Perinteisesti glögi on jouluisesti maustettu ja kuumana nautittava alkoholipitoinen juoma. Mutta modernit glögit ja glögityyppiset juomat voi hyvin nauttia myös kylminä, jolloin niiden raikkaus korostuu.
Otimme pikkujoulutestiin kolme erilaista glögijuomaa, joista yhden nautimme jääkaappikylmänä ja kaksi jäiden kanssa. Vuosikertaglögi Blossa 20(14,99 €) ja Talvihetki Omena-Punaherukka (7,98 €) löytyvät Alkon vakiovalikoimasta. Kuohuva uutuus Blossa Sparkling & Spices Citrus (10,99 €) on tilausvalikoimatuote.
Testijuomat on saatu lehdistönäytteinä tavarantoimittajalta. Kirjoittajan lisäksi testiryhmässä olivat bloggaaja Piikkisika sekä vannoutuneet lämpimien glögien ystävät Eva Jokila ja Pauli Kekki.
Blossa Sparkling & Spices Citrus 10 %
Glögimausteilla aateloitu kuohuviini on joulunajan juomien uusin trendi, joka on parin viime vuoden kuluessa lyönyt läpi etenkin Ruotsissa. Viimeistään nyt on Suomen vuoro.
Blossa Sparkling & Spices Citrus on mm. kanelilla, kardemummalla ja neilikalla maustettu makea kuohuviini, jonka sokeripitoisuus on glögille maltillinen 50 grammaa litrassa.
Ainesosaluettelossa ei ole mainittu inkivääriä, mutta jokainen nelihenkisen ryhmämme jäsen aisti sen aromit sekä tuoksussa että maussa. Itse en erityisemmin pidä inkiväärin dominoivasta mausta, mutta tässä sitä oli mukana hyvin maltillisesti ja se ikään kuin yhdisti jouluisen mausteisuuden ja sitrushedelmien raikkauden eheäksi kokonaisuudeksi.
Juoma tarjottiin kuohuviinilasista sirtuuna-auringolla koristeltuna. Juhlakauden täydellisyyttä hipova tervetuliaismalja, joka toimii hyvin myös aperitiivina.
Talvihetki Omena-Punaherukka
Aiemmin tämä juoma on tunnettu Jouluhetki-nimellä, mutta tälle vuodelle se vaihdettiin Talvihetkeksi. Ymmärrettävä ja luonteva muutos, jolla haetaan lisäviikkoja myyntikauteen ja samalla luodaan mielikuvaa valkeasta talvimaisemasta, josta tosin joulun aikaan voimme pääkaupunkiseudulla lähinnä haaveilla. Mutta ehkä se tämän juoman siivittämänä onnistuu?
Talvihetki on omenaviinipohjainen glögijuoma, johon sekoitetaan joka vuosi vaihtuva hapokas ja raikas marjamehu. Tällä kertaa on punaherukan vuoro näyttää kyntensä. Ilta-Sanomissa lämpimien glögien testissä juoma sijoittui toiseksi saaden neljä pistettä viidestä, mikä nostatti odotuksia myös kylmälle versiolle.
Juoma tarjottiin viinilasista jäiden ja omenalohkon kera. Ensimmäinen mielikuva oli kaiken muun alleen peittävä muumilimumainen makeus, eiä ihme, sillä juomassa on sokeria peräti 190 grammaa litrassa!
Äitelä mehumaisuus ei nostattanut hymyjä. Itse asiassa kukaan meistä ei saanut juomaa alas paria suullista enempää, mutta päädyimme siihen, että vika ei välttämättä ole reseptiikassa vaan tarjoilussa. Talvihetki on esimerkki glögistä, joka tulisi ehdottomasti nauttia lämpimänä ja viinatilkalla terästettynä.
Blossa 20 Myntathé
Vuodesta 2003 valmistettu Blossan vuosikertaglögi on aina tapaus, niin tänäkin vuonna. Viime vuoden Blossa 19 Aloha vei makumatkalle Havaijille, tänä vuonna inspiraatiota on haettu Marokon Marrakechista.
Kun viime vuoden syyskuussa tapasin Blossan sekoittajamestarin Åsa Orsvärnin, hän kertoi, että tulevan vuoden reseptiikka on pääpiirteissään valmiina vähintään vuoden etukäteen. Toisin sanoen hän tiesi jo tuolloin, että 2020 on Marrakechin ja mintun vuosi.
– Mutta se tieto on yksin minulla ja huuleni ovat sinetöidyt seuraavaan julkaisupäivään asti.
Blossa 20 Myntathén tuoksu on nimensä mukaisesti vahvan minttuinen. Mukana on vihreää teetä, omenankukkaa, neilikkaa ja ripaus kanelia.
Minttu lienee syynä siihen, että juoma on saanut arvioissa ristiriitaisen vastaanoton, mutta samalla sen ansiosta uusi vuosikertaglögi suorastaan vaatii tulla lämmittämisen asemesta nautituksi jäiden kanssa viilennettynä ja mintun oksalla koristeltuna, ikään kuin joulutunnelmaa nostattavana cocktailina.
Testiryhmän mielestä viilennetty Blossa 20 on herkullinen seurustelujuoma. Toisaalta siitä voi helposti hyödyntää myös juomasekoituksissa oman maun mukaan. Kokeile esimerkiksi valmistuttajan ohjeiden Blossa Spritz tai Marrakech Mojito.
Business Finland ja
ELY-keskukset ovat myöntäneet alkuvaiheessa koronatukea jo 25 pienpanimolle.
Täyden tukisumman 100 000 euroa on toistaiseksi saanut neljä panimoa: Mustan
Virran Panimo, Jussi Olut (Maku Brewing), Koskipanimo (Plevna) ja Sori Brewing
Finland.
Ravintoloiden
pakkosulkeminen iski kovaa pienpanimoihin, joista suurimmalle osalle tuotteiden
ravintolajakelu on ollut elinehto. Samalla koronakriisi on pakottanut panimot
etsimään uusia ansaintamalleja ja innovaatioita.
Business Finland ja ELY-keskukset tarjoavat yrityksille kehitysrahoitusta häiriötilanteessa, ja panimot ovat sitä ahkerasti myös hakeneet. Rahoituksen avulla yritykset voivat kehittää uusia tuotteita tai toimintatapoja, mutta menetettyä liikevaihtoa ei näillä tuilla korvata. Suurin osa panimoista on lisännyt aktiivisuuttaan kuluttajarajapinnassa muun muassa erilaisilla sosiaalisen median ratkaisuilla. Monet ovat myös avanneet verkkokauppoja sitä mukaa kuin kriisi on kärjistynyt.
Tässä artikkelissa puhutaan panimoista, joille koronatuki on myönnetty 23. huhtikuuta mennessä.
Täysi tuki tuo varmuutta
Tähän mennessä neljä pienpanimoa on saanut kehitystuen täysimääräisenä (100 000 €) ja viideskin eli Lapin Panimo lähes saman summan (99 780 €). Tamperelainen Panimoravintola Plevna kuittasi jättipotin, sillä Koskipanimon ohella ravintolatoimintaa pyörittävä Tampereen Panimoravintola sai myös täyden tuen.
– Tuet tulivat tarpeeseen. Olemme tehneet kovasti töitä, jotta toimintaa voitaisiin poikkeustilan aikana pyörittää edes jotenkin ja samalla pyrimme valmistautumaan myös exit-vaiheeseen. Olemme kehittäneet erilaisia projekteja molempiin yrityksiin, sanoo Plevnan ravintoloitsija Marika Tähtinen-Hakala.
Plevnan
projektit ovat olleet hyvin käytännönläheisiä kuten lähioluen merkityksen
korostamista, tuotesuunnittelua ja take away -asioinnin helpottamista. Myös
uusia myyntikanavia on avattu päivittäiskaupan puolelle.
– Työnkuva
on muuttunut oleellisesti, sillä ennen koronaa vähittäismyynnin osuus
liikevaihdosta oli vain kymmenisen prosenttia, ja nyt olemme täysin sen
varassa, Tähtinen-Hakala summaa.
Tulevaisuudessa
Plevna aikoo käyttää osan saamastaan kehitysrahoituksesta esimerkiksi uusien
jakelukanavien perustamiseen ja uudenlaisen tilausportaalin kehittämiseen sekä
vientihankkeisiin yhdessä muiden pienpanimoiden kanssa.
Maku
Brewingin toimitusjohtaja Ville Makkonen
tiivistää kehitystuen merkityksen sanomalla, että sen avulla panimo pystyy
laatimaan tulevaisuuden suunnitelmia sen sijaan, että kaikki aika ja energia
menisi pelkkään selviytymistaisteluun.
– Meillä projektin tarkoitus on kehittää tapaamme toimia päivittäiskauppojen suuntaan tutkimalla kaupan tuotevalikoimaa ja kehittämällä sinne sopivia tuotteita. Toinen painopisteemme on verkkokaupan kehittämisessä, Makkonen linjaa.
Käsidesistä kivijalaksi
Mustan
Virran Panimo sai kehitystuen hankkeelleen ”Pienpanimosta käsihuuhteen
valmistajaksi”. Hankkeen tavoitteena on valmistella panimon
liiketoimintaan toista kivijalkaa oluen valmistuksen lisäksi, kun
toimintaedellytykset ydinliiketoimintaan ovat ravintoloiden sulkemisten takia
oleellisesti heikentyneet.
Esimerkiksi
kesäfestivaalien peruutukset ja eritoten Oopperajuhlien peruuntuminen tulevat tekemään
ison loven savonlinnalaispanimon liikevaihtoon. Panimo myös arvioi, että
pienpanimo-oluiden kysyntä voi laskea vielä kriisin jälkeenkin merkittävästi
talouden hiipumisen ja kuluttajien talousvaikeuksien takia.
– Käsidesin kysynnän
taas odotamme pysyvän jatkossakin korkealla, joten sen valmistuksen jatkaminen
ja eriyttäminen omiin toimitiloihinsa voi pelastaa panimon taloudellisesti,
sanoo toimitusjohtaja Petteri Vänttinen.
– Myönnetty
kehitystuki tullaan käyttämään myöntöperusteiden mukaisesti henkilökunnan
palkkoihin ja alihankintana teetettävään kuluttajatutkimukseen tammikuun 2021
loppuun mennessä, Vänttinen jatkaa.
Käsidesin
valmistus on myös Lapin Panimon listalla, mutta sille kehitysrahoituksen
päähankkeita ovat verkkokaupan ja panimon ympärille rakentuvien tapahtuminen
kehittäminen, pienimuotoinen panimoravintola ja mahdollisesti jopa oma
ravintolaketju Lappiin.
Sen enempää ketjun konseptista Lapin Panimon toimitusjohtaja Arturs Dutka ei vielä paljasta, sillä projekti on vasta alkuvaiheessa. Dutkan mukaan ideamylly panimolla käy kuitenkin täysillä kaiken aikaa.
Virosta Suomeen
Neljäntenä
panimona täysimääräisen kehitystuen sai Sori Brewing Finland, mikä on
aiheuttanut alan toimijoissa jonkin verran närää. Sori Brewingin juuret ovat
Tampereella, mutta vuonna 2014 panimo perustettiin näyttävästi Viroon, koska työn
hinta, verotus ja toimitilojen vuokrat tulivat siellä paljon edullisemmiksi.
Osasyynä oli myös Suomen paikoilleen jämähtänyt alkoholipolitiikka.
Harva
kuitenkaan tietää, että Sori Brewingin emoyhtiö pysyi Suomessa, ja vuosien
mittaan yhä suurempi osa liiketoiminnasta on keskittynyt Suomeen. Tällä
hetkellä Suomessa tehdään myyntiä, asiakaspalvelua, hallintoa, markkinointia ja
brändin kehitystä sekä pienissä määrin myös tuotekehitystä. Suomessa Sori
Brewingin käyntikortti on helmikuussa 2017 avattu taproom Helsingin
Kaisaniemessä.
– Elämme nyt
murroksen aikaa meidän molemmilla toimialoilla eli ravintoloissa ja panimoissa,
joten pyrimme myös miettimään liiketoimintaamme uudestaan. Osana tätä prosessia
näimme mahdollisuuden tuoda osan Virossa tehtävistä toiminnoista Suomeen ja
kehittää niitä täällä, kertoo toimitusjohtaja Pyry Hurula.
Hurulan
mukaan Business Finlandin tuen avulla Sori Brewingin tavoitteena on keskittää
yhtiön Helsingin toimistolle enemmän tukitoimintoja ja järjestelmäkehitystä
sekä hakea liiketoiminnan kasvua uusien kanavien kautta.
– Tässä
tilanteessa panimoiden, ravintoloiden, tapahtumatuottajien ja monen muun
toimialan elinehto on kyky keksiä itsensä uudestaan, jotta voidaan luoda arvoa
ja kannattavaa liiketoimintaa myös jatkossa, mies tuumaa.
Hyrylä ei
kuitenkaan halua rinnastaa Business Finlandin tukea siihen tukeen, mitä
ravintolat tarvitsevat hyvityksenä sulkemisesta ja siitä, että valtio vei ravintoloitsijoilta
perustuslain turvaaman oikeuden elinkeinoon. Siihen tarvitaan toisenlaisia
instrumentteja ja pian.
Tukisummien laaja kirjo
Tukipäätösten
euromääräinen skaala on laaja, mikä osaltaan kertoo myös panimokentän visioista
tai niiden puutteesta. Akuutin kriisin keskellä kaikki panimot eivät kenties
ole ehtineet panostaa yhtä paljon kehitysideoihin tai sitten niiden
yksilöiminen kirjalliseen muotoon on osoittautunut liian haasteelliseksi.
Yhtä kaikki,
lähes 30 pienpanimoa on jo saanut jonkinlaista kehitystukea. Edellä mainittujen
lisäksi merkittäviä tukisummia ovat saaneet Pyynikin käsityöläispanimo (52 200
€), Salama Brewing (57 395 €), Tornion Panimo (42 000 €) ja Kvarken Bryggeri
(36 000 €).
Maksimisumman
eli 10 000 euroa esiselvitykseen liiketoiminnan häiriötilanteessa ovat saaneet Bock’s
Corner Brewery, Mathildedalin Kyläpanimo, Espoon Oma Panimo, Rocking Bear
Brewers, Fat Lizard Brewing Company, Rakuuna Olut (Bryggeri Helsinki) ja Stadin
Panimo, joka sai lisäksi panimobaarilleen samaisen 10 000 euron avustuksen.
Alle kymmeneen tuhanteen jäivät Teerenpeli, Iso-Kallan Panimo, Kanavan Panimo, NBC Brewery, Maistila, Sonnisaari, Honkavuori ja vaasalainen pieni ravintolapanimo NP Brewers.
Ruotsalainen apteekkikosmetiikkasarja
ACO on keskittynyt pohjoismaiselle iholle sopivien ihonhoitotuotteiden
kehittämiseen ja valmistamiseen. Kuivalle ja atooppiselle sekä
aurinkoyliherkälle iholle kehitetyt aurinkotuotteet lanseerattiin Suomen
markkinoille helmikuun lopulla.
Alkujaan ACO perustettiin tuotemerkiksi ruotsalaisen apteekin omille tuotteille, vuosi oli 1939. Tänä päivänä ACO on keskittynyt tuotteisiin, jotka on suunniteltu herkälle pohjoismaiselle iholle ja pohjoismaiden vaativiin olosuhteisiin.
ACOn portfolioon kuuluu laaja valikoima ihonhoitotuotteita ja lääkevalmisteita. Kasvojen ja vartalon hoitoon tarkoitettujen tuotteiden ohella ACOn keihäänkärkinä ovat tehokkaasti suojaavat aurinkotuotteet.
Mitä on apteekkikosmetiikka?
Yleisesti kosmetiikalla tarkoitetaan kaikkia
kauneudenhoitoon käytettäviä tuotteita: voiteita, nesteitä, puutereita,
saippuoita, lakkoja, rasvoja, öljyjä ja tahnoja.
Kosmetiikkatuotteissa käytetyt ainesosat sen sijaan ovat oma
lukunsa. Usein pakkausselosteissa korostetaan luonnollisia ainesosia ja
puhutaan luonnonkosmetiikasta, mutta lopullinen totuus ei aina ole näin
yksinkertainen.
Esimerkiksi huulipuna voi sisältää helmiesanssia, joka on
sillin suomujen kiiltävää ainesta, tai kiillettä, joka on luonnollinen mutta
teollisesti käsitelty mineraali.
Osassa kosmetiikkatuotteita on mukana myös selvästi myrkyllisiä kemikaaleja. Monien mielestä Euroopan Unioni teki virheen kieltäessään kosmeettisten aineiden tutkimisen eläinkokeissa, sillä esimerkiksi tutkimatta jäävä syöpävaarallisuus on oleellinen riskitekijä.
Nykyistä kosmetiikkateollisuutta hallitsee pieni joukko monikansallisia yhtiöitä, joista suurin, vanhin ja vaikutusvaltaisin on vuonna 1909 perustettu Société Française de Teintures Inoffensives pour Cheveux eli ranskalainen harmittomien hiusvärien seura. Tänä päivänä yhtiö tunnetaan maailmanlaajuisesti nimellä L’Oreal.
Monien
kosmetiikkatuotteiden korkea hinta johtuukin osittain juuri pienen piirin
määräävästä markkina-asemasta. Kriitikkojen mielestä isot kosmetiikkajätit
hallitsevat markkinoita mafian tavoin. Sanotaan myös, että
kosmetiikkateollisuudella on hinnoissaan kovimmat katteet heti huumekaupan
jälkeen.
Apteekkikosmetiikka mielletään yleensä hoitavammaksi kuin niin sanottu tavallinen kosmetiikka. Siinä keskitytään enemmän ihon hoitoon kuin ehostukseen. Lisäksi tuotteiden turvallisuus pitää osoittaa kliinisin testein. Apteekkikosmetiikkatuotteet saattavat sisältää huomattavasti enemmän ihoa hoitavia lääkinnällisiä raaka-aineita.
ACO on aina matkassa
mukana
Matkustan
paljon lämpimissä maissa, joten aurinkosuojan käytöstä on tullut minulle osa
matkailijan arkea. Kohteiden supermarketeissä myytävät aurinkotuotteet ovat
kuitenkin lähes poikkeuksetta bulkkituotteita (Biz Buin, Nivea, Garnier jne)
eli sellaisia, joita tehdään valtavia määriä suurille massoille. Lisäksi ne yleensä
maksavat kuin synti.
Kun valitsen aurinkotuotteen, haluan sen olevan helposti levittyvää, suojaavaa ja kestävää. Sen pitää sopia yhtä lailla rannalla makaamiseen kuin myös liikunnallisiin aktiviteetteihin ja ihan vaan kaupungilla pörräämiseen, eikä se saa sotkea vaatteita. Kasvoille levitettävän aurinkosuojan pitää olla sellainen, jonka päälle voi tarvittaessa levittää meikin. Mutta ennen kaikkea tuotteen tulee soveltua herkästi vaurioituvalle, hyvin vaalealle ja kohtalaisen kuivalle suomalaiselle iholle.
Viime vuonna tutustuin ACOn aurinkotuotteisiin, ja niistä tuli välittömästi suosikkejani. Ensinnäkin ne levittyvät helposti, eivät tahraa, kestävät hyvin ja kosteuttavat. Eri tilanteisiin löytyy aina oikea tuote.
Esimerkiksi kahden viikon lomalla Espanjan Alicantessa rannalla makoillessa kosteuttava aurinkosuojasuihke Sun Spray SPF 50+ oli täydellinen kumppani, joskin toisella viikolla vaihdoin sen miedompaan SPF 30 -versioon. Kaupungilla kävellessä ja terasseilla istuessa käytin kevyttä ja meikin alle sopivaa mattapintaista aurinkosuojavoidetta Sun Face Fluid SPF 50+ sekä kosteuttavaa aurinkosuojapuikkoa Sun Stick SPF 50, joka kulki koko ajan mukana laukussa tai sortsien taskussa. Roosanhohtoinen huulikiilto Sun Soft Lips SPF 25 oli myös mainio tuote, joka paitsi piti huulet miellyttävän kosteina myös antoi niille pehmeyttä ja luonnollista kiiltoa.
Uutuutena raitasarja ongelmaiholle
Uudet erittäin herkälle iholle kehitetyt ACO-aurinkosuojat tunnistaa pakkausten keltaoranssista raidoituksesta. Voiteet ovat värittömiä, ja valmistajan lupauksen mukaan niitä on miellyttävä käyttää sekä levittää ja lisätä tarpeen mukaan. Aurinkosuojaahan tulisi lisätä muutaman tunnin välein sekä aina uinnin jälkeen. Erittäin herkän ihon tuotteet sisältävät pitkäaikaista kosteutusta tuottavia ainesosia.
ACO Sun Intolerance Lotion SPF 50 suojaa ihoa auringon aiheuttamalta ärsytykseltä sekä rauhoittaa auringossa ärtynyttä ihoa, ja sitä voi kayttää kasvoilla sekä vartalolla. Aurinkovoide sisältää UVB-suojan lisäksi korotetun UVA- ja HEV-suojan.
UVB-säteily pysähtyy ihon pintaosiin, mutta sen vaikutuksesta ihon pintasolukko lisääntyy ja pigmenttihiukkasten määrä ihossa kasvaa. Se polttaa ihoa ja altistaa ihosyöville. Ilmakehän otsoni, vesihöyry, happi ja hiilidioksidi vaimentavat auringon UV-B-säteilystä noin 90 %.
UVA-säteily tunkeutuu ihon syviin kerroksiin ja ruskettaa ihossa olevaa pigmenttiä sekä aiheuttaa ihon ennenaikaista vanhenemista. Se voi myös edistää ihosyövän syntyä. Auringon UVA-säteilyltä suojautuminen on tärkeää, sillä UVA-säteet eivät juurikaan vaimene ilmakehässä.
HEV-säteily
eli high energy visible light puolestaan
on auringosta lähtöisin olevaa niin sanottua ”sinistä valoa”, joka imeytyy UV-säteitä syvemmälle ihoon aiheuttaen
vaurioita kuten ryppyjä, ihon epätasaista rakennetta ja pigmenttimuutoksia.
Syväkosteuttava ACO Sun AtoProtect Lotion SPF 50+ on
kehitetty kuivalle ja atooppiselle iholle. Se paitsi antaa välittömän suojan
UV-säteitä vastaan myös vahvistaa ihon suojakerrosta. Vedenkestävä voide sopii
käytettäväksi yli kolmevuotiaille lapsille ja aikuisille; se levittyy iholle
nopeasti ja sitä voi levittää myös märälle iholle.
Virkistävä ja ihoa
viilentävä ACO Sun Soothing After Sun Gel
Cream täydentää sarjan. Se on auringonoton jälkeen levitettävä viilentävä
ja miedosti hajustettu geelivoide, joka rauhoittaa auringon rasittamaa ihoa ja
palauttaa sen kosteustasapainon. Voide sisältää rauhoittavaa pantenolia.
Tutkimuksen mukaan joka viides suomalainen kärsii aurinkoihottumasta, ja se ilmenee yleensä keväisin tai etelänmatkoilla. Duodecim-terveyskirjaston mukaan viisi prosenttia suomalaisista on geeniperimältään niin vaaleaihoisia, että he palavat hyvin helposti eivätkä rusketu lainkaan. Joka neljäs taas palaa helposti ja ruskettuu huonosti, kolme viidestä palaa joskus ja ruskettuu hyvin, ja loput 10 % eivät pala koskaan mutta ruskettuvat erittäin hyvin.
Näiden lukujen valossa erittäin herkän ihon aurinkotuotteet tulevat tarpeeseen.
Argentiina tunnetaan intohimoisesta tangosta, lihaisasta ruokakulttuurista ja täyteläisestä Malbec-viinirypäleestä. Tämä toisiaan täydentävä kolmikko tarjoaa Silja Linen Helsingin-laivoilla hurmaavia hetkiä kaikille aisteille.
Argentiina on kapean kolmion muotoinen maa Etelä-Amerikan
eteläosassa Atlantin länsirannikolla. Se on suuri maa, jonka leveimmällä kohtaa
on mittää 1 580 kilometriä ja pisimmällä peräti 3 694 kilometriä.
itse asiassa Argentiina on Etelä-Amerikan toiseksi suurin
valtio ja kaikista maailman maista se on kahdeksanneksi suurin. Pinta-alaltaan
Argentiina on 8,2 kertaa Suomen kokoinen.
Jos Argentiinan haluaa selittää yhdellä sanalla, ainoa oikea sana on tango, sillä siihen sisältyy kaikki; historia, nykyhetki ja koko elämä.
Show kertoo tarinan
Let’s Tango on Silja Serenadella ja Silja Symphonylla syys-marraskuussa nähtävä Marcos Ayala Tango Companyn show. Marcos Ayala yhdistelee klassista ja modernia tangoa sekä nykyaikaisia tanssitekniikoita.
Menomatkalla Helsingistä Tukholmaan esitys sukeltaa valon ja
pimeyden maailmaan tangon keinoin. Show on elämyksellinen, intohimoinen ja
paikoin myös akrobaattinen liioiteltuine käännöksineen ja askelsarjoineen.
Paluumatkan show palauttaa katsojat tangon syntyhistoriaan
ja rosoiseen Buenos Airesiin.
Buenos Airesista kotoisin oleva Marcos Ayola kertoo
saaneensa innoituksensa tanssiin Tango Nuevo -musiikkilajin kehittäjän Astor
Piazzolan kautta. Piazzolan oivallus oli yhdistää tango jatsiin ja
taidemusiikkiin.
– Isäni toivoi minusta koripalloilijaa, koska olin pitkä
mies, mutta ryhdyinkin harrastamaan kansantanssia noin 12–13-vuotiaana. Sitten
kuvioihin tuli Piazzola, joka sytytti rakkauteni tangoon syttyi, Ayala kertoo.
Mutta tangoon ei syöksytä noin vaan, varsinkaan varhaisessa
teini-iässä. Ayala kertoo odottaneensa 17 vuoden ikään, ennen kuin tunsi
olevansa kypsä.
– Koska tango on niin tunteellinen ja seksikäskin tanssi,
nuori poika ei millään pysty sitä tulkitsemaan, hän sanoo.
Silja Linen showt ovat modernia estradiviihdettä. Niissä on
tangon perustaa, mutta samalla niihin on lisätty uusia elementtejä. Kyseessä on
show- eli fantasiatango, eikä sitä näe perinteisissä tanssipaikoissa. Marcos
Ayalan kädenjälki näkyy ennen kaikkea näyttävissä yksityiskohdissa.
– Missioni on näyttää, että tango ei todellakaan ole tylsää,
mies huudahtaa.
Kaikki tanssiryhmän jäsenet ovat nuoria tanssin
ammattilaisia. Mukana on seitsemän paria, joista sattumoisin suurin osa on
tanssinut yhdessä seitsemän vuotta.
– Maaginen luku, hymähtää Ayala.
Normaalisti Ayalan ryhmä kiertää maailmaa neljä kuukautta vuodessa, mutta tänä vuonna kiertueelle tulee mittaa yli puoli vuotta, sillä pelkkä laivakiinnitys kestää kolme kuukautta. Silja Linen jälkeen ryhmä suuntaa joulukuussa Venäjän-kiertueelle.
Ruokakulttuuri perustuu
lihaan ja punaviiniin
Argentiinalaista ruokakulttuuria määrittää etenkin pampalla
kasvatettu pihvikarja, ja naudanlihan kulutus on peräti 74 kiloa henkeä kohti
vuodessa. Se on Uruguayn (86 kg/hlö) jälkeen eniten maailmassa. Lihapainotuksesta
huolimatta moderni argentiinalainen keittiö on saanut paljon vaikutteitä
Italiasta ja Espanjasta.
Argentiinassa päivän pääateria on perinteisesti lounas, ja
illallinen syödään vasta iltayhdeksän jälkeen. Useimmiten pöytään tilataan jaettavaksi
pelkkää lihaa, ja kukin ruokailija tilaa haluamansa lisukkeet erikseen.
Silja Linella Argentiina-teema näkyy hienostuneesti musiikin rytmissä sekä makuina lautasella ja lasissa. Mitään turhia lippusiimoja tai sinivalkoraitaisia pelipaitoja ei ole, ja hyvä niin. Taidokas showtanssi ja herkullinen ruoka luovat tunnelman.
Malbec uudisti
viinintuotannon
Lähes 170 vuotta sitten, huhtikuussa 1853 Argentiinan
silloinen päämies Justo José de Urquiza halusi
uudistaa maansa viinintuotannon. Viinitarhoille alettiin istuttaa uusia
rypälelajikkeita, joista osa menestyi ja osa ei. Menestyjien joukosta erottui
Ranskan Bordeaux’sta vuonna 1868 tuotu Malbec, joka tuottaa isoja ohutkuorisia
rypäleitä ja tarvitsee kypsyäkseen paljon valoa ja lämpöä.
Mutta Malbec on haastava viljeltävä. Se on erittäin
hallanarka ja kosteissa olosuhteissa herkkä homeelle. Vaikka Malbecia
viljellään jonkin verran lähes kaikkilla maailman viinialueilla, Argentiinan Mendozan
ilmasto ja maaperä ovat osoittautuneet rypäleelle kaikken suotuisimmiksi.
Puolentoista vuosisadan aikana Malbecista on kasvanut Argentiinan nimikkorypäle
ja lähes synonyymi argentiinalaiselle viinille. Tätä nykyä Argentiina on
maailman viidenneksi suurin viinintuottajamaa, ja kaksi kolmasosaa
argentiinalaisista viineistä tuotetaan Mendozassa.
Malbec tuottaa syvän sinipunaista viiniä, jonka tuoksussa
voi havaita mustaherukkaa, karhunvatukkaa, minttua, kirsikkaa, luumua, kahvia,
suklaata ja nahkaa. Kun Malbecin annetaan kypsyä tammitynnyreissä, se imee
puusta vaniljaisia ja mausteisia aromeja.
Ruokapöydässä täyteläiset Malbec-viinit sopivat vahvojen liha- ja riistaruokien sekä voimakkaiden juustojen rinnalle. Grillatun lihan ja mausteisen Malbecin yhdistelmä on taivaallinen.
Kansainvälistä
viihdettä
Marcos Ayala Tango Companyn jälkeen joulukuussa
Helsinki-Tukholma-linjan Starlight-yökerhot valtaa The Great Gatsby Cruise
-show, jossa 1920-luvun glamour tuodaan 2020-luvulle musiikin, valosuunnittelun
ja tanssin keinoin.
Helsingin-reitillä viihde on kansainvälistä, samoin matkustajakunta.
Turun-laivoilla matkustajat ovat enimmäkseen suomalaisia, joka näkyy myös
artistikiinnityksissä.
Yhden risteilyn aikana Serenadella ja Symphonylla saattaa
olla jopa 60 eri kansallisuutta. Siksi viihdeohjelmisto valitaan niin, että se
sopii yhtä lailla pohjoiseurooppalaiseen kuin aasialaiseenkin makuun. Aasialaisten
osuus Itämeren risteilymatkustajista kasvaa kaiken aikaa, ja esimerkiksi
eteläkorealaiset ovat jo hyvin merkittävä matkustajaryhmä.
Helsingistä lähtevillä laivoilla showtuotannot vaihtuvat
noin kolmen kuukauden välein. Esitykset ja ryhmät tilataan useimmiten suurilta
kansainvälisiltä ohjelmatoimistoilta, jolloin saadaan monipuolisempaa ohjelmistoa
ja pitkiin tuotantoihin sopeutuvia ryhmiä.
Uuden tuotannon valmistelu saattaa kestää jopa kaksi vuotta.
Käytännössä valmistelu ja harjoittelu sisältää neljä erilaista keskiyön
show-esitystä, sillä laivoja on kaksi ja molempiin tehdään erilaiset showt
meno- ja paluumatkoille. Lisäksi valmisteluun kuuluu paljon logistisia ja
markkinoinnillisia yksityiskohtia.
Showt räätälöidään mittatilauksena erikseen sekä Serenadelle että Symphonylle. Estradin muoto ja koko määrittävät koreografiaa ja lisäksi laivoilla voi olla hyvinkin tarkkoja toiveita esimerkiksi kappaleiden pituuksista ja lukumäärästä, toisinaan jopa yksittäisen artistin esiintymisasun helman pituudesta. Tällä hetkellä nousevana trendinä on showryhmän ja laivan matkustajien välille syntyvä vuorovaikutus. Hyvänä esimerkkinä Marcos Ayalan ryhmä antaa iltapäivisin tassiopetusta matkustajille, jolloin kokonaisuudesta muodostuu entistä vaikuttavampi elämys.
Tänä vuonna yksi
suurimmista olutmaailmaa kuohuttavista puheenaiheista on ollut vuodesta 1845
perheomisteisena pysyneen lontoolaisen Fuller’sin myynti japanilaiselle
Asahille. Aluksi kauppaa vastustettiin rajusti, mutta pölyn laskeuduttua
karkeimmat soraäänet ovat hiljenneet. Voisiko sittenkin olla niin, että me
tavalliset kuluttajat selviämme tunteita herättäneestä panimokaupasta voittajina?
FULLER’SIN HISTORIAN voidaan katsoa alkaneen vuonna 1816,
jolloin Thames-joen rannalle avattiin panimo nimeltä The Griffin Brewery. Sen
perustivat veljekset Douglas ja Henry Thompson, jotka kuitenkin
ajautuivat taloudellisiin vaikeuksiin ja tarvitsivat varakasta sijoittajaa
pelastamaan yrityksensä konkurssilta.
Tässä kohtaa
mukaan kuvioihin astui muuan John Fuller
ilman päivänkään kokemusta panimoalalta. Hän kuitenkin onnistui nostamaan
yrityksen jaloilleen ja osti lopulta Thompsonit ulos.
Fullerin
kuoltua vuonna 1839 panimon johtoon astui hänen poikansa John Bird Fuller, joka jätti nopeasti merkkinsä Ison-Britannian
kunniakkaaseen oluthistoriaan.
Fuller
nuorempi yhdisti voimansa toisen panimoyrittäjän Henry Smithin ja tämän lankomiehen, panimomestari John Turnerin kanssa. Vuonna 1845
allekirjoitettiin uuden panimoyhtiön perustamisasiakirja.
Yhtiön nimeksi tuli Fuller, Smith & Turner, mutta panimolle nimensä antoi yksin Fuller. Yritys kasvoi tasaisesti ja ennen panimotoimintojen myymistä Asahille se harjoitti oluenpanon lisäksi muun muassa tukkukauppaa sekä operoi tai tai vuokrasi noin 400:aa pubia ja hotellia ympäri Englantia.
FULLER’S PYSYI TIUKASTI omistajasukujensa hallinnassa 173
vuoden ajan, eikä muutoksen merkkejä ollut ilmassa. Kävin viime vuodenvaihteessa
Lontoossa haastattelemassa pääpanimomestari Georgina Youngia, jonka kanssa istuimme pubissa alun kolmatta tuntia
ja keskustelimme pitkään muun muassa yrityksen arvoista.
Young
kertoi, että Fuller’sin keskeisimpiä arvoja ovat perhe ja työyhteisön
kannustaminen.
– Being part
of the family, Young totesi ja viittasi tällä ilmauksellaan kahteen asiaan;
Fuller’sin omistajien ja työntekijöiden väliseen hyvään suhteeseen sekä panimon
uskolliseen asiakaskuntaan
Keskustelussamme
mikään ei viitannut siihen, että alle kuukauden kuluttua tuosta hetkestä
räjähtäisi uutispommi.
Siksi ydinliiketoimintojen
myynti japanilaiselle panimojätille tuli niin minulle kuin kaikille muillekin Fuller’sin
ystäville kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syvä epäusko, hämmästys, järkytys
ja huoli olivat kollektiivisia tunnetiloja, ymmärrettävästi.
Jonkinasteinen järkytys panimon myynti oli varmaankin myös Georgina Youngille, joka hyvän ystävänsä houkuttelemana päätti jättää Fuller’sin ja muuttaa synnyinkaupunkiinsa Bristoliin, jossa hän työskentelee tätä nykyä Bath Alesin uuden huippumodernin panimon johdossa.
KOLMEN VIIME VUODEN aikana Asahi Group on käynyt tiuhaan
panimo-ostoksilla Euroopassa. Vuonna 2016 yhtiön omistukseen siirtyi tukku
tunnettuja tuotemerkkejä kuten Grolsch, Peroni ja Meantime. Seuraavana vuonna
Asahin ostolistalla olivat Pilsner Urquell, Velkopovický Kozel, Tyskie, Lech,
Drehel ja Ursus sekä iso liuta paikallisia merkkejä Itä-Euroopasta.
Kun
huomioidaan yleinen vilkkaus panimomarkkinoilla ja olutjättien mielenkiinto
nousevia pienpanimoita kohtaan, Fuller’sin myynnin ei luulisi tulleen yllätyksenä.
Mutta se tuli, ja ensireaktio oli sen mukainen.
Vahvimmat tunteenpurkaukset
tulivat odotetusti lähes 200 000 jäsenen Campaign for Real Ale (CAMRA)
-kuluttajajärjestöltä, joka ilmaisi järkyttyneensä Fuller’sin panimotoimintojen
myynnistä ja kannusti jäsenistöään vastatoimiin.
– Meidät on petetty. Uskoimme, että Fuller’sin omistajasuvut olisivat sitoutuneet oluenpanon jatkamiseen Lontoossa ainakin seuraavat 200 vuotta, kirjoitti Camran Lontoon-osaston puheenjohtaja John Cryne jäsenille osoitetussa sähköpostissaan.
ULKOMAILLA UUTINEN otettiin vastaan yhtä suurella tyrmistyksellä
kuin Britanniassa. Etenkin edulliselta kuulostava 250 miljoonan punnan (286
milj. €) myyntihinta herätti kummastusta. Monissa keskusteluissa nousi esiin
Ballast Pointin myynti vuonna 2015 miljardin dollarin hintaan Constellation
Brands -yhtiölle. Voiko siis vaivaiset 20 vuotta toiminut uuden aallon
pienpanimo olla yli kolme kertaa arvokkaampi kuin lähes 10 kertaa vanhempi
lontoolainen instituutio?
Minä ainakin
olisin maksanut Fuller’sista enemmän, jos taskussa olisi ollut miljardi tai
pari ylimääräistä.
Pitää
kuitenkin muistaa, että oluenpano on pienten katteiden liiketoimintaa ja
tuhansista itsenäisistä pienpanimoista huolimatta globaalit markkinat jaetaan
muutamien suurten toimijoiden kesken. Yksittäinen panimo voi olla kannattava,
mutta ani harvoin se on omistajilleen mikään kultakaivos, paitsi jos se saadaan
myytyä oikeaan aikaan.
Fuller’sin
kohdalla voidaan sanoa, että yrityksen kannattavin osa löytyy sen
ydintoimintojen ulkopuolelta, pubeista ja hotelleista, joissa operatiivisen
toiminnan lisäksi rakennuskannan arvo kasvaa koko ajan.
Kun vielä suurin osa Fuller’sin kiinteistöomistuksista sijaitsee Lontoossa, yhtälö näyttää selvältä: Tulevaisuus on palveluissa, elämysten tuottamisessa ja kiinteistöbisneksessä. Asiakkaille panimotoimintojen myynti näkyy parhaassa tapauksessa entistä parempina palveluina ja viihtyisämpinä pubikokemuksina. Kaupasta saatavasta neljännesmiljardin punnan potista riittää varmasti investoitavaa pubien ja hotellien fasiliteetteihin.
FULLER’SIN OLUIDEN tulevaisuudesta ja varsinkaan
laadusta en olisi huolissaan. Uskon, että Fuller’s ja sen mukana tuleva Dark
Star saavat jatkossakin päättää itsenäisesti omasta tuotannostaan ja
standardeistaan. Arvostettujen brändien ja perinteiden kunnioittaminen on myös
Asahin etujen mukaista ja oleellinen osa japanilaista perimää.
Tämän
minulle vahvisti Fuller’sin Brewing Manager Guy Stewart, jota kävin tapaamassa Lontoossa heinäkuussa.
– Me jatkamme oluen valmistusta aivan kuin tähänkin asti. Asahi on hyvä isäntä, joka arvostaa Fuller’sin taitotietoa ja perinteitä. Asahi osti meidät nimenomaan siksi, että olemme omalla sarallamme parempia kuin kukaan muu.
NÄYTTÄÄKIN TODENNÄKÖISELTÄ, että Asahi-kaupassa kaikki
osapuolet voittavat, myös kuluttajat.
Fuller’s ja
varsinkin Dark Star voittavat kaupassa parempina vientinäkyminä. Vaikka
Fuller’s tunnetaan maailmalla jo melko laajasti, Asahin verkostot ja pääomat
tarjoavat sille aivan eri kokoluokan myynti- ja markkinointikoneiston kuin
toiminta itsenäisenä perheomisteisena oluenvalmistajana.
Samalla
Asahi saa omille tuotteilleen jalansijaa brittimarkkinoilta, mutta yhtä lailla
brittikuluttajat hyötyvät Asahin laajasta portfoliosta.
Itse
asiassa, viime kädessä kaikkein suurin voittaja saattaa olla juurikin se tuiki
tavallinen oluenystävä. En yhtään hämmästyisi, jos Asahi päättäisi uida
brittiyleisön liiveihin laskemalla kipurajoille noussutta pintin hintaa ja
samalla investoimalla voimakkaasti esimerkiksi panimon laitekantaan.
Samoilla
linjoilla oli myös kesällä Helsingissä vieraillut kuuluisa brittiläinen
olutkirjoittaja Tim Webb, jonka
kanssa minulla oli ilo jutella Suomen Paras Olut -kilpailun tuomaristossa.
– Katsotaan
nyt vaikka Urquellia, joka on nyt kaikin tavoin paljon paremmassa kunnossa kuin
ennen myymistään Asahille. Fuller’sille käy aivan samalla tavalla Asahin
siipien suojassa, mies pohdiskeli.
Sitä paitsi
Fuller’sin kyltit eivät ole katoamassa Lontoon katukuvasta minnekään. Pubit ja
hotellit jatkavat toimintaansa niin kuin tähänkin asti, mutta jatkossa ne
ostavat oluensa pääosin Asahilta.
Sen verran vaikutusta voi olla, että joissain pubeissa Frontier-hana saanee viereensä Asahi Super Dryn, Peronin tai Pilsner Urquellin, mene ja tiedä. Oluenystävänä en näe tässä isoja uhkia.
LÄHIHISTORIA ON todistanut, että panimo voi säilyttää laatunsa ja identiteettinsä omistajanvaihdoksesta huolimatta. Käsi pystyyn, joka uskoo huomanneensa panimoiden laatukriteerien laskeneen Pilsner Urquellin, Lagunitaksen tai Ballast Pointin tapauksissa?
Firestone
Walkerin Adrian Walker totesi minulle,
että iso kasvoton isäntä ei ole automaattisesti mikään paholainen, joka pyrkii
tuhoamaan tieltään kaiken elollisen. Päinvastoin, usein kyseessä on strateginen
kumppanuus, joka hyödyttää molempia osapuolia. Näin uskon käyvän myös
Fuller’sin ja Asahin kohdalla.
Edelleenkin tulen aina Lontoossa käydessäni suosimaan Fuller’sin pubeja ja olutmerkkejä sekä karttamaan Greene Kingin vastaavia, aivan kuten tähänkin asti.
Syksyn ja talven Gant Home -mallisto on saanut inspiraationsa Yhdysvaltain itärannikon tyylistä. Ruutu- ja kukkakuosit valtaavat modernin kodin sinisen, vihreän ja hiekan sävyissä.
70 vuotta
täyttävä Gant Home -mallisto koostuu kolmesta teemasta, jotka kaikki luovat
modernin urbaania ja ylellistä tunnelmaa. Syksyn ja talven värit eivät ole
tasaisen harmaata, vaikka sitäkin korostevärinä löytyy, vaan nyt vuoron saavat
luonnollisen elävät, paikoin jopa kirkkaat värit.
SPORTTINEN Coastal Fireside -teema juontaa juurensa sporttisesta tyylistä ja rannikon
aktiviteeteista. Värit ja materiaalit ovat kevyen raikkaita. Vaalean sinisen,
vihreän ja hiekan eri sävyt tuovat mieleen rennon rantaelämän.
Goastal
Fireside -mallistoon kuuluu klassisia ruudullisia flanellivuodevaatteita sekä
jakardikuvioituja päiväpeitteitä. GANT-logolla kirjaillut tyynyt ja
palmikkoneulotut viltit luovat rennon tyylikkään ilmeen kotiin.
Mutta
samalla GANT ilahduttaa toiminnallisuudellaan. Yksi mielenkiintoinen uutuus on kevyt
Cay Towel -pyyhe, jonka ohut materiaali mahtuu pieneen tilaan ja kuivuu
nopeasti, mikä tekee siitä täydellisen vaikkapa töistä suoraan kuntosalille
kulkeville.
INTENSIIVINEN Brownstone Bloom -teema puolestaan hehkuu vahvoissa ja sensuelleissa väreissä. Tummat ja utuiset roosan sävyt yhdistyvät maanläheiseen harmaaseen ja ruskeaan. Mallisto hyväilee silmää, kutsuu rentoutumaan ja kietoo vaippaansa. Ylellisistä kaupunkiasunnoista vaikutteita saanut mallisto sisältää tyynyjä sekä lakanoita eleganteissa ja näyttävissä kukkakuoseissa.
YLELLISEN Winter Luxe -teeman värimaailmassa yhdistyvät lämpimät ruskean eri sävyt ja puhdas valkoinen. Kutsuvat värit ja pehmeät materiaalit tuovat kotiin juhlakauden tunnelmaa. Valkoiset vuodevaatteet, kalanruotokuvioiset tyynt sekä villa- ja kashmirviltit muodostavat yhdessä hienostuneen kokonaisuuden.
Yläluomileikkaus antaa silmille tilaa, piristää ilmettä ja nuorentaa katsetta.
Yläluomileikkaus on yleisin kauneuskirurginen toimenpide.
Onnistuneen yläluomileikkauksen jälkeen tulos on heti näkyvissä ja toipumisaika
verrattain lyhyt. Edes sairauslomaa ei tarvita. Leikkauksen jälkeinen turvotus
ja verenpurkaumat paranevat noin kahdessa viikossa, sen sijaan haavan
lopulliseen parantumiseen saattaa mennä jopa vuosi.
Kelan linjauksen mukaan yläluomileikkaus on kirurginen
toimenpide, jonka voi tehdä joko silmälääkäri tai plastiikkakirurgi, mutta se
ei tunnu juurikaan rajoittavan esteettisiä hoitoja tarjoavia klinikoita.
Esimerkiksi Cityklinikalla silmäluomileikkauksia tekevät (myös) yleislääkärit.
Esteettisissä yläluomileikkauksissa asiakkaan vastuu korostuu. Pelkän hinnan perässä juokseminen voi kostautua. Jokaisen leikkaukseen hakeutuvan asiakkaan tulisi vähintään varmistaa leikkaavan lääkärin nimi ja ammatillinen pätevyys. Kun nimi on tiedossa, pätevyys (lääkärinoikeudet) on helppo tarkastaa Valviran ylläpitämästä julkisesta tietopalvelusta.
Julkiselle vai
yksityiselle?
Yläluomileikkauksia tehdään sekä julkisella että
yksityisellä puolella. Julkisella puolella leikkaukset ovat asiakkaan kannalta
edullisia ja turvallisia, mutta sinne päästäkseen pitää täyttää tiukat
lääketieteelliset kriteerit.
Yksityisellä puolella hintahaitari on pitkä ja leveä.
Yleisesti leikkauksen hinta vaihtelee 1 000 ja 2 000 euron välillä, mutta
selvästi kalliimpiinkin hintoihin törmää tuon tuosta. Hintoja vertaamalla
asiakas voi helposti säästää jopa tuhat euroa turvallisuudesta ja leikkauksen
laadusta tinkimättä.
Hintoja vertaillessa kannattaa ottaa huomioon myös
mahdolliset piilokulut kuten poliklinikka- ja toimistomaksut.
Yksilölliseen tarpeeseen
Jokaiseen leikkaukseen kuuluu yksilöllinen konsultaatio ja leikkaussuunnitelma. Useimmiten konsultaatiokäynti on asiakkaalle maksuton.
Mikäli yläluomi aiheuttaa merkittävää toiminnallista
haittaa, kannattaa selvittää mahdollisuus leikkaukseen julkisella puolella.
Roikkuvat yläluomet voivat tarkoittaa kolmea sairautta,
joita ovat lippaluomi, kulmakaarien roikkuminen tai riippuluomi. Suurin osa
näistä voidaan luokitella esteettisiksi, jolloin lääketieteelliset kriteerit
eivät täyty.
Joskus kuitenkin riippuva luomi voi aiheuttaa toiminnallista
haittaa kuten hankausärsytystä tai näkökentän rajoittumista.
Näkökenttää rajoittava haitta katsotaan lääketieteelliseksi
perusteeksi silloin, kun yläluomen reunan etäisyys mustuaisaukon keskipisteestä
on alle kaksi millimetriä.
Mikäli lääketieteelliset kriteerit täyttyvät, leikkaus
maksaa julkisella puolella silmälääkärin tai plastiikkakirusgin tekemänä noin
200 euroa. Yksityisellä puolellakin leikkaus tulee perushintaa halvemmaksi,
koska tällöin lääkärinpalkkiosta ei peritä arvonlisäveroa.
Yleisesti hyväksytty
kauneusleikkaus
Kauneus & Terveys -lehden teettämän kyselytutkimuksen
mukaan 96 prosenttia naisista hyväksyy esteettiset silmäluomileikkaukset ja
voisi harkita sellaista myös itselleen.
Suurin osa yläluomileikkauksista tehdään edelleen yli
50-vuotiaille naisille, mutta sekä miesten että nuorempien naisten osuus kasvaa
kaiken aikaa.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos raskaista yläluomista
on fyysistä, psyykkistä tai esteettistä haittaa, kannattaa hakeutua leikkaavan
lääkärin arvioitavaksi. Haitan ei siis todellakaan tarvitse olla toiminnallista
(lääketieteellistä), vaan se voi yhtä hyvin olla myös henkistä tai esteettistä.
Kun itse hakeuduin leikkaukseen alkuvuodesta 2019, haitta
oli yksinomaan esteettinen.
Leikkauksen kulku
Olin jo usean vuoden ajan miettinyt yläluomileikkausta, ja
nyt 46-vuotiaana miehenä aloin jo edustaa asiakaskunnan valtavirtaa.
Kohtalaisen raskaista luomista ei ole ikinä ollut minulle toiminnallista
haittaa, mutta markiisin tavoin silmän ylle laskeutuva löysä ihopoimu oli
tehnyt tehtävänsä. Peilissä näin väsähtäneet, surumieliset kasvot.
Olin tutkinut varsin tarkkaan eri lääkäriklinikoiden ja yksityisten sairaaloiden tarjontaa, tehnyt hintavertailuja sekä jutellut asiasta usean silmälääkärin tai plastiikkakirurgin kanssa muun muassa I Love Me -messujen yhteydessä. Kaiken tämän perusteella hakeuduin leikattavaksi Lääkäriklinikka Esteticille, jossa minut operoi plastiikkakirurgian erikoislääkäri Jouni Pietilä.
Konsultaation ja esitietojen antamisen jälkeen pääsin nopeasti
leikkaukseen. Itse toimenpide kesti arviolta vajaan tunnin, mutta kaikkine
valmistautumisineen ja toipumisineen minulta meni klinikan tiloissa aikaa
nelisen tuntia.
Leikkaussalissa sain aluksi Obucain-silmätippoja, jotka
sisältävät oksibuprokaiinia. Se on paikallispuudute, jolla saadaan nopeasti
lyhytkestoinen puudutus silmän pintaan. Rauhoittavana esilääkityksenä minulle annettiin
midazolaamia (3 ml) ja diatsepaamia (2 ml).
Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa, mutta samalla minut
laskettiin eräänlaiseen puolinarkoosiin, sillä sain vielä ketamiinia (0,7 ml),
joka saa aikaan niin sanotun dissosiatiivisen anestesian eli tietoisen mielen
irtautumisen aistihavainnoista. Tämän johdosta en tuntenut esimerkiksi
puudutteen kivuliasta injektointia tuntoherkälle silmänseudulle.
Molemmista yläluomistani poistettiin sukkulan muotoinen ihosuikale, joka oli suurimmillaan kahdeksan millimetriä leveä. Samalla ihon alta poistettiin rasvaa kolmesta kohtaa. Lisäksi Jouni Pietilä leikkasi pyynnöstäni oikean kulmakarvan alla kohonneen värittömän luomen ilman eri korvausta.
Vaikein kohta leikkauksessa on silmän sisänurkka, jossa
hieman syvemmällä on ikään kuin piilossa vielä yksi rasvalisuke. Usein se
jätetään poistamatta, jolloin tämä pieni rasvapallukka jää painamaan silmän
sisänurkkaa ja saattaa ajan mittaan äityä kiusalliseksi vaivaksi. Kokenut
lääkäri osaa tehdä luomileikkauksen yhteydessä oikeaan kohtaan ylimääräisen
viillon, jolloin kaikki ylimääräinen rasva saadaan ulos.
Leikkauksen jälkeen olin tokkurainen, mutta parin tunnin
levon jälkeen jo täysin kykenevä kävelemään kotiin.
Tulos näkyi välittömästi. Katse oli kirkas ja avara, aivan
kuin kasvoiltani olisi lähtenyt viisi vuotta pois. Lisäksi mielialani kohosi
välittömästi eli tulos tuntui myös henkisellä puolella.
Toipuminen nopeaa
Leikkauksen jälkeisenä päivänä silmien seutu oli kuin pitkän ottelun hävinneellä nyrkkeilijällä. Turvotus ja mustelmat olivat melkoisia, mutta isoilla aurinkolaseilla ne sai peitettyä. Töihinkin menin aivan normaalisti.
Pahimmillaan mustelmat olivat kolmantena päivänä
leikkauksesta, mutta sen jälkeen ne alkoivat pikkuhiljaa parantua.
Ompeleet poistettiin viikon kuluttua leikkauksesta, jolloin
kasvoni olivat edelleen varsin rujon näköiset. Kahden viikon kuluttua jäljellä
oli enää voimakkaasti punertava arpi. Se oli helppo meikata piiloon.
Tottahan ne mustelmat häiritsivät, koska noille kyseisille päiville
minulla oli sovittuna työillallisia sekä eräskin juhlatilaisuus, jossa oli
paikalla tunnettuja elokuvatähtiä kuten Jennifer Saunders, Rosamund Pike ja
Taron Egerton.
Leikkausarpien paraneminen on hyvin yksilöllistä. Toisilla
punotus katoaa kolmessa-neljässä kuukaudessa ja toisilla siihen saattaa mennä
jopa vuosi. Minulla arvet paranivat melko tarkalleen puolessa vuodessa.
Vaikutus näkyy ja
tuntuu
Oman leikkaukseni lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen.
Nuorekkaamman ilmeen lisäksi olen huomannut uneni laadun, keskittymiskykyni
sekä yleisen jaksamiseni kohentuneen selvästi. Muun muassa näyttöpäätetyöhön on
helpompi keskittyä, kun silmien aukipitäminen ja katseen kohdistaminen eivät
vaadi enää ylimääräisiä ponnisteluja.
Jälkeenpäin ajatellen tulos on siis kaiken vaivan ja rahan arvoinen. Lähinnä harmittaa vain se, etten tohtinut mennä leikkaukseen jo vuosia aiemmin. Leikkauksen maksoin itse, mutta sain kaupan päälle luomen poiston kulmakarvan alta.
Jos olet ajatellut yläluomileikkausta, kannattaa ryhtyä
tuumasta toimeen ja mennä konsultaatioon. Älä arkaile vuosia kuten minä tein,
se on vain turhaa odotusta. Roikkuvista luomista ei todellakaan tarvitse olla edes
toiminnallista haittaa, vaan oma tuntemus riittää ja peili kertoo loput.
Sitä paitsi, ehkäpä sinulla on ollut oireita kuten aamuväsymystä
tai keskittymisvaikeuksia, joiden syitä et tiedä. Ne saattavat hyvin johtua
siitä, että raskaat yläluomet painavat esimerkiksi näyttöpäätetyötä tehdessä.
Paitsi itse leikkaukseen, olen sanoinkuvaamattoman tyytyväinen myös saamaani hoitoon koko prosessin ajan. Nyt kun katseeni on taas avara, myös mieli on kirkas ja ajatus kevyt. Onnistuneen leikkauksen hyvät vaikutukset kertautuvat ja heijastuvat positiivisena asenteena minne ikinä menenkin.
Tallinna panostaa vastuulliseen lähimatkailuun. Matkailun megatrendeihin kuuluu lähimatkailun kasvu. Samalla kun trenditietoinen matkailija pyrkii omilla valinnoillaan tukemaan paikallisia elinkeinoja ja yrittäjyyttä, hän haluaa myös vähentää matkailun aiheuttamaa ympäristörasitusta.
Tallinna on houkutteleva lähimatkakohde suomalaisille.
Laivamatka lahden yli taittuu muodollisuuksineen alle kolmessa tunnissa ja
Viroon liikennöivät laivayhtiöt panostavat aidosti päästöjen vähentämiseen sekä
kannustavat myös asiakkaitaan vastuullisiin tekoihin.
Vuonna 2018 Helsinki–Tallinna-reitillä matkusti kaiken
kaikkiaan 8,8 miljoonaa matkustajaa, ja yöpymisen Tallinnassa sisältäneitä
matkoja tehtiin noin miljoona. Tilastoista kuitenkin selviää, että sekä
suomalaisten matkailijoiden että heidän yöpymistensä määrä Tallinnassa on laskenut
selvästi huippuvuodesta 2016.
Sekä Visit Estonia että Visit Tallinn ovat kääntäneet katseensa takaisin suurimmalle markkina-alueelleen eli Suomeen.
Laivayhtiöt vastuullisen matkailun etulinjassa
Merenkulkualan keskeisimpänä tavoitteena on jo vuosia ollut
merenkulun päästöjen vähentäminen ja koko alan kehittäminen entistä
ympäristöystävällisempään suuntaan. Tämä näkyy korostetusti Itämeren
matkustajaliikenteessä, missä kaikki kolme Tallinnaan liikennöivää yhtiötä ovat
ottaneet vastuullisen merenkulun osaksi strategiaansa.
Teknisinä innovaatioina ovat muiden muassa nesteyteyn
maakaasun eli LNG:n käyttö, koneiden tuottaman hukkalämmön kierrätys
hyötykäyttöön sekä polttoaineen kulutusta vähentävä potkuriteknologia ja
roottoripurjeet.
Matkustajille näkyviä käytännön tekoja, jotka kannustavat
vastuullisuuteen ovat esimerkiksi MSC-sertifioidut kalat ja äyriäiset. Jokainen
varustamo pyrkii myös kaikin tavoin ruokahävikin minimoimiseen, mistä ehkä
näkyvin muoto on noutopöydän annospalojen pienentäminen.
Lisäksi varustamot tukevat Itämeren suojelutyötä huomattavilla summilla vuosittain.
Keskikaupungin ulkopuolelle
Tallinna tarjoaa jatkuvasti uutta koettavaa rutinoituneellekin matkailijalle. Tällä hetkellä pinnalla ovat boheemi Kalamaja kahviloineen ja pienine myymälöineen, jatkuvasti uusiutuva Telliskiven luova keskus sekä kehittyvä Noblessnerin alue.
Kalamajan historia ulottuu keskiajalle, jolloin siellä asui
kalastajia, satamalaivureita ja luotseja. Se on siis yksi Tallinnan vanhimpia
asuinalueita. Sittemmin Kalamajasta kasvoi kehittyvä teollisuusalue, mutta
toisen maailmansodan jälkeen se pääsi neuvostoikeen alla pahoin rapistumaan.
Kalamajan potentiaali löydettiin uudestaan 2000-luvun
ensimmäisen vuosikymmenen lopulla, ja viimeisen 10 vuoden aikana alue on
noussut uuteen kukoistukseen.
Yksi suosikkejani Kalamajan alueelta ovat Balti Jaam Turg eli rautatieaseman tori. Etenkin kauppahallin marja- ja vihannestori ovat vertaansa vailla, ja hallin toisen kerroksen panimoravintolan Humalakodan terassilta avautuu seesteinen näkymä kohti vanhaakaupunkia.
Kivenheiton päässä Asemantorilta sijaitsee Telliskiven luova keskus täynnä katutaidetta ja ajanviettomahdollisuuksia. Entisessä tehdaskiinteistössä on kiinnostavien ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi käsityö- ja designmyymälöitä, konserttipaikkoja ja jopa oma radioasema.
Telliskiven uusi vetonaula on kesän aikana avautuva Fotografiska-museo ja julkkiskokki Peeter Pihelin luotsaama ravintola kattoterasseineen.
Noblessnerissa kotiaan pitävä Põhjalan uusi panimo on jokaisen Tallinnan-matkaajan koettava ainakin kerran. Laadullisesti Põhjala kuuluu eurooppalaisten pienpanimoiden terävimpään kärkeen, ja etenkin heidän tynnyrikypsytetyt pullotteet ovat oluiden kaviaaria. Alakerran myymälästä kannattaa ostaa muutama vahasinetillä varmennettu pullo mukaan, siellä ne ovat halvempia kuin missään muualla.
Noblessnerin satama-alueesta on kehittymässä arkkitehtoonisesti mielenkiintoinen kulttuuri- ja asuinalue. Huomio kiinnittyy välittömästi alueen punaisiin katulamppuihin, jotka muistuttavat muotokieleltään sataman nostureita. Nobblessnerissa on jotain samaa kuin sen vastarannalla Helsingin Kaapelitehtaan ympäristössä.
Kaupungin vihreät
keitaat
Kadriorgin vehreä kaupunginosa huviloineen, suihkulähteineen, lampineen ja palatseineen on useimmille Tallinnan-kävijöille jo tuttu kohde, mutta silti se tarjoaa kerta toisensa jälkeen myös jotain uutta. Kesäisin kannattaa pakata piknik-kori täyteen herkkuja ja lähteä teemakierrokselle puistoon.
Miten olisi vaikka pienten
puutarhojen Kadriorg tai veistosten
Kadriorg?
Vähemmän tunnettu mutta yhtä vaikuttava puisto löytyy Piritasta Tv-tornin kupeesta. Tallinnan kasvitieteellinen puutarha käsittää kaiken kaikkiaan 8 500 kasvilajia, joista 6 500 on avoimessa puistossa. Myös tänne on mahdollista tulla vaikka päiväretkelle eväskorin ja viinipullon kanssa.
Sisällä kasvihuoneissa noin 2 000 kasvin ympäröimä polku on
elämysmatka tropiikkiin ja aavikoille. Elämystä vahvistaa huoneissa elävät
trooppiset linnut ja ainakin yksi punakorvakilpikonna.
Kasvitieteellinen puutarha on koko perheen vierailukohde, jonne kannattaa pyytää suomenkielinen audio-opas. Siitä selviää mielenkiintoisia yksityiskohtia eri kasvilajeista, kuten se, että Virossa kasvaa kaiken kaikkiaan 166 eri voikukkalajia.
Tallinnasta itään ja
etelään
Vaikka Tallinna pysyy kärkikohteena, yhä suurempi osa Viron-matkoista suuntautuu itään ja etelään. Itä-Viron nähtävyydet sekä Etelän kaupunkikohteet kuten Tartto ja Viljandi nostavat profiiliaan etenkin automatkailijoiden keskuudessa. Heinäkuussa Tammenheimon Matkassa -blogi tarjoaa kesäisiä reittivinkkejä Itä-Viron pohjoisrannikolta Tarton kautta Viljandiin. Kannattaa pysyä kanavalla.
Toukokuun puolivälin jälkeen pidetty Tampereen
SOPP tarjosi maittavan kattauksen kotimaisten pienpanimoiden uusimpia oluita. Etenkin
Tampereen seudun panimot olivat hyvin edustettuina.
Keskustorilta Ratinanniemen festivaalipuistoon siirtynyt
SOPP Tampere keräsi kolmen päivän aikana liki 8 500 kävijää. Lukemaa voidaan
pitää hyvänä, sillä sää oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen viileä.
– Uusi alue sopii meille oikein hyvin, sillä Keskustorille
emme olisi mahtuneet. Tunnelma Ratinanniemessä on hyvä, ja tamperelaiset ovat
ottaneet uuden festivaalipuiston omakseen, kertoi SOPP:n järjestäjä Pekka Kääriäinen.
YLEISVAIKUTELMALTAAN uusi
festivaalipaikka vaikutti toimivalta, joskin hiekkapohjainen tapahtuma-alue aiheutti
syystäkin nurinaa.
Pyhäjärven kupeessa pyörivä puuskittainen tuuli vihmoi tuon
tuosta hiekkapölyä tiskeille, hanoihin ja jäähdyttäjien kennostoihin, mistä
syystä juomien suutuntuma saattoi paikoitellen olla tarkoituksettoman karhea.
Lisäksi pesupisteiden ja vessojen ympäristöt liejuuntuivat nopeasti.
Kaatosateilta onneksi vältyttiin, mutta ensi kevääseen
mennessä hiekkapohjalle olisi hyvä tehdä jotakin.
Panimoiden tarjonnasta leveimmän hymyn tuotti raumalaisen Linden Breweryn koko valikoima. Kaikki
oluet olivat persoonallisia, vietteleviä ja virheettömiä. Linden on selvästikin
löytänyt oman linjansa ja tehnyt työnsä huolella.
– Haluamme tuoda hyvät perusoluet takaisin. Täällä meillä on
uutuutena edesmenneen Rauman Oluttehtaan reseptiin pohjautuva lager,
olutmestari Mikko Lindén kertoo.
Linden Brewery on oiva esimerkki siitä, että olutkansan
sydämiin pääsee parhaiten pitkäjänteisellä, intohimoisella ja huolellisella
työllä, eikä esimerkiksi sosiaaliseen mediaan levitetyllä omakehulla, samassa
paikassa uhriutumisella tai maksetuilla maailmanmestaruuksilla.
Ilo vaihtui nopeasti suruksi, kun huomasin Malmgårdin Panimon ja Saimaan Juomatehtaan asettuneen saman
tiskin taakse. On surullista nähdä, kuinka julkisuudessakin puidut omistusjärjestelyt
ja yhteistyö tulevat yhteisen tiskin kautta lihaksi ja rapauttavat ennen niin
hyvämaineisen Malmgårdin brändiä.
– Tottahan me tiedämme, että Malmgårdin ja Saimaan brändejä
arvostetaan eri tavalla. Mutta ei siitä sinällään ole haittaa, koska panimoilla
on hyvin erilaiset kohdeyleisöt ja tuotantomäärät, tiskin takaa vakuuteltiin.
Vapautuneinta tunnelma oli Mallaskosken Panimolla, jonka tiskin takana olutkansaa viihdyttivät
panimomestari Jyri Ojaluoma ja
Servaalin Customer Lead Vesa Salminen.
Mallaskosken mainioiden oluiden lisäksi herrat tarjoilivat Spirit
of Mallaskoski -humalaviinaa, mikä houkutteli paikalle runsaasti
kiinnostunutta yleisöä.
TAMPEREEN SEUDUN panimot
olivat mukana tapahtumassa laajalla rintamalla johtotähtenään Panimoravintola Plevna.
– Plevna edustaa sellaisia perinteisiä arvoja, jotka vielä
nousevat arvoon arvaamattomaan, runoili festivaalitunnelmasta nauttiva panimomestari
Sam Viitaniemi.
Viitaniemen mielestä oluen tärkein ominaisuus on kauneus, sillä
”ihminen juo aina ensin silmillään”. Siksi oluen tulee olla ennen
kaikkea näyttää hyvältä, vasta sitten tulevat muut ominaisuudet kuten
maistuvuus ja terveellisyys.
Samasta syystä uusista oluttyyleistä puhuttaessa Brut IPA
kiinnostaa panimoveteraania enemmän kuin New England IPA.
– Neipaa emme tule ikinä tekemään, Viitaniemi sihahteli.
Nokian Panimon
tiskin takana toimitusjohtaja Matti
Heikkilä esitteli uutta Keisari One-off Bavarian Orangea. Kyseessä on appelsiininkuorella
maustettu kölsch-tyyppinen pintahiivaolut.
Maistuva uutuus, joka toteuttaa hyvin nokialaista missiota
siitä, että janostakin voi tehdä nautinnon.
Tarjolla olisi ollut myös suomalaisten panimo-ja olutnaisten
yhdessä panema Go Girl Go NEIPA, mutta hanasta ei kovasta yrityksestä
huolimatta tullut muuta kuin vaahtoa.
– Ollaan laskettu sitä hanasta varmaan yli 10 litraa, mutta
ei tästä vaan mitään tule, Heikkilä tuskaili.
PUHTAIDEN MAKUJEN ja
luonnonmukaisten maltaiden nimeen vannova ja etenkin brittityylin kanssa
meritoitunut Lempäälästä tuleva Nordic
Brewery esitteli festivaalilla ensimmäiset hapanoluensa.
Kiinnostavaa, mutta päädyin silti aluksi Brut IPAan, muotityyliin,
jonka vain ani harva oluentekijä taitaa hyvin.
– Olen itse maistanut paljon pahempia mutta myös parempia
brut ipoja.
Yhtä kaikki, oluessa on miellyttävän öljyinen suutuntuma,
kevyt runko ja aromikkaan kuiva maku.
Sitten ne happamat. Samaan pohjaan tehdyt Citrus ja
Raspberry Sourit ovat kesäisiä ja virheettömiä hapanoluita, joiden maustamiseen
käytetyt sitruunat ja tuoreet vadelmat toistuvat puhtaan raikkaina tuoksusta
jälkimakuun. Hyviä oluita kumpainenkin, mutta hieman rotevampi kuivahumalointi tekisi
niistä vielä parempia.
Matka jatkui vuonna 2016 perustetun Kaleva Brewing Companyn tiskille. Nimensä mukaisesti panimo
valmistaa olutta Kalevan kaupunginosassa kivenheiton päässä Tampereen keskustasta.
Julki tuotuna tavoitteena on saada oluiden laatu samalle tasolle Suomen ja
maailman huippupanimoiden kanssa.
Olutmestari Juha
Sorsan filosofiana on tehdä raikkaita ja juotavia arkioluita. Panimon kaikkien
perustajien, joita Sorsan lisäksi ovat Juha
Kannisto ja Mika Koro, taustat
ovat tiukasti baaritiskin takana.
– Käymme edelleen töissä olutravintoloissa, joten
tamperelaisten juomamaku on meillä hyvin hanskassa. Siksi oluen juotavuus on meille
keskeinen arvo, Juha Sorsa kertoi.
Uusin paikallinen tuttavuus festivaalilla oli Narvan Kyläpanimo, jonka kotipaikka ei
suinkaan sijaitse Viron itärajalla vaan Vesilahden Narvan kylässä, noin 40
kilometriä Tampereelta etelään. Kotiolutpohjalta ponnistava panimo on tuonut
uutta vipinää ja innostusta 4 400 asukkaan Vesilahden kuntaan.
Narvan Panimon oluista etenkin belgityylinen
appelsiininkuorella maustettu vehnäolut Narvan Lento oli miellyttävän kevyt ja
hedelmäinen kesäolut.
Edellä mainittujen lisäksi Tampereen SOPP-tapahtumassa oli tamperelaisista mukana Pyynikin Käsityöläispanimo, jonka tarjonta on minua harvemmin säväyttänyt. Tällä kertaa annoin mahdollisuuden panimoväen suosittelemalle Ruislagerille, mutta valitettavasti oluessa oli isoja ongelmia sekä tasapainoisuudessa että teknisessä laadussa. Tuntuvat olevan Pyynikin helmasyntejä molemmat.
SEURAAVAN KERRAN SOPP rantautuu Kuopioon kesäkuun alussa. Heinäkuussa festivaali järjestetään Lahdessa ja Helsingissä, elokuussa on Turun ja Oulun vuoro.
Mallaskosken Panimon ja Helsinki Distilling Companyn höyrytislattu humalaviina tuo markkinoille uuden viinakategorian. Mutta onko ikoninen Koskenkorva mahdollista haastaa omalla kotikentällään?
The Spirit of Mallaskoski sai alkunsa Mallaskosken Panimon panimomestarin Jyri Ojaluomanja Helsinki Distilling Companyn tislaajamestarin Mikko Mykkäsen yhteistyönä toukokuussa 2018. Tarkoituksena oli kehittää kirkas ja sokeriton väkevä viina, jossa maistuvat humalan aromit ja joka sopii pohjalaiseen luonteeseen kuin puukko rintaan.
Vajaan vuoden kestänyt prosessi tuli päätökseen tammikuun lopulla, kun uusi viina esiteltiin ensin lehdistölle ja vähän myöhemmin Lakeuden Panimojuhlilla isommalle joukolle kuluttajia.
Ensi kokemuksen perusteella The Spirit of Mallaskoski on maailmanluokan viina, joka sopii nautittavaksi yhtä lailla kylmänä ja lämpimänä kuin myös juomasekoituksina.
Humalan haastavuus karsii tislausintoa
Tekijöidensä mukaan The Spirit of Mallaskoski on ensimmäinen Suomessa valmistettu kaupallinen humalaviina. Maailman mittakaavassakin ollaan, jos ei ihan piikkipaikalla, niin kärkijoukoissa ainakin.
Saksassa tiedetään tehdyn erilaisia oluttisleitä ja bierschnappsejajo maailman sivu, mutta varsinaiset humalatisleet ovat erittäin harvinaisia.
Mikko Mykkänen kertoo joskus nähneensä Destille Berlin -messuilla tisleitä, joihin on uutettu mausteeksi humalaa, mutta tislaamalla valmistettua humalaviinaa mies ei muista aiemmin kohdanneensa.
”Tislauspuolella humalaa on pelätty jonkin verran, koska vaarana on, että lopputulos on joko liian kirpeä tai saunavihtamainen. Siitä syystä valitsimme menetelmäksi höyryinfuusion, eli humalia ei ole keitetty pohjatisleen kanssa, vaan ne on altistettu ainoastaan alkoholihöyrylle”, hän sanoo.
Tarkkana pitää olla myös humalalajikkeiden valinnassa, jotta ne toimisivat tislauksessa toivotulla tavalla. Tavoitteenahan oli viina, jossa on runsaasti humalan tuomaa aromikkuutta, mutta vain vähän tai ei ollenkaan humalakukinnolle tyypillistä katkeruutta. Eri kokeilujen jälkeen lajikkeiksi valikoituivat amerikkalaiset Amarillo, Cascade ja Mosaic.
”Koska humala on niin haastava raaka-aine, jouduimme miettimään tisleen leikkauspistettä erityisen tarkkaan”, Mykkänen painottaa.
Lopullisen tuotteen alkoholiprosentiksi valikoitui lopulta neljästä eri vaihtoehdosta 38 tilavuusprosenttia eli täsmälleen sama kuin Koskenkorvalla. Sattumaako? Tuskinpa vain.
Snapsina ja juomasekoituksiin
Lanseeraustilaisuudessa saimme The Spirit of Mallaskoskea laseihimme sekä jääkaappikylmänä että huoneenlämpöisenä. Molemmat toimivat varsin hyvin.
Tuote on snapsilasissa täysin kirkas. Humala tulee esiin tuoksussa, jota sävyttävät pehmeät sitrusaromit verigreipin johdolla. Juoman lämmetessä myös aromikkuus kasvaa, luonnollisesti. Maku on miellyttävän pehmeä ja suunmyötäinen lämpötilasta riippumatta. Humalan katkeruutta ei juurikaan havaitse, eikä viina iske päin kasvoja, vaikka alkoholiprosentin huomioon ottaen niin voisi olettaa.
Juomasekoituksina tarjolla oli sour- ja mojitotyyppiset cocktailit, joiden reseptiikasta ja tarjoilusta vastasi baarimestari Markus Sillanpää.
Molemmissa sekoituksissa viina pääsi oikeuksiinsa, humalan aromit tuntuivat heti tuoksussa ja säilyivät hyvin loppuun asti.
Sillanpään mukaan humalaviinaa voi käyttää juomasekoituksissa yleisesti vodkan tai ginin asemesta. Erikseen mies mainitsi sourit, mulet ja martinit, joihin humala tuo uudenlaista särmää.
Koskenkorvaa haastamaan
Mallaskoskesta on sanottava, että pohjalainen uho on kohdillaan, kun lähdetään rinta rottingilla naapuripitäjän ikonisen Koskenkorvan Viinan tontille. Haaste on lyöty pöytään.
Tottahan kyseessä ovat täysin eri tuotteet, volyymit ja kilpailuasetelmat – mutta samoista asiakkaista taistellaan tosissaan.
Jyri Ojaluoma myöntää, että kyseessä on eräänlainen kädenojennus Koskenkorvalle. Onko käsi sitten avoin vai puristettu nyrkiksi, se on makuasia.
Joka tapauksessa vastakkainasettelu on herkullista, varsinkin Pohjanmaalla, jossa tunnetusti pelataan avoimin kortein ja ollaan ylpeitä omista juurista. Aika usein tuliset pohjalaiset ovat kuitenkin pienemmän puolella.
Nyt syttyneessä viinataistelussa on vastakkain kaksi itsevarmaa ja puhdasta viinaa, Mallaskosken Daavid ja Koskenkorvan Goljat, käsityötisle vastaan teollinen tuotanto.
Niin paljon kuin perinteistä Kossua arvostankin, olutmiehenä sydämeni kääntyy kuitenkin baaritiskillä humalan puoleen. Oma vissyni valuu lasiin mieluummin The Spirit of Mallaskosken siivittämänä, ainakin Seinäjoella.