLÄ

SYYSKUUN ALUSSA Norex Spirits Oy:n nimi muuttui Norex Selected Brands Oy:ksi osana yrityksen 35. juhlavuoden ohjelmaa. Huhtikuussa 1981 perustettu yhtiö toimi aluksi agenttina monille erilaisille tuoteryhmille.

Paljon on tapahtunut alkoholirintamalla kolmen ja puolen vuosikymmenen aikana, mutta yrityksen historiasta löytyy myös pysyvyyttä. Se jos mikä kertoo luottamuksesta ja hyvästä yrityskulttuurista. Camus Cognac ja Disaronno originale olivat ensimmäisiä edustuksia, jotka edelleen kuuluvat valikoimaan.

Maailman suurin yksityinen konjakkitalo Camus on Norexin tapaan perheyritys.
Maailman suurin yksityinen konjakkitalo Camus on Norexin tapaan perheyritys.

Toimitusjohtaja Tomas Lönnberg korostaa, että itsenäisenä perheyrityksenä Norexilla on mahdollisuus toimia joustavasti ja asiakkaiden eduksi. Omistajuus, jolla on kasvot, antaa merkittävää kilpailuetua alati muuttuvilla markkinoilla.

Suomen heikosta taloustilanteesta riippumatta Norex Spirits on kasvanut ja kehittynyt. Yrityksessä läpikäytiin sukupolvenvaihdos vuonna 2011, ja sen jälkeen liikevaihto on noussut vahvasti ollen viime vuonna jo 23 miljoonaa euroa.

JUHLAVUODEN KUNNIAKSI fokus on entistä enemmän tulevaisuudessa ja liiketoiminnan jatkuvassa kehittämisessä. Tätä viestii myös nimenmuutos, joka selkeyttää brändiä ja samalla viittaa pitkäjänteiseen työhön laadukkaiden tuotemerkkien kumppanina.

Norex Selected Brandsin päämiehiä ovat muiden muassa Nicolas Feuillatte, Parés Baltà, Giovanni Bosca Tosti, Wolfberger, Marchesi di Barolo ja Ironstone Vineyards.

Yksi esimerkkinä näiden tuotemerkkien kansainvälisestä arvostuksesta on Finnair, joka on valinnut Nicolas Feuillatte -samppanjan tarjottavaksi lentojensa bisnesluokassa.

Nicolas Feuillatte loi nimeään kantavan samppanjamerkin vuonna 1976 perittyään viinitilan Reimsin kaupungin lähistöltä. Neljässä vuosikymmenessä Nicolas Feuillattesta on kasvanut maailman kolmanneksi suurin samppanjantuottaja edellään ainoastaan Moët & Chandon ja Veuve Clicquot.
Nicolas Feuillatte loi nimeään kantavan samppanjamerkin vuonna 1976 perittyään viinitilan Reimsin kaupungin lähistöltä. Neljässä vuosikymmenessä Nicolas Feuillattesta on kasvanut maailman kolmanneksi suurin samppanjantuottaja edellään ainoastaan Moët & Chandon ja Veuve Clicquot.

MINULLA OLI ILO osallistua syyskuun lopulla sekä Norex Grand Opening Tasting -tapahtumaan että yhtiön 35-vuotisjuhlailtaan. Tasting järjestettiin vuoden 1952 Olympialaisiin valmistuneen funkkistyylisen Original Sokos Hotel Vaakunan kattohuoneistossa ja iltajuhla Club Le Royssa.

Yleisen tuotemaistelun lisäksi pääsin perehtymään Parés Baltàn Blanca Cusiné -cavan eri vuosikertoihin, tuoreimpana vuoden 2016 viiniin.

Perhetilaa kolmannessa sukupolvessa isännöivä Joan Cusiné Carol kertoi Parés Baltàlla olevan erityisen läheiset siteet Suomeen, sillä hänen vanhempansa viettivät täällä kuherruskuukauttaan vuonna 1971. Rakkauden loman muistoihin ja tarinoihin jäivät ainakin railakas yöelämä Viking Linen autolautalla sekä päivällinen ravintola Kappelissa.

Vuoden 2016 viini oli cavan kuplaton esiaste, joka vielä odotti toista käymistään. Viinissä oli havaittavissa paljon vaaleita hedelmiä kuten persikkaa ja päärynää. Vuosikerta 2013 sen sijaan oli jo tunnistettavissa cavaksi. Siihen oli syntynyt kevyttä hapokkuutta, pyöreyttä ja luonnetta. Kermaiset kuplatkin olivat kehittyneet.

Vuosikerrassa 2010 keskeneräisyys oli yhä silmiinpistävää, tuoksusta löysin tallimaisuutta ja maata. Näyte oli brut nature, eli erittäin kuiva viini, josta oli hiivasakka poistettu mutta viinin ja sokerin sekoitusta eli dosagea ei oltu vielä lisätty. Sen sijaan 2009 vuoden viini oli jo valmis, herkullinen pienikuplainen cava.

Eri vuosikertojen maistelu antoi hyvän kuvan Parés Baltàn Blanca Cusiné -cavan kehityskaaresta.
Eri vuosikertojen maistelu antoi hyvän kuvan Parés Baltàn Blanca Cusiné -cavan kehityskaaresta.

TOINEN KOHOKOHTA oli Camus Masterblender -koulutus. Koulutuksessa keskityttiin neljän eri Cognacin maakunnan ala-alueen tisleiden eroihin, yhtäläisyyksiin ja niiden sekoittamiseen keskenään. Jokaisen alueen ”terroir” luonnollisesti vaikuttaa tisleiden aromimaailmaan.

Grande Champagne on mäkistä aluetta, jonka maaperässä on liitukiveä. Petit Champagnessa on niin ikään liitukiveä, mutta se on tiiviimpää kuin Grande Champagnessa. Borderies on tasaista savi- ja piikivimaata, kun taas Fins bois’ssa maalajit sekoittuvat, sieltä löytyy mm. punaista savea ja kalkkikiveä.

Koulutuksessa jaettiin kaikille alueille ominaisia tisleitä, joista sitten kukin saattoi rakentaa mieleisensä blendin. Kokemus oli mitä mielenkiintoisin. Oma sekoitukseni, Camus Cuvée Peter Tammenheimo, odottaa pullossa joulun pyhiä, jolloin nautimme sen yhdessä puolisoni kanssa.

Camus-web
Oman konjakkiblendin valmistuminen on juhlallinen hetki. Pystyssä olevassa putkilossa on maailman ainoa Camus Cuvée Peter Tammenheimo.

Kerrottakoon vielä, että Maison Camus on maailman suurin yksityinen konjakkitalo ja se täytti viime vuonna 150 vuotta. Talon nykyinen omistaja Cyril Camus on järjestyksessään viidettä sukupolvea. Kaikki Camus’n omat viinitarhat ovat Borderiesin alueella, joka sijaitsee keskellä maakuntaa ja on Cognacin ala-alueista kaikkein pienin.

VARSINAINEN ILTAJUHLA oli puitteiltaan ikimuistoinen. Kutsu oli ’avec’, niinpä otin puolisoni seuralaiseksi. Tilaisuudessa oli tarjolla kattava valikoima viinejä Norexin katalogista, cocktail-paloja ja juomasekoituksia. Tunnelma oli kansainvälinen ja elegantti mutta kuitenkin suomalaiseen tapaan rento ja välitön, juuri niin kuin perheyhtiössä kuuluukin.

Kutsuvieraiden joukossa oli monia tuttavia ja yhteistyökumppaneita, joita olen tavannut vuosien varrella toimittajan ominaisuudessa. Nyt olimme kaikki vapaalla, mikä teki illasta entisestäkin upeamman.

Share This:

MIKÄ VIINI! UUDISTUI EDUKSEEN

SYYSKUUN PUOLIVÄLISSÄ järjestetty perinteinen Mikä Viini -tapahtuma hurmasi ammattilaiset ja kuluttajat. Festivaali avautui tänä vuonna täysin uudistettuna, ja kasvojenkohotus oli onnistunut.

Näkyvintä uudistus oli tapahtuma-areenana toimineen vuonna 1870 valmistuneen Vanhan ylioppilastalon juhlasalissa, jossa oli luovuttu seiniä pitkin kiertäneistä eri viinitalojen omista tiskeistä ja jaoteltu viinit tuotantoalueiden mukaan.

Trapiche Finca Suarez Lastra Malbec on yksi suosikkejani. Sen erittäin täyteläisessä maussa voi aistia mustikkaa, karhunvatukkaa, tummaa kirsikkaa, mausteisuutta sekä hentoa kukkaisuutta. Lämmin pehmeätanniininen viini on erinomainen kumppani voimakkaille liha- ja riistaruoille ja juustoille. Viini myydään tyylikkäässä puulaatikossa ja sen hinta Alkossa on laatuun nähden edullinen 29,90 €.
Trapiche Finca Suarez Lastra Malbec on yksi suosikkejani. Sen erittäin täyteläisessä maussa voi aistia mustikkaa, karhunvatukkaa, tummaa kirsikkaa, mausteisuutta ja hentoa kukkaisuutta. Lämmin pehmeätanniininen viini on erinomainen kumppani voimakkaille liha- ja riistaruoille ja juustoille. Viini myydään tyylikkäässä puulaatikossa ja sen hinta Alkossa on laatuun nähden edullinen 29,90 €.

Samalla kun esillepanoa oli muokattu karttapainanteisin väliseinin piazzamaisen intiimiksi kohtauspaikaksi myös tilat tarjonneen uusrenessanssirakennuksen arvokkaat puitteet pääsivät oikeuksiinsa.

OLIN PAIKALLA kaksipäiväisen festivaalin molempina päivinä sekä ammattilaistuntien että kuluttajatapahtuman aikaan. Vaikka väkeä riitti talon täydeltä, saleissa pääsi mukavasti liikkumaan ja tiskien takana palvelu toimi moitteetta. Monista messutapahtumista tuttua tungosta ei päässyt syntymään.

Yläkerran kuohuviinilounge oli niin ikään järjestetty uudella tavalla. Musiikkisalia halkovan sermin ”taidepuoli”, siis se jota hallitsevat tunnettujen säveltäjien muotokuvat, oli pyhitetty Louis Roedererin ja Bollingerin samppanjoille. Festivaalin helmet, Roederer Cristal Brut (195 €) ja Bollinger R.D. 2002 (199 €), nousivat omiin korkeuksiinsa Jean Sibeliuksen valvovien silmien alla.

Louis Roederin ikoninen lippulaivasamppanja on maultaan hienostuneen hedelmäinen, vivahteikas ja tasapainoinen. Sillä on myös erinomainen ikääntymispotentiaali.
Louis Roederin ikoninen lippulaivasamppanja on maultaan hienostuneen hedelmäinen, vivahteikas ja tasapainoinen. Sillä on myös erinomainen ikääntymispotentiaali.

Seinämän toisella puolella taas tarjoiltiin muut kuohuviinit, joita maistellessa saattoi katsella piirun verran yläviistosta Kolmen Sepän aukion arkista ihmisvilinää. Järjestäjien tietoinen valinta osoitti tässäkin hyvää tyylitajua.

MONIPUOLISIA TASTINGEJA järjestettiin totuttuun tapaan useita pitkin päivää. Itse osallistuin Chilen ja Argentiinan punaviinien vertailevaan maistatukseen, Bollingerin mestariluokkaan sekä Larsenin konjakkitalon uutuuksien esittelyyn.

Argentiinasta paikalle oli saapunut Trapichen pääviinintekijä Daniel Pi ja Chilestä Vinã Tarapacán Sebastián Ruiz. Oli mielenkiintoista kuulla näiden maailman parhaiden viinintekijöiden joukkoon kuuluvien miesten tarinointia ja keskustelua.

Bollingerin mestariluokan veti useaan otteeseen Suomessa vieraillut Karl-Frédéric Reuter. Tämä suosikkisamppanjani maailmanluokan tasting ansaitsee kokonaan oman kirjoituksensa, pysykää siis kanavalla!

Larsenilta ensiesittelyssä olivat juomasekoituksiin kehitetyt konjakit Summer Blend ja Winter Blend.
Larsenilta ensiesittelyssä olivat juomasekoituksiin kehitetyt konjakit Summer Blend ja Winter Blend.

Yhdeksänkymmentävuotias konjakkitalo Larsen puolestaan esitteli kaksi täysin uutta cocktail-käyttöön kehitettyä tislettä, hedelmäisen Summer Blendin ja pehmeän Winter Blendin. Pääsin jopa estradille sekoittamaan Sprinkle Gale -drinkkiä Altia Akatemian baarimestari Mikael Karttusen ohjeiden mukaan.

Ihan ummikkona en joutunut koitokseen, sillä olenhan aiemmalla urallani työskennellyt muun muassa Hotel Palacen baarissa.

Mutta.

Ikäväkseni jouduin jälleen kerran toteamaan baarimestarin työn vaativuuden, ja arvostukseni baarien ammattilaisia kohtaan kasvoi entisestään.

Share This:

SAMPPANJA PELASTI TASTE OF HELSINGIN

TASTE OF HELSINKI, waste of money, tulee ensimmäisenä mieleen kulkiessani läpi tihkusateisen festivaalialueen. Ihmiset syövät lusikallisen kokoisia – olkoonkin huippuravintoloiden – annoksia kertakäyttöhaarukoilla samanlaisilta syviltä pahvilautasilta kuin miltä hihhulikansan suviseuroissa tarjoillaan hernekeittoa.

Mutta Taste of Helsinki on hienoa, siitä puhutaan ja sitä hehkutetaan facebookissa, joten sen on pakko olla hyvää!

Sana pakko tulee mieleen monesti myöhemminkin. Se paistaa annosmyyjien hymyttömiltä kasvoilta; on pakko myydä kuin lihapullia Ikean liukuhihnalta. Ei ole aikaa jutella asiakkaille, ei aikaa osoittaa ammattiylpeyttä. Kun palvelualalta poistetaan palvelu, jää jäljelle vain myynti ja rahastus.

Rahastuksesta puheenollen, sisäänpääsymaksu (itsepalvelu)alueelle on lounasaikaan 12 ja iltaisin 17 euroa. Jossain toisessa tilanteessa käyttäisin siitä sanaa ryöstö, mutta Taste of Helsingin yhteydessä se on liiketoimintaa, kovaa bisnestä. Se on erinomainen tapa saada tyhjätaskut pysymään aidatun alueen ulkopuolella, jolloin asiakkaiksi valikoituu ainoastaan ostokykyisiä ja -haluisia ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, jotka tuovat festivaaleille muutakin kuin soraa kengänpohjissaan.

Mutta. Yritän asennoitua positiivisesti, olenhan tullut paikalle nauttimaan ja kokemaan makuelämyksiä. Lehtimiehenä olen saanut myös vapaalipun alueelle, eli minun ei ole tarvinnut maksaa kritisoimaani sisäänpääsymaksua.

Yritän olla positiivinen siitäkin huolimatta, että alueella ovat käytössä markat eli festivaalin omat muoviset poletit, joita ostetaan euroilla. Yksi markka maksaa yhden euron. Liiketoimintaa tämäkin, koska käyttämättä jääviä markkoja ei vaihdeta takaisin euroiksi. Miksikö, siihen kukaan ei osaa tai halua kertoa syytä.

Taste of Helsingin oma markka toimii maksuvälineenä.
Taste of Helsingin oma markka toimii maksuvälineenä.

Järjestelmä tuntuu keinotekoiselta ja järjettömältä, semminkin kun nykytekniikalla maksut onnistuisivat silmänräpäyksessä lähimaksuna joko kortilla tai puhelimella. Miksi siis luoda oma maksujärjestelmä, miksi keksiä pyörä uudestaan ja tehdä siitä kulmikas?

Yhtä kaikki, en anna tämänkään pienen asian vaivata mieltäni, vaan ensimmäisenä päädyn ravintola Grönin tiskille. Aikani jonotettua saan sanottua tilaukseni: Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta (6 €).

”YKSI LIHA LISÄÄ!”, HUUTAA tiskillä oleva myyjä keittiöön ja pyytää minua siirtymään odotusalueelle. Hän ei vaivaudu tervehtimään, kiittämään tai hymyilemään, mutta ojentaa kuitenkin muoviset ruokailuvälineet käteeni. Pienen odotuksen jälkeen saan annoksen, joka näyttää epämääräiseltä läjältä. Sen paras osa, vehnä, on piilotettu kahden ohuen suolalihasiivun alle.

Grönin Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta ei vakuuta.
Grönin Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta ei vakuuta.

Seuraava annos, ravintola Kolmos3n kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia (6 €) sentään maistuu hyvältä ja esillepanonkin kanssa on nähty jo hieman vaivaa. Silti minua vaivaa edelleen se ruma pahvilautanen ja muovinen veitsi, jota ei varmastikaan ole tarkoitettu lihan leikkaamiseen. Niin tosiaan, ja se palvelun puute, mutta siihen tässä alkaa jo pikkuhiljaa tottua.

Kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia ravintola Kolmos3n tapaan.
Kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia ravintola Kolmos3n tapaan.

Kolmas kokeilemani ruokalaji, tamperelaisravintola Hella ja Huoneen jälkiruokana tarjottava Herukkapensas (5 €) erottuu edukseen ja on hyvä päätös 17 euroa maksaneelle maistelukokonaisuudelle. Annoksessa on herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä kaikkineen noin kaksi jälkiruokalusikallista.

"Herukkapensas" eli herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä.
Hella ja Huone -ravintolan listalta ”Herukkapensas” eli herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä oli maukas mutta kooltaan kuin Citymarketin jogurttimaistiainen.

SATEEN YLTYESSÄ SIIRRYN sisätiloihin viiniteltan suojiin. Se lienee onnenpotku, sillä täältä löydän vihdoinkin kaipaamaani ystävällisyyttä sekä aitoa palveluasennetta. Tiskien takana ihmiset ovat ammattitaitoisia ja silminnähden ylpeitä edustamistaan tuotteista.

En voi välttyä mielikuvalta, että juomien parissa työskentelevät ammattilaiset ovat täysin eri maata kuin tapahtumassa ruokamyyjinä seisovat hapannaamat. Anteeksi ronskihko yleistys, mutta äskeisten ruokajonokokemusteni perusteella uskallan niin sanoa.

André Clouet -samppanjabaarin sisustus ja tunnelma saa hyvälle tuulelle.
André Clouet -samppanjabaarin sisustus ja tunnelma saa hyvälle tuulelle.

Viini- ja olutteltoissa myös hinnoittelu tuntuu asialliselta, ja ainakin itse olen valmis maksamaan myös hyvästä palvelusta. Festivaalin parhaaksi anniksi osoittautui André Clouet -samppanjabaarin leppoisa fiilis ja asiakasystävällisesti hinnoitellut erinomaiset samppanjat.

Hyvä samppanja alle 10 eurolla / lasi alkaa olla todellinen löytö missä tahansa ravintolassa.
Hyvä samppanja alle 10 eurolla / lasi alkaa olla todellinen löytö missä tahansa ravintolassa.

Kolmen lasillisen jälkeen jätin vuoden 2016 Taste of Helsingin ja sen yllä alati synkkenevän taivaan taakseni monta kokemusta rikkaampana ja lopulta aurinkoisissa tunnelmissa.

Share This:

GAIJIN SAI IKIOMAT VIINIT

ALKUKESÄN ILTAPÄIVÄ HELSINGIN keskustassa. Ukkoskuurot piiskaavat kadut vesiroiskeille, taivaan projektori suoltaa himmeällä lampullaan harmaan eri sävyjä kuin mustavalko-tv:n säätiedotus. Harvat jalankulkijat luikkivat niskat kyyryssä talojen seinustoilla, Vanhan kirkkopuiston lehmukset ulvovat tuulessa.

Yrjönkadun ja Bulevardin kulmassa, ravintola Gaijinissa, on kaatosateesta huolimatta tunnelma katossa, kun kutsuvieraat ja median edustajat ovat saapuneet ravintolan nimikkoviinien lanseeraustilaisuuteen. Vieraita ovat vastassa ravintoloitsija Matti Wikberg ja pääsommelier Jouni Olkkonen.

Idea Gaijin-viineistä kypsyi syksyllä 2015 viinimatkalla Pfalzissa Lounais-Saksassa. Tällä matkalla Wikberg ja Olkkonen tutustuivat yhdessä Winestate-maahantuontiyrityksen kanssa Saksan nuorten viinintekijöiden kärkikastiin kuuluvaan Markus Schneideriin.

Schneiderin tila on keskittynyt etenkin punaviinisekoituksiin alueelle epätyypillisistä rypälelajikkeista kuten Syrah, Cabernet Sauvignon, Merlot ja Cabernet Franc.

Markus Schneiderin filosofia on – kirjaimellisesti – hänen omansa. Mies tekee 50 hehtaarin tilallaan juuri sellaisia viinejä, joita hän itse haluaa juoda. Tähän filosofiaan kuuluu olennaisena osana, ettei muita valmistajia matkita tai toisten tyylejä kopioida. Asenteesta paistaa rohkeus ja ennakkoluulottomuus.

Schneiderin tilalla syntyi ajatus siitä, että Markuksen viinien omaperäinen luonne sopisi Gaijinin ruokaan ja liikeideaan loistavasti. Ryhdyttiin tuumasta toimeen, päätettiin sekoitussuhteet ja tyylit sekä suunniteltiin etiketit. Täysin uudet Gaijin Riesling ja Gaijin Red pullotettiin keväällä 2016.

Gaijin Red 2014 ja Gaijin Riesling saatiin myyntiin kesäkuussa 2016.
Gaijin Red 2014 ja Gaijin Riesling saatiin myyntiin kesäkuussa 2016.

GAIJIN RIESLING on tehty vuoden 2015 sadosta. Se on 100-prosenttinen Riesling Pfalzin alueelta Saksasta. Rypäleet ovat maseroituneet 12 tunnin ajan kuoriensa kanssa ja käyminen on tapahtunut terästankeissa. Viinissä on jäännössokeria 8,2 grammaa ja happoja 7,7 grammaa litraa kohden. Täydellinen aperitiivi ja erilaisten kala- ja äyriäisruokien kumppani, joka ei säikähdä ruoan mausteisuuttakaan pienen jäännössokerinsa ansiosta. Hinta 63 € / plo tai 10,20 € / 12 cl.

GAIJIN RED 2014 on oma sekoitus Merlot’a (60 %), Cabernet Sauvignonia (35 %) ja Syrah’ta (5 %). Viinirypäleet on poimittu vuoden 2014 sadosta ja jokainen rypälelajike on maseroitu sekä käynyt erikseen. Käymisen jälkeen viinit siirrettiin ranskalaisesta tammesta tehtyihin tynnyreihin, joissa niitä kypsytettiin 18 kuukauden ajan. Kypsymisten jälkeen viineistä tehtiin sekoitus. Jäännössokeria on 7,4 grammaa ja happoja 5,4 grammaa litraa kohden. Mukavan pehmeä ja hedelmäinen punaviini, joka sopii täydellisesti kesäiltaan. Hinta 68 € / 0,75 l tai 10,80 € / 12 cl.

Share This:

KESÄMAKUJA SILJAN JA TALLINKIN LAIVOILLA

PÄÄSIN LEHDISTÖN EDUSTAJANA maistelemaan ennakkoon Tallink-Siljan risteilyaluksilla tarjottavan viiden ruokalajin Menu Nordicin.

Skandinaavisia makuja tarjoava menu on Suomen kokkimaajoukkueen käsialaa ja sitä on ollut koordinoimassa Tallink-Siljan ravintolatoimen johtajaksi helmikuun puolivälissä nimitetty Matti Jämsen.

Ennen siirtymistään Silja Linelle Jämsen on urallaan saavuttanut lukuisia nimityksiä ja palkintoja kuten Vuoden kokki (2005), Food and Fun -voitto (2011) ja Kokkien Kokki (2015). Suomen edustajana arvostetussa Bocuse d’Or -kilpailussa Jämsen on ollut kahdesti assistenttinaan Antti Lukkari vuosina 2011 (5. sija) ja 2013 (4. sija).

Kokkimaajoukkue eli kokkileijonat puolestaan on Suomen kansallinen joukkue, joka edustaa Suomea kansainvälisissä kilpailuissa kuten neljän vuoden välein järjestettävissä kokkien olympialaisissa. Seuraava The Culinary Olympics -mittelö järjestetään Saksan Erfurtissa lokakuussa 2016.

Maajoukkueessa kokkaavat Kristian Vuojärvi  (kapteeni), Jarkko Pulkkinen, Aki Kinnunen, Janne Töllinen, Jenni Bergström, Mikko Pakola, Simo Pietarinen, Samuel Mikander, Joona Lehto, Eero Paulamäki, Marika Korhonen ja Emeliina Papinniemi. Joukkueenjohtajana toimii Tapio Laine.

Tämän kesän Menu Nordicin täydentävät Marchese Antinorin viinit, joita voi ostaa mukaan myös Silja Serenaden ja Silja Symphonyn Bon Vivant -viinimyymälöistä. Kuvateksteissä on mainittu viinien tax free -hinnat.

MENU NORDIC TARJOILEE kevään ja kesän makuja Pohjolasta.  Tuoreista raaka-aineista syntyvä kokonaisuus on moderni ja helposti lähestyttävä.

Hieman yllättäen keittiön tervehdys on jätetty pois ja pöytään saapuu alkuruoka Raparperia ja ruijanpallasta. Kevyesti savustettu kala yhdistettynä suomalaiseen raparperiin tarjoaa tuhdin ja raikkaan makuelämyksen. Mukana on myös kermaviilikastiketta.

Ruijanpallasta, raparperia, kermaviiliä. Viininä Marchese Antinori Cuvee Royale Franciacorta (21,50 €).
Ruijanpallasta, raparperia, kermaviiliä. Viininä Marchese Antinori Cuvee Royale Franciacorta (21,50 €).

Väliruokana on vuohenmaitopannacotta, artisokkalientä, pikkelöityä maa-artisokkaa ja persiljalientä. Annoksen intensiivisestä mausta voi löytää pohjoisen puhtaan maaperän.

Vuohenmaitoa, maa-artisokkaa, persiljaa. Viininä Marchese Antinori Castello della Sala San Giovanni Orvieto Superiore (14,90 €).
Vuohenmaitoa, maa-artisokkaa, persiljaa. Viininä Marchese Antinori Castello della Sala San Giovanni Orvieto Superiore (14,90 €).

Pääruokana tarjottavan kirjolohen seurana on grillattua fenkolia, fenkolipyrettä ja grillattua langustin pyrstöä. Lisukkeena on rapukermassa haudutettua varhaisperunaa. Kokkimaajoukkue onnistuu nostamaan kirjolohen takaisin fine dining -pöytään. Varhaisperuna on luonnollinen valinta lisukkeeksi. Kirjolohen asemesta pääruoaksi voi valita vasikan entrcotea, vasikanposkiterriiniä ja sipulia.

Kirjolohta, fenkolia, langustia, varhaisperunaa. Viininä Marchese Antinori Castello della Sala Cervaro della Sala (38,90 €).
Kirjolohta, fenkolia, langustia, varhaisperunaa. Viininä Marchese Antinori Castello della Sala Cervaro della Sala (38,90 €).

Juustoina tarjotaan Helsinki Meijerin Hakaniemi-juustoa, kuusenkerkkä-omenahyytelöä ja paahdettua saksanpähkinää. Tässä kuusenkerkkä-omenahyytelö antaa miellyttävää keveyttä tuhdille punahomejuustolle.

Juustoa, kuusenkerkkää, omenaa, saksanpähkinää.
Juustoa, kuusenkerkkää, omenaa, saksanpähkinää.

Jälkiruokana kesäinen Mansikkaa, valkosuklaata ja vaniljaa kruunaa aterian ja toimii täydellisesti suositusviininsä kanssa. Mummolasta tuttu mansikkamaito on saanut seurakseen valkosuklaamoussea, mansikkasorbettia ja vaniljalla maustettuja mansikoita.

Mansikkaa, valkosuklaata, vaniljaa. Viininä Marchese Antinori Castello della Sala Muffato (29,90 €).
Mansikkaa, valkosuklaata, vaniljaa. Viininä Marchese Antinori Castello della Sala Muffato (29,90 €).

Itse suosin aina kun mahdollista Helsinki–Tukholma-reitillä Bon Vivant -ravintolan erikoismenuita, koska niiden hinta-laatusuhde on sanalla sanoen lyömätän. Menu Nordic viineineen maksaa ainoastaan 118 € (Club One -asiakkaille 109 €).

Share This: