FILIP LANGHOFF & MURHAAVA ILLALLINEN

Toista kertaa Suomessa järjestettävä Murhaava illallinen siirtyi tänä vuonna Rautatientorilta Suvilahteen. Ensimmäisellä kerralla teatteriesityksen ja gourmet-elämyksen yhdistävän tapahtuman menu oli Matti Jämsenin käsialaa. Tänä vuonna pääkokkina toimii Michelin-tähdellä palkitun ravintola ASKin Filip Langhoff.

MURHAAVA ILLALLINEN on konseptina varsin toimiva. Näyttämönä ja illallistilana toimii lämmitetty teltta, joka on sisustettu korkealaatuisen ravintolan tapaan. Vieraat nauttivat päivällistä, ja samaan aikaan ravintolassa tapahtuu murha.

Musta-punainen miljöö nostaa tunnelman arjen yläpuolelle, ellei sitten ruokasalissa tapahtuva murha ole arkipäivää. (Kuva Johannes Wilenius.)
Musta-punainen miljöö nostaa tunnelman arjen yläpuolelle, ellei sitten ruokasalissa tapahtuva murha ole arkipäivää (kuva Johannes Wilenius).

Näyttelijät ovat yleisön joukossa. Tuntematon pöytäseuralainen saattaa olla jotain aivan muuta kuin satunnainen ruokailija ja teatterivieras. Pahimmillaan tai parhaimmillaan saatat istua murhaajan pöytänaapurina ja päästä osaksi näytelmää.

Teatteriesitys on rytmitetty ruokalajien mukaan. Ensimmäinen, toinen ja kolmas näytös – alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka.

ENSIMMÄISTÄ KERTAA pääsin paikalle todistamaan murhaa jo viime syksynä, kun Virossa vuonna 2015 perustettu Gurmee Teatteri vieraili Helsingissä. Koska näytelmää oli tälle vuodelle ainoastaan kevyesti päivitetty, mielenkiintoni kohdistui erityisesti illalliseen ja tapahtuman yleiseen toimivuuteen.

Käyn kuitenkin lyhyesti läpi näytelmän synopsiksen.

Hermes Mansu on maailmankuulu taiteilija, joka on onnistunut pitämään oikean henkilöllisyytensä salassa. Kukaan ei ole koskaan tavannut häntä, mutta hänen teoksensa tunnistetaan aina. Kuulostaako tutulta?

Kaupungin silmäätekevät ja lehtien sivuilta tutut merkkihenkilöt ovat saaneet kutsun Banksyn… siis Hermes Mansun tuoreimman teoksen esittelyyn. Tämä ilta on kaupungin kulttuurielämässä Tapahtuma isolla T:llä, mutta teoksen esittely ei sujukaan suunnitelmien mukaan. Tapahtuu murha.

Epäiltyjä ovat kaikki juhlavieraat, murhaajan on oltava yksi heistä. Johtolankoja tiputellaan, ja tapahtumat etenevät kohti yllättävää loppuratkaisua.

Murhaava illallinen -näytelmän on käsikirjoittanut Diana Leesalu ja suomentanut Varja Arola. Ohjauksesta vastaa Seppo Honkonen, lavastuksesta ja visuaalisesta suunnittelusta Aigars Ozoliņ̧š.

Salin valaistuksesta vastaa Aigars Ozoliņ̧š. Jokaisen pöydän yläpuolella roikkuva lamppu on uniikki.
Salin valaistuksesta vastaa Aigars Ozoliņ̧š. Jokaisen pöydän yläpuolella roikkuva lamppu on uniikki (kuva Johannes Wilenius).

OMA KATTAUKSENI alkoi sanalla sanoen ontuvasti. Hyvissä ajoin ennen näytöksen alkua yleisöä oli kertynyt jonoksi asti, eivätkä läheskään kaikki mahtuneet teltan pieneen eteistilaan. Puolen tunnin odotus muutaman asteen pakkasessa ei paljon tunnelmaa lämmittänyt.

Eikä lämmittänyt sekään, että neljän hengen koppava naistoimittajaseurue kiilasi härskisti satapäisen jonon ohitse muista välittämättä. Toisille pressikortti tuntuu antavan oikeuden käyttäytyä kuin moukkamainen törppö. Onnekseni minun tuntemista toimittajista vain pienenpieni vähemmistö kuuluu tähän ryhmään.

Lopulta kuitenkin tyylikkäästi valaistun teltan lämmössä myös tunnelma kohosi.

ALKURUOKANA TARJOTTIIN Marinoitua kuhaa ja sipulia, jonka liemi oli omaan makuuni turhankin hapokasta, mutta suositusviininä tarjoiltu Hunawihr Pinot Blanc pyöristi kulmia ja teki kokonaisuudesta nautittavan. Ilman viiniä annoksesta olisi jäänyt puolet lautaselle.

Marinoitua kuhaa ja sipulia. Annos kaipaa, toden totta, viiniä seurakseen.
Marinoitua kuhaa ja sipulia. Annos kaipaa, toden totta, viiniä seurakseen.

Pääruokana tarjolla oli paistettua maa-artisokkaa, hirvenlihaa ja sieniä. Selkeät ja puhtaat raaka-aineet sopivat hyvin yhteen ja täydensivät toisiaan. Annoksen viimeisteli erinomaiseksi Barbera d’Asti Rosso Fuoco –punaviini.

Paaruoka
Paistettua maa-artisokkaa, hirvenlihaa ja sieniä. Rohkean robusti, suoraviivainen ja maanläheinen pääruoka.

Kolmanteen näytökseen siirryttäessä pöytiin tuotiin suomalaiseen syksyyn sopivasti karamellisoitua omenaa ja jäätelöä ruskistetun voin kera.Kauniisti aseteltu ja hauskasti perusmauilla leikittelevä annos oli mainio päätös aterialle.

Nyt ollaan suomalaisen syksyn ytimessä. Karamellisoitua omenaa ja jäätelöä ruskistetun voin kera.
Nyt ollaan suomalaisen syksyn ytimessä. Karamellisoitua omenaa ja jäätelöä ruskistetun voin kera.

Jälkiruoan ohessa tarjoiltu kahvi sen sijaan oli laihaa, jopa vetistä. Kahvi jäi kuppiin useammaltakin pöytäseurueemme jäseneltä.

HINNALTAAN ILLALLINEN on helsinkiläistä keskitasoa eli 79 euroa ilman viinejä. Viidentoista euron lisämaksusta saa viinipaketin, joka sisältää tervetuliaismaljan, lasin valko- ja punaviiniä sekä konjakin tai liköörin. Suosittelen lämpimästi viinipaketin ostamista aterian yhteyteen.

Ensikertalaisille Murhaava illallinen tarjoaa varmasti hyvää vastinetta rahoille, mutta kertaalleen esityksen nähneenä itse viettäisin ehkä mieluummin iltaa jossakin Helsingin keskustan laaturavintoloista.

Toisaalta, jos tulevalle vuodelle Gurmee Teatteriin saataisiin täysin uusi näytelmä, olisi Murhaava illallinen ilman muuta ohjelmassani myös ensi syksynä.

Share This:

MARIMEKKO HELSINKI–PARIISI

MARIMEKKO TUNNETAAN ympäri maailmaa omaperäisistä väreistään ja kuvioistaan. Yrityksen alkuvuosina Armi Ratia rohkaisi suunnittelijoitaan luomaan vapauttavia silhuetteja ja ennennäkemättömiä kuvioita, joiden avulla naiset voisivat ilmaista itseään vapaasti. Designperinnöstä pidetään edelleen tiukasti kiinni.

Marimekossa uskotaan, että edelläkävijyys kuviosuunnittelussa kulkee käsi kädessä oman painotuotannon kanssa. Herttoniemen kangaspaino on toiminut 1970-luvulta lähtien sekä tehtaana että luovana hautomona, jossa suunnittelijat tekevät yhteistyötä painon asiantuntijoiden kanssa pitääkseen yllä designfilosofiaansa ja tunnettuuttaan maailmalla.

Marimekon Herttoniemen-kangaspainosta lähtee maailmalle miljoona metriä kangasta joka vuosi.
Marimekon Herttoniemen-kangaspainosta lähtee maailmalle miljoona metriä kangasta joka vuosi.

MILJOONAN EURON INVESTOINTI. Syyskuun kuudes oli juhlapäivä Marimekon toimitiloissa Herttoniemessä. Sain olla mukana lukuisten kutsuvieraiden kanssa Herttoniemen toimitiloissa, kun miljoona euroa maksanut uusi huippumoderni pesulinja vihittiin käyttöön.

Pesulinjalla peittopasta sekä painoprosessissa jäänyt ylimääräinen väri pestään pois. Tällä varmistetaan se, etteivät valmiin tuotteen värit leviä tai irtoa ensimmäisessä pesussa. Kuumapesussa veden lämpötila on 95 astetta. Koneen jokaisen pesuyksikön lämpötilaa ja veden määrää voidaan ohjata erikseen, sillä erilaiset kankaat vaativat eri pesuohjelmat.

Uusi huippumoderni pesulinja otettiin käyttöön syyskuussa 2016.
Uusi huippumoderni pesulinja otettiin käyttöön syyskuussa 2016.

Suomalaisen designtalon sydämessä syntyy vuosittain noin tuhat kilometriä kangasta. Marimekon kodinmalliston tekstiileistä yli 70 prosenttia on painettu Herttoniemessä. Tästä kumpuaa tunnuslause Printed in Helsinki.

Pesulinjaston vihkiäisissä oli mahdollisuus seurata myös Maija Louekarin suunnitteleman Veljekset-nimisen uutuuskuosin painatusta.

Veljekset on Suomi Finland 100 -juhlakuosi, jossa mystisen metsän kätköissä elää sulassa sovussa karhu, ilves pöllö ja oravaneiti. Inspiraationsa kuosi saa suomalaisista metsistä, kansanperinteestä ja saduista.

Painokoneessa valmistuu Suomi Finland 100 -juhlakuosi Veljekset.
Painokoneessa valmistuu Suomi Finland 100 -juhlakuosi Veljekset.

MARIMEKON IDENTITEETTI syntyy eri tyylilajien vuoropuhelusta. Se ei ole pelkästään graafista, koristeellista tai raidallista, vaan kaikkia niitä yhdessä ja sopivassa suhteessa. Oleellista on, kulloinenkin yhdistelmä on vahvasti kiinni omassa ajassaan.

Maija Isola, Vuokko Nurmesniemi ja Annika Rimala ovat konkareita, jotka loivat vahvan pohjan Marimekon muotokielelle. Heidän tunnusmerkistöään olivat vahvat isot väripinnat ja käsivaralla tehdyt graafiset muodot. Pensseliviivat, värien päällekkäin painaminen ja erittäin yllättävät värien yhdistämiset ovat niin ikään jäljittelemättömiä ja lunastaneet paikkansa kuviosuunnittelun ytimessä.

1980-luvulla kuviointiin tuli mukaan rasterointitekniikkaa, jolla haettiin laveahkoja tunnelmia. Se oli omiaan jatkamaan tuttua kuviokieltä. Suomen geopiliittisen sijainnin tähden graafiseen kuviointiin on tullut vaikutteita idän suunnalta, esimerkkinä koristeelliset ornamentilliset kuviot.

Kuluvan vuosituhannen suunnittelijoista Maija Louekari, Eija Hirvi ja Aino-Maija Metsola ovat tuoneet oman sävynsä Marimekon kuviokieleen, erityisenä piirteenä viivapiirrokset yhdistettyinä voimakkaisiin väripintoihin.

Marimekon filosofiaan kuuluu painaa kankaan reunaan myös suunnittelijan nimi.
Marimekon filosofiaan kuuluu painaa kankaan reunaan myös suunnittelijan nimi.

FUNKTIONAALINEN ARJEN ESTETIIKKA tulee esiin Marimekko-kodissa, jonka uutuudet saivat maailmanensi-iltansa viime keväänä Milanon designviikolla. Marimekko-koti rohkaisee ja inspiroi ihmisiä ilmaisemaan itseään sisustamisen kautta ja luomaan kodistaan inspiroivan tilan ja arjen voimavaran. Marimekko-koti oli vahvasti esillä Helsinki Design Weekin tapahtumissa 1.–11.9.

Marimekko korostaa arvoissaan yhdessä tekemisen meininkiä sekä rohkeutta luoda jotain ainutlaatuista ja merkityksellisyyttä. Arvojen kanssa linjassa oleva yhteistyökumppani löytyi helsinkiläisestä Pastor-ravintolasta, jonka kanssa päädyttiin yhteistyöhön sekä sisustuksessa että henkilökunnan työvaatteissa.

Laajan yhteistyön kautta tavoitellaan elämyksellistä lisäarvoa ravintolan asiakkaille. Samalla ravintola toimii Marimekon käyntikorttina tuhansille kotimaisille ja ulkomaisille matkailijoille vuosittain.

Ravintola Pastorissa valmistuu Marimekon nimikkodrinkki, joka tarjoillaan luonnollisesti Marimekon Sukat makkaralla -juomalaseista.
Ravintola Pastorissa valmistuu Marimekon nimikkodrinkki, joka tarjoillaan luonnollisesti Marimekon Sukat makkaralla -juomalaseista.

PARIISIN MUOTIVIIKOILLA Marimekko julkisti näyttävästi kevään ja kesän 2017 vaatemallistonsa. Mallistossa Marimekon alkuvuosien vallankumoukselliset ajatukset yhdistyvät nykypäivän yllättäviin designideoihin.

Tätä yhdistelmää heijastavat malliston boheemit tyylit, Liselotte Watkinsin ja Paavo Halosen suunnittelemat raikkaat kuviot sekä nahka- ja canvas-asusteet yhdessä värikkäiden ja eleganttien korujen kanssa.

Marimekon mukaan käsitys luksuksesta on muuttumassa ja ihmiset haluavat entistä enemmän sijoittaa kestävään elämäntapaan ja vaatetukseen, nauttia elämästä sellaisena kuin se on ja kulkea omia polkujaan. Tällöin suomalaisen designin ikonit tuntuvat edelleen ajankohtaisilta ja löytävät paikkansa modernin naisen vaatekaapista uusien Marimekko-klassikkojen rinnalla.

Marimekko julkisti kevät-ja kesä 2017 -mallistonsa Pariisin muotiviikoilla.
Marimekko julkisti kevät-ja kesä 2017 -mallistonsa Pariisin muotiviikoilla.

Share This:

UUTTA ILMETTÄ LOMALLE

Kerrankin päätin panostaa kunnolla uuteen lomalookiin. Ensin kasvojen väsähtänyttä ilmettä kohennettiin, sitten laitettiin kuntoon hiukset, ripset ja kulmat. Ero entiseen on ällistyttävä!

LOMAN LÄHESTYESSÄ mielessä pyörii useimmiten matkavalmistelut ja odotukset itse kohteelta. Olen lukuisia kertoja huomannut, että matkakuumeen noustessa arkinen hyvinvointi jää helposti taka-alalle. Ei tule ajatelleeksi sitä, kuinka paljon mukavampi lomalle onkaan lähteä, kun peilikuvassa näkyy muutakin kuin työn uuvuttamat uurteiset kasvot.

Olin ottanut jo kuukausia sitten tavoitteeksi, että tänä kesänä aion lähteä lomamatkalle virkeämpänä ja iloisemmalla mielellä kuin koskaan aikaisemmin. Päädyin siihen tulokseen, että paras mittari päämäärälle on eteisen peili – siihen tulisi heijastua onnellisen ja hyvinvoivan miehen kuva.

Vaikka olen pyrkinyt huolehtimaan ihostani keskimääräistä paremmin, kasvoilta kuvastuvat ikävuosien lisäksi freelanceriuden mukanaan tuoma stressi ja työn jäljet.
Vaikka olen pyrkinyt huolehtimaan ihostani keskimääräistä paremmin, kasvoilta kuvastuvat ikävuosien lisäksi freelanceriuden mukanaan tuoma stressi ja työn jäljet.

VIIMEISEN VUODEN AIKANA olen useissa yhteyksissä päässyt keskustelemaan esteettisten pistoshoitojen ammattilaisten kanssa ulkonäkötrendeistä ja siitä, mitä minun, 44-vuotiaan miehen, kannattaisi tehdä ulkoisen ilmeeni kohentamiseksi. Näiden keskustelujen pohjalta olen vakuuttunut siitä, että niinkin yksinkertainen asia kuin ihon hyvinvointi tekee myös mielen kirkkaaksi ja nostaa positiiviset ajatukset pintaan.

Sanoista tekoihin ja kasvot neulan alle. Otsan ja silmäkulmien rypyt tasoittuivat nopeasti kivuttomalla botuliinihoidolla – iso askel kohti tavoitetta. Seuraavaksi vuorossa oli ilmeen kohottaminen poskipäihin injektoitavalla täyteaineella.

Yksi millilitra laadukasta täyteainetta molempiin poskipäihin veisi kuulemani mukaan hetkessä kymmenen vuotta kasvoilta pois.

Vai niin, ajattelin tuolloin ja epäilin vahvasti, että nyt kyllä hoitojen tekijöillä sekoittuvat optimismi ja utopia. Yksi vaivainen millilitra kun tuntui maallikosta mitättömältä määrältä, jota tuskin edes huomaisi. Mutta yrittänyttä ei laiteta, siispä filleriä ihon alle.

LOPPUTULOSTA KATSELLESSA en voinut kuin hämmästellä silmät ymmyrkäisinä kuinka väärässä olinkaan. Kuten kuvista näkyy, ero entiseen on tyrmäävä!

Vielä pisteeksi i:n päälle kävin viimeistelemässä muuttumisleikin juuri avatussa parturi-kampaamo Studio Rasmussenilla, jossa Pia Rasmussen laittoi paitsi hiukset myös kulmat ja ripset lomakuntoon. Katse kirkastui silmissä.

Kevyt botuliinikäsittely silmäkulmiin sekä otsan alueelle ja runsaasti ristikkäislinkitettyjä hyaluronihappomolekyylejä sisältävä täyteaine poskipäihin sai kasvot hehkumaan. Uusi hiustyyli ja kulmakarvojen korostus viimeistelivät lomalookin.
Kevyt botuliinikäsittely silmäkulmiin sekä otsan alueelle ja runsaasti ristikkäislinkitettyjä hyaluronihappomolekyylejä sisältävä täyteaine poskipäihin sai kasvot hehkumaan. Uusi hiustyyli ja kulmakarvojen korostus viimeistelivät lomalookin.

Mikäli en itse olisi tätä muutosta kokenut, en ikinä uskoisi, että näiden ennen ja jälkeen -kuvien välillä on kulunut ainoastaan kaksi vuorokautta.

TAVOITE SAAVUTETTU, nyt loma voi toden teolla alkaa. Sitä ennen kuitenkin, hyvien kokemusten vakuuttamana, haluan varauksetta suositella kaikille lukijoilleni näitä arjen sankareita, etenkin Pia Rasmussenia Studio Rasmussenilta. Heidän yhteystietonsa löytyvät tämän blogikirjoituksen alalaidasta.

Studio Rasmussen

Pia Rasmussen

Eerikinkatu 8

00100  HELSINKI

Puh. 0400 128 485

www.facebook.com/p.rasmussen04

http://www.studiorasmussen.fi


Share This:

SUURIN JA KAUNEIN SOPP

Jo neljättätoista kertaa Helsingin Rautatientorilla järjestettävä Suuret Oluet – Pienet Panimot (SOPP) -tapahtuma on Suomen suurin pienpanimokatselmus.

PANIMOIDEN JA OLUIDEN JUHLAA. Tänä vuonna tapahtumassa on mukana 31 kotimaista yritystä sekä Pihtla Õlleköökin panimo Virosta. Festivaalin kutsuvierasmaa on Norja, josta tulee lähes 50 olutta yhdeksältä eri panimolta.

Panimoiden osastoilla työskentelevät henkilöt ovat päivittäin tekemisissä oluidensa kanssa. SOPP on näin ollen myös erinomainen paikka saada ensikäden tietoa kunkin valmistajan tuotteista. Kaikkiaan panimojuomia ja tisleitä on tapahtumassa tarjolla yli 400.

Panimoilta riitti väkeä tiskin molemmin puolin. Tässä Fat Lizard Espoosta kohtaa Maku Brewingin Tuusulasta.
Panimoilta riitti väkeä tiskin molemmin puolin. Tässä Fat Lizard Espoosta kohtaa Maku Brewingin Tuusulasta.

Pienpanimot panivat olutta vuonna 2015 yhteensä 14,1 miljoonaa litraa ja tänä vuonna mentäneen jo reilusti yli 15 miljoonan litran. Tällä hetkellä Suomessa on noin 70 pienpanimoa ja niiden osuus kotimaisen oluen myynnistä 3,8 prosenttia.

FESTIVAALIN AVAJAISPÄIVÄNÄ alue täyttyi oluenystävistä muutamissa tunneissa. Lipunmyynti ja lasipiste vetivät hyvin, eikä jonoja päässyt syntymään ainakaan hitaan palvelun takia. Panimoiden pisteillä tilanne oli sama, juomaa laskettiin nopeasti mutta asiakkaat huomioiden. Vaikka alueella oli enimmillään 3 000 asiakasta, jopa vessoihin pääsi jonottamatta. Järjestelyissä ei ollut moitteen sijaa.

Kävijöiden toiveita oli kuunneltu, ja perinteisen festivaalilasin lisäksi oli mahdollisuus lunastaa desilitran kokoinen maistelu- ja muistolasi viiden euron hintaan. Panin ilolla merkille, että SOPP on viime vuosien aikana muuttunut yhä enemmän juomatapahtumasta maistelufestivaaliksi.

Yhden desilitran vetoinen maistelulasi osoittautui välittömästi hyvin suosituksi.
Yhden desilitran vetoinen maistelulasi osoittautui välittömästi hyvin suosituksi.

Ruokatarjonta on niin ikään parantunut paljon vuosien mittaan, mutta sen suhteen voidaan ensi vuodelle odottaa vielä runsaasti uudistuksia. Craft Beer Helsinki -tapahtuman katuruokateema sopisi hyvin myös tänne. Ruokailusta parhaat pisteet keräsi Bryggeri Helsingin lyhyt mutta maistuva lista, jossa kasvissyöjätkin oli huomioitu.

SOPP-TAPAHTUMAN yhteydessä järjestettiin tänä vuonna uudistettu Suomen Paras Olut -kilpailu, johon otti osaa 148 olutta 30 eri panimolta. Kilpailusarjojen lukumäärää oli vähennetty, mutta samalla amerikkalaistyylinen vaalea ja keskitumma ale oli onnistuttu erottamaan omaksi sarjakseen.

Minulla oli suuri ilo ja kunnia olla mukana alkukilpailujen lisäksi finaalin kutsutuomaristossa. Tehtävä oli mieluinen ja kilpailun taso todella kova. Koko kilpailun tasaväkisyyttä kuvaa hyvin se, että voittajaolut päihitti lähimmän vastustajansa pienimmällä mahdollisella erolla äänin 4–3. Kaikki tulokset julkistetaan elokuun 17. päivä Helsingissä järjestettävässä juhlagaalassa.

TAPAHTUMA ON AVOINNA lauantaihin 30.7. asti. Tässä muutamia tärppejä ja täsmäsuosituksia.

Vaaleiden lagereiden monipuolisuus tulee hyvin esiin, jos käy maistamassa Laitilan Mississippi-höyryoluen, Maku Brewingin Eero-lagerin, Beer Huntersin Mufloni Pilsnerin, Plevnan Petolinnun ja Stadin Panimon South Pacific Imperial Pale Lagerin.

Edes perjantaina yllättäneet ukkoskuurot eivät pilanneet tunnelmaa, siitä pitivät huolta nämä kaksi tamperelaista Mörköä.
Edes perjantaina yllättäneet ukkoskuurot eivät menoa haitanneet, tunnelmaa nostattivat mm. nämä kaksi tamperelaista Mörköä.

Tapahtuman viisi helmeä ovat järjestyksessä Imperial Stout Bourbon Oak 9,7 % (Laitila), Vuorineuvos Imperial Stout Barrel Edition 9,5 % (Ruosniemen Panimo), Bryggeri Rhum Barrel Aged Barley Wine 11,0 % (Bryggeri Helsinki), Mörkö 7 % (Plevna) ja Pyynikin Sunset Superman Orange Porter 7,5 % (Pyynikin Käsityöläispanimo).

Kokeile myös panimoravintola Bryggeri Helsingin Sloppy Joe Burger ja saman panimon IPA 5,5 % – A match made in heaven!

Bryggeri Helsingin Sloppy Joe Burger, katuruokaa parhaimmillaan. Bryggeri IPA kruunasi ruokahetken.
Bryggeri Helsingin Sloppy Joe Burger on katuruokaa parhaimmillaan. Ruokahetken kruunasi panimoravintolan oma IPA.

Share This:

BRYGGERIN DYNAMO, PEKKA KÄÄRIÄINEN TÄYTTI 60 VUOTTA

TAMMENHEIMON MATKASSA ONNITTELEE Bryggeri Helsingin toimitusjohtaja Pekka Kääriäistä hänen 60-vuotismerkkipäivänsä johdosta 16.6.2016. Kääriäinen tunnetaan muun muassa suomalaisen käsityöoluen pioneerina, Lammin Sahdin perustajana sekä Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuman ja Syystober-olutjuhlan isänä. Kääriäinen sai ensimmäisenä Olutliiton myöntämän Hyvä Tuomas -arvonimen vuonna 1994.

Pekka Kääriäisen tie sahdin parissa alkoi 14-vuotiaana vuonna 1970 Pentti Rantasen oppipoikana Lammin Lieson kylässä. Lammin Sahti Oy:n Kääriäinen perusti 1985, ja lupa kaupalliselle sahdin valmistukselle tuli pari vuotta myöhemmin. Sahtivierteestä syntyi myös Helsingin kauppakorkeakoulun lopputyö vuonna 1987.

Suomalaiseen olutkulttuuriin vaikuttaneita merkkihenkilöitä listattaessa Pekka Kääriäinen on itseoikeutetusti kärkipaikoilla näkökulmasta riippumatta. Äskettäin verkkojulkaisu Viisi tähteä julkaisi listan Suomen 50 tärkeimmästä olutvaikuttajasta, ja Kääriäinen sijoittui heti kärkikymmenikön taakse ollen samalla listan toiseksi merkittävin pienpanimoyhteisön edustaja.

PANIMORAVINTOLA BRYGGERI HELSINKI avasi ovensa vappuna 2013. Panimon omistaa Rakuuna Olut Oy, jonka toimitusjohtaja Kääriäinen on. Panimomestarina toimii Suomeen vuonna 2001 muuttanut saksalainen Mathias Hüffner, joka ennen Bryggeriä työskenteli muun muassa Teerenpelissä ja Alexin Panimossa.

Hüffner ja Bryggeri Helsinki juhlistaa Kääriäisen merkkipäivää vaalealla bock-tyylisellä Bryggeri Dynamo -oluella, joka on valmistettu Kääriäiselle hyvin rakkaan saksalaisen olutperinteen mukaisesti.

”Lähtökohtana oli valmistaa Suomessa harvoin tehty vaalea bock, joka sopii päivänsankarille. Harkitsimme oluen vahvuudeksi myös 6,0 prosenttia, mutta lopulta päädyimme puoli prosenttia vahvempaan”, kertoo Bryggeri Helsingin ravintolapäällikkö Olli Majanen.

Bryggeri Dynamon hanamerkissä lukeva Pro Cerevisia Finnica on suora kunnianosoitus pitkän ja yhä jatkuvan elämäntyön suomalaisen oluen puolesta tehneelle Pekka Kääriäiselle.

 

Bryggeri Dynamo

Heller Bock, 6,5 %, hanaolut

Bryggeri Helsinki, Suomi

Runsas valkoinen vaahto on pitkäkestoinen. Samea, syvän keltainen, hieman meripihkaan taittuva väri. Tuoksu maltainen, hedelmäinen ja mausteinen. Puhdas maku, jossa pääosassa ovat laadukkaat saksalaiset Tettnanger- ja Magnum-humalat, alkoholiprosentti peittyy hyvin. Tyylinmukainen heller bock, joskin astetta voimakkaammin humaloitu kuin perinteisimmät lajinsa edustajat. Jälkimaussa happamuutta ja pitkään suussa viipyilevää humalan katkeruutta. Oluen nimi viittaa sekä Pekka Kääriäiseen Bryggeri Helsingin primus motorina että hänen vuosikymmeniä jatkuneeseen työhönsä suomalaisen oluen puolestapuhujana. Sopii nautiskeluun ja kesäisten grilliruokien seuraan.

88

Share This:

ARTEK JA KESÄNAAPURIT

Tänään vietettiin Artekin kesänäyttelyn avajaisia Helsingin lippulaivamyymälässä. Myyntinäyttely on suunnattu kesän tärkeimmälle asiakasryhmälle, suomalaisille ja ulkomaisille turisteille. Siksi näyttelyn nimi kirjoitetaan kolmella kielellä: Naapurit – Neighbours – Grannar.

Artekin oman tuotannon lisäksi näyttelyyn on valittu modernilla tavalla paikallista kulttuuriperimää ja kuviomaailmaa välittäviä tuotteita Baltiasta ja saamelaisalueilta –meidän  naapureiltamme, naapurimaista, naapurikylistä ja naapurikaduilta. Näyttelyssä perinteinen käsityötaito ja tarinat kohtaavat aidot luonnonmateriaalit nykyaikaisessa kontekstissa.

Pinottavat puiset pannunaluset ovat Artekin omista valikoimista. Taustalla käyttökeramiikkaa sekä Teemu Järven Sielulintu.
Pinottavat puiset pannunaluset ovat Artekin omista valikoimista. Taustalla käyttökeramiikkaa sekä Teemu Järven Sielulintu.

Valikoimassa on arkea kaunistavia käyttö- ja koriste-esineitä, jotka sopivat muotokieleltään skandinaaviseen makumaailmaamme. Muun muassa Teemu Järven sykähdyttävä Sielulintu (250 €) keskustelee saumattomasti amerikkalaista kansantaidetta edustavan Eames House Birdin rinnalla.

Virolainen artesaanihunaja on pakattu puukannella suljettavaan näyttävään lasipurkkiin.
Virolainen artesaanihunaja on pakattu puukannella suljettavaan näyttävään lasipurkkiin.

Naapurit-näyttelystä on helppo tehdä edullisia löytöjä tyylikkääseen kesäkotiin tai vaikka mökkituliaisiksi. Esimerkiksi maanläheiset puu- ja keramiikkakulhot sopivat yhtälailla metsäpirttiin ja kaupunkimiljööseen. Pehmeyttä tuovat upeasti kuvioidut tekstiilit ja saamelaismatot ovat arjen ylellisyyttä. Useimmat näyttelyn esineistä ovat 15–45 euron hintaluokassaan kuin pieniä tuliaisia Artekin laatuleimalla.

Share This:

OOPPERAN METSÄLÄINEN ON POISSA

JUHANI RAISKINEN (29.9.1937–5.6.2016) sai ensikosketuksensa estraditaiteeseen jo varhain. Äiti oli amatöörinäyttelijä, joka lauloi operetteja, isä soitti viulua ja toimi Malmin orkesterin puheenjohtajana.

Oli itse asiassa enemmän kuin lähellä, että Raiskisen Jussin ensimmäinen parkaisu olisi kuultu keskellä teatterin lavaa. Poika syntyi keskosena, kun äiti kiidätettiin synnytykseen kesken näytännön.

Verenperintönä tullut rakkaus musiikkiin ja näyttämötaiteeseen vei nuorta miestä. Jo 11-vuotiaana Juhanista tehtiin satunäytelmän prinssi, ja varsinainen ura musiikin parissa alkoi Yleisradion musiikkitarkkailijana 1950-luvun lopulla. Sitä seurasivat Maj Lind -pienokilpailun voitto vuonna 1963 sekä menestyksekäs ura Tampereen teatterin ja Tampereen kaupunginorkesterin kapellimestarina. Säveltaiteen valtionpalkinnon Raiskinen sai 1983.

Suurimman elämäntyönsä Juhani Raiskinen kuitenkin teki Kansallisoopperassa, jossa hän toimi pääjohtajana kahteen otteeseen vuosina 1973–84 ja 1997–2001.

SUOMALAISEN OOPPERAN HISTORIIKISSA (WSOY, 1997) toimittaja Harri-Ilari Lampela nostaa Juhani Raiskisen Alfons Almin ohella maamme merkittävimmäksi oopperanjohtajaksi. Raiskisen maine perustuu pitkälti hänen 1970-luvun sankaritekoihin.

Raiskisen ensimmäistä kautta on kutsuttu Kansallisoopperan kultakaudeksi, jota leimasi kotimaisen oopperan nousun (mm. Punainen viiva ja Viimeiset kiusaukset) ohella näyttävät ulkomaankiertueet, sokerina pohjalla menestyksekäs vierailu Metropolitaniin 1983.

Kun Juhani Raiskinen aloitti toisen kautensa, Helsingin Sanomat kirjoitti: ”Suomalaisen oopperan messias on palannut.”

Haastatellessani Juhani Raiskista vuonna 2001 mies nimesi toisen kautensa suurimmaksi saavutukseksi oopperan tuomisen lähemmäksi kansaa. Tulisieluinen Raiskinen paasasi myös kokeilevan ohjelmiston puolesta. Hänen visioissaan Alminsali oli leikkikenttä ja koelaboratorio, juuri oikea paikka päästää kaikki hullut ja kokeilijat valloilleen.

”Kuten nimikin sanoo, kuka muu välittäisi suomalaisesta uustuotannosta jollei Kansallisooppera? Talon velvollisuus on tilata kaikenlaisia oopperoita komedioista päänsärkyfilosofiaan!”

Raiskinen puhui hartaudella myös sen puolesta, että jokaisen suomalaisen lapsen olisi saatava kosketus oopperaan jo varhain, kipinä pitää saada syttymään.

”Kyllä ooppera pitää aloittaa jo lapsena kuten viulunsoitto ja urheilukin. Se pitää saada tuntumaan ja maistumaan hyvältä nimenomaan lasten ja nuorten ehdoilla.”

Muistan vuosien varrelta useita tapaamisia Juhani Raiskisen kanssa ennen hänen lähtöään eläkkeelle. Suomalaisen oopperan menestys tuntui miehestä aina yhtä hyvältä, minkä hän osasi tuoda ilmi lukemattomin eri tavoin. Kerrankin mies pyysi meitä paikallaolijoita luettelemaan kolme ruotsalaista tai norjalaista oopperaa, joita olisi viety maailmalle. Vastauksena kuului vain hiljaisuus.

Raiskiselle ooppera oli jättiläistaidemuoto, jossa musiikki ja teatteritaide oli saatava toimimaan yhdessä saumattomasti ja toinen toistaan tukien. Toinen päälinja oli oopperan kansanomaistaminen, toisin sanoen mielikuva pompöösista eliittitaiteesta oli revittävä maan tasalle. Tätä missiotaan hän viesti myös tutuksi käyneellä välittömyydellään ja arkisella pukeutumisellaan.

Juhani Raiskinen eli ja opetti, että metsäläisyys on Suomelle hyvä tavaramerkki maailmalla. Yksi esirippu sulkeutui, kun suuri oopperan metsäläinen kuoli sairaskohtaukseen 78-vuotiaana 5. kesäkuuta 2016 kotonaan Jämsässä.

Share This: