LONDON TUBE STATIONS 1, A-B

”Hi, my name is Francis. I am your travel guide to the roots of the London Underground and to the origins of the names of all stations currently in use. Relax and welcome! Here are the stations from Acton Town to Burnt Oak.”

ACTON TOWN

Acton-Town

Acton Town was recorded as Acton(e) in 1181 and the name is derived from the Old English ac, ’oak’ and tun, ’a farm’ – meaning ’the farm by the oak tree(s)’. There was a busy little village in this area from the 16th century onwards developing into the town of Acton. It has been known as Church Acton to distinguish it from East Acton, formerly a separate hamlet.

The station was built as Mill Hill Park on 1 July 1879; rebuild with the name Mill Hill Park on 20 Feb 1910; but re-named Acton Town on 1 March 1910.

ALDGATE

Aldgate

Aldgate is named after the gate which once spanned the road between Dukes Place and Jewry Street. The original gate was built by the Saxons and the name is derived from Aelgate – meaning ’open to all’ a free gate. It has been also interpreted as the old-gate but this is probably incorrect. Aldgate was one of the original four gates in the City Wall, rebuilt in 1609 but demolished in 1761.

The station was opened as Aldgate on 18 November 1876.

ALDGATE EAST

Aldgate-East

See Aldgate.

The proposed name of the original station was Commercial Road, but it opened as Aldgate East on 6 October 1884. The station was moved a short distance east in 1938.

ALPERTON

Alperton

Alperton, originally Ealhberhington, was recorded as Alprinton in the 12th century and the name is derived from the personal name of the Saxon Ealhbeart and Old English tun, ’a farm’ – means ’the farm of Ealhbeart’ and his family who once lived on a site here. It is sometimes recorded that Alperton is derived from ’apple farm’, but this can be discounted. The name changed to Alperton in the course of time.

The station was opened as Perivale-Alperton on 28 June 1903 and re-named Alperton on 7 October 1910.

AMERSHAM

Amersham

Amersham was recorded as Agmondesham in 1066 and the name is derived from the original wording Ealgmundsham, being the personal name of the Saxon Ealgmund, and Old English ham, ’a homestead’– ’the home of Ealgmund’ and his family who once lived a site here. Changed to Amersham c. 1675.

The station was opened as Amersham on 1 September 1892. It was renamed Amersham & Chesham Bois on 12 March 1922, reverting to Amersham in about 1934.

 ANGEL

Angel

This district and road junction at the end of City Road takes its name from a once famous coaching inn that dates from at least 1638.

The Angel was one of the commonest mediaeval inn signs and in the mid-18th century there were 23 Angel Alleys and 30 Angel Courts in London. The building now stands empty and little noticed on the corner of Pentonville Road and Islington High Street. The only indication of its past history is Angel Mews, which runs behind the building.

The station was opened as Angel on 17 November 1901 and was completely rebuild in 1992 to cope with a much higher usage.

ARCHWAY

Arcway

In 1813 the Archway Road was constructed to avoid the slope up to Highgate Hill. The viaduct was designed by Sir Alexander Binnie and built in 1897 over the road in place of the former Highgate Archway which was a short tunnel. The district is, therefore, known as Archway. Railings, seven feet high, were erected on the viaduct to discourage the many suicides that took place here, but the view is still spectacular.

The station was opened as Highgate on 22 June 1907, although Archway Tavern appears on at least one pre-opening map. With the building of the northern extension to form an interchange with Highgate LNER, Highgate South was considered before the name was changed to Archway (Highgate) on 11 June 1939, and Archway in December 1947.

ARNOS GROVE

Arnos-Grove

Arnos Grove was recorded as Arnold(e)s Grove in 1551 and it seems that the name should be associated with the 14th-century family of Margery Arnold who once lived in this area. The Grove itself runs to the north of the nearby Arnos Park.

The station’s name was planned to be Bowes Road, but it opened as Arnos Grove on 19 September 1932.

ARSENAL

Arsenal

Arsenal takes its name from the famous Arsenal Football Club which moved here in 1913 from Woolwich where it had been founded at the Royal Arsenal Factory in 1884 – hence the nickname for the team: The Gunners.

The station was opened as Gillespie Road on 15 December 1906 and re-named Arsenal on 31 October 1932 at a pre-war height of the Club’s fame.

BAKER STREET

Baker-Street

Baker Street was completed in 1799 and was named after either Sir Edward Baker of Ranston in Dorset who was the owner of an estate in the area, or more probably, William Baker who developed an estate after purchasing land from William Portman (who owned the whole area) in the eighteenth century. The street is, of course, associated with the famous fictional detective Sherlock Holmes ’who had rooms at 221b Baker Street’.

The Metropolitan Line station was opened as Baker Street on 10 January 1863, the ’extension’ line station opened on 13 April 1868, and the Bakerloo Line station on 10 March 1906.

BALHAM

Balham

Balham was known as Baelenham in 957 and later as Baelganhamm being derived from the personal name of the Saxon Bealga, and Old English ham, ’a homestead’. It means ’the home of Bealga’ and his family who once lived on a site here. It was recorded as Balgaham in c. 1115.

The station was opened as Balham on 6 December 1926.

BANK

Bank

Bank takes its name from the Bank of England which was established in 1694 based on the proposals of William Paterson, a Scotsman. From 1964–1724 the business of the Bank was carried on at Mercers’ Hall, and then at Grocers’ Hall. In 1724 a site in Threadneedle Street was purchased; the building was erected in 1732–34 and rebuild in 1940.

Threadneedle Street was recorded in 1598 as Three needle Street; this probably refers to a tailor’s sign, for this area was once an enclave of tailors and drapers, or a children’s game ’threadneedle’, first noticed in 1751 but which may be two centuries older. There is no evidence that the street was ever the centre for the Needlemakers’ Company.

The Waterloo & City Railway was opened by the Duke of Cambridge on 11 July 1898 which was the 50th anniversary of the opening of the original Waterloo Station. The City Station was called City, although sometimes referred to as Mansion House. It was not re-named Bank until 28 October 1940. The Northern Line station was opened as Bank on 25 February 1900, Lombard Street having been its planned name at one stage, followed by the Central Line Bank station on 30 July 1900. The re-constructed station was opened on 5 May 1925.

BARBICAN

Barbican

Barbican was called barbicana when a Roman Tower once stood just north of the street that now bears this name. Barbicana is Latin in origin and, in this turn, is probably from the Persian wording meaning ’upper chamber’. The Saxons named the tower burgh kennin — meaning ’town watchtower’, on which for many centuries fires were lit to guide travellers to their destinations across London. It seems the tower was pulled down in 1267 on the orders of Henry III but it was then rebuilt in 1336 on the orders of Edward III. The date when the tower was finally demolished is uncertain but it is known there was a house on the site in 1720. The area has been extensively re-developed since the Second World War as the Barbican Project.

The station was opened as Aldersgate Street on 23 December 1865; re-named Aldersgate & Barbican 1923, and Barbican on 1 December 1968.

BARKING

Barking

Barking was recorded as Berecingum in 735 and is probably named from the Saxon people the Bercia and the Old English place name word ending ing, literally ’the people who lived at ’. Barking, we can deduce, means – ’the home of the Bercias’. The area was divided in the various manors in the Middle Ages, one being Berengers, a variation on the original name. It is also possible that the name can be interpreted as ’the dwellers among the birch trees’ and, maybe, this referred to the Bercias.

The station was opened as Barking by the London, Tilbury & Southend Railway on 13 April 1854 and first used by Underground trains on 31 May 1902.

BARKINGSIDE

Barking-Side

Barkingside was named in 1538 being on the extreme edge of the old parish of Barking. The word side is associated with a slope or hill especially one extending for a considerable distance which was no doubt the case during the 16th century.

The station was opened as Barkingside by the Great Eastern Railway on 1 May 1903 and first used by Underground trains on 31 May 1948.

BARONS COURT

Barons-Court

Unlike Earl’s Court this name has no connections with the law, or the nobility, but was so named after an estate that extends from the District Line to Perham Road to the south. The estate was planned by Sir William Palliser and built at the end of the 19th century. The name was fabricated perhaps in allusion to the title of Court Baron then held by the Lord of the Manor or because Earl’s Court was the name of the nearby district.

The station was opened as Barons Court on 9 October 1905.

BAYSWATER

Bayswater

Bayswater was recorded as Bayard’s Watering in 1380 and has had many variant spellings before named as Bay(e)swater by 1659. The original Bayard’s Watering was the where the Westbourne Stream crossed the Oxford Road (now Bayswater Road) and is possibly derived from the Bayard family who once lived in this area.

