Homofobinen kohtaaminen SOPP-Tampereessa

Ensimmäistä kertaa 24-vuotisen toimittajan urani aikana törmäsin avoimeen homofobiaan, kun Olutposti-lehden kustantaja hyökkäsi kovin sanoin seksuaalista suuntautumistani vastaan Suuret Oluet – Pienet Panimot -tapahtumassa Tampereella.

Syyskuun toisella viikolla järjestetty SOPP Tampere keräsi oluenystävät nauttimaan vuoden viimeisen olutfestivaalin tunnelmasta. Tapahtumaan oli tullut paikalle jonkin verran myös tiedotusvälineiden edustajia, koska festivaalin avauspäivänä julkistettiin Suomen Paras Olut 2020 -kilpailun tulokset.

Tiedotusvälineille oli pyynnöstä jaettu kilpailun tuloslista etukäteen sillä ehdolla, että ennalta tehdyt artikkelit julkaistaan ja tulokset uutisoidaan aikaisintaan torstaina 10.9. kello 16:00. Tällaista järjestelyä kutsutaan embargoksi ja se antaa toimittajille mahdollisuuden perehtyä aiheeseen ilman kiirettä. Toisin sanoen artikkelit voidaan tehdä valmiiksi etukäteen, mutta niitä ei julkaista ennen sovittua ajankohtaa.

Harvoja poikkeustapauksia lukuun ottamatta toimittajat noudattavat embargoa, mutta vahvoin perustein siitä voidaan poiketa. Käytännössä jos sama tieto julkaistaan jossain tiedotusvälineessä tai sosiaalisen median kanavassa, embargo lakkaa olemasta voimassa.

Näissäkin tilanteissa toimittajien tulee noudattaa hyvää lehtimiestapaa. Esimerkiksi jos itse olet ollut laatimassa embargoa, kynnys sen rikkomiseen on poikkeuksellisen suuri. Suomen Paras Olut -kilpailun tiedotteen embargoa oli laatimassa Olutposti-lehden päätoimittaja Anikó Lehtinen.

Tietoinen embargon rikkominen

Olutposti oli ennakolta valmistellut verkkosivuilleen uutisen Suomen Paras Olut -kilpailun voittajasta ja julkaisi sen heti tulosten julkistamisen jälkeen, mutta 25 minuuttia ennalta sovittua aiemmin. Lisäksi uutisessaan lehti leveilee sillä, että se oli saanut tulokset tietoonsa etukäteen.

Kävin huomauttamassa kustantajalle Jari ”cyde” Hyttiselle, että tämä oli Olutpostilta aika rumasti tehty, jolloin mies vain naureskeli, että ”tiedotteen ja tuloslistanhan laitoimme verkkoon vasta kello 16, hehehe”.

Totesin tuohon lyhykäisyydessään näillä sanoin: ”Juuri tuollaisen jatkuvan perseilyn takia sinun arvostuksesi on monen silmissä aika matala.”

Homottelua ja uhkailua

Edellisestä kommentistani silminnähden raivostunut Hyttinen korotti ääntään ja sanoi: ”Hah! Paraskin puhuja, kun kaikki täällä nauravat sinulle ja elämäntavallesi!”

Tässä hän viittasi elämänpa-sanalla suoraan seksuaaliseen suuntautumiseeni, olenhan tuonut avoimesti esiin homoseksuaalisuuteni ja esitellyt puolisonikin monille olutvaikuttajille, Hyttiselle muiden muassa.

Tölväisyn merkityksestä ei siis ole tulkinnan varaa. Ei varsinkaan, kun muistelen parin vuoden takaista aikaa, jolloin vielä tein töitä Olutpostille. Eräällä automatkalla Sörnäisistä Otaniemeen Hyttinen tiedusteli olenko homo. Kysymys oli varsin erikoinen, mutta niin oli myös Hyttisen reaktio, kun totesin, että olenhan minä.

”Tunnen vähän hankaluutta siinä, miten suhtautuisin homouteen [tai homoihin].”

Tampereella sanallinen hyökkäys ei jäänyt ”elämäntavan” kyykyttämiseen vaan meni pahemmaksi:

”Painu vittuun mun silmistä tai käy kylmät!”, Hyttinen tiuskaisi.

Pienen sananvaihdon jälkeen, kun kieltäydyin uhkailusta huolimatta poistumasta paikalta, Hyttinen vielä sanoi: ”Kun mä johonkin alan, se ei jää uhkailuksi.”

Missä menee raja?

Ymmärrän kyllä, että Hyttisen suuttumisessa oli kyse lähinnä henkilökohtaisesta vihan tunteesta, joka taas pohjaa loppuvuoteen 2018, jolloin jätin paikkani Olutpostin toimitusneuvostossa henkilökohtaisista syistä. Samalla myin hankkimani skuupin Iltalehdelle, vaikka olin aiemmin lupaillut sitä Olutpostille. Tätä ratkaisuani Hyttinen ei ole vieläkään ymmärtänyt saati unohtanut.

Henkilökohtainen kauna ei silti poista sitä tosiasiaa, että lyömäaseenan hän käytti ilmaisua, joka osui suoraan seksuaalisuuteeni ja identiteettiini. Vihan varjolla tehty hyökkäys ei myöskään sulje pois loukkauksen homofobista motiivia. Eikä sitä vähennä sekään, että Hyttinen oli jossain määrin humalassa, ja erään paikalla olleen panimotyöläisen mukaan jopa ”kännissä kuin käki”.

Kaiken lisäksi homofobinen purkaus keskellä Pride-viikkoa oli mahdollisimman huonosti ajoitettu. Pride-viikon tavoitteena on nimenomaan nostaa esiin tasa-arvon epäkohtia ja korjata niitä, jotta me kaikki voisimme elää turvallisessa ja yhdenvertaisessa yhteiskunnassa. Siinä ollaan päästy jo aika pitkälle, mutta paljon on vielä tehtävää, minkä tämäkin kohtaamiseni osoitti.

Suomalainen olutkulttuuri ei todellakaan kaipaa homofobiaa, syrjintää tai minkään asteista rasismia. Ja kaikkein vähiten se kaipaa väkivallalla uhkailua.

Tulevaisuus on teidän käsissä

Uskon ja toivon, että osaamme elää suvaitsevaisesti ja toinen toisiamme kunnioittaen. Erimielisyydet, vahvatkin, kuuluvat elämään, mutta meidän pitää osata riidellä menemättä henkilökohtaisuuksiin. Toivottavasti osaamme kulkea kaikki yhdessä samaan suuntaan.

Tällä hetkellä monet pienpanimot toimivat esimerkillisesti suvaitsevaisen ja tasa-arvoisen Suomen etulinjassa ja suurista panimoista etenkin Sinebrychoff tekee arvokasta työtä Pride-liikkeen näkyvänä yhteistyökumppanina.

En sano tätä lukeville, että lopettakaa Olutpostin tilaukset tai mainostaminen lehdessä, päinvastoin. Lukekaa lehteä, jos sen sisältö miellyttää ja mainostakaa, jos näette, että lehti tuo yrityksellenne lisäarvoa.

Mutta samalla teillä on oikeus vaatia, että lehti on teidän arvoisenne. Te lehden lukijoina ja mainostajina voitte vaikuttaa Olutpostin takana olevaan arvomaailmaan paljon paremmin kuin minä yksittäisenä kirjoittajana.

Share This: