HELSINKI-VANTAALLA ON parhaillaan käynnissä laaja 900 miljoonan euron kehitysohjelma, jonka tavoitteena on vahvistaa Helsinki-Vantaan asemaa kansainvälisessä lentoasemien kilpailussa sekä Euroopan ja Aasian välisen liikenteen solmukohtana. Laajennuksen ansiosta lentoasemalla voidaan palvella 20 miljoonaa vuotuista matkustajaa vuonna 2020.
Kesäkuun ensimmäinen oli Helsinki-Vantaalla kahden juhlan päivä, joista molemmat kuvaavat hyvin lentoaseman kehitystä ja dynaamisuutta. Yhtäällä avattiin Non-Shengen-alueelle uusi bussiporttiterminaali ja toisaalla otettiin juhlavasti vastaan uuden lentoyhtiön ensimmäinen reittilento.
Uuden bussiporttiterminaalin sisustuksessa on käytetty paljon luonnonmateriaaleja.
NYT AVATTUJEN odotustilojen suunnittelussa on lentoasemia operoivan Finavian mukaan panostettu viihtyisyyteen ja rentoon tunnelmaan. Alueelle on haluttu tuoda pala suomalaista luontoa ja sen kaunista saaristoa. Puuta on käytetty sisustuksessa runsaasti.
”Yhtenä esimerkkinä olemme tuoneen terminaaliin tyypillisten lentokenttäistuinten asemesta erilaisia puupenkkejä”, kertoo lentoasemanjohtaja Ville Haapasaari.
Noin kolmen tuhannen neliömetrin suuruisessa rakennuksessa on 12 uutta lähtöporttia (36A–M) asematasobusseille. Ne palvelevat Shengen-alueen ulkopuolelle lähteviä matkustajia, koska lentoaseman laajennustöiden takia osa laajarunkokoneiden matkustajasilloista poistuu käytöstä ja bussikuljetuksia koneille joudutaan lisäämään.
Ensimmäinen lento (AY839) uudelta bussiporttialueelta lähti heti avajaisten jälkeen Lontooseen.
Finavian arvot ja strategia näkyvät myös terminaalialueen palvelutarjonnassa. Ville Haapasaari toteaa, että yhtiö haluaa yhdessä ravintoloita operoivan HMSHostin kanssa kantaa vastuuta ympäristön ja parempien elinolojen puolesta.
Nyt avatulla alueella toimii muiden muassa kestävän kehityksen kahvila Fair Taste, jonka valikoimista löytyy vastuullisesti tuotettuja ruokia ja juomia.
OLIN MUKANA ASEMATASOLLA yhdessä muutaman muun toimittajan ja kuvaajan kanssa seuraamassa vastaanottoseremoniaa, kun Ural Airlinesin ensimmäinen reittilento Jekaterinburgista laskeutui Helsinki-Vantaalle. Kone otettiin vastaan perinteisin juhlallisuuksin, joihin kuului näyttävä vesitervehdys rullaustiellä.
Kahdesta paloautosta ammuttiin koneen ylle yhteensä 25 000 litraa vettä valtavalla paineella vain 2,5 minuutissa.
Ural Airlines toimii tiiviissä yhteistyössä matkanjärjestäjä Utourin kanssa, joka tuo Kiinasta matkustajia Suomeen Jekaterinburgin kautta. Yhtiö operoi Airbus A320 -konetyypillä kahdesti viikossa kesäkuusta lokakuuhun.
Kiinalaismatkustajien määrä on noussut runsaasti viime vuosina, ja trendi näyttäisi edelleen voimistuvan. Nyt avatun reitin lisäksi Helsinki-Vantaalle on 17 suoraa yhteyttä Aasiasta. Kiinassa uusin kohde on Guangzhou, jonka reittiavajaisia vietettiin toukokuussa.
KESÄLLÄ 2016 HELSINKI-VANTAA toimii solmukohtana myös risteilymatkustajille. Espanjalainen matkanjärjestäjä Pullmantur Cruises aloittaa heinäkuussa Itämeren-risteilyt matkustajille, jotka saapuvat lentämällä Espanjasta Helsinkiin ja siirtyvät suoraan Länsisatamassa odottavaan laivaan.
Pullmantur Cruisesin ja Helsinki-Vantaan lentoaseman yhteistyön tavoitteena on tehdä Helsingistä Kööpenhaminan tapainen solmukohta Itämeren risteilyliikenteeseen.
Pullmantur Cruises on kokeillut vastaavia matkoja aiemminkin, mutta nyt taajuus on paljon suurempi. Risteilymatkustajia saapuu Helsinki-Vantaalle yhteensä 2 400 henkeä. Kahdeksan päivän risteilyohjelmassa on Helsingin lisäksi visiitit Pietariin, Tallinnaan ja Tukholmaan.
Helsinki-Vantaalla risteilymatkustajien saapuminen tarkoittaa erityisjärjestelyitä: Matkustajat matkatavaroineen siirtyvät suoraan koneesta bussiin, joka vie heidät satamaan.
”Kokonaisvaltaisella palveluratkaisulla luomme hyvät edellytykset toimivan matkakokonaisuuden tuottamiseen. Helsinki on upea lähtöruutu Itämeren-kierrokselle ja olemme valmiit kasvattamaan lentoaseman kautta kulkevaa risteilyliikennettä”, sanoo johtaja Joni Sundelin Finaviasta.
Skotlannin pääkaupungissa paikallisten kanssa pääsee mukavasti juttuun. Viskin ja historian lisäksi Edinburghissa pääsee tutustumaan kahvilaan, jossa Harry Potterin tarina sai alkunsa.
KAKSI KAUPUNKIA. Edinburghia kutsutaan usein Pohjoisen Ateenaksi. Kooltaan se on hieman Helsinkiä pienempi ja sen vuoksi helppo ja kompakti kaupunkikohde. Useimmat nähtävyydet sijaitsevat kaupungin ydinkeskustassa ja ovat kävelymatkan päässä toisistaan.
Iltavalaistuksessa Edinburgh on kuin postikortti.
Kaupungin muita lempinimiä ovat Vanha savuisa, Embra ja Edina. Itse suosin nimeä City of Many Weathers, sillä se kuvaa kaupungin säätä ja tunnelmaa. Aurinko voi hetkessä vaihtua hyytävään viimaan ja kaatosateeseen tai päinvastoin.
Edinburghissa kohtaavat vanha ja uusi, historia ja nykyaika. Kulttuuria ja nähtävyyksiä riittää yllin kyllin.
Edinburghin keskustaa itä-länsisuunnassa keskustaa halkova Princes Street toimii jakolinjana keskiaikaisen vanhan kaupungin ja Yrjöjen aikakauden uuden kaupungin välillä. Siinä missä vanha kaupunki kapeine kujineen ja jyrkkine mäkineen henkii rikasta historiaa, ruutukaavoitettu uusi kaupunki tavarataloineen ja ostoskeskuksineen voi tuntua hieman arkiselta. Katunäkymää rytmittävät puistot ja aukiot toimivat viihtyisinä levähdyspaikkoina ja saavat myös uuden kaupungin hengittämään.
Viehättävä Princes Street Gardens houkuttelee piknikille.
George Streetin itäpäässä sijaitseva Charlotte Square tunnetaan yleisesti aikakautensa hienoimpiin kuuluvana aukiona.
Autoilijalle Edinburgh on Lontoon jälkeen Britannian haastavin kaupunki. Navigaattori on käytännössä välttämätön lisävaruste. Jos tarkoituksena on kierrellä ydinkeskustan ulkopuolella tai muualla Skotlannissa, vuokra-auto on hyvä vaihtoehto.
KUNINKAIDEN KANSAKUNTA. Skottien yhtenäisen kuningaskunnan historia alkoi 900-luvun Edinburghista, jolloin kuningas Malcolm III aloitti nykyisen linnan rakennustyöt. Korkealle kalliolle rakennettu linna hallitsee yhä kaupunkikuvaa.
Edinburghista tuli pääkaupunki 1400-luvulla, ja asukasluku kaupungin muurien sisäpuolella kasvoi voimakkaasti. 1500-luvun loppuun mennessä vanha kaupunki saavutti nykyiset muotonsa. Skotlannin kruunu jalokivineen on esillä Edinburghin linnassa.
Vanhan kaupungin jyrkät nupukivikadut sykkivät elämää. Ne puikkelehtivat keskiaikaisten rakennusten labyrintissa kuin jättimäisen mustekalan lonkerot.
Vuonna 1603 Skotlannin Jaakko VI kruunattiin myös Englannin kuninkaaksi. Tästä reilun sadan vuoden kuluttua kuningaskunnat yhdistettiin unionisopimuksella, mikä johti Ison-Britannian valtion syntyyn.
Yhä edelleen kuninkaallinen loisto on näkyvä osa Edinburghia. Linnojen, palatsien ja puutarhojen lisäksi suosittu nähtävyys on satamaan ankkuroitu kuningasperheen huvijahti HMY Britannia, jolla tehtiin vuosina 1954–97 lähes 700 valtiovierailua.
Laivassa pääsee tutustumaan muun muassa kuningattaren makuuhuoneeseen sekä Charlesin ja Dianan hääsviittiin. Jäähyväismatkansa HMS Britannia teki heinäkuussa 1997, kun Walesin Prinssi palautti Hongkongin Kiinalle.
Kuningatar Elisabeth ja prinssi Philip päättivät HMY Britannian sisustuksesta pienintä yksityiskohtaa myöten. Alus palveli kuninkaallista perhettä yli 44 vuotta, ja nykyään museona toimiva jahti on kuin aikamatka 1950-luvun loistokkuuteen.
Aluksella ovat viihtyneet kuningasperheen ja valtionpäämiesten lisäksi monet viihdetaivaan tähdet Frank Sinatrasta lähtien.
Edinburghilaiset ovat aidosti ylpeitä kaupunkinsa moninaisesta historiasta, jota kuninkaallisen loiston ohella ovat muokanneet lukaisat sodat, itsenäisyystaistelut, ruttoepidemiat ja kulkutaudit.
”Yhteiset koettelemukset ja selviytymistaistelut ovat kasvattaneet kansasta sitkeän ja vieraanvaraisen”, summaa Craig MacAdie pienessä Carters-pubissa Morrison Streetilla ja tarjoaa lempijuomaansa, 15-vuotiasta Balvenie-viskiä.
”Slàinte!”
Pienet baarit, joita Edinburghissa riittää, ovat kaupunkilaisten olohuoneita. Ne täyttyvät lähiseudun asukkaista ilta toisensa jälkeen. Pubeissa myös turistit otetaan avosylin osaksi tuttavallista ilmapiiriä.
Sadat erilaiset ravintolat, kahvilat ja baarit tarjoavat loputtomasti elämyksiä ja välitöntä tunnelmaa.
Toisin kuin englantilaiset, jotka usein istuvat kuppikunnittain, skotit ovat avoimen ystävällisiä, sosiaalisia ja helposti lähestyttäviä. Saattaapa matkamies tulla kutsutuksi jopa drinkille tai päivälliselle aitoon skotlantilaiseen kotiin jo ensimmäisenä iltana.
Skotit tunnetaan mieltymyksestään uppopaistettuun ruokaan. Tarjolla on gastronimisia kummajaisia kuten friteerattuja hampurilaisia ja pizzapaloja tai jopa friteerattua suklaapatukoita.
VISKIÄ JA KIRJALLISUUTTA. Vaikka skotlantilaiset juttelevat mielellään tuttujen ja tuntemattomien kanssa, kannattaa puheenaiheissa välttää keskusteluja esimerkiksi uskonnosta tai politiikasta. Sen sijaan maan kansallisjuoma eli viski sekä kirjallisuus ovat varmoja aiheita, joiden parissa vierähtää nopeasti tunti jos toinenkin.
The Scotch Whisky Experience Edinburghin linnan välittömässä läheisyydessä tarjoaa vahvasti elämyksellisen matkan viskien maailmaan, eikä sitä kannata jättää väliin. Kierroksella opas kertoo helppotajuisesti viskien nauttimisesta, historiasta ja tuotantoalueista sekä tutustuttaa vieraansa maailman suurimpaan viskikokoelmaan.
Useimpien muiden nähtävyyksien tapaan kierros päättyy matkamuistomyymälään, missä on satoja eri viskejä sekä muuta aiheeseen liittyvää. Pullojen hinnat ovat kuitenkin kolmanneksen kalliimpia kuin supermarketeissa.
Viski on Skotlannin pyhä kansallisjuoma, josta ollaan syystäkin hyvin ylpeitä. Muista tilata viskisi joko nimellä tai ihan vaan viskinä. Älä koskaan erehdy pyytämään ”skottilaista”.
Kirjallisuudella on kaupungissa vahvat perinteet. Edinburghilaisista mestareista mainittakoon Robert Louis Stevenson, Sir Arthur Conan Doyle, Kenneth Grahame ja Sir Walter Scott. Nykykirjailijoista tunnetuimmat ovat Harry Potterin luoja J.K. Rowling sekä Ian Rankin, jonka dekkareissa rikoksia selvittää komisario John Rebus.
Rankinia ja Rowlingia yhdistää myös vanhan kaupungin ytimessä sijaitseva The Elephant House, toinen niistä kahdesta kahvilasta, jossa ensimmäiset Potter-käsikirjoitukset syntyivät. Ian Rankin kuuleman mukaan kuuluu edelleen kahvilan vakiokasvoihin, mutta Rowling tuskin enää saisi juoda espressoaan rauhassa.
The Elephant House on ylpeästi nimennyt itsensä Harry Potterin synnyinpaikaksi. Kahvilan takahuoneesta avautuukin panoraama kohti kallion laella taianomaisesti seisovaa Edinburghin linnaa. Sieltä näkyvät myös keskiainainen George Heriot’s -koulurakennus sekä Greyfriars Kirkyardin hautausmaa. Maisema on kuin velhojen maailmasta.
Täältä alkoi nyky-kirjallisuuden kuuluisin tuhkimotarina. The Elephant Housessa pennitön yksinhuoltaja J.K. Rowling kirjoitti kahta ensimmäistä Harry Potter -kirjaansa.
Monien järkytykseksi Harry Potter -kahviloista ehkä se kuuluisampi, Nicolson’s Cafe, lopetti toimintansa 2000-luvun alussa ja tilalle tuli kiinalainen buffet-ravintola. Myöhemmin rakennuksen seinään asennettiin graniittinen muistolaatta.
NÄIN SINNE MENNÄÄN
Finnairin suorilla lennoilla tai British Airwaysilla Helsingistä Lontoon kautta ympäri vuoden. Myös SAS sekä halpalentoyhtiöt kuten Norwegian, EasyJet ja Ryanair lentävät Edinburghiin.
PAIKALLISHINNAT
Vesipullo: 1,35 €, Iso olut: 4,50 €, Päivän pasta: 10 €
MUISTA
Sateenvarjo mukaan. Sää saattaa muuttua hetkessä auringonpaisteesta kaatosateeksi ja päinvastoin.
Rahayksikkö on Skotlannin punta, joka on samanarvoinen Ison-Britannian punnan kanssa. Molemmat käyvät maksuvälineinä koko Britanniassa. Käteistä kannattaa pitää aina mukana.
Vuokra-auto kannattaa varata internetissä, sillä hinnat ovat huomattavasti edullisemmat kuin paikan päällä.
Festivaalikaudella, eritoten heinä-elokuussa, majoitus maksaa maltaita.
TASTE OF HELSINKI, waste of money, tulee ensimmäisenä mieleen kulkiessani läpi tihkusateisen festivaalialueen. Ihmiset syövät lusikallisen kokoisia – olkoonkin huippuravintoloiden – annoksia kertakäyttöhaarukoilla samanlaisilta syviltä pahvilautasilta kuin miltä hihhulikansan suviseuroissa tarjoillaan hernekeittoa.
Mutta Taste of Helsinki on hienoa, siitä puhutaan ja sitä hehkutetaan facebookissa, joten sen on pakko olla hyvää!
Sana pakko tulee mieleen monesti myöhemminkin. Se paistaa annosmyyjien hymyttömiltä kasvoilta; on pakko myydä kuin lihapullia Ikean liukuhihnalta. Ei ole aikaa jutella asiakkaille, ei aikaa osoittaa ammattiylpeyttä. Kun palvelualalta poistetaan palvelu, jää jäljelle vain myynti ja rahastus.
Rahastuksesta puheenollen, sisäänpääsymaksu (itsepalvelu)alueelle on lounasaikaan 12 ja iltaisin 17 euroa. Jossain toisessa tilanteessa käyttäisin siitä sanaa ryöstö, mutta Taste of Helsingin yhteydessä se on liiketoimintaa, kovaa bisnestä. Se on erinomainen tapa saada tyhjätaskut pysymään aidatun alueen ulkopuolella, jolloin asiakkaiksi valikoituu ainoastaan ostokykyisiä ja -haluisia ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, jotka tuovat festivaaleille muutakin kuin soraa kengänpohjissaan.
Mutta. Yritän asennoitua positiivisesti, olenhan tullut paikalle nauttimaan ja kokemaan makuelämyksiä. Lehtimiehenä olen saanut myös vapaalipun alueelle, eli minun ei ole tarvinnut maksaa kritisoimaani sisäänpääsymaksua.
Yritän olla positiivinen siitäkin huolimatta, että alueella ovat käytössä markat eli festivaalin omat muoviset poletit, joita ostetaan euroilla. Yksi markka maksaa yhden euron. Liiketoimintaa tämäkin, koska käyttämättä jääviä markkoja ei vaihdeta takaisin euroiksi. Miksikö, siihen kukaan ei osaa tai halua kertoa syytä.
Taste of Helsingin oma markka toimii maksuvälineenä.
Järjestelmä tuntuu keinotekoiselta ja järjettömältä, semminkin kun nykytekniikalla maksut onnistuisivat silmänräpäyksessä lähimaksuna joko kortilla tai puhelimella. Miksi siis luoda oma maksujärjestelmä, miksi keksiä pyörä uudestaan ja tehdä siitä kulmikas?
Yhtä kaikki, en anna tämänkään pienen asian vaivata mieltäni, vaan ensimmäisenä päädyn ravintola Grönin tiskille. Aikani jonotettua saan sanottua tilaukseni: Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta (6 €).
”YKSI LIHA LISÄÄ!”,HUUTAA tiskillä oleva myyjä keittiöön ja pyytää minua siirtymään odotusalueelle. Hän ei vaivaudu tervehtimään, kiittämään tai hymyilemään, mutta ojentaa kuitenkin muoviset ruokailuvälineet käteeni. Pienen odotuksen jälkeen saan annoksen, joka näyttää epämääräiseltä läjältä. Sen paras osa, vehnä, on piilotettu kahden ohuen suolalihasiivun alle.
Grönin Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta ei vakuuta.
Seuraava annos, ravintola Kolmos3n kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia (6 €) sentään maistuu hyvältä ja esillepanonkin kanssa on nähty jo hieman vaivaa. Silti minua vaivaa edelleen se ruma pahvilautanen ja muovinen veitsi, jota ei varmastikaan ole tarkoitettu lihan leikkaamiseen. Niin tosiaan, ja se palvelun puute, mutta siihen tässä alkaa jo pikkuhiljaa tottua.
Kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia ravintola Kolmos3n tapaan.
Kolmas kokeilemani ruokalaji, tamperelaisravintola Hella ja Huoneen jälkiruokana tarjottava Herukkapensas (5 €) erottuu edukseen ja on hyvä päätös 17 euroa maksaneelle maistelukokonaisuudelle. Annoksessa on herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä kaikkineen noin kaksi jälkiruokalusikallista.
Hella ja Huone -ravintolan listalta ”Herukkapensas” eli herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä oli maukas mutta kooltaan kuin Citymarketin jogurttimaistiainen.
SATEEN YLTYESSÄ SIIRRYN sisätiloihin viiniteltan suojiin. Se lienee onnenpotku, sillä täältä löydän vihdoinkin kaipaamaani ystävällisyyttä sekä aitoa palveluasennetta. Tiskien takana ihmiset ovat ammattitaitoisia ja silminnähden ylpeitä edustamistaan tuotteista.
En voi välttyä mielikuvalta, että juomien parissa työskentelevät ammattilaiset ovat täysin eri maata kuin tapahtumassa ruokamyyjinä seisovat hapannaamat. Anteeksi ronskihko yleistys, mutta äskeisten ruokajonokokemusteni perusteella uskallan niin sanoa.
André Clouet -samppanjabaarin sisustus ja tunnelma saa hyvälle tuulelle.
Viini- ja olutteltoissa myös hinnoittelu tuntuu asialliselta, ja ainakin itse olen valmis maksamaan myös hyvästä palvelusta. Festivaalin parhaaksi anniksi osoittautui André Clouet -samppanjabaarin leppoisa fiilis ja asiakasystävällisesti hinnoitellut erinomaiset samppanjat.
Hyvä samppanja alle 10 eurolla / lasi alkaa olla todellinen löytö missä tahansa ravintolassa.
Kolmen lasillisen jälkeen jätin vuoden 2016 Taste of Helsingin ja sen yllä alati synkkenevän taivaan taakseni monta kokemusta rikkaampana ja lopulta aurinkoisissa tunnelmissa.
TAMMENHEIMON MATKASSA ONNITTELEE Bryggeri Helsingin toimitusjohtaja Pekka Kääriäistä hänen 60-vuotismerkkipäivänsä johdosta 16.6.2016. Kääriäinen tunnetaan muun muassa suomalaisen käsityöoluen pioneerina, Lammin Sahdin perustajana sekä Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuman ja Syystober-olutjuhlan isänä. Kääriäinen sai ensimmäisenä Olutliiton myöntämän Hyvä Tuomas -arvonimen vuonna 1994.
Pekka Kääriäisen tie sahdin parissa alkoi 14-vuotiaana vuonna 1970 Pentti Rantasen oppipoikana Lammin Lieson kylässä. Lammin Sahti Oy:n Kääriäinen perusti 1985, ja lupa kaupalliselle sahdin valmistukselle tuli pari vuotta myöhemmin. Sahtivierteestä syntyi myös Helsingin kauppakorkeakoulun lopputyö vuonna 1987.
Suomalaiseen olutkulttuuriin vaikuttaneita merkkihenkilöitä listattaessa Pekka Kääriäinen on itseoikeutetusti kärkipaikoilla näkökulmasta riippumatta. Äskettäin verkkojulkaisu Viisi tähteä julkaisi listan Suomen 50 tärkeimmästä olutvaikuttajasta, ja Kääriäinen sijoittui heti kärkikymmenikön taakse ollen samalla listan toiseksi merkittävin pienpanimoyhteisön edustaja.
PANIMORAVINTOLA BRYGGERI HELSINKI avasi ovensa vappuna 2013. Panimon omistaa Rakuuna Olut Oy, jonka toimitusjohtaja Kääriäinen on. Panimomestarina toimii Suomeen vuonna 2001 muuttanut saksalainen Mathias Hüffner, joka ennen Bryggeriä työskenteli muun muassa Teerenpelissä ja Alexin Panimossa.
Hüffner ja Bryggeri Helsinki juhlistaa Kääriäisen merkkipäivää vaalealla bock-tyylisellä Bryggeri Dynamo -oluella, joka on valmistettu Kääriäiselle hyvin rakkaan saksalaisen olutperinteen mukaisesti.
”Lähtökohtana oli valmistaa Suomessa harvoin tehty vaalea bock, joka sopii päivänsankarille. Harkitsimme oluen vahvuudeksi myös 6,0 prosenttia, mutta lopulta päädyimme puoli prosenttia vahvempaan”, kertoo Bryggeri Helsingin ravintolapäällikkö Olli Majanen.
Bryggeri Dynamon hanamerkissä lukeva Pro Cerevisia Finnica on suora kunnianosoitus pitkän ja yhä jatkuvan elämäntyön suomalaisen oluen puolesta tehneelle Pekka Kääriäiselle.
Bryggeri DynamoHeller Bock, 6,5 %, hanaolutBryggeri Helsinki, Suomi
Runsas valkoinen vaahto on pitkäkestoinen. Samea, syvän keltainen, hieman meripihkaan taittuva väri. Tuoksu maltainen, hedelmäinen ja mausteinen. Puhdas maku, jossa pääosassa ovat laadukkaat saksalaiset Tettnanger- ja Magnum-humalat, alkoholiprosentti peittyy hyvin. Tyylinmukainen heller bock, joskin astetta voimakkaammin humaloitu kuin perinteisimmät lajinsa edustajat. Jälkimaussa happamuutta ja pitkään suussa viipyilevää humalan katkeruutta. Oluen nimi viittaa sekä Pekka Kääriäiseen Bryggeri Helsingin primus motorina että hänen vuosikymmeniä jatkuneeseen työhönsä suomalaisen oluen puolestapuhujana. Sopii nautiskeluun ja kesäisten grilliruokien seuraan.
88
Tänään vietettiin Artekin kesänäyttelyn avajaisia Helsingin lippulaivamyymälässä. Myyntinäyttely on suunnattu kesän tärkeimmälle asiakasryhmälle, suomalaisille ja ulkomaisille turisteille. Siksi näyttelyn nimi kirjoitetaan kolmella kielellä: Naapurit – Neighbours – Grannar.
Artekin oman tuotannon lisäksi näyttelyyn on valittu modernilla tavalla paikallista kulttuuriperimää ja kuviomaailmaa välittäviä tuotteita Baltiasta ja saamelaisalueilta –meidän naapureiltamme, naapurimaista, naapurikylistä ja naapurikaduilta. Näyttelyssä perinteinen käsityötaito ja tarinat kohtaavat aidot luonnonmateriaalit nykyaikaisessa kontekstissa.
Pinottavat puiset pannunaluset ovat Artekin omista valikoimista. Taustalla käyttökeramiikkaa sekä Teemu Järven Sielulintu.
Valikoimassa on arkea kaunistavia käyttö- ja koriste-esineitä, jotka sopivat muotokieleltään skandinaaviseen makumaailmaamme. Muun muassa Teemu Järven sykähdyttävä Sielulintu (250 €) keskustelee saumattomasti amerikkalaista kansantaidetta edustavan Eames House Birdin rinnalla.
Virolainen artesaanihunaja on pakattu puukannella suljettavaan näyttävään lasipurkkiin.
Naapurit-näyttelystä on helppo tehdä edullisia löytöjä tyylikkääseen kesäkotiin tai vaikka mökkituliaisiksi. Esimerkiksi maanläheiset puu- ja keramiikkakulhot sopivat yhtälailla metsäpirttiin ja kaupunkimiljööseen. Pehmeyttä tuovat upeasti kuvioidut tekstiilit ja saamelaismatot ovat arjen ylellisyyttä. Useimmat näyttelyn esineistä ovat 15–45 euron hintaluokassaan kuin pieniä tuliaisia Artekin laatuleimalla.
ALKOON KESÄKSI myyntiin tulevien oluiden maistelu jäi torsoksi, sillä suurin osa oluista ei ollut vielä saapunut viime perjantain tasting-tilaisuuteen. Yli 20 uutuusoluesta oli maistettavana ainoastaan viisi ja lisäksi yksi suodattamaton omenasiideri.
Oluiden arvioinnissa olen käyttänyt sadan pisteen asteikkoa samoin perustein kuin sitä käytetään muun muassa Suomen Paras Olut tai Vuoden olut -kilpailuissa. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota oluen hintaan. Pisteytyksen perään laitettu plus-merkki (+) tarkoittaa hinta-laatusuhteeltaan hyvää ostosta. Neutraali (±) puolestaan viestii sitä, että olut on jotakuinkin hintansa arvoinen. Miinus (-) pisteiden perässä kertoo, että olut on laatuunsa nähden turhan kallis.
KLASSIKKO 91–100 Maailmanluokan esimerkki tyylistään, luonteikas, vivahteikas, ei virheitä. KIITETTÄVÄ 81–90 Erittäin hyvä olut, jossa ei ole virheitä, mutta josta kuitenkin puuttuu erityisluonnetta, joka tekee oluesta klassikon. HYVÄ 61–80 Oluessa voi olla pieniä teknisiä tai tyylillisiä virheitä tai oluen luonne tai tasapainoisuus ei ole kiitettävän arvoinen. TYYDYTTÄVÄ 41–60 Kelvollinen olut, joka yleensä edustaa tyyliään, mutta josta puuttuu tasapainoisuutta ja/tai luonnetta. Skaalan yläpäässä sallitaan pienet tekniset ja tyylilliset virheet, alapäässä virheet saavat olla suurempia ja poikkeamat tyylistä ovat selviä. VÄLTTÄVÄ 21–40 Tämän luokan oluissa on ongelmia tyylinmukaisuudessa, oluen tasapainoisuudessa ja/tai teknisessä laadussa. Kontaminaatiot ja virhemaut ovat selviä ja kasvavat skaalan alapäätä lähestyttäessä. ONGELMIA 0–20 Näissä oluissa kontaminaation aiheuttama makuvirhe peittää muut oluen ominaisuudet alleen, oluesta puuttuu täysin tasapainoisuus.
Belhaven Craft PilsnerPils, 4,8 %, 0,33 l pullo, 2,40 €Belhaven, Skotlanti
Kirkas, kullankeltainen väri. Raikas ruohoinen tuoksu, jossa pieni kumimainen vivahde. Suutuntuma murumainen, keskitäyteläinen ja lievästi hapan. Jälkimaku pitkähkö, maltainen. Pilsnerinä ei täysin tyylinmukainen, humaloinniltaan ja kokonaisvaikutelmaltaan jää kauas aitojen pilseniläisten raikkaudesta.
75 (-)
Jopen Adriaan WitVehnäolut,5,0 %, 0,33 l pullo, 2,99 €Jopen, Hollanti
Samea oljenkeltainen väri. Sitruunainen tuoksu on jopa niin puhdas ja steriili, että se tuo mieleen leikkaussalien vihreäpukuiset hoitajat, aamukasteista nurmikkoa. Kevyt suutuntuma, vehnäisyyttä ja sitrushedelmää. Jälkimaku vehnäinen ja miellyttävän yrttinen, houkuttelee ottamaan seuraavan kulauksen. Hyvä kesäjuoma, joka kannattaa nauttia nopeasti eikä antaa lämmetä auringossa.
78 (±)
Maku Brewing Double IPAIndia Pale Ale, 9,2 %, 0,33 l pullo, 4,18 €Maku Brewing, Suomi
Maku Brewingin tuotteista puhuttaessa odotukset ovat tavallista korkeammalla. Syvä väri taittuu kohti oranssia ja vaaleanruskeaa. Tuoksu on odotusten mukaan tyylikäs, runsasta hedelmäisyyttä hallitsee kuivattu aprikoosi ja keltainen luumu. Viskositeetti on hyvä. Öljymäinen ja täyteläinen suutuntuma. Humalankatkerot hyväilevät kitalakea. Mallasrunko on tuhti ja makea. Tasapainoinen kokonaisuus, jota erittäin voimakas humalointi (112 IBU) tukee hyvin. Korkea alkoholiprosentti peittyy antaen kuitenkin viitteitä olemassaolostaan karamellimaisessa jälkimaussa. Makuprofiilinsa puolesta sopii myös vahvojen Belgi-alejen ystävälle.
86 (+)
Amager Bryghus Batch 1000India Pale Ale, 6,5 %, 0,50 l pullo, 6,98 €Amager Bryghus, Tanska
Samea, meripihkan värinen IPA on panimon tuhannes keitto, josta nimitys "Batch 1000". Tuoksussa tulvii voimakas humalointi, lämpimässä seissyttä hedelmäsalaattia. Humalasekoituksessa käytetty Sorachi Ace tuo suutuntumaan miellyttävää happamuutta. Sitrushedelmien kyllästämää makua dominoi greippi. Mukana myös mausteisuutta ja yrttisyyttä, tasapainoinen. Kaksinkertainen kuivahumalointi todella tuntuu jälkimaussa, joka kestää pitkään. Kaikin puolin persoonallinen ja erinomaisen onnistunut IPA.
88 (+)
Mufloni Saison de RandonneurSaison, 6,0 %, 0,33 l pullo, 3,95 €Panimoravintola Beer Hunter's, Suomi
Sameahko, puhertavaan taittuva kullankeltainen väri. Hedelmäisessä tuoksussa nousevat esiin veriappelsiini ja greippi. Täyteläinen ja humalainen suutuntuma, jossa mukana kypsymäisillään olevaa luumua. Jälkimaku on pitkä ja kuivahedelmäinen. Tämä viilenevien iltojen nautiskeluolut voittaa mennen tullen maitokauppavahvuisen pikkuveljensä.
86 (+)
Maeloc DrySiideri, 4,8 %, 0,33 l pullo, 2,94 €Custom Drinks, Espanja
Tastingin siideri tulee Espanjasta. Kirkas punakeltainen väri, tuoksussa runsaasti hapanta omenaa. Suutuntuma omenainen ja hapokas, kuiva, raikas, aavistuksen yrttimäinen. Aidon omenasiiderin ystävälle miellyttävää vaihtelua ranskalaisten ja englantilaisten siiderien lomaan. Alkoholiprosentti saisi olla isompikin.
78 (-)
JUHANI RAISKINEN (29.9.1937–5.6.2016) sai ensikosketuksensa estraditaiteeseen jo varhain. Äiti oli amatöörinäyttelijä, joka lauloi operetteja, isä soitti viulua ja toimi Malmin orkesterin puheenjohtajana.
Oli itse asiassa enemmän kuin lähellä, että Raiskisen Jussin ensimmäinen parkaisu olisi kuultu keskellä teatterin lavaa. Poika syntyi keskosena, kun äiti kiidätettiin synnytykseen kesken näytännön.
Verenperintönä tullut rakkaus musiikkiin ja näyttämötaiteeseen vei nuorta miestä. Jo 11-vuotiaana Juhanista tehtiin satunäytelmän prinssi, ja varsinainen ura musiikin parissa alkoi Yleisradion musiikkitarkkailijana 1950-luvun lopulla. Sitä seurasivat Maj Lind -pienokilpailun voitto vuonna 1963 sekä menestyksekäs ura Tampereen teatterin ja Tampereen kaupunginorkesterin kapellimestarina. Säveltaiteen valtionpalkinnon Raiskinen sai 1983.
Suurimman elämäntyönsä Juhani Raiskinen kuitenkin teki Kansallisoopperassa, jossa hän toimi pääjohtajana kahteen otteeseen vuosina 1973–84 ja 1997–2001.
SUOMALAISEN OOPPERAN HISTORIIKISSA (WSOY, 1997) toimittaja Harri-Ilari Lampela nostaa Juhani Raiskisen Alfons Almin ohella maamme merkittävimmäksi oopperanjohtajaksi. Raiskisen maine perustuu pitkälti hänen 1970-luvun sankaritekoihin.
Raiskisen ensimmäistä kautta on kutsuttu Kansallisoopperan kultakaudeksi, jota leimasi kotimaisen oopperan nousun (mm. Punainen viiva ja Viimeiset kiusaukset) ohella näyttävät ulkomaankiertueet, sokerina pohjalla menestyksekäs vierailu Metropolitaniin 1983.
Kun Juhani Raiskinen aloitti toisen kautensa, Helsingin Sanomat kirjoitti: ”Suomalaisen oopperan messias on palannut.”
Haastatellessani Juhani Raiskista vuonna 2001 mies nimesi toisen kautensa suurimmaksi saavutukseksi oopperan tuomisen lähemmäksi kansaa. Tulisieluinen Raiskinen paasasi myös kokeilevan ohjelmiston puolesta. Hänen visioissaan Alminsali oli leikkikenttä ja koelaboratorio, juuri oikea paikka päästää kaikki hullut ja kokeilijat valloilleen.
”Kuten nimikin sanoo, kuka muu välittäisi suomalaisesta uustuotannosta jollei Kansallisooppera? Talon velvollisuus on tilata kaikenlaisia oopperoita komedioista päänsärkyfilosofiaan!”
Raiskinen puhui hartaudella myös sen puolesta, että jokaisen suomalaisen lapsen olisi saatava kosketus oopperaan jo varhain, kipinä pitää saada syttymään.
”Kyllä ooppera pitää aloittaa jo lapsena kuten viulunsoitto ja urheilukin. Se pitää saada tuntumaan ja maistumaan hyvältä nimenomaan lasten ja nuorten ehdoilla.”
Muistan vuosien varrelta useita tapaamisia Juhani Raiskisen kanssa ennen hänen lähtöään eläkkeelle. Suomalaisen oopperan menestys tuntui miehestä aina yhtä hyvältä, minkä hän osasi tuoda ilmi lukemattomin eri tavoin. Kerrankin mies pyysi meitä paikallaolijoita luettelemaan kolme ruotsalaista tai norjalaista oopperaa, joita olisi viety maailmalle. Vastauksena kuului vain hiljaisuus.
Raiskiselle ooppera oli jättiläistaidemuoto, jossa musiikki ja teatteritaide oli saatava toimimaan yhdessä saumattomasti ja toinen toistaan tukien. Toinen päälinja oli oopperan kansanomaistaminen, toisin sanoen mielikuva pompöösista eliittitaiteesta oli revittävä maan tasalle. Tätä missiotaan hän viesti myös tutuksi käyneellä välittömyydellään ja arkisella pukeutumisellaan.
Juhani Raiskinen eli ja opetti, että metsäläisyys on Suomelle hyvä tavaramerkki maailmalla. Yksi esirippu sulkeutui, kun suuri oopperan metsäläinen kuoli sairaskohtaukseen 78-vuotiaana 5. kesäkuuta 2016 kotonaan Jämsässä.
ALKUKESÄN ILTAPÄIVÄ HELSINGIN keskustassa. Ukkoskuurot piiskaavat kadut vesiroiskeille, taivaan projektori suoltaa himmeällä lampullaan harmaan eri sävyjä kuin mustavalko-tv:n säätiedotus. Harvat jalankulkijat luikkivat niskat kyyryssä talojen seinustoilla, Vanhan kirkkopuiston lehmukset ulvovat tuulessa.
Yrjönkadun ja Bulevardin kulmassa, ravintola Gaijinissa, on kaatosateesta huolimatta tunnelma katossa, kun kutsuvieraat ja median edustajat ovat saapuneet ravintolan nimikkoviinien lanseeraustilaisuuteen. Vieraita ovat vastassa ravintoloitsija Matti Wikberg ja pääsommelier Jouni Olkkonen.
Idea Gaijin-viineistä kypsyi syksyllä 2015 viinimatkalla Pfalzissa Lounais-Saksassa. Tällä matkalla Wikberg ja Olkkonen tutustuivat yhdessä Winestate-maahantuontiyrityksen kanssa Saksan nuorten viinintekijöiden kärkikastiin kuuluvaan Markus Schneideriin.
Schneiderin tila on keskittynyt etenkin punaviinisekoituksiin alueelle epätyypillisistä rypälelajikkeista kuten Syrah, Cabernet Sauvignon, Merlot ja Cabernet Franc.
Markus Schneiderin filosofia on – kirjaimellisesti – hänen omansa. Mies tekee 50 hehtaarin tilallaan juuri sellaisia viinejä, joita hän itse haluaa juoda. Tähän filosofiaan kuuluu olennaisena osana, ettei muita valmistajia matkita tai toisten tyylejä kopioida. Asenteesta paistaa rohkeus ja ennakkoluulottomuus.
Schneiderin tilalla syntyi ajatus siitä, että Markuksen viinien omaperäinen luonne sopisi Gaijinin ruokaan ja liikeideaan loistavasti. Ryhdyttiin tuumasta toimeen, päätettiin sekoitussuhteet ja tyylit sekä suunniteltiin etiketit. Täysin uudet Gaijin Riesling ja Gaijin Red pullotettiin keväällä 2016.
Gaijin Red 2014 ja Gaijin Riesling saatiin myyntiin kesäkuussa 2016.
GAIJIN RIESLING on tehty vuoden 2015 sadosta. Se on 100-prosenttinen Riesling Pfalzin alueelta Saksasta. Rypäleet ovat maseroituneet 12 tunnin ajan kuoriensa kanssa ja käyminen on tapahtunut terästankeissa. Viinissä on jäännössokeria 8,2 grammaa ja happoja 7,7 grammaa litraa kohden. Täydellinen aperitiivi ja erilaisten kala- ja äyriäisruokien kumppani, joka ei säikähdä ruoan mausteisuuttakaan pienen jäännössokerinsa ansiosta. Hinta 63 € / plo tai 10,20 € / 12 cl.
GAIJIN RED 2014 on oma sekoitus Merlot’a (60 %), Cabernet Sauvignonia (35 %) ja Syrah’ta (5 %). Viinirypäleet on poimittu vuoden 2014 sadosta ja jokainen rypälelajike on maseroitu sekä käynyt erikseen. Käymisen jälkeen viinit siirrettiin ranskalaisesta tammesta tehtyihin tynnyreihin, joissa niitä kypsytettiin 18 kuukauden ajan. Kypsymisten jälkeen viineistä tehtiin sekoitus. Jäännössokeria on 7,4 grammaa ja happoja 5,4 grammaa litraa kohden. Mukavan pehmeä ja hedelmäinen punaviini, joka sopii täydellisesti kesäiltaan. Hinta68 € / 0,75 l tai 10,80 € / 12 cl.
PÄÄSIN LEHDISTÖN EDUSTAJANA maistelemaan ennakkoon Tallink-Siljan risteilyaluksilla tarjottavan viiden ruokalajin Menu Nordicin.
Skandinaavisia makuja tarjoava menu on Suomen kokkimaajoukkueen käsialaa ja sitä on ollut koordinoimassa Tallink-Siljan ravintolatoimen johtajaksi helmikuun puolivälissä nimitetty Matti Jämsen.
Ennen siirtymistään Silja Linelle Jämsen on urallaan saavuttanut lukuisia nimityksiä ja palkintoja kuten Vuoden kokki (2005), Food and Fun -voitto (2011) ja Kokkien Kokki (2015). Suomen edustajana arvostetussa Bocuse d’Or -kilpailussa Jämsen on ollut kahdesti assistenttinaan Antti Lukkari vuosina 2011 (5. sija) ja 2013 (4. sija).
Kokkimaajoukkue eli kokkileijonat puolestaan on Suomen kansallinen joukkue, joka edustaa Suomea kansainvälisissä kilpailuissa kuten neljän vuoden välein järjestettävissä kokkien olympialaisissa. Seuraava The Culinary Olympics -mittelö järjestetään Saksan Erfurtissa lokakuussa 2016.
Maajoukkueessa kokkaavat Kristian Vuojärvi (kapteeni), Jarkko Pulkkinen, Aki Kinnunen, Janne Töllinen, Jenni Bergström, Mikko Pakola, Simo Pietarinen, Samuel Mikander, Joona Lehto, Eero Paulamäki, MarikaKorhonen ja Emeliina Papinniemi. Joukkueenjohtajana toimii Tapio Laine.
Tämän kesän Menu Nordicin täydentävät Marchese Antinorin viinit, joita voi ostaa mukaan myös Silja Serenaden ja Silja Symphonyn Bon Vivant -viinimyymälöistä. Kuvateksteissä on mainittu viinien tax free -hinnat.
MENU NORDIC TARJOILEE kevään ja kesän makuja Pohjolasta. Tuoreista raaka-aineista syntyvä kokonaisuus on moderni ja helposti lähestyttävä.
Hieman yllättäen keittiön tervehdys on jätetty pois ja pöytään saapuu alkuruoka Raparperia ja ruijanpallasta. Kevyesti savustettu kala yhdistettynä suomalaiseen raparperiin tarjoaa tuhdin ja raikkaan makuelämyksen. Mukana on myös kermaviilikastiketta.
Väliruokana on vuohenmaitopannacotta, artisokkalientä, pikkelöityä maa-artisokkaa ja persiljalientä. Annoksen intensiivisestä mausta voi löytää pohjoisen puhtaan maaperän.
Vuohenmaitoa, maa-artisokkaa, persiljaa. Viininä Marchese Antinori Castello della Sala San Giovanni Orvieto Superiore (14,90 €).
Pääruokana tarjottavan kirjolohen seurana on grillattua fenkolia, fenkolipyrettä ja grillattua langustin pyrstöä. Lisukkeena on rapukermassa haudutettua varhaisperunaa. Kokkimaajoukkue onnistuu nostamaan kirjolohen takaisin fine dining -pöytään. Varhaisperuna on luonnollinen valinta lisukkeeksi. Kirjolohen asemesta pääruoaksi voi valita vasikan entrcotea, vasikanposkiterriiniä ja sipulia.
Kirjolohta, fenkolia, langustia, varhaisperunaa. Viininä Marchese Antinori Castello della Sala Cervaro della Sala (38,90 €).
Juustoina tarjotaan Helsinki Meijerin Hakaniemi-juustoa, kuusenkerkkä-omenahyytelöä ja paahdettua saksanpähkinää. Tässä kuusenkerkkä-omenahyytelö antaa miellyttävää keveyttä tuhdille punahomejuustolle.
Juustoa, kuusenkerkkää, omenaa, saksanpähkinää.
Jälkiruokana kesäinen Mansikkaa, valkosuklaata ja vaniljaa kruunaa aterian ja toimii täydellisesti suositusviininsä kanssa. Mummolasta tuttu mansikkamaito on saanut seurakseen valkosuklaamoussea, mansikkasorbettia ja vaniljalla maustettuja mansikoita.
Mansikkaa, valkosuklaata, vaniljaa. Viininä Marchese Antinori Castello della Sala Muffato (29,90 €).
Itse suosin aina kun mahdollista Helsinki–Tukholma-reitillä Bon Vivant -ravintolan erikoismenuita, koska niiden hinta-laatusuhde on sanalla sanoen lyömätän. Menu Nordic viineineen maksaa ainoastaan 118 € (Club One -asiakkaille 109 €).
 2016){kind=link}
