Himo Homo Pacific NEIPA (7,4 %) lanseerataan keskiviikkona 5.6. Olut on tehty yhteistyössä olutvaikuttaja Peter Tammenheimon kanssa.
KEVÄÄLLÄ 2023 Pirkkalan K-Citymarketin suojissa toimiva innovatiivinen käsityöläispanimo Panimo Himo loi yhteistyössä olutvaikuttaja Peter Tammenheimon kanssa ensimmäisen Himo Homo -oluen. Oluen tarkoituksena oli kiinnittää huomiota seksuaalivähemmistöjen tasapuoliseen kohteluun ja ihmisoikeuksiin Pride-filosofian hengessä.
Kun Himo Homo -projektia käynnistettiin, uusi olut nimettiin humoristinen pilke silmäkulmassa, mutta samalla oltiin äärimmäisen vakavissaan. Lähtökohdaksi otettiin Yhdysvaltain länsirannikko, josta homojen vapautusliike lähti leviämään maailmalle 1970-luvun alussa. Reilun viiden vuosikymmenen aikana vapautusliike on kasvanut nykyisen kaltaiseksi globaaliksi Pride-juhlaksi.
Tänä päivänä Pride-filosofialla tarkoitetaan sellaista ajattelua, jonka mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt voivat olla rohkeasti ylpeitä seksuaalisuudestaan ja identiteetistään. Jokaisella pitää olla oikeus olla ylpeästi oma itsensä. Pride-filosofian juuria voidaan löytää mm. 1960-luvun nuorisokulttuuriin vaikuttaneesta hippiliikkeestä, joka kapinoi konservatiivisia arvoja vastaan. Hippien ihannoimat rauhanaate, suvaitsevaisuus ja kanssaihmisten vapauden kunnioittaminen mielletään osaksi Pride-yhteisön sisintä olemusta.
LÄNNESTÄ ETELÄÄN
Kesäkuussa 2023 lanseerattu Himo Homo Go West Session IPA (5,5 %) oli kauppavahvuinen West Coast IPA, joka löysi innoituksensa paitsi homojen vapautusliikkeen syntysijoilta myös olutvallankumouksen alkumetreiltä. Se oli kuin raikas muistuma parinkymmenen vuoden takaa, kun äärimmilleen katkerohumaloitu kirkas ja kuparinruskea olut valloitti maailman hedelmäisen pihkaisella aromimaailmallaan.
Olut oli välitön menestys, ja ensimmäinen 1 200 litran erä myytiin lähes loppuun jo julkaisupäivänään. Myöhemmin syksyllä olutta tehtiin vielä toinenkin erä, joka sekin meni kuin kuumille kiville.
Hyvien kokemusten siivittämänä Himo Homo tekee nyt paluun entistäkin rohkeampana ja ylpeämpänä. Siinä missä ensimmäinen olut sai innoituksensa Pride-liikkeen syntysijoilta, tänä vuonna Himo Homo kääntää kiimaiset silmänsä kohti etelää.
Himo Homo Go South on tyyliltään Pacific NEIPA (7,4 %). Auringonkeltainen mehusteluolut saa aromikkaan ja intensiivisen hedelmäisen luonteensa australialaisista ja uusiseelantilaisista humalista. Hedelmäisten aromien tanssia seuraa kitalakea hyväilevät katkerot 44 EBU:n voimalla. Kaiken taustalla maistuu Nelson Sauvin -humalan tuoma valkoviinimäinen pohjavire.
MAAILMAA PARANTAMAAN
Himo Homo -projektin takana on kaikessa yksinkertaisuudessaan maailman parantaminen. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat sekä Peter Tammenheimolle että Panimo Himolle intohimo. Niissä ei ole sijaa kompromisseille, kuten ei tässä oluessakaan.
Himo Homo Go South on tehty nautittavaksi. Se on täynnä tunnetta, makua, yksilöllisyyttä ja ylpeää identiteettiä sekä symboliikkaa. Humalat on tarkoin valittu, ne tulevat kaukaa etelästä eli Australiasta ja Uudesta-Seelannista, eikä niiden määrissä ole säästelty. Päähumalana on supertrendikäs ja intensiivisen hedelmäinen Nectaron. Siitä löytyy muun muassa ananasta, passionhedelmää, kiiviä, persikkaa ja sitrusta.
Nelson Sauvin -lajike on saanut nimensä Sauvignon Blanc -rypäleeltä, jota sen aromimaailma paljolti muistuttaa. Se antaa tähän olueen valkoviinimäistä ryhdikkyyttä ja ruohoisia aromeja. Pacific Jade -lajike puolestaan antaa Himo Homolle sen pehmeän katkeruuden ja tukee samalla oluen aromaattista profiilia.
Myös oluen alkoholiprosentti (7,4 %) kiinnittää huomion tärkeään asiaan. Se on suora kiitos ja kunnianosoitus vuonna 1974 perustetulle Setalle. Tänä päivänä Setan roolista ja toiminnasta voidaan olla montaa mieltä, mutta viimeisen 50 vuoden aikana Seta r.y. edistänyt seksuaalista tasavertaisuutta äärettömän paljon sekä onnistunut vaikuttamaan jopa lainsäädäntöön. Ilman Setaa sateenkaari olisi tänä päivänä paljon nykyistä himmeämpi.
Nostetaan malja kesälle, homoille ja koko Pride-yhteisölle. Kellistä Homo kielellesi ja anna sen kasvaa suussasi. Antaudu koko suun täyttävään hyvän olon tunteeseen. Niele ja nauti!
Olarin Panimo järjestää lauantaina 25. helmikuuta Olari After Dark -olutfestivaalin, jossa pääsee maistamaan mustia ja mustanpuhuvia oluita kotimaisilta ja ulkomaisilta huipputekijöiltä.
ETELÄ-SUOMEN hiihtolomaviikon lauantai huipentuu Olarin Panimolla järjestettävään kansainväliseen tummien oluiden Olari After Dark -festivaaliin. Yhden päivän mittaiseen tapahtumaan saapuu Euroopan nimekkäimpiä pienpanimoita ja oluentekijöitä, joita täydentää kotimaisten pienpanimoiden terävin kärki.
Kansainvälisistä huippupanimoista paikalle saapuvat Marble Beers (Englanti), Pühaste (Viro), Ārpus (Latvia) ja Garage Beer (Espanja) kukin kahdella festivaalioluella. Paikan päälle on tulossa kansainvälisten panimoiden omia oluentekijöitä tarjoilemaan oluita, pitämään tastingeja ja keskustelemaan festivaalivieraiden kanssa. Marblelta ja Pühasteltä paikalle saapuvat todelliset raskassarjalaiset, panimoiden perustajat ja menestyksen tekijät Joseph Ince ja Eero Mander.
Festivaalin henkeen kuuluu, että kutakin olutta on tarjolla vain hyvin rajoitettu erä, useimpia vain yksi kegi eli 20–30 litraa.
TUMMIEN OLUIDEN SUOMI
Olari After Dark -festivaalin kotimainen tarjonta ei jää kansainvälisten vieraiden varjoon, vaan nousee ylväästi sen rinnalle. Vain paras on kyllin hyvää!
Olemme kutsuneet mukaan Suomen parhaita panimoita ja legendaarisimpia oluita maakunnista sekä niiden uutuuksia pääkaupunkiseudun laatupanimoilta. Festivaalin isäntänä Olarin Panimo on luvannut näyttää parasta osaamistaan kolmella uutuusoluella, joista yksi on musta sahti.
Muista pääkaupunkiseudun tekijöistä Paloaseman Panimo on valmistanut festivaalille kaksi Black IPAa ja CoolHeadilta hanaan saapuu Imperial Stout.
Edustettuina ovat myös tamperelainen klassikko Panimoravintola Plevna sekä oululainen Sonnisaari, molemmat kahdella oluella. Lappeenrannasta saapuu tummilla oluillaan mainetta niittänyt Panimoyhtiö Tuju.
Lagerin ystävien iloksi Takatalo & Tompuri Virolahdelta tuo festivaalille moninkertaisesti palkitut tummat oluensa. Panimosta tekee ainutlaatuisen, että sen käyttämät ohra ja kaura viljellään omilla pelloilla panimon ympärillä ja savuoluissa käytetyt maltaat kylmäsavustetaan itse rakennetulla savustimella käsityönä.
Lisäksi festivaalihanoista löytyy Pirkkalan K-Citymarketin yhteydessä toimivan Panimo Himon olutta. Himo tunnetaan paitsi laajasta ja nöyristelemättömästä asenteestaan myös värikkäistä grafiikoistaan.
FESTIVAALI SYNTYI TARPEESEEN
Idea uudesta tummien oluiden festivaalista syntyi, kun eräänä marraskuisena perjantaina Olarin Panimon perustaja Ville Leino, oluttoimittaja Peter Tammenheimo ja festivaalikonkari Janne Koskenniemi totesivat, että jokaisen itseään kunnioittavan olutmaan talveen kuuluu vähintään yksi tummien oluiden festivaali, ja että sellainen vielä puuttuu Suomesta – ennen tätä!
Festivaalin nimi Olari After Dark tulee siitä, että helmikuun lopussa talven synkin pimeys on jo kääntynyt kohti valoa ja kevään odotusta. Ja vaikka ulkona paukkuisi pakkanen, sisätiloissa tunnelma nousee kattoon ja tumma olut lämmittää.
”Tummat sävyt ovat täynnä tunnetta ja mystiikkaa, koska niihin kätkeytyvät monet ääripäät: Vaikka musta ei heijasta ensimmäistäkään väriä, se sisältää niistä jokaisen. Suurin juhla ja syvin suru, elämää suuremmat tunteet, ne ovat kaikki aateloitu mustalla. Samalla tavalla tummat oluet ovat täynnä makua, lämpöä ja rakkautta”, Peter Tammenheimo kuvaa festivaalin filosofiaa.
”Pieni mutta tasokas panimokattaus alleviivaa tapahtuman tunnelmaa ja intensiteettiä. Haluamme jättää vieraillemme muistijäljen, joka lämmittää pitkälle kevääseen”, jatkaa Ville Leino.
”Festivaalin yhteydessä järjestämme myös kaksi poikkeuksellisen kovatasoista tastingia ja erikoishintaisia panimokierroksia. Liput tulevat myyntiin Olarin Panimon verkkokauppaan helmikuussa”, Janne Koskenniemi vinkkaa.
Teksti: Olari After Dark -festivaalitiedote
OLARI AFTER DARK
Dark Beer Festival lauantaina 25.2. klo 14–00
Metallimiehenkuja 8 A, 02150 ESPOO
Liput: 7 € (sisältää eteispalvelun ja lasin lainan)
Lähes 30 jouluoluen maistelussa oluiden korkea taso yllätti positiivisesti. Hieman yllättäen isojen panimoiden oluet jäivät testin häntäpäähän, vaikka testissä kiinnitettiin erityistä huomiota oluiden virhemakuihin. Tasaisen laadukkaassa kattauksessa kuitenkin vain terävin kärki ylsi huippupisteille.
TAMMENLINNAN Suuressa Olutmaistelussa testattiin 29 erilaista jouluolutta. Oluet rajattiin siten, että mukaan otettiin vain joulubrändättyjä oluita. Toisin sanoen oluen nimessä tai etiketissä piti olla selkeä viittaus jouluun. Testissä oli sekä kotimaisia että tuontioluita. Oluiden alkoholipitoisuus vaihteli nollasta 13 prosenttiin.
Oluet arvioitiin sadan pisteen asteikolla siten, että 60 pistettä edusti teknisesti ja mikrobiologisesti virheetöntä olutta. Mitä alemmas skaalassa mentiin, sitä enemmän oluissa havaittiin virhemakuja sekä ongelmia tasapainossa ja tyylinmukaisuudessa.
Tuomaristossa istuivat olut- ja matkailutoimittaja Peter Tammenheimo, pienpanimokouluttaja emeritus Ilkka Sysilä, Olarin Panimon perustaja ja oluentekijä Ville Leino, Arde arvioi -blogin Ari Juntunen sekä oluiden kategoriajohtaja Jaaja Hihnala Brukett-juomatalosta.
Koska raati koostui erittäin kokeneista maistajista, päädyttiin avoimeen tastingiin, eli kaikki maistettavat oluet olivat näkyvillä. Ratkaisuun vaikutti luonnollisesti myös oluiden suuri määrä. Maistettavat juomat oli saatu näytteinä panimoilta ja maahantuojilta. Testin järjestelyistä vastasi Peter Tammenheimo. Jaana Hihnala ei osallistunut Brukettin maahantuoman Rocking Rudolphin arviointiin.
Kolmen kärki erottui
Testin parhaaksi olueksi nousi lappeenrantalaisen Panimoyhtiö Tujun imperial stout Kovempi paketti. Tämä olut päätyi testiin hieman yllättäen, sillä Alkoon oli lähetetetyssä erässä oli ollut kolme pulloa ilman etikettiä, jotka sitten palautuivat jakelijalle ja sitä kautta maisteluun.
Tuomaristo kiitteli Kovemman paketin täyteläistä tuoksua, paksua suutuntumaa ja ryhdikästä makua, jossa oli aistittavissa lempeää paahteisuutta, parkittua nahkaa, tupakkaa ja vaniljaa. Etenkin oluen portviininen ja madeiramainen vivahde hurmasi tuomariston.
Toiselle sijalle ylsi norjalaisen Nøgne Ø:n Gud Jul Christmas Ale. Raikas ja korkeahkosta alkoholipitoisuudestaan (8,5 %) huolimatta helposti juotava, pehmeän täyteläinen ja kuohkea nautiskeluolut.
Kolmanneksi sijoittui klassinen Shepherd Neame Christmas Ale (7,0 %) Ison-Britannian vanhimmalta panimolta. Täydellisen tasapainoinen, kuivahedelmäinen, pähkinäinen ja maustekakkuinen vahva ale.
Kolmen kärki erottui selvästi muusta kattauksesta ainoina yli 80 pisteen oluina. Testin kovin yllätys tuli kuitenkin heti kärkikolmikon takana, sillä perinteinen ruotsalainen Tempel Julmust nappasi neljännen sijan.
Tarkkaan ottaen Julmust ei ole olut, vaan mallaspohjainen ja humaloitu virvoitusjuoma. Julmust sisältää humalan ja maltaan lisäksi noin 30 ainesosaa.
Juilmust on Ruotsissa niin suosittua, että joulun aikaan Coca Colan myynti laskee 50 prosentilla. Julmustia myytiin pitkään Ruotsin ulkopuolella vain Ikean myymälöissä, mutta nykyään sitä myydään Suomesta esimerkiksi Alkoissa.
1. Tuju Kovempi Paketti
Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 83,40
Täyteläinen tuoksu, paksu suutuntuma, sherrymäinen ja makeahko. Täydellinen vaniljajäätelön kastikkeena. Jälkimaussa chilimäistä kirpeyttä.
2. God Jul Christmas Ale
Nøgne Ø, Norja
Alkoholia: 8,5 %
Pisteet: 82,00
Maahantuoja: Servaali
Paahteinen ja mausteinen tuoksu. Hämmästyttävän kuohkea suutuntuma. Samea, raikas ja täyteläinen sekä hyvin jouluinen ale, jossa hurmaavaa viheromenaista vivahdetta. Usein omenaiset ja siiderimäiset flavorit lasketaan makuvirheiksi, mutta tähän olueen ne istuvat täydellisesti.
3. Shepherd Neame Christmas Ale
Faversham Brewery, Englanti
Alkoholia: 7,0 %
Pisteet: 80,40
Maahantuoja: Servaali
Maltainen, toffeinen ja pehmeän pähkinäinen, tyylikästä kuivahedelmää ja luumukiisseliä. Perinteinen ja täydellisen tasapainoinen joulunajan britti-ale.
4. Tempel Julmust
Tempel Brygghus, Ruotsi
Alkoholia: 0,0 %
Pisteet: 76,20
Maahantuoja: Juomatalo Pikkulintu
Makea limonadimainen ja helposti juotava Julmust. Raikas mallaspohjainen juoma. ”Juon paljon mieluummin tätä kuin nollaolutta”, kommentoi pienpanimokouluttaja Ilkka Sysilä.
5. Santa’s Hoppy Helpers Holiday IPA
Mikkeller, Tanska
Alkoholia: 6,0 %
Pisteet: 75,60
Maahantuoja: Olaf Distribution
Maussa on tyylinmukaisesti mallasta, pihkaa ja hedelmäisyyttä. Jouluista hedelmäkakkua. Humalat ovat ehkä jo parhaat päivänsä nähneet, mutta siitä huolimatta herkullinen olut.
6. Delirium Christmas
Brouwerij L. Huyghe, Belgia
Alkoholia: 10,0 %
Pisteet: 74,80
Maahantuoja: Brew Seeker
Kuohkea ja hedelmäinen vahva belgi-ale. Yllättävän pehmeää, alkoholi peittyy täysin. Juustojen ja vaniljaisten jälkiruokien kiitollinen kumppani.
7. Lump of Coal
Ridgeway Brewing, Englanti
Alkoholia: 7,5 %
Pisteet: 72,80
Maahantuoja: Diamond Beverages
Pehmeä ja matalahiilihappoinen stout. Tuoksussa paahteisuutta ja tummaa suklaata. Korkeahko alkoholiprosentti vaatii vastapainokseen tuhdin mallaspohjan, ja tässä se toteutuu.
8. Olutpaja Jouluolut
Olutpaja, Pälkäne
Alkoholia 5,0 %
Pisteet: 72,80
Riemastuttavan fragrantti. Humalan fragranssia ynnä miellyttävät esteriset käymisaromit. Puhdas, raikas ja kaikin puolin miellyttävä olut, joka sopii nautittavaksi sekä jouluna että juhannuksena.
9. Keisari Joulu
Nokian Panimo
Alkoholia 5,0 %
Pisteet: 72,20
Miellyttävää paahteisuutta sekä tuoksussa että maussa. Kahvia, suklaata ja pehmeää maltaisuutta. Kaunis savuisuus toimii oluen kruununa.
10. Joulun Tähti – Plevnan Jouluolut
Koskipanimo, Tampere
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 70,20
Paahteinen, kuiva ja täyteläinen lager. Miellyttävä kahvinen flavori. Tasapainoinen kokonaisuus, joka kuitenkin kärsii pienestä rohkeuden puutteesta.
11. Jule Malt
To Øl, Tanska
Alkoholia: 13,0 %
Pisteet: 69,80
Maahantuoja: Diamond Beverages
Makean alkoholinen ja pehmeän mausteinen tuoksu. Häiritsevän makea olut, maussa hedelmätorttua ja tervaleijonaa.
12. Hvit Jul
Nøgne Ø, Norja
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 68,60
Maahantuoja: Servaali
Raikas, ruohoinen sekä joulumausteiden ja yrttien sävyttämä tuoksu. Maustepommiksi varsin onnistunut olut, joskin katkeruutta toivoisi selvästi lisää. Alkoholipitoisuuttakin saisi olla pari prosenttiyksikköä enemmän.
13. Glögg Sour
Morgondagens Cirkusöl, Ruotsi
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 67,80
Maahantuoja: Pien Distribution
Joulumausteinen ja marjainen tuoksu. Raikas ja miellyttävän hapan maku. Ei kovin olutmainen, mutta nimensä mukaisesti sopii hyvin glögin korvikkeeksi.
14. Joulun Taiga Porter
Panimo Honkavuori, Joensuu
Alkoholia: 5,2 %
Pisteet: 67,40
Melko vaatimaton hennon lakritsinen tuoksu. Paahdettua mallasta ja tummia hedelmiä. Pehmeä suutuntuma, keskitäyteläinen portteri, joka jää kuitenkin hieman latteaksi.
15. Santa Olaf’s Christmas Ale
Olaf Brewing, Savonlinna
Alkoholia: 4,9 %
Pisteet: 66,20
Herkullisen paahteista tuoksua seuraa pettymys. Makea, hennon hedelmäinen ja pehmeän maltainen maku jää harmittavan ohueksi.
16. White Christmas
Saltaire Brewing, Englanti
Alkoholia: 4,8 %
Pisteet: 65,00
Maahantuoja: Brew Seeker
Hieno mausteinen tuoksu vie hetkessä ajatukset Britteinsaarille. Hedelmäinen, suhteellisen raikas ja tyylikkään katkera britti-ale. Yksi tuomareista löysi virhemakuina märkää villatumppua ja voihappoa.
17. Tornion Joulu Porter
Tornion Panimo
Alkoholia: 5,2 %
Pisteet: 64,40
Makea tuoksu, paahteinen ja pehmeän hedelmäinen maku. Olut on teknisesti kunnossa, mutta maultaan kovin kevyt.
18. Karhu Jouluolut
Sinebrychoff, Kerava
Alkoholia: 4,8 %
Pisteet: 63,40
Suhteellisen raikas ja rapsakka jouluolut isolta panimolta. Maussa pehmeää maltaisuutta. Kohtalaisen luonteikas olut ja samalla yksi testin positiivisista yllätyksistä.
19. Gouden Carolus Christmas
Het Anker, Belgia
Alkoholia: 10 %
Pisteet: 62,60
Maahantuoja: Servaali
Makean mausteinen tuoksu. Miellyttävä alkoholin puraisu heti alkumaussa, mutta siinäpä se. Aivan liian makea, humalan fragranssi puuttuu. Maku tuo mieleen hammastahnan tai suuveden.
20. Maku Joulu IPA
Maku Brewing, Tuusula
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 61,60
Yrttipihkainen tuoksu. Katkeroiden puuttuessa makeus hieman häiritsee. Kuitenkin kohtalaisen juotava, joskin kaikin puolin vaatimaton ja persoonaton. Joulusaunaan.
21. Rocking Rudolph
Hardys & Hansons, Englanti
Alkoholia: 4,2 %
Pisteet: 59,25
Maahantuoja: Brukett
Hedelmäinen ja asteen verran metallinen tuoksu. Pehmeä suutuntuma. Ohut maku ei juuri jätä muistijälkiä. Vetinen.
22. 45 Days of X-mas
To Øl, Tanska
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 59,00
Maahantuoja: Diamond Beverages
Puhdas ja teknisesti virheetön olut, joka ei kuitenkaan herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Malliesimerkki oluesta, jossa kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta luonne ja persoonallisuus loistavat poissaolollaan.
23. Raskasta Joulua
Tornion Panimo
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 58,40
Metallinen tuoksu, rauta iskee päin näköä, minkä ehkä voi katsoa sopivan ainakin oluen nimeen. Silti täyteläinen, pehmeä ja kuivahko olut. Mausta löytyy joululimppua, nahkaa ja hevostallia.
24. Olvi Jouluolut
Olvi, Iisalmi
Alkoholia: 5,0 %
Pisteet: 57,60
Siirappisen karamellimainen, jopa mämminen olut, josta löytyy kotikaljamaista makeutta. Tunkkaista leipäisyyttä. Ei kovin tasapainoinen.
25. Olvi Xmas IPA
Olvi, Iisalmi
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 55,20
Olvin yleiseen tasoon nähden tunkkainen. Tuoksussa koirankakkaa. Maku hennon pihkainen, hedelmäisyys puuttuu täysin ja rasvaisuuteen viittaavaa virhemakuakin löytyy.
26. Bad Elf Winter’s IPA
Ridgeway Brewing, Englanti
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 53,60
Maahantuoja: Diamond Beverages
Makean hunajaista tuoksua seuraa virhemakujen sinfonia: Diasetyyliä, sukkahikeä, märkää villasukkaa ja kastunutta huopahattua.
27. Kimito Christmas NEPA
Kimito Brewing, Kemiönsaari
Alkoholia: 5,5 %
Pisteet: 53,60
Liian makea ja tasapainoton olut, jossa mikään ei viittaa nimen New England -alkuun. Laktoosilla pilattu suutuntuma. Hedelmäinen ja mausteinen.
28. Vaahtoparta Jouluolut
Maku Brewing, Tuusula
Alkoholia: 5,3 %
Pisteet: 53,00
Ohut vihanneskeittomainen maku. Kevyt ja helppo olut, joka ei tällä kertaa ole täysin kunnossa. Tunkkainen ja tasapainoton, mutta kuitenkin parempi mitä oluesta tehdyt aiemmat arviot ovat antaneet aihetta odottaa.
29. Sinebrychoff Jouluolut
Sinebrychoff, Kerava
Alkoholia: 4,5 %
Pisteet: 47,00
Testin alisuorittaja. Metallinen, pahvinen ja vetinen olut. Yksiulotteinen ja ponneton esitys.
Business Finland ja
ELY-keskukset ovat myöntäneet alkuvaiheessa koronatukea jo 25 pienpanimolle.
Täyden tukisumman 100 000 euroa on toistaiseksi saanut neljä panimoa: Mustan
Virran Panimo, Jussi Olut (Maku Brewing), Koskipanimo (Plevna) ja Sori Brewing
Finland.
Ravintoloiden
pakkosulkeminen iski kovaa pienpanimoihin, joista suurimmalle osalle tuotteiden
ravintolajakelu on ollut elinehto. Samalla koronakriisi on pakottanut panimot
etsimään uusia ansaintamalleja ja innovaatioita.
Business Finland ja ELY-keskukset tarjoavat yrityksille kehitysrahoitusta häiriötilanteessa, ja panimot ovat sitä ahkerasti myös hakeneet. Rahoituksen avulla yritykset voivat kehittää uusia tuotteita tai toimintatapoja, mutta menetettyä liikevaihtoa ei näillä tuilla korvata. Suurin osa panimoista on lisännyt aktiivisuuttaan kuluttajarajapinnassa muun muassa erilaisilla sosiaalisen median ratkaisuilla. Monet ovat myös avanneet verkkokauppoja sitä mukaa kuin kriisi on kärjistynyt.
Tässä artikkelissa puhutaan panimoista, joille koronatuki on myönnetty 23. huhtikuuta mennessä.
Täysi tuki tuo varmuutta
Tähän mennessä neljä pienpanimoa on saanut kehitystuen täysimääräisenä (100 000 €) ja viideskin eli Lapin Panimo lähes saman summan (99 780 €). Tamperelainen Panimoravintola Plevna kuittasi jättipotin, sillä Koskipanimon ohella ravintolatoimintaa pyörittävä Tampereen Panimoravintola sai myös täyden tuen.
– Tuet tulivat tarpeeseen. Olemme tehneet kovasti töitä, jotta toimintaa voitaisiin poikkeustilan aikana pyörittää edes jotenkin ja samalla pyrimme valmistautumaan myös exit-vaiheeseen. Olemme kehittäneet erilaisia projekteja molempiin yrityksiin, sanoo Plevnan ravintoloitsija Marika Tähtinen-Hakala.
Plevnan
projektit ovat olleet hyvin käytännönläheisiä kuten lähioluen merkityksen
korostamista, tuotesuunnittelua ja take away -asioinnin helpottamista. Myös
uusia myyntikanavia on avattu päivittäiskaupan puolelle.
– Työnkuva
on muuttunut oleellisesti, sillä ennen koronaa vähittäismyynnin osuus
liikevaihdosta oli vain kymmenisen prosenttia, ja nyt olemme täysin sen
varassa, Tähtinen-Hakala summaa.
Tulevaisuudessa
Plevna aikoo käyttää osan saamastaan kehitysrahoituksesta esimerkiksi uusien
jakelukanavien perustamiseen ja uudenlaisen tilausportaalin kehittämiseen sekä
vientihankkeisiin yhdessä muiden pienpanimoiden kanssa.
Maku
Brewingin toimitusjohtaja Ville Makkonen
tiivistää kehitystuen merkityksen sanomalla, että sen avulla panimo pystyy
laatimaan tulevaisuuden suunnitelmia sen sijaan, että kaikki aika ja energia
menisi pelkkään selviytymistaisteluun.
– Meillä projektin tarkoitus on kehittää tapaamme toimia päivittäiskauppojen suuntaan tutkimalla kaupan tuotevalikoimaa ja kehittämällä sinne sopivia tuotteita. Toinen painopisteemme on verkkokaupan kehittämisessä, Makkonen linjaa.
Käsidesistä kivijalaksi
Mustan
Virran Panimo sai kehitystuen hankkeelleen ”Pienpanimosta käsihuuhteen
valmistajaksi”. Hankkeen tavoitteena on valmistella panimon
liiketoimintaan toista kivijalkaa oluen valmistuksen lisäksi, kun
toimintaedellytykset ydinliiketoimintaan ovat ravintoloiden sulkemisten takia
oleellisesti heikentyneet.
Esimerkiksi
kesäfestivaalien peruutukset ja eritoten Oopperajuhlien peruuntuminen tulevat tekemään
ison loven savonlinnalaispanimon liikevaihtoon. Panimo myös arvioi, että
pienpanimo-oluiden kysyntä voi laskea vielä kriisin jälkeenkin merkittävästi
talouden hiipumisen ja kuluttajien talousvaikeuksien takia.
– Käsidesin kysynnän
taas odotamme pysyvän jatkossakin korkealla, joten sen valmistuksen jatkaminen
ja eriyttäminen omiin toimitiloihinsa voi pelastaa panimon taloudellisesti,
sanoo toimitusjohtaja Petteri Vänttinen.
– Myönnetty
kehitystuki tullaan käyttämään myöntöperusteiden mukaisesti henkilökunnan
palkkoihin ja alihankintana teetettävään kuluttajatutkimukseen tammikuun 2021
loppuun mennessä, Vänttinen jatkaa.
Käsidesin
valmistus on myös Lapin Panimon listalla, mutta sille kehitysrahoituksen
päähankkeita ovat verkkokaupan ja panimon ympärille rakentuvien tapahtuminen
kehittäminen, pienimuotoinen panimoravintola ja mahdollisesti jopa oma
ravintolaketju Lappiin.
Sen enempää ketjun konseptista Lapin Panimon toimitusjohtaja Arturs Dutka ei vielä paljasta, sillä projekti on vasta alkuvaiheessa. Dutkan mukaan ideamylly panimolla käy kuitenkin täysillä kaiken aikaa.
Virosta Suomeen
Neljäntenä
panimona täysimääräisen kehitystuen sai Sori Brewing Finland, mikä on
aiheuttanut alan toimijoissa jonkin verran närää. Sori Brewingin juuret ovat
Tampereella, mutta vuonna 2014 panimo perustettiin näyttävästi Viroon, koska työn
hinta, verotus ja toimitilojen vuokrat tulivat siellä paljon edullisemmiksi.
Osasyynä oli myös Suomen paikoilleen jämähtänyt alkoholipolitiikka.
Harva
kuitenkaan tietää, että Sori Brewingin emoyhtiö pysyi Suomessa, ja vuosien
mittaan yhä suurempi osa liiketoiminnasta on keskittynyt Suomeen. Tällä
hetkellä Suomessa tehdään myyntiä, asiakaspalvelua, hallintoa, markkinointia ja
brändin kehitystä sekä pienissä määrin myös tuotekehitystä. Suomessa Sori
Brewingin käyntikortti on helmikuussa 2017 avattu taproom Helsingin
Kaisaniemessä.
– Elämme nyt
murroksen aikaa meidän molemmilla toimialoilla eli ravintoloissa ja panimoissa,
joten pyrimme myös miettimään liiketoimintaamme uudestaan. Osana tätä prosessia
näimme mahdollisuuden tuoda osan Virossa tehtävistä toiminnoista Suomeen ja
kehittää niitä täällä, kertoo toimitusjohtaja Pyry Hurula.
Hurulan
mukaan Business Finlandin tuen avulla Sori Brewingin tavoitteena on keskittää
yhtiön Helsingin toimistolle enemmän tukitoimintoja ja järjestelmäkehitystä
sekä hakea liiketoiminnan kasvua uusien kanavien kautta.
– Tässä
tilanteessa panimoiden, ravintoloiden, tapahtumatuottajien ja monen muun
toimialan elinehto on kyky keksiä itsensä uudestaan, jotta voidaan luoda arvoa
ja kannattavaa liiketoimintaa myös jatkossa, mies tuumaa.
Hyrylä ei
kuitenkaan halua rinnastaa Business Finlandin tukea siihen tukeen, mitä
ravintolat tarvitsevat hyvityksenä sulkemisesta ja siitä, että valtio vei ravintoloitsijoilta
perustuslain turvaaman oikeuden elinkeinoon. Siihen tarvitaan toisenlaisia
instrumentteja ja pian.
Tukisummien laaja kirjo
Tukipäätösten
euromääräinen skaala on laaja, mikä osaltaan kertoo myös panimokentän visioista
tai niiden puutteesta. Akuutin kriisin keskellä kaikki panimot eivät kenties
ole ehtineet panostaa yhtä paljon kehitysideoihin tai sitten niiden
yksilöiminen kirjalliseen muotoon on osoittautunut liian haasteelliseksi.
Yhtä kaikki,
lähes 30 pienpanimoa on jo saanut jonkinlaista kehitystukea. Edellä mainittujen
lisäksi merkittäviä tukisummia ovat saaneet Pyynikin käsityöläispanimo (52 200
€), Salama Brewing (57 395 €), Tornion Panimo (42 000 €) ja Kvarken Bryggeri
(36 000 €).
Maksimisumman
eli 10 000 euroa esiselvitykseen liiketoiminnan häiriötilanteessa ovat saaneet Bock’s
Corner Brewery, Mathildedalin Kyläpanimo, Espoon Oma Panimo, Rocking Bear
Brewers, Fat Lizard Brewing Company, Rakuuna Olut (Bryggeri Helsinki) ja Stadin
Panimo, joka sai lisäksi panimobaarilleen samaisen 10 000 euron avustuksen.
Alle kymmeneen tuhanteen jäivät Teerenpeli, Iso-Kallan Panimo, Kanavan Panimo, NBC Brewery, Maistila, Sonnisaari, Honkavuori ja vaasalainen pieni ravintolapanimo NP Brewers.
Tänä vuonna yksi
suurimmista olutmaailmaa kuohuttavista puheenaiheista on ollut vuodesta 1845
perheomisteisena pysyneen lontoolaisen Fuller’sin myynti japanilaiselle
Asahille. Aluksi kauppaa vastustettiin rajusti, mutta pölyn laskeuduttua
karkeimmat soraäänet ovat hiljenneet. Voisiko sittenkin olla niin, että me
tavalliset kuluttajat selviämme tunteita herättäneestä panimokaupasta voittajina?
FULLER’SIN HISTORIAN voidaan katsoa alkaneen vuonna 1816,
jolloin Thames-joen rannalle avattiin panimo nimeltä The Griffin Brewery. Sen
perustivat veljekset Douglas ja Henry Thompson, jotka kuitenkin
ajautuivat taloudellisiin vaikeuksiin ja tarvitsivat varakasta sijoittajaa
pelastamaan yrityksensä konkurssilta.
Tässä kohtaa
mukaan kuvioihin astui muuan John Fuller
ilman päivänkään kokemusta panimoalalta. Hän kuitenkin onnistui nostamaan
yrityksen jaloilleen ja osti lopulta Thompsonit ulos.
Fullerin
kuoltua vuonna 1839 panimon johtoon astui hänen poikansa John Bird Fuller, joka jätti nopeasti merkkinsä Ison-Britannian
kunniakkaaseen oluthistoriaan.
Fuller
nuorempi yhdisti voimansa toisen panimoyrittäjän Henry Smithin ja tämän lankomiehen, panimomestari John Turnerin kanssa. Vuonna 1845
allekirjoitettiin uuden panimoyhtiön perustamisasiakirja.
Yhtiön nimeksi tuli Fuller, Smith & Turner, mutta panimolle nimensä antoi yksin Fuller. Yritys kasvoi tasaisesti ja ennen panimotoimintojen myymistä Asahille se harjoitti oluenpanon lisäksi muun muassa tukkukauppaa sekä operoi tai tai vuokrasi noin 400:aa pubia ja hotellia ympäri Englantia.
FULLER’S PYSYI TIUKASTI omistajasukujensa hallinnassa 173
vuoden ajan, eikä muutoksen merkkejä ollut ilmassa. Kävin viime vuodenvaihteessa
Lontoossa haastattelemassa pääpanimomestari Georgina Youngia, jonka kanssa istuimme pubissa alun kolmatta tuntia
ja keskustelimme pitkään muun muassa yrityksen arvoista.
Young
kertoi, että Fuller’sin keskeisimpiä arvoja ovat perhe ja työyhteisön
kannustaminen.
– Being part
of the family, Young totesi ja viittasi tällä ilmauksellaan kahteen asiaan;
Fuller’sin omistajien ja työntekijöiden väliseen hyvään suhteeseen sekä panimon
uskolliseen asiakaskuntaan
Keskustelussamme
mikään ei viitannut siihen, että alle kuukauden kuluttua tuosta hetkestä
räjähtäisi uutispommi.
Siksi ydinliiketoimintojen
myynti japanilaiselle panimojätille tuli niin minulle kuin kaikille muillekin Fuller’sin
ystäville kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syvä epäusko, hämmästys, järkytys
ja huoli olivat kollektiivisia tunnetiloja, ymmärrettävästi.
Jonkinasteinen järkytys panimon myynti oli varmaankin myös Georgina Youngille, joka hyvän ystävänsä houkuttelemana päätti jättää Fuller’sin ja muuttaa synnyinkaupunkiinsa Bristoliin, jossa hän työskentelee tätä nykyä Bath Alesin uuden huippumodernin panimon johdossa.
KOLMEN VIIME VUODEN aikana Asahi Group on käynyt tiuhaan
panimo-ostoksilla Euroopassa. Vuonna 2016 yhtiön omistukseen siirtyi tukku
tunnettuja tuotemerkkejä kuten Grolsch, Peroni ja Meantime. Seuraavana vuonna
Asahin ostolistalla olivat Pilsner Urquell, Velkopovický Kozel, Tyskie, Lech,
Drehel ja Ursus sekä iso liuta paikallisia merkkejä Itä-Euroopasta.
Kun
huomioidaan yleinen vilkkaus panimomarkkinoilla ja olutjättien mielenkiinto
nousevia pienpanimoita kohtaan, Fuller’sin myynnin ei luulisi tulleen yllätyksenä.
Mutta se tuli, ja ensireaktio oli sen mukainen.
Vahvimmat tunteenpurkaukset
tulivat odotetusti lähes 200 000 jäsenen Campaign for Real Ale (CAMRA)
-kuluttajajärjestöltä, joka ilmaisi järkyttyneensä Fuller’sin panimotoimintojen
myynnistä ja kannusti jäsenistöään vastatoimiin.
– Meidät on petetty. Uskoimme, että Fuller’sin omistajasuvut olisivat sitoutuneet oluenpanon jatkamiseen Lontoossa ainakin seuraavat 200 vuotta, kirjoitti Camran Lontoon-osaston puheenjohtaja John Cryne jäsenille osoitetussa sähköpostissaan.
ULKOMAILLA UUTINEN otettiin vastaan yhtä suurella tyrmistyksellä
kuin Britanniassa. Etenkin edulliselta kuulostava 250 miljoonan punnan (286
milj. €) myyntihinta herätti kummastusta. Monissa keskusteluissa nousi esiin
Ballast Pointin myynti vuonna 2015 miljardin dollarin hintaan Constellation
Brands -yhtiölle. Voiko siis vaivaiset 20 vuotta toiminut uuden aallon
pienpanimo olla yli kolme kertaa arvokkaampi kuin lähes 10 kertaa vanhempi
lontoolainen instituutio?
Minä ainakin
olisin maksanut Fuller’sista enemmän, jos taskussa olisi ollut miljardi tai
pari ylimääräistä.
Pitää
kuitenkin muistaa, että oluenpano on pienten katteiden liiketoimintaa ja
tuhansista itsenäisistä pienpanimoista huolimatta globaalit markkinat jaetaan
muutamien suurten toimijoiden kesken. Yksittäinen panimo voi olla kannattava,
mutta ani harvoin se on omistajilleen mikään kultakaivos, paitsi jos se saadaan
myytyä oikeaan aikaan.
Fuller’sin
kohdalla voidaan sanoa, että yrityksen kannattavin osa löytyy sen
ydintoimintojen ulkopuolelta, pubeista ja hotelleista, joissa operatiivisen
toiminnan lisäksi rakennuskannan arvo kasvaa koko ajan.
Kun vielä suurin osa Fuller’sin kiinteistöomistuksista sijaitsee Lontoossa, yhtälö näyttää selvältä: Tulevaisuus on palveluissa, elämysten tuottamisessa ja kiinteistöbisneksessä. Asiakkaille panimotoimintojen myynti näkyy parhaassa tapauksessa entistä parempina palveluina ja viihtyisämpinä pubikokemuksina. Kaupasta saatavasta neljännesmiljardin punnan potista riittää varmasti investoitavaa pubien ja hotellien fasiliteetteihin.
FULLER’SIN OLUIDEN tulevaisuudesta ja varsinkaan
laadusta en olisi huolissaan. Uskon, että Fuller’s ja sen mukana tuleva Dark
Star saavat jatkossakin päättää itsenäisesti omasta tuotannostaan ja
standardeistaan. Arvostettujen brändien ja perinteiden kunnioittaminen on myös
Asahin etujen mukaista ja oleellinen osa japanilaista perimää.
Tämän
minulle vahvisti Fuller’sin Brewing Manager Guy Stewart, jota kävin tapaamassa Lontoossa heinäkuussa.
– Me jatkamme oluen valmistusta aivan kuin tähänkin asti. Asahi on hyvä isäntä, joka arvostaa Fuller’sin taitotietoa ja perinteitä. Asahi osti meidät nimenomaan siksi, että olemme omalla sarallamme parempia kuin kukaan muu.
NÄYTTÄÄKIN TODENNÄKÖISELTÄ, että Asahi-kaupassa kaikki
osapuolet voittavat, myös kuluttajat.
Fuller’s ja
varsinkin Dark Star voittavat kaupassa parempina vientinäkyminä. Vaikka
Fuller’s tunnetaan maailmalla jo melko laajasti, Asahin verkostot ja pääomat
tarjoavat sille aivan eri kokoluokan myynti- ja markkinointikoneiston kuin
toiminta itsenäisenä perheomisteisena oluenvalmistajana.
Samalla
Asahi saa omille tuotteilleen jalansijaa brittimarkkinoilta, mutta yhtä lailla
brittikuluttajat hyötyvät Asahin laajasta portfoliosta.
Itse
asiassa, viime kädessä kaikkein suurin voittaja saattaa olla juurikin se tuiki
tavallinen oluenystävä. En yhtään hämmästyisi, jos Asahi päättäisi uida
brittiyleisön liiveihin laskemalla kipurajoille noussutta pintin hintaa ja
samalla investoimalla voimakkaasti esimerkiksi panimon laitekantaan.
Samoilla
linjoilla oli myös kesällä Helsingissä vieraillut kuuluisa brittiläinen
olutkirjoittaja Tim Webb, jonka
kanssa minulla oli ilo jutella Suomen Paras Olut -kilpailun tuomaristossa.
– Katsotaan
nyt vaikka Urquellia, joka on nyt kaikin tavoin paljon paremmassa kunnossa kuin
ennen myymistään Asahille. Fuller’sille käy aivan samalla tavalla Asahin
siipien suojassa, mies pohdiskeli.
Sitä paitsi
Fuller’sin kyltit eivät ole katoamassa Lontoon katukuvasta minnekään. Pubit ja
hotellit jatkavat toimintaansa niin kuin tähänkin asti, mutta jatkossa ne
ostavat oluensa pääosin Asahilta.
Sen verran vaikutusta voi olla, että joissain pubeissa Frontier-hana saanee viereensä Asahi Super Dryn, Peronin tai Pilsner Urquellin, mene ja tiedä. Oluenystävänä en näe tässä isoja uhkia.
LÄHIHISTORIA ON todistanut, että panimo voi säilyttää laatunsa ja identiteettinsä omistajanvaihdoksesta huolimatta. Käsi pystyyn, joka uskoo huomanneensa panimoiden laatukriteerien laskeneen Pilsner Urquellin, Lagunitaksen tai Ballast Pointin tapauksissa?
Firestone
Walkerin Adrian Walker totesi minulle,
että iso kasvoton isäntä ei ole automaattisesti mikään paholainen, joka pyrkii
tuhoamaan tieltään kaiken elollisen. Päinvastoin, usein kyseessä on strateginen
kumppanuus, joka hyödyttää molempia osapuolia. Näin uskon käyvän myös
Fuller’sin ja Asahin kohdalla.
Edelleenkin tulen aina Lontoossa käydessäni suosimaan Fuller’sin pubeja ja olutmerkkejä sekä karttamaan Greene Kingin vastaavia, aivan kuten tähänkin asti.