The station was opened as Bayswater on 1 October 1868. Later known as Bayswater (Queen’s Road) and then Queen’s Road, Bayswater. Re-named Bayswater (Queen’s Road) & Westbourne Grove on 20 July 1922. Then name reverted to Bayswater in 1933.

BECONTREE

Becontree

Becontree is thought to take its name from a local natural feature although associated with the Saxon people the Beohha who had an encampment by a distinctive tree, which was probably a boundary mark. It was recorded as Beuentreu in the Domesday Book. It is possible, however, that the name is from Old English, beacen-treo(w), ’beacon tree’ being an old meeting place.

The station was opened as Gale Street by the London Midland & Scottish Railway on 28 June 1926; re-named Becontree 18 July 1932. Used by Underground trains from 12 September 1932.

BELSIZE PARK

Belzise-Park

Belsize Park was recorded as Balassis in 1317 from the Old French wording bel asis, which means ’beautifully situated’, and was no doubt aptly named from the manor house and park which were once on the present site of Belsize Square. No fewer than ten streets in this part of north west London include Belsize in their name.

Before the station opened plain Belsize was considered for the name, but it was opened as Belsize Park on 22 June 1907.

BERMONDSEY

Bermondsey

Bermondsey was recorded as Vermudesi c. 712 and as Bermundesy in the Domesday Book and the name is derived from the Saxon lord of the district, Beormund and his family who lived here and the Old English Eg – ’an island’ (or marsh) – ’Beormunds island’. The name changed to its present spelling over time.

The station opened as Bermondsey on 17 September 1999.

BETHNAL GREEN

Bethnal-Green

Blithehale was the recorded name for this district during the 13th century. The second element hale means ­– ’an angle or corner of land’. Maybe Blithe is a corruption of the personal name Blida, a family who resided here in the reign of Edward I (1272–1307), or perhaps refers to an ancient stream of this area called Bythe. The ’village green at Bathon’s river meadow’ could be the complete meaning of the name. It has had many changes or spelling until recorded as Bethnal Green in 1657. On what remains of the Green now stand St John’s Church (built in 1825–28), the Bethnal Green Museum and the local public gardens.

The committee of the New Works Programme 1935/40 considered the name Bethnal to avoid confusion with the London North Eastern Railway station of Bethnal Green Junction although when the station opened as Bethnal Green on 4 December 1946 the LNER had adopted the same name for their own station.

BLACKFRIARS

Blackfriars

This area takes its name from the colour of the habits worn by the friars of a Dominican monastery who were known as Black Friars. The monastery was established during the 13th century by the Earl of Kent, but was closed on the orders of Henry VIII in 1538. Part of the building later became the Blackfriars Theatre which was pulled down in 1665.

The station is built on the site of Chatham Place which was named in honour of William Pitt, 1st Earl of Chatham. The station was opened as Blackfriars on 30 May 1870.

BLACKHORSE ROAD

Blackhorse-Road

Blackhorse Road was recorded as Black House Lane in 1848 which is the correct spelling, for the road takes its name from an old Black House, being on the site of an old Clock House. Changed to Blackhorse Lane (then road) at a later date, this change has some connection with the east London dialect.

The station was opened as Blackhorse Road on 1 September 1968.

BOND STREET

Bond-Streer

Bond Street was laid out in 1686 to designs by Sir Thomas Bond, Comptroller of the Household of Queen Henrietta Maria (The Queen Mother), and is named after him, although he died in 1685. The street is now renowned for its fashionable shops and picture dealers’ galleries. The south portion of the street is known as Old Bond Street, being re-named in 1734, while the north portion running to Oxford Street is known as New Bond Street, named in 1732.

Before the station opened, the name Davies Street was proposed, but it opened as Bond Street on 24 September 1900.

BOROUGH

Borough

This district is part of ancient London, for here the Romans founded a settlement and built a ’high street’ as an approach to London Bridge. The Borough is a small part of Southwark and although the word borough means ’a fortified place’ (Old English burh) the word now has another definition. It also refers to a town with its own local government, for in the late Middle Ages this was the only London Borough both outside the City Wall and sending its own Member to Parliament. It has kept its name ever since.

The station was opened an Borough on 18 December 1890.

BOSTON MANOR

Boston-Manor

This Boston has not connection with its more famous namesakes in Lincolnshire or the USA. Known during the 14th century as Bordeston from Bords (a personal name) and the Old English tun, ’a farm’ – means ’Bords farm’, which in its turn has been corrupted to Burston, then Boston during the 16th century. The Manor originally belonged to the convent of St Helen’s Bishopsgate and its ownership has changed hands many times during the course of history. Boston Manor is noted for its Tudor and Jacobean Mansion – ’Boston House’.

The station was opened on 1 May 1883 as Boston Road, re-named Boston Manor on 11 December 1911, and the rebuilt station was completed 25 March 1934.

BOUNDS GREEN

Bounds-Green

Bounds Green is a district of North London whose name is derived from its association with the families of John le Bonde in 1294 and Walter le Bounde during the 13th century and being recorded as le Boundes in 1365. Bounds Green is the modern version of the name. Nothing is left of the Green, the area now occupied by the Bounds Green Road.

Prior to the opening of the station the name of Brownlow Road was proposed, but it opened as Bounds Green on 19 September 1932.

BOW ROAD

Bow-Road

This main road is so called from an arched (’bow’) bridge built over the River Lea in the 12th century; or from the bow (or bend) in the road to the east of the station, which can still be seen just to the west of the modern fly-over.

The station was opened as Bow Road on 11 June 1902.

BRENT CROSS

Brent-Cross

Brent Cross takes its name from the nearby river that joins the Thames at Brentford and was recorded as Braegente in 959. In its turn the river-name is derived from the hypothetical Old English Brigantiga, probably meaning the holy or high river and as the river flows mostly through low country the former is more likely. The name became Brent(e) by the 13th century.

The station was originally proposed to have been named Woodstock, but it was opened as Brent on 19 November 1923 and re-named Brent Cross on 20 July 1976.

BRIXTON

Brixton

Brixton is recorded as brixges stane in 1062, and as Brixistan in the Domesday Book. The name is derived from the personal name of the Saxon Beorhtric and the Old English stane, ’stone’. Stones were often used as meeting points. The name changed to Brixton in the course of time.

The station was opened as Brixton on 23 July 1971.

BROMLEY-by-BOW

Bromley-by-Bow

Bromley was recorded as Braembelege in 1000, Brambeley in 1128 and is derived from the Old English broom (tree) and leah, ’a forest’. The  main road (Bow Road) is so called from an arched (’bow’) bridge built over the River Lea in the 12th century; or from the bow (or bend) in the road.

The station was opened by the London, Tilbury & Southend Railway on 31 March 1858 as Bromley. It was first used by Underground trains on 2 June 1902 and was re-named Bromley-by-Bow on 5 May 1968.

BUCKHURST HILL

Buckhurst-Hill

As the name suggests, Buckhurst Hill takes its name from a local natural feature, recorded as Bocherst(e) in 1135 from the Old English beech (tree) and hyrst, ’a copse’ or ’wood’ – later to be called Buckhurst. The area has also been called Goldhurst, the ’gold’ referring no doubt o the colour of the trees in the wood. The Hill refers to another nearby feature.

The station was opened as Buckhurst Hill by the Eastern Counties Railway on 22 August 1856 and first used by Underground trains on 21 November 1948.

BURNT OAK

Burnt-Oak

Tradition has it that the Romans had a site near here which they used as a boundary mark where fires were lit as a guide – so a burnt oak.

Prior to the opening of the station the name Sheaves Hill was proposed. This was not liked by Hendon Urban District Council, who suggested Burnt Oak, Orange Hill or Deansbrook. The station was opened as Burnt Oak on 27 October 1924.

Share This:

SUURIN JA KAUNEIN SOPP

Jo neljättätoista kertaa Helsingin Rautatientorilla järjestettävä Suuret Oluet – Pienet Panimot (SOPP) -tapahtuma on Suomen suurin pienpanimokatselmus.

PANIMOIDEN JA OLUIDEN JUHLAA. Tänä vuonna tapahtumassa on mukana 31 kotimaista yritystä sekä Pihtla Õlleköökin panimo Virosta. Festivaalin kutsuvierasmaa on Norja, josta tulee lähes 50 olutta yhdeksältä eri panimolta.

Panimoiden osastoilla työskentelevät henkilöt ovat päivittäin tekemisissä oluidensa kanssa. SOPP on näin ollen myös erinomainen paikka saada ensikäden tietoa kunkin valmistajan tuotteista. Kaikkiaan panimojuomia ja tisleitä on tapahtumassa tarjolla yli 400.

Panimoilta riitti väkeä tiskin molemmin puolin. Tässä Fat Lizard Espoosta kohtaa Maku Brewingin Tuusulasta.
Panimoilta riitti väkeä tiskin molemmin puolin. Tässä Fat Lizard Espoosta kohtaa Maku Brewingin Tuusulasta.

Pienpanimot panivat olutta vuonna 2015 yhteensä 14,1 miljoonaa litraa ja tänä vuonna mentäneen jo reilusti yli 15 miljoonan litran. Tällä hetkellä Suomessa on noin 70 pienpanimoa ja niiden osuus kotimaisen oluen myynnistä 3,8 prosenttia.

FESTIVAALIN AVAJAISPÄIVÄNÄ alue täyttyi oluenystävistä muutamissa tunneissa. Lipunmyynti ja lasipiste vetivät hyvin, eikä jonoja päässyt syntymään ainakaan hitaan palvelun takia. Panimoiden pisteillä tilanne oli sama, juomaa laskettiin nopeasti mutta asiakkaat huomioiden. Vaikka alueella oli enimmillään 3 000 asiakasta, jopa vessoihin pääsi jonottamatta. Järjestelyissä ei ollut moitteen sijaa.

Kävijöiden toiveita oli kuunneltu, ja perinteisen festivaalilasin lisäksi oli mahdollisuus lunastaa desilitran kokoinen maistelu- ja muistolasi viiden euron hintaan. Panin ilolla merkille, että SOPP on viime vuosien aikana muuttunut yhä enemmän juomatapahtumasta maistelufestivaaliksi.

Yhden desilitran vetoinen maistelulasi osoittautui välittömästi hyvin suosituksi.
Yhden desilitran vetoinen maistelulasi osoittautui välittömästi hyvin suosituksi.

Ruokatarjonta on niin ikään parantunut paljon vuosien mittaan, mutta sen suhteen voidaan ensi vuodelle odottaa vielä runsaasti uudistuksia. Craft Beer Helsinki -tapahtuman katuruokateema sopisi hyvin myös tänne. Ruokailusta parhaat pisteet keräsi Bryggeri Helsingin lyhyt mutta maistuva lista, jossa kasvissyöjätkin oli huomioitu.

SOPP-TAPAHTUMAN yhteydessä järjestettiin tänä vuonna uudistettu Suomen Paras Olut -kilpailu, johon otti osaa 148 olutta 30 eri panimolta. Kilpailusarjojen lukumäärää oli vähennetty, mutta samalla amerikkalaistyylinen vaalea ja keskitumma ale oli onnistuttu erottamaan omaksi sarjakseen.

Minulla oli suuri ilo ja kunnia olla mukana alkukilpailujen lisäksi finaalin kutsutuomaristossa. Tehtävä oli mieluinen ja kilpailun taso todella kova. Koko kilpailun tasaväkisyyttä kuvaa hyvin se, että voittajaolut päihitti lähimmän vastustajansa pienimmällä mahdollisella erolla äänin 4–3. Kaikki tulokset julkistetaan elokuun 17. päivä Helsingissä järjestettävässä juhlagaalassa.

TAPAHTUMA ON AVOINNA lauantaihin 30.7. asti. Tässä muutamia tärppejä ja täsmäsuosituksia.

Vaaleiden lagereiden monipuolisuus tulee hyvin esiin, jos käy maistamassa Laitilan Mississippi-höyryoluen, Maku Brewingin Eero-lagerin, Beer Huntersin Mufloni Pilsnerin, Plevnan Petolinnun ja Stadin Panimon South Pacific Imperial Pale Lagerin.

Edes perjantaina yllättäneet ukkoskuurot eivät pilanneet tunnelmaa, siitä pitivät huolta nämä kaksi tamperelaista Mörköä.
Edes perjantaina yllättäneet ukkoskuurot eivät menoa haitanneet, tunnelmaa nostattivat mm. nämä kaksi tamperelaista Mörköä.

Tapahtuman viisi helmeä ovat järjestyksessä Imperial Stout Bourbon Oak 9,7 % (Laitila), Vuorineuvos Imperial Stout Barrel Edition 9,5 % (Ruosniemen Panimo), Bryggeri Rhum Barrel Aged Barley Wine 11,0 % (Bryggeri Helsinki), Mörkö 7 % (Plevna) ja Pyynikin Sunset Superman Orange Porter 7,5 % (Pyynikin Käsityöläispanimo).

Kokeile myös panimoravintola Bryggeri Helsingin Sloppy Joe Burger ja saman panimon IPA 5,5 % – A match made in heaven!

Bryggeri Helsingin Sloppy Joe Burger, katuruokaa parhaimmillaan. Bryggeri IPA kruunasi ruokahetken.
Bryggeri Helsingin Sloppy Joe Burger on katuruokaa parhaimmillaan. Ruokahetken kruunasi panimoravintolan oma IPA.

Share This:

HELSINKI-VANTAA JATKAA KASVUAAN

HELSINKI-VANTAALLA ON parhaillaan käynnissä laaja 900 miljoonan euron kehitysohjelma, jonka tavoitteena on vahvistaa Helsinki-Vantaan asemaa kansainvälisessä lentoasemien kilpailussa sekä Euroopan ja Aasian välisen liikenteen solmukohtana. Laajennuksen ansiosta lentoasemalla voidaan palvella 20 miljoonaa vuotuista matkustajaa vuonna 2020.

Kesäkuun ensimmäinen oli Helsinki-Vantaalla kahden juhlan päivä, joista molemmat kuvaavat hyvin lentoaseman kehitystä ja dynaamisuutta. Yhtäällä avattiin Non-Shengen-alueelle uusi bussiporttiterminaali ja toisaalla otettiin juhlavasti vastaan uuden lentoyhtiön ensimmäinen reittilento.

Uuden bussiporttiterminaalin sisustuksessa on käytetty paljon luonnonmateriaaleja.
Uuden bussiporttiterminaalin sisustuksessa on käytetty paljon luonnonmateriaaleja.

NYT AVATTUJEN odotustilojen suunnittelussa on lentoasemia operoivan Finavian mukaan panostettu viihtyisyyteen ja rentoon tunnelmaan. Alueelle on haluttu tuoda pala suomalaista luontoa ja sen kaunista saaristoa. Puuta on käytetty sisustuksessa runsaasti.

”Yhtenä esimerkkinä olemme tuoneen terminaaliin tyypillisten lentokenttäistuinten asemesta erilaisia puupenkkejä”, kertoo lentoasemanjohtaja Ville Haapasaari.

Noin kolmen tuhannen neliömetrin suuruisessa rakennuksessa on 12 uutta lähtöporttia (36A–M) asematasobusseille. Ne palvelevat Shengen-alueen ulkopuolelle lähteviä matkustajia, koska lentoaseman laajennustöiden takia osa laajarunkokoneiden matkustajasilloista poistuu käytöstä ja bussikuljetuksia koneille joudutaan lisäämään.

Ensimmäinen lento (AY839) uudelta bussiporttialueelta lähti heti avajaisten jälkeen Lontooseen.

Finavian arvot ja strategia näkyvät myös terminaalialueen palvelutarjonnassa. Ville Haapasaari toteaa, että yhtiö haluaa yhdessä ravintoloita operoivan HMSHostin kanssa kantaa vastuuta ympäristön ja parempien elinolojen puolesta.

Nyt avatulla alueella toimii muiden muassa kestävän kehityksen kahvila Fair Taste, jonka valikoimista löytyy vastuullisesti tuotettuja ruokia ja juomia.

OLIN MUKANA ASEMATASOLLA yhdessä muutaman muun toimittajan ja kuvaajan kanssa seuraamassa vastaanottoseremoniaa, kun Ural Airlinesin ensimmäinen reittilento Jekaterinburgista laskeutui Helsinki-Vantaalle. Kone otettiin vastaan perinteisin juhlallisuuksin, joihin kuului näyttävä vesitervehdys rullaustiellä.

Kahdesta paloautosta ammuttiin koneen ylle yhteensä 25 000 litraa vettä valtavalla paineella vain 2,5 minuutissa.
Kahdesta paloautosta ammuttiin koneen ylle yhteensä 25 000 litraa vettä valtavalla paineella vain 2,5 minuutissa.

Ural Airlines toimii tiiviissä yhteistyössä matkanjärjestäjä Utourin kanssa, joka tuo Kiinasta matkustajia Suomeen Jekaterinburgin kautta. Yhtiö operoi Airbus A320 -konetyypillä kahdesti viikossa kesäkuusta lokakuuhun.

Kiinalaismatkustajien määrä on noussut runsaasti viime vuosina, ja trendi näyttäisi edelleen voimistuvan. Nyt avatun reitin lisäksi Helsinki-Vantaalle on 17 suoraa yhteyttä Aasiasta. Kiinassa uusin kohde on Guangzhou, jonka reittiavajaisia vietettiin toukokuussa.

KESÄLLÄ 2016 HELSINKI-VANTAA toimii solmukohtana myös risteilymatkustajille. Espanjalainen matkanjärjestäjä Pullmantur Cruises aloittaa heinäkuussa Itämeren-risteilyt matkustajille, jotka saapuvat lentämällä Espanjasta Helsinkiin ja siirtyvät suoraan Länsisatamassa odottavaan laivaan.

Pulmantour Cruisesin ja Helsinki-Vantaan lentoaseman yhteistyön tavoitteena on tehdä Helsingistä Kööpenhaminan tyyppinen solmukohta Itämeren risteilyliikenteeseen.
Pullmantur Cruisesin ja Helsinki-Vantaan lentoaseman yhteistyön tavoitteena on tehdä Helsingistä Kööpenhaminan tapainen solmukohta Itämeren risteilyliikenteeseen.

Pullmantur Cruises on kokeillut vastaavia matkoja aiemminkin, mutta nyt taajuus on paljon suurempi. Risteilymatkustajia saapuu Helsinki-Vantaalle yhteensä 2 400 henkeä. Kahdeksan päivän risteilyohjelmassa on Helsingin lisäksi visiitit Pietariin, Tallinnaan ja Tukholmaan.

Helsinki-Vantaalla risteilymatkustajien saapuminen tarkoittaa erityisjärjestelyitä: Matkustajat matkatavaroineen siirtyvät suoraan koneesta bussiin, joka vie heidät satamaan.

”Kokonaisvaltaisella palveluratkaisulla luomme hyvät edellytykset toimivan matkakokonaisuuden tuottamiseen. Helsinki on upea lähtöruutu Itämeren-kierrokselle ja olemme valmiit kasvattamaan lentoaseman kautta kulkevaa risteilyliikennettä”, sanoo johtaja Joni Sundelin Finaviasta.

Share This:

YSTÄVÄLLISTEN SKOTTIEN EDINBURGH

Skotlannin pääkaupungissa paikallisten kanssa pääsee mukavasti juttuun. Viskin ja historian lisäksi Edinburghissa pääsee tutustumaan kahvilaan, jossa Harry Potterin tarina sai alkunsa.  

KAKSI KAUPUNKIA. Edinburghia kutsutaan usein Pohjoisen Ateenaksi. Kooltaan se on hieman Helsinkiä pienempi ja sen vuoksi helppo ja kompakti kaupunkikohde. Useimmat nähtävyydet sijaitsevat kaupungin ydinkeskustassa ja ovat kävelymatkan päässä toisistaan.

Iltavalaistuksessa Edinburgh on kuin postikortti.

Kaupungin muita lempinimiä ovat Vanha savuisa, Embra ja Edina. Itse suosin nimeä City of Many Weathers, sillä se kuvaa kaupungin säätä ja tunnelmaa. Aurinko voi hetkessä vaihtua hyytävään viimaan ja kaatosateeseen tai päinvastoin.

Iltavalaistus maalaa Edinburghista postikorttimaisen kauniin.
Edinburghissa kohtaavat vanha ja uusi, historia ja nykyaika. Kulttuuria ja nähtävyyksiä riittää yllin kyllin.

Edinburghin keskustaa itä-länsisuunnassa keskustaa halkova Princes Street toimii jakolinjana keskiaikaisen vanhan kaupungin ja Yrjöjen aikakauden uuden kaupungin välillä. Siinä missä vanha kaupunki kapeine kujineen ja jyrkkine mäkineen henkii rikasta historiaa, ruutukaavoitettu uusi kaupunki tavarataloineen ja ostoskeskuksineen voi tuntua hieman arkiselta. Katunäkymää rytmittävät puistot ja aukiot toimivat viihtyisinä levähdyspaikkoina ja saavat myös uuden kaupungin hengittämään.

Viehättävä Princes Street Gardens houkuttelee piknikille.
Viehättävä Princes Street Gardens houkuttelee piknikille.

George Streetin itäpäässä sijaitseva  Charlotte Square tunnetaan yleisesti aikakautensa hienoimpiin kuuluvana aukiona.

Autoilijalle Edinburgh on Lontoon jälkeen Britannian haastavin kaupunki. Navigaattori on käytännössä välttämätön lisävaruste. Jos tarkoituksena on kierrellä ydinkeskustan ulkopuolella tai muualla Skotlannissa, vuokra-auto on hyvä vaihtoehto.

KUNINKAIDEN KANSAKUNTA. Skottien yhtenäisen kuningaskunnan historia alkoi 900-luvun Edinburghista, jolloin kuningas Malcolm III aloitti nykyisen linnan rakennustyöt. Korkealle kalliolle rakennettu linna hallitsee yhä kaupunkikuvaa.

Edinburghista tuli pääkaupunki 1400-luvulla, ja asukasluku kaupungin muurien sisäpuolella kasvoi voimakkaasti. 1500-luvun loppuun mennessä vanha kaupunki saavutti nykyiset muotonsa. Skotlannin kruunu jalokivineen on esillä Edinburghin linnassa.

Vanhan kaupungin jyrkät nupukivikadut sykkivät elämää. Ne puikkelehtivat keskiaikaisten rakennusten labyrintissa kuin jättimäisen mustekalan lonkerot.
Vanhan kaupungin jyrkät nupukivikadut sykkivät elämää. Ne puikkelehtivat keskiaikaisten rakennusten labyrintissa kuin jättimäisen mustekalan lonkerot.

Vuonna 1603 Skotlannin Jaakko VI kruunattiin myös Englannin kuninkaaksi. Tästä reilun sadan vuoden kuluttua kuningaskunnat yhdistettiin unionisopimuksella, mikä johti Ison-Britannian valtion syntyyn.

Yhä edelleen kuninkaallinen loisto on näkyvä osa Edinburghia. Linnojen, palatsien ja puutarhojen lisäksi suosittu nähtävyys on satamaan ankkuroitu kuningasperheen huvijahti HMY Britannia, jolla tehtiin vuosina 1954–97 lähes 700 valtiovierailua.

Laivassa pääsee tutustumaan muun muassa kuningattaren makuuhuoneeseen sekä Charlesin ja Dianan hääsviittiin. Jäähyväismatkansa HMS Britannia teki heinäkuussa 1997, kun Walesin Prinssi palautti Hongkongin Kiinalle.

Kuningatar Elisabeth ja prinssi Philip päättivät HMY Britannian sisustuksesta pienintä yksityiskohtaa myöten. Alus palveli kuninkaallista perhettä yli 44 vuotta, ja nykyään museona toimiva jahti on kuin aikamatka 1950-luvun loistokkuuteen.
Kuningatar Elisabeth ja prinssi Philip päättivät HMY Britannian sisustuksesta pienintä yksityiskohtaa myöten. Alus palveli kuninkaallista perhettä yli 44 vuotta, ja nykyään museona toimiva jahti on kuin aikamatka 1950-luvun loistokkuuteen.

Aluksella ovat viihtyneet kuningasperheen ja valtionpäämiesten lisäksi monet viihdetaivaan tähdet Frank Sinatrasta lähtien.

Edinburghilaiset ovat aidosti ylpeitä kaupunkinsa moninaisesta historiasta, jota kuninkaallisen loiston ohella ovat muokanneet lukaisat sodat, itsenäisyystaistelut, ruttoepidemiat ja kulkutaudit.

”Yhteiset koettelemukset ja selviytymistaistelut ovat kasvattaneet kansasta sitkeän ja vieraanvaraisen”, summaa Craig MacAdie pienessä Carters-pubissa Morrison Streetilla ja tarjoaa lempijuomaansa, 15-vuotiasta Balvenie-viskiä.

”Slàinte!”

Pienet baarit, joita Edinburghissa riittää, ovat kaupunkilaisten olohuoneita. Ne täyttyvät lähiseudun asukkaista ilta toisensa jälkeen. Pubeissa myös turistit otetaan avosylin osaksi tuttavallista ilmapiiriä.

Sadat erilaiset ravintolat, kahvilat ja baarit tarjoavat loputtomasti elämyksiä ja välitöntä tunnelmaa.
Sadat erilaiset ravintolat, kahvilat ja baarit tarjoavat loputtomasti elämyksiä ja välitöntä tunnelmaa.

Toisin kuin englantilaiset, jotka usein istuvat kuppikunnittain, skotit ovat avoimen ystävällisiä, sosiaalisia ja helposti lähestyttäviä. Saattaapa matkamies tulla kutsutuksi jopa drinkille tai päivälliselle aitoon skotlantilaiseen kotiin jo ensimmäisenä iltana.

Skotit tunnetaan mieltymyksestään uppopaistettuun ruokaan. Tarjolla on gastronimisia kummajaisia kuten friteerattuja hampurilaisia ja pizzapaloja tai jopa friteerattua suklaapatukoita.

VISKIÄ JA KIRJALLISUUTTA. Vaikka skotlantilaiset juttelevat mielellään tuttujen ja tuntemattomien kanssa, kannattaa puheenaiheissa välttää keskusteluja esimerkiksi uskonnosta tai politiikasta. Sen sijaan maan kansallisjuoma eli viski sekä kirjallisuus ovat varmoja aiheita, joiden parissa vierähtää nopeasti tunti jos toinenkin.

The Scotch Whisky Experience Edinburghin linnan välittömässä läheisyydessä tarjoaa vahvasti elämyksellisen matkan viskien maailmaan, eikä sitä kannata jättää väliin. Kierroksella opas kertoo helppotajuisesti viskien nauttimisesta, historiasta ja tuotantoalueista sekä tutustuttaa vieraansa maailman suurimpaan viskikokoelmaan.

Useimpien muiden nähtävyyksien tapaan kierros päättyy matkamuistomyymälään, missä on satoja eri viskejä sekä muuta aiheeseen liittyvää. Pullojen hinnat ovat kuitenkin kolmanneksen kalliimpia kuin supermarketeissa.

Viski on Skotlannin kansallisjuoma, josta ollaan syystäkin hyvin ylpeitä.
Viski on Skotlannin pyhä kansallisjuoma, josta ollaan syystäkin hyvin ylpeitä. Muista tilata viskisi joko nimellä tai ihan vaan viskinä. Älä koskaan erehdy pyytämään ”skottilaista”.

Kirjallisuudella on kaupungissa vahvat perinteet. Edinburghilaisista mestareista mainittakoon Robert Louis Stevenson, Sir Arthur Conan Doyle, Kenneth Grahame ja Sir Walter Scott. Nykykirjailijoista tunnetuimmat ovat Harry Potterin luoja J.K. Rowling sekä Ian Rankin, jonka dekkareissa rikoksia selvittää komisario John Rebus.

Rankinia ja Rowlingia yhdistää myös vanhan kaupungin ytimessä sijaitseva The Elephant House, toinen niistä kahdesta kahvilasta, jossa ensimmäiset Potter-käsikirjoitukset syntyivät. Ian Rankin kuuleman mukaan kuuluu edelleen kahvilan vakiokasvoihin, mutta Rowling tuskin enää saisi juoda espressoaan rauhassa.

The Elephant House on ylpeästi nimennyt itsensä Harry Potterin synnyinpaikaksi. Kahvilan takahuoneesta avautuukin panoraama kohti kallion laella taianomaisesti seisovaa Edinburghin linnaa. Sieltä näkyvät myös keskiainainen George Heriot’s -koulurakennus sekä Greyfriars Kirkyardin hautausmaa. Maisema on kuin velhojen maailmasta.

Täältä alkoi nyky-kirjallisuuden kuuluisin tuhkimotarina. The Elephant Housessa pennitön yksinhuoltaja J.K. Rowling kirjoitti kahta ensimmäistä Harry Potter -kirjaansa.
Täältä alkoi nyky-kirjallisuuden kuuluisin tuhkimotarina. The Elephant Housessa pennitön yksinhuoltaja J.K. Rowling kirjoitti kahta ensimmäistä Harry Potter -kirjaansa.

Monien järkytykseksi Harry Potter -kahviloista ehkä se kuuluisampi, Nicolson’s Cafe, lopetti toimintansa 2000-luvun alussa ja tilalle tuli kiinalainen buffet-ravintola. Myöhemmin rakennuksen seinään asennettiin graniittinen muistolaatta.

NÄIN SINNE MENNÄÄN

Finnairin suorilla lennoilla tai British Airwaysilla Helsingistä Lontoon kautta ympäri vuoden. Myös SAS sekä halpalentoyhtiöt kuten Norwegian, EasyJet ja Ryanair lentävät Edinburghiin.
PAIKALLISHINNAT

Vesipullo: 1,35 €, Iso olut: 4,50 €, Päivän pasta: 10 €
MUISTA

Sateenvarjo mukaan. Sää saattaa muuttua hetkessä auringonpaisteesta kaatosateeksi ja päinvastoin.

Rahayksikkö on Skotlannin punta, joka on samanarvoinen Ison-Britannian punnan kanssa. Molemmat käyvät maksuvälineinä koko Britanniassa. Käteistä kannattaa pitää aina mukana.

Vuokra-auto kannattaa varata internetissä, sillä hinnat ovat huomattavasti edullisemmat kuin paikan päällä.

Festivaalikaudella, eritoten heinä-elokuussa, majoitus maksaa maltaita.

Share This:

SAMPPANJA PELASTI TASTE OF HELSINGIN

TASTE OF HELSINKI, waste of money, tulee ensimmäisenä mieleen kulkiessani läpi tihkusateisen festivaalialueen. Ihmiset syövät lusikallisen kokoisia – olkoonkin huippuravintoloiden – annoksia kertakäyttöhaarukoilla samanlaisilta syviltä pahvilautasilta kuin miltä hihhulikansan suviseuroissa tarjoillaan hernekeittoa.

Mutta Taste of Helsinki on hienoa, siitä puhutaan ja sitä hehkutetaan facebookissa, joten sen on pakko olla hyvää!

Sana pakko tulee mieleen monesti myöhemminkin. Se paistaa annosmyyjien hymyttömiltä kasvoilta; on pakko myydä kuin lihapullia Ikean liukuhihnalta. Ei ole aikaa jutella asiakkaille, ei aikaa osoittaa ammattiylpeyttä. Kun palvelualalta poistetaan palvelu, jää jäljelle vain myynti ja rahastus.

Rahastuksesta puheenollen, sisäänpääsymaksu (itsepalvelu)alueelle on lounasaikaan 12 ja iltaisin 17 euroa. Jossain toisessa tilanteessa käyttäisin siitä sanaa ryöstö, mutta Taste of Helsingin yhteydessä se on liiketoimintaa, kovaa bisnestä. Se on erinomainen tapa saada tyhjätaskut pysymään aidatun alueen ulkopuolella, jolloin asiakkaiksi valikoituu ainoastaan ostokykyisiä ja -haluisia ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, jotka tuovat festivaaleille muutakin kuin soraa kengänpohjissaan.

Mutta. Yritän asennoitua positiivisesti, olenhan tullut paikalle nauttimaan ja kokemaan makuelämyksiä. Lehtimiehenä olen saanut myös vapaalipun alueelle, eli minun ei ole tarvinnut maksaa kritisoimaani sisäänpääsymaksua.

Yritän olla positiivinen siitäkin huolimatta, että alueella ovat käytössä markat eli festivaalin omat muoviset poletit, joita ostetaan euroilla. Yksi markka maksaa yhden euron. Liiketoimintaa tämäkin, koska käyttämättä jääviä markkoja ei vaihdeta takaisin euroiksi. Miksikö, siihen kukaan ei osaa tai halua kertoa syytä.

Taste of Helsingin oma markka toimii maksuvälineenä.
Taste of Helsingin oma markka toimii maksuvälineenä.

Järjestelmä tuntuu keinotekoiselta ja järjettömältä, semminkin kun nykytekniikalla maksut onnistuisivat silmänräpäyksessä lähimaksuna joko kortilla tai puhelimella. Miksi siis luoda oma maksujärjestelmä, miksi keksiä pyörä uudestaan ja tehdä siitä kulmikas?

Yhtä kaikki, en anna tämänkään pienen asian vaivata mieltäni, vaan ensimmäisenä päädyn ravintola Grönin tiskille. Aikani jonotettua saan sanottua tilaukseni: Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta (6 €).

”YKSI LIHA LISÄÄ!”, HUUTAA tiskillä oleva myyjä keittiöön ja pyytää minua siirtymään odotusalueelle. Hän ei vaivaudu tervehtimään, kiittämään tai hymyilemään, mutta ojentaa kuitenkin muoviset ruokailuvälineet käteeni. Pienen odotuksen jälkeen saan annoksen, joka näyttää epämääräiseltä läjältä. Sen paras osa, vehnä, on piilotettu kahden ohuen suolalihasiivun alle.

Grönin Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta ei vakuuta.
Grönin Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta ei vakuuta.

Seuraava annos, ravintola Kolmos3n kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia (6 €) sentään maistuu hyvältä ja esillepanonkin kanssa on nähty jo hieman vaivaa. Silti minua vaivaa edelleen se ruma pahvilautanen ja muovinen veitsi, jota ei varmastikaan ole tarkoitettu lihan leikkaamiseen. Niin tosiaan, ja se palvelun puute, mutta siihen tässä alkaa jo pikkuhiljaa tottua.

Kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia ravintola Kolmos3n tapaan.
Kirsikkasavustettua häränkylkeä, perunaa ja punasipulia ravintola Kolmos3n tapaan.

Kolmas kokeilemani ruokalaji, tamperelaisravintola Hella ja Huoneen jälkiruokana tarjottava Herukkapensas (5 €) erottuu edukseen ja on hyvä päätös 17 euroa maksaneelle maistelukokonaisuudelle. Annoksessa on herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä kaikkineen noin kaksi jälkiruokalusikallista.

"Herukkapensas" eli herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä.
Hella ja Huone -ravintolan listalta ”Herukkapensas” eli herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä oli maukas mutta kooltaan kuin Citymarketin jogurttimaistiainen.

SATEEN YLTYESSÄ SIIRRYN sisätiloihin viiniteltan suojiin. Se lienee onnenpotku, sillä täältä löydän vihdoinkin kaipaamaani ystävällisyyttä sekä aitoa palveluasennetta. Tiskien takana ihmiset ovat ammattitaitoisia ja silminnähden ylpeitä edustamistaan tuotteista.

En voi välttyä mielikuvalta, että juomien parissa työskentelevät ammattilaiset ovat täysin eri maata kuin tapahtumassa ruokamyyjinä seisovat hapannaamat. Anteeksi ronskihko yleistys, mutta äskeisten ruokajonokokemusteni perusteella uskallan niin sanoa.

André Clouet -samppanjabaarin sisustus ja tunnelma saa hyvälle tuulelle.
André Clouet -samppanjabaarin sisustus ja tunnelma saa hyvälle tuulelle.

Viini- ja olutteltoissa myös hinnoittelu tuntuu asialliselta, ja ainakin itse olen valmis maksamaan myös hyvästä palvelusta. Festivaalin parhaaksi anniksi osoittautui André Clouet -samppanjabaarin leppoisa fiilis ja asiakasystävällisesti hinnoitellut erinomaiset samppanjat.

Hyvä samppanja alle 10 eurolla / lasi alkaa olla todellinen löytö missä tahansa ravintolassa.
Hyvä samppanja alle 10 eurolla / lasi alkaa olla todellinen löytö missä tahansa ravintolassa.

Kolmen lasillisen jälkeen jätin vuoden 2016 Taste of Helsingin ja sen yllä alati synkkenevän taivaan taakseni monta kokemusta rikkaampana ja lopulta aurinkoisissa tunnelmissa.

Share This:

BRYGGERIN DYNAMO, PEKKA KÄÄRIÄINEN TÄYTTI 60 VUOTTA

TAMMENHEIMON MATKASSA ONNITTELEE Bryggeri Helsingin toimitusjohtaja Pekka Kääriäistä hänen 60-vuotismerkkipäivänsä johdosta 16.6.2016. Kääriäinen tunnetaan muun muassa suomalaisen käsityöoluen pioneerina, Lammin Sahdin perustajana sekä Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuman ja Syystober-olutjuhlan isänä. Kääriäinen sai ensimmäisenä Olutliiton myöntämän Hyvä Tuomas -arvonimen vuonna 1994.

Pekka Kääriäisen tie sahdin parissa alkoi 14-vuotiaana vuonna 1970 Pentti Rantasen oppipoikana Lammin Lieson kylässä. Lammin Sahti Oy:n Kääriäinen perusti 1985, ja lupa kaupalliselle sahdin valmistukselle tuli pari vuotta myöhemmin. Sahtivierteestä syntyi myös Helsingin kauppakorkeakoulun lopputyö vuonna 1987.

Suomalaiseen olutkulttuuriin vaikuttaneita merkkihenkilöitä listattaessa Pekka Kääriäinen on itseoikeutetusti kärkipaikoilla näkökulmasta riippumatta. Äskettäin verkkojulkaisu Viisi tähteä julkaisi listan Suomen 50 tärkeimmästä olutvaikuttajasta, ja Kääriäinen sijoittui heti kärkikymmenikön taakse ollen samalla listan toiseksi merkittävin pienpanimoyhteisön edustaja.

PANIMORAVINTOLA BRYGGERI HELSINKI avasi ovensa vappuna 2013. Panimon omistaa Rakuuna Olut Oy, jonka toimitusjohtaja Kääriäinen on. Panimomestarina toimii Suomeen vuonna 2001 muuttanut saksalainen Mathias Hüffner, joka ennen Bryggeriä työskenteli muun muassa Teerenpelissä ja Alexin Panimossa.

Hüffner ja Bryggeri Helsinki juhlistaa Kääriäisen merkkipäivää vaalealla bock-tyylisellä Bryggeri Dynamo -oluella, joka on valmistettu Kääriäiselle hyvin rakkaan saksalaisen olutperinteen mukaisesti.

”Lähtökohtana oli valmistaa Suomessa harvoin tehty vaalea bock, joka sopii päivänsankarille. Harkitsimme oluen vahvuudeksi myös 6,0 prosenttia, mutta lopulta päädyimme puoli prosenttia vahvempaan”, kertoo Bryggeri Helsingin ravintolapäällikkö Olli Majanen.

Bryggeri Dynamon hanamerkissä lukeva Pro Cerevisia Finnica on suora kunnianosoitus pitkän ja yhä jatkuvan elämäntyön suomalaisen oluen puolesta tehneelle Pekka Kääriäiselle.

 

Bryggeri Dynamo

Heller Bock, 6,5 %, hanaolut

Bryggeri Helsinki, Suomi

Runsas valkoinen vaahto on pitkäkestoinen. Samea, syvän keltainen, hieman meripihkaan taittuva väri. Tuoksu maltainen, hedelmäinen ja mausteinen. Puhdas maku, jossa pääosassa ovat laadukkaat saksalaiset Tettnanger- ja Magnum-humalat, alkoholiprosentti peittyy hyvin. Tyylinmukainen heller bock, joskin astetta voimakkaammin humaloitu kuin perinteisimmät lajinsa edustajat. Jälkimaussa happamuutta ja pitkään suussa viipyilevää humalan katkeruutta. Oluen nimi viittaa sekä Pekka Kääriäiseen Bryggeri Helsingin primus motorina että hänen vuosikymmeniä jatkuneeseen työhönsä suomalaisen oluen puolestapuhujana. Sopii nautiskeluun ja kesäisten grilliruokien seuraan.

88

Share This:

ARTEK JA KESÄNAAPURIT

Tänään vietettiin Artekin kesänäyttelyn avajaisia Helsingin lippulaivamyymälässä. Myyntinäyttely on suunnattu kesän tärkeimmälle asiakasryhmälle, suomalaisille ja ulkomaisille turisteille. Siksi näyttelyn nimi kirjoitetaan kolmella kielellä: Naapurit – Neighbours – Grannar.

Artekin oman tuotannon lisäksi näyttelyyn on valittu modernilla tavalla paikallista kulttuuriperimää ja kuviomaailmaa välittäviä tuotteita Baltiasta ja saamelaisalueilta –meidän  naapureiltamme, naapurimaista, naapurikylistä ja naapurikaduilta. Näyttelyssä perinteinen käsityötaito ja tarinat kohtaavat aidot luonnonmateriaalit nykyaikaisessa kontekstissa.

Pinottavat puiset pannunaluset ovat Artekin omista valikoimista. Taustalla käyttökeramiikkaa sekä Teemu Järven Sielulintu.
Pinottavat puiset pannunaluset ovat Artekin omista valikoimista. Taustalla käyttökeramiikkaa sekä Teemu Järven Sielulintu.

Valikoimassa on arkea kaunistavia käyttö- ja koriste-esineitä, jotka sopivat muotokieleltään skandinaaviseen makumaailmaamme. Muun muassa Teemu Järven sykähdyttävä Sielulintu (250 €) keskustelee saumattomasti amerikkalaista kansantaidetta edustavan Eames House Birdin rinnalla.

Virolainen artesaanihunaja on pakattu puukannella suljettavaan näyttävään lasipurkkiin.
Virolainen artesaanihunaja on pakattu puukannella suljettavaan näyttävään lasipurkkiin.

Naapurit-näyttelystä on helppo tehdä edullisia löytöjä tyylikkääseen kesäkotiin tai vaikka mökkituliaisiksi. Esimerkiksi maanläheiset puu- ja keramiikkakulhot sopivat yhtälailla metsäpirttiin ja kaupunkimiljööseen. Pehmeyttä tuovat upeasti kuvioidut tekstiilit ja saamelaismatot ovat arjen ylellisyyttä. Useimmat näyttelyn esineistä ovat 15–45 euron hintaluokassaan kuin pieniä tuliaisia Artekin laatuleimalla.

Share This:

ALKON KESÄOLUET (JA SIIDERI) 2016

ALKOON KESÄKSI myyntiin tulevien oluiden maistelu jäi torsoksi, sillä suurin osa oluista ei ollut vielä saapunut viime perjantain tasting-tilaisuuteen. Yli 20 uutuusoluesta oli maistettavana ainoastaan viisi ja lisäksi yksi suodattamaton omenasiideri.

Oluiden arvioinnissa olen käyttänyt sadan pisteen asteikkoa samoin perustein kuin sitä käytetään muun muassa Suomen Paras Olut tai Vuoden olut -kilpailuissa. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota oluen hintaan. Pisteytyksen perään laitettu plus-merkki (+) tarkoittaa hinta-laatusuhteeltaan hyvää ostosta. Neutraali (±) puolestaan viestii sitä, että olut on jotakuinkin hintansa arvoinen. Miinus (-) pisteiden perässä kertoo, että olut on laatuunsa nähden turhan kallis.

KLASSIKKO 91–100 Maailmanluokan esimerkki tyylistään, luonteikas, vivahteikas, ei virheitä. KIITETTÄVÄ 81–90 Erittäin hyvä olut, jossa ei ole virheitä, mutta josta kuitenkin puuttuu erityisluonnetta, joka tekee oluesta klassikon. HYVÄ 61–80 Oluessa voi olla pieniä teknisiä tai tyylillisiä virheitä tai oluen luonne tai tasapainoisuus ei ole kiitettävän arvoinen. TYYDYTTÄVÄ 41–60 Kelvollinen olut, joka yleensä edustaa tyyliään, mutta josta puuttuu tasapainoisuutta ja/tai luonnetta. Skaalan yläpäässä sallitaan pienet tekniset ja tyylilliset virheet, alapäässä virheet saavat olla suurempia ja poikkeamat tyylistä ovat selviä. VÄLTTÄVÄ 21–40 Tämän luokan oluissa on ongelmia tyylinmukaisuudessa, oluen tasapainoisuudessa ja/tai teknisessä laadussa. Kontaminaatiot ja virhemaut ovat selviä ja kasvavat skaalan alapäätä lähestyttäessä. ONGELMIA 0–20 Näissä oluissa kontaminaation aiheuttama makuvirhe peittää muut oluen ominaisuudet alleen, oluesta puuttuu täysin tasapainoisuus.
KLASSIKKO 91–100 Maailmanluokan esimerkki tyylistään, luonteikas, vivahteikas, ei virheitä.
KIITETTÄVÄ 81–90 Erittäin hyvä olut, jossa ei ole virheitä, mutta josta kuitenkin puuttuu erityisluonnetta, joka tekee oluesta klassikon.
HYVÄ 61–80 Oluessa voi olla pieniä teknisiä tai tyylillisiä virheitä tai oluen luonne tai tasapainoisuus ei ole kiitettävän arvoinen.
TYYDYTTÄVÄ 41–60 Kelvollinen olut, joka yleensä edustaa tyyliään, mutta josta puuttuu tasapainoisuutta ja/tai luonnetta. Skaalan yläpäässä sallitaan pienet tekniset ja tyylilliset virheet, alapäässä virheet saavat olla suurempia ja poikkeamat tyylistä ovat selviä.
VÄLTTÄVÄ 21–40 Tämän luokan oluissa on ongelmia tyylinmukaisuudessa, oluen tasapainoisuudessa ja/tai teknisessä laadussa. Kontaminaatiot ja virhemaut ovat selviä ja kasvavat skaalan alapäätä lähestyttäessä.
ONGELMIA 0–20 Näissä oluissa kontaminaation aiheuttama makuvirhe peittää muut oluen ominaisuudet alleen, oluesta puuttuu täysin tasapainoisuus.
Belhaven Craft Pilsner

Pils, 4,8 %, 0,33 l pullo, 2,40 €

Belhaven, Skotlanti

Kirkas, kullankeltainen väri. Raikas ruohoinen tuoksu, jossa pieni kumimainen vivahde. Suutuntuma murumainen, keskitäyteläinen ja lievästi hapan. Jälkimaku pitkähkö, maltainen. Pilsnerinä ei täysin tyylinmukainen, humaloinniltaan ja kokonaisvaikutelmaltaan jää kauas aitojen pilseniläisten raikkaudesta.

75 (-)
Jopen Adriaan Wit

Vehnäolut,5,0 %, 0,33 l pullo, 2,99 €

Jopen, Hollanti

Samea oljenkeltainen väri. Sitruunainen tuoksu on jopa niin puhdas ja steriili, että se tuo mieleen leikkaussalien vihreäpukuiset hoitajat, aamukasteista nurmikkoa. Kevyt suutuntuma, vehnäisyyttä ja sitrushedelmää. Jälkimaku vehnäinen ja miellyttävän yrttinen, houkuttelee ottamaan seuraavan kulauksen. Hyvä kesäjuoma, joka kannattaa nauttia nopeasti eikä antaa lämmetä auringossa.

78 (±) 
Maku Brewing Double IPA

India Pale Ale, 9,2 %, 0,33 l pullo, 4,18 €

Maku Brewing, Suomi

Maku Brewingin tuotteista puhuttaessa odotukset ovat tavallista korkeammalla. Syvä väri taittuu kohti oranssia ja vaaleanruskeaa. Tuoksu on odotusten mukaan tyylikäs, runsasta hedelmäisyyttä hallitsee kuivattu aprikoosi ja keltainen luumu. Viskositeetti on hyvä. Öljymäinen ja täyteläinen suutuntuma. Humalankatkerot hyväilevät kitalakea. Mallasrunko on tuhti ja makea. Tasapainoinen kokonaisuus, jota erittäin voimakas humalointi (112 IBU) tukee hyvin. Korkea alkoholiprosentti peittyy antaen kuitenkin viitteitä olemassaolostaan karamellimaisessa jälkimaussa. Makuprofiilinsa puolesta sopii myös vahvojen Belgi-alejen ystävälle.

86 (+)
Amager Bryghus Batch 1000

India Pale Ale, 6,5 %, 0,50 l pullo, 6,98 €

Amager Bryghus, Tanska

Samea, meripihkan värinen IPA on panimon tuhannes keitto, josta nimitys "Batch 1000". Tuoksussa tulvii voimakas humalointi, lämpimässä seissyttä hedelmäsalaattia. Humalasekoituksessa käytetty Sorachi Ace tuo suutuntumaan miellyttävää happamuutta. Sitrushedelmien kyllästämää makua dominoi greippi. Mukana myös mausteisuutta ja yrttisyyttä, tasapainoinen. Kaksinkertainen kuivahumalointi todella tuntuu jälkimaussa, joka kestää pitkään. Kaikin puolin persoonallinen ja erinomaisen onnistunut IPA.

88 (+)
Mufloni Saison de Randonneur

Saison, 6,0 %, 0,33 l pullo, 3,95 €

Panimoravintola Beer Hunter's, Suomi

Sameahko, puhertavaan taittuva kullankeltainen väri. Hedelmäisessä tuoksussa nousevat esiin veriappelsiini ja greippi. Täyteläinen ja humalainen suutuntuma, jossa mukana kypsymäisillään olevaa luumua. Jälkimaku on pitkä ja kuivahedelmäinen. Tämä viilenevien iltojen nautiskeluolut voittaa mennen tullen maitokauppavahvuisen pikkuveljensä.

86 (+)
Maeloc Dry

Siideri, 4,8 %, 0,33 l pullo, 2,94 €

Custom Drinks, Espanja

Tastingin siideri tulee Espanjasta. Kirkas punakeltainen väri, tuoksussa runsaasti hapanta omenaa. Suutuntuma omenainen ja hapokas, kuiva, raikas, aavistuksen yrttimäinen. Aidon omenasiiderin ystävälle miellyttävää vaihtelua ranskalaisten ja englantilaisten siiderien lomaan. Alkoholiprosentti saisi olla isompikin.

78 (-)

 

Share This:

OOPPERAN METSÄLÄINEN ON POISSA

JUHANI RAISKINEN (29.9.1937–5.6.2016) sai ensikosketuksensa estraditaiteeseen jo varhain. Äiti oli amatöörinäyttelijä, joka lauloi operetteja, isä soitti viulua ja toimi Malmin orkesterin puheenjohtajana.

Oli itse asiassa enemmän kuin lähellä, että Raiskisen Jussin ensimmäinen parkaisu olisi kuultu keskellä teatterin lavaa. Poika syntyi keskosena, kun äiti kiidätettiin synnytykseen kesken näytännön.

Verenperintönä tullut rakkaus musiikkiin ja näyttämötaiteeseen vei nuorta miestä. Jo 11-vuotiaana Juhanista tehtiin satunäytelmän prinssi, ja varsinainen ura musiikin parissa alkoi Yleisradion musiikkitarkkailijana 1950-luvun lopulla. Sitä seurasivat Maj Lind -pienokilpailun voitto vuonna 1963 sekä menestyksekäs ura Tampereen teatterin ja Tampereen kaupunginorkesterin kapellimestarina. Säveltaiteen valtionpalkinnon Raiskinen sai 1983.

Suurimman elämäntyönsä Juhani Raiskinen kuitenkin teki Kansallisoopperassa, jossa hän toimi pääjohtajana kahteen otteeseen vuosina 1973–84 ja 1997–2001.

SUOMALAISEN OOPPERAN HISTORIIKISSA (WSOY, 1997) toimittaja Harri-Ilari Lampela nostaa Juhani Raiskisen Alfons Almin ohella maamme merkittävimmäksi oopperanjohtajaksi. Raiskisen maine perustuu pitkälti hänen 1970-luvun sankaritekoihin.

Raiskisen ensimmäistä kautta on kutsuttu Kansallisoopperan kultakaudeksi, jota leimasi kotimaisen oopperan nousun (mm. Punainen viiva ja Viimeiset kiusaukset) ohella näyttävät ulkomaankiertueet, sokerina pohjalla menestyksekäs vierailu Metropolitaniin 1983.

Kun Juhani Raiskinen aloitti toisen kautensa, Helsingin Sanomat kirjoitti: ”Suomalaisen oopperan messias on palannut.”

Haastatellessani Juhani Raiskista vuonna 2001 mies nimesi toisen kautensa suurimmaksi saavutukseksi oopperan tuomisen lähemmäksi kansaa. Tulisieluinen Raiskinen paasasi myös kokeilevan ohjelmiston puolesta. Hänen visioissaan Alminsali oli leikkikenttä ja koelaboratorio, juuri oikea paikka päästää kaikki hullut ja kokeilijat valloilleen.

”Kuten nimikin sanoo, kuka muu välittäisi suomalaisesta uustuotannosta jollei Kansallisooppera? Talon velvollisuus on tilata kaikenlaisia oopperoita komedioista päänsärkyfilosofiaan!”

Raiskinen puhui hartaudella myös sen puolesta, että jokaisen suomalaisen lapsen olisi saatava kosketus oopperaan jo varhain, kipinä pitää saada syttymään.

”Kyllä ooppera pitää aloittaa jo lapsena kuten viulunsoitto ja urheilukin. Se pitää saada tuntumaan ja maistumaan hyvältä nimenomaan lasten ja nuorten ehdoilla.”

Muistan vuosien varrelta useita tapaamisia Juhani Raiskisen kanssa ennen hänen lähtöään eläkkeelle. Suomalaisen oopperan menestys tuntui miehestä aina yhtä hyvältä, minkä hän osasi tuoda ilmi lukemattomin eri tavoin. Kerrankin mies pyysi meitä paikallaolijoita luettelemaan kolme ruotsalaista tai norjalaista oopperaa, joita olisi viety maailmalle. Vastauksena kuului vain hiljaisuus.

Raiskiselle ooppera oli jättiläistaidemuoto, jossa musiikki ja teatteritaide oli saatava toimimaan yhdessä saumattomasti ja toinen toistaan tukien. Toinen päälinja oli oopperan kansanomaistaminen, toisin sanoen mielikuva pompöösista eliittitaiteesta oli revittävä maan tasalle. Tätä missiotaan hän viesti myös tutuksi käyneellä välittömyydellään ja arkisella pukeutumisellaan.

Juhani Raiskinen eli ja opetti, että metsäläisyys on Suomelle hyvä tavaramerkki maailmalla. Yksi esirippu sulkeutui, kun suuri oopperan metsäläinen kuoli sairaskohtaukseen 78-vuotiaana 5. kesäkuuta 2016 kotonaan Jämsässä.

Share This:

GAIJIN SAI IKIOMAT VIINIT

ALKUKESÄN ILTAPÄIVÄ HELSINGIN keskustassa. Ukkoskuurot piiskaavat kadut vesiroiskeille, taivaan projektori suoltaa himmeällä lampullaan harmaan eri sävyjä kuin mustavalko-tv:n säätiedotus. Harvat jalankulkijat luikkivat niskat kyyryssä talojen seinustoilla, Vanhan kirkkopuiston lehmukset ulvovat tuulessa.

Yrjönkadun ja Bulevardin kulmassa, ravintola Gaijinissa, on kaatosateesta huolimatta tunnelma katossa, kun kutsuvieraat ja median edustajat ovat saapuneet ravintolan nimikkoviinien lanseeraustilaisuuteen. Vieraita ovat vastassa ravintoloitsija Matti Wikberg ja pääsommelier Jouni Olkkonen.

Idea Gaijin-viineistä kypsyi syksyllä 2015 viinimatkalla Pfalzissa Lounais-Saksassa. Tällä matkalla Wikberg ja Olkkonen tutustuivat yhdessä Winestate-maahantuontiyrityksen kanssa Saksan nuorten viinintekijöiden kärkikastiin kuuluvaan Markus Schneideriin.

Schneiderin tila on keskittynyt etenkin punaviinisekoituksiin alueelle epätyypillisistä rypälelajikkeista kuten Syrah, Cabernet Sauvignon, Merlot ja Cabernet Franc.

Markus Schneiderin filosofia on – kirjaimellisesti – hänen omansa. Mies tekee 50 hehtaarin tilallaan juuri sellaisia viinejä, joita hän itse haluaa juoda. Tähän filosofiaan kuuluu olennaisena osana, ettei muita valmistajia matkita tai toisten tyylejä kopioida. Asenteesta paistaa rohkeus ja ennakkoluulottomuus.

Schneiderin tilalla syntyi ajatus siitä, että Markuksen viinien omaperäinen luonne sopisi Gaijinin ruokaan ja liikeideaan loistavasti. Ryhdyttiin tuumasta toimeen, päätettiin sekoitussuhteet ja tyylit sekä suunniteltiin etiketit. Täysin uudet Gaijin Riesling ja Gaijin Red pullotettiin keväällä 2016.

Gaijin Red 2014 ja Gaijin Riesling saatiin myyntiin kesäkuussa 2016.
Gaijin Red 2014 ja Gaijin Riesling saatiin myyntiin kesäkuussa 2016.

GAIJIN RIESLING on tehty vuoden 2015 sadosta. Se on 100-prosenttinen Riesling Pfalzin alueelta Saksasta. Rypäleet ovat maseroituneet 12 tunnin ajan kuoriensa kanssa ja käyminen on tapahtunut terästankeissa. Viinissä on jäännössokeria 8,2 grammaa ja happoja 7,7 grammaa litraa kohden. Täydellinen aperitiivi ja erilaisten kala- ja äyriäisruokien kumppani, joka ei säikähdä ruoan mausteisuuttakaan pienen jäännössokerinsa ansiosta. Hinta 63 € / plo tai 10,20 € / 12 cl.

GAIJIN RED 2014 on oma sekoitus Merlot’a (60 %), Cabernet Sauvignonia (35 %) ja Syrah’ta (5 %). Viinirypäleet on poimittu vuoden 2014 sadosta ja jokainen rypälelajike on maseroitu sekä käynyt erikseen. Käymisen jälkeen viinit siirrettiin ranskalaisesta tammesta tehtyihin tynnyreihin, joissa niitä kypsytettiin 18 kuukauden ajan. Kypsymisten jälkeen viineistä tehtiin sekoitus. Jäännössokeria on 7,4 grammaa ja happoja 5,4 grammaa litraa kohden. Mukavan pehmeä ja hedelmäinen punaviini, joka sopii täydellisesti kesäiltaan. Hinta 68 € / 0,75 l tai 10,80 € / 12 cl.

Share This: