AJASSA – Sivu 3 – Tammenheimon matkassa

TOM OF FINLAND JA LATTEA LANSEERAUS

Helsinki Pride -viikolla järjestetty Tom of Finland OUTstandingRED -viinin lanseerausjuhla latistui homobaarin kantisbileiksi.

KUTSU UUDEN Tom of Finland -punaviinin lanseerausjuhlaan tuli viinitukkuri Norex Selected Brandsilta jo hyvissä ajoin ennen kesäkuun puoliväliä. Kutsussa luvattiin, että Pride-huumaa henkivä juhla ei jätä ketään kylmäksi.

Toisin kävi.

Juhla järjestettiin helsinkiläisessä yökerho Herculeksessa, jossa se latistui kanta-asiakkaiden ryyppyjuhlaksi teemalla: ”Tänään tarjolla ilmaista punkkua, tervetuloa!”

Odotettu lanseerausjuhla latistui muutamaan lasiin anonyymiksi jäänyttä punkkua.

TAITEILIJA TOUKO LAAKSONEN (1920–1991) nousi kulttimaineeseen Yhdysvalloissa 1950-luvulla, ja sittemmin hänen piirroshahmonsa merimiehistä, moottoripyöräilijöistä, tukkijätkistä ja nahkamiehistä loivat maailmanlaajuisen stereotypian maskuliinisista homomiehistä.

Laaksonen, taiteilijanimeltään Tom of Finland, alkoi saada arvostusta myös kotimaassaan 1990-luvun alussa, kun hänen piirroksiaan esiteltiin ensi kertaa suomalaisille helsinkiläisessä Muu-galleriassa.

Maailmankuulun Tom of Finlandin henkilöllisyys selvisi suomalaisille vasta hänen kuolemansa jälkeen, sillä Laaksonen teki uransa salassa jopa lähisukulaisiltaan.

Vuonna 1956 Laaksonen lähetti piirustuksiaan yhdysvaltalaislehteen Physique Pictorial, joka julkaisi kuvat nimimerkillä ”Tom of Finland”. Tämä noudatti lehden yleisiä nimikonventioita: muita taiteilijoita olivat muun muassa ”Bruce of Los Angeles” ja ”Spartan of Hollywood”. Laaksonen itse ei kokenut millään tavoin edustavansa Suomea.

TAKAISIN LANSEERAUKSEEN. Tom of Finland -brändätyn viinin maailmanensi-ilta on tapaus, johon todella kannattaisi panostaa. Oli surullista katsella, kuinka yhden yökerhon bisnes asetettiin viinin ansaitseman kulttuuri- ja media-arvon edelle.

Viini, josta kirjoitin myös Shaker-lehden blogiin, olisi ansainnut parempaa. Paljon parempaa.

Miksi sitten kävi niin kuin kävi?

Olen vuosien varrella ollut useissa Norex-alkoholitukkurin järjestämissä tilaisuuksissa. Kokemusteni perusteella Norex todella taitaa markkinoinnin, ja tilaisuudet ovat olleet järjestelyiltään viimeiseen piirtoon asti onnistuneita.

Onnistuneen lanseerauksen kannalta tärkeää on, että tuotteet ovat hyvin esillä, eivätkä lopu kesken ennen tilaisuuden ilmoitetun kestoajan. Lisäksi ohjelman tulee selkeästi tukea esiteltävää tuotetta, mutta samalla sen pitäisi olla yllätyksellistä ja elämyksellistä. Kokonaisuuden kruunaa huippuunsa viimeistelty, tehokas ja ystävällinen palvelu.

Nyt mentiin metsään että rytisi!

Metsään mentiin että rytisi. Kovin montaa ehjää tai loppuun asti ajateltua osaa tilaisuuden järjestelyistä oli vaikea löytää.

OLETAN TÄMÄNKERTAISEN pannukakun johtuvan siitä, että vastuuta järjestelyistä oli ulkoistettu liikaa Hercules-yökerholle. Ilmeisesti juuri se aikaansai standardien tippumisen myötähäpeän ja kotikutoisen örveltämisen tasolle.

Ensinnäkin, tilaisuuden juontanut Mega-Paula oli, anteeksi vaan, kuin halpa muovinen kopio tunnetusta laulajasta, eikä hahmo liittynyt lanseerattavaan tuotteeseen millään tasolla. Palvelu tiskin takana oli sekin kuin suoraan neuvosto-virolaisesta kaljakuppilasta; tahmeaa, hidasta ja hymytöntä.

Viinikin loppui kesken – tai tarkkaan ottaen se laitettiin maksulliseksi reilu puoli tuntia ennen kutsuvierastilaisuuden päättymistä.

Illan harvoja valopilkkuja olivat energinen plokkari Arnold Oksmaa sekä Skandinavian Hunks, joka pelasti tasapaksulla esityksellään mitä pelastettavissa oli, mutta heidänkin potentiaalinsa jätettiin suurelta osin hyödyntämättä.

Hunksit olisivat voineet esimerkiksi kiertää ravintolassa Tom of Finland -tyylisissä kostyymeissaan täyttäen vieraiden laseja. Tällöin myös tarjottava tuote olisi ehkä jäänyt juhlakansan mieliin.

Skandinavian Hunks -ryhmä ei riittänyt pelastamaan lanseerausjuhlaa täydelliseltä katastrofilta. Toivottavasti seuraavalla kerralla onnistutaan paremmin.

ANE GYLLENBERG JA SUOMALAINEN TAIDE

SIGNE JA ANE GYLLENBERGIN säätiö juhlii Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä historiansa suurimmalla näyttelyllä. Helsingin Kuusisaaressa sijaitsevan Villa Gyllenbergin omien merkkiteosten rinnalle on saatu lainaksi 47 huipputyötä maamme tärkeimmistä taidekokoelmista.

Keräilijän itsenäisyys -näyttelyn (29.3.–29.10.2017) taiteilijoita ovat mm. Akseli Gallen-Kallela, Marcus Collin, Albert Edelfelt, Magnus Enckell, Ellen Thesleff, Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Eero Nelimarkka, Juho Rissanen, Tyko Sallinen ja Helene Schjerfbeck.

Taiteen keräämisellä on Suomessa verrattain lyhyt historia, ja Ane Gyllenberg oli 1900-luvun alkupuolen merkittävimpiä yksityisiä keräilijöitä.

Villa Gyllenberin juhlanäyttely on ilman muuta yksi Suomi 100 -juhlavuoden merkittävimmistä taidetapahtumista Helsingissä ja elämyksellinen matkakohde keskustan ruuhkien ulkopuolelle.

NELJÄ TEEMAA. Noin 100 teosta käsittävä juhlanäyttely on jaettu neljään teemaan: Melankolian huoneet, Vierge Moderne eli Moderni neitsyt, Kansallista tunnelmamaalausta sekä Lapsi taiteessa. Näyttelyssä ne erottuvat tunnelmaa korostavin taustavärein.

– Suomen henkinen ilmapiiri kuohui 1890-luvulla. Melankolian huoneet heijastavat ajalle ominaista sielun levottomuutta ja toivetta päästä todellisuuden tuolle puolen, kertoo Villa Gyllenbergin indententti Nina Zilliacus.

Melankolian huoneiden merkittävimpiä töitä ovat Akseli Gallen-Kallelan maalaukset Ad Astra (1907) ja Symposion (1894) sekä useat Magnus Enckelin nuoruutta ja androgyynisyyttä tutkivat maalaukset nuorukaisista.

Magnus Enckell (1870-1925) Kuoleva adonis (1915). Kuva: Peter Tammenheimo

Myös Helene Schjerfbeckin itseään armottomasti kuvaava omakuvien sarja sekä joukko historiallisia maalauksia ovat teeman keskiössä.

Vierge Moderne -teemaan näyttelyvieraan johdattaa sitaatti Edith Södergranin runosta: ”Sieluni oli vaaleansininen puku, taivaanvärinen. Jätin sen kalliolle meren rannalle ja alastonna tulin sinun luoksesi, naisen tavoin.”

Sitaatti symboloi vuosisadan vaihteen muutosta naisen kuvaamisessa. Nainen vapautui perinteisestä rakkauden jumalattaren ja jumalansynnyttäjän roolista. Akseli Gallen-Kallelan Madonna (1891), Tyko Sallisen Mirri vihreässä puvussa (1911), Pekka Halosen Soittotunnin jälkeen ja Helene Schjerfbeckin maalaukset Fragmentti (1904) ja Elegantti nainen (n. 1928) ovat teeman avainteoksia.

Naisen vapautumisen, modernin taiteen ja muodin välillä on yhteys; ne kaikki kehittyivät rinta rinnan modernin yhteiskunnan kanssa. Henkilökuvat kiinnostivat esimerkiksi Helene Schjerfbeckiä juuri siksi, että ne heijastelivat hyvin ajan henkeä. Kuva: Peter Tammenheimo

Vahvistuvaa kansallistunnetta kuvattiin myös maisemamaalauksella; elämä odotti valloitajaansa, ja myrskyn kaatama puu tai ärjyvä koski symboloi kansan kamppailua.

Werber Holmbergin Toriseva (1859), Eero Järnefeltin Kivilouhikko (1891), Ellen Thesleffin Juhannus (1912) ja Tyko Sallisen Kevättalvi (1914) tulkitsevat kansallistunteen voimistumista Gallen-Kallelan Keiteleen rinnalla.

Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) Keitele (1905). Kuva: Peter Tammenheimo

Lapsi taiteessa -teeman alla muun muassa Helene Schjerfbeckin teokset Tyttö veräjällä (1897–1902) ja Halkopoika (1910–11) saavat rinnalleen Akseli Gallen-Kallelan maalauksen Kerjäläispoika (1887) ja yhden suomalaisen taiteen parhaiten tunnetuista merkkiteoksista, Albert Edelfeltin Leikkiviä poikia (1884).

Albert Edelfelt (1854-1905) Leikkiviä poikia (1884). Kuva: Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö

VILLA GYLLENBERG sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Laajalahden rannalla Helsingin Kuusisaaressa. Museon vanhempi osa on rakennettiin pankki- ja finanssimies Ane Gyllenbergin perheen kodiksi. Vuonna 1938 valmistuneen talon piirsi arkkitehti Matti Finell (1889–1978).

Arkkitehtonisesti rakennus vie ajatukset sekä italialaiseen renessanssiin että eteläeurooppalaiseen rakennusperintöön. Rakennusta laajennettiin 1950-luvulla, jolloin siihen tehtiin uusi ruokasali.

Villa Gyllenbergin sisustus heijastelee aikansa porvarillista sisustusmakua. Tummaksi petsatut jalopuukalusteet muodostavat pieniä istuinryhmiä, seinillä on paljon taidetta. Ikkunoista avautuva näkymä puineen ja lahdelmineen tuo mieleen suomalaisen taiteen kultakauden maisemamaalaukset.

Villa Gyllenbergin taidemuseo avattiin yleisölle vuonna 1980, jolloin myös uudistettu galleria vihittiin käyttöön.

**Ane Gyllenberg – keräilijän itsenäisyys 29.3.–29.10.2017**
Avoinna ke 15–19, su 12–16
10.6.–26.8. myös la 11–15
Liput 10 €, museokortilla ilmainen

VESA-MATTI SAARAKKALAN RUMA PÄÄ

KAIKKIHAN ME TIEDÄMME kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkalan (ps), siitä on pitänyt huolen kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps).

Kurikkalainen kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps) nousi marginaalista valtakunnalliseen tietoisuuteen helmikuussa 2014, kun hän tasa-arvoisen avioliittolain lähetekeskustelussa nosti esiin huolensa siitä, mitä pitäisi tehdä homoille uimahallin suihkussa.

SAAMASTAAN HUOMIOSTA hurmioituneena kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps) onkin viime aikoina panostanut poliittisen uransa näkyvyyteen homoteemalla jopa enemmän kuin eduskunnan umpimielisimpinä pidetyt apostolit Päivi Räsänen ja Mika Niikko.

Viimeisimmässä ulostulossaan kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps) puhkui ja puhisi homorummutuksen rumista päistä ja teki nälkävuoden mittaisen listan Saatanan kätyreistä eli yrityksistä, yhteisöistä ja ihmisistä, jotka ovat avoimesti tukeneet ihmisoikeuksia sekä tasa-arvoista avioliittoa.

Saarakkalan mustan listan voi käydä lukemassa täältä.

ARVOISA KANSANEDUSTAJA Vesa-Matti Saarakkala (ps), omistan tämän kappaleen blogistani yksin Sinulle, voit siis lukea tätä kuin avointa kirjettä.

Ensinnäkin, kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps). Et ehkä tiennyt, että homous ei tartu uimahallin suihkussa. Mutta tottakai voit, ja kannattaakin, suihkun jälkeen käyttää muutama tippa käsidesiä, sillä eihän vara venettä kaada.

Toisekseen, kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps), pyydän kohteliaimmin lupaa ilmaista Sinulle närkästykseni. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en itse, eikä edes tämä homoseksuaalisesta iloittelusta ammentava Tammenheimon matkassa -blogini päässyt mukaan listallesi – semminkin kun olet hyväksynyt sinne lukuisia muitakin bloggaajia.

Olen lisäksi ammatiltani toimittaja, joka työssään haluaa edistää tasa-arvoisen avioliiton ilosanomaa ja riemukkaasti rummuttaa homoseksuaalisen hekuman evankeliumia. Toivon, että tämän luettuasi lisäät minut ja blogini mukaan omalle listallesi.

Kolmanneksi, kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala (ps), kirjoitat homorummutuksen rumasta päästä. Toivon sydämestäni, että omassa onnellisessa heterokodossasi et syyttäisi peiliä, jos sieltä katsookin vastaan homorummutuksen kaikkein rumin pää.

Kiitos.

(Kuva: Eduskunta)

GAIGINISSA MAISTUU YUZU

UUDEN KOTIMAISEN GININ lanseeraus on aina Tapaus isolla t:llä. Mutta erityisen mielenkiintoinen tapaus oli kaksi viikkoa sitten, kun ravintola Gaijinissa korkattiin ensimmäiset pullot Helsinki Distilling Companyn valmistamaa japanilaisella yuzu-hedelmällä maustettua talon omaa giniä nimeltä Gaigin.

Suomalaisittain eksoottista yuzu-hedelmää on kasvtettu Japanissa jo samuraiden ajoista. Sen mehua ja raastettua kuorta käytetään perinteisessä japanilaisessa keittiössä. Ginin maustamiseen yuzua ei tiettävästi ole ennen Gaiginia käytetty, mutta vuoden 2012 Blossa-glögissä se oli inkiväärin ohella päämausteena.

– Halusimme tehdä erittäin korkeatasoisen ja uniikin tuotteen. Ja koska meillä on mahdollisuus tehdä tällaisia siistejä projekteja, niin miksi ei tehtäisi, ravintoloitsija Matti Wikberg toteaa.

250 numeroidun pullon Gaigin-erä on saatu pullotettua ja ensimmäiset arviot tuotteesta ovat ylistäviä. Helsinki Distilling Companyn Kai Kilpinen myhäilee tyytyväisenä.

JUURI NYT HELSINKI Distilling Company on muutenkin valveutuneiden gininystävien huulilla. Huhtikuun alussa tislaamon lippulaivatuote Helsinki Dry Gin palkittiin Saksassa Berlin Distille -messuilla kultamitalilla jo toista vuotta peräkkäin. Lisäksi Vakka-Suomen Panimo toi vastikään markkinoille kieltolain (1919–1932) aikaisen salakapakkakulttuurin innoittamana Helsinki Dry Ginillä terästetyt Kova tee ja Kova omena -juomasekoitukset.

Alkoholijuomista juuri gin onkin ollut viime vuosina voimakkaassa nosteessa. Tällä hetkellä maailmassa on yli 2 500 erilaista giniä.

Ginin ainoa pakollinen mauste on katajanmarja. Muita mausteita voidaan lisätä tislaamomestarin harkinnan mukaan. Niiden määrällä ja sekoitussuhteilla saadaan luotua kunkin ginin ainutlaatuinen makuprofiili. Suosittuja mausteita ovat muiden muassa anis, korianteri, sitrushedelmien kuoret, muskottipähkinä, yrtit ja erilaiset marjat.

Helsinki Distilling Companyt ja ravintola Gaijinin yhteinen projekti lähti liikkeelle Matti Wikbergin aloitteesta. Alusta lähtien oli selvää, että tuotteen nimeksi tulisi Gajgin ja päämausteeksi katajanmarjan ohella yuzu-hedelmän kuori.

Makuprofiilia täydentävät ja tasapainottavat aasialaishenkiset sitruunaruoho, lime, kuivattu jasmiininkukka sekä kurjenmiekka.

Wikbergin ja Tomi Björckin BW Restaurants -yhtöllä on ollut omat viinit Farang- ja Gaijin-ravintoloissa. Nyt Gaijinin pohjoisaasialaista identiteettiä haluttiin entisestään syventää ravintolan toiminta-ajatusta tukevalla omaleimaisella ginillä.

Gaigin Fever-Tree-tonicin kera, koristeena limetinlehti.

GAIGIN ON alusta loppuun, hedelmien kuorimisesta pullotukseen ja etikettien liimaamiseen asti käsityötä. Pullon pitkäkaulainen ja harteikas profiili korostaa juoman nöyristelemätöntä asennetta, vangitsee asiakkaan katseen ja sopii mittasuhteiltaan käytännön baarityöhön.

Lopputulos on 43 prosentin vahvuinen sitruksinen, tasapainoinen ja aromikas sekä suutuntumaltaan pehmeän öljyinen gin, joka toimii esimerkiksi aperitiivina sellaisenaan tai laadukkaan tonic-veden kanssa.

Toistaiseksi Gaiginiä on myynnissä ainoastaan Gaijinissa sekä pieniä määriä muissa BW-ravintoloissa. Tuote on kuitenkin suunniteltu ulkoasua myöten siten, että se on tarpeen tullen mahdollista tuoda vähittäismyyntiin esimerkiksi Alkon tilausvalikoiman kautta.

Mitä se sitten maksaa? Ravintolassa Gaigin-tonicin hinta on 15 euroa, joka juoman käsityöluonteen ja omaleimaisuuden huomioon ottaen on hyvinkin kohtuullinen.

Pullon sopivuus käytännön baarityöhön on ollut yksi pakkausdesignin lähtökohdista. Alaspäin kapeneva pitkäkaulainen pullo on helppo käsitellä, ja muista kotimaisista käsityötisleistä poiketen pullokoko on 0,70 litraa – nimenomaan baarityöskentelyn sujuvuutta ajatellen.

SILJA LINEN JUHLAMENU HENKII HISTORIAA

SILJA LINE täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Juhlan kunniaksi laivojen Tavolata-ravintoloihin on suunniteltu menneiden vuosikymmenten suosikkiannoksista inspiraationsa saanut neljän ruokalajin juhlamenu. Ateriakokonaisuuden täydentää suomalaisomisteisen Château Carsinin viinit.

Juhlamenun luomiseen ovat osallistuneet kaikkien neljän Silja Linen laivan keittiöpäälliköt ja hankkeen koordinaattorina on toiminut Tallink Siljan ravintolatoimen johtaja Matti Jämsen. Menu on tarjolla vuoden 2017 loppuun asti ja sen hinta viineineen on 87 €.

Silja Line 60 -juhlamenu syntyi yhteistyössä eri laivojen keittiöpäälliköiden kesken. Alkuruoka tulee Baltic Princessiltä, väliruoka Galaxylta, pääruoat Serenadelta ja jälkiruoka Symphonylta.

Silja Line 60 -juhlamenun suositusviinit tulevat yhtä lukuun ottamatta Bordeaux’sta Juha Berglundin perhetilalta. Château Carsinin valkoviinit ovat tyypillisesti kuivia ja raikkaan hedelmäisiä, punaviinit tasapainoisia, runsaita ja intensiivisiä. Jalohomeisista Semillon-rypäleistä valmistettu jälkiruokaviini Liuqoreaux on runsaan hunajainen sekä aprikoosinen – ja vuosikerrasta toiseen oma suosikkini.

NELJÄN RUOKALAJIN menu voi äkkiseltään tuntua oudolta, mutta siihen päädyttiin syystä että Itämerellä Silja Linen brändin alla seilaa neljä laivaa. Näin ollen jokaisen keittiöpäällikön käden jälki pääsee menussa esiin.

– Menun kautta pääsin touteuttamaan myös toisen unelmani eli yhdistämään tähän juhlakokonaisuuteen suomalaiset viinit, kertoo hanketta koordinoinut Matti Jämsen.

Yksi poikkeus viinivalintoihin oli pakon sanelema, sillä sokeria ja etikkaa sisältävä alkuruoka kaipasi rinnalleen ehdottomasti puolikuivan, raikkaan hedelmäisen rieslingin. Koska ateria koostuu suurelta osin klassikoiksi muodostuneista annoksista, perinteikäs saksalainen Müllheimer Sonnenlay Riesling Zeppelin oli luonteva valinta alkuruoan makupariksi.

Tallink Siljan ravintolatoimen johtaja Matti Jämsen toimi juhlavuoden menun koordinaattorina. ”Kun ajattelin Silja Linen upeaa historiaa niin unelmoin alusta asti, että voisimme yhdistää menuun suomalaisen Juha Berglundin ohjastaman legendaarisen Château Carsinin tilan ainutlaatuiset viinit”, Jämsen kertoo.

CHÂTEAU CARSININ ja Silja Linen yhteistyö on sekin ottanut ensi askeleensa jo 1990-luvun alkupuolella Juha Berglundin saatua viinintuotantonsa käyntiin. Vain pari vuotta aikaisemmin Siljan laivastoon olivat ilmestyneet maailman suurimmat autolautat Silja Serenade ja Silja Symphony.

Itämeren rannoilla puhalsivat uudet tuulet. Neuvostoliitto oli romahtanut omaan mahdottomuuteensa ja Baltian maat itsenäistyivät kukin vuorollaan. Suomessa Esko Ahon hallitus kirjasi ohjelmaansa, että EY-jäsenyys olisi joskus tulevaisuudessa mahdollinen.

Verovapaa matkustajatuonti oli edelleen voimakkaasti säädeltyä; täysi-ikäinen matkustaja sai tuoda ilman tullia vain litran väkeviä ja kaksi litraa viinejä. Tax Free -myymälöihin alkoi ilmestyä asiakasystävällisiä kolmen viinipullon laatikoita.

– Yksi ensimmäisistä Siljan myymälöihin tulleista kantokahvallisista laatikoista tuli meiltä. Tuolloin elettiin vuotta 1992, ja kirjoitimme laatikkoihin tekstin ”Makunautintoja ensimmäisessä polvessa jo vuodesta 1990.”, Juha Berglund muistelee.

Nykyään Château Carsin tunnetaan maailmalla etenkin ranskalaisittain poikkeuksellisesta sauvignon gris -rypäleestä, joka on monin verroin haasteellisempi viljeltävä kuin isoveljensä sauvignon blanc. Berglundin mukaan sauvignon gris on lajikkeena kuin ”huonosti koulutettu kersa, joka tuottaa vain murto-osan siitä viinimäärästä, mitä tavoitellaan normaalisti”.

Sauvignon Gris on rypäleenä kalapääruoan L’Etiquette Grise -valkoviinissä.

Château Carsinin isäntä Juha Berglund on pitänyt viinitilaa Ranskan Bordeaux’ssa jo vuodesta 1990.

MENUN ALOITTAVA Reindeer eli Riimiporoa Sallasta ja marinoituja kasviksia on löytänyt innoittajansa Silja Linen laivastossa vuosina 1981–90 liikennöineen M/S Finlandian keittiöstä, jonka á la carte -listalla tarjottiin riimihirveä.

M/S Baltic Princess -aluksen keittiöpäälliköt Riku Alho ja Harri Salo ovat onnistuneet tuomaan 35 vuoden takaisen annoksen nykypäivään sekä puhtaaseen Lapin luontoon. Päivityksessä tosin hirvi on vaihtunut poroon ja lakka-vinaigretteen.

REINDEER – Riimiporoa Sallasta ja marinoituja kasviksia

Väliruokana tarjottava Mushrooms – Kauden sieniä ja rakuunaa on puolestaan M/S Galaxyn Tony Bomanin ja Eddy Brihedin käsialaa. Nimensä mukaisesti annoksen koostumus elää vuodenaikojen rytmissä. Maistamassani annoksessa oli metsäherkkusieniä, luhtasientä ja kuningasosterivinokasta sekä parmesaanivaahtoa ja hillottua punasipulia.

Pääruokavaihtoehtoina valittavissa ovat Kuhaa Walewska tai vasikasta tehty Oskarin leike. Molemmat ovat syntyneet M/S Silja Serenaden Heikki Härmän ja Juha Tammisen yhteistyönä.

Walewska – Kuhaa Walewska, katkarapua ja perunaa kunnioittaa vanhoja klassikkoannoksia, jotka ovat vierailleet ruotsinlaivojen listoilla aika ajoin. Lisukkeena on käytetty Duchesse-perunaa sekä laivaympäristöön niin olennaisena osana kuuluvaa katkarapua. Moderni klassikko viimeistellään juustokastikella, herkkusienillä ja tryffelillä.

Vasikanleike eri muodoissaan on sekin viihtynyt ruokalistalla läpi vuosikymmenten. Laivamatkailuihin kiinteästi kuuluvaa gastronimista historiaa kunnioittaen vasikka tuodaan nyt lautaselle alkuperäisessä muodossaan Oskarin leikkeenä lisukkeinaan parsaa, hummeria ja bearnaisekastiketta.

OSCAR – Oskarin leike vasikasta, hummeria ja parsaa

M/S Silja Symphonyt keittiötiimi Jyrki Tulkki ja Jonas Niklasson ovat loihtineet aterian päätteeksi klassikoiden klassikon 1880-luvun Ranskasta, Stéphanie ja Caroline Tatinin mukaan nimensä saaneen tarte tatinin.

Jyrki Tulkin mukaan jälkiruoan pääraaka-aineena omena on luonnollinen valinta ja se sopii yhtä lailla suomalaiseen kuin ruotsalaiseenkin ruokaperinteeseen. Keskeistä annoksen onnistumisen kannalta on oikea omenalajike, jonka tulee olla sekä hapokas että kiinteä.

Jälkiruokaviini Liuqoreaux 2010 tulee Cadillacin alueelta Bordeaux’sta. Intensiivisen makea, jalohomeisesta Semillon-rypäleestä tehty viini on herkullinen yhdistelmä jälkiruoalle ja mainio lopetus aterialle.

TARTE TATIN – Karamellisoitua omenaa ja vaniljajäätelöä

SILJA LINE 60 VUOTTA -JUHLAMENU
Tavolata-ravintoloissa 1.4.–31.12.2017
Hinta 87 € (59 € ilman viinejä)

JALOVIINA TÄYTTÄÄ 85 VUOTTA

HUHTIKUUN 5. PÄIVÄNÄ kello 10:00 tuli kuluneeksi tasan 85 vuotta kieltolain päättymisestä Suomessa. Päättymisajankohtaa kuvaa monissa yhteyksissä nähty numerosarja 543210 eli 5.4.32 klo 10.

Lähes yhtä kauan on kulunut siitä, kun konjakista ja viinasta valmistettu Jaloviina tuli ensi kertaa myyntiin. Se lanseerattiin lokakuussa 1932 ja on yksi Suomen alkoholihistorian vanhimpia tuotteita.

Jaloviina on ainoa yhä myynnissä oleva suomalainen väkevä alkoholijuoma, joka on pysynyt yhtäjaksoisesti markkinoilla kieltolain päättymisvuodesta lähtien.

Jaloviinan esikuvana oli Ruotsissa myynnissä ollut Elämänvesi, Eau de vie -niminen juoma, jolla oli Jaloviinallekin tyypillinen tähtiluokitus sekoituksen sisältämän konjakkimäärän mukaan.

Ensimmäisenä myyntiin tuli Jaloviina Extra. Joulukuussa 1932 päästiin korkkaamaan myös yhden, kahden ja kolmen tähden Jaloviinat. Siitä lähtien Jaloviina on ollut osa pohjoisen kansan sielunmaisemaa.

Uusi jalojuoma lämmitti pohjoisen kansan mieltä. Eräänä lokakuisena aamuna vuonna 1932 Oy Alkoholiliike Ab:n ovien taakse oli kerääntynyt jonoa. Ovien avauduttua ensimmäiset miehet astuivat sisään ja loivat hartaan katseen hyllylle – siinä sitä nyt oli!

JALOVIINA ON TIETTÄVÄSTI ainoa alkoholijuoma, jota Suomen valtio on tarjonnut ilmaiseksi kansalaisilleen. Tämä tapahtui 4. kesäkuuta 1942, jolloin puolustusvoimat tarjosi sitä rintamamiehille juhlistaakseen ylipäällikkö marsalkka C. G. Mannerheimin 75-vuotispäivää.

Sota-aikana saatavilla ollut juoma oli nollan tähden Jaloviinaa, ja siinä oli konjakkia vain nimeksi ja väriksi. Kansan suussa tähdetön Jaloviina sai kutsumanimen Vääpeli.

Sota-aikana konjakin sääntely johti siihen, että myyntiin tuli nollan tähden Jaloviina, jossa konjakkia oli vain väriksi. Sotavuodet myös verottivat jaloa veljessarjaa: Kahden tähden Jaloviina katosi valikoimista vuonna 1942.

Sotien jälkeisinä jälleenrakennuksen vuosina Jaloviinan kulutus kasvoi, kunnes 1960-luvulla sen suosio alkoi hiipua lähteäkseen taas uuteen nousuun 1990-luvun lopulla.

Kieltolain päättymisen ja Jaloviinan synnyn 85-vuotisjuhlan kunniaksi Altia Oy rekonstruoi nollan tähden Jaloviinan ja valmisti sitä ainoastaan yhden puolen litran pullon. Olin yksi niistä onnekkaista, jotka pääsivät maistamaan tästä juhlapullosta 5.4.2017 klo 10.

Makuprofiililtaan tämä reseptiarkistojen kätköistä herätetty Vääpeli oli puhdas ja tiukka kuin neitsyen sielu.

NIMIKILPAILUN SATOA. Toukokuussa 1932 Oy Alkoholiliike Ab:n henkilökunnalle avattiin kilpailu, jonka tarkoituksena oli löytää suomalainen nimi niin sanotulle leikatulle konjakille. Kilpailussa jaettiin parhaille ehdotuksille kolme rahapalkintoa määriltään 200, 100 ja 50 markkaa.

Ehdotuksia uutuusjuoman nimeksi tuli kaikkiaan 72 kappaletta. Voittajaksi nousi tarkkailuosastolla työskennelleen tohtorinna Hildénin ehdotus Jaloviina. Seuraaville sijoille ylsivät nimiehdotukset Monopoli ja Ponjakki.

Palkintosijojen ulkopuolelle jääneet nimiehdotukset olivat aakkosjärjestyksessä:

A.L., Alkon-seos, Aroma, Brandy, Eloneste, Eri konjake, Herkku, Isä, Isän oma pöytä, Jakki, Jakko, Jalo, Jalojuoma, Juhla, K.S.V., Kansa, Karhukonjakki, Kerhoseos, Kiva, Kiwa, Koja, Koli K, Konjake, Konjake de Napander, Konjakki Suomi, Konjakkileike, Konjakkiviina (kahdesti), Konjaste, Konjike, Konneste, Konves-viina, Kultaviina, Leijonakonjakki, Leikekonjakki, Leikko, Leikkuri, Leikonjakki, Lingo konjakkia, Maku, Matti, Mesi, Nektar, Otso, Paavo, Presidentti, Puhti, Puolikonjakki, Ranskanviina, Reima, Ruutu-konjakki, Rypäleviinaa/Druvbrännvin, Saimaa, Sini-Tähti konjakki, Sini-Valko konjakki, Sisu, Spriikonjakki, Suomi, Suomi konjaketta, Suomi konjakki, Surunsurma, Tarina vettä, Teräskonjakki, Tähti, Valtti konjakki, Vapaus, Viinakonjakki, Viikonvesi ja Väkiviina.

Jaloviinan jäljittelemätön maku on viipynyt suomalaisten huulilla saunan kuistilla, nuotion ääressä, illanistujaisissa ja kapakoiden kulmapöydissä vuodesta toiseen.

VUOSIKYMMENTEN VIERIESSÄ Jaloviinasta on tullut väkevä suomalaisten tuntojen tulkki. Se on esiintynyt niin kirjoissa, elokuvissa kuin lukuisten artistien kappaleissakin. Erään tarinan mukaan Toivo Kärjen säveltämä, Reino Helismaan sanoittama ja Tapio Rautavaaran esittämä surumielinen valssi Kulkurin iltatähti kertoo Jaloviina-pullon yksinäisestä tähdestä.

Viime vuosien aikana tuoteperhettä on määrätietoisesti kasvatettu. Tällä hetkellä myynnissä on seitsemää eri Jaloviina-tuotetta: Yhden ja kolmen tähden Jaloviinojen lisäksi katalogista löytyvät Jalokahvi-likööri sekä Jaloviinan versiot Extra (vuosikerta), Kaski, Myrsky ja Tammi.

Jaloviina Tammi on virallinen Suomi Finland 100 -juhlavuoden tuote. Sen, samoin kuin muidenkin Jaloviina-versioiden ystävät ovat aina voineet luottaa siihen, että korkin rusahdettua auki ilmoille nousee tuttu ja omaleimainen tuoksu.

NAAPUREITA ON MONEKSI

KERROSTALOASUMISEEN KUULUU, että naapureita on monenlaisia. Omassa kotitalossani on 37 huoneistoa, joissa jokaisessa asuu omanlaisiaan persoonia.

Yhteinen asuintalo luo väistämättä jonkinasteista yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta naapureiden kanssa. Muutamien naapureiden kanssa olen jopa ystävystynyt, mutta useimpien kanssa tavataan vain ohimennen.

Itse olen tottunut siihen, että naapureita tervehditään. Se niin sanotusti kuuluu hyviin tapoihin. Mutta uskokaa tai älkää, kaikki eivät ole samaa mieltä.

JOKUNEN PÄIVÄ SITTEN sain kirjeen Helsingin syyttäjänvirastosta. Eräs naapurini oli tehnyt minusta rikosilmoituksen, hänen mielestään olin tervehtimisellä syyllistynyt kunnianloukkaukseen.

Alkuhämmästyksen jälkeen en oikeastaan voinut muuta kuin nauraa ääneen sitä luovan ja persoonallisen ajattelun määrää, joka ihmisluonnosta kumpuaa.

ALLA OLEVA kursivoitu teksti on tutkinnanjohtajan esitystä ja suoraa lainausta syyttäjän päätöksestä sekä lihavoitu osuus syyttäjän ratkaisu. Päätöksessä mainitun naapurini nimen olen muuttanut muotoon Etunimi Sukunimi.

Etunimi Sukunimi ilmoitti sähköposti-ilmoituksella poliisille, että Jan Tammenheimo ja Justus Hämäläinen olisivat muun muassa loukanneet hänen kunniaansa koiranulkoilutuksen yhteydessä.

Sukunimi on ilmoituksessaan pitänyt tilannetta itsensä ja koiransa ”ahdistelemisena, alistamisena, estämisenä, häiritsemisenä, kiusaamisena, pakottamisena, pelottelemisena, seuraamisena, säikyttelemisenä, vainoamisena, varjostamisena ja uhkailemisena”.

Itse tilanteessa oli vaihdettu vain muutama sana, Sukunimen mukaan Tammenheimon sanomana melkein naureskellen sekä erittäin epämiellyttävällä, epäystävällisellä, ilkeämielisellä, ivallisella, kyynisellä, pirullisella, sarkastisella, vihamielisellä että ylimielisellä äänensävyllä: ”Mitä kuuluu, Etunimi?”

Tapaus on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Esitän, että esitutkintaa ei toimitettaisi, koska rikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja sitä on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä, eikä yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista.

Hyväksyn tutkinnanjohtajan esityksen perusteluineen. Käytössä olevan aineiston perusteella tapausta voidaan pitää rikosoikeudellisesti vähäisenä. Päätän, että esitutkintaa ei toimiteta vähäsyysperusteella.

MUUMIMUSEO AVATAAN TOUKOKUUSSA TAMPEREELLA

SUOMESSA HARVEMMIN juhlitaan uuden museon avajaisia. Mutta nyt on aihetta juhlaan, kun Tampereen taidemuseo avaa maailman ensimmäisen ja ainoan Muumimuseon Tampere-talossa 17.6.2017.

Museon perustana ovat Tove Janssonin (1914–2001) alkuperäiset muumiaiheiset kuvituspiirrokset ja -maalaukset sekä Janssonin yhdessä elämänkumppaninsa, graafikko Tuulikki Pietilän (1917–2009) kanssa rakentamat kolmiulotteiset muumikuvaelmat.

1980-luvun alkuvuosina Tove Jansson etsi aktiivisesti sijoituspaikkaa taiteelliselle kokoelmalleen. Syntyi ajatus tarjota sitä jollekin yksittäiselle museolle. Helsingissä kokoelmaa ei tuon ajan suhdanteista johtuen otettu vastaan, kuvituksia kun ei pidetty ”oikeana” taiteena.

Samoihin aikoihin Tampereelle rakennettiin pääkirjasto Metsoa, jonka suunnittelivat Reima ja Raili Pietilä. Reima Pietilän, joka oli Janssonin avopuolison veli, kautta syntyi yhteys Tampereelle. Niinpä vuonna 1986 Janssonin kokoelma siirtyi Tampereen taidemuseolle.

TAMPEREEN MUSEOTARJONTA on laaja. Sara Hildenin taidemuseo, Lenin-museo, Suomen jääkiekkomuseo ja vakoilumuseo – vain muutamia mainitakseni. Museot ovat näkyvä osa kaupungin matkailubrändiä.

Tampere-talossa avattavaan Muumimuseoon on investoitu kaikkiaan 22 miljoonaa euroa.

Museo esittelee kaikkien 12 muumikirjan tarinat kronologisesti nostaen Janssonin tekstit kuvituspiirrosten ja -luonnosten rinnalle. Tampereen taidemuseon näyttelytyöryhmä on uuden tekniikan avulla luonut museosta kokonaisvaltaisen ja moniaistisen elämyksen muumien ja taiteen ystäville.

ALKUPERÄISTEOS MUUMIMUKISSA. Alkuperäisiä piirroksia tuodaan muumien ystävien ulottuville myös uusin tavoin.

Arabian ja Muumimuseon yhteistyön tuloksena valmistuu ensimmäinen Muumi-taidemuki. Tampereen taidemuseon kokoelmasta on valittu Tove Janssonin alkuperäiskuvitus, kansikuvapiirros kirjaan Taikurin hattu vuodelta 1950, ja se on tuotu mahdollisimman tarkkaan sellaisenaan Arabian tuttuun Teema-sarjan mukiin.

Kuva julkaistiin ensimmäisen kerran Taikurinhatun ranskankielisessä painoksessa Moumine le Troll vuonna 1968. Alkuperäinen guassipiirros on kooltaan 12,2 cm x 42,4 cm ja sen luonnosteluun on käytetty lyijykynää.

Taikurin hattu -kirja julkaistiin alun perin ruotsiksi vuonna 1948 ja suomennettiin vasta vuonna 1956. Kirjassa Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen löytävät vuorelta hatun, jonka sisässä tavarat ja hahmot, jopa kirjan pääsankari Muumipeikko itse, muuttavat muotoaan ja Muumitalossa tapahtuu kaikenlaista kummaa.

Kirjassa esitellään myös ensi kertaa parivaljakko Tiuhti ja Viuhti, alter egot Tovelle ja hänen silloiselle mielitietylleen Vivica Bandlerille, joiden hallussa olevaa punaista rubiinia, kielletyn rakkauden symbolia, pelottava Mörkö jahtaa.

Kauniissa ja lähes paratiisinomaisessa kuvassa esiintyvät lähes kaikki myöhemmistä tarinoista tutut hahmot, mutta värikkään panoraamakuvan taakse siis kätkeytyy koko Tove Janssonin silloisen elämän tärkeimmät asiat.

Muumi-taidemuki tulee myyntiin 9.5.2017, aluksi viikon kestävällä yksinoikeudella Muumimuseon yhteydessä toimivaan Tampere-talo Shopiin ja sen jälkeen Arabian jälleenmyyjille.

MUUMIMUSEO
Tampere-talo
Pääsymaksu: Aikuiset 12 €, lapset 3–17-vuotiaat 6 €
Avoinna 17.6. alkaen ti-pe klo 9-19, la-su klo 11-18

ONNEA FRESITA!

TÄNÄÄN MAALISKUUN 26. PÄIVÄNÄ tulee kymmenen vuotta täyteen siitä hetkestä, kun Original Fresita listautui Alkoon. Aidoista mansikoista tehty Fresita oli ensimmäinen merkittävä uutuus aromatisoitujen kuohuviinien ryhmässä ja sai aikaan todellisen Fresita-buumin.

Vuosikymmenen mittaan Fresita on kasvanut tyttömäisen raikkaasta kuohuvasta luonnollisen elegantiksi kuohuviiniksi, joka on vakiinnuttanut paikkansa juhlien tervetuliaisjuomana ja tunnelmanluojana. Se on ollut heti lanseerausvuodesta 2007 lähtien Suomen myydyin kuohuva.

Suomalaiset nauttivat Fresitaa toiseksi eniten maailmassa, vain Argentiinassa se on vieläkin suositumpaa.

Fresita oli ensimmäisiä kuohuviinejä, joilta tuli erillinen talvi/jouludesign.

FRESITA TULEE Chilestä ja sen aidot mansikat poimitaan käsin. Viini sisältää siis yksinomaan aitoja marjoja, ei keinotekoisia aromeja tai väriaineita. Suomeksi fresita-sana tarkoittaa mansikkaa.

Alkoholipitoisuudeltaan mieto (8 %) kuohuviini tulee viilentää ennen tarjoilua erityisen kylmäksi. Fresitan ideaali tarjoilulämpötila on 6–8 astetta.

Marraskuussa 2016 lanseerattiin uusi maku, aidoista mustikoista ja vadelmista valmistettu Fresita Blueberry & Raspberry. Fresita-tuoteperheeseen kuuluu 75 cl pullon lisäksi 37,5 cl pullokoko sekä kätevä 20 cl piccolo.

Fresita sopii täydellisesti myös mietojen drinkkien ja raikkaiden boolien raaka-aineeksi. Oma suosikkini on helposti ja nopeasti valmistettava, tilanteeseen kuin tilanteeseen sopiva Manfred, jossa maistuu mansikka, omana ja mango.

Fresita Blueberry & Raspberry lanseerattiin marraskuussa 2016. Muista huljutella Fresita-pulloa varovasti ylösalaisin, jotta marjasose ja kuohuviini sekoittuvat ennen tarjoilua.

MANFRED (booli)

1 plo (0,5 l) De Kuyper Sour Apple
1 plo (0,75 l) Fresita-kuohuviiniä
1 tlk (1,0 l) Mangomehua

Koristeeksi mansikoita ja mangoa.

Laita kannuun tai kulhoon reilusti jäitä. Lisää joukkoon De Kuyper Sour Apple, Fresita ja mangomehu, sekoita. Koristele lopuksi mansikoilla ja mangolla.

AAMUKAHVILLA INDONESIAAN

PAULIG PRESIDENTTI Special Blend 2017 johdattaa kahvimatkalle Indonesiaan, Pohjois-Sumatran vuoristoon. Moderni kahvipakkaus viittaa pop-taiteeseen ja kuvastaa loistokkain värein indonesialaista kulttuuria. Pakkauksen on suunnitellut indonesialainen taiteilija Arif Wicaksono.

Pauligin Special Blendit ovat suomalaiseen makuun sovitettuja vuosikertakahveja eri puolilta maailmaa. Ensimmäinen vuosikerta 2012 toi kahvinystävien huulille korkealla kasvaneet Kenya-pavut, joiden suklainen, viipyilevä aromi toimi erinomaisena makuparina muun muassa sitruunaisen juustokakun kanssa.

Vuosikertakahveja on kerrallaan saatavissa vain rajoitettu erä ja ne kaikki tuotetaan yhteistyössä paikallisten kahvinviljelijöiden kanssa.

Kenian jälkeen Presidintin vuosittaiset makumatkat ovat vieneet mm. Koillis-Tansaniaan, Costa Ricaan ja Etiopiaan.

VUODEN 2017 SEKOITUKSEN, alanimeltään Wild Taste of Sumatra, suunnittelu aloitettiin jo yli vuosi sitten. Kohteeksi valittiin maailman kolmanneksi suurin kahvintuottajamaa Indonesia.

Uusi sekoitus sijoittuu paahtoasteeltaan melko tarkalleen viisiportaisen asteikon puoliväliin. Kahvi on makuprofiililtaan pehmeän aromikas, josta voi löytää esimerkiksi luumun, tummien marjojen, viikunan ja villinä kasvaneiden metsämarjojen aromeja.

Itse löysin kahvista myös intensiivistä rusinaisuutta ja portviinimäistä makeutta. Kahvihetkeä täydentäväksi makupariksi valitsisin joko ananasleivonnaisen tai -sorbetin.

SUOMI 100 -JUHLAVUONNA Presidentti Special Blend haluaa nostaa esiin valtakunnan päämiesten ja Presidentti-instituution kotimaiseen kahvikulttuuriin. Tästä syystä Arif Wicaksono on luonut kahvipakkauksen lisäksi muotokuvat kuudesta entisestä presidentistä käyttäen kuvituksissaan Wedha’s Pop Art Portrait eli WPAP-tekniikkaa.

WPAP on geometrisen taiteen alalaji, jonka tyylille ominaisissa muotokuvissa ei saa käyttää kaaria eikä kohteen todellista ihonväriä vastaavaa väriä. Alun perin tyylin on tehnyt tunnetuksi indonesialainen kuvittaja Wedha Abdul Rashid, joka alkoi käyttää sitä lehtien kuvituksessa 1990-luvulla.

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This:

Share This: