Erilaisia alkoholikilpailuja alkaa olla jo sellainen määrä, ettei edes alkoholialaa läheltä seuraavat ammattilaiset tahdo pysyä niiden perässä. Vielä vähemmän kuluttajalla on mahdollisuuksia päästä selville siitä, mitä milloinkin palkitaan ja millä perusteilla. Juuri siksi journalismin vastuu kasvaa entisestään.
TORNION PANIMON Original Lapland Lagerin viime toukokuussa saama Monde Selection -laatupalkinto on hyvä esimerkki siitä, että edes alkoholijuomista kirjoittavat toimittajat eivät aina jaksa tehdä kotiläksyjään. Uutinen kultamitalista meni sellaisenaan läpi muun muassa Ylen uutisissa, useissa päivälehdissä ja jopa alkoholialan erikoislehdissä kuten Shakerissa ja Olutpostissa (omia työnantajiani molemmat) sekä Viisi Tähteä -verkkomediassa.
Todellisuudessa Monde Selection ei ole kilpailu laisinkaan vaan eräänlainen laadunvalvontajärjestelmä, joka arvioi tuotteet ja palkitsee niitä neliportaisella asteikolla: Bronze, Silver, Gold ja Grand Gold, josta siis Original Lager saavutti toiseksi ylimmän tason. Tästä voidaan päätellä, että olut oli testitilanteessa mikrobiologisesti kunnossa ja hyvä tyylinsä edustaja, mutta sen pidemmälle vieviin johtopäätöksiin ei ole syytä mennä.
Kuitenkin Monde Selection -tunnustuksesta uutisoitiin täysin kritiikittömästi miltei kuin kyseessä olisi ollut 54 vuotta odotettu ja kauan kaivattu olympialaisten kultamitali. Rivien välistä annettiin ymmärtää, että kyse oli jostain todella suuresta ja että nyt pantiin Suomi kertaheitolla maailmankartalle.
Anteeksi, tarkoitan tietenkin takaisin maailmankartalle, koska olihan alkuperäinen Lapin Kulta ”voittanut” saman ”kultamitalin” jo kerran eli vuonna 1964.
MONIA MUITAKIN esimerkkejä löytyy, kuten vaikkapa viime syksynä järjestetty Vodka Masters -kilpailu, jossa Koskenkorva ja Gustav -vodkat kahmivat mitaleja – ja mediaa taas vietiin kuin pässiä narussa.
Sama toistuu vuosittain syys-lokakuun vaihteessa, seuratkaapa vaan lehtiä.
Ja ikävä kyllä, miltei jokaiselta kirjoittajalta unohtuu jutun yhteydessä mainita, että käytännössä jokainen kilpailuun ilmoittautunut tuote saa palkinnoksi jonkinlaisen mitalin.
Toinen paljon palstatilaa saanut esimerkki on World Spirit Awards -kilpailu viime maaliskuussa, jonka jälkeen uutisoitiin laajasti, että Nordic Premium Beveragesin Arctic Blue Gin on valittu maailman parhaaksi giniksi. Etenkin Iltalehdellä mopo lähti totaalisesti käsistä, kun se otsikoi suomalaisen ginin voittaneen maailmanmestaruuskisoissa tuplakultaa.
Niinhän asia ei tietenkään ollut, eikä millään kilpailulla ole MM-arvoa huolimatta siitä, kuinka ylevästi järjestäjät kilpailujansa nimeävätkään.
Täysin toisenlaisen kuvan tästäkin, sinänsä hyvän tisleen, menestystarinasta saa, kun avataan koko palkintokaappi.
World Spirit Awards 2018 -kilpailussa oli mukana kaikkiaan 485 tuotetta, joille jaettiin yhteensä 508 mitalia. Vain viisi mukaan ilmoitettua tuotetta jäi palkintosijojen ulkopuolelle ja vähintään hopeamitaliin ylsi 472 tislettä. Mitaleiden lisäksi eri tislaamoille jaettiin vielä 33 muuta prenikkaa.
KUN OTIN Arctic Blue Ginin tapauksen puheeksi facebook-keskustelussa, tuota pikaa eräs tislaamon edustaja kyseli minulta, eikö ole kuitenkin tärkeintä, että kotimaisten juomien hyvästä kilpailumenestyksestä kerrotaan.
Ei, ei se ole tärkeintä ainakaan journalismin kannalta. Piste.
Peräänkuulutan siis kaikkia alkoholijuomista kirjoittavia kollegoitani tuntemaan vastuunsa lukijoitaan kohtaan ennen kuin asetutaan lehdistötiedotteiden vietäviksi. Muistakaa, että mitään oluiden tai vodkien maailmanmestaruuskilpailuja, olympialaisia saati Oscareita ei ole, vaikka mainosmiehet kuiskuttelisivat mitä ikinä.
Sitäpaitsi tiedotteiden kyseenalaistamisen ja terveen lähdekritiikin luulisi olevan meille journalisteille ihan jokapäiväistä peruskauraa.
Voisihan sitä lähettää vaikka kuvitteellisia oluita tuonne kilpailuun ja katsoa miten ne pärjäävät. Jos nekin saavat sijoituksia, niin kertoo paljon kilpailusta. Se voisi olla sellaista tutkivaa journalismia.
En oikein ymmärrä tätä pointtia, koska tottahan juomat arvioidaan. Sekään ei ole ongelma, että kaikki saavat palkintoja, varsinkin jos tuotteet ovat kunnossa. Toisaalta tällaiset kilpailut eivät yleensä ole huomioimisen tai palstatilan arvoisia.
No pointti olisi varmaan siinä että tällä voisit todistaa että tällaiset kilpailut ei ole minkään arvoisia.
Kaikilla kilpailuilla on aina jokin arvo jollekin taholle, joskaan ei välttämättä kuluttajalle. Valtaosin eri kilpailut ovat järjestäjilleen liiketoimintaa, ja niissä liikkuu aika isokin raha. Sitten näistä saatuja enemmän tai vähemmän ”ostettuja” palkintoja käytetään surutta tuotteiden markkinoinnissa. Kuitenkin on olemassa myös hyviä ja aitoja kilpailuja, joista on todellista hyötyä myös tavalliselle kuluttajalle kuten vaikkapa Suomen Paras Olut. Tällaisia soisin nostettavan enemmänkin esille. Suomalaisesta näkökulmasta merkittävimpiä olutkilpailuja ovat kotimasten SPO:n ja HBF:n lisäksi European Beer Star ja World Beer Cup.
Blogistille, kuten myöskin Tornion Panimolle saattaapi tulla yllätyksenä, että Lapin Kulta ei saanut kultamitalia vuonna 1964 Monde Selectionilta. Kultamitali tuli Brysselissä toimivalta firmalta nimeltä ICSP – Investigation Centre and Sales Promotion sen järjestämässä tapahtumassa “BEER: a quality product”. Ja tämä tieto perustuu Lapin Kullan arkistosta esiin kaivettuihin dokumentteihin eli on varsin erinomainen osoitus siitä, millaisiin ”löytöihin” systemaattinen lähdekritiikin soveltaminen voi johtaa.
Olet aivan oikeassa. Kiitokset tästä täydennyksestä.