Samppanja – Tammenheimon matkassa

Eleganssia ja huumorin kukkaa – Viinien lahjapakkauksissa näkyy ajan henki

Tämän vuoden jouluviinien lahjapakkauksissa on talvista tunnelmaa, tähtisumua, mustaa eleganssia ja klassista tyylikkyyttä sekä rumuuden hauskuutta.

Monet tutut klassikot kuten MUMM Gordon Rouge Brut, Wolfberger Crémant D’Alsace Brut ja Laroche Petite Chablis, vain muutamia mainitakseni, on puettu joulun kunniaksi uusiin kääreisiin. Kuusen alla nämä värimaailmaltaan ja ulkoasultaan juhlavat pakkaukset korostavat entisestään vuoden tärkeimmän juhlapäivän arvokkuutta.

Toisesta ääripäästä löytyvät kylmät talvimaisemat ja leikkisät joulukuosit. Rohkeimmat kausiöverit iskee pöytään rumista villapaidoista innoituksensa saanut glögimäinen The Ugly Glühwein.

SAMPPANJA kruunaa juhlan kuin juhlan, se toimii varpajaisista hautajaisiin ja kalenteripyhät siinä välissä. MUMM Gordon Rouge Brut (39,98 €) on kuluttajalle helposti lähestyttävä perussamppanja; tasapainoinen ja raikkaan hedelmäinen. Porche Design Studion kanssa suunniteltu kiiltävän hopeinen lahjapakkaus hurmaa linjakkuudellaan ja jouluisella värimaailmallaan.

Toinen mainio vaihtoehto laadukkaaksi kuohuviinilahjaksi on Wolfberger Crémant D’Alsace Brut (14,38 €). Kuiva, hedelmäinen ja raikkaan hapokas juoma, jonka hinta-laatusuhde hakee vertaistaan. Lahjapakkauksessa trendikäästä musta-kultayhdistelmästä rakentuu viinipullo, josta kuplat nousevat tähtinä taivaalle.

VALKOVIINEISTÄ Laroche Petit Chablis (18,98 €) sopii mainiosti jouluaterian aperitiiviksi tai kalaruokien seuraan. Myös tässä lahjapakkauksessa toistuu vuoden trendikkäin mustan ja kullan yhdistelmä, joka jatkuu lisäksi ikkunan kautta pullon etiketissä.

Chablis-alueen Kimmeridge-maaperä tuottaa maailman hienointa valkoviiniä. Laroche-viinitalo on perustettu Chablis’n kylän sydämessä sijaitsevan l’Opédiencerie-nimisen luostarin paikalle, jonka munkit valmistivat viiniä jo 1100 vuotta sitten. Vuonna 2014 Domain Laroche palkittiin IWSC-kilpailussa parhaana ranskalaisena viinintuottajana.

Laroche Petit Chablis on maultaan kuiva ja raikas, kukkainen ja sopivan hapokas. Siinä on aistittavissa limettiä, viheromenaa, yrttisyyttä sekä mineraalisuutta.

PUNAVIINEISSÄ on valinnanvaraa sekä rypäleissä että lahjapakkauksissa. Erinomainen valinta hyvän viinin ystävälle on esimerkiksi viileän ilmaston chileläinen Leyda Single Vineyard Las Brisas Pinot Noir (14,90 €), joka sai täydet viisi tähteä Viinistä viiniin -kirjassa. Viini on käynyt terästankeissa, minkä jälkeen sitä on kypsytetty vielä 10 kuukautta ranskalaisessa tammessa.

Lahjapakkauksessa pullosta muodostuu tähdin, lumihiutalein ja palloin korosteltu joulukuusi, minkä kätköissä keskitäyteläinen ja kypsän marjaisa viini odottaa pääsyään joulupöytään.

QP Organic (15,49 €) on täyteläinen ja tumman marjaisa Tempranillo-rypäleestä valmistettu moderni Rioja-luomuviini. Tumma ja mehevä marjaisuus kestää tuoksusta pitkään jälkimakuun. Viini on upea kumppani täyteläisille liharuoille tai robusteille pataruoille. Musta-kultaisessa lahjapakkauksessa on tähtiä, joulupalloja ja lentäviä poroja. Merry Christmas -teksti korostaa viinin joululahjapotentiaalia.

Viña San Pedron viinitalon perustamisvuotta ja yli 150-vuotista historiaa kunnioittavan 1865 Single Vineyard -sarjan Cabernet Sauvignon (16,88 €) tulee aurinkoisesta Maipon laaksosta. Täyteläisessä ja runsaan hedelmäisessä viinissä on silkkiset tanniinit, ja sitä voi suositella esimerkiksi juhlapöydän riistalle ja pitkään kypsyneille juustoille.

Tämä Decanter-lehdessäkin ”Highly recommended” -maininnan saanut viini on pakattu arvonsa mukaisesti näyttävään laatikkoon, jota koristaa juhlava punainen nauha.

Riojalainen Barón de Ley Reserva (16,98 €) on niin ikään saanut ansaittua huomiota Decanter-lehdeltä, joka valitsi sen parhaaksi riojalaiseksi vuonna 2015. Syvän rubiininpunainen, keskitäyteläinen ja runsas viini on valmistettu valikoiduista vuonna 1985 istutetuista Mendavian tarhan Tempranillo-rypäleistä ja sen on annettu kypsyä amerikkalaisissa tammitynnyreissä 20 kuukauden ajan sekä vielä pulloissa kaksi vuotta ennen myyntiä.

Lahjapakkaus on kuin viini itse: moderni ja samalla perinteitä kunnioittava. Lahjalaatikon kyljessä pohjoinen talvimaisema loistaa kirkkaan tähtitaivaan alla.

MAKEA JA GLÖGIMÄINEN The Ugly Glühwein (10,98 €) on tarttunut viime vuosina räjähdysmäisesti yleistyneeseen ruma villapaita -ilmiöön. Kuusen alla pullo kaikessa rumuudessaan vangitsee katseen ja herättää varmasti keskustelua.

The Ugly Glühwein istuu jouluun kuin mummo lumihankeen, se on mitä virkistävin vaihtoehto perinteiselle glögijuomalle ja erinomainen osoitus siitä, että rumassakin pullossa voi olla hyvä viini.

ONNELLISEN ELÄMÄN TAITTINGER

VUONNA 1734 PERUSTETTU Taittinger [lausutaan: tɛ.tɛ̃.ʒe] voi ylpeydellä sanoa olevansa yksi maailman vanhimmista samppanjataloista, edellään ainoastaan Philipponnat (1522), Gosset (1584), Ruinart (1729) ja Chanoinen Frères (1730).

Alkujaan talo tunnettiin nimellä Fourneaux perustajansa Jacques Forneaux’n mukaan, mutta nimettiin uudelleen 1932 Pierre Taittingerin ostettua tilan.

Champagne Taittingerin juuret ulottuvat vuoteen 1734 (joissain lähteissä mainitaan 1732), mikä tekee siitä yhden maailman vanhimmista samppanjataloista.

Vuodesta 1945 vuoteen 1960 talon johtajana toimi Pierren kolmas poika Francois, jonka kaudella Taittinger osti Ranskan vallankumouksen aikaan tuhoutuneen 1200-luvulta peräisin olevan St. Niçaissen luostarin rauniot ja rakensi maanalaisen kellariverkostonsa tälle historialliselle paikalle.

Francois’n kuultua tapaturmaisesti vetovastuuseen astui hänen veljensä Claude, joka johti taloa peräti 45 vuotta aina vuoteen 2005. Clauden ansioiksi lasketaan Taittingerin brändin nostaminen maailmanmaineeseen ja suurien samppanjan valmistajien joukkoon.

Heinäkuussa 2005 Taittinger vaihtoi omistajaa, kun amerikkalainen pääomasijoittaja Starwood Capital Group osti perheyrityksen. Vaihdos oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä Pierre Taittingerin pojanpoika Pierre-Emmanuel lunasti tilan takaisin 660 miljoonan euron kauppahintaan.

Nykyään Taittinger on tuotantomäärällä mitaten maailman seitsemänneksi suurin samppanjan valmistaja, ja Pierre-Emmanuelin molemmat Clovis ja Vitalie työskentelevät yrityksessä.

Minulla oli suuri ilo tavata Vitalie Taittinger. Yksi niistä hetkistä ja kohtaamisista, jotka eivät kai milloinkaan unohdu.

TOUKOKUUSSA HELSINGISSÄ järjestettiin kupliva Taittinger-iltajuhla, johon myös minulla oli suuri ilo osallistua. Juhlan järjestelyistä vastasi Taittingerin maahatuoja Social Wines ja sitä emännöi suuri samppanjan ystävä Mirva Saukkola.

Itseoikeutettuna kunniavieraana paikalla oli Vitalie Taittinger.

Pörssi-ravintolassa pidetyssä tilaisuudessa oli tarjolla viittä eri samppanjaa, joista oma suosikkini oli Brut Prestige Rosé, tyylikäs, monivivahteinen ja reilusti punaisia marjoja aromeiltaan muistuttava pienikuplainen herkku.

Omasta mielestäni laadukas rosésamppanja on ehkä kaikkein juhlavin ja monikyttöisin viini. Se sopii yhtä lailla kesän lämpöön kuin talvisiin pakkasiltoihin, seurusteluun ja ruokapöytään. Kesällä Taittinger Rosé on on omiaan esimerkiksi punalihaisen grillatun kalan seuraan.

Olen aiemmin valottanut suhdettani muun muassa Bollinger-samppanjaan, jonka kanssa olemme päässeet molemminpuoleisen ystävyyden tasolle. Viimeisen parin vuoden aikana kuitenkin myös Taittinger muutaman muun laatusamppanjan ohella on tullut minulle huomattavan läheiseksi.

Taittinger Brut Prestige Rosé. Moniulotteinen, elegantti tuoksu on täynnä kypsää marjaisuutta, puolukkaa, punaherukkaa, mansikkaa. Maku on kuiva ja täydellisesti linjassa tuoksun kanssa. Viinissä on lisäksi mausteisen yrttisiä ja mineraalisia vivahteita. Pienet kuplat korostavat hapokkuutta, joka tuo viiniin sille ominaista ryhdikkyyttä, raikkautta ja mineraalisuutta. Jälkivaikutelma on rapsakka, marjainen, kirsikkainen ja aavistuksen yrttinen.

SAMPPANJASSA VIEHÄTTÄÄ sen perinteet, historia ja siihen liittyvät monet kuplivat anekdootit. Mutta unohtaa ei sovi myöskään viinin valmistusta, joka vaatii paljon taitoa, kokemusta ja käsityötä.

Laadun kannalta tärkeintä on cuvée eli sekoitus. Niin sanotut perussamppanjat ovat valmistajiensa käyntikortteja, ja vaatii todellista taitoa valmistaa vuodesta ja satokaudesta toiseen tasalaatuisia sekoituksia, joissa jokaiselle talolle tyypilliset nyanssit pysyvät muuttumattomina.

Jokainen samppanjapullon avaaminen on aina elämys, olettaen että viini pullossa ei ole päässyt pilaantumaan. Samppanjassa maistuu flavoreiden lisäksi tuhannet kuplivat muistot, mielikuvat, tunteet ja tarinat.

Siksi samppanjan kanssa on niin helppo olla onnellinen!

Hyvässä seurassa ja hyvän juoman äärellä on helppo olla onnellinen. Kuvassa ystäväni ja kollegani Mia Rouvinen. Taustalle tupsahti Sami Hyypiä vaimoineen.

KAUDEN VIINIT KEVÄÄSEEN JA JUHLIIN

ALTIA ESITTELI lehdistölle kevään uutuuksia sekä täsmäviinejä pääsiäiseen ja parsakauteen. Tilaisuuden kruunasivat Louis Roederer Cristal Brut ja Bollinger La Grande Année -samppanjoiden uudet vuosikerrat.

Uutuuksista silmä tarttui räväkkään sateenkaaripulloon pakattuun True Colours Brut Cavaan. Kuiva, tyylikäs cava ihastuttaa kepeän tyylikkäällä makuprofiilillaan, jossa raikas hedelmäisyys, sitruksisuus ja mineraalisuus ovat hyvin tasapainossa. 14 kuukauden pullokypsytyksen ansiosta juomasta voi löytää myös paahteisia aromeja.

Sateenkaaren väreihin puettu cava on omiaan juhlistamaan esimerkiksi maaliskuun alussa voimaan astuvaa tasa-arvoista avioliittolakia. Heinäkuun alussa sateenkaaripullo on varmasti tuttu näky Helsinki Pride -puistojuhlassa.

Tärkeintä pullossa on kuitenkin sisältö, joka antaa hyvin vastinetta rahalle (11,99 €). True Colours Brut Cavan tuottaa laadukkaista cavoistaan tunnettu Sumarroca. Tässä tuotteessa perinteinen cavojen rypäletrio (Parellada, Xarello ja Macabeo) täydentyy ripauksella Chardonnayta.

Muita huomion arvoisia uutuusviinejä ovat keväinen puolikuiva Inception Blushing Rosé (9,99 €) sekä täysin kuiva litran kartonkitölkkiin pakattu luomuviini Finca Las Moras Organico Syrah Rose (9,99 €).

Sateenkaari on vanha toivon symboli. Sateenkaaren värit symboloivat erilaisuutta ja sen hyväksymistä, jokaisen elävän olennon välistä solidaarisuutta ja ystävyyttä. True Colours Brut Cavassa symbolin takaa, sateenkaaren tuolta puolen, paljastuu mainio kesäinen kuohuviini.

PÄÄSIÄISEN PIHVEJÄ, PAISTEJA, patoja ja muita liharuokia hyväilee vain parhaina satovuosina tuotettava legendaarinen Faustino I Gran Reserva (25,89 €). Viini on väriltään hienostuneen punainen ja kehittynyt. Keskitäytetäinen maku on aromaattinen ja voimakas, mutta samalla pehmeä ja samettinen. Aromeissa löytyy muun muassa kirsikkaa, karpaloa, viikunaa, mausteita ja nahkaisuutta

Riojalaisen Faustinon etikettejä koristaa Rembrandin maalaama muotokuva hollantilaisesta kauppiaasta Nicolau Van Bambeckista.

Edullisempi The Velvet Devil Merlot (15,49 €) puolestaan on mainio yleisviini tummille ja vaaleille liharuoille sekä linturouille. Se on maultaan melko täyteläinen, pehmeä, tasapainoinen ja suutuntumaltaan silkkinen.

Samettipaholaisen viinintekijä Charles Smith on valittu myös vuoden viinintekijäksi Yhdysvalloissa, Suomessa hänen viinitilansa tunnetaan etenkin supersuositusta Kungfu Girl Rieslingistä (15,49 €).

Kevään juhlat alkavat pääsiäisestä. Mökkiä aletaan valmistella kesäkuntoon ja ruokapöydässä istutaan villasukat jalassa lämmittävää punaviiniä siemaille.

SUOMESSA PARSAKAUSI on parhaimmillaan huhtikuusta kesäkuuhun. Parsan kumppanit löytyvät niin ikään Charles Smithiltä. Jo mainitun Kungfu Girlin lisäksi kannattaa kokeilla puhtaan hedelmäistä Eve Chardonnayta (15,98 €).

Parsan sekä kala- ja äyriäisruokien seuraan varma ja ylellinen valinta on tietysti mineraalinen Chablis. Esimerkiksi hinta-laatusuhteeltaan oivallinen Laroche Chaplis (18,98 €) on maultaan kuiva ja raikas, hapokas, mineraalinen, hennon päärynäinen ja kevyen yrttinen.

Larochen viinitalo on ollut Chaplis’n alueen merkittävimpiä viinintuottajia jo vuodesta 1850 lähtien. Laroche valittiin vuonna 2014 Ranskan vuoden viinintuottajaksi (IWSC).

Champagne Louis Roedererin arvostettu ja palkittu lippulaivasamppanja Cristal Brut on yksi kaikkien aikojen ikonisimmista samppanjoista. Oma lempijuomani on taas La Grande Année, jonka uusi vuosikerta 2007 on nyt saatavilla.

KUOHUVIINIEN MAAILMASSA oma lempituottajani on Bollinger, jonka La Grande Année -samppanja kuuluu erottamattomana osana kaikkiin elämäni suurimpiin juhliin. Siksi uuden vuosikerran maistaminen on aina Tapaus.

Vaikka Bollinger La Grande Année 2007 (110,94 €) ei ole vielä ehtinyt saavuttaa täyttä potentiaaliaan, on se jo tuoreeltaan huippuviini. Maku on täyteläisen roteva, voimakas, viipyilevä ja elegantti. Mitä siitä kehittyykään viidestä kymmeneen vuoden varastoinnilla, voin ainoastaan arvailla.

Yhtä kaikki, uusi vuosikerta tulee juhlistamaan ainakin häämatkaani tulevana syksynä. Bollinger-samppanjasta voi lukea lisää täältä.

Alkon sijaan suosittelen ostamaan Bollingeria Silja Linen Bon Vivant -viinimyymälöistä, joissa niiden hinnat ovat 20–35 prosenttia maahintoja edullisemmat. Tällä hetkellä esimerkiksi La Grande Année 2005 maksaa merellä ainoastaan 82 €.

Toinen maistamani huippu oli maailman parhaaksi kuohuviinitaloksi valitun Champagne Louis Roedererin arvostettu ja palkittu lippulaivasamppanja Cristal Brut 2009 (193,90 €). Tämä yksi kaikkien aikojen ikonisimmista samppanjoista on nyt saatavana myös Alkon perusvalikoimasta.

Sen lisäksi, että Cristal sopii juhlajuomaksi kaikkein ikimuistoisimpiin hetkiin, se on myös täydellinen lahja kihlajaisiin, häihin, varpajaisiin, kruunajaisiin, hautajaisiin tai mihin tahansa juhlaan.

FINLANDIA 100 -KAVIAARI JUHLISTAA SUOMEA

Voidaan kysyä, kuinka ihmeessä venäläistä perua oleva kaviaari liittyy itsenäisen Suomen satavuotisjuhlaan. Itse lähtisin hakemaan vastausta juhlan luonteesta. Vaikka muikun, siian, mateen ja hauen mädit ovat suurta herkkua, kuuluu nimenomaan ylellinen kaviaari kansakunnan suurimpiin juhliin.

YHDEKSI SUOMI 100 -juhlavuoden viralliseksi kumppanituotteeksi valittu kaviaari sopii kruunaamaan ne hetket, kun kohotetaan malja Suomen itsenäisyydelle.

Juhlakaviaari on peräisin siperian- ja amurinsammen risteytymästä. Lajikkeille tyypillisiä piirteitä ovat vahva merellisyys, suolaisuus ja pehmeä, hieman kermainen jälkimaku.

Puristien mukaan kaviaari tulisi nauttia kultalusikalla ja huuhdella alas rutikuivalla samppanjalla tai venäläisellä premium-vodkalla.

Yksi nokare hienostunutta kaviaaria tuntuu pehmeältä kitalakea vasten. Kun mädit rikkoutuvat, suolainen ja merellinen maku leviää koko suuhun.

Puristien mukaan kaviaari tulisi nauttia kultalusikalla ja huuhdella alas rutikuivalla samppanjan tai venäläisen premium-vodkan kanssa. — Puristien mukaan kaviaari tulisi nauttia kultalusikalla ja huuhdella alas rutikuivan samppanjan tai venäläisen premium-vodkan kanssa.

KOSKA LIIKAKALASTUS on verottanut sampikantoja erityisesti Venäjällä, Irannissa ja Azerbaidzanissa, likimain kaikki kaviaari saadaan tätä nykyä viljellyistä kaloista. Aito kaviaari on peräisin nimenomaan naarassammista.

Koska urokssammet eivät tuota kaviaaria, ne lopetetaan ennen naaraita. Sammen liha on rakenteeltaan hyvin kiinteää ja maultaan herkullista.

Lajikkeista arvostetuin, beluga- eli kitasampi, saattaa kasvaa lähes satakiloiseksi ennen kuin sen munatuotanto alkaa. Kaviaarin laatuun vaikuttaa kalalajin lisäksi mätien koko, suolapitoisuus, väri ja maku. Siksi jokaisen kalan tuottamaa mätiä maistetaan erikseen.

Siinä missä elämän suurimmissa juhlissa on tapana nostaa malja cavan, proseccon tai cremantin asemesta samppanjalla, kuuluu myös cocktail-paloihin mätien kruunaamaton kuningas, ylellinen kaviaari. Kun pienen pieni hyppysellinen kaviaaria tavoittaa kitalaen ja kallisarvoiset mätijyväset alkavat rikkoutua, suuren juhlan tunnelma ja maku täyttää koko suun.

MINULLA OLI KUNNIA juhlistaa Finlandia 100 -kaviaarin lanseerausta lokakuussa yhdessä muiden kutsuvieraiden kanssa. Tilaisuutta emännöi vuonna 2012 vuoden yrittäjänaiseksi valittu Finlandia Caviarin perustaja ja toimitusjohtaja Valeria Hirvonen.

Finlandia 100 -kaviaaria voi maistella Finlandia Caviarin valoisassa kaviaaribaarissa Helsingin Kauppatorin tuntumassa. Tänä vuonna matkailupalvelu Tripadviserin käyttäjät antoivat kaviaaribaarille täydet pisteet.

Kaviaaria voi, tottakai, ostaa myös mukaan. Erikoisetikelliseen rasiaan pakatun Finlandia 100 -kaviaarin hinta on 50 € / 50 g.

Juhlakaviaarin lanseerausta olivat juhlistamassa myös Kaarina Kivilahti, Mirva Saukkola, Karina Kivilahti ja monet muut.

FINLANDIA CAVIAR

Eteläranta 20, Helsinki

Avoinna ma–to 11–20, pe–la 11–22, su 11–18.

www.finlandiacaviar.fi

YSTÄVYYDELLÄ, BOLLY

Bollingerin juuret Champagnen alueella ulottuvat vuoteen 1585, kun Hennequinsin perhe, yksi Bollingerin perustajista, omisti maata Cramantissa. Nykyään Bollinger on eräs arvostetuimmista samppanjamerkeistä, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti myös James Bondin suosikkina.

ENNEN BOLLINGER-samppanjatalon perustamista muuan Villermontin perhe harjoitti viininvalmistusta 1700-luvulla. Vuonna 1750 he asettuivat osoitteeseen 16 rue Jules Lopet. Nykyään tässä osoitteessa sijaitsee Bollingerin pääkonttori.

Jacques Bollinger syntyi vuonna 1803 Württembergin herttuakunnan Ellwangenissa, joka sijaitsee jotakuinkin nykyisen Stuttgardin ja Nürnbergin puolivälissä. Vuonna 1822 mies muutti Champagneen ja aloitti työt nyttemmin jo toimintansa lopettaneessa Muller Ruinartin samppanjatalossa.

Samoihin aikoihin monet muut saksalaissuvut alkoivat asuttaa Champagnea, heidän joukossaan mm. Heidsieckit ja Krugit.

Helmikuun kuudentena päivänä vuonna 1829 Jacques Bollinger perusti yhdessä Paul Renaudinin ja Athanase de Villermontin kanssa Aÿn kaupunkiin samppanjatalon. Sen nimeksi tuli Renaudin Bollinger. Talon perustajat sopivat, ettei Villermontin nimeä saisi käyttää pullojen etiketeissä.

Myöhemmin Jacques avioitui Athanasen tyttären Charlotte de Villermontin kanssa, ja talo siirtyi Bollingerin suvun hallintaan. Renaudinin nimi kuitenkin säilytettiin etiketeissä aina 1960-luvulle saakka.

Vuonna 1885 Jacques Bollingerin ja Charlotte de Villermontin tyttärenpojat Joseph ja Georges ostivat yrityksen ja alkoivat kasvattaa sitä voimakkaasti. He hankkivat useita viinitarhoja lähialueilta ja ryhtyivät kehittämään tuotemerkkiä. Vuotta aikaisemmin Englannin kuningatar Victoria oli myöntänyt talolle jo Britannian kuninkaallisen hovihankkijan arvon.

Georges Bollingerin poika Jacques siirtyi yrityksen johtoon vuonna 1918. Hän kasvatti yritystoimintaa edelleen muun muassa ostamalla lisää viinitarhoja ja rakentamalla kellareita.

Kun Jacques Bollinger kuoli vuonna 1941, yritys siirtyi hänen leskensä Elisabeth ”Lily” Bollingerin hallintaan. Madame Lily oli visionääri, jonka ansioksi katsotaan Bollingerin kasvu maailmanmaineeseen. Hän matkusti väsymättä ympäri maailmaa markkinoimassa talonsa samppanjaa. Hänen työnsä loi vakaan pohjan Bollingerin nousulle.

Bollingerin lippulaiva, Cuvée R.D. (Récemment Dégorgé), on niin ikään Madame Lilyn luomus. Sen ensimmäinen vuosikerta oli 1967.

Talon lippulaiva, Bollinger R.D. 2002 menossa lasiin Bollinger-tastingissa.

Lily Bollinger lausui kuolemattoman aforisminsa London Daily Mailin haastattelussa 17. lokakuuta 1961.

”Juon samppanjaa, kun olen iloinen ja myös ollessani surullinen. Joskus juon sitä yksinäni. Kun minulla on seuraa, samppanja on välttämättömyys. Siemailen sitä, jos minulla ei ole nälkä ja nälkäisenä juon sitä. Muuten en koske juomaan – ellen ole janoinen.”

Lily Bollinger pysyi talon johdossa aina vuoteen 1971, minkä jälkeen häntä seurasivat Claude d’Hautefeuille ja Christian Bizot kunnes vuodesta 1994 lähtien talon johdossa on ollut Ghislain de Mongolfier.

Pullot1_web — Naiset ovat johtaneet menestyksekkäästi useita eri samppanjataloja. Heistä legendaarisin lienee Lily Bollinger, jonka ansiosta Bollinger tunnetaan nykypäivänä joka puolella maailmaa.

ROSÉ JA BOLLINGERIN TYYLI. Ensimmäinen vuosikerta (1976) Bollinger Cuvée Rosé -samppanjaa lanseerattiin vuonna 1977. Täsä askelta Lily Bollinger ei kuitenkaan ehtinyt nähdä.

Bollinger Rosé on maultaan täyteläinen, moniulotteinen ja talon tyylille ominaisesti runsaan hedelmäinen. Roséssa käytetty Pinot Noir -punaviini tulee Bollingerin omilta Grand Cru -tarhoilta. Yllättävänä ruokavinkkinä Bollinger Cuvée Rosé sopii mainiosti nautittavaksi munakokkelin kanssa,

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Rosé-samppanjan vienti on kaksinkertaistunut. Yleisesti voidaan puhua rosé-buumista.

Bollingerin periaatteisiin kuuluu, että viinin annetaan ikääntyä vähintään tuplasti pidempään kuin alkuperäisalueluokitus (appellation) edellyttää. Toisin sanoen vuosikerrattomat sekoitukset viettävät kellareissa kolmesta neljään vuotta, vuosikertasamppanjat peräti 8–12 vuotta.

Erittäin kuivat ja elegantit La Grande Année -samppanjat on valmistettu yksinomaan Grand Cru ja Premier Cru -tarhojen rypäleistä. Ne sopivat hyvin tarjottaviksi vaikka läpi juhlavan aterian.

Vaalea vuosikertasamppanja sopii muun muassa mereneläville tai hienostuneelle itämaiselle ruoalle, La Grande Année Rosé lisäksi monien liharuokien seuraan.

JAMES BONDIN & BOLLINGER. James Bondin kirjallinen isä Ian Fleming mainitsi Bollingerin ensimmäistä kertaa vuonna 1956 romaanissa Timantit ovat ikuisia. Bond-elokuvissa yhteistyö alkoi vuonna 1973 (Elä ja anna toisten kuolla), ja vuonna 1979 julkaistusta 007 Kuuraketti -elokuvasta lähtien Bollinger on ollut mukana yksinoikeudella.

Yhteistyö Bond-tuotannon kanssa perustuu perheiden väliseen läheiseen ystävyyteen, eikä Bollingerin ole tarvinnut maksaa mukanaolostaan maailman menestyksekkäimmässä elokuvasarjassa.

Kaiken kaikkiaan Bollinger on ollut mukana Jame Bond -saagan 14 eri elokuvassa, viimeisimpänä Spectre vuodelta 2015, jossa samppanja on R.D. 2002.

35-VUOTIAS NOREX JUHLI TYYLILLÄ

SYYSKUUN ALUSSA Norex Spirits Oy:n nimi muuttui Norex Selected Brands Oy:ksi osana yrityksen 35. juhlavuoden ohjelmaa. Huhtikuussa 1981 perustettu yhtiö toimi aluksi agenttina monille erilaisille tuoteryhmille.

Paljon on tapahtunut alkoholirintamalla kolmen ja puolen vuosikymmenen aikana, mutta yrityksen historiasta löytyy myös pysyvyyttä. Se jos mikä kertoo luottamuksesta ja hyvästä yrityskulttuurista. Camus Cognac ja Disaronno originale olivat ensimmäisiä edustuksia, jotka edelleen kuuluvat valikoimaan.

Maailman suurin yksityinen konjakkitalo Camus on Norexin tapaan perheyritys.

Toimitusjohtaja Tomas Lönnberg korostaa, että itsenäisenä perheyrityksenä Norexilla on mahdollisuus toimia joustavasti ja asiakkaiden eduksi. Omistajuus, jolla on kasvot, antaa merkittävää kilpailuetua alati muuttuvilla markkinoilla.

Suomen heikosta taloustilanteesta riippumatta Norex Spirits on kasvanut ja kehittynyt. Yrityksessä läpikäytiin sukupolvenvaihdos vuonna 2011, ja sen jälkeen liikevaihto on noussut vahvasti ollen viime vuonna jo 23 miljoonaa euroa.

JUHLAVUODEN KUNNIAKSI fokus on entistä enemmän tulevaisuudessa ja liiketoiminnan jatkuvassa kehittämisessä. Tätä viestii myös nimenmuutos, joka selkeyttää brändiä ja samalla viittaa pitkäjänteiseen työhön laadukkaiden tuotemerkkien kumppanina.

Norex Selected Brandsin päämiehiä ovat muiden muassa Nicolas Feuillatte, Parés Baltà, Giovanni Bosca Tosti, Wolfberger, Marchesi di Barolo ja Ironstone Vineyards.

Yksi esimerkkinä näiden tuotemerkkien kansainvälisestä arvostuksesta on Finnair, joka on valinnut Nicolas Feuillatte -samppanjan tarjottavaksi lentojensa bisnesluokassa.

Nicolas Feuillatte loi nimeään kantavan samppanjamerkin vuonna 1976 perittyään viinitilan Reimsin kaupungin lähistöltä. Neljässä vuosikymmenessä Nicolas Feuillattesta on kasvanut maailman kolmanneksi suurin samppanjantuottaja edellään ainoastaan Moët & Chandon ja Veuve Clicquot.

MINULLA OLI ILO osallistua syyskuun lopulla sekä Norex Grand Opening Tasting -tapahtumaan että yhtiön 35-vuotisjuhlailtaan. Tasting järjestettiin vuoden 1952 Olympialaisiin valmistuneen funkkistyylisen Original Sokos Hotel Vaakunan kattohuoneistossa ja iltajuhla Club Le Royssa.

Yleisen tuotemaistelun lisäksi pääsin perehtymään Parés Baltàn Blanca Cusiné -cavan eri vuosikertoihin, tuoreimpana vuoden 2016 viiniin.

Perhetilaa kolmannessa sukupolvessa isännöivä Joan Cusiné Carol kertoi Parés Baltàlla olevan erityisen läheiset siteet Suomeen, sillä hänen vanhempansa viettivät täällä kuherruskuukauttaan vuonna 1971. Rakkauden loman muistoihin ja tarinoihin jäivät ainakin railakas yöelämä Viking Linen autolautalla sekä päivällinen ravintola Kappelissa.

Vuoden 2016 viini oli cavan kuplaton esiaste, joka vielä odotti toista käymistään. Viinissä oli havaittavissa paljon vaaleita hedelmiä kuten persikkaa ja päärynää. Vuosikerta 2013 sen sijaan oli jo tunnistettavissa cavaksi. Siihen oli syntynyt kevyttä hapokkuutta, pyöreyttä ja luonnetta. Kermaiset kuplatkin olivat kehittyneet.

Vuosikerrassa 2010 keskeneräisyys oli yhä silmiinpistävää, tuoksusta löysin tallimaisuutta ja maata. Näyte oli brut nature, eli erittäin kuiva viini, josta oli hiivasakka poistettu mutta viinin ja sokerin sekoitusta eli dosagea ei oltu vielä lisätty. Sen sijaan 2009 vuoden viini oli jo valmis, herkullinen pienikuplainen cava.

Eri vuosikertojen maistelu antoi hyvän kuvan Parés Baltàn Blanca Cusiné -cavan kehityskaaresta.

TOINEN KOHOKOHTA oli Camus Masterblender -koulutus. Koulutuksessa keskityttiin neljän eri Cognacin maakunnan ala-alueen tisleiden eroihin, yhtäläisyyksiin ja niiden sekoittamiseen keskenään. Jokaisen alueen ”terroir” luonnollisesti vaikuttaa tisleiden aromimaailmaan.

Grande Champagne on mäkistä aluetta, jonka maaperässä on liitukiveä. Petit Champagnessa on niin ikään liitukiveä, mutta se on tiiviimpää kuin Grande Champagnessa. Borderies on tasaista savi- ja piikivimaata, kun taas Fins bois’ssa maalajit sekoittuvat, sieltä löytyy mm. punaista savea ja kalkkikiveä.

Koulutuksessa jaettiin kaikille alueille ominaisia tisleitä, joista sitten kukin saattoi rakentaa mieleisensä blendin. Kokemus oli mitä mielenkiintoisin. Oma sekoitukseni, Camus Cuvée Peter Tammenheimo, odottaa pullossa joulun pyhiä, jolloin nautimme sen yhdessä puolisoni kanssa.

Camus-web — Oman konjakkiblendin valmistuminen on juhlallinen hetki. Pystyssä olevassa putkilossa on maailman ainoa Camus Cuvée Peter Tammenheimo.

Kerrottakoon vielä, että Maison Camus on maailman suurin yksityinen konjakkitalo ja se täytti viime vuonna 150 vuotta. Talon nykyinen omistaja Cyril Camus on järjestyksessään viidettä sukupolvea. Kaikki Camus’n omat viinitarhat ovat Borderiesin alueella, joka sijaitsee keskellä maakuntaa ja on Cognacin ala-alueista kaikkein pienin.

VARSINAINEN ILTAJUHLA oli puitteiltaan ikimuistoinen. Kutsu oli ’avec’, niinpä otin puolisoni seuralaiseksi. Tilaisuudessa oli tarjolla kattava valikoima viinejä Norexin katalogista, cocktail-paloja ja juomasekoituksia. Tunnelma oli kansainvälinen ja elegantti mutta kuitenkin suomalaiseen tapaan rento ja välitön, juuri niin kuin perheyhtiössä kuuluukin.

Kutsuvieraiden joukossa oli monia tuttavia ja yhteistyökumppaneita, joita olen tavannut vuosien varrella toimittajan ominaisuudessa. Nyt olimme kaikki vapaalla, mikä teki illasta entisestäkin upeamman.

SAMPPANJA PELASTI TASTE OF HELSINGIN

TASTE OF HELSINKI, waste of money, tulee ensimmäisenä mieleen kulkiessani läpi tihkusateisen festivaalialueen. Ihmiset syövät lusikallisen kokoisia – olkoonkin huippuravintoloiden – annoksia kertakäyttöhaarukoilla samanlaisilta syviltä pahvilautasilta kuin miltä hihhulikansan suviseuroissa tarjoillaan hernekeittoa.

Mutta Taste of Helsinki on hienoa, siitä puhutaan ja sitä hehkutetaan facebookissa, joten sen on pakko olla hyvää!

Sana pakko tulee mieleen monesti myöhemminkin. Se paistaa annosmyyjien hymyttömiltä kasvoilta; on pakko myydä kuin lihapullia Ikean liukuhihnalta. Ei ole aikaa jutella asiakkaille, ei aikaa osoittaa ammattiylpeyttä. Kun palvelualalta poistetaan palvelu, jää jäljelle vain myynti ja rahastus.

Rahastuksesta puheenollen, sisäänpääsymaksu (itsepalvelu)alueelle on lounasaikaan 12 ja iltaisin 17 euroa. Jossain toisessa tilanteessa käyttäisin siitä sanaa ryöstö, mutta Taste of Helsingin yhteydessä se on liiketoimintaa, kovaa bisnestä. Se on erinomainen tapa saada tyhjätaskut pysymään aidatun alueen ulkopuolella, jolloin asiakkaiksi valikoituu ainoastaan ostokykyisiä ja -haluisia ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, jotka tuovat festivaaleille muutakin kuin soraa kengänpohjissaan.

Mutta. Yritän asennoitua positiivisesti, olenhan tullut paikalle nauttimaan ja kokemaan makuelämyksiä. Lehtimiehenä olen saanut myös vapaalipun alueelle, eli minun ei ole tarvinnut maksaa kritisoimaani sisäänpääsymaksua.

Yritän olla positiivinen siitäkin huolimatta, että alueella ovat käytössä markat eli festivaalin omat muoviset poletit, joita ostetaan euroilla. Yksi markka maksaa yhden euron. Liiketoimintaa tämäkin, koska käyttämättä jääviä markkoja ei vaihdeta takaisin euroiksi. Miksikö, siihen kukaan ei osaa tai halua kertoa syytä.

Taste of Helsingin oma markka toimii maksuvälineenä.

Järjestelmä tuntuu keinotekoiselta ja järjettömältä, semminkin kun nykytekniikalla maksut onnistuisivat silmänräpäyksessä lähimaksuna joko kortilla tai puhelimella. Miksi siis luoda oma maksujärjestelmä, miksi keksiä pyörä uudestaan ja tehdä siitä kulmikas?

Yhtä kaikki, en anna tämänkään pienen asian vaivata mieltäni, vaan ensimmäisenä päädyn ravintola Grönin tiskille. Aikani jonotettua saan sanottua tilaukseni: Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta (6 €).

”YKSI LIHA LISÄÄ!”, HUUTAA tiskillä oleva myyjä keittiöön ja pyytää minua siirtymään odotusalueelle. Hän ei vaivaudu tervehtimään, kiittämään tai hymyilemään, mutta ojentaa kuitenkin muoviset ruokailuvälineet käteeni. Pienen odotuksen jälkeen saan annoksen, joka näyttää epämääräiseltä läjältä. Sen paras osa, vehnä, on piilotettu kahden ohuen suolalihasiivun alle.

Grönin Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta ei vakuuta.

Seuraava annos, ravintola Kolmos3n kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia (6 €) sentään maistuu hyvältä ja esillepanonkin kanssa on nähty jo hieman vaivaa. Silti minua vaivaa edelleen se ruma pahvilautanen ja muovinen veitsi, jota ei varmastikaan ole tarkoitettu lihan leikkaamiseen. Niin tosiaan, ja se palvelun puute, mutta siihen tässä alkaa jo pikkuhiljaa tottua.

Kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia ravintola Kolmos3n tapaan.

Kolmas kokeilemani ruokalaji, tamperelaisravintola Hella ja Huoneen jälkiruokana tarjottava Herukkapensas (5 €) erottuu edukseen ja on hyvä päätös 17 euroa maksaneelle maistelukokonaisuudelle. Annoksessa on herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä kaikkineen noin kaksi jälkiruokalusikallista.

"Herukkapensas" eli herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä. — Hella ja Huone -ravintolan listalta ”Herukkapensas” eli herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä oli maukas mutta kooltaan kuin Citymarketin jogurttimaistiainen.

SATEEN YLTYESSÄ SIIRRYN sisätiloihin viiniteltan suojiin. Se lienee onnenpotku, sillä täältä löydän vihdoinkin kaipaamaani ystävällisyyttä sekä aitoa palveluasennetta. Tiskien takana ihmiset ovat ammattitaitoisia ja silminnähden ylpeitä edustamistaan tuotteista.

En voi välttyä mielikuvalta, että juomien parissa työskentelevät ammattilaiset ovat täysin eri maata kuin tapahtumassa ruokamyyjinä seisovat hapannaamat. Anteeksi ronskihko yleistys, mutta äskeisten ruokajonokokemusteni perusteella uskallan niin sanoa.

André Clouet -samppanjabaarin sisustus ja tunnelma saa hyvälle tuulelle.

Viini- ja olutteltoissa myös hinnoittelu tuntuu asialliselta, ja ainakin itse olen valmis maksamaan myös hyvästä palvelusta. Festivaalin parhaaksi anniksi osoittautui André Clouet -samppanjabaarin leppoisa fiilis ja asiakasystävällisesti hinnoitellut erinomaiset samppanjat.

Hyvä samppanja alle 10 eurolla / lasi alkaa olla todellinen löytö missä tahansa ravintolassa.

Kolmen lasillisen jälkeen jätin vuoden 2016 Taste of Helsingin ja sen yllä alati synkkenevän taivaan taakseni monta kokemusta rikkaampana ja lopulta aurinkoisissa tunnelmissa.

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Bollingerin juuret Champagnen alueella ulottuvat vuoteen 1585, kun Hennequinsin perhe, yksi Bollingerin perustajista, omisti maata Cramantissa. Nykyään Bollinger on eräs arvostetuimmista samppanjamerkeistä, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti myös James Bondin suosikkina.

Share This:

Share This:

Share This